Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä eräin muutoksin.
Ehdotettu sääntely sisältää sekä sähköalan yritysten verovuoden 2023 voittoihin kohdistuvan 30 prosentin suuruisen väliaikaisen veron että fossiilisten polttoaineiden alan yritysten verovuoden 2023 voittoihin kohdistuvan 33 prosentin suuruisen väliaikaisen veron.
Valiokunnalla ei ole huomautettavaa ehdotettuun fossiilisten polttoaineiden alan yritysten väliaikaiseen veroon. Myöskään asiantuntijakuulemisissa tästä ei ole ollut huomautettavaa. Saadun selvityksen mukaan Suomessa ei ole tunnistettu sellaisia yrityksiä, jotka olisivat varmuudella ehdotetun fossiilisten polttoaineiden alan yritysten väliaikaisen veron piirissä.
Jäljempänä esitetyt valiokunnan huomautukset kohdistuvat ehdotettuun sähköalan yritysten voittoihin kohdistuvaan väliaikaiseen veroon.
Perustuslakivaliokunta esittää asiasta antamassaan lausunnossa (PeVL 97/2022 vp), että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Tausta
Esityksen valmisteluun on johtanut täytäntöönpanoa edellyttävä EU-säädös. Esityksen tarkoituksena on täydentää ja täsmentää 6.10.2022 annettua EU-asetusta (EU) 2022/1854 korkeisiin energiahintoihin liittyvistä hätätoimenpiteistä. Vaikka asetukset ovat sinänsä kansallisesti suoraan sovellettavia säännöksiä, sisältää EU-asetus sellaisia kokonaisuuksia, jotka niiden erityispiirteiden vuoksi edellyttävät erillisiä kansallisia täytäntöönpanotoimia. Asetuksessa säädetään muun muassa ylärajasta tiettyjen sähköntuotantomuotojen tuottajien saamille markkinatuloille eli niin sanotusta tuottokatosta ja eräisiin öljy- ja kaasualan yhtiöihin sovellettavasta solidaarisuusmaksusta. Sekä tuottokaton että solidaarisuusmaksun on arvioitu olevan Suomen perustuslain näkökulmasta veroja. Tuottokaton ja solidaarisuusmaksun tarkoituksena on kerätä valtiolle tuloa, joka voitaisiin käyttää korkeaa energian hintaa kompensoivien tukitoimien rahoittamiseksi.
Tuottokattoa ja solidaarisuusmaksua koskevat ehdotetut säännökset ovat EU-asetuksessa yleisluonteisia. Niiden ei arvioida täyttävän niitä edellytyksiä, jotka perustuslain 81 §:n 1 momentissa asetetaan verolle. Tämän vuoksi niiden kansallinen täytäntöönpano edellyttää tarkempia kansallisia lain tasoisia säännöksiä.
Esitys liittyy lisäksi hallituksen syksyn 2022 talousarvioneuvotteluissa sopimaan kokonaisuuteen sähkön korkean hinnan vaikutusten lieventämiseksi. Syksyllä 2022 hallituksen talousarvioneuvotteluiden pöytäkirjaan merkittiin, että valmistellaan sähköntuottajien windfall-voittojen verotusta koskeva sääntely.
Suomi on jo toteuttanut tukitoimia korkeiden energiahintojen johdosta, kuten sähköenergian arvonlisäveron alentaminen, tuloverotuksen sähkövähennys sekä sähkötuki pienituloisille kotitalouksille.
Asiantuntijakuulemiset
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa moni piti perusteltuna kerätä sähköalan yritysten saamia ylimääräisiä voittoja, ja ehdotettu malli poikkeuksellisessa tilanteessa nähtiin perusteltuna ratkaisuna.
