Tausta ja tavoitteet
Ehdotuksen taustalla on EU:n päästökauppadirektiiviin sisällytetty uusi fossiilisen polttoaineen jakelun päästökauppa (ETS2). Uudistus oli osa ns. 55-valmiuspakettia, ja talousvaliokunta on aiemmin arvioinut asiaa tässä yhteydessä (TaVL 50/2021 vp — U 60/2021 vp). Uusi polttoaineen jakelun päästökauppa kattaa tieliikenteen, rakennusten erillislämmityksen, rakentamisen sekä nykyisen yleisen päästökaupan ulkopuolisen teollisuuden ja energiantuotannon fossiilisen polttoaineen.
Uusi päästökauppa tulee toimeenpanna 30.6.2024 mennessä, ja nyt tarkasteltavassa ehdotuksessa on kyse tätä koskevista kansallisista säännöksistä. Komissio antaa päästökauppadirektiivin nojalla myös suoraan velvoittavia alemman asteisia säädöksiä, mutta tästä huolimatta uusi päästökauppa sisältää kansallista liikkumavaraa ja edellyttää kansallisia täytäntöönpanotoimia.
Päästökauppadirektiivin mukaan säännellyllä yhteisöllä tulee olla päästölupa 1.1.2025 mennessä ja sen tulee tarkkailla ja raportoida päästöjään tarkkailuasetuksen mukaisesti. Huutokaupat käynnistyvät vuonna 2027 tai mahdollisen hintatasoon perustuvan lykkäyksen myötä 2028. Päästökattoa alennetaan vuosittain lineaarisella vähennyskertoimella. Päästöoikeudet huutokaupataan markkinoille täysimääräisesti ilman ilmaisjakoa, ja järjestelmä poikkeaa käytössä olevan päästökaupan (ETS1) aloituksesta siten, ettei järjestelmän alussa tule olemaan suurta päästöoikeuksien yliallokaatiota. Päästöt pysyvät järjestelmälle osoitetun katon puitteissa ainoastaan siinä tapauksessa, että ne vähenevät lineaarisen päästövähennyskertoimen mukaisesti.
Talousvaliokunta pitää hallituksen esitykseen sisältyvää lakiehdotusta päästökauppadirektiivin täytäntöönpanon kannalta perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sen hyväksymistä muuttamattomana seuraavassa esitetyin perusteluin.
Keskeiset ehdotukset
Ehdotuksessa esitetään säädettäväksi uusi laki fossiilisen polttoaineen jakelun päästökaupasta. Laissa säädettäisiin uuden päästökaupan soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin laajasti yleisen päästökaupan ulkopuoliseen polttoaineen kulutukseen luovutukseen. Jäljempänä tässä mietinnössä on arvioitu erikseen yksityiskohtaisemmin ehdotuksen soveltamisalaa ja tähän liittyvää kansallisen sääntelyliikkumavaran käyttöä.
Järjestelmätasolla fossiilisen polttoaineen jakelun päästökauppa vastaisi pitkälti yleistä päästökauppaa. Päästökauppaa koskevat velvoitteet kohdistuisivat säänneltyyn yhteisöön, joka lähtökohtaisesti olisi kulutukseen luovutetusta polttoaineesta valmisteverovelvollinen taho. Energiavirasto vastaisi päästökauppaan liittyvistä viranomaistehtävistä.
Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi päästökauppadirektiivin edellyttämät velvoitteet päästöluvasta, tarkkailusuunnitelmasta sekä päästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todennuttamisesta. Lisäksi laissa olisi säännökset päästöoikeuksien kokonaismäärästä ja niiden huutokaupoista sekä säännellyn yhteisön velvoitteesta palauttaa päästöoikeuksia.
Säännellyn yhteisön olisi haettava polttoaineen kulutukseen luovutukseen päästölupa sekä päästöjen tarkkailusuunnitelman hyväksyntä. Sen olisi tarkkailtava kulutukseen luovutettujen polttoaineiden päästöjä, laadittava niistä vuosittain päästöselvitys ja huolehdittava sen todentamisesta. Lisäksi sen olisi palautettava unionin rekisteriin vuosittain edellisenä kalenterivuotena kulutukseen luovuttamiensa polttoaineiden kokonaispäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia sekä ilmoitettava Energiavirastolle päästöluvan mukaisen toiminnan muutoksista, päästöjen tarkkailua koskevista muutoksista ja säännellyn yhteisön vaihtumisesta.
