Arvoisa puhemies! Lähtökohdat tämän tarkastusvaliokunnan mietinnön tekemiselle syntyivät sen jälkeen, kun Finaviassa oli tapahtunut johdannaissopimusten teon kautta huomattavaa vahinkoa tuottaneita päätöksiä yhtiölle ja sitä kautta valtiolle ja tämä asia oli tullut tarkastusviraston tarkistettavaksi. Tarkastusvirasto teki kaksi tarkistusta: ensin itse johdannaiskauppoja ja riskienhallintaa koskevan tarkastuksen, joka valmistui 2013, ja myöhemmin erillisen laillisuustarkastuksen, joka valmistui 2016.
Tarkastusvaliokunta totesi omalta osaltaan, että se ottaa tämän työlistalleen, käy huolella tapahtuneen lävitse sillä periaatteella, että ei ole mitään asioita, joita lakaistaisiin maton alle, vaan kaikki asiat selvitetään ja läpivalaistaan, jotta tulee varmuus siitä, että veronmaksajien rahaa käytetään kontrolloidusti ja vastuullisella tavalla, ja toisaalta, jotta valtion omistamissa yhtiöissä vallitsee yhteisesti hyväksytty kulttuuri, minkä mukaisesti päätöksiä tehdään ja niitä valvotaan.
Mitkä ovat tosiasiat tämän selvittelyn pohjalta? Selvää on, että Finaviassa on tehty vuosina 2009, 2010 ja 2011 kyseenalaisia johdannaissopimuksia. Näiden sopimusten alkuperäisenä tarkoituksena ja hyväksyttävänä tarkoituksena on ollut suojata luottojen korkoriskiä, mutta ne on tehty sillä tavalla, että sopimukset ovat olleet spekulatiivisia. Ne ovat pitäneet sisällään myös tuoton mahdollisuuden ja sitä kautta myös huomattavan riskin epäedullisen korkokehityksen sattuessa. Sopimusten riskeistä ei raportoitu Finavian hallitukselle eikä näistä riskeistä kerrottu myöskään Finavian tilinpäätöksissä. Talonpoikaisestikin on kuitenkin selvää, että valtionyhtiöiden tehtävänä ei ole toimia spekulanttina markkinoilla, vaan valtionyhtiöiden tehtävä on huolehtia siitä asiasta, jota varten kukin yhtiö on perustettu. Voi siis sanoa, että johtamisjärjestelmä ja valvonta tältä osin on pettänyt.
Tilintarkastuslautakunta on antanut oman ratkaisunsa asiassa. Lautakunta katsoi, että päävastuullinen tilintarkastaja on toiminut vuoden 2010 tilintarkastuksen osalta hyvän tilintarkastustavan vastaisesti, ja antoi tästä huomautuksen huomioituaan lieventävänä seikkana tilintarkastussuunnitelmassa tehdyt rajaukset, ja tilikauden 2011 päävastuullinen tilintarkastaja sai puolestaan varoituksen.
2012 tappiot tulivat näkyviin ja yhtiössä alkoi asian selvittäminen. Lopputuloksena on, että kun johdannaissopimukset katkaistiin, yhtiölle tuli tappioita 34 miljoonaa euroa.
Tarkastusvaliokunta on käynyt lävitse yleisemmin riskienhallintaa myös muiden valtionyhtiöiden osalta, ja myönteisenä seikkana on todettava, että valiokunnan saaman informaation mukaan muissa valtionyhtiöissä vastaavanlaista toimintaa ja siitä aiheutuneita riskejä ei ole.
Seuraavaksi asian selvittelyyn.
Kun tappiot ja johdannaissopimukset kävivät ilmi, yhtiö käynnisti asian selvittämisen. Tähän selvittelyyn kaikkine vaiheineen on mennyt erittäin kauan, ja sen seurauksena osa mahdollisuuksista hakea vahingonkorvauksia on vanhentunut. Johdannaissopimusten monimutkaisuutta osoittaa osaltaan se, että yhtiöllä meni noin vuoden ajanjakso ennen kuin se oli ulkopuolisen konsultin avulla selvittänyt, mitä nämä sopimukset pitivät sisällään ja minkä tyyppisiä riskit asiassa olivat.
