Arvoisa puhemies! Meillä on käsittelyssä translain uudistamiseen pyrkivä kansalaisaloite. Tässä olen kuunnellut puheenvuoroja ja hämmästellyt sitä ideologista paatosta. Täytyy ensimmäisenä sanoa, että jokainen ihminen riippumatta taustasta, tuntemuksista, kokemuksista on yhtä lailla arvokas. Jokaisella ihmisellä on jakamaton ihmisarvo, ja se on meidän lähtökohta myös meidän eduskuntaryhmän ohjelmassa aivan ensimmäisenä pykälänä. Ja sen lisäksi haluan vielä sanoa, kun tässä useasti tulee näistä asioista keskusteltaessa vastaanottaneeksi syytöksiä siitä, ettemme kunnioittaisi ihmisiä, niin sanon tässä ihan tämän salin kuullen, että paitsi asiakas- ja potilaspiiriini myös tuttavapiiriini ja sukulaispiiriini kuuluu näitä ihmisiä. Ja samanaikaisesti haluan sanoa, etten ole tavannut yhtäkään aikuisikään ehtinyttä tai vanhempaa transhenkilöä, joka kannattaisi tämän tyyppistä translain muutosta.
Nyt on tärkeää miettiä, haluammeko tässä salissa viedä ideologisia asioita eteenpäin vai haluammeko ajatella ja viedä sellaisia päätöksiä eteenpäin, jotka edistävät lasten ja nuorten pitkäaikaista hyvinvointia. Aivan niin kuin täällä edustaja Räsänen nosti esiin, niin viimeisten muutaman vuoden aikana erityisesti nuorten tyttöjen keskuudessa on noussut valtavasti niiden tyttöjen määrä, jotka yllättäen kokevat itsensä pojiksi — joko sen jälkeen, kun koulussa on käyty puhumassa asiasta, joko sen jälkeen, kun he ovat netissä löytäneet ryhmän, johon ovat tutustuneet, tai sen jälkeen, kun joku tuttavapiirissä on alkanut pohtia asioita.
Haluaisin muistuttaa, että lasten ja nuorten normaaliin kehitykseen kuuluu murrosikä, jolloin kyseenalaistetaan moniakin asioita, jolloin kritisoidaan, jolloin kapinoidaan, ja se murrosikä on erittäin tärkeä jakso käydä läpi. Ja silloin on erittäin tärkeää, että nekin nuoret, jotka kokevat epämukavuutta omassa kehossaan, jotka haluaisivat olla jotakin muuta kuin ovat, vaikka sukupuolensa suhteen, kohdataan lämpimästi, rakastavasti, heitä kuunnellaan, heille annetaan tilaa, annetaan joustoja, mutta heitä kuitenkin ohjataan turvallisesti eteenpäin, koska lääkärit, nimenomaan transpoliklinikan lääkärit, niin täällä Helsingissä kuin Tampereella, missä näitä hoitojakin annetaan, nimenomaan ovat painottaneet sitä, että 80—90 prosentilla niistä nuorista, jotka ovat kokeneet, että ovat toista sukupuolta, jotka ovat halunneet myös muuta kuin juridista muutosta, tämä toive laimentuu, ja itse asiassa, kun he pääsevät murrosiän yli ja ehkä sen jälkeen, kun näitä kipeitä kysymyksiä on heidän kanssaan käsitelty, heidän toiveensa lakkaa. Ja huoli myös lääkärien keskuudessa on se, että kun avataan ovea ikään kuin juridiselle määrittelylle, että he juridisesti asiakirjoissa ovat toista sukupuolta, niin silloin lähdetään myös vahvistamaan sitä reittiä, sitä prosessia, jossa hyvin monella lähtee vahvistumaan myös se muutosprosessi, fysiologinen muutosprosessi, ja sitä lähdetään vaatimaan.
