Talouden näkymä on haastava. Keskuspankkien toimet inflaation hillitsemiseksi ovat nostaneet korkotasoa nopeasti. Suomen kaltaiseen pieneen avoimeen talouteen vaikuttavat myös kansainväliset suhdanteet voimakkaasti. Tässä tilanteessa hidastuva kasvu uhkaa hallituksen sopeutustavoitteita lyhyellä aikavälillä. Samalla kunnianhimoton talouspolitiikka uhkaa heikentää pidemmän aikavälin kasvuedellytyksiä, joiden varassa yhteinen hyvinvointi ja julkisen talouden kestävyys pitkällä tähtäimellä lopulta on. 

Vaikka suhdannepoliittisesti finanssipolitiikan viritystä voidaan pitää suunnilleen oikeana, on sopeutustoimien kohdentumisella merkitystä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. 

Jos talouspolitiikan keskeisimmäksi tavoitteeksi asetetaan kasvun luomisen sijasta julkisen talouden vahvistaminen leikkaamalla suhdanneriskeistä välittämättä, on suuri varaa, ettei saavuteta kumpaakaan. Hidastuva kasvu syö leikkausten vaikutukset, ja puuttuvat kasvupanostukset kostautuvat pysyvästi hidastuvana kasvuna. 

Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan: Suomen talouden rakenteellisia ongelmia ovat heikko tuottavuuden kasvu ja vähäiset tuotannolliset investoinnit. Tuottavuuskasvua hidastaa mm. tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan verrattain vähäinen määrä ja muita kehittyneitä teollisuusmaita alemmalle tasolle jäänyt nuorten koulutusaste. Vaikka työllisyysaste on viime vuosina noussut merkittävästi, työttömyysaste on kuitenkin edelleen korkea, ja osaavasta työvoimasta on pulaa. Valtiovarainministeriö ennustaa työllisyysasteen nousevan kehyskaudella 73,8 prosentista 75,2 prosenttiin. 

Tässä kiteytyy julkisen talouden suunnitelman yksi keskeinen haaste. Hallitus sai edelliseltä kaudelta perinnöksi TKI-paketin, joka on yksi kasvun keskeisistä mahdollistajista. Hallituksen jakkarasta puuttuvat kuitenkin ne kaksi muuta jalkaa. Määrätietoiset toimet koulutusasteen laskun pysäyttämiseksi ja laajat toimet työvoiman saatavuuden parantamiseksi. Erityisesti työperäisen maahanmuuton edistämiseen tähtäävät toimet ovat auttamattoman kunnianhimottomia ja riittämättömiä Suomen väestön ikääntyminen huomioiden. Hallituksen suunnitelma työvoimapulan ratkaisemiseksi sosiaaliturvaa leikkaamalla on väestörakenne ja nykyinen työllisyysaste huomioiden epärealistinen. 

Osa toimenpiteistä, kuten osasaikaisen työn kannustimien heikentäminen, voi erityisesti hidastuvan kasvun oloissa osoittautua virheeksi. Hallituksen tarkoitus on ohjata mahdollisimman moni kokopäiväiseen työhön, elämäntilanteesta riippumatta. Kuitenkin tämänkin tavoitteen toteutuminen riippuu ihmisten omien valintojen lisäksi myös siitä, paljonko kokoaikaista työtä on tarjolla, kuten monet taloustieteilijät ovat huomauttaneet. 

Työmarkkinalainsäädäntöön hallitus on tuomassa ison paketin työntekijäpuolen asemaa heikentäviä uudistuksia. Näillä uudistuksilla ei valtiovarainministeriön mukaan ole kasvua tai työllisyyttä edistäviä vaikutuksia. Ainoa varma vaikutus on lisääntyvä epävakaus työmarkkinoilla, joka voi vaikuttaa negatiivisesti kasvuun sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. 

Hallituksen veropolitiikka on häkellyttävän kunnianhimotonta ja niukkaa. Pahinta kuitenkin on suuri ristiriita hallituksen julkilausuttujen tavoitteiden kanssa. Vaikka hallitus sanoo pitävänsä kiinni Suomen ilmastotavoitteista, ei ympäristön kolmoiskriisiä veropolitiikassa huomioida. Päinvastoin hallitus tekee aktiivisia toimenpiteitä, jotka heikentävät Suomen edellytyksiä täyttää päästövähennysvelvoitteensa taakanjakosektorilla. Omituista on myös se, miten julkisen talouden tasapainottamisen ulkopuolelle rajataan ylimmät tuloluokat, jotka päinvastoin saavat suorasti ja välillisesti veroetuja. Sopeutuksen maksavat kokonaisuudessaan pienituloisimmat ja keskituloiset. 

Seuraavan neljän vuoden aikana Suomen kokonaisveroaste on laskemassa jyrkästi ja vaalikauden lopussa veroaste painuu yhtä matalalle tasolle kuin vuonna 1987. Kokonaisveroasteen laskeva trendi pahentaa kestävyysvajeen ongelmaa, sillä vuodesta 2022 vuoteen 2027 mennessä kokonaisveroasteen arvioidaan laskevan yhteensä n. 2,9 prosenttia, mikä vastaa vuoden 2027 arvioidussa bruttokansantuotteessa noin 9,5 mrd. euroa. Vaikka hallitus ei pyrkisi nostamaan kokonaisveroastetta, tulisi kokonaisveroasteen laskua vähintään pyrkiä hidastamaan ja käyttää sen tuomat lisätulot julkisen talouden tasapainottamiseen.  

Ohjaus- ja sopeutuskeinona verotus jää kuitenkin julkisen talouden suunnitelmassa lähes kokonaan pöydälle. 

Suomen talous ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus on saatava kestävälle pohjalle

Hallituksen tavoitteena on vakauttaa velkasuhde ja kääntää se pidemmällä aikavälillä pysyvämmin alenevalle uralle, lopulta muiden Pohjoismaiden tasolle. Ohjelmansa mukaisesti hallitus tavoittelee, että julkisen talouden rahoitusasema kohenee siten, että julkisen talouden alijäämä on korkeintaan -1 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vaalikauden aikana eli vuoteen 2027 mennessä. 

Tavoitteen saavuttamiseksi hallitus sitoutuu vaalikauden aikana vahvistamaan julkista taloutta pysyvästi toimenpidekokonaisuudella, joka vahvistaa julkista taloutta nettomääräisesti 6 mrd. euroa vuoden 2027 tasolla.  

Keskusta jakaa hallituksen näkemyksen siitä, että julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä. Suomen talous ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus on saatava kestävälle pohjalle, jotta Suomi olisi varautunut tuleviin kriiseihin ja kestäisi ikääntyvän väestön luoman menopaineen. 

Valtiovarainministeriön ennen eduskuntavaaleja esittämän arvion mukaan tasapainotustarve vuoteen 2030 mennessä on 9 mrd. euroa.  

Keskustan näkemyksen mukaan vaalikauden 2023—2027 tasapainotustavoitteen tulee olla 4,5—5,5 mrd. euron haarukassa. Hallituksesta poiketen keskusta jakaa tavoitteen kolmeen kokonaisuuteen: 

• Menoleikkauksilla 2,5—3 mrd. euroa 
• Työllisyyttä ja talouskasvua vahvistamalla 1,5 mrd. euroa 
• Verotuksella 0,5—1 mrd. euroa. 

Jäljelle jäävät 3,5—4,5 mrd. euroa tulisi kattaa puolestaan seuraavalla vaalikaudella 2027—2031. 

Kokonaisuudessaan keskusta tekisi hieman vähemmän leikkauksia kuin hallitus, jotta ne voidaan kohdistaa kohtuullisemmalla ja oikeudenmukaisemmalla tavalla. 

Toisaalta keskusta käyttäisi maltillista verosopeutusta keinovalikoiman yhtenä osana, eikä ainakaan keventäisi veroja velaksi, kuten hallitus tekee. Verojen alentamista velaksi voi pitää fiskaalisesti ryhdittömänä ja vastuuttomana, kun valtiontalouden alijäämän arvioidaan ensi vuonna olevan 11,5 mrd. euroa. 