Valtiontalouden tarkastusvirasto puolestaan teki oman selvityksensä, joka valmistui 2013, ja virasto antoi tässä suosituksia, minkä mukaan omistajaohjauksessa ja yhtiössä pitäisi toimia. Käytännön näkökohtien ohella tarkastusvirasto kirjasi näihin suosituksiin, että omistajaohjaustehtävästä vastaavan liikenne- ja viestintäministeriön tulee vastaavasti arvioida johdon ja tilintarkastajien toiminnan huolellisuutta.
Tämän mukaisesti jatkoselvittelyä yhtiössä tehtiin. Vuonna 2015 nostettiin vahingonkorvauskanteita tilintarkastusyhteisö Deloittea vastaan, myös aiempaa hallitusta ja toimitusjohtajaa vastaan, ja lisäksi yhtiö tekee tutkintapyynnön poliisille varatoimitusjohtajan ja rahoituspäällikön toimista. Tutkintapyyntö tehdään kuitenkin sen jälkeen, kun vahingonkorvausaika on mennyt umpeen eli on kulut kaksi vuotta työsuhteen päättymisestä.
Valiokunta on käynyt lävitse omistajaohjauksen toimintaa pidemmältä ajalta. Omistajaohjaus- ja vastuulliset ministerit ovat tukeneet asian selvittämistä, vahinkojen rajaamista ja myös linjausta hakea vahingonkorvausta asiaa koskevien juridisten selvitysten pohjalta. Tämä linja omistajaohjauksessa on jatkunut aina syksyyn 2015 saakka. Syksyllä 2015 liikenne- ja viestintäministeriön linja tältä osin muuttui. Tässä alkusyksyn tilanteessa valiokunnan saaman informaation mukaan myös omistajaohjauksesta vastaava ministeriö on ollut sillä kannalla, että vahingonkorvauskanteessa on perusteltua edetä, ja samalla kannalla on ollut myös tarkastusvirasto alkusyksystä 2015 pidetyssä neuvottelussa.
Tämän jälkeen asiakirjoista ja valiokunnan saamasta selvityksestä käy ilmi, että ministeriössä on ilmeisesti päädytty toiseen arvioon, jonka sisältö on se, että vahingonkorvauskanteista tilintarkastusyhteisö Deloittea vastaan on perusteltua luopua ja yrittää hakea sovintoratkaisua. Perusteet tähän on tuotu valiokunnan mietinnössä esille.
Myös valtioneuvoston omistajaohjaus on ollut useampaan kertaan asian kanssa tekemisissä. Valtioneuvoston omistajaohjausyksikön kanta on sekin elänyt syksyn 2015 aikana, ja se tuli siihen lopputulokseen marraskuun 19. päivänä, että se antoi suosituksia ministeriölle siitä, minkä mukaan kannattaisi asiassa toimia. Näihin suosituksiin kuuluu vahingonkorvauskanteessa eteneminen ja ylimääräisen yhtiökokouksen pitäminen.
Miten kaikkea tapahtunutta pitää arvioida? Valiokunnan oma käsitys kaiken kuulemisen pohjalta on, että yhtiössä on ollut erityisesti rahoitusmarkkinoihin liittyen selvä osaamisvaje. Tämä vaje on syntynyt tilanteessa, jossa vanha liikelaitos on muuttunut osakeyhtiöksi ja ryhtynyt toimimaan suurempien riskien merkeissä. Valiokunnan käsitys on, ettei yhtiön riskinhallinnasta ja rahoituksesta vastanneiden henkilöiden osaaminen ja vastuunjako ole ollut uudessa osakeyhtiömuotoisessa toimintaympäristössä riittävää. Tarkastusvaliokunta korostaakin, että asianmukaisen ohjeistuksen laatimisen ohella yhtiön johdon ja hallituksen vastuulla on myös varmistaa se, että laadittuja ohjeita noudatetaan ja että yhtiön vastuullisella henkilökunnalla on tehtäviinsä nähden riittävä ammattitaito ja osaaminen.
