Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Keskityn tässä puheenvuorossani poliittisten lakkojen rajoittamiseen. Ministeri Satonen tämän keskustelun aluksi kertoi, miksi hallitus näitä uudistuksia esittää, ja niinpä minä tässä omassa puheenvuorossani keskityn lähinnä kumoamaan esitettyjä vasta-argumentteja.
Ensinnäkin, jatkuvasti on väitetty, että poliittisten lakkojen rajoittaminen rajoittaa kansalaisyhteiskunnan tai tarkemmin sanottuna ammattiyhdistysliikkeen oikeutta osoittaa mieltä. [Vasemmistoliiton ryhmästä: Kyllä, näin on!] Edelleen on väitetty, että tällä rajoitetaan kansalaisyhteiskunnan kokoontumis‑ ja yhdistymisvapautta. No, tämä ei tietystikään ole lainkaan totta, mutta ennen kuin vastaan, niin otan muutaman muun samanhenkisen väitteen, joita siis tässäkin keskustelussa aiemmin tänään kuultiin.
Ensinnäkin Helsingin Sanomissa 28. päivä viime kuuta työmarkkinapäällikkö Rami Lindström SAK:sta kirjoitti seuraavaa: ”Sanotaan, että vaaleilla valitun hallituksen toimintaa ei saisi vastustaa.” Kuka näin on sanonut? En minä olen kuullut kenenkään sanovan. Sitten Rami Lindström kirjoittaa edelleen: ”Demokraattisessa yhteiskunnassa vaalien välissäkin tulee olla sijaa kansalaisvaikuttamiselle.” Kuka tästä on eri mieltä? Kuka on sanonut, että vaalien välillä ei saisi olla sijaa kansalaisvaikuttamiselle?
Sitten mennään eteenpäin. Helsingin Sanomissa 26.2. kansanedustaja Matias Mäkynen kirjoitti seuraavaa: Eikö ”kansalaisyhteiskunta saisi pyrkiä hallituksen painostamiseen tai kaatamiseen kesken vaalikauden, vaikka se toimisi” — siis hallitus — ”merkittävällä tavalla järjestöjen jäsenten etuja ja arvoja vastaan?” Taaskin: kukakohan on sanonut, että kansalaisyhteiskunta ei saa pyrkiä hallituksen painostamiseen tai kaatamiseen kesken vaalikauden?
Edelleen Hesarissa 1.3. — sivumennen sanoen Hesarin mielipidesivulla on ollut vähintään yksi hallituksen työmarkkinauudistuksia vastustava kirjoitus päivässä ja parhaimpina päivinä noin kolme — no, Hesarissa 1.3. jo kansainvälisestikin tutkijatohtori Andrea Vaccaro Oxfordin yliopistosta osallistui keskusteluun ja kirjoitti seuraavaa: ”Poliittisten lakkojen rajoittaminen kaventaa oikeutta kokoontumis‑ ja yhdistymisvapauteen.” Ei todellakaan kavenna. Kukaan ei ole kaventamassa kenenkään oikeutta kokoontua, kukaan ei ole kaventamassa kenenkään oikeutta perustaa yhdistyksiä ja toimia yhdistyksessä. Edelleen tämä tohtori Vaccaro kirjoittaa: ”Palkansaajien etujärjestöt ovat” — ja sitten vähän väliä, mutta sitten jatkuu — ”poliittisia toimijoita kansalaisyhteiskunnassa.” ”Ajatus, että niiden kuuluisi pidättäytyä poliittisesta toiminnasta nostaa karvat pystyyn.” Kuka on vaatinut, että ammattiliittojen tai ammattiosastojen tai vaikka palkansaajien keskusjärjestöjen pitäisi pidättyä poliittisesta toiminnasta? Kuka on vaatinut? En ole kuullut kenenkään vaativan.
Eli, herra puhemies, ammattiyhdistysliikkeellä on kaikki, siis kaikki, oikeus normaaliin poliittiseen toimintaan. Toisin kuin on väitetty, saa järjestää mielenosoituksia niin paljon kuin haluaa ja niin laajoja mielenosoituksia kuin vain torille mahtuu. [Oikealta: Kannattaa kuunnella!] Edelleen ammattiyhdistysliikkeen toimijat saavat kirjoittaa verkkoon niin paljon kuin haluavat, saavat kirjoittaa lehtiin niin paljon kuin haluavat, saavat pommittaa kansanedustajia kirjeillä niin paljon kuin haluavat, saavat muodostaa poliittisia verkostoja, saavat painostaa hallitusta poliittisesti, saavat asettua ehdolle vaaleissa, saavat tukea rahallisesti ehdokkaita vaaleissa, kuten on tehtykin, ja niin edelleen. Eli kukaan ei ole kiistämässä ammattiliitoilta, ammattiosastoilta, ammattiyhdistysliikkeeltä poliittista toimintaa. Kaikkea saa tehdä, kaikkea normaalia saada tehdä.