Julkisessa keskustelussa on jäänyt vähäiselle huomiolle, että hallituksen kategorinen kieltäytyminen ottamasta työkaluvalikoimaansa verosopeutusta, on johtamassa siihen, että Suomen kokonaisveroaste laskee merkittävästi vaalikauden aikana.  

Veroaste oli 43 prosenttia vuonna 2022 ja valtiovarainministeriö arvioi sen laskevan noin 40 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä. Veroasteen aleneminen johtuu mm. fossiilisten polttoaineiden ohjausvaikutuksen toimivuudesta. Vuoden 2027 tasolla veroasteen lasku tarkoittaa jo noin 9 mrd. euroa pienempää verokertymää kuin mikä se laskennallisesti olisi vuoden 2022 veroasteella.  

Suomen verotus on kuitenkin verrattain kireää ja sen vuoksi veroja ei voi määräänsä enempää korottaa hallituksen päätöksin ilman talouskasvun edellytysten menettämistä. Veropolitiikan on oltava vakaata ja ennakoitavaa.  

Hallituksen arvovalinta jättää verosopeutus kokonaan käyttämättä tarkoittaa kuitenkin sitä, että sopeutuspaine on raju monissa sosiaaliturvaetuuksissa. Kaiken kukkuraksi hallitus on samanaikaisesti antamassa suurituloisimmille tuntuvan täsmäkohdennetun veronalennuksen korottamalla solidaarisuusveron alarajaa 150 000 euroon. Tämä osoittaa, että hallituksella ei ole oikeudentuntoa toiminnassaan.  

Keskusta on valmis maltillisiin veronkorotuksiin osana julkisen talouden tasapainottamisen kokonaisuutta. Esimerkiksi sähköautoilijoiden tulisi osallistua verojen kautta liikenneinfran ja muun yhteiskunnan kustannuksiin nykyistä enemmän. Myös tupakkaveron kaltaisia veroja voidaan korottaa ja toisaalta jättää tekemättä esimerkiksi olutveron keventäminen.  

Keskeisin ero menosäästöissä keskustan ja hallituksen välillä on suhtautumisessa hyvinvointialueiden tilanteeseen. Tuntuvasti alijäämäiset hyvinvointialueet tarvitsevat lisäaikaa taloutensa tasapainottamiseen. Hallituksen leikkauslinja on johtamassa äkkivänkään lähi- ja peruspalveluiden karsimiseen eri puolilla Suomea. Alijäämän kattamisaikaa tulee pidentää hyvinvointialueiden käynnistymisvaiheessa kahdesta vuodesta neljään vuoteen, kuten keskusta on esittänyt.  

Keskustan näkemyksen mukaan hyvinvointialueiden tehtäviä ja velvoitteita voidaan keventää, kuten hallitus onkin esittänyt, mutta keskusta antaisi hyvinvointialueiden pitää näihin kaavaillun rahoituksen, jotta hyvinvointialueilla olisi edellytys talouden tasapainotukseen ilman kohtuuttomia säästöpäätöksiä. Keskusta harkitsee erikseen suhtautumisensa kuhunkin tehtäviä ja velvoitteita keventävään toimenpiteeseen, kun toimien valmistelu etenee. 

Lisäksi keskusta jättäisi tekemättä hallituksen säästötoimet, jotka on kohdennettu erityisesti lapsiperheille, kuten työttömyysturvan lapsikorotusten poistamisen. Keskusta ei ymmärrä, että miksi tässä väestötilanteessa hallitus on päättänyt kohdentaa leikkauksia lapsiperheille, jotka ovat muutoinkin kovilla muun muassa asuntolainojen korkomenojen sekä hintojen yleisen kallistumisen vuoksi.  

Hallituksen neljän miljardin euron säästölistan uskottavuus on osin kyseenalainen, koska hallitus ei ole osoittanut millä se mittaa ja todentaa, onko sen suurin yksittäinen säästökohde eli hyvinvointialueiden omien toimien varaan lasketut lähes 900 milj. euron säästöt toteutumassa. Tämä muodostaa myös eduskunnan kannalta hankalan tilanteen, koska kunnollista lähtötasotietoa ja mittaria tämän tavoitteen seuraamiselle ei ole osoitettu. Hallitusohjelman perusteella muodostuu ristiriitainen kuva siitä, mikä ylipäätänsä on se perusura, johon hallitus aikoo peilata hyvinvointialueiden omia toimia ja miten nämä toimenpiteiden vaikutukset realisoituvat vuoteen 2027 mennessä julkiseen talouteen.  

Hallituksen tavoite 2 mrd. euron hyödyistä julkiseen talouteen työllisyyttä vahvistavilla toimenpiteillä on kunnianhimoinen ja perusteltu. Asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin käynyt ilmi, että vaikka toimenpiteen taustalla on uskottavat valtiovarainministeriön vaikutusarviot, niin niissä oletetaan syntyvän työllisyyden olevan likimain kokoaikaista. Tämä on haastava olettamus ottaen huomioon, että työn ulkopuolella olevan väestön työkyky ja mahdollisuudet esimerkiksi perhetilanteen vuoksi voivat poiketa töissä jo olevista. Työllisyysaste on viimeisen kahdeksan vuoden aikana jo noussut reippaasti suomesssa.  

Muiden Pohjoismaiden korkeampi työllisyysaste perustuu osa-aikaisen työn suurempaan osuuteen, mutta hallitus on tekemässä toimenpiteitä, jotka vievät osa-aikatyöltä kannusteita, kuten poistaa työttömyysturvan suojaosan. Työikäistä kohden Suomessa tehdään jo Pohjoismaiden kärkeä oleva määrä tunteja. Hallituksen työllisyystoimien vaikutuksia työllisyyteen on tämän vuoksi seurattava vaalikauden aikana tarkoin, eikä yksinomaan luottaa ennakkoon tehtyihin vaikutusarvioihin. 

Hallituksen taloustavoitteilta uhkaa murentua perusta - Suomi tarvitsee tuottavuus- ja talouskasvua

Julkisen talouden tervehdyttäminen edellyttää työmarkkinoiden uudistamisen sekä sopeuttamisen lisäksi myös talouskasvun edellytysten vahvistamista. 

Valtiovarainministeriön taloudellisessa katsauksessa (syksy 2023) todetaan, että julkisen talouden tilanne on heikentynyt verrattuna suhteessa alkukesästä 2023 arvioituun, joten hallituksen toimet eivät kohenna julkista taloutta odotetun mukaisesti. Velkasuhde kuitenkin vakiintuu hetkellisesti vaalikauden aikana, joskin korkeammalle tasolle kuin vielä kesällä 2023 arvioitiin. Valtiovarainministerin arvion mukaan julkisen talouden rahoitusasema jäisi vaalikauden lopulla asetetusta tavoitteesta. 

Valtiovarainministeriö kertoo kaunissanaisesti asian, sillä ennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä on peräti -2,8 prosenttia vielä vuonna 2027. Ollaan kaukana hallituksen tavoittelemasta yhdestä prosentista. Vuosien 2024—2026 ajan rikottaisiin jopa EU:n perussopimuksen mukaista enintään 3 prosentin alijäämäsääntöä julkisessa taloudessa. 

Hallituksen tavoitteen vastaisesti julkisyhteisöjen bruttovelka suhteessa BKT:hen jatkaisi myös kasvuaan vuoden 2023 arvioidusta 74,2 prosentin tasosta aina 81,6 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä. Edes velkasuhteen kasvua ei siis välttämättä saada pysähtymään. Kaikki hallitusohjelman mukaiset toimenpiteet eivät kuitenkaan vielä näy talousennusteessa.  

