Arvoisa herra puhemies! Itsekin kuuntelin tätä keskustelua ja halusin tulla kanssa vielä käymään tätä keskustelua, vaikka tätä pitkään onkin käyty. Itse olen tyytyväinen, että hallitus on saanut tämän esityksen tänne eduskuntaan, ja tätä on pitkään valmisteltu ja hiottu valiokunnassa. Meillä on laaja kuuleminen takana, ja lakivaliokunta ja perustuslakivaliokunta tähän asiaan ovat ottaneet kantaa. Tämä oli myös meidän hallituksen ohjelmassa kirjauksena, että me vahvistetaan ihmisoikeuskysymyksiä ja tehdään myös tämänkaltaisia uudistuksia yhteiskunnassa, niin että me saadaan lainsäädäntö sille tasolle, että ihmisoikeuksissa ei anneta periksi.
Jotenkin kun itse kuuntelen näitä argumentteja ja pohdin tätä itse asiaa, niin vaikka totta kai saa keskustella ja asiasta saa aina sanoa ja käydä kovaakin keskustelua, niin minun mielestäni tässä asiassa silti pitäisi kuitenkin vielä huomioida tämän asian sensitiivisyys ja hienotunteisuus ja toisaalta sitten nojautua näissä argumenteissa myös niihin laajoihin faktoihin, jotka tämän käsittelyn kuluessa ovat tulleet. Kun kuuntelee erityisesti näitä vastustavia kommentteja, niin itse ehkä olen harmistunut siitä, että monet näistä sanomisista varmasti satuttavat näitä transihmisiä aika kovasti, ja toivoisin, että näissä puheenvuoroissa myös huomioitaisiin tämän asian arkaluontoisuus ja herkkyys, erityisesti näitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat olleet meidän yhteiskunnassa hyvin heikossa asemassa ja pitkään eivät ole omanneet samoja oikeuksia kuin mitkä ovat täällä käsittääkseni meillä kaikilla.
Tässä laissa on tunnistettu useita muutostarpeita, ja tätä lakia on valmisteltu pitkään. Varmasti monet miettivät, mitä tämä laki sitten käytännössä tarkoittaa ja miksi tätä on pitänyt viedä. Meidän nykyisessä laissa, jos ihminen korjaa sukupuoltaan siihen, mikä se oikeasti on, edellytetään häneltä lääketieteellistä selvitystä asiasta, sitä, että pysyvästi kokee kuuluvansa siihen ja elää sen mukaisessa roolissa, ja sitä, että hänet on steriloitu tai muusta syystä todettu lisääntymiskyvyttömäksi. Me tiedetään, että meidän yhteiskunnassa elää ja on transhenkilöitä, ja meidän laissa on tämänkaltaiset vaatimukset näille ihmisille olemassa. Tämän lain lähtökohtana on ollut, että näistä lain pykälistä nämä poistetaan, ja myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot ovat olleet sen suuntaisia, että Suomen pitää poistaa esimerkiksi tämä lisääntymiskyvyttömyysvaatimus näiltä ihmisiltä.
Oikeastaan ehkä seuraava askel tässä laissa on sitten se, että tässä erotetaan lääketieteellinen ja juridinen sukupuoli. Ja täällä tässä lain käsittelyssä me keskitymme vain tähän juridiseen sukupuoleen. Kun täällä on puhuttu näistä lääketieteellisistä selvityksistä ja siitä, mitä ne maksavat ja muuta, niin se on eri kokonaisuus ja se perustuu lääketieteelliseen selvitykseen ja siellä lääketieteelliseen polkuun ja siihen väylään, mitä me emme lainsäädännöllä tee ja rakenna. Oikeastaan, kun me katsotaan tällä hetkellä muuta eurooppalaista lainsäädäntöä, mikä koskee transhenkilöitä, tämä itsemääräämisoikeuden periaate on voimistunut ja sen on katsottu olevan se, johon niin kansallisesti kuin kansainvälisesti perehdytään ja nojataan tässä kysymyksessä. Tämä on ehkä se rautalankaversio, kun halutaan yksiselitteisesti ja helposti kertoa, mitä tämä laki tarkoittaa.
No, kun sitten itse kuuntelin näitä vastustavia argumentteja, niin ehkä haluaisin niihin muutamiin vielä paneutua, koska — kuten täällä perussuomalaisista monet sanovat, että torilla ihmiset eivät ymmärrä tätä ja tehdään ja viljellään — itsekin kuljen niillä samoilla toreilla ja turuilla ja yritän myös kertoa, minkä takia tämä on tehty, ja hakea myös ehkä näihin vastustaviin argumentteihin niitä toisenlaisia näkökulmia. Ehkä ensimmäisenä täytyy tunnistaa se, että osa näistä argumenteista on senkaltaisia, että nämä ihmiset eivät edes tunnista, että meillä on yhteiskunnassa transhenkilöitä, ja siinä kohtaa ollaan erittäin vaikeassa tilanteessa. Sanon tämän sen vuoksi, että olen meillä sosiaalidemokraateissa vastaava sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja olen neuvotellut esimerkiksi tätä lakia valiokuntatasolla ja tiedän, kuinka hankalaa on ollut yhteensovittaa näitä eri ajatuksia ja asioita, ja tämä on ollut ehkä semmoinen isoin vedenjakava asia, että osa ei edes tunnista näiden ihmisten olemassaoloa ja oikeuksia. Toisaalta mielestäni myös se on tärkeätä, että kun me säädetään transhenkilöitten itsemääräämisoikeudesta ja kun käsittääkseni täällä ei kukaan ole transhenkilö, jota tämä suoraan henkilökohtaisesti koskisi, vaan me säädämme muiden ihmisten ihmisoikeuksista, niin meidän täytyy olla erityisen tarkkoina siinä, että me huolehditaan näiden ihmisoikeuksista.