Erityisesti elinkeinoelämä ja sähköalan toimijat eivät kannattaneet ehdotettua sähköalan yritysten verovuoden 2023 voittoihin kohdistuvaa väliaikaista veroa ja näkivät, että suomalaiset alan toimijat joutuvat kilpailullisesti huonompaan asemaan kuin muut maat. Tältä osin viitattiin siihen, että ehdotettu malli poikkeaa useilta osin hätätila-asetuksessa määritellystä markkinatulojen ylärajaa koskevasta mallista, ja siihen, että ehdotettu malli on asetuksen mukaista mallia tiukempi ja ylimitoitettu. Kuulemisessa ongelmana pidettiin myös sitä, että vero ei kohdistu pelkästään ylisuuriin tuottoihin. Ehdotettua omalle pääomalle laskettavaa verovapaata osuutta määrittävää kymmenen prosentin tuottoa pidettiin myös liian matalana ja kritisoitiin myös sitä, että huomioon ei oteta vierasta pääomaa. Kuulemisissa useat näkivät veron ongelmallisena investointien kannalta ja esille nostettiin erityisesti tarpeet investoida puhtaaseen energiaan.
Useat kuultavista korostivat sitä, että ehdotetun sähköalan voittoveron tulee olla kertaluonteinen. Erityisesti tällä nähtiin olevan merkitystä negatiivisten investointivaikutusten osalta. Tilanteessa, jossa vero olisi pysyvä tai edes nähtäisiin mahdollisuus siitä, että vero uusittaisiin, verolla nähtiin olevan negatiivisia vaikutuksia investointeihin.
Kuulemisessa tuotiin esiin toisen suuntaisena näkemyksenä se, että hallituksen esitysluonnoksessa ollut veron ulkopuolelle jäävä omalle pääomalle laskettava viiden prosentin vuotuinen tuotto olisi ollut riittävä eikä sitä olisi tarvinnut nostaa kymmeneen prosenttiin. Samoin kritisoitiin verokannan laskemista 30 prosenttiin lausuntoluonnoksen mukaisesta 33 prosentista. Lisäksi tuotiin esille, että veroprosentin jäädessä 30 prosenttiin olisi varmistettava, että ylisuuret voitot käytetään uusiutuvan energian ja vihreän siirtymän investointeihin eikä kasvaneisiin osinkoihin ja yritysjohdon palkitsemiseen.
Kuulemisissa tuotiin esille myös se, että vero kohtelisi yrityksiä epätasa-arvoisesti ja sattumanvaraisesti pääomarakenteesta riippuen.
Veron suhde EU-asetukseen
Perustuslakivaliokunta on antamassaan lausunnossa (PeVL 97/2022 vp) kehottanut valtiovarainvaliokuntaa varmistautumaan huolellisesti sääntelyn yhteensopivuudesta täytäntöönpantavan EU-oikeuden kanssa. Myös talousvaliokunta on lausunnossaan (TaVL 72/2022 vp) kehottanut valtiovarainvaliokuntaa vielä arvioimaan ehdotuksen EU-oikeudenmukaisuutta samoin kuin verotuottokertymän suhdetta EU-asetuksen mukaiseen vähimmäistasoon.
EU-asetuksessa säädetään yhtäältä jäsenvaltioita velvoittavista toimista sähkön kysynnän ja kokonaiskulutuksen vähentämiseksi (3-5 artiklat), mitkä alentavat energian hintaa, ja toisaalta toimista, joilla jäsenvaltioiden on kerättävä tuloja sähkön loppukäyttäjien tukemiseksi. EU-asetuksen oikeusperusta on SEUT 122 artikla, jonka 1 kohdan mukaan neuvosto voi komission ehdotuksesta päättää jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä taloudellisen tilanteen kannalta aiheellisista toimenpiteistä erityisesti, jos ilmenee suuria vaikeuksia tiettyjen tuotteiden saatavuudessa, ennen kaikkea energia-alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden perussopimuksissa määrättyjen menettelyjen soveltamista. SEUT 122 artikla kuuluu sopimuksen osastoon talous- ja rahapolitiikka. Asetuksen tarkoituksena ei siten ole harmonisoida sähköön ja energiantuotantoon liittyviä sisämarkkinoita tai harmonisoida jäsenvaltioiden verotusta, vaan päättää kriisiin liittyvistä taloudellisista kysymyksistä.