Hallituksen tavoite on kuitenkin muuta kuin mitä pääministeripuolue Kokoomus suomalaisille ennen vaaleja lupasi. Sanottiin, että nyt on oikea aika lopettaa velaksi eläminen. Vaalien jälkeisessä todellisuudessa hallituksen ensimmäisessä julkisen talouden suunnitelmassa kaavaillaan pääministeri Orpon hallituskauden aikana ennätysmäistä, lähes 50 miljardin euron lisävelkaa valtiolle. Ilman, että näköpiirissä on edes viime vaalikauden kaltaisia koronamenoja sekä koronasta johtuvaa verotulojen supistumista. Velkalaivan kääntymisen sijaan laiva uhkaa upota ylipainosta. Toisaalta vielä kauemmaksi toteutumisesta ovat jäämässä toisen päähallituspuolueen lupaukset edullisesta bensasta ja dieselistä, joista ei ole eduskuntavaalien jälkeen ollut tankilla tietoakaan. 

Ensi vuonna valtiontalouden velkaantumistahti on kiihtymässä kuluvasta vuodesta. Suomen kannalta olisi tärkeää, että hallitus saisi toimeenpantua kasvuperustaa vahvistavia työmarkkinauudistuksia, jotka tähtäävät 100 000 lisätyölliseen. Hallitukselta olisi viisautta arvioida uudistuksia niiden merkittävyyden kannalta. 

Nyt riskinä on, että työmarkkinoilla ajaudutaan vakavaan konfliktiin, kun hallitus pyrkii muuttamaan lainsäädäntöä monesta eri kohdasta, vaikka kaikille muutoksille, kuten ensimmäisen päivän sairauspoissaoloa koskevalle kysymykselle, ei ole edes tunnistettu merkittäviä työllisyysvaikutuksia.  

Hallituksen olisi syytä arvioida työelämän keittämistarpeita vahvemmin myös työntekijöiden näkökulmasta. Esimerkiksi paikallisen sopimisen aito lisääminen edellyttää luottamuksen vahvistamista ja tällöin myös työntekijöiden on nykyistä paremmin kyettävä tuntemaan ja ymmärtämään yrityksen taloudellinen tilanne ja näkymät.  

Keskusta tukee hallituksen linjaa kasvattaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan panostuksia määrätietoisesti edellisellä vaalikaudella parlamentaarisesti eduskuntapuolueiden kesken sovitun mukaisesti. Samoin hallituksen linja luvituksen sujuvoittamisesta on oikea. TKI-toiminnan vaikuttavuutta tulee lisätä ja tukien on kohdistuttava laajasti koko Suomeen. Tämä edellyttää, että yritysten ja korkeakoulujen yhteistyö on tiivistä kaikkialla Suomeessa. T&K-toimintaan satsaaminen yksinään ei kuitenkaan riitä, jollei hallitus samanaikaisesti varmista sitä, että osaava työvoimaa on saatavilla.  

Työmarkkinoita on uudistettava toimivammaksi esimerkiksi paikallista sopimista lisäämällä ja työttömyysturvaa uudistamalla. Hallituksen tavoite 100 000 lisätyöllisestä on oikea, mutta ei yksinään riitä, vaan myös työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan.  

Useissa asiantuntijalausunnoissa korostetaan työperäisen maahanmuuton kriittistä merkitystä kasvunäkymille. Suomen realiteetti on, että oma työikäinen väestömme on vähentymässä ja ilman uutta lisätyövoimaa kasvunäkymät jäävät vääjäämättä liian heikoiksi.  

Hallituksen politiikan yksi akilleenkantapää onkin nuiva suhtautuminen työperäiseen maahanmuuttoon. Esimerkiksi hallituksen kaavailema ns. kolmen kuukauden sääntö työperäisten maahanmuuttajien poistamiseksi Suomesta, jollei päättyvän työn tilalle löydy sinä aikana työtä, on jo nyt vaikeuttamassa ulkomaisten osaajien houkuttelua Suomeen, koska hallituksen toiminta lisää epävarmuutta.  

Samanaikaisesti työperäiseen maahanmuuttoon tehtävien kiristysten kanssa, on hallitus lakkauttamassa kokonaan aikuiskoulutustuen. Tämä vaikeuttaa entisestään osaavan työvoiman saamista. 

Hallituksen käyttämä ensi vuoden kasvuarvio on positiivisempi kuin muiden talousennusteita tekevien tahojen. Suomen kannalta olisi tietysti hyväksi, jos hallituksen ennustama edes reilun prosentin talouskasvu toteutusisi, mutta on mahdollista, että tästäkin jäädään. 

Samanaikaisesti viestit ja tilastot elinkeinoelämästä ja työmarkkinoilta osoittavat, että Suomen talous on ajautumassa taantumaan. Erityisesti rakennusalan suhdannetilanteesta on muodostumassa poikkeuksellisen vakava. Konkurssien määrä, lomautukset ja työttömyys ovat kasvussa. Rakennusalan lisäksi myös teollisuuden suhdannetilanne on heikentymässä. Uudet tilaukset ovat olleet laskusuuntaisia jo pidempään. Rakennusalan ja vientiteollisuuden haasteet voivat heijastua myös kotimarkkinoiden palvelualaan viiveellä. 

Tilastokeskuksen 14.11.2023 julkaisemien ennakkotilastojen perusteella Suomen talouskasvua kuvaava kausitasoitettu bruttokansantuote laski heinä-syyskuun vuosineljänneksellä 0,9 prosenttia verrattuna edelliseen vuosineljännekseen. Lasku on suurin yli kolmeen vuoteen.  

Hallitus on tähän asti lähinnä seurannut sivusta tilanteen huononemista. Tyytynyt siirtämään eteenpäin hallitusohjelmien mukaisten rakennusalaa koskevien säästöpäätösten toimeenpanoa. Hallitus on ottamassa toimettomuudellaan tietoisen riskin konkurssien määrän kasvusta sekä heikentyvästä työllisyystilanteesta, jolloin saamatta jäävät verotulot ja kasvavat sosiaaliturvamenot voivat hallituksen säästöpäätöksistä huolimatta pahentaa entisestään alijäämää.  

Keskusta on vuoden 2023 toisessa lisätalousarviossa esittänyt, että hallitus valmistelisi välittömästi suhdannepaketin tukemaan erityisesti rakennusalan työllisyyttä ja yritysten pystyssä pysymistä vaikeiden aikojen yli. Toimenpiteet kohdistuisivat kaikkialle Suomeen. Rakennusalan 300 milj. euron suhdannepaketti koostuisi viidestä nopeasti toteutettavasta elementistä, joita ovat perusväylänpidon ja yksityisteiden lisärahoitus, homekoulujen ja muiden kuntien kosteusvaurioisten rakennusten korjaaminen, taloyhtiöiden remonttiavustukset, laajakaistayhteyksien rakentaminen ja tuki öljylämmityksestä luopumiseen sekä äkillisen rakennemuutoksen tuen rahoituksen lisääminen, jotta tukea voidaan osoittaa muun muassa Pyhännän kaltaisille rakennusalan tilanteesta kärsiville paikkakunnille.  

Vientiteollisuuden tukemiseksi ja kustannuskilpailukyvyn pysyväksi kohentamiseksi keskusta esittää ammattidieselin käyttöönottamista. Ammattidiesel olisi keino tulla vastaan raskaan liikenteen kuljetuskustannuksisssa. Tämä auttaisi yritystoimintaa eri puolilla Suomea. Asiasta on lausuntokierrosta vaille valmis hallituksen esitysluonnos, joka ehdittiin edellisellä vaalikaudella valmistella tähän vaiheeseen saakka. Jostain syystä Orpon hallitus ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi tätä halunnut edistää.  

