Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muutettuna. Valiokunta ehdottaa teknisiä muutoksia säädösosaan, koska esitys liittyy eduskunnassa samaan aikaan käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen energiaverotusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi (HE 212/2021 vp), jossa ehdotetaan biokaasun ja biokaasun pientuottajan osalta muutettavaksi samoja sähköverolain 1 §:ää sekä oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 11 §:ää kuin käsillä olevassa esityksessä.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa painottuivat esityksen kolme keskeistä teemaa: ensimmäisenä  aihekokonaisuutena polttoturpeen verottoman ylärajan korotus ja verottomuuden soveltamisalan laajennus, toisena asiana polttoturpeen niin sanottu lattiahintamekanismi ja kolmantena seikkana turpeen käyttäjien rekisteröitymis- ja ilmoittamisvelvollisuus. Valiokunta käsittelee teemoja jäljempänä erikseen. 

Polttoturpeen verottoman käytön ylärajan korotus ja soveltamisalan laajennus

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitettiin polttoturpeen verottoman käytön ylärajan nostamisen ja soveltamisalan laajentamisen osalta erisuuntaisia näkemyksiä. 

Osa asiantuntijoista katsoi, ettei ehdotettu toimenpide ole perusteltu huolto- ja toimitusvarmuusnäkökulmasta eikä toimenpidettä voida perustella ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden näkökulmasta. Kriittisesti suhtautuneet asiantuntijat katsoivat, että muutos on epäjohdonmukainen ja haitallinen, sillä kyse on verotuesta fossiilisille päästöille ja tuen kesto on liian pitkä tavoitteisiin nähden. Asiantuntijoiden mielestä toimenpide tekee verotuksesta heikosti ennakoitavaa, koska turpeen veroa korotettiin vuoden 2021 alusta. Osa asiantuntijoista katsoi, että verotuksen olennaisimmat keventämistarpeet ovat ansiotulojen verotuksessa ja että turvetta tuetaan kansallisessa verotuksessa voimakkaasti jo nykyisellään. 

Ehdotusta pidettiin myös tarpeellisena ja perusteltuna. Osa asiantuntijoista katsoi, että toimenpide on huoltovarmuuden kannalta tärkeä: kun turpeen käyttö on verotonta, se voi parantaa toimitus- ja huoltovarmuutta siltä osin. Ehdotettu muutos tukee asiantuntijoiden käsityksen mukaan myös lämpölaitosten hallittua siirtymää pelkän puupolttoaineen käyttöön, mikä toisaalta kiristää kilpailua puuraaka-aineesta. Verottoman käytön rajan nosto mahdollistaa pienille lämpövoimalaitoksille siirtymäajan, jolloin voidaan harkiten suunnitella tarvittavat investoinnit ja uudet ratkaisut energiaturpeen korvaamiseksi. Osa asiantuntijoista katsoo, että verovapauden raja voisi olla perustellusti jopa ehdotettua korkeampi. 

Valiokunta korostaa hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan turpeen energiakäytön vähentämisen on tapahduttava alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla ja siten, ettei se vaaranna Suomen sähkön ja lämmön toimitus- ja huoltovarmuutta. Samalla tavoitteena on pitää huolta siitä, ettei ainespuuta ohjaudu polttoon. 

Tästä tavoitteesta on edelleen tärkeää pitää kiinni, ja on myös huomioitava, että turpeen verotonta käyttöä koskeva ehdotus pohjautuu hallituksen asettaman erillisen turvetyöryhmän esitykseen. Työryhmän tehtävänä oli muun muassa selvittää, miten turpeen energiakäytön puolittuminen tapahtuu alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. 

Valiokunta korostaa kuitenkin lainsäädännön ennakoitavuuden ja johdonmukaisuuden tärkeyttä. Valiokunnan mielestä tulisi suhtautua pidättyväisesti edestakaisiin muutoksiin. Myös verojärjestelmään tehtävät poikkeukset tulee olla hyväksyttävästi perusteltavissa ja niiden käyttöalaan tulee suhtautua aina kriittisesti. 

Turpeen veron lattiahintamekanismi

Suurin osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista piti polttoturpeen verotuksen niin sanottua lattiahintamekanismia tarpeettomana. Asiantuntijat näkivät äärimmäisen epätodennäköiseksi, että päästöoikeuden hinta laskisi alle esitetyn kynnyshinnan ja lattiahintamekanismi näin aktivoituisi. Täten on todennäköistä, että lattiahinta jää nykyisillä päästöoikeuksien kehitysnäkymillä teoreettiseksi mahdollisuudeksi. 