Sen lisäksi lääkärit ovat nostaneet esiin, että erittäin monella niistä nuorista, joilla on tämän tyyppisiä toiveita, taustalta löytyy autismin kirjon muutoksia. Sieltä löytyy koulukiusaamista, oppimisvaikeuksia, kaltoinkohtelua, seksuaalista hyväksikäyttöä ja niin edelleen. Miksi joku nuori tyttö inhoaa rintojansa? Jos tällainen nuori tyttö saa oikeuden itse ilmoittaa, että ”haluankin olla poika”, niin kuinka paljon jää piiloon niitä tapauksia, joissa niitä rintoja on kopeloitu, joissa on ollut seksuaalista hyväksikäyttöä, jolloin hän ei ole kertonut kenellekään, mutta inhoaa niitä rintojansa, jotka hän haluaa leikattavaksi pois.
Eli meidän lääkärien suuri pelko on, että kun me avataan tällainen reitti, niin meille jää tavattoman paljon lapsia ja nuoria, joiden elämänhistoriaan jäävät kaltoinkohtelut ja monet muut sellaiset asiat, mitkä todellakin pitäisi heidän kanssaan keskustella läpi ja auttaa heitä selvittämään asiat ja jatkamaan elämäänsä tasapainoisesti eteenpäin.
Eli kun me nyt tätä kansalaisaloitetta mietimme, niin tarvitsee itse kunkin meistä miettiä, haluammeko me viedä jotakin ideologista muutosta eteenpäin vai haluammeko tässä talossa tehdä sellaisia muutoksia, jotka edesauttavat lasten ja nuorten hyvinvointia. Itse olen ajatellut niin, että vaikka esimerkiksi tässä on kyse vain juridisen sukupuolen muutoksesta — ja sekin, että sukupuoli olisi ikään kuin niin mitätön asia, että sen voi omalla ilmoituksella vain ilmoittaa — niin mitenkä tämä yhteiskunta on ruvennut näin aliarvioimaan meidän kehoamme ja meidän sukupuoltamme.
Mutta tähän liittyen haluaisin sanoa, kun — niin kuin sanottu — monilla juridisen sukupuolen muuttaminen johtaa eteenpäin myös niihin fysiologisiin muutosprosesseihin, hoitoihin ja leikkauksiin, meillä sterilisaation saa 30-vuotias. Ja itse ajattelisin, että jos translakia jotenkin muutetaan, me voisimme muuttaa sen niin, että pysyviä muutoksia, leikkauksia tai muita hormonihoitoja, jotka vaikuttavat esimerkiksi aivoihin, voisi ehkä tehdä vasta 30 vuodesta eteenpäin. Minkä takia? Koska nuorten aivot kehittyvät yli 20‑vuotiaana — 25‑vuotiaaksi, joillakin pitempäänkin. Ja nimenomaan otsalohko, mikä on sellainen osa aivoista, missä nuoret voivat päätellä pitemmällä aikavälillä seuraamuksia ja niin edelleen. Ja sitten toisaalta olisi sitä kasvurauhaa, rauhaa käydä myös läpi ehkä niitä elämän ikäviä kokemuksia, kaltoinkohtelua, seksuaalista hyväksikäyttöä, masennusta, [Puhemies koputtaa] autismikirjoa. Ja sen jälkeen, kun nämä olisi saatu nostettua pintaan, diagnosoitua ja lääkittyä, niin sen jälkeen nuoret voisivat katsoa ja voisivat yhdessä lääkärin kanssa katsoa, [Puhemies: Aika!] mikä tässä on tilanne, tarvitaanko joitakin muita hoitoja.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Edustaja Pelkonen, olkaa hyvä.
Arvoisa puhemies! Jos aivan viimeisenä saisin sanoa sen, että meillä on myös nuoria, jotka ovat edenneet myös kirurgisiin toimenpiteisiin ja jotka ovat katuneet, ja he eivät ikinä saa sitä kehoa takaisin, nuoret naiset. [Puhemies: Nyt kiitoksia.] Ja yksikin tällainen [Puhemies: Edustaja Pelkonen, olkaa hyvä!] on liikaa.