Yleistä

Esityksessä ehdotetaan muutoksia yleiseen asumistukeen ja eläkkeensaajan asumistukeen. Esityksen tavoitteena on Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman ja vuosien 2025—2028 julkisen talouden suunnitelman linjausten mukaisesti vahvistaa julkista taloutta ja hillitä asumistukimenojen kasvua. 

Yleiseen asumistukeen ehdotetaan palautettavaksi varallisuusharkinta eli omaisuus vaikuttaa jatkossa myönnettävään asumistukeen. Lisäksi yleisen asumistuen kuntaryhmiä ehdotetaan tarkistettavaksi ja yrittäjän tulojen arviointia täsmennettäväksi. Lakiin ehdotetaan myös lisättäväksi mahdollisuus myöntää yleinen asumistuki takautuen tai korottaa tukea takautuen erityisestä syystä pidemmältä kuin yhden kuukauden ajalta, jolloin asumistuen takautuvan etuuden maksamista koskevat säännökset vastaavat muissa etuuksissa olevia säännöksiä.  

Eläkkeensaajan asumistuessa omaisuuden vaikutusta myönnettävään etuuteen ehdotetaan kiristettäväksi nykyisestä. Lisäksi eläkkeensaajan asumistuen tuloharkintaa kiristetään nostamalla lisäomavastuuprosenttia nykyisestä 41,3 prosentista 43,5 prosenttiin.  

Yleisen asumistuen muutosten arvioidaan vahvistavan julkista taloutta noin 11,5 milj. euroa vuodessa ja eläkkeensaajan asumistuen muutosten noin 25,4 milj. euroa vuodessa, kun otetaan huomioon toimeentulotukimenojen ja hyvinvointialueiden menojen lisääntyminen. Asumistuen muutokset tulevat voimaan asteittain, kun asumistukia tarkistetaan, joten säästöjen arvioidaan toteutuvan täysimääräisinä vuodesta 2027 eteenpäin. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kannattaa esityksen tavoitteita julkisen talouden vahvistamisesta ja asumistukimenojen kasvun hillitsemisestä. Vuonna 2023 asumistukia maksettiin yhteensä 2 379 milj. euroa yli 400 000 ruokakunnalle. Yleisen asumistuen menojen kasvun hillitsemiseksi on jo tehty (HE 74/2023 vp) kuluvan vuoden alusta ja vuoden 2025 alusta voimaantulevia muutoksia, joiden arvioidaan vähentävän yleisen asumistuen menoja vuositasolla 385 milj. eurolla. Lisäksi eläkkeensaajan asumistuen menojen kasvua hillitsee etuuksien indeksijäädytys vuosille 2024—2027. Valiokunta korostaa, että tuen tason muutosten lisäksi asumistukimenojen kasvun hillitseminen edellyttää työllisyyden vahvistamista, suunnitelmallista asuntopolitiikkaa ja kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden lisäämistä.  

Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että käsiteltävänä olevassa esityksessä ehdotetaan suunnattavaksi asumistukeen budjetoidut säästöt niin, että tukea kohdennetaan pienituloisimmille ja vähävaraisimmille tuensaajille. Valiokunta kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä tässä mietinnössä ehdotetuin hallintaoikeuden rasittaman omaisuuden huomioon ottamista koskevin muutosehdotuksin. Esityksessä ehdotettujen muutosten vaikutukset asumistuen tasoon ovat maltilliset eikä muutoksilla todennäköisesti ole merkittäviä vaikutuksia asumisvalintoihin. Valiokunta kiinnittää kuitenkin mietinnössään huomiota asumistukeen kohdistuvien säästöjen ja eri etuusmuutosten yhteisvaikutuksiin erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien toimeentuloon.  

Ehdotetut muutokset koskevat myös yleisen asumistuen piirissä olevia opiskelijoita, jotka ovat kuitenkin eduskunnan käsiteltävänä olevan hallituksen esitykseen (HE 160/2024 vp) sisältyvän lakiehdotuksen perusteella siirtymässä opintotukilain asumislisäjärjestelmän piiriin 1.8.2025 alkaen. Opiskelijoiden asumisen tukeen vaikuttaa siten lyhyen aikavälin sisällä useat eri muutokset. Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan nyt käsiteltävänä olevien yleistä asumistukea koskevien muutosten voimaantulon porrastaminen yhden tuensaajaryhmän osalta ei kuitenkaan ole toimeenpanon kannalta mahdollista toteuttaa tällä aikataululla.  

