Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, hienoa, että olette täällä paikalla. Hyvä ministeri, täytyy sanoa, että olen monesti miettinyt teidän tilannettanne. Nimittäin tuli mieleen oma tilanteeni kymmenen vuotta sitten, kun oli sikainfluenssa, ja silloin olivat kaikki mahdollisuudet myös tämäntyyppiseen tilanteeseen, mikä meillä tällä hetkellä on. Meidän onnemme oli se, että me onneksi saatiin se rokote ensimmäisen aallon aikana. Silloin ostettiin kaikille rokote, ja se oli saatavissa. Nyt se ei ole ollut saatavissa. Mutta tunnistan hyvin sen ja muistan niitä aikoja, jolloinka, kun menin töihin ministeriöön joka aamu, annettiin se raportti, kuinka monta on sairaalassa, ja kuinka, voi sanoa, sydän kylmänä menin töihin: kuinka monta on menehtynyt. Tunnen syvää, syvää empatiaa myöskin teidän tilannettanne kohtaan kyllä.
No, mitä me opimme sikainfluenssan hoidosta? Ne olivat nimenomaan kolme asiaa. Ensimmäinen oli: ennakoi, ennakoi, ennakoi ja toimi etukenossa. Toinen oli se, että viestinnällä on valtavan suuri merkitys, ja meidän raporteissamme lukee, että pitää perustaa viestintäryhmä, jossa on juristi, epidemiologi, virologi, viestintäasiantuntija ja avin edustaja. Meillähän oli mukana avin edustaja koko ajan miettimässä, mitä aluehallintoviranomaiset ja sairaanhoitopiirin edustajat tekevät. Kolmas oppi oli: hyödynnä monisektoraalista yhteistyötä alusta lähtien — julkinen, yksityinen ja kolmas sektori.
Mitä tähän nyt sitten vielä lisäisin tämän kokemuksen jälkeen, kymmenen vuoden jälkeen? Sen kokemuksen ja opin, että kannattaa perustaa parlamentaarinen ryhmä, joka sitoutetaan päätöksiin heti alusta lähtien. Nimittäin tässä tällaisessa pandemiassa, mikä Suomeenkin tuli, on erittäin vaikea saavuttaa aivan maksimaalista onnistumista, ja siitä syystä siihen kannattaa ottaa parlamentaarinen työ mukaan, koska me olemme samassa veneessä. Me olemme kaikki samassa veneessä.
Minä olen välttänyt kovin suulasta arviointia, koska niin kuin sanoin, tunnen lukkarinrakkautta teidän tilannettanne kohtaan ja empatiaa ja tunnen luissani sen, miltä teistä on monesti tuntunut. Mutta nyt on ihan pakko sanoa muutama kritiikkikohta.
Ensiksikin täytyy sanoa, että hallitukselta meni suhteellisen hyvin alku huolimatta siitä, että siinä oli sitä maskihässäkkää, Helsinki-Vantaan lentokentällä tapahtui ongelmia ja sitten oli sekavaa viestintää. Kuitenkin saatiin valmiuslaki, lähdettiin hyödyntämään sitä, tehtiin päätöksiä, ja sitten totta kai pitää miettiä, että se oli uusi tilanne kaikille. Ei aina voi onnistua. Ja sitten voi sanoa niin kuin Pohjanmaalla, että hipuja ei lasketa.
Mutta sitten kesällä varmasti ajateltiin näin, että nyt helpotuksesta huokaistiin. Siinä mentiin vähän niin kuin horrokseen, ja jotenkin tuli sellainen tunne, että nukutaan ruususenunta ja rokote tulee ja suutelee viruksen pois. No, sitten ne vaikeudet alkoivatkin. Nimittäin syksyllä olisi pitänyt hälytyskellojen soida. Tässä minä nyt viittaan niihin oppeihin, mitä me opimme sikainfluenssasta: ennakointi. Se ennakointi tarkoittaa sitä, että hyvissä ajoin reagoidaan — vaikka vähän ylitsekin, mutta kuitenkin reagoidaan. Tästä muuntoviruksesta on ollut varoitus jo ennen joulua, ja meidän rajat ovat kuitenkin vuotaneet kuin seula. Tämä on ollut minun mielestäni suurin epäonnistuminen Suomessa, koska me tiedettiin tästä muuntoviruksesta. Epidemiologit kertoivat siitä ja sanoivat, että tämä on se paha juttu.
Mitä tapahtuu terveydenhuoltolaille nyt? Me viimeistään nyt ollaan muutettu vähän sitä terveydenhuoltolakia, mutta ei sekään vielä anna mahdollisuuksia. Nyt ministeri on onneksi kertonut, että nyt tämäkin saattaa tulla tässä lähiaikoina kuitenkin sitten ratkaistua.
Viestinnän sekavuus jatkuu edelleen, ja sitten monisektoraalinen yhteistyö ei kelpaa vieläkään. Eli vieläkään ei yksityistä sektoria ja kolmatta sektoria ole maksimaalisesti hyödynnetty.
No, tähän lopuksi vain totean sen, että tietenkin ymmärrän sen, että ei kaikkeen ole voitu varautua. Rokotetta on pitänyt odottaa. Sitä on tullutkin vain paketti kerralla. Sitten tilanne on pitkittynyt, se on myös mutkistunut, ja myöskin ihmisten turnauskestävyys on jonkin verran ollut koetuksella. Se on aivan ymmärrettävää. Siinä alkaa hermo mennä. Se on ymmärrettävää.
Monia muitakin ulkopuolisia vastoinkäymisiä on ollut, mutta nämäkin kuitenkin ovat sellaisia asioita, että ei niistäkään pidä syyllistää muita. Me ollaan nyt kuultu aika paljon, kuinka kunnat ovat olleet huonoja ja ne eivät ole tehneet sitä, avit eivät ole tehneet tätä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoskaan ei ole toiminut, ja Vapaavuorikaan ei ole toiminut kunnolla. Elikkä tässä on ollut kaikessa... Ja oppositio vasta kauhea on