Keskusta on myös syvästi huolissaan siitä, että hallituksen politiikka on johtamassa Suomen jakamiseen kahtia. Hallitus on unohtanut itäisen Suomen ja Pohjois-Suomen tarpeet, vaikka Venäjän hyökkäyssodan seuraukset tuntuvat vahvimmin juuri rajamaakunnissa. Keskusta on esittänyt, että hallitus valmistelee yhdessä itäisen Suomen maakuntien sekä alueen yritysten, korkeakoulujen ja muiden toimijoiden kanssa 130 milj. euron toimenpidekokonaisuuden itäisen Suomen kasvunäkymien vahvistamiseksi. Lisäksi kohdistetaan 30 milj. euroa Pohjoisen ohjelman toteuttamiseen aloittamiseen alueen kasvunäkymien vahvistamiseksi. 

Rahoituksen rakennusalan suhdannepakettiin sekä itäisen Suomen ja Pohjois-Suomen tarpeisiin Keskusta osoittaisi perumalla hallituksen kaavaileman kannattamattoman Turun tunnin juna Oy:n pääomittamisen.  

Keskusta esittelee yksityiskohtaisemmin vaihtoehtonsa hallituksen kahtia jakavalle ja repivälle politiikalle vuoden 2024 vaihtoehtoehtobudjetin yhteydessä ja osoittaa, että hallituksen politiikalle on oikeudenmukaisempi ja vähemmän velkaa ottava vaihtoehto. 

Yleistä

Vihreät tavoittelee taloutta, joka lisää luonnon ja ihmisten hyvinvointia, edistää yhdenvertaisuutta ja vähentää ympäristölle haitallista ylikulutusta. Vakaa julkinen talous varmistaa, että ihmisille tärkeät palvelut pystytään turvaamaan ja ihmiset voivat hyvin. Samalla julkisen talouden kestävyys vaatii, että kaikki taloudellinen toiminta tapahtuu ympäristön kantokyvyn rajoissa. 

Suomen talous on kuitenkin suurten haasteiden edessä. Väestö ikääntyy, ekologiset kriisit kasautuvat, valtiontalouden velka kasvaa ja geopoliittinen tilanne lisää epävarmuutta. Tarve talouden uudistumiselle on suuri. 

Orpon hallitus kantaa perustellusti huolta julkisen talouden tasapainosta ja Suomen velkaantumistahdista. Hallituksen puheet eivät kuitenkaan kohtaa suunniteltujen toimien kanssa, sillä hallitus lisää Suomen velkataakkaa huomattavasti seuraavien vuosien aikana. Huolestuttava velkakehitys jatkuu siitä huolimatta, että erityisesti nuorille, lapsille ja heikommassa asemassa oleville kohdistetaan merkittäviä sopeutustoimenpiteitä. Kuten useissa asiantuntijalausunnoissa todetaan, Orpon hallituksen finanssipoliittisia tavoitteita ei tulla saavuttamaan hallituskauden aikana ilman uusia julkista taloutta ja talouskasvua kohentavia toimia. 

Julkisen talouden kasvaneeseen velkaantumiseen on vaikuttanut niin viimeaikaiset kriisit, hidas talouskasvu kuin väestön ikääntyminen. Vaikka työllisyystilanne on ollut myönteinen, julkinen talous ei ole onnistunut kipuamaan ylijäämäiseksi. Suomi onkin saanut EU:lta moitteita julkisen talouden alijäämästä ja vakaus- ja kasvusopimusten ylittämisestä. Orpon hallituksen tarjoama ratkaisu kestävyysvajeeseen ei kuitenkaan vakuuta. Keinoja julkisen talouden tasapainottamiseksi olisi, mutta niihin ei haluta tarttua.  

Samalla Orpon hallituksen ilmasto- ja luontopolitiikasta ei löydy ratkaisuja ympäristökriisien ratkaisemiseksi. Hallituksen linjalla Suomi ei tule saavuttamaan tavoitteitaan ilmastonmuutoksen hillinnässä ja luontokadon pysäyttämisessä. Tämä asettaa lisää kysymysmerkkejä myös julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiselle. 

Finanssipolitiikan linjat

Orpon hallitus on päättänyt olla kiristämättä kokonaisveroastetta. Kokonaisveroaste ei kuitenkaan pysy samana, vaan se laskee huomattavasti tulevien vuosien aikana. Julkisen talouden suunnitelman mukaan veroaste laskee vuoden 2023 41,7 prosentista 40 prosenttiin vuonna 2027. Vuonna 2022 kokonaisveroaste oli vielä 43 prosenttia. 

Kokonaisveroasteen lasku tarkoittaa sitä, että hallitus ei onnistu hidastamaan julkisen talouden velkaantumista sillä tahdilla, kuin hallitusohjelman mukaan olisi voinut odottaa. VM:n ennusteen mukaan alijäämä kasvaa lähivuosina ja on vuonna 2027 2,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Hallitus taas tavoittelee alijäämän supistamista korkeintaan 1 prosenttiin BKT:sta. Velan suhde BKT:hen on ennusteen mukaan 74,2 prosenttia vuonna 2023 ja nousee 81,6 prosenttiin vuonna 2027. 

Hallitus joutuu siis tekemään entistä rajumpia menoleikkauksia pitääkseen kiinni julkisen talouden vahvistamiseen liittyvistä tavoitteistaan. Kuten asiantuntijalausunnoissa on korostettu, joustavampi suhtautuminen verotukseen parantaisi hallituksen uskottavuutta julkisen talouden vahvistamisessa. 

Veroasteen laskua perustellaan talouskasvulla. Myöskään tämä peruste ei kestä lähempää tarkastelua, sillä tutkimuksissa veroasteen laskulla on nähty olevan vain rajallinen vaikutus talouskasvun vauhdittamiseen. 

Talouden suhdannetilanne on epävarma

Talouden suhdannetilanne on epävarma ja heikko. Suhdannetila on heikentynyt korkean inflaation, korkeampien korkojen, Venäjän hyökkäyssodan ja energiakriisin seurauksena vuonna 2023. Asiantuntijalausuntojen mukaan heikko suhdannetilanne tulee jatkumaan myös vuonna 2024. 

Talouden suhdannenäkymissä huolta herättää erityisesti rakennusalan heikko tilanne. Varainsiirtoveron keventäminen on hallitukselta oikea päätös asuntokaupan vauhdittamiseksi. Sen sijaan hallituksen päätös poistaa varainsiirtoveron verovapaus ensiasunnon ostajilta on ei ole perusteltu. Varallisuus on jo nyt keskittynyt vanhemmille ikäluokille, ja muutos tulee tekemään ensiasunnon ostamisesta nuorille yhä haastavampaa. 

Kuten julkisen talouden suunnitelmassa todetaan, investoinnit voivat yllättää myös positiivisesti, erityisesti energia- ja teknologiamurroksen osalta. Hallituksen olisikin vauhditettava vihreää siirtymää ja puhdasta energiamurrosta päättäväisesti. Hallituksen kaavailemat ajoneuvoveron ja polttoaineveron alennukset, jakeluvelvoitteen noston hidastaminen sekä energiaremonttitukien leikkaaminen toimivat kuitenkin päinvastoin. Ne lisäävät Suomen riippuvuutta fossiilienergiasta sekä antavat markkinoille väärän signaalin. Suomessa pitkällä oleva vihreä siirtymä myös varmisti, että Suomi selviytyi talven 2022 ja 2023 energiakriisistä verrattain vähällä. 

Tuottavuuden kasvu on ollut keskeinen talouskasvun lähde viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta sen kehitys on viime vuosina ollut heikkoa. Suomi tarvitseekin vihreän tuottavuuden ohjelman. Elinkeinopolitiikan tavoitteena tulisi olla työn tuottavuuden ja resurssitehokkuuden parantaminen pohjoismaiseen kärkeen. Tämä vaatii esimerkiksi kiertotalousasteen ja metsäteollisuuden jalostusasteen kasvattamista sekä vety- ja kaivannaistuotannon arvonlisän nostamista. 