Ympäristövaliokunnan lausunto
Ympäristövaliokunta on antanut hallituksen esityksestä lausuntonsa (YmVL 17/2024 vp — HE 119/2024 vp). Valiokunta on korostanut lausunnossaan päätöskauppajärjestelmän merkitystä kustannustehokkaana EU-tasoisena ohjausmekanismina. Samalla valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt käsiteltävään uuteen päästökauppajärjestelmään kuuluvat toimialat säilyisivät kuitenkin edelleen osana taakanjakosektoria, eikä uusi päästökauppa poista jäsenvaltioiden kansallisia velvoitteita taakanjakosektorin päästövähennyksille vuodelle 2030 eikä päästökauppa yksin riitä Suomen taakanjakosektorille asetettujen tiukkojen tavoitteiden saavuttamiseen. Ympäristövaliokunta on kiinnittänyt huomiota myös päästökauppajärjestelmän ohjausvaikutuksen epävarmuuteen, joka riippuu jäljempänä tarkasteltavasta päästöoikeuksien hintakehityksestä. Valiokunta on tarkastellut lausunnossaan myös ehdotuksen soveltamisalaa, hyväksymismekanismeja sekä huutokauppatulojen käyttöä.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto
Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan (MmVL 22/2024 vp — HE 119/2024 vp) korostanut tarvetta arvioida tieliikenteen päästöjä ja ohjauskeinoja kokonaisuutena ja arvioida säädösehdotusten yhteisvaikutuksia. Talousvaliokunta yhtyy tähän arvioon, ja korostaa, että ilmastopolitiikan ohjauskeinojen kustannustehokkuutta ja vaikutuksia tulisi tarkastella kokonaisuutena. Tätä vaikeuttaa erityisesti EU:n ilmastopolitiikan ohjauskeinojen rakenne, johon talousvaliokunta on kiinnittänyt huomiota useissa asiayhteyksissä.
Maa- ja metsätalousvaliokunta on tuonut lausunnossaan esille, että käytössä olevia päästövähennyskeinoja tieliikenteessä ovat yleisen päästökaupan lisäksi muun muassa jakeluvelvoite sekä toimet tieliikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönoton edistämiseksi. Jakeluvelvoitteen muutoksilla on vaikutusta myös siihen, kuinka suuri osuus polttoainesekoitteesta on fossiilista polttoainetta eli kuinka suurelle osuudelle sekoitteesta jakelijan on tullut hankkia päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia. Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys liittyy siten eduskunnassa parhaillaan käsiteltävänä olevaan jakeluvelvoitteen muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen laeiksi uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi (HE 121/2024 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan tarkastellut myös päästökaupan soveltamisalaa, maa-, metsä- ja kalatalouteen kohdistuvien vaikutuksien kompensointia sekä biomassaa käyttävien laitosten tilannetta.
Kansallinen liikkumavara ja soveltamisala
Uuden kansallisen päästökaupan täytäntöönpanon liittyy huomattavaa kansallista liikkumavaraa. Tämä koskee erityisesti päästökaupan toteuttamistapaa, soveltamisalaa, hinnoittelun käynnistymisajankohtaa sekä hintavaikutusten mahdollista hyvittämistä.
Nyt ehdotetun sääntelyn sijasta direktiivi mahdollistaisi kansallisen sääntelyn toteuttamisen pyrkimällä tunnistamaan direktiivissä mainitut sääntelyn piiriin kuuluvat polttoaineen loppukäyttäjät ennakolta ja kohdistamalla sääntely niihin direktiivin vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Tällöin ei olisi toimeenpanon vuoksi välttämätöntä tehdä direktiivin mahdollistamia soveltamisalaa koskevia kansallisia laajennuksia. Toinen mahdollinen lähtökohta olisi sääntelyn toteutettavuuden helpottamiseksi laajentaa soveltumisala kaikkiin nestemäisiin ja kaasumaisiin fossiilisiin polttoaineisiin. Kolmantena vaihtoehtona olisi ottaa lähtökohdaksi laaja soveltamisala ja hyvittää laajennuksesta johtuvia kustannuksia niille toimijoille, jotka eivät kuulu direktiivin mukaiseen soveltamisalaan. Näihin lähtökohtiin perustuvia malleja on vertailtu sääntelyn valmistelun yhteydessä asiaa koskevassa arviointimuistiossa.
