Kiitos, arvoisa puhemies! Alkoholin kustannukset julkiselle terveydenhuollolle Suomessa ovat FCG:n tutkimuksen mukaan 648—1 141 miljoonaa euroa vuosittain. Summa on melkoisen iso, jos sitä vertaa esimerkiksi vuoden 2020 perusterveydenhuollon vuodeosaston kokonaismenoihin, jotka ovat 789 miljoonaa euroa. Euromääräisesti alkoholi tuottaa eniten kustannuksia Helsingissä, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Hyvinvointialueille alkoholihaitat ovat myös aivan valtava kuluerä, esim. arviolta kaikista kuolemista alkoholin aiheuttamia Suomessa on viisi prosenttia.
Tämä on jotenkin käsittämätön lakimuutos, varsinkin kun itse olen tehnyt urani lasten ja nuorten mielenterveyden parissa, ja tämä on semmoinen aika vakiojuttu, mistä puhutaan terapioissa lasten ja nuorten hyvinvoinnissa, että minkälainen alkoholikulttuuri on ollut omassa kodissa. Ne ovat semmoisia vakioteemoja, mitä sitten käsitellään siellä terapiassa parantumisen tiellä. Jotenkin tuntuu, että tämä on Suomessa edelleen vähän semmoinen hankala tabuaihe, ja miten me ei saada tätä hommaa paremmin haltuun. Itse asiassa tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki nämä lakimuutokset ovat huonoon suuntaan. Semmoinen erityispiirrehän näissä alkoholijutuissa on, että kaikki terveysalan järjestöt aina vastustavat näitä.
On laskettu, että Suomessa on 89 000 niin sanottua näkymätöntä lasta, joista jommallakummalla vanhemmista, tai siis vähintään toisella, on vakava päihdeongelma. Alkoholi on yleisin syy, kun lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle, huostaanotetaan.
Kyselyn mukaan 70 prosenttia suomalaisista uskoo, että tämä kotiinkuljetuksen lisääminen tulee lisäämään lastensuojelun työmäärää, ja on aika helppo arvata, että nämä 70 prosenttia ihmisistä ovat oikeassa. Eli suomalaiset eivät itse kyselyissä välttämättä halua laajentaa alkoholin saantia tai prosentteja, mutta jostain syystä tässä talossa edelleen tehdään jatkuvasti lakeja, mitkä helpottavat alkoholin saantia tai nostavat mahdollisesti vahvuuksia. Se tuntuu oudolta, koska me tässä yhtä aikaa eletään tämmöistä aikakautta, missä on myös tämmöinen mielenterveyskriisiytyminen menossa. Nekin lukemat heikkenevät koko ajan, ja kun itse olen just sosiaalisessa mediassa tästä aiheesta puhunut, niin kyllä ihmiset liittävät huonoon mielenterveyteen tosi usein just alkoholinkäytön ja sen alkoholinkäytön, mitä näkee kotona. Itse vastustan tietenkin tämmöisen lain tuomista.
Myös semmoinen asia, mikä mietityttää: Minä olen miettinyt paljon sitä konkreettista mielikuvaa, että kun meillä on vaikka perjantai-ilta, niin minkälaisiin tilanteisiin se voi johtaa, että alkoholia viedään kotiin. Siellä voi olla just se monilapsinen perhe, missä vanhemmat ovat juhlimassa, ja se on lapsille aina semmoinen stressaava tilanne, kun vanhemmat ovat humalassa. Se käytännössä perustuu siihen, että lapsi ei tykkää siitä vanhemman muutoksesta, mikä tulee alkoholiin liittyen. Se on kyllä kurja tilanne niille lapsille, jos sinne tuodaan sitä lisää.
Alkoholiin liittyy semmoinen juttu, että mitä vaikeampi sitä on saada, sitä vähemmän sitä käytetään. Siksi kaikki tämmöiset muutokset, missä ruokakauppoihin viedään vahvempia juomia tai niitä tuodaan kotiin, aina vähän helpottavat sitä. Nimittäin alkoholi monesti ei ole sille käyttäjälle semmoinen yksinkertainen asia, että minä nyt tästä hommailen alkoholia, vaan monesti siihen liittyy kuitenkin häpeää, koska ihminen on kuullut asioita ja elää tässä yhteiskunnassa ja se, että se pitää itse hakea vaikka Alkosta, on jo vähän niin kuin este sille, että sitä hakisi joka kerta.
Toivoisin, että tätä ei tule. — Kiitos, arvoisa puhemies.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Ja nyt sitten siirrymme seuraavaan asiaan, mutta sitä ennen ministerille enintään kolme minuuttia.