Asetukset ovat normaalisti jäsenvaltiossa suoraan sovellettavia eivätkä yleensä vaadi tai edes mahdollista erillistä kansallista täytäntöönpanoa. Kysymyksessä oleva EU-asetus on poikkeuksellisen väljästi muotoiltu, ja se antaa jäsenvaltioille hyvin paljon direktiivinomaista harkintavaltaa. Asetuksen muotoiluja voidaan pitää väljinä jopa verrattuna direktiiveihin. Tämän voidaan arvioida kasvattavan kansallisen lainsäätäjän liikkumavaraa suhteessa sellaisiin asetuksiin, jotka on muotoiltu ehdottomasti ja tiukasti.
Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena on kerätä riittävällä varmuudella vähintään sama tuotto jokaiselta sähköntuottajalta, jonka asetuksen 6 artiklan mukainen markkinatulon yläraja eli tuottokatto keräisi. Kansalliset toimenpiteet kohdistuisivat 7 artiklaa laajemmin ei pelkästään artiklassa lueteltuihin sähköntuottajiin, vaan kaikkeen sähköntuotantotoimintaan sekä sähkönmyyntiin konserniyhtiöstä. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että vero täyttää 8 artiklalla kansalliselle toimenpiteelle asetetut vaatimukset ja on vaikutuksiltaan 6 ja 7 artikloita vastaava. Lisäksi esityksessä on arvioitu, että ehdotettu sähköliiketoiminnan voiton verotus on toimenpiteenä 6 ja 7 artiklan toimenpiteitä vähemmän markkinan toimintaa vääristävä.
Saadun selvityksen mukaan voidaan myös arvioida, että EU-asetuksessa säädetty 180 e/MWh tuottoraja ei ole ehdoton yläraja jäsenvaltioiden kansallisille toimenpiteille, vaan siinä on enemmänkin kyse jäsenvaltioiden vähimmäisvelvollisuudesta rajoittaa sähköntuottajien markkinatuloja. Tämä käy ilmi EU-asetuksen 8 artiklasta, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat muun muassa pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla rajoitetaan edelleen 7 artiklan 1 kohdassa luetelluista lähteistä sähköä tuottavien tuottajien markkinatuloja, mukaan lukien mahdollisuus tehdä ero eri teknologioiden välillä, sekä muiden markkinaosapuolten markkinatuloja, mukaan lukien sähkökauppaa käyvät markkinaosapuolet. EU-asetuksen on siten katsottu sallivan 6 artiklan tuottokattoa tiukemmat rajoituksen, sähköntuottajien markkinatuloilla.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että välitön verotus ei ole harmonisoitua lukuun ottamatta tilanteita, joissa harmonisoinnista on erikseen säädetty EU-tasolla. Jäsenvaltioilla onkin laaja suvereniteetti välittömän verotuksen suhteen. Välittömän verotuksen sääntely, joka koskee erotuksetta sekä rajat ylittäviä että kotimaisia tilanteita, on vain poikkeuksellisesti katsottu ongelmalliseksi perusvapauksien kuten sijoittautumisvapauden näkökulmasta.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että hallituksen esitys ei ainakaan välittömästi sellaisenaan vaikuta toteuttavan asetuksen mukaista tavoitetta ja viittaa saamaansa selvitykseen, jonka mukaan EU-oikeudellisesti merkityksellistä saattaa olla, että siinä missä täytäntöönpantavan asetuksen ensisijainen tarkoitus on alentaa sähkön hintaa, vaikuttaa hallituksen esitys lähinnä ylisuuriksi arvioituihin voittoihin. Tältä osin valtiovarainvaliokunta toteaa, että EU-asetuksen tuottokattoa koskeva sääntely asettaa jäsenvaltiolle velvollisuuden leikata sähköntuottajien markkinatuloja sekä velvollisuuden käyttää näin kerättyjä varoja sähkön loppukäyttäjän tukemiseen. Tältä osin ei ole kyse sähkön tukkumarkkinahinnalle tai vähittäismyyntihinnalle asetettavasta hintakatosta, vaan tulonsiirtomekanismista. Tuottokaton tavoitteena ei siis ole vaikuttaa sähkön hintaan, vaan kerätä sähköyhtiöiden markkinatuloja tukitoimien rahoittamiseen. Näin ollen ehdotetun voittoveron voidaan arvioida toteuttavan samaa tavoitetta kuin EU-asetuksen tuottokatto.