Mutta: siis mihin perustuu semmoinen ajatus, että työntekijät saavat lopettaa työnteon, jos hallituksen politiikka ei miellytä? Mihin se perustuu? Siis minulle tämä on täysin outo ja käsittämätön ajatus. Siksi, herra puhemies, en kannata hallituksen esitystä. Minun mielestäni poliittiset lakot pitäisi kieltää kokonaan. Hallitushan on sallimassa kuitenkin 24 tunnin poliittiset lakot.
Ajatelkaa nyt, kun on voimassa oleva työehtosopimus, johon sisältyy työnantajalle velvollisuus maksaa sopimusten mukaista palkkaa ja muita korvauksia ja sisältyy työntekijälle velvollisuus tehdä töitä eli niin sanottu työrauhavelvoite, niin miten, jos politiikka ei miellytä, voikin lopettaa työnteon — käsittämätöntä. Ja vaikka sitten ei olisi voimassa olevaa TESiä sillä sektorilla, niin aina on työsopimus. No mitäs työsopimukseen sisältyy? No työnantajan velvollisuus maksaa sen mukaan, mitä on sovittu. No mitäs työntekijä on sitoutunut tekemään, kun työsopimus on solmittu? Hän on sitoutunut niillä ehdoilla tekemään töitä. Onhan tämä järjetöntä, että täällä sanotaan, että ei, ei, ei, kyllä saa olla tekemättä työtä, jos politiikka ei miellytä. Jos hallituksen politiikka ei miellytä tai, niin kuin minun nuoruudessani, edustaja Lindén, jos USA:n politiikka ei miellyttänyt, piti saada lopettaa työnteko.
No sitten täällä käytetään tämmöisiä muita argumentteja. Ensinnäkin tässä ei olla rajoittamassa varsinaista lakko-oikeutta, sitä oikeutta, että kun ei ole voimassa olevaa TESiä, saa lakkoilla parempien työehtojen puolesta. Hallitus ei ole tähän puuttumassa sillä viiden metrin kepilläkään.
No sitten täällä on muita argumentteja. Edustaja Pekonenkin viittasi 1905 yleislakkoon. Olen todella tyytyväinen, että sen seurauksena saatiin yksikamarinen eduskunta, koska monikaan ei meistä olisi täällä, jos vielä säätyvaltiopäivillä oltaisiin. Mutta oliko Suomi demokratia 1905? Ei ollut. No totta kai epädemokraattisissa olosuhteissa saa lakkoilla poliittisia lakkoja. Minä todella toivon, että Venäjällä nähtäisiin poliittisia lakkoja, koska se ei ole demokratia. [Veronika Honkasalo: Ai siellä käy, mutta täällä ei?] — Niin, aivan, edustaja Honkasalo, ymmärrän, että tämä on teille vaikea kysymys. Mutta jos on diktatuuri, niin totta kai saa diktatuuria vastustaa erilaisin keinoin, muun muassa poliittisilla lakoilla. Mutta jos on demokratia niin kuin Suomi, niin tietystikään ei saa lopettaa työntekoa sen takia, että hallitus ei miellytä. Myöskään Neuvostoliitossa, joka oli tietysti diktatuuri, kommunistinen diktatuuri, suomalaisen vasemmistoälymystön eli ‑tyhmyystön ihannevaltio ja työläisten paratiisi, ei tietystikään saanut lakkoilla. Mutta minä olisin sallinut, [Puhemies koputtaa] että Neuvostoliitossa työläiset olisivat lakkoilleet sen diktatuurin kaatamiseksi. Mutta kun lakkoilivat eri puolilla maata, niin panssarijoukot lähetettiin sinne. Ja niinpä sanotaan, [Puhemies koputtaa] että siellä saattoi kyllä osallistua lakkokokoukseen omalla ajoneuvollaan, mutta vain silloin, jos palveli panssarijoukoissa. — Sellaista. [Puhemies koputtaa]
Mutta miten demokratiassa, jossa kansa on valinnut eduskunnan — kansa on valinnut eduskunnan — ja meillä on eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus, [Puhemies koputtaa] voidaan kannattaa ja ymmärtää sitä, että saadaan uhata maata taloudellisella katastrofilla, jollain yleislakolla, ellei kansan valitsema parlamentti suostu tekemään sitä, mitä ammattiyhdistysjohtajat vaativat. Täysin käsittämätöntä.
No lopuksi, herra puhemies, kun ymmärrän, että aika on jo ylitetty: [Aino-Kaisa Pekonen: Aika reilusti!] Sitten ammattiliittojohtajat sanovat, [Puhemies koputtaa] että meillä ei ole muuta keinoa estää hallitusta tekemästä politiikkaa, joka on vastoin meidän jäsenten etuja. Kysymys kuuluu: pitääkö demokratiassa olla jollakin etutaholla [Puhemies koputtaa] mahdollisuus estää parlamenttia säätämästä lakeja?
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Koskela, Minja, olkaa hyvä.