Esityksessä on päädytty laajentamaan direktiivin soveltamisalaa kansallisesti maa- ja metsätalouden polttoaineisiin sekä vapaa-ajan vesiliikenteen polttoaineisiin. Perusteena laajennukselle on ennen muuta se, ettei direktiivin mukaisessa soveltamisalassa pitäytyminen olisi nykyisen polttoaineiden jakelujärjestelmän puitteissa mahdollista ilman merkittäviä ja kustannustehottomia muutoksia polttoaineen jakeluun. Samalla on päädytty rajaamaan laajan soveltamisalan mallia siten, että päästökaupan ulkopuolelle jäisivät käyttökohteet, joissa käytössä on nykytilanteessa erillisjakelu. Komission on hyväksyttävä jäsenvaltion hakemus soveltamisalan laajentamisesta, ja laajennuksen tulee koskea tiettyä sektoria eikä esimerkiksi polttoainetyyppiä.
Valittuun toteuttamistapaan on päädytty erityisesti mallin toteuttamiskelpoisuuden ja tasapuolisen hintaohjauksen vuoksi sekä markkinoiden vääristymisen välttämiseksi. Mallia on myös pidetty hallinnollisesti kevyimpänä ja kustannustehokkaimpana vaihtoehtona.
Maa- ja metsätalousvaliokunta on edellä viitatussa lausunnossaan tarkastellut laajasti mahdollisuutta jättää maa- ja metsätalous sekä kalastus direktiivin mahdollistamalla tavalla päästökaupan soveltamisalan ulkopuolelle. Valiokunta toteaa lausunnossaan, että direktiivin ehtojen ja muiden EU:n jäsenmaiden soveltamisalaa koskevien ratkaisujen perusteella direktiivin soveltamisalan mukainen toimeenpano on valitettavasti käytännössä osoittautunut erittäin vaikeaksi ilman merkittäviä muutoksia polttoaineen jakelujärjestelmään.
Päästökauppadirektiivi mahdollistaa sen, että jäsenvaltio voi kansallisesti vuoden 2030 loppuun asti olla vaatimatta päästöoikeuksien palauttamista, eli käytännössä jättäytyä hinnoittelun ulkopuolelle (ns. opt-out menettely). Sääntelyn toteuttamisvaihtoehtoja arvioitaessa on tarkasteltu myös tätä vaihtoehtoa. Tällöin jäsenvaltiossa kuitenkin tulee olla kansallisesti käytössä komission edellyttämä, päästöoikeuden hintaa vastaava jakelijoiden päästökaupan soveltamisalaan kuuluvia polttoaineita koskeva hiilidioksidiverotus. Päästökaupan kansallinen lykkääminen ei myöskään vähentäisi komission esityksen mukaista jäsenvaltion maksuosuutta päästökauppatuloista EU:n omiin varoihin. Hallitus päätti kehysriihen yhteydessä huhtikuussa 2024 EU:n polttoaineen jakelun päästökaupan hinnoitteluun liittymisestä järjestelmän hinnoittelun käynnistyessä.
Suomen on arvioitu saavan huutokauppatuloja polttoaineen jakelun päästökaupan päästöoikeuksien huutokauppaamisesta tuloja n. 0,5 miljardia euroa vuodessa. Tulot riippuvat kuitenkin päästöoikeuksien hinnan kehityksestä sekä kulloisenkin vuoden huutokauppakiintiön koosta. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että laskelmassa ei kuitenkaan ole huomioitu mahdollisia EU:n budjettiin (ns. oma vara) eikä Sosiaalisen ilmastorahaston rahoittamiseen kohdistuvia menoja.
Päästökauppadirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on käytettävä päästökaupasta saadut tulot tai niiden tulojen rahallista arvoa vastaava määrä yhteen tai useampaan direktiivin 10 artiklan 3 kohdan mukaisista käyttötarkoituksista. Osassa jäsenvaltioista sovelletaan tulojen korvamerkintää, jolloin päästökauppatulot käytetään suoraan direktiivin mukaisiin kohteisiin. Suomi ei useiden muiden maiden tavoin sovella tulojen korvamerkintää, vaan päästökauppatulot ovat valtion yleiskatteellisia tuloja, jotta päätöksentekomahdollisuuksia ei rajoitettaisi. Päästökauppatulojen tai niitä vastaavan rahasumman käytöstä tulee raportoida vuosittain EU:lle.