Lisäksi valiokunta tuo esille, että EU-asetuksen tuottokatto ei vaikuttaisi tavoitteestaan huolimatta olevan kovinkaan yhdenmukainen toimi sähköalan markkinatulojen leikkaamiseksi. EU-asetuksessa on nimenomaisia säännöksiä jäsenvaltioiden joustovarasta sekä alas- että ylöspäin samoin kuin siitä, mihin ajankohtaan transaktioita tuottokatto voidaan asettaa. Ne jäsenvaltiot, joilla on jo käytössä yläraja tuottajien tulolle tai sääntelytoimi, jonka puitteissa tuloja siirretään asiakkaille, jäävät tuottokaton ulkopuolelle (7 artikla 2 kohta). Lisäksi EU-asetuksessa sallitaan kansalliset toimet tietyin ehdoin (8 artikla). Saadun selvityksen mukaan tuottokaton täytäntöönpano eri jäsenvaltioissa vaihteleekin merkittävästi sekä tuottorajan että soveltamisajan osalta. Tuottokaton määrä vaihtelee eri jäsenvaltioissa 70—240 euron/MWh välillä vaihdellen myös tuotantomuodon mukaan, ja voimassaoloaika vaihtelee 4 ja 24 kuukauden välillä.
Esimerkiksi Tanskassa tuottokatto koskee asetuksen mukaisia yli yhden megawatin tuotantolaitoksia, joiden 180 euroa megawattitunnilta ylittävästä tulosta leikataan 90 prosenttia, ja tuottokatto on asetettu EU-asetuksessa edellytetyksi ajanjaksoksi 1.12.2022—30.6.2023. Tuottokaton odotetaan kerryttävän reilut 50 miljoonaa euroa. Ruotsin tuottokattomalli on valmistelussa, ja sen on tarkoitus olla voimassa 1.3.—30.6.2023. Ruotsissa esimerkiksi tasesähkömarkkinat olisivat hintakattosääntelyn ulkopuolella. Ruotsin mallin lyhyen voimassaoloajan takia lähtökohdaksi on valittu tuntikohtainen ylituoton tarkastelu, jotta tuottokatolla kerättäisiin edes jotain tuloja. Ruotsissa tuottokertymän arvioidaan jäävän 25 miljoonaan euroon.
Veron laskentapohja ja veron täsmällisyys ja tarkkarajaisuus
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että ehdotetussa sääntelyssä on asianmukaisesti otettu huomioon verovelvollisuuden ala, veron määrä ja sen laskeminen sekä verovelvollisen oikeusturva ja että sääntely täyttää näiltä osin perustuslain 81 §:ssä verolaille asetettavat vaatimukset.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota siihen, että sähkömarkkinalain mukaista erillistilinpäätöstä ei ole voimassa olevan sääntelyn oloissa laadittu verotuksen tarpeisiin eikä sen laadintaan ole muodostunut verotuksen pohjana käytettävän tilinpäätöksen tapaan asianmukaisia, ennakoitavia ja tarkkoja standardeja, sekä toteaa, että sääntelyä olisi syytä täsmentää.
Esityksessä ehdotetussa voittoverossa veropohjana ei ole suoraan sähköliiketoiminnan kirjanpidollinen tulos vaan sähköliiketoiminnalle laskettu verotettava tulos, jossa tulon veronalaisuuden ja menon vähennyskelpoisuuden samoin kuin näiden jaksotuskysymysten osalta viitataan ehdotetun lain 6 §:ssä elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin ja sen säännöksiin.
