Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Taustaa
Esitys on osa hallituksen budjettiriihessä sovittuja veropäätöksiä. Sen tarkoituksena on keventää vuotuista ajoneuvoveroa 50 milj. eurolla vuoden 2020 verokauden alusta. Huojennus on kohdistettu veromallin perusveroon, ja se koskisi vain niitä ajoneuvoja, joita verotetaan hiilidioksidipäästöjen perusteella. Huojennuksen ulkopuolelle jäisi näin se vanha henkilö- ja pakettiautokanta, jolle ei ole käytettävissä päästötietoja ja jonka perusvero määräytyy sen vuoksi ajoneuvon kokonaismassan perusteella.
Esitys sisältää mainitun rajauksen lisäksi lievän painotuksen vähäpäästöisten ajoneuvojen hyväksi. Koska huojennusalue on laaja ja ulottuu lähes 200 grammaa kilometriltäArvo on ilmaistu ennen 1.9.2018 voimassa olleen vanhan mittaustavan (NEDC) mukaan. Hiilidioksidipäästöarvon esittämistapa ei vaikuta kuitenkaan veronkevennyksen suuruuteen eikä kohdennukseen. olevaan päästötasoon asti, se kattaa lähes koko henkilöautokannan. Esityksessä on arvioitu, että kevennyksestä hyötyisi jossain määrin yli 70 prosenttia koko henkilöautokannasta ja 90 prosenttia hiilidioksidipäästöjen perusteella verotettavista henkilöautoista. Kevennys koskisi lisäksi noin 30 prosenttia pakettiautokannasta. Painotus jyrkentäisi kuitenkin hieman nykyistä porrastusta ja esimerkiksi puolittaisi sähköautojen nykyisen perusveron.
Esityksen arviointia
Esitys on saanut jossain määrin ristiriitaisen vastaanoton valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Osa kritiikistä on aiheutunut siitä, ettei esityksestä ehditty järjestää lausuntokierrosta kiireisen valmisteluaikataulun vuoksi. Valmistelussa ei ole voitu käyttää sen vuoksi hyödyksi esimerkiksi ympäristö- tai liikenne- ja viestintäministeriön asiantuntemusta. Molemmat ministeriöt ovat tuoneet esiin kuulemisen yhteydessä liikenteelle asetetut vaativat päästövähennystavoitteet ja pitäneet esitystä niille vastakkaisena. Toisaalta esimerkiksi Sitran edustaja on pitänyt esitystä oikeansuuntaisena mutta yksittäisenä muutoksena liian pienenä.
Esityksen perusteluissa on sinänsä arvioitu, että muutosten ympäristövaikutus on kaikkiaan vähäinen. Nykyistä tiukemmalla porrastuksella on oma ohjausvaikutuksensa, kun taas veronkevennys voi lisätä liikennesuoritetta. Euromääräiset muutokset ovat kuitenkin niin pieniä — keskimäärin 20 euroa ajoneuvoa kohden — ettei niillä yksin ole ratkaisevaa ohjausvaikutusta. Kysymys on signaaliarvon ohella lähinnä fiskaalisesta tarkoituksenmukaisuudesta.
Valiokunta on valmis hyväksymään esityksen osana budjettisopua esitetystä kritiikistä huolimatta. Samalla on syytä todeta, että se poikkeaa myös siitä linjasta, jota valiokunta on pitkään edustanut. Perusajatuksena on ollut siirtää verotuksen painopistettä asteittain auton hankinnasta käytön verotukseen. Käytöllä on tarkoitettu silloin ajoneuvoverotusta. Tarkoituksena on ollut edistää autokannan uusiutumista mutta rajoittaa toisaalta liikenteen hiilidioksidipäästöjä vero-ohjauksella. Päästöohjausta on kohdistettu auto- ja ajoneuvoverotuksen lisäksi myös polttoaineverotukseen, joka on kiistatta ajoneuvoveroa tehokkaampi tapa verottaa auton käyttöä.
Arvioinnissa on syytä ottaa kuitenkin huomioon kaikki muutokset kuluneen hallituskauden aikana. Painopisteen kokonaismuutos on silloin tavoitteen suuntainen: Autoveroa on alennettu vaiheittain noin 200 milj. euroa ja ajoneuvoverotusta on korotettu ennen tätä esitystä noin 100 milj. eurolla (1482/2015) vuoden 2017 verokaudesta alkaen. Ajoneuvoveron kiristykseksi jää siten 50 milj. euroa vuoden 2020 verokaudesta eteenpäin. Lisäksi nyt ehdotettu linjaus suosii hienoisesti vähäpäästöisiä ajoneuvoja, joskin kevennys ulottuu yli keskipäästönä pidetyn tason 160 grammaa kilometriltä.
Valiokunta on käynyt asian käsittelyn yhteydessä myös yleistä keskustelua siitä, millainen ohjaus olisi liikenteen päästövähennystavoitteiden kannalta suotuisin. Kuten tiedetään, liikenne muodostaa noin viidenneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja tieliikenne siitä valtaosan. Vaikka auto- ja ajoneuvoverotus perustuu päästöperusteiseen veromalliin, se ei ole osoittautunut yksin riittäväksi ohjauskeinoksi; mm. liikenne- ja viestintäministeriö on todennut, että henkilöautojen suorite on kasvanut lähes kahden prosentin vuosivauhtia. Lisätoimet ovat sen mukaan tarpeen kasvun taittamiseksi. Asiantuntijakuulemisessa on korostettu lisäksi tarvetta uudistaa Suomen tunnetusti vanhaa autokantaa ja kasvattaa mm. sähkö- ja kaasuautojen osuutta siinä.
Keskustelussa on viitattu mm. liikenne- ja viestintäministeriön asettaman Liikenteen ilmastopolitiikan työryhmään, joka antaa loppuraporttinsa tämän vuoden joulukuussa. Työryhmä etsii keinoja, joilla liikenteen kasvihuonekaasupäästöt voidaan poistaa vuoteen 2045 mennessä. Sen väliraportissa esittämät alustavat skenaariot — bio-, tekno- ja palvelupolut — on tarkoitettu ajattelun apuvälineiksi, ei toimenpideohjelmaksi. Väliraportti tukee kuitenkin näkemystä siitä, että tarvittavan keinovalikoiman tulee olla monipuolinen. Kun työryhmä saa raporttinsa valmiiksi, sen jälkeen on valiokunnan mielestä luontevaa arvioida myös verotuksen osuutta ja painopisteitä osana tarvittavia muutoksia.