Ehdotuksen vaikutukset ja kuluttajahintojen kehitysnäkymä
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä on tarkasteltu erityisesti ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia. Kansallisella sääntelyllä ei voida suoraan vaikuttaa päästöoikeuden hintaan. Kansalliset toimet päästöjen vähentämiseksi vaikuttavat epäsuorasti päästöoikeuden hintaan, mutta vaikutuksen on arvioitu olevan pieni Suomen päästöjen muodostaessa vain pienen osuuden järjestelmän piiriin kuuluvista päästöistä. Toisaalta kansallisilla päästövähennystoimilla voidaan vaikuttaa toimijoille päästökaupasta aiheutuviin kustannuksiin sitä kautta, että päästöjen vähentyessä päästöoikeuksia hankitaan vähemmän ja niiden hinnan merkitys vähenee.
Fossiilisen polttoaineen jakelun päästökaupassa sääntely kohdistuu polttoainetta kulutukseen luovuttavaan tahoon, tyypillisesti ns. polttoaineen jakelijaan, joka vastaa valmisteverovelvollistahoa. Polttoainetta kulutukseen luovuttavalla taholla on oltava päästölupa ja sen on hankittava ja palautettava kulutukseen luovutetun polttoaineen hiilisisältöön perustuva määrä päästöoikeuksia vuosittain. Sitä vastoin päästökaupan hintavaikutus kohdistuu joitain poikkeuksia lukuun ottamatta polttoaineen loppukuluttajalle päästökaupan kustannusten välittyessä polttoaineiden kuluttajahintoihin. Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella päästökaupan hintavaikutus pumppuhintoihin alkaisi heti vuoden 2027 alusta.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan hinnanmuodostuksesta on annettu kolme komission eri yhteyksissä antamaa arviota, sekä kuusi komissiosta riippumatonta tutkimuslaitosten tai analytiikkayhtiöiden tekemää analyysiä tai ennustetta. Komissio esitti lainsäädäntöaloitteen yhteydessä julkaistussa vaikutusarvioissa päästöoikeuden hinnalle 50 euron hinta-arvion. Toisaalta korkeimmissa arvoissa on päädytty jopa lähes 300 euron hintaan. Saamansa selvityksen perusteella talousvaliokunta korostaa komission hinta-arvioon liittyvää merkittävää epävarmuutta, ja katsoo, ettei arvioitaessa erilaisten kompensaatioratkaisujen tarvetta voida nojautua yksinomaan komission esittämään arvioon.
Päästöoikeuden hinnan voidaan olettaa siirtyvän suoraan polttoaineiden kuluttajahintoihin. Hintavaikutuksen on arvioitu olevan komission arvioon perustuen 16 snt/l bensiinissä, 11 snt/l dieselissä ja 13 snt/l polttoöljyssä päästöoikeuden hinnan ollessa 50 euroa tonnilta vuonna 2030. Päästöoikeuden hinnan moninkertaistumisen voidaan arvioida vaikuttavan polttoaineiden kuluttajahintaan samassa suhteessa. Näin ollen 100 euron päästöoikeuden hinnalla lisäkustannus vuonna 2030 bensiinissä olisi n. 30 snt/l, 200 eurolla 60 snt/l ja 300 eurolla 90 snt/l.
Laskelmassa on huomioitu voimassa olevan jakeluvelvoitelain mukainen uusiutuvan polttoaineen osuus polttoainesekoitteessa. Huomioitavaa on, että sääntelymuutokset sekä polttoaineen verotukseen että jakeluvelvoitteeseen vaikuttavat osaltaan siihen, kuinka suuria hintavaikutuksia polttoaineen hintoihin päästökauppa aiheuttaa. Laskelmissa ei ole huomioitu hallitusohjelman linjaamia muutoksia polttoaineverotukseen tai jakeluvelvoitteeseen. Jakeluvelvoitteen muutoksilla on vaikutusta siihen, kuinka suuri osuus polttoainesekoitteesta on fossiilista polttoainetta eli kuinka suurelle osuudelle sekoitteesta päästökaupan hintavaikutus kohdistuu. Talousvaliokunnan käytössä ei siten ole tarkkoja hintavaikutusarvioita vuodelle 2027, mutta valiokunnan saamien selvitysten valossa päästöoikeuden hinta voi olla jo vuonna 2027 merkittävästi komission ennustetta korkeampi, mikä nostaisi pumppuhintaa erittäin rajusti heti vuoden 2027 alusta.
