Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Taustaa
Esityksen tarkoituksena on eriyttää maapohjaan sovellettava veroprosentti yleisestä kiinteistöveroprosentista ja sen vaihteluvälin korottaminen kuntien verotulojen kasvattamiseksi nykyisestä yleisen kiinteistöveroprosentin vaihteluvälistä 0,93—2,00 prosentista 1,30—2,00 prosenttiin. Esitys on osa pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaisia julkista taloutta vahvistavia toimia. Tavoitteena on osana julkisen talouden tasapainottamistavoitteita kasvattaa kiinteistöverokertymää maapohjasta. Kiinteistöverolakiin tehtäisiin myös eräitä vähäisempiä muutoksia.
Maapohjan kiinteistöveron alarajan korotus kasvattaisi kuntien kiinteistöverotuloja 108 miljoonalla eurolla vuoden 2024 tasossa. Hallituksen esityksen mukaan maapohjan alarajan korotuksen johdosta 245 Manner-Suomen kuntaa joutuisi asettamaan maapohjan kiinteistöveroprosentin nykyistä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeammaksi. Korotus nostaisi maapohjan kiinteistöveron määrää eniten niissä 42 kunnassa, joissa yleinen kiinteistöveroprosentti vuonna 2023 on 0,93. Näissä kunnissa maapohjaan kohdistuva kiinteistövero nousisi 40 prosentilla.
Muutoksen euromääräisestä noususta lähes 85 prosenttia kertyisi 15 kunnasta. Vaikutus olisi suurin kunnissa, joissa veronalaista maapohjaa on paljon, se on arvokasta ja nykyinen veroprosentti on matala. Veron nousu kohdistuu voimakkaasti pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kuntiin, joissa verotusarvot ovat muuta maata korkeampia.
Valtionosuusjärjestelmän verotuloihin perustuvan tasauksen kautta etua tulisi myös kunnille, joissa muutos vaikuttaa vähän tai ei lainkaan. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että vastaavasti monet kunnat menettäisivät vähäisen osan lisäkertymän tuomasta hyödystä valtionosuuksien alenemisen johdosta.
Maapohjan veroprosentin alarajan korotus heijastuu myös pääkaupunkiseudun ja sen kehysalueiden kuntien rakentamattoman rakennuspaikan veroprosenttiin, jonka tulee olla 3,00 prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi.
Hallituksen esityksessä on kuvattu monipuolisesti esityksen vaikutuksia kiinteistönomistajille, kotitalouksille ja yrityksille.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa maapohjan veroprosentin eriyttämistä yleisestä kiinteistöveroprosentista on yleisesti kannatettu. Esitykseen kohdistuva kritiikki on kuulemisissa koskenut nimenomaisesti maapohjan kiinteistöveron vaihteluvälin alarajan korottamista, joskin eräät kuultavat ovat myös kannattaneet muutosta. Kritiikki on kohdistunut muun muassa siihen, että maapohjan kiinteistöveron alarajan korottaminen kaventaa kuntien päätösvaltaa. Alarajan korotuksen määrää on pidetty myös suurena. Kuulemisissa on myös kritisoitu muutoksen painottumisesta pääkaupunkiseudun ja sen kehysalueen sekä muiden kasvukeskusten kuntiin, samoin kuin sitä, että nämä kunnat eivät hyödy korotuksesta täysimääräisesti sillä ne menettävät osan korotuksen tuotosta valtionosuuden pienenemisenä. Lisäksi on tuotu esille se, että monilla kunnilla, joihin muutos eniten kohdistuu, ei välttämättä ole tarvetta eikä halua kiristyksiin. Kuulemisissa on myös kritisoitu nopeaa voimaantuloaikataulua sekä ylipäätään sitä, että nykyinen taloudellinen tilanne on huono ajankohta korotukselle.