Ehdotettu voittovero ei, niin kuin ei myöskään yleinen elinkeinoverotus, perustu siten suoraan kirjanpitoon vaan verolakiin. Ehdotettua voittoveroa koskevassa lakiehdotuksessa on säädelty veron perusteista pitkälti vastaavalla tarkkuudella kuin esimerkiksi elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa on säädetty elinkeinotoiminnan tuloksen laskennasta. Valtiovarainvaliokunta katsoo, että ehdotus täyttää asianmukaisesti perustuslain 81 §:n 1 momentin verolain tarkkarajaisuusvaatimukset.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on myös tuotu esille, että lakiehdotuksessa on kyse ikään kuin sähköliiketoiminnan tuloksen erottamisesta muusta liiketoiminnasta. Kyse olisi siten vastaavan tyyppisestä tilanteesta, jossa eri tuloja ja menoja on jaettava yrityksen eri tulolähteiden välille. Lakiehdotuksessa tulojen ja menojen kuulumisesta sähköliiketoimintaan on ehdotettu säädettäväksi vastaavalla tarkkuudella kuin esimerkiksi elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa on säädetty tulojen ja menojen liittymisestä elinkeinotoimintaan.
Talousvaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota kirjanpitokäytäntöjen erojen vaikutuksiin veron laskentapohjaan. Tältä osin on pidetty tärkeänä vielä arvioida mahdollisuutta lieventää kirjanpitokäytäntöjen eroja esimerkiksi siten, että varat voidaan arvostaa tuottoprosentin laskentaa varten verotuksen nettovarallisuuden laskennassa noudatettavien periaatteiden mukaisesti. Jos laskennassa noudatettaisiin verotuksen nettovarallisuuden periaatteita, sähköliiketoiminnan nettovarallisuudella tarkoitettaisiin tällöin yrityksen sähköliiketoiminnan varojen ja velkojen erotusta. Tämä voisi osaltaan lieventää kirjanpidon arvostuskäytäntöjen erojen vaikutusta 10 %:n tuoton laskentaan. Muutos lisäisi jossain määrin veron laskentaan liittyvää hallinnollista taakkaa sekä verovelvollisilla että Verohallinnossa. Riippuen verovelvollisten oman pääoman ja nettovarallisuuden erosta muutos voisi keventää joidenkin verotusta, mutta mahdollista myös on, että muutos voisi kiristää joidenkin verovelvollisten verotusta. Koska ei ole selvää, miten muutos vaikuttaisi yksittäisten verovelvollisten tilanteissa, valiokunta ei pidä muutoksen tekemistä perusteltuna.
Valiokunnan yleishuomio esityksestä
Esityksen tavoitteena on panna täytäntöön EU-asetuksen edellyttämät väliaikaiset verotukselliset toimet tavalla, joka ottaa huomioon Suomen energiamarkkinoiden erityispiirteet aiheuttamatta häiriötä sähkömarkkinoilla ja investoinneissa ja joka kohtelee alan toimijoita mahdollisimman tasapuolisesti. Tavoitteena on myös toimien hallinnollinen toteutettavuus ottaen erityisesti huomioon EU-asetuksen edellyttämien toimien kiireellinen ja lyhytkestoinen toteutus.
Samalla esityksen tavoitteena on leikata sähköalan yritysten voittoja kertaluonteisella verolla valtiolle tilanteessa, jossa sähköala tekee merkittäviä voittoja samalla kun sähkön hinnan nousu on johtanut kotitalouksien taloudellisen tilanteen heikentymiseen.
Hallituksen esityksen mukaan verotason mitoituksessa on huomioitu kansallinen tavoite leikata sähköntuottajien voittoja sekä EU-asetuksen mukainen tuottokatto niin, että ehdotettava vero leikkaisi kunkin asetuksen piirissä olevan sähköntuottajan verolla vähennettyjä tuloja riittävällä varmuudella vähintään yhtä paljon kuin EU-asetuksen mukainen tuottokatto. Esityksen mukaan voittoveron soveltaminen koko verovuoteen 2023 kompensoisi riittävällä varmuudella sen, että voittoveroa ei sovellettaisi asetuksen mukaisesti joulukuusta 2022, jolloin sähkönhinta on ollut selkeästi korkeampi kuin se futuurien perusteella vuoden 2023 jälkimmäisellä puoliskolla tulisi olemaan. Ylimääräisen voittoveron tuotto riippuu sähkön hintakehityksestä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta korostaa, että kyse on kertaluonteisesta verosta vallitsevassa poikkeustilanteessa.
Seuraavassa on käsitelty eräitä kuulemisessa esille nousseita kysymyksiä.