Hallituksen työllisyyspolitiikka on vastuutonta

Orpon hallitus on toistuvasti todennut valinneensa työn linjan. Hallituksen toimista tätä ei kuiten-kaan ole nähtävissä, vaan hallitus omilla toimillaan pahimmillaan heikentää työllisyystilannetta. 

Hallituksen työllisyyspolitiikan suurin ongelma liittyy maahanmuuttoon. Kasvavalla työperäisellä maahanmuutolla olisi merkittävä positiivinen vaikutus niin talouden suotuisalle kehitykselle kuin julkisen talouden kestävyydelle. Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa niin työvoimapulan kuin ikääntyvän väestön takia. 

Työperäinen maahanmuutto ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan se vaatii aktiivisia toimia. Nyt Orpon hallitus liikkuu täysin päinvastaiseen suuntaan. Hallitus nostaa työntekijöiden oleskeluluvan tulorajaa sekä heikentää perheenyhdistämisen mahdollisuuksia. Tulevaisuudessa maahanmuuttajan on löydettävä työpaikka kolmessa kuukaudessa, jos haluaa jäädä Suomeen. Usein pelkästään rekrytointiprosessit voivat kestää kolme kuukautta, joten tällaisilla toimilla ei korkean koulutustason osaajia houkutella. 

Orpon hallituksen yhtenä tavoitteena on vauhdittaa talouskasvua nostamalla osaamistasoa. Korkeakoulutetun työperäisen maahanmuuton vaikeuttamisella se ei tule onnistumaan. 

Tämän lisäksi hallitus leikkaa täsmätyökykyisten ja kotoutujien työllisyyden edistämisestä, nuorten ammatillisesta koulutuksesta sekä nuorten kuntoutustuesta. Nuorten kuntoutustuella vahvistetaan nuorten sitoutumista kuntoutukseen ja vähennetään työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä, joka heijastuu työllisyyteen. Hallituksen panostukset koulutustason nostamiseen korkeakoulujen aloituspaikkoja lisäämällä jäävät vaatimattomiksi. 

Työmarkkinat kaipaavat uudistusta, mutta eivät vastakkainasettelua

Työmarkkinat kaipaavat uudistusta. Työmarkkinoita tulisi kuitenkin uudistaa reilusti ja tasapainoisesti, ei luottamuksen ja yhteiskuntarauhan kustannuksella. Nyt hallituksen työmarkkinapolitiikka aiheuttaa vakavaa eripuraa ja epäluottamusta työntekijöiden ja työnantajien välillä, ja näkyvissä on lakkoja ja työnseisauksia. Suomi on liian pieni maa riitelemään keskenään: ilmastonmuutos, luontokato ja talouden kestävyysvaje on mahdollista ratkaista ainoastaan yhdessä töitä tekemällä.  

Vihreiden mielestä työmarkkinoita ei pidä jakaa pelkästään työttömyyteen ja kokopäivätyöhön. Sen sijaan kaiken työn vastaanottamisen pitäisi olla kannattavaa ja osa-aikatyö voi olla paras vaihtoehto työllistyä esimerkiksi lasten ollessa pieniä, työkyvyn heikentyessä tai eläkeiän lähestyessä. Nyt hallitus vaikeuttaa osa-aikaisen työn vastaanottamista. 

Leikkaukset kasautuvat epäoikeudenmukaisesti

Hallituksen leikkaukset kasautuvat lapsille, nuorille ja jo valmiiksi vaikeassa asemassa oleville ihmisille. Leikkaukset lastensuojelusta, nuorisotyöstä, kouluilta, kotoutumisesta ja perheiden toimeentulosta syventävät railoja ja murentavat tasa-arvoa yhteiskunnassa. Hallituksen leikkaukset kasautuvat niille, joilla menee jo entuudestaan heikommin.  

Viimeisten vuosikymmenten aikana lapsiperheköyhyys on moninkertaistunut, nuorten ikäpolvien koulutustaso laskenut ja varallisuuskehitys heikentynyt. Samaan aikaan vauraus on keskittynyt ennennäkemättömällä tavalla iäkkäälle väestölle. Hallitus tulee myös sysäämään useampia lapsiperheitä toimeentulotuen varaan vuosien 2024 ja 2027 välillä, joka lisää paitsi kannustinongelmia, myös sosiaali- ja terveyskustannuksia. 

Hallituksen leikkaukset kohdistuvat sosiaali- ja terveysministeriön mukaan erityisesti opiskelijoihin. Hallitus vaikeuttaa opiskelijoiden tilannetta leikkaamalla asumistuesta ja jäädyttämällä etuuksien indeksitarkistukset. 

Hallituksen olisi peruttava tuleviin sukupolviin kohdistuvat leikkaukset. Ne ovat monin paikoin paitsi inhimillisesti kestämättömiä, myös talouden kehityksen kannalta haitallisia. Syrjäytymisen hintalappu on yhteiskunnalle suuri. 

Hallitus lisää kohtuutonta ilmasto- ja luontovelkaa

Hallituksen talouspolitiikan yksi suurimmista kompastuskivistä on kunnianhimoton ympäristö- ja ilmastopolitiikka. Globaalien ympäristöhaasteiden kuten ilmastonmuutoksen riskejä taloudelle ei voi olla korostamatta liikaa. Samalla paikalliset ympäristöhaasteet kuten luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen uhkaavat paitsi luontoa myös inhimillisen hyvinvoinnin perustuksia. Rapautuva biodiversiteetti heikentää maa- ja metsätalouden, kalastuksen ja monien muiden elinkeinojen edellytyksiä Suomessa. On muistettava, että suomalaista luontoa ja sen monimuotoisuutta voidaan suojella ainoastaan Suomessa.  

Kansalliseen ilmastolakiin on kirjattu Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Suomi tarvitsee merkittävästi uusia toimia tavoitteen saavuttamiseksi. Nyt Orpon hallitus toimii päinvastoin, kun liikenteen päästöjä lisätään, romahtaneille hiilinieluille ei osoiteta korjaustoimenpiteitä ja maatalouden päästöjen vähentämisessä otetaan takapakkia. 

Tarvitaan lisää toimia, jotta Suomi saavuttaa EU:n sille asettamat velvoitteet taakanjakosektorilla ja maankäyttösektorilla. Orpon hallituksen panostukset ilmastotoimissa näiden sektoreiden sijaan painottuvat päästökauppasektorille, jossa päästöjen vähentymistä markkinat ohjaavat jo tehokkaasti. Lisäpanostusten sijaan hallitus leikkaa aiemmin käytössä olleista maankäyttösektorin ja taakanjakosektorin tuki- ja ohjauskeinoista. Lisäksi liikennesektorilla, joka muodostaa 40 prosenttia taakanjakosektorin päästöistä, hallitus kasvattaa omilla toimillaan päästöjä merkittävästi. Pelkästään hallituksen päätös lieventää jakeluvelvoitetta lisää päästöjä 1,6 megatonnilla.  

Ilman lisätoimia Suomi joutuu ostamaan nieluyksiköitä muilta EU:n jäsenmailta maankäyttösektorin velvoitteiden täyttämiseksi. Nieluyksiköiden hinta ei ole vielä tiedossa, eikä niiden tarjolla olevaa määrää tiedetä. Nieluyksiköiden kustannus voi olla valtiolle merkittävä, eikä näin hataran tiedon pohjalta niiden varaan voida luottaa. Myös taakanjakosektorin osalta riskinä on, että velvoitteiden saavuttamiseksi Suomen on ostettava päästövähennysyksiköitä muilta jäsenmailta. Taakanjakosektorin päästöyksiköiden saatavuuden ja hinnan ennakoiminen on myös tässä vaiheessa hyvin vaikeaa. Päästöyksiköiden varaan laskeminen on paitsi ilmaston, myös talouden kannalta riskialtista. Orpon hallituksen tulisi kasvattaa ympäristötoimien kunnianhimoa merkittävästi. 