Yleistä
Kiinteistövero on keskeinen veromuoto kunnille. Kiinteistövero tuottaa kunnille verotuloja vakaasti ja ennustettavasti ja veropohja on myös liikkumaton muutoin globaalissa verokilpailutilanteessa. Veromuoto täydentää muuta verojärjestelmää ja keventää osaltaan muuhun verotukseen, erityisesti tuloverotukseen, kohdistuvia paineita. Taloustieteilijöiden keskuudessa veroa pidetään myös vähemmän vääristävänä kuin muita veroja. Erityisesti maapohjaan kohdistuvaa kiinteistöveroa on tutkimuksissa pidetty ominaisuuksiltaan hyvänä verona.
Valiokunta pitää perusteltuna rakenteellista muutosta, jossa maapohjan kiinteistöveroprosentti eriytettäisiin yleisestä kiinteistöveroprosentista. Tämä parantaa kuntien mahdollisuuksia hyödyntää kiinteistöveroa muun muassa maankäytön ohjauksen välineenä sekä säädellä verorasituksen jakautumista paikalliset olosuhteet ja verotusarvojen taso huomioiden. Saadun selvityksen ja hallituksen esityksestä ilmenevien seikkojen perusteella valiokunta pitää perusteltuna myös maapohjan kiinteistöveron alarajan korottamista esityksessä ehdotetulla tavalla. Korotus parantaa kuntien taloutta ja vähentää painetta kiristää ansiotuloveroa.
Suhde tulevaan arvostamisuudistukseen
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nostettiin esille nyt esillä olevan maapohjan kiinteistöveron alarajan korotuksen suhde tulevaan kiinteistöjen arvostamisuudistukseen. Tältä osin viitattiin muun muassa näiden kahden uudistuksen kokonaisvaikutuksen arvioinnin hankaluuteen. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan "hallitus toteuttaa kiinteistöverotuksen uudistuksen, jolla korjataan kiinteistöjen verotusarvojen ja käypien arvojen eriytyminen toisistaan. Uudistus toteutetaan pitkillä siirtymäajoilla. Kiinteistöveron muutokset ovat kohtuullisia kiinteistön omistajille."
Valiokunta pitää tärkeänä, että nyt tehtävät muutokset otetaan huomioon, kun arvioidaan arvostamisuudistuksen yhteydessä muutoksien kohtuullisuutta kiinteistön omistajille. Nyt käsiteltävä maapohjan alarajan korotus tulee voimaan jo vuoden 2024 alusta ja aiheuttaa siten suhteellisen nopealla aikataululla korotuksia kiinteistöveroon. Tärkeää on, että arvostamisuudistusta valmisteltaessa otetaan huomioon myös verovelvollisten maksukyky esimerkiksi riittävin siirtymäajoin.
Muuta
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nostettiin esille valtion tukemat ARA-asunnot ja niihin liittyvät paineet nostaa vuokra ja käyttövastikkeita kiinteistöveron korotuksen johdosta. Näissä vuokrat ja käyttövastikkeet määräytyvät omakustannusperiaatteen mukaan. Tältä osin kuulemisessa esitettiin, että rajoitusten alaisiin ARA-kohteisiin tulisi soveltaa alennettua kiinteistöveroa, mikä voitaisiin toteuttaa arvostamalla ARA-kohteet 50 prosenttiin normaalista arvosta. Perusteluna tälle esitettiin se, että koska ARA-kohteiden luovutushinnat ovat arava-, korkotuki- ja asumisoikeuslainsäädännössä säädeltyjä, ei olisi perusteltua, että rajoituksenalaiset kiinteistöt arvostettaisiin samalla tavoin kuin rajoituksista vapaat kiinteistöt.
Valiokunta toteaa, että kiinteistön arvostamiskysymykset eivät ole nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen kohteena eikä hallitus esitä niihin muutoksia. ARA-kohteiden erilainen arvostaminen on lisäksi laajempi kysymys ja sillä voisi olla myös muita kuin verotukseen liittyviä vaikutuksia. Erilainen arvostaminen voisi esimerkiksi vaikuttaa kuntien halukkuuteen luovuttaa tontteja ARA-tuotantoon.