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 50/2024 vp) tarkastellut ehdotettuja muutoksia perustuslain 19 §:n 4 momentin kannalta. Säännöksen mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Lisäksi perustuslakivaliokunta on tarkastellut ehdotettuja muutoksia perustoimeentuloturvaa koskevan 19 §:n 2 momentin kannalta. Lausunnon mukaan ehdotetut muutokset yleiseen asumistukeen ja eläkkeensaajan asumistukeen eivät merkitse olennaista puuttumista perustoimeentulon turvaan. Ne eivät myöskään muodostu perustuslain 19 §:n 4 momentin kannalta ongelmallisiksi eivätkä myöskään tee tyhjäksi perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden ydinsisältöä (ks. myös PeVL 14/2023 vp, kappale 13). Lakiehdotukset voidaan siten käsitellä tavallisen lainsäätämisjärjestyksessä.  

Varallisuusharkinta yleisessä asumistuessa

Varallisuusharkinta poistettiin yleisestä asumistuesta vuoden 2015 voimaan tulleen lain kokonaisuudistuksessa (938/2014), jonka tavoitteena oli selkeyttää ja yksinkertaistaa järjestelmää. Omaisuuden huomioon ottamisen katsottiin tuolloin tarpeettomasti mutkistavan tuen hakemis- ja myöntämismenettelyä, koska asumistuensaajilla on vain harvoin tuloksi luettavaa omaisuutta (HE 52/2014 vp, s. 12). Myös nyt käsiteltävänä olevan esityksen mukaan (s. 14) suurimmalla osalla yleisen asumistuen saajista ei ole nettovarallisuutta, joten varallisuusharkinta kohdistuu vain pieneen osaan yleisen asumistuen saajista.  

Esityksen mukaan ruokakunnan saamiin, tuen määrään vaikuttaviin tuloihin lisätään omaisuudesta 20 prosenttia siltä osin kuin omaisuuden määrä velkojen vähentämisen jälkeen ylittää 10 000 euroa, jos ruokakuntaan kuuluu yksi aikuinen ja 20 000 euroa, jos ruokakuntaan kuuluu enemmän kuin yksi aikuinen. Tukea ei myönnetä jatkossa lainkaan, jos ruokakunnan jäsenten yhteenlaskettu nettovarallisuus on vähintään 50 000 euroa.  

Omaisuusharkinnan palauttamisen arvioidaan vähentävän valtion asumistukimenoja vuositasolla noin 8 milj. euroa vuodesta 2026 alkaen. Varallisuusharkinnan palauttamisen vaikutukset toimeentulotukimenoihin ovat esityksen mukaan vähäiset, koska omaisuus estää yleensä myös toimeentulotuen myöntämisen.  

Varallisuusharkinnan palauttaminen pienentää niiden ruokakuntien asumistukea ja käytettävissä olevia tuloja, joiden omaisuus ylittää edellä mainitut varallisuusrajat. Muutoksen suuruus riippuu kotitalouden koosta, asuinpaikasta, tulotasosta, asumismenoista sekä omaisuuden määrästä. Esityksen mukaan tuki pienenee arviolta noin 3 700 kotitaloudella, joista vajaalla 2 200 kotitaloudella tuki lakkaa kokonaan. Niissä kotitalouksissa, joissa varallisuusharkinta vaikuttaa asumistuen määrään, tuki pienenee keskimäärin noin 181 euroa. Hallituksen esityksessä on tarkasteltu varallisuusharkinnan palauttamista kotitaloustyypeittäin taulukossa 3 (s. 16), jonka mukaan keskimääräiset tuen muutokset vaihtelevat yksinasuvien kotitalouksien 157 eurosta yksinhuoltajatalouksien 266 euroon. Arviot ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia ja niihin liittyy epävarmuuksia, koska yleisen asumistuen saajien varallisuudesta ei ole tällä hetkellä olemassa rekisteritietoja. 