Samalla vahva luonto- ja ilmastopolitiikka on Suomelle ainutkertainen mahdollisuus. Vihreän siirtymä on poikkeuksellinen taloudellinen murros, jossa aktiivisella politiikalla Suomi voi olla kokoaan suurempi toimija. Suomessa on hyvät edellytykset kotiuttaa suuren mittakaavan vihreän siirtymän hankkeita. 

Vihreää siirtymää voidaan edistää vihreällä verouudistuksella. Vihreällä verouudistuksella voidaan parantaa samaan aikaan sekä valtiontaloutta että ympäristön tilaa. Elinkeinoelämän murrosta jarruttavat ympäristölle haitalliset verotuet tulisi poistaa, ja luontohaitalle tulisi asettaa oikea hinta. Verotusta tulisi käyttää resurssitehokkuuden kannustimena ja kiertotalouden vauhdittajana.  

Hyvinvointialueiden talous ja kuntatalous

Hyvinvointialueiden taloudella on suuri rooli julkisen talouden tasapainottamisessa, ja hallituksella on vastuu hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyydestä. Tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta hyvinvointialueille ei voi kohdistaa kohtuuttomia leikkauksia. Väärät säästökohteet voivat todellisuudessa kasvattavat kustannuksia pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi ikäihmisten toimintakyvyn vahvistaminen ja lapsiperheiden matalan kynnyksen tukeminen ovat vaikuttavia keinoja hillitä sosiaali- ja terveysmenojen kasvua tulevaisuudessa. 

Kuntien tehtäväkenttä muuttui sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä, ja esimerkiksi ikääntymisestä aiheutuva paine kuntien taloudelle poistui. Tästä huolimatta kuntataloutta tulee vahvistaa. Kuntien tärkein tehtävä jatkossa liittyy kasvatukseen ja koulutukseen. Kuntatalouden vahvistaminen on välttämätöntä, jotta kunnilla on mahdollisuus huolehtia koulutuksen tasa-arvosta ja saavutettavuudesta. Leikkaukset kuntien valtionosuuksista osuvat herkästi juuri koulutukseen. Valtion tulee huolehtia, että erilaisissa tilanteissa olevilla kunnilla on mahdollisuus huolehtia tehtävistään. 

Samalla kaupungistuminen jatkuu. Kasvavien kaupunkien ja kaupunkiseutujen elinvoimasta tulee huolehtia. Kaupungeissa erityisesti palvelu- ja kulttuurialojen rooli on tärkeä, ja valtaosa uusista työ-paikoista syntyy palvelualoille. Palveluiden osuus Suomen taloudesta kasvaa, mutta hitaammin kuin muissa verrokkimaissa. Ympäristön ja hyvinvoinnin kannalta tähän olisi saatava muutos. Palvelualat voivat myös edistää muiden alojen, kuten teollisuuden ja rakentamisen vihreää siirtymää. 

Yksi syy valtiontalouden kestävyysvajeeseen on ikääntyvä väestö, kasvaneet eläkemenot sekä li-sääntyvät terveys- ja hoivamenot. Orpon hallituksen tulisikin ottaa eläkemenojen kasvun hillitseminen mukaan talouden sopeuttamisen keinovalikoimaan, etenkin kun eläkkeiden kasvu on ollut viimeaikoina yleistä palkkakehitystä voimakkaampaa. Korkeampien eläkkeiden kasvun hillitseminen vapauttaisi resursseja esimerkiksi Suomen talouden kannalta välttämättömiin koulutuspanostuksiin sekä kasvavista terveys- ja hoivamenoista suoriutumiseen. 

Koulutus ja tutkimus

Suomi tarvitsee lisää osaavaa ja korkeakoulutettua työvoimaa. Opintorahan indeksijäädytykset heikentävät opiskelijoiden mahdollisuutta täysipäiväiseen opiskeluun ja heikentävät opiskelun houkuttelevuutta. 

On hyvä, että hallitus pitää kiinni viime vaalikaudella toimineen parlamentaarisen TKI-työryhmän sitoumuksesta kasvattaa valtion panostuksia TKI-toimintaan. Oikeat TKI-panostukset ovat avain kestävään talouteen ja hyvinvointiin. 

TKI-rahoituksen suhteen on kuitenkin tärkeää, että rahoitusta suuntautuu riittävästi perustutkimukseen. Pitkäjänteinen perustutkimus on ollut useiden maailmaa muuttaneiden ja ihmisten hyvinvointia parantaneiden innovaatioiden taustalla. Orpon hallituksen tulisikin noudattaa parlamentaarista yhteisymmärrystä myös TKI-panostusten jakautumisen osalta siten, että panostukset kohdentuvat tasapainoisesti eri TKI-toimijoille ja erityisesti niihin kohteisiin, joissa julkisen euron vaikuttavuus on kaikkein suurin. 

Petteri Orpon hallitus tuli valtaan lupauksella valtiontalouden vahvistamisesta ja "velaksi elämisen" lopettamisesta. Nämä lupaukset hallitus söi heti vaalien jälkeen. 

Tosiasiassa valtiontalous tai julkinen talous kokonaisuutena eivät vahvistu suurista leikkauksista huolimatta. Alijäämä kasvaa ja velkaantuminen lisääntyy ensi vuonna ja läpi koko kehyskauden ja on hallituksen lopettaessa työnsä suurempi kuin hallituksen aloittaessa. Arvioiden mukaan Suomi ylittänee koko kehyskauden EU:n talouspolitiikan ohjausjärjestelmän mukaisen kolmen prosentin alijäämäsäännön, jonka ylläpitoa hallitus on peräänkuuluttanut finanssipoliittisten sääntöjen uudistamista koskevassa keskustelussa. 

Orpon oikeistohallitus syyttää usein velkaantumisesta edellistä hallitusta. Marinin hallituksen kriisioloissa harjoittama talouspolitiikka oli kuitenkin onnistunutta: työllisyys kasvoi ennätystasolle ja valtion alijäämä oli Marinin hallituksen lopettaessa pienempi kuin mitä nyt ennustetaan Orpon hallituskaudelle. Nykyiset hallituspuolueet allekirjoittivat oppositiossa ollessaan viime vuosien lisävelan käytännössä kokonaan, joten on tekopyhää väittää nyt muuta.  

Yksi keskeinen syy alijäämän ennakoituun kasvuun kehyskaudella on tulopuolen eli verokeinojen laiminlyönti julkisen talouden vahvistamisessa. Veroaste laskee valtiovarainministeriön arvion mukaan kehyskaudella merkittävästi. Valtion talous ei leikkauksista huolimatta tasapainotu, kun verotulot laskevat. 

Veroasteen laskun lisäksi väestön ikääntyminen haastaa valtion talouden tasapainoa. Suomi tarvitsee työhön johtavaa maahanmuuttoa, ja maahanmuutto onkin vahvasti myös taloudellinen kysymys. Orpon oikeistohallituksen nuiva suhtautuminen maahanmuuttoon vaarantaa valtion talouden pitkän tähtäimen näkymiä. Maahanmuuton kiristykset tulisi perua ja kotoutumispalveluita parantaa, jotta maahanmuuttajien hyvin kehittynyt työllisyysaste voisi edelleen parantua ja jotta sosiaalisilta ongelmilta voitaisiin välttyä. 

Veroasteen laskun ja väestön ikääntymisen lisäksi heikko tuottavuuskehitys on Suomen talouden kolmas suuri haaste. Suomi tarvitsee investointeja ja sijoituksia inhimilliseen pääomaan. Koulutus ja tutkimus vahvistavat kansakunnan inhimillistä pääomaa ja ovat omiaan vahvistamaan myös työllisyyttä ja tuottavuutta. Osaavat ja hyvinvoivat ihmiset ovat talouden tärkein tuotannontekijä. On hyvä, että hallitus kasvattaa tutkimus-, tuotekehitys-, ja innovaatiotoiminnan julkista rahoitusta parlamentaarisen sovun mukaisesti. Korkeakoulujen rahoituksen riittämättömyys johtaa kuitenkin siihen, ettei Suomi tule saavuttamaan kriittisen tärkeitä tavoitteitaan nuorten korkeakoulutusasteen kasvattamiseksi. Nuorten kasvaneeseen pahoinvointiin ei myöskään reagoida riittävästi. 