Toteutuvaan hintatasoon vaikuttaa päästöjen vähentymisen nopeus ETS2-sektorilla koko EU:ssa. Päästöjen voidaan arvioida vähenevän aluksi nopeimmin mm. fossiilisesta lämmitysenergiasta riippuvaisten maiden lämmityssektoreilla, mutta vähenemisen nopeuteen liittyy merkittävää epävarmuutta. Järjestelmä sisältää myös hinnannousua hillitseviä mekanismeja, mutta niiden kykyyn hillitä päästöoikeuden hinnan kasvua liittyy epävarmuutta erityisesti vuoden 2029 jälkeen. Polttoaineiden hinta muodostuu polttoaineen raaka-aineen hinnasta, eli esimerkiksi öljyn maailmanmarkkinahinnasta, jalostuksen kustannuksesta, jakelukustannuksesta, jakelijoiden ja vähittäiskauppiaiden katteista, valmisteverosta, arvonlisäverosta sekä mahdollisesta uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen hintavaikutuksesta sekä tulevaisuudessa myös päästöoikeuden hintavaikutuksesta. Vaikka kansallisilla päätöksillä ei voidakaan vaikuttaa päästöoikeuden hintaan, polttoaineen kuluttajahintaan voidaan vaikuttaa myös muilla keinoilla kuten verotuksella.
Hinnannousua hillitsevät mekanismit ja käynnistymisen lykkäys
Päästökauppadirektiiviin sisältyy mekanismeja, joiden tarkoituksena on hillitä päästöoikeuden hinnannousua. Mekanismit perustuvat päästöoikeuksien vapauttamiseen markkinavakausvarannosta tiettyjen kriteerien täyttyessä, eikä niiden toiminnasta voida säätää kansallisesti.
Hinnannousua hillitsevät mekanismit ETS2:ssa perustuvat päästöoikeuksien vapauttamiseen markkinavakausvarannosta tiettyjen kriteerien täyttyessä. Markkinavakausvarantoon luodaan 600 miljoonaa ETS2 päästöoikeutta vuonna 2027.Toimenpiteiden aktivoitumisaika riippuu siitä, minkä kriteerin perusteella päästöoikeuksia vapautetaan markkinoille. Vaihteluväli aktivoitumiselle on 2—6 kuukautta ko. kriteerin mukaisten olosuhteiden täyttymisestä. Päästökauppadirektiivin 30 h artiklassa säädetään liiallisen hinnannousun johdosta tehtävistä toimenpiteistä, joiden myötä vapautetaan lisää päästöoikeuksia markkinoilla. Artiklassa 30 j säädetään päästökaupan huutokaupan lykkäämisestä vuodella, mikäli hintataso katsotaan liian korkeaksi. Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella huutokauppojen lykkääntyminen artiklan 30 j mukaisesti olisi mahdollista, jos raakaöljyn tai kaasun hinnassa tapahtuu poikkeuksellinen hintakehitys esimerkiksi kriisin seurauksena. Artiklan 30 j mukaisen lykkäyksen toteutuminen edellyttäisi arvion mukaan kuitenkin energiahintojen vähintään kaksinkertaistuvan nykytasostaan. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esiin tuotuun kritiikkiin hinnannousua hillitsevien mekanismien aktivoitumisajan pituudesta suhteessa mahdollisiin markkinoilla nopeasti ilmeneviin häiriöihin ja pitää tärkeänä arvioida mekanismien toimivuutta ja tehokkuutta päästökauppadirektiiviä jatkossa uudistettaessa.