Valiokunnan saaman informaation pohjalta tulee johtopäätökseen, että yksi asioiden pitkittymiseen vaikuttava tekijä on ollut pyrkimys yhtiössä välttää julkisuutta. Valiokunta katsoo, että yhtiön hallituksen pyrkimys välttää julkisuutta johdannaisongelman tultua ilmi vuonna 2012 on hidastanut yhtiön päätöksentekoa korvausprosesseihin ryhtymiseksi. Tällä on ollut vaikutusta siihen, että osa kanteista on päässyt vanhenemaan.
Sitten ilmeistä on, että mielipiteet siitä, miten todennäköisesti kanteessa menestyminen voisi tapahtua, ovat eriytyneet varsinkin syksyn 2015 aikana. Omistajaohjausyksikön kanta on ollut, [Olavi Ala-Nissilä: Vaihteleva!] että kanteen menestymistä edistäisi, jos yhtiön entistä toimitusjohtajaa ja hallituksen jäseniä vastaan olisi vireillä vahingonkorvauskanne, koska tilintarkastajat ovat vastineessaan kanteeseen tilintarkastajia vastaan vedonneet yhtiön johdon ensisijaiseen vastuuseen. Omistajaohjausosastolla valmisteltiin tämä lausunto, joka toimitettiin tuolloin marraskuussa myös liikenne- ja viestintäministeriön käyttöön. Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö antoi 14.10. Finavian hallituksen puheenjohtajalle toimintaohjeen. Tämän ohjeen mukaisesti kansliapäällikkö ilmoitti: "Ministerin pyynnöstä ilmoitan, että Finavia pitää ylimääräisen yhtiökokouksen marraskuun puolivälin tienoilla. Sitä ennen yhtiön ei tule edetä johdannaiskanneasiassa." Tämän kannan ministeriön omistajaohjauksesta vastaava virkamies uudisti 27. marraskuuta.
Tarkastusvirasto on käynyt huolella lävitse tätä vuoden 2015 syksyä, niin kuin muutakin kokonaisuutta, ja virasto on päätynyt omassa raportissaan siihen, että ministeriö on puuttunut epätarkoituksenmukaiseksi tulkitulla tavalla Finavian omistajaohjauksen operatiiviseen toimintaan sovintoneuvotteluja aloitettaessa tilintarkastusyhteisön kanssa ja tästä sopimuksesta neuvoteltaessa.
Valiokunta puolestaan kävi samaa asiaa lävitse ja päätyi siihen, että tässä asiassa ei ole toimittu perinteisen eikä vakiintuneen valtioneuvoston omistajaohjauksen mukaisesti. Valiokunta omassa kannassaan toteaa, että syksyn 2015 aikana omistajaohjauksen ja yhtiön päätöksenteko ovat sekoittuneet toisiinsa ei-toivottavalla tavalla. Samaten valiokunnan johtopäätös kaikesta kuulemastaan on se, että ministeriön rooli sovintosopimusprosessissa näytti asiantuntijakuulemisten perusteella pikemminkin asioihin vaikuttamiselta kuin pelkästään taustalla odottamiselta.