Valiokunta pitää perusteltuna varallisuusharkinnan tavoitetta pyrkiä kohdentamaan asumistukea sitä eniten tarvitseville ja taloudellisesti kaikkein vähävaraisimmille ruokakunnille. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että kaikki yleisen asumistuen saajat ovat pienituloisia eikä kaikki omaisuus ole aina helposti realisoitavissa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on lisäksi kiinnitetty huomiota siihen, että tulot voivat laskea äkillisesti esimerkiksi sairastumisen tai vammautumisen vuoksi, jolloin omaisuus voidaan joutua realisoimaan hyvin nopealla aikataululla kulujen kattamiseksi.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty lisäksi huomiota siihen, että varallisuusharkinta monimutkaistaa asumistukijärjestelmää ja lisää tuen myöntämiseen liittyvää hallinnollista työtä Kansaneläkelaitoksessa. Kansaneläkelaitoksen alustavan arvion mukaan kaikki nyt ehdotettavat muutokset asumistukeen lisäävät Kansaneläkelaitoksen etuuskäsittelyyn kuluvia toimintamenoja vuositasolla vuodesta 2026 alkaen noin 4,8 milj. euroa, koska varallisuustietojen selvittäminen ja arvioiminen sekä asiakkaiden neuvontatarpeet lisäävät työmäärää. Työmäärän lisäyksestä aiheutuva toimeenpanokustannusten nousu on siten yli puolet varallisuusharkinnasta syntyvästä 8 milj. euron säästöstä.  

Lakiehdotuksessa luetellaan asumistuessa huomioon otettavat omaisuuslajit. Valiokunta pitää perusteltuna, että omaisuutena ei oteta huomioon omaa asuntoa tai omassa käytössä olevaa vapaa-ajan asuntoa, ruokakunnan jäsenen osuutta jakamattomassa kuolinpesässä, asuntosäästöpalkkiotilillä olevia talletuksia eikä lapsen omaisuutta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että toimeenpanossa on vaikea arvioida, milloin vapaa-ajan asunto on hakijan omassa käytössä, vaikka verotustietojen perusteella voidaan erottaa vapaa-ajan asunto muista kiinteistöistä. Valiokunta toteaa, ettei esimerkiksi lyhytaikainen tai pienimuotoinen vuokraus siirrä vapaa-ajan asuntoa pois hakijan omasta käytöstä.  

Ehdotettu säännös vastaa pääosin eläkkeensaajan asumistuessa olevaa vastaavaa säännöstä ja yleisessä asumistuessa ennen 1.1.2015 voimassa ollutta sääntelyä. Säännöksen ja sen vakiintuneen tulkinnan mukaan ratkaisevaa on nimenomaan omistaminen, ei se, onko omaisuus omistajan hallinnassa. Näin ollen omaisuus otetaan asumistuen myöntämisessä huomioon, vaikka tuenhakijalla ei ole siihen hallintaoikeutta. Valiokunta ei pidä perusteltuna, että hallintaoikeuden rasittama omaisuus otetaan omaisuutena huomioon, koska omistaja ei voi hallintaoikeuden rasittamaa omaisuutta hyödyntää tai realisoida. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi jäljempää yksityiskohtaisissa perusteluissa muutettavaksi 1. lakiehdotuksen 13 §:ää siten, että omaisuutta ei oteta huomioon, jos ruokakunnan jäsenellä ei ole siihen hallintaoikeutta.  

Yleisen asumistuen kuntaryhmien muutokset

Asumistuessa huomioon otettavia enimmäisasumismenoja koskevaa kuntaryhmitystä ehdotetaan muutettavaksi niin, että Kouvola, Mikkeli, Pori, Kajaani, Lappeenranta ja Vaasa siirretään nykyisestä II kuntaryhmästä III kuntaryhmään. Esityksen mukaan kaikissa näissä kuudessa kunnassa tuensaajien keskimääräiset asumismenot ovat muun kuntaryhmän keskiarvon alapuolella kaiken kokoisissa ruokakunnissa. Kuntaryhmityksen muutoksen arvioidaan vähentävän asumistukimenoja noin 5,3 milj. euroa vuodessa vuodesta 2026 lähtien. Muutos lisää toimeentulotukimenoja arviolta 1,8 milj. euroa, joten julkisen talouden menot laskevat noin 3,5 milj. euroa vuodessa.  