Suhdannetilanne ja finanssipolitiikan viritys

Valtiovarainministeriön talousennuste on optimistisempi kuin muut syksyllä julkistetut talousennusteet keskimäärin. Kuten valiokunnan kuulemisissa on tullut esiin, liittyy talouskehitykseen merkittäviä epävarmuuksia. Suomen talous voi kehittyä myös valtiovarainministeriön ennustetta heikompaan suuntaan.  

Vuoden 2024 osalta finanssipolitiikan lievästi elvyttävää linjaa on asiantuntijakuulemisessa pidetty suurin piirtein oikein mitoitettuna, mikäli suhdanne ei oleellisesti heikkene. Keskeinen finanssipolitiikan viritystä keventävä komponentti on työttömyysvakuutusmaksujen mittava alennus, joka ei ole seurausta hallituksen aktiivisesta päätöksestä vaan Työllisyysrahaston esityksestä.  

Kokonaisuutena finanssipolitiikan keventäminen kohdistuu sosiaalisesti epäoikeudenmukaisella ja kansantaloudellisesti epätarkoituksenmukaisella tavalla, kun pienituloisten etuuksia ja ostovoimaa leikataan. Suurituloisia eniten hyödyttävät veronkevennykset eivät lisää kulutusta samalla tavalla kuin pienituloisten ostovoiman turvaaminen. Hallituksen leikkaukset syövät ostovoimaa kotimarkkinoilta. Näkemys, että veroelvytys on kansantaloudellisesti tehottomampaa ja kohdentumiseltaan epäoikeudenmukaisempaa kuin menoelvytys, on laajasti jaettu asiantuntijoiden keskuudessa.  

Erityisenä ongelmana lähitulevaisuudessa on rakennusalan vaikea tilanne. Uudisrakentaminen vähenee lähes samaa vauhtia kuin finanssikriisin aikaan, ja uudet aloitukset uhkaavat laskea matalimmalle tasolleen koko niiden mittaushistorian aikana. Myös korjausrakentaminen hiipuu. Pelkona on, että rakennusala vetää mukanaan taantumaan myös muita aloja, jolloin seurauksena voi olla yleinen taantuma ja työttömyyden kasvu. Hallitus ei vaikuta olevan tilanteen tasalla. Hallituksen tulisi reagoida tilanteeseen voimakkaammin perumalla julkiseen asuntotuotantoon kohdistamansa supistukset ja luomalla uskottava paketti rakennusalan elvyttämiseksi. Pitkien korkotukilainojen ehtojen parantamisen lisäksi mm. ASO-korkotukilainoituksen päättyminen vuodesta 2025 alkaen sekä erityisryhmien investointiavustusten leikkaukset tulisi perua. 

Verotus

Kun vuonna 2022 kokonaisveroaste oli 42,9 prosenttia, arvioi valtiovarainministeriö sen olevan ensi vuonna 40,8 prosenttia ja vuonna 2027 enää 40 prosenttia.  

Mikäli veroaste olisi kehyskauden lopulla vuonna 2027 vuoden 2022 tasolla, tarkoittaisi tämä julkiselle sektorille melkein 10 mrd. enemmän verotuloja kyseisenä vuonna. Tämä kattaisi lähes koko arvioidun alijäämän ja olisi reilusti suurempi kuin Orpon hallituksen tavoittelema 6 mrd. euron sopeutus. Mikäli veroaste pysyisi kuluvan vuoden 2023 tasolla (41,7 %) tarkoittaisi tämä melkein 6 mrd. vuonna 2027 — hallituksen tavoitteleman sopeutuksen verran. Pelkästään ensi vuonna julkistalous on yli 2,5 mrd. heikompi kuin mikäli veroaste säilyisi tämän vuoden (2023) tasolla. Jos veroaste olisi vuonna 2024 vuoden 2022 tasolla, olisi julkistalous 6 mrd. vahvempi. 

Hallitus antaa kuitenkin veroasteen laskea. Se ei kiristä esimerkiksi suurten pääomien verotusta, ei korjaa osinkoverotusta, keventää mittavasti energiaverotusta ja panostaa kaiken lisäksi aiempaa vähemmän harmaan talouden ja verovälttelyn torjuntaan eli veropohjan vahvistamiseen. Tämä tietoinen verolinja johtaa paitsi velkaantumisen kasvuun myös eriarvoisuuden kasvuun sekä verotuksen ympäristöohjauksen heikkenemiseen.  

Hallituksen veromuutosten kokonaisvaikutus on tuloeroja kasvattava, verojärjestelmän progressiivisuutta vähentävä ja valtiontaloutta heikentävä. Tuloverotuksen muutoksista hyötyvät eniten hallituksen ministerien kaltaiset hyvätuloiset. 

Myös valtiovarainministeriö ja monet valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat painottaneet tulopohjan vahvistamisen ja "veroelementtien" hyödyntämisen tärkeyttä. Kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus on kuitenkin päättänyt sivuuttaa nämä neuvot. Vaikuttaa siltä, että hallituksen talouslinjassa ei olekaan niin paljoa kyse julkisen talouden tasapainottamisesta kuin oikeiston ideologisten tavoitteiden edistämisestä. Hyvinvointivaltiota halutaan heikentää ja supistaa, sosiaaliturvaa pienentää, varsinkin hyvätuloisten verotusta keventää, pienituloisten valinnanmahdollisuuksia ja autonomiaa heikentää ja julkisia toimintoja yksityistää. 

Hallituksen politiikka lisää eriarvoisuutta

Hallitusohjelma lisää merkittävästi eriarvoisuutta, köyhyyttä ja pahoinvointia. Tuloerot kasvavat ennen kaikkea sosiaaliturvaleikkausten vuoksi. Noin 14 prosenttia suomalaisista kotitalouksista köyhtyy hallituksen leikkauksien myötä. Toimeentulotuen tarve kasvaa arviolta 25—30 prosenttia. Yksinhuoltajaperheiden käytettävissä olevat tulot alenevat jopa 300 eurolla kuukaudessa. Lisäksi esimerkiksi opiskelijoiden toimeentuloon raju heikentäminen on erittäin lyhytnäköistä huomioiden lainapainotteisuuden jo aiheuttamat toimeentulo-ongelmat, koulutuksen periytyvyyden voimistuminen sekä opiskelijoiden vakava mielenterveyskriisi. Erityisen haitallista on tutkimustenkin mukaan hallitusten leikkausten aiheuttama lapsiperheköyhyyden kasvu, sillä lapsena koettu köyhyys vaikuttaa usein negatiivisesti läpi ihmisen koko elämän. On mahdollista, että leikkausten kielteiset vaikutukset aiheuttavat lopulta enemmän menoja kuin säästävät. 

Leikkauspolitiikan oletetut työllisyysvaikutukset ovat hataralla pohjalla, sillä hallitus ei puutu tosielämän merkittäviin työllistymisen esteisiin, joita ovat puutteet työkyvyssä ja osaamisessa, syrjintä työhönotossa, vaikeat elämäntilanteet ja sopivien työmahdollisuuksien puuttuminen. Lisäksi hallitus heikentää osa-aikaisen työnteon kannustimia asumistuen ja suojaosien leikkauksilla. Monen pienituloisen työssäkäyvän toimeentuloa vaikeutuu ja työssäkäyvien köyhyys lisääntyy. Ensisijaisten etuuksien leikkaaminen lisää toimeentulotuen tarvetta, vaikka nimenomaan toimeentulotuki on tunnistettu vaikeimmaksi kannustinloukuksi.  