Veron soveltaminen Mankala-rakenteissa
Talousvaliokunta on lausunnossaan kehottanut valtiovarainvaliokuntaa arvioimaan, ottaako ehdotettu voittovero asianmukaisesti ja riittävän tasapuolisesti huomioon sähkön tuotannon Mankala-rakenteissa. Lisäksi talousvaliokunta on esittänyt, että valtiovarainvaliokunta arvioisi vielä, ottaako ehdotettu malli riittävällä tavalla huomioon erilaiset sähkön tuotantorakenteet siten, ettei järjestelmä muodostu erilaisia yhtiörakenteita perusteettomasti syrjiväksi.
Verotus on lähtökohtaisesti aina luonteeltaan jossain määrin summaarista ja kaavamaista. Pääoma- tai yritysrakenteella voi olla muussakin verosääntelyssä vaikutuksia verotettavan tulon laskentaan. Tämä ei tee verolaista syrjivää, sillä periaatteita noudatetaan yhtäläisesti kaikkiin verovelvollisiin. Valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan lausuntoon ehdotuksen suhteesta perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteeseen. Nyt ehdotetussa voittoverossa ei tehdä mielivaltaisia eikä kohtuuttomia erotteluita eri pääomarakenteilla tai liiketoimintamalleilla toimivien yritysten välillä.
Mankala-yhtiöitä ei ole nimenomaisesti vapautettu voittoveron soveltamisesta. Koska verotus kohdistuu sähköliiketoiminnan voittoon, ei vero käytännössä kohdistuisi itse Mankala-yhtiöihin johtuen Mankala-yhtiöiden omakustannushinnoittelusta. Mankala-yhtiön osakkaisiin ehdotettu voittovero kohdistuisi silloin, kun ne myyvät Mankala-yhtiöltä hankkimaansa sähköä sähkömarkkinoilla. Osakkaan omassa toiminnassa kulutettuun sähköön vero ei kohdistuisi.
Kun Mankala-yhtiön sähköliiketoiminnassa ei synny veronlaista tuloa, sen verotuksessa ei voida lukea hyväksi kyseisen yhtiön oman pääoman perusteella laskettavaa 10 %:n suuruista verovapaan tuoton osuutta. Näissä tilanteissa valiokunta katsoo tältä osin perustelluksi säätää, että Mankala-yhtiön omapääoma voitaisiin ottaa huomioon Mankala-yhtiön osakkeen omistajan verotuksessa. Tämän johdosta 12 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti ja lain 6 §:ään uusi 4 momentti.
Lain 12 §:n 2 momenttiin lisättäisiin niin sanottu Mankala-yhtiöitä koskeva erityissäännös. Säännöksen mukaan verovelvollisen vaatimuksesta Mankala-yhtiön osakkaan omaan pääomaan lisättäisiin Mankala-yhtiön hankintameno. Koska tällä lisäyksellä osakkeiden hankintameno otetaan huomioon osakkaan omassa pääomassa kahteen kertaan, lisäyksen jälkeen lisäyksen jälkeisestä laskennallisesta oman pääoman määrästä vähennettäisiin osuus verovelvollisen sähköliiketoiminnan sidotun oman pääoman erien ja sijoitetun vapaan oman pääoman erien määrästä, joka vastaa edellä mainittujen osakkeiden hankintamenon osuutta verovelvollisen sähköliiketoiminnan eriytetyn tilinpäätöksen taseen loppusummasta. Hallituksen esityksessä ehdotetut 2 ja 3 momentti siirtyisivät 3 ja 4 momentiksi.
Ehdotettavalla muutoksella oman pääoman tuoton pohjaan lisättäisiin koko Mankala-yhtiön hankintameno siitä riippumatta, onko osakkeiden hankinta rahoitettu omalla vai vieraalla pääomalla. Tämä tarkoittaa sitä, että vieraan pääoman kustannus muuntuu oman pääoman kustannukseksi. Tämän vuoksi korkomenojen vähentämiselle ei ole enää perusteita. Korot eivät voi olla vähennyskelpoisia, jos myös velkarahoitetulle Mankala-sijoitukselle saa laskennallisen 10 %:n verovapaan tuoton. Ehdotetaan, että 6 §:n 4 momentiksi lisätään säännös korkomenojen vähennyskelvottomuudesta.