Esityksen mukaan siirrettäviksi ehdotettavissa kuudessa kunnassa tukea maksettiin huhtikuussa 2024 yhteensä 32 529 ruokakunnalle, joista opiskelijaruokakuntia oli lähes puolet. Opiskelijat siirtyvät pois yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisän piiriin 1.8.2025 alkaen. Muutos koskee kunnasta riippuen 68—80 prosenttia asumistukea saavista ruokakunnista. Kuntaryhmässä II yhden hengen ruokakunnan enimmäisasumismeno on 447 euroa kuukaudessa ja kuntaryhmässä III 394 euroa kuukaudessa. Jos tukea saavan todelliset asumismenot ovat yli 447 euroa kuukaudessa ja hänelle maksetaan täyttä asumistukea, tuki pienenee nykyisestä 312,9 eurosta 275,8 euroon kuukaudessa.  

Muutos pienentää asumistukea noin 11 700 ruokakunnalla ja noin 700 ruokakunnan tuki lakkaa kokonaan, kun ei oteta huomioon asumistuen piiristä pois siirtyviä opiskelijoita. Muutoksen suuruus riippuu ruokakunnan koosta, tuloista ja asumismenoista. Keskimäärin enimmäisasumismenot laskevat 13 prosenttia, ja asumistuet pienenevät keskimäärin 28 euroa kuukaudessa. Ruokakuntatyypin mukaan tarkasteluna (taulukko 8, s. 19) muutos vaikuttaa useimmin yksinasuviin, joiden asumistuki pienenee keskimäärin 27 eurolla kuukaudessa ja yhden huoltajan ruokakuntiin, joiden asumistuki pienenee keskimäärin 34 eurolla kuukaudessa. Pienin keskimääräinen vaikutus on kahden huoltajan ruokakunnilla, joiden asumistuki pienenee keskimäärin 17 euroa kuukaudessa.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että siirtolistalla olevissa kunnissa tuensaajien keskimääräiset asumismenot ovat alhaisempia kuin kuntien keskimääräinen vuokrataso, koska tuensaajia on jo ohjautunut asumaan halvemmissa ja laadultaan heikommissa asunnoissa. Kuntaryhmityksen muutoksen arvioidaan lisäävän halvempien asuntojen kysyntää ja voimistavan edelleen vuokramarkkinoiden eriytymistä. Asiantuntijakuulemisessa tuotiin myös esille, että näissä kunnissa on pulaa erityisesti sopivan kokoisista, esteettömistä ja palvelujen lähellä sijaitsevista asunnoista ja asuntokannan korjaamiseen on vaikea saada rahoitusta. Lisäksi asumisen kustannukset ja korkojen nousu vaikuttavat myös valtion tukemaan asuntotuotantoon, mikä näkyy vuokratason nousuna asunnon sijainnista riippumatta.  

Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan hallituksen esitystä valmisteltaessa jokaisen kuntaryhmä II:n kunnan asumistuen saajien keskimääräistä asumismenoa verrattiin enimmäisasumismenoihin sekä euromääräisesti että prosentuaalisesti ja tässä vertailussa valitut kuusi kuntaa olivat kuusi viimeistä molemmilla tavoilla. Valiokunta korostaa, että kuntaryhmityksen ajantasaisuutta tulee seurata ja arvioida, jotta enimmäisasumismenot heijastaisivat kuntien todellista vuokratasoa ja asumistuki kohdentuisi oikeudenmukaisesti.  

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kuntaryhmityksen muutos siirtää asumisen tuen painopistettä viimesijaiseen ja tarveharkintaiseen toimeentulotukeen. Esityksen mukaan noin 5 500 jo ennestään toimeentulotukea saavan ruokakunnan toimeentulotuki kasvaa asumistuen alenemista vastaavasti ja muutoksen myötä uusia toimeentulotukea saavia ruokakuntia tulee noin 200. Valiokunta toistaa näkemyksensä (mm. StVM 13/2023 vp, StVM 14/2023 vp, StVM 6/2024 vp, StVM 12/2024 vp, StVM 13/2024 vp, StVM 19/2024 vp) siitä, että sosiaaliturvan kokonaisuuden ja kannustavuuden kannalta ei ole tarkoituksenmukaista lisätä toimeentulotuen tarvetta ensisijaisten etuuksien muutoksilla.  