Hintavaikutusten kompensointi
Päästökauppa nostaa fossiilisten polttoaineiden hintaa pysyvästi ja myös päästökauppadirektiivi mahdollistaa tietyin edellytyksin siitä aiheutuvien kustannusten korvaamisen. Direktiivi mahdollistaa päästökauppatulojen käytön kompensointeihin sellaisille aloille, jotka tulevat mukaan soveltamisalaan kansallisella päätöksellä. Hyvitysmekanismit eivät kuitenkaan sisälly hallituksen esitykseen. Myös ympäristövaliokunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta ovat edellä viitatuissa lausunnoissaan käsitelleet laajasti kysymystä päästökaupan kustannusvaikutusten kompensoinnista.
Päästökaupan käyttöönotto aiheuttaa merkittäviä välittömiä ja välillisiä lisäkustannuksia alkutuotantoaloille. Välillisiä kustannuksia tulee muun muassa tuotantopanosten hinnan nousemisesta. Arvio maatalouden oman polttoainekäytön lisäkustannuksista vuoden 2021 päästöjen perusteella ja 50 euron päästöoikeuden hinnalla on 62,5 miljoonaa euroa vuodessa, josta 19 miljoonaa euroa kohdentuu maa-, metsä- ja kalatalouden tuotantorakennusten lämmitykseen ja 43,5 miljoonaa euroa maa- ja metsätalouden työkoneiden polttoainekustannuksiin.
Hallitusohjelman mukaan hallituskaudella ei tehdä kansallisesti sellaisia päätöksiä, jotka lisäävät maatalouteen kohdistuvia kustannuksia. Metsätalouden osalta hallitusohjelmassa todetaan, ettei Suomen kustannuskilpailukykyä heikennetä, eikä kansallisilla tulkinnoilla pidä vaikeuttaa elinkeinojen toimintaedellytyksiä. Talousvaliokunta toteaa, että hallitus on jo linjannut, että se aloittaa valmistelun toimista maa- ja metsätaloussektorille kohdistuvien vaikutusten kompensoimiseksi. Talousvaliokunta viittaa myös maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossaan esittämään toteamukseen, jossa maa- ja metsätalousvaliokunta edellyttää, että fossiilisen polttoaineen jakelun päästökaupan kansallisesta laajennuksesta maa-, metsä- ja kalataloudelle aiheutuvien kustannusten kompensoimiseksi otetaan käyttöön tarpeelliset hyvitykset ja niiden valmistelu aloitetaan viipymättä.
Maataloussektorin hyvitysjärjestelmissä tulisi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää olemassa olevia maatalouden energiaveron palautusjärjestelmiä. Hyvityksissä on tarkoituksenmukaista ottaa huomioon myös investointitukiluonteiset hyvitysmallit, jotka tähtäävät energiatehokkuuden parantamiseen ja siirtymään fossiilisista polttoaineista uusiutuviin vaihtoehtoihin.
Talousvaliokunta yhtyy myös ympäristövaliokunnan lausunnossaan esittämään toteamukseen siitä, että hyvitysmekanismit tulisi valmistella hyvissä ajoin ennen päästökaupan käynnistymistä ja niiden tulisi olla pitkäaikaisia ja ennakoitavia. Mekanismien valmistelussa on syytä arvioida myös mahdollisuudet edesauttaa liikenne- ja työkonesektorin käyttövoimamurrosta ja näin vähentää tuen tarvetta jatkossa.