Sitten kun täällä on usein keskusteltu ja näissä vastustavissa argumenteissa tulee tämä, että vaihdetaan huvin vuoksi ja perustuu fiilikseen ja milloin vaihdetaan mihinkäkin, niin minä en oikein osaa sanoa mitään kuvaavaa argumenttia, mutta minä olen surullinen siitä, että tällä saadaan itse tästä asiasta käännettyä tämä keskustelu ihan toiseen asiaan kuin mistä tässä oikeasti on kyse. Kun ihminen korjaa sukupuolensa, niin se on silloin pysyvä tila ja sitten rakennetaan elämää siinä sukupuolessa, jossa hän kokee olevansa. Meillä on tästä esimerkkejä — valiokuntakuulemisessa kuultiin lukuisia — ja meillä ei ole semmoista faktaperustetta, että ihmiset vaihtaisivat takaisin tai muuta. Päinvastoin, kun tätä valmisteltiin ja me oltiin asiantuntijakuulemisessa, tuli esiin, että tässähän on tämä kuukauden harkinta-aika, jossa ihmiselle tulevat nämä tiedot, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, mitä sinun pitää tehdä, mihin sinä kirjaat nämä, ja muuta. Ja kun hänelle on saatu nämä kaikki tiedot, joita on käyty läpi, niin kuukauden päästä voit vaihtaa. Ja nyt katsottiin, että tämä itsessään jo auttaa, korjaa [Puhemies koputtaa] näitä mahdollisia väärinkäytöksiä. — Puheenjohtaja, täällä käytettiin pidempiäkin puheenvuoroja.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Kyllä, minä olen sen huomannut ja näpyttelenkin tällä lailla rauhakseen tässä muistutuksena.
Joo, kiitos. — Tässä ei ole kyse siitä, että ihmiset tässä vaihtelisivat ja niin tekisivät. Tämä on minun mielestäni ehkä jo ilkeää näitä ihmisiä kohtaan, ja toivoisin, että tätä on myös harkittu tässä valiokuntakäsittelyssä. Ja tässä esimerkiksi tämä harkinta-aika on semmoinen, jolla nämä isoimmat väärinkäytökset, niiden mahdollisuudet, pyritään ja pystytään asiantuntijakuulemisen mukaan estämään.
No, sitten täällä on puhuttu näistä erilaisista rikollisista mahdollisuuksista, että joku käyttää väärin ja pitää puuttua, mutta ainahan meillä on mahdollisuus, että joku käyttää lakia väärin tai tekee niin, [Puhemies koputtaa] miten ei pitäisi. Mutta meillä on sitten kuitenkin rikoslaki. Kun täällä on puhuttu esimerkiksi näistä pukuhuoneista ja muista, niin jollain tavalla tämäkin on semmoinen kysymys, että jos ihminen käyttää tietoisesti väärin tätä vaikka rikollisessa tarkoituksessa, niin totta kai siihen pitää puuttua, mutta kun me puhutaan näistä ihmisistä ja kun puhuin jo tästä asian sensitiivisyydestä ja sitten kun me yhdistetään heitä tämänkaltaisiin tapahtumiin, niin se luo tähän keskusteluun semmoisen todella ikävän ja ehkä siis tosi surullisen kulman, josta itse en toivoisi, että täällä keskusteltaisiin. Jollain tavalla edelleen haluan painottaa, että nämä hyödyt, mitä tällä sai näiden ihmisten näkökulmasta, ovat suuria ja merkityksellisiä ja meidän lainsäätäjinä on velvollisuus tehdä tämä ja puolustaa heitä. Ja mikäli ilmenee näitä väärinkäytöksiä, mitkä ovat tuomittavia, niin meillä on eri kanavat puuttua niihin ja meidän pitää puuttua. [Puhemies koputtaa] Mutta se ei oikeuta sitä, että me viemme näiltä ihmisiltä ne tietyt, tai oikeastaan kokonaan, ihmisoikeudet ja sitten myös leimaamme heitä, koska he ovat jo nyt heikossa asemassa.
Ehkä tässä nyt, puheenjohtaja, oli — tämä aikakin menee jo yli — perusteluja sille, minkä takia tätä lakia on viety eteenpäin, minkä takia tämä on tärkeä ja minkä takia on meidän lainsäätäjien velvollisuus tukea näitä ihmisiä, hälventää pelkoja, puolustaa ja sitä kautta tukea. Se on pieni ryhmä, ja sitä kautta meidän velvollisuutemme on suuri. — Kiitoksia, puhemies. Tässä.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Kiitoksia, edustaja Nurminen. — Ja muistutan kaikkia edustajia tosiaan siitä, että kyllä täällä saa puhua vaikka kahdeksan tuntia, jos paikat kestävät, mutta suositus näissä on nyt se seitsemän minuuttia, ja sen tähden täällä hissukseen naputtelen sitten, jos menee pikkasen yli. — Edustaja Satonen.