Yrittäjän tulojen arviointia koskevan säännöksen tarkentaminen

Yrittäjän tuloja koskevan säännöksen täsmentämisellä mahdollistetaan puuttuminen yksittäisiin tapauksiin, joissa yrittäjän eläkelain (1272/2006) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) perusteella vahvistettu työtulo poikkeaa olennaisesti yrittäjän todellisesta tulotasosta. Näissä tilanteissa Kansaneläkelaitos voi esityksen mukaan tehdä muiden rekisteritietojen perusteella kokonaisharkinnan yrittäjän tulotasosta.  

Valiokunta pitää järjestelmän legitimiteetin vahvistamisen kannalta perusteltuna, että räikeisiin yksittäistapauksiin voidaan jatkossa puuttua, mutta korostaa, että pääsääntöisesti yrittäjänä saadut tulot tulee aina ottaa huomioon vahvistetun YEL-työtulon perusteella. Yrittäjille vahvistettu YEL-työtulo on ollut kattavasti ja vakiintuneesti yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvan määräytymisen perustana. Yrittäjän eläkelakiin on myös tehty vuoden 2023 alusta voimaan tulleella lain muutoksella täsmennyksiä (1157/2022, HE 102/2022 vp, StVM 32/2022 vp), joiden tarkoituksena on ollut saattaa yrittäjän vahvistettu työtulo vastaamaan paremmin oikeaa tilannetta ja vähentää alivakuutettujen yrittäjien määrää. 

Eläkkeensaajan asumistuen muutokset

Eläkkeensaajan asumistuessa omaisuuden ja tulojen vaikutusta myönnettävään tukeen ehdotetaan kiristettäväksi. Vuositulon huomioimista korotetaan 8 prosentista 15 prosenttiin varallisuusrajan ylittävästä omaisuudesta, ja varallisuusrajoja lasketaan 13 205 eurosta 10 820 euroon ja avio- ja avopuolisoiden kohdalla 21 128 eurosta 17 312 euroon. Lisäomavastuuprosenttia eli lisäomavastuun määrää tulorajan ylittävistä tuloista ehdotetaan korotettavaksi 41,3 prosentista 43,5 prosenttiin. 

Eläkkeensaajan asumistuen muutosten arvioidaan vähentävän eläkkeensaajan asumistuen kuluja vuositasolla noin 38,4 milj. euroa vuodesta 2027 alkaen. Toimeentulotuen kulujen arvioidaan kasvavan vuositasolla noin 0,4 milj. euroa. 

Lisäomavastuun määräytymisen muutoksella ja omaisuusharkinnan kiristyksillä tukea on tarkoitus kohdentaa pienituloisimmille, vähävaraisimmille ja eniten tukea tarvitseville eläkkeensaajille. Valiokunta kuitenkin toteaa, että kaikki eläkkeensaajan asumistukea saavat ovat pienituloisia ja lisäomavastuuprosenttiin ehdotettu muutos kohdistuu kaikkiin 203 000 eläkkeensaajan asumistuen saajiin, vaikka muutos onkin sitä suurempi, mitä suuremmat eläkkeensaajan tulot ovat.  

Hallituksen esityksen mukaan ehdotetut muutokset pienentävät eläkkeensaajan asumistukea keskimäärin 15,60 euroa kuukaudessa. Tuki lakkaa kokonaan noin 7 600 saajalta. Omaisuuden vaikutuksen kiristäminen vaikuttaa vain niiden eläkkeensaajien tukeen, joilla on nettovarallisuutta. Tuensaajia, joilla omaisuuden kiristäminen vaikuttaa, arvioidaan olevan n. 37 000. Hallituksen esityksessä on kuvattu eläkkeensaajan asumistuen muutoksen vaikutuksia eri tulotasoilla (Kuvio 10, s. 22) ja eri omaisuustasoilla (Kuvio 11. s. 23).  

Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan suurimmalla osalla eli noin 176 000:lla eläkkeensaajan asumistuen saajista tuki pienenee muutosten johdosta alle 25 euroa kuukaudessa. Tuensaajista noin 12 700:lla tuki pienenee 25—50 euroa kuukaudessa, 11 600:lla 50—100 euroa kuukaudessa, 3 700:lla 100—150 euroa kuukaudessa, 1 000:lla 150—200 euroa kuukaudessa ja 200:lla yli 200 euroa kuukaudessa.  