Ehdotetuilla muutoksilla lievennetään sitä, että Mankala-yhtiöiden liiketoimintamalli siirtää sähköliiketoiminnan tuottoja Mankala-yhtiön verottomasta sähköntuotannosta sen omistajan veronalaiseksi tuloksi siinä tapauksessa, että omistajayhtiö myy sähköä markkinoille.
Sisäinen sähköliiketoiminta
Valiokunnan kuulemisissa useat toivat esille sen, että ehdotetun lain 10 §:ssä sisäistä sähköliiketoimintaa koskevan määritelmän sitominen konserniavustuslain mukaiseen 90 prosentin omistusosuuteen on liian tiukka ja että sen sijaan tulisi käyttää verotusmenettelylain 31 §:n mukaista konserniyhteysmääritelmää eli 50 prosentin omistusosuusrajaa. Ottaen huomioon, että sisäisen sähköliiketoiminnan osalta kyse on puhtaasti verotusta varten tehtävästä oikaisusta, johon ei liity vähemmistöosakkaan suojaa koskevia näkökohtia samalla tavalla kuin konserniavustuslainsäädännössä, valiokunta pitää perusteltuna muuttaa ehdotettua 10 §:ää tältä osin.
Valiokunta pitää kuitenkin perusteltuna, että säännökseen sisällytettäisiin vaatimus siitä, että konserniyhteys on kestänyt koko verovuoden, jotta ei voitaisi erilaisin yritysjärjestelyin vaikuttaa edellytyksen täyttymiseen. Koska vero kohdistuu vain kotimaiseen toimintaan, pykälässä säädettäisiin vastaavasti, että verovelvolliseen konserniyhteydessä olevan yrityksen tulisi olla kotimainen. Lisäksi edellytyksenä olisi, että konserniyhteydessä olevan yrityksen muiden toimintojen sähkönhankinnan nettokustannuksia ei ole samanaikaisesti otettu huomioon muualla sähköliiketoiminnan tuloksen laskennassa. Tätä koskeva säännös sisältyy jo kyseisen pykälän 5 momenttiin hallituksen esityksessä.
Näiden muutosten johdosta lain 12 §:n 3 momentin teksti ”saman konsernin” muutettaisiin muotoon ”verovelvolliseen konserniyhteydessä olevien”.
Pienimuotoinen toiminta
Eräät kuultavat toivat esille sen, että esityksessä ehdotettu soveltamisraja ei rajaa riittävällä tavalla pieniä sähköntuottajia soveltamisalan ulkopuolelle, sillä pienikin sähköliiketoiminta voi tulla ehdotetun voittoveron piiriin, jos se muodostaa riittävän suuren (yli 10 prosenttia) osuuden yhtiön liiketoiminnasta. Nyt esityksessä ehdotetulla muotoilulla vero voisi kohdistua jo absoluuttisella liikevaihdolla mitattuna hyvinkin pienimuotoiseen toimintaan. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa poistettavaksi kriteerin siitä, kuinka suuren osuuden sähköliiketoiminnan liikevaihto muodostaa kokonaisliikevaihdosta. Veron piiriin tulisivat yritykset, joiden sähköliiketoimintojen yhteinen liikevaihto on vähintään 500 000 euroa. Tätä koskeva muutos tehtäisiin ehdotetun uuden lain 3 §:ään, jossa säädetään verovelvollisuudesta.
Muuta
Lakiehdotuksessa käytettyjen termien osalta kuulemisessa ehdotettiin selkiytettävän sitä, mitä yhteisöillä ja yhtymillä tarkoitetaan lakiehdotuksessa. Valiokunta ehdottaa tältä osin viitattavaksi tuloverolain asianmukaisiin säännöksiin ja siinä käytettyihin termeihin. Tätä koskevat muutokset sisältyvät lain 3 §:n 2 momenttiin ja 13 §:n 2 momenttiin. Tämän lisäksi lakiin tehtäisiin eräitä lähinnä kirjoitusvirheen tyyppisiä korjauksia.