Sitten valiokunta on tehnyt paljon työtä ja pohtinut vaikeita kysymyksiä koskien tietysti omistajaohjauksen ratkaistavana olevia asioita, muun muassa sitä, miten näissä vahingonkorvauskanteissa olisi tullut menetellä. Valiokunta on pohtinut yhtäältä yhtiön etua vahingonkorvauskanteiden nostamisessa ja niiden eteenpäinviennissä ja toisaalta sitten yleistä etua omistajaohjauksen näkökulmasta. Valiokunnan lopputulema tässä on, että yleinen etu vaatii luottamusta valtionyhtiöiden hyvään hallintoon ja veronmaksajien rahan käyttöön ja että nämä tekijät yleisesti puoltavat asioiden selvittämistä ja että tältä kannalta katsoen vahingonkorvauskanteiden nostaminen asianmukaisten juridisten selvitysten jälkeen olisi ollut perusteltua.
Sitten valiokunta on edelleen pohtinut myös kysymystä yhtiökokouksen järjestämisestä, samaa kysymystä, jota ovat pohtineet tietysti tarkastusvirasto ja myös valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikkö. Tässä valiokunta päätyi siihen, että olisi ollut suotavaa ratkaista asia yhtiökokouksessa, koska asiaan liittyy paljon yleisiä kannanottoja ja valtion yleistä intressiä ja tämä olisi pitänyt myös päätöksentekoprosessin selkeänä. Mutta tämänkin edellytyksenä on, että asiaa koskevat juridiset selvitykset on asianmukaisesti tehty.
Valiokunta päätyi lopuksi esittämään eduskunnalle kannanottoa, joka pitää sisällään kaksi ehdotusta:
Ensimmäinen koskee riskienhallinnan ohjeistusta. Valiokunta ehdottaa, että eduskunta edellyttäisi, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ja antaa riskienhallintaa koskevan yleisen ohjeistuksen valtio-omisteisille yhtiöille. Vaikka asiassa ei laajemmin ole tiettävästi ollut ongelmia, on kuitenkin jatkojohtopäätösten kannalta perusteltua, että asiasta ohjeistetaan kirjallisesti.
Ja toinen valiokunnan kannanottoehdotus on, että eduskunta edellyttäisi, että hallitus tarkentaa valtion omistajaohjauksen toimintaperiaatteita erityisesti valtion kokonaan omistamissa yhtiöissä ja tämä tapahtuisi vuoden 2017 loppuun mennessä.
Yksi asia, jota valiokunta on pitkään käynyt lävitse, koskee sitä, missä määrin on erityisiä näkökohtia juuri valtion kokonaan omistamissa yrityksissä omistajaohjauksessa ja ovatko kaikki valtioneuvoston yleiset omistajaohjausta koskevat periaatteet voimassa näissä sataprosenttisesti omistetuissa yhtiöissä. Asiassa on myös liikenne- ja viestintäministeriö toimittanut hankkimiansa omia asiantuntijalausuntoja, joissa nähdään tämä valtion toimintamahdollisuus huomattavasti vapaammin kuin mitä se perinteisesti valtion omistamassa yhtiössä on omistajaohjauksessa ollut. Tämänkin takia valiokunta pitää välttämättömänä, että epäselvä tilanne ei jatku pitkään ja että asiaa koskeva ohjeistus tehdään niin, että kaikki asianosaiset tietävät, minkä sääntöjen mukaisesti menetellään.
Lopuksi haluan kiittää valiokunnan jäseniä ja kaikkia tähän mietintöön myötävaikuttaneita: tarkastusvirastoa, liikenne- ja viestintäministeriötä, Finaviaa ja muita asiantuntijoita. Kaikki asiantuntijat ovat olleet valmiita tähän työhön osallistumaan. Työ ei ole ollut helppo, siinä on ollut paljon myös hankalaa asioiden arviointia ja tietysti myös poliittista latausta ottaen huomioon, että omistajaohjauksesta on vastannut useampikin ministeri ja kaikilla heillä on jokin puoluekanta. Uskon kuitenkin, että tämä lopputulos suhteessa objektiivisiin, selkeisiin tapahtumiin ja asian arviointiin on paikkansapitävä ja antaa edellytykset jatkossa omistajaohjauksen johdonmukaiseen eteenpäinvientiin.