Hallituksen työelämälainsäädäntöön suunnittelemilla muutoksilla ei ole edes hallituksen omien arvioiden mukaan työllisyysvaikutuksia tai valtion taloutta vahvistavia vaikutuksia, vaan niissä on kyse ainoastaan työntekijöiden aseman heikentämisestä ja työmarkkinoiden valtatasapainon muuttamisesta yritysten omistajien eduksi.  

Hyvinvointialueiden tilanne

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ajautumassa hallitsemattomaan kriisiin. Hyvinvointialueiden alijäämän arvioidaan olevan tänä vuonna yli miljardin, ja useilla alueilla suunnitellaan leikkauksia, jotka aiheuttaisivat peruuttamatonta vahinkoa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille. Nyt tarvittaisiin välittömästi korjaavia toimia kriisitilanteen purkamiseksi, mutta hallitus ei tarjoa hyvinvointialueille minkäänlaista helpotusta.  

Hyvinvointialueiden alijäämä ei ole alueiden oma syy, sillä ne ovat vasta käynnistäneet toimintansa. Alijäämä on syntynyt, kun kunnilta ei ole siirtynyt alueille palvelutarpeita vastaavaa rahoitusta ja kun palkat ja ostopalveluiden hinnat ovat nousseet poikkeuksellisen paljon. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä tehty lainsäädäntö ja rahoitusmalli eivät kaikilta osin sovellu tilanteeseen, jossa hyvinvointialueet ovat jo lähtötilanteessa raskaasti alijäämäisiä, ja siksi korjaavia toimia tarvitaan. 

Vasemmistoliitto on esittänyt sote-rahoitusmallin korjaamista siten, että hyvinvointialueiden alijäämän kattamisvelvoite pidennettäisiin vähintään neljään vuoteen, hyvinvointialueiden kustannusindeksi päivitettäisiin vastaamaan paremmin alueiden todellisia menoja, investointisääntelyä kehitetään ja lisäksi hyvinvointialueille annettaisiin verotusoikeus. Vasemmistoliitto myös peruisi Orpon hallitusohjelmassa esitetyt 1,4 mrd. leikkaukset sote-rahoitukseen. Lisäksi hyvinvointialueille tulisi antaa akuuteimpaan tarpeeseen lisärahoitusta ennen kuin nämä rakenteellisemmat muutokset alkavat vaikuttaa.  

Ympäristökestävyys heikkenee

Nykyinen talousmallimme vaarantaa luonnon kantokyvyn vakavalla tavalla. Ihmiskunta ylikuluttaa luonnonvaroja, kiihdyttää ilmastonmuutosta ja myrkyttää ilmaa, maaperää ja vesistöjä. Kestämätön toimintamme tuhoaa maapallon muita elämänmuotoja, ja samalla vaarannamme myös ihmislajin oman tulevaisuuden. Suomalaistenkin luonnonvarojen käyttö on täysin kestämättömällä tasolla. 

Orpon hallitus vaarantaa niin Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen kuin luontokadon pysäyttämistavoitteen. Hallitus leikkaa rajusti ympäristön ja ilmaston suojelemiseksi tarvittavista määrärahoista tilanteessa, jossa rahoitusta tulisi merkittävästi kasvattaa. Hallitus lisää tietoisesti liikenteen päästöjä ja heikentää hiilinieluja jättäessään tekemättä tarvittavat päätökset ja vesittäessään jo tehtyjä päätöksiä. Hallitus vaikeuttaa myös kotitalouksien osallistumista ilmastotoimiin lopettamalla mm. sähköautojen latausinfra-avustukset ja öljylämmityksestä luopumisen tukemisen. Myös kuntien ilmastosuunnitelmien velvoitteen poistaminen siirtää ilmastoystävällisyyden arjesta pois päin.  

Politiikallaan hallitus vaarantaa Suomen EU-velvoitteet ja kansainväliset sitoumukset. On epävarmaa, millaiset taloudelliset seuraukset Suomelle koituu, mikäli emme saavuta EU:n päästösitoumuksiamme. Suomi voi joutua maksamaan mittavia maksuja EU:lle. Olisi järkevämpää käyttää nämä rahat päästövähennyksiin ja hiilensidontaan kotimaassa.  

Investointiohjelma

Hallitus on kertonut tekevänsä 4 mrd. euron suuruisen kertaluonteisen "investointiohjelman". Ohjelma rahoitettaisiin valtion omaisuustuloilla ja tulouttamalla valtion asuntorahaston pääomaa. Hallitus siis myy valtion omaisuutta ja leikkaa kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa. Näillä tuloilla rahoitetaan mm. tienpitoa ja ratahankkeita sekä yksityisen hoidon Kela-korvauksien korotuksia. 

Ei ole taloudellisesti tai sosiaalisesti kestävää saati järkevää, että valtion perustoimintaa rahoitetaan myymällä tuottavaa omaisuutta tai vähentämällä kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Hallitusohjelmassa esitetään valtion asuntorahastosta tehtävän tuloutuksen toteutettavan "rahaston nykytasoista toimintaa vaarantamatta", mutta 800 milj. euron suuruinen tuloutus ei voi olla vaarantamatta rahaston ja siten kohtuuhintaisen asuntotuotannon tulevaisuutta. 

Kehysmenettelyä uudistettava

Valtiontalouden nykyinen ohjausjärjestelmä kohtelee tuloja ja menoja eri tavalla. Kehysjärjestelmän oikeutus ja uskottavuus kärsivät siitä, että miljardiluokan veronalennusten tekeminen on sen puitteissa mahdollista, mutta muutaman miljoonan menopuolen kehysylitykset eivät ole. Koska veronalennukset hyödyttävät yleensä varakkaampia ja valtion menojen lisäykset huonommassa taloudellisessa asemassa olevia, ovat nykyisen kehysjärjestelmän kannustimet vinoutuneet. Nykyinen kehysmenettely ei myöskään välttämättä johda talouden tasapainottamistavoitteen kannalta tarkoituksenmukaisiin päätöksiin. 

Kehysjärjestelmää tulee uudistaa niin, että tarpeelliset menolisäykset ovat mahdollisia, jos ne voidaan kustantaa vastaavan suuruisiksi arvioiduilla veronkorotuksilla. Myös verotuottojen taso on kiinnitettävä samoilla periaatteilla ennen kehyskauden alkua kuin menotaso. Näin sovitusta tulotasosta ei voitaisi poiketa päätösperäisesti ja siten "kiertää kehystä". Tällainen lähestymistapa vastaisi Orpon hallituksen kehyssääntöä paremmin myös EU:n parhaillaan uudistettavaan talouspolitiikan ohjausjärjestelmään kaavailtua ns. nettomenouratarkastelua.  

Finanssipolitiikan ohjaussäännön tulee mahdollistaa finanssipolitiikan mitoittaminen kulloisenkin suhdannetilanteen mukaisesti sekä erilaisiin kriiseihin reagoiminen ja tarpeelliset investoinnit.  

Hyvä hallinto ja tietopohjainen päätöksenteko

On erittäin huolestuttavaa, että hallitus aikoo kehyskaudella leikata merkittävästi useiden hallinnonalojen toimintamenoja. Tämä noin 250 milj. euron ns. säästöohjelma tarkoittanee valtionhallinnon henkilöstön huomattavaa vähentämistä hallituskauden aikana tilanteessa, jossa tehtävät lisääntyvät ja henkilöstö työskentelee jo ennestään usein äärirajoilla. Tällainen lyhytnäköinen leikkauspolitiikka vaarantaa laadukkaan lainvalmistelun, hyvän hallinnon, henkilöstön hyvinvoinnin ja jopa kansalaisten oikeusturvan. 

Hallitus on lakkauttamassa myös valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS). Strateginen tutkimus on palvellut tietopohjaista päätöksentekoa, ja sen lakkauttaminen on täysin päinvastainen linjaus kuin hallituksen ohjelmassaan peräänkuuluttama tietopohjaisuus sekä tiedeyhteisön osaamisen laaja hyödyntäminen.