Talousvaliokunta korostaa lisäksi, että hallitus on jo päättänyt ammattiliikenteelle kohdistuvana kompensaatiokeinona ammattidieselin käyttöönotosta. Talousvaliokunta toteaa, että järjestelmän avulla voidaan hillitä hintavaikutuksia tavaraliikenteeseen ja vaikuttaa suoraan yritysten kuljetuskustannuksiin. Talousvaliokunta viittaa tältä osin myös ympäristövaliokunnan lausunnossaan esittämään tarkasteluun, jossa on tuotu esille, että ammattidiesel-järjestelmään tulisi mahdollisuuksien mukaan sisällyttää investointiverohyvityksen tai hankintatuen tapaisia mekanismeja, jotka kannustaisivat kuljetusalaa investoimaan vähäpäästöiseen kalustoon ja esimerkiksi varikkolatausjärjestelmiin. Investointituen kaltaisilla hyvitysmekanismeilla tähdättäisiin fossiilisen dieselin kulutuksen vähentämiseen, mikä vähentäisi pitkällä aikavälillä tehokkaimmin päästökaupan hintavaikutuksia elinkeinoelämälle nopeuttaen käyttövoimamurrosta.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että päästökaupan kustannukset välittyvät kotimarkkinoilla toimivien yritysten hintojen kautta tuotteiden ja palveluiden hintoihin. Samalla uusi päästökauppa merkitsee kotitalouksien liikenne- ja -lämmityskulujen kasvua, joka heijastuu työssäkäyntiin, työssäkäyntialueisiin, palvelujen käyttöön ja saatavuuteen sekä ostovoimaan. Talousvaliokunta toteaa, että hallitus ei ole vielä tehnyt päätöstä kompensoida henkilöautoliikenteelle aiheutuvaa hinnannousua. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että polttoaineen kohtuutonta hinnan nousua tulisi kaikin keinoin pyrkiä hillitsemään. Vaihtoehtoina kompensointiin on esitetty mm. polttoaineveron CO2-komponentin keventämistä tai poistoa. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että polttoaineveron CO2-komponentti on liikenteen päästökaupan kanssa päällekkäinen ohjauskeino.
Talousvaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että päästökaupan hintavaikutukset voivat huolimatta edellä tässä mietinnössä tarkastelluista hintaa hillitsevistä mekanismeista olla merkittävästi ennakoitua suurempia. Samalla taakanjakosektorin päästövähennystoimien kustannustehokkuutta on vaikeaa arvioida tilanteessa, jossa päästöjä hinnoitellaan usean eri mekanismin kautta. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota päästökaupan kustannusvaikutusten merkittäviin epävarmuuksiin, ja tästä seuraavaan tarpeeseen seurata päästöoikeuden hintatason kehittymistä sekä valmistella erilaisia kompensointiratkaisuja vastaamaan tilanteeseen, jossa päästöoikeuden hinta nostaa pumppuhintaa kohtuuttomasti (valiokunnan lausumaehdotus).
Biomassaa käyttävät laitokset
Talousvaliokunta kiinnittää lopuksi huomiota jo EU:n 55 valmiuspaketin yhteydessä tunnistettuun ongelmaan (TaVL 50/2021 vp — U 60/2021 vp) päästökaupan soveltamisalan rajan muuttamisesta biomassaa käyttävien laitosten osalta 95 prosenttiin aiemman 100 prosentin sijaan. Myös maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta ovat kiinnittäneet lausunnoissaan huomiota asiaan.
Hallituksen esityksen mukaisesti yli 95 prosenttia biomassaa käyttävät laitokset tulevat turvetta lukuun ottamatta mukaan uuden päästökaupan soveltamisalaan käyttämänsä fossiilisen polttoaineen osalta. Tämä merkitsisi kyseisten laitosten sulkemista yleisen päästökaupan ja päästöoikeuksien ilmaisjaon ulkopuolelle. Mahdollisten uusien päästökauppavelvoitteiden ja kilpailun vääristymisen lisäksi päätös voi vähentää intressiä joutua 95 prosenttia biomassaa käyttävien laitosten piiriin tulevaisuudessa, eli päätös ei kannusta vähentämään päästöjä. Samalla juuri näitä laitoksia on pidetty potentiaalisimpina kohteina biogeenisen hiilidioksidin talteenotolle ja ilmastohyötyjen toteuttamiselle. Talousvaliokunta on korostanut asiaa myös teollista hiilenhallintaa koskevassa lausunnossaan (TaVL 11/2024 vp — E 9/2024 vp). Talousvaliokunta pitää tärkeänä kannustaa korkean asteen biomassalaitoksia päästöjen vähentämiseen ja varmistaa tasapuoliset kilpailuedellytykset sisämarkkinoilla.
Talousvaliokunta korostaa, että myös tähän kysymykseen tulee puuttua vaikuttamalla aktiivisesti päästökauppadirektiivin tulevaan uudistamiseen. Valiokunta kiinnittää laajemminkin huomiota siihen, että komissio on käynnistämässä päästökaupan uudelleenarvioinnin ja odotettavissa on päästökauppadirektiivin muutosehdotus vuonna 2026. Lähtökohtaisesti ehdotetut muutokset vaikuttavat päästöoikeuden arvoon ja heijastuvat päästöoikeuden hintaan jo huutokauppojen käynnistyessä.