Hallituksen esityksessä ehdotetaan kumottavaksi ilmastolakiin vuonna 2023 sisällytetty kunnan velvoite laatia ilmastosuunnitelma ja päivittää se vähintään kerran valtuustokaudessa. Talousarviosta ja julkisen talouden suunnitelmasta on jo poistettu 2,8 milj. euron vuosittainen kuntien ilmastosuunnitelmien määräraha. Valiokunta toteaa, että velvoitteen poistaminen perustuu pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan. Esityksen tavoitteena on osaltaan tasapainottaa valtiontaloutta ja karsia kuntien hallinnollista taakkaa tarpeetonta sääntelyä purkamalla. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin. 

Ilmastosuunnitelmavelvoitteen poistamisen vaikutukset

Valiokunta toteaa, että velvoitteen poistaminen vaikuttaa pääasiassa pieniin kuntiin, sillä lähes kaikilla yli 100 000 asukkaan kaupungeilla ja valtaosalla yli 50 000 asukkaan kaupungeista on jo ilmastosuunnitelma. Kuntaliiton tekemän kyselyn (Kuntien ja maakuntien ilmastotyön tilanne 2023—2024) mukaan kunnissa, joilla on ilmastotavoite, asuu yhteensä jo noin 5 miljoonaa suomalaista. Tämän perusteella yli 90 prosenttia suomalaisista asuu kunnissa, joissa on ilmastotavoite, kun vuonna 2021 osuudeksi arvioitiin 80 prosenttia. 

Valiokunta korostaa, että kunnat ja alueet ovat keskeisiä toimijoita Suomen hiilineutraaliustavoitteen kannalta, sillä niiden aktiivinen ilmastotyö edistää eri sektoreiden päästövähennyksiä suoraan ja epäsuorasti. Kunnat vastaavat alueillaan muun muassa kaavoituksesta, maankäytöstä, liikennesuunnittelusta, energiayhtiöiden omistajaohjauksesta, monien rakennusten lämmitystapavalinnoista ja julkisista hankinnoista. Kokonaisuutena tarkastellen voidaan arvioida, että kuntien osalta suuret ja keskisuuret kunnat ovat keskeisimmät toimijat ilmastopäästöjen vähentämisessä, eikä pienimmillä kunnilla ole olennaista merkitystä kansallisten päästövähennystavoitteiden saavuttamisen kannalta. Vaikka velvoite laatia ilmastosuunnitelma poistuu, on tärkeää, että kunnat jatkavat ilmastotyötä haluamallaan tavalla vapaaehtoisesti ja tukevat sillä tavoin osaltaan ilmastolain tavoitteiden saavuttamista. Velvoitteen poistaminen vähentää erityisesti pienempien kuntien hallinnollista taakkaa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisen perusteella on myös selvää, että edistykselliset kunnat jatkavat ilmastotyötä hyödyntääkseen osaltaan myös puhtaan siirtymän mahdollisuudet kunnan elinvoiman lisäämiseen riippumatta siitä, säädetäänkö asiasta laissa.  

Kuntien ilmastotyön vauhdittamiseen sisältyvää päästövähennyspotentiaalia on arvioitu Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa (KAISU) vuodelta 2022 (VNS 4/2022 vp). Sekä kuntien että alueiden ilmastotyön vauhdittamisen vaikutukseksi taakanjakosektorin päästöihin arvioitiin tuolloin 0,2 Mt CO2-ekv. vuonna 2030 ja 0,1 Mt CO2-ekv. vuonna 2035. Arvioitu päästövähennyspotentiaali ei koostunut pelkästään kuntien ilmastosuunnitelmista, joten tarkkoja korvaavia toimia ei ole mahdollista esittää. Valiokunta korostaa sen merkitystä, että jo aloitetun seuraavan KAISU:n valmistelun lähtökohtana on joka tapauksessa ilmastolain tavoitteiden saavuttaminen ja siinä keskitytään tarkastelemaan tilanteen kokonaiskuvaa. 

Kuntien ilmastotyön tuki ja rahoitusmahdollisuudet

Kuntien ilmastosuunnitelmien valmistelun tärkeänä tukena on viime vuosina ollut Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä, ilmastolain 19 §:ssä säädetty päästötietopalvelu, jota kautta kunnat ovat saaneet veloituksetta tietoa päästökehityksestä ja ovat voineet laatia päästövähennysskenaarioita. Päästötietopalvelu on kehitetty ympäristöministeriön ja EU:n LIFE-ohjelman rahoituksella. Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että Suomen ympäristökeskus jatkaa tämän lakisääteisen tehtävän hoitamista. Valtiontalouden tasapainottamistarpeesta johtuen Suomen ympäristökeskukselle ei kuitenkaan esitetä vuoden 2025 talousarvioesityksessä voimavaroja päästötietopalvelun ylläpitämistä varten, vaan sen arvioidaan voivan hoitaa tehtävän olemassa olevilla voimavaroilla ja tehtäviä uudelleen järjestelemällä. Voimavaratarpeeksi on arvioitu pysyvästi 0,5 henkilötyövuotta, 50 000 euroa. Päästötietopalvelun ylläpitämistä voidaan pitää kustannustehokkaana ja kokonaistaloudellisesti perusteltuna tehtävänä. Päästölaskentajärjestelmä sisältää Suomen ympäristökeskuksen kunnille valmiiksi laskemat kuntakohtaiset päästöt sektoreittain. Päästöskenaariotyökalun avulla kunta voi omatoimisesti arvioida tulevia vaihtoehtoisia päästövähennyspolkujaan. Tilastokeskus on vielä vuonna 2023 tuottanut tietoa alueellisista päästöistä. Kuntien ja alueiden päästölaskenta on kuitenkin lopetettu, koska on katsottu, että Suomen ympäristökeskus tekee vastaavan laskennan. 

Kunnat voivat edelleen hyödyntää ilmastotyössään haluamallaan tavalla ympäristöministeriön vuonna 2023 laatimaa opastaYmpäristöministeriön julkaisuja 2023:17. kunnan ilmastosuunnitelman valmisteluun. 

Valiokunta toteaa, että vapaaehtoiset kuntien verkostot ja käytettävät työkalut ovat vieneet ilmastotyötä merkittävästi eteenpäin viime vuosien aikana. Kohti hiilineutraalia kuntaa -verkostosta (HINKU) tehdyn vaikutustenarvioinnin mukaan verkostoon liittyneiden kuntien kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet keskimäärin 3,1 prosenttia enemmän kuin muissa Suomen kunnissa. Yksi kuntien tehokkaimpia ilmastotyökaluja on kunta-alan energiatehokkuussopimus eli työ- ja elinkeinoministeriön, Energiaviraston ja Kuntaliiton välinen sopimus energian tehokkaammasta käytöstä kunta-alalla. Kunnista noin 75 prosenttia asukasluvulla mitattuna on liittynyt vuodesta 2008 alkaen näiden vapaaehtoisten kuntasektorin energiatehokkuussopimusten piiriin.  

Kokemukset ovat osoittaneet, että ilmastosuunnitelmien laatiminen on lisännyt kuntien mahdollisuuksia saada hankkeilleen rahoitusta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kansallisen rahoituksen poistuessa kunnat voivat hakea tukea ilmastotoimiin EU-rahoituksen kautta, esimerkiksi Euroopan aluekehitysrahastosta rahoitettavan Hiilineutraali Suomi toimintalinjan kautta. EU-rahoituksen hyödyntäminen edellyttää kuitenkin hakuprosessien osaamista, joten kuntien keskinäisellä yhteistyöllä voidaan vaikuttaa tehokkaasti mahdollisuuksiin onnistua haussa.