Valiokunta toteaa, että pienituloisten eläkkeensaajien toimeentuloon ja asumiseen asumistuen tuella on iso merkitys. Eläkkeensaajilla on työikäisiä rajallisemmat mahdollisuudet nostaa tulotasoaan esimerkiksi työnteolla, ja lisäomavastuun nostaminen heikentää myös työn teon kannusteita niiden eläkkeensaajien osalta, jotka pystyvät vielä työskentelemään. Osa eläkkeensaajista voi myös tarvita esteetöntä tai apuvälineiden tai avustajien tarpeen vuoksi isompaa asuntoa, mikä voi rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan hakeutua edullisempaan vuokra-asuntoon. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on lisäksi esitetty huoli erityisryhmien ARA-vuokra-asuntojen investointiavustusten, esteettömyysavustusten sekä iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjausavustusten vähenemisen vaikutuksista tarpeenmukaisten kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuteen. Valiokunta korostaa, että eläkkeensaajan asumistuen muutosten vaikutuksia eläkkeensaajien toimeentuloon ja asumiseen on arvioitava ja seurattava.  

Eläkkeensaajan asumistuen muutoksilla on vaikutuksia myös hyvinvointialueiden talouteen. Esityksen mukaan noin 38 500 eläkkeensaajan asumistuen saajaa asuu palveluasunnossa. Asumistuen muutokset vaikuttavat niistä perittävän asiakasmaksun määrään etenkin pienituloisemmilla asumistuen saajilla, koska hyvinvointialue perii palveluasumisesta kuukausimaksua, joka on enintään 85 prosenttia asiakkaan kuukausituloista ja asiakkaalle on jäätävä käyttövaraa vähintään 182 euroa kuukaudessa. Näissä tilanteissa asumistuen muutoksilla ei vaikutusta asiakkaan käytettävissä oleviin tuloihin, mutta hyvinvointialueiden keräämien palveluasumisen asiakasmaksutuottojen arvioidaan laskevan enintään 12,6 milj. euroa, kun muutokset ovat täysimääräisesti voimassa vuonna 2027. 

Yhteisvaikutukset ja seuranta

Yleiseen asumistukeen on tehty etuutta alentavia muutoksia jo vuoden 2024 alussa voimaantulleilla muutoksilla (HE 74/2023 vp). Lisäksi yleisen asumistuen saajiin vaikuttavat myös työttömyysturvaan tehdyt muutokset (HE 73/2023 vp, HE 13/2024 vp, HE 135/2024 vp), etuuksien indeksijäädytys (HE 75/2024 vp) sekä toimeentulotuen asumismenojen kiristäminen (HE 58/2024 vp). Terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset, lääkkeiden omavastuiden muutokset, lääkkeiden arvonlisäverokannan korotus sekä yleisen arvonlisäverokannan nostaminen vaikuttavat yleisen asumistuen saajien lisäksi erityisesti myös eläkkeensaajan asumistuen saajien toimeentuloon.  

Valiokunta toteaa, että etuuksiin kohdistuvat säästöt lisäävät asumistuen tarvetta ja asumistukeen tehdyt muutokset sekä toimeentulotuen asumismenoja koskevan sääntelyn kiristyminen heikentävät asukkaiden vuokranmaksukykyä. Tämä voi lisätä asukkaiden taloudellisia ongelmia ja velkaantumista sekä pidemmällä aikavälillä vuokravelkahäätöjen määrää, jolloin kuntien asumisneuvonnan tarve korostuu. Valiokunta on jo edellisiä asumistukeen kohdistuvia säästöjä käsitellessään korostanut kuntien asumisneuvonnan riittävän resursoinnin merkitystä (StVM 14/2024 vp). Myös kohtuuhintaisten asuntojen kysyntä voimistuu asumistukimuutosten vuoksi, mutta niiden saatavuus voi heikentyä, kun ARA-tuotantoa hallitusohjelman mukaisesti vähennetään.  