Nykyisellä verotasolla lisävero asetettaisiin, kun päästöoikeuden hinta alittaa tason 21,20 euroa hiilidioksiditonnilta. Päästöoikeuden hinta on kasvanut esimerkiksi vuoden 2021 tammikuun ja elokuun välisenä aikana noin 33 eurosta yli 60 euroon hiilidioksiditonnilta. Viimeksi päästöoikeuden hinta on ollut alle 21,20 euron kesällä 2020. Päästöoikeuksien hintojen arvioidaan edelleen kasvavan etenkin taustalla olevien Euroopan unionin kiristyvien ilmastotavoitteiden vuoksi. 

Osa asiantuntijoista kannatti vaihtoehtoista mallia, jonka mukaan lainsäädäntömuutos toteutetaan vasta, jos päästöoikeuden hintataso vastoin odotuksia laskisi hyvin matalaksi pidemmäksi aikaa. Tällöin tilanteeseen voitaisiin reagoida erillisellä veromuutoksella ilman lattiahintamekanismin säätämistä. Eri asiantuntijoiden laatimien skenaarioiden perusteella nykyinen verotaso turpeelle riittää varmistamaan, että turpeen käyttö vähintään puolittuu vuoteen 2030 mennessä myös ilman lattiahintamekanismia. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa lattiahintamekanismin säätämistä pidettiin myös perusteltuna ja sitä kannatettiin. Osa asiantuntijoista piti lattiahintamekanismin käyttöönottoa tarkoituksenmukaisena tapana varmistaa, että turpeen käytön päästöihin kohdistuu riittävä hintaohjaus päästökaupan puolella. Esitetty lattiahintamekanismi nähtiin myös johdonmukaisena viestinä siitä, että yhteiskunta pyrkii hiilineutraalius 2035 -tavoitteeseen. Ehdotettu lattiahintamekanismi on myös varotoimenpide, jolla turvataan turpeen polton puolittaminen hallitusohjelman mukaisesti, mikäli päästöoikeuden hinta laskisi nykyisestä niin paljon, että sen ohjaus ei riittäisi saavuttamaan annettua tavoitetta. On kuitenkin huomattava, että polttoturpeen käyttö on vähentynyt hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita nopeammin.  

Valiokunta kannattaa polttoturpeen lattiahintamekanismin luomista takaportiksi turpeen energiakäytön puolittumiseen vuoteen 2030 mennessä. On tärkeää, että myös kansallisin toimenpitein varmistutaan riittävästä verotasosta riippumatta päästöoikeuksien hintatasosta. Ehdotetusta mallista ei valiokunnan mielestä ole haittaa, joten esitystä voidaan pitää oikeansuuntaisena toimena päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi.  

Turpeen käyttäjien rekisteröitymis- ja ilmoitusvelvollisuus

Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista suhtautuu hyvin kriittisesti polttoturpeen käyttäjien rekisteröitymis- ja ilmoitusvelvollisuuden laajentamiseen. Turpeen käyttäjien rekisteröitymis- ja ilmoitusvelvollisuus laajennettaisiin koskemaan turpeen verollisen käytön lisäksi myös niitä voimalaitoksia ja lämpökeskuksia, jotka käyttävät polttoturvetta lämmön tuotantoon alle verottomaksi säädetyn rajan. 

Asiantuntijakuulemisessa epäiltiin tiedon käyttötarvetta ja rekisteröitymisvelvollisuudesta koituvaa hyötyä. Päinvastoin pelkona nähtiin jopa se, että polttoaineen valinta alkaa suuntautua turpeen sijasta enemmän polttoöljyyn. Asiantuntijakuulemisessa pidettiin tarpeellisena, että laissa säädettäisiin alarajasta, jolloin vähäisen turpeen energiakäyttäjän tai seoskäyttäjän ei tarvitsisi rekisteröityä edes pienkäyttäjänä. Vaihtoehtona pidettiin myös sitä, että laissa rajattaisiin maatilojen käyttämät lämpölaitokset ja muut heidän käyttämänsä voimalaitokset rekisteröitymisvelvoitteen ulkopuolelle. 

Valtiovarainvaliokunta ei pidä tarkoituksenmukaisena säätää erillistä alarajaa vaan ehdottaa esityksen hyväksymistä myös tältä osin muuttamattomana. On ensinnäkin verovalvonnan näkökulmasta tärkeää, että Verohallinnolla on riittävän tehokkaat keinot verovapauden edellytysten valvontaan. 

Esityksen perusteella verottoman käytön määrä kasvaisi kaksinkertaiseksi vuosina 2022—2026, jonka jälkeen se pienenisi 8 000 megawattituntiin vuosina 2027—2029 ja palautuisi nykyiseen tasoonsa vuonna 2030. Enimmillään voimalaitoskohtainen tuki voisi olla 57 000 euroa vuodessa, joten kyseessä on varsin merkittävä verotuki. Toimijakohtainen verotuki voi nousta tätä suuremmaksikin, jos samalla toimijalla on useita turvetta käyttäviä laitoksia tai lämpökeskuksia. 

Esityksessä ehdotettu turpeen verottoman käytön rajan nostaminen tasolle 10 000 megawattituntia ja laajentaminen koskemaan kaikkia polttoturvetta käyttäviä voimalaitoksia ja lämpökeskuksia vähentää valtion nettomääräisiä energiaverotuloja vuositasolla noin kuudella miljoonalla eurolla. Nykyinen verottomuus enintään 5 000 megawattituntia käyttäville vastaa arviolta yhteensä noin 18 miljoonan euron verotukea verrattuna tilanteeseen, että käyttömäärä olisi sama ja turvetta verotettaisiin muiden energiatuotteiden tapaan. Tällä hetkellä Verohallinnolla ei ole lainkaan tietoa nykyisistä polttoturpeen verottomista käyttäjistä, mikä heikentää verovalvontaa. 

Verovalvonnan lisäksi toimijoiden rekisteröinti mahdollistaa Verohallinnolle verovelvolliskohtaisen tiedottamisen esimerkiksi turpeen verottoman käytön alarajan muutoksista, mikä saattaa aiheuttaa sekaannusta vuosivaihtelun vuoksi. Oikeanlainen ohjaus ja neuvonta vähentävät riskiä verotuen takaisinperinnästä ja siten parantavat toimijoiden oikeusturvaa. 

Turpeen pienkäyttäjän rekisteröinti olisi kertaluonteinen ja maksuton, ja se tehtäisiin toiminnan alkaessa. Toimija ilmoittaisi käyttämänsä polttoturpeen määrän kerran vuodessa Verohallinnolle. Menettely olisi siten yksinkertainen, eikä sen aiheuttamaa hallinnollista taakkaa voi pitää merkittävänä. Rekisteröitymis- ja ilmoitusvelvollisuus olisi myös yhdenmukainen muun valmisteverotuksen kanssa. Se olisi kuitenkin hallinnollisesti mahdollisimman kevyt ja vastaisi pitkälti sähkön pientuottajan velvollisuuksia. 

Riski turpeen korvautumisesta öljyllä vaikuttaa asiantuntija-arvioiden perusteella hyvin vähäiseltä huomioiden verollisen polttoöljyn ja verottoman turpeen suuren hintaeron. On huomattava, että myös öljylämmityksestä halutaan luopua. 

Rekisteröinnin ensisijainen tarkoitus on verovalvonta ja veromuutosten vaikutusten arviointi, ei tilastointi. Valiokunta pitää tärkeänä, että esityksen vaikutuksia voidaan seurata todellisen ja ajankohtaisen tiedon perusteella.  

Valiokunta ei näe perustetta asettaa rekisteröintivelvoitteelle poikkeavaa raja-arvoa, eikä maatiloja tule sulkea kategorisesti velvoitteen ulkopuolelle, sillä polttoturpeen käyttö voi olla merkittävää esimerkiksi kasvihuoneissa. Valiokunta pitää sitä vastoin perusteltuna, että rekisteröitymisvelvoite ei koske kotitalouksia ja niihin verrattavia toimijoita niiden käyttäessä polttoturvetta omaan lämmöntuotantoon. 

Eduskunta-aloitteet

Valtiovarainvaliokunta kannattaa hallituksen esityksen hyväksymistä muutettuna ja ehdottaa toimenpidealoitteiden hylkäämistä.