Sosiaali- ja terveysministeriön syksyllä 2024 julkaisemissa muistioissa on arvioitu hallituksen vuosille 2024 ja 2025 toteuttamien tai valmistelussa olevien toimeentuloturvaa koskevien muutosten yhteisvaikutuksia kotitalouksien taloudelliseen asemaan (Vuosien 2024 ja 2025 sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutukset kotitalouksien taloudelliseen asemaan, STM 2024) sekä toimeentuloturvaa ja sosiaali- ja terveyspalveluita koskevien muutosten suhdetta perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin (Vuosien 2024 ja 2025 toimeentuloturva- ja sosiaali- ja terveyspalvelulainsäädännön muutosten yhteisvaikutukset eri ihmisryhmien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen, STM 2014).  

Taloudellisia vaikutuksia koskevan muistion mukaan vuosien 2024—2025 muutokset kasvattavat väestön suhteellista pienituloisuusastetta ja tuloeroja, mutta muutokset selittyvät pääosin jo kuluvana vuonna voimaan tulleilla sosiaaliturvamuutoksilla ja vuonna 2025 voimaan tulevilla muutoksilla on pienempi vaikutus. Huomattavampia (vähintään 5 %:n muutos) tulonmenetyksiä kohdistuu muistion mukaan noin 7 prosenttiin väestöstä ja ne keskittyvät pääosin kolmeen pienituloisimpaan tulokymmenykseen. Selvityksen perusteella yleinen asumistuki on kokonaisvaikutusten kannalta merkittävimpiä etuuksia yhdessä työttömyysturvan ja perustoimeentulotuen kanssa. Alimmassa tulokymmenyksessä käytettävissä olevia tuloja vähentää eniten yleisen asumistuen muutokset. Arvioissa ei ole otettu huomioon mahdollisia käyttäytymisvaikutuksia, kuten työllistymistä. Muistion mukaan työllisyysvaikutusten huomioiminen lieventäisi etuusmuutosten vaikutuksia. 

Perus- ja ihmisoikeusvaikutuksia koskevan muistion mukaan vuosien 2024 ja 2025 muutosten merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin eli pienituloisiin ja julkisia palveluita paljon käyttäviin henkilöihin. Muistiossa kiinnitetään huomiota asumistuen muutosten vaikutuksiin pienituloisuuden lisääntymiseen sekä tulotason mukaiseen alueellisen eriytymisen vahvistumiseen. Lapsiperheiden osalta tuodaan erityisesti esille, että edullisempi asuminen voi tarkoittaa lapsiperheissä ahtaampaa asumista tai muuttoa halvemman asumisen paikkakunnalle tai halvemmalle alueelle paikkakunnan sisällä, mikä vaikuttaa myös lapsen elinympäristöön ja vertaissuhteisiin. 

Asumistuen muutosten ei arvioida kohdentuvan voimakkaimmin kaikista heikommassa asemassa oleviin, mutta vammaisten henkilöiden osalta muistiossa tuodaan esille vammaisten henkilöiden asumiseen liittyvät erityistarpeet. Lisäksi valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että asuinympäristöllä, asunnon ja ympäristön esteettömyydellä sekä liikenneyhteyksillä on suuri merkitys vammaisten yhdenvertaisen osallistumisen kannalta, joten muuttaminen voi olla vammaiselle henkilölle kuormittavampaa kuin vammattomalle. Vammaisen henkilön asuntoon on myös voitu tehdä vammaispalvelulain (380/1987) mukaisia asunnonmuutostöitä, joiden purkaminen ja siirtäminen uuteen asuntoon aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia hyvinvointialueelle. 

Valiokunta korostaa, että asumistukeen tehtyjen muutosten vaikutuksia kotitalouksien toimeentuloon ja asumiseen sekä asumistuen ja muiden etuuksien muutosten yhteisvaikutuksia on seurattava ja arvioitava sekä tarvittaessa muutettava sääntelyä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksessä ehdotettujen muutosten seuranta ja lainsäädännön yhteisvaikutusten jälkiarviointi kytkeytyvät perusturvan riittävyyden lakisääteiseen arviointitoimintaan. Perusturvan riittävyyden arviointia tullaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan kehittämään tulevina vuosina, kun arvioidaan perusturvan riittävyyttä etuuksien tason, perusoikeuksien ja kansainvälisten velvoitteiden kannalta. Valiokunta pitää tärkeänä, että perusturvan riittävyyden arvioinnissa otetaan huomioon eri etuusmuutosten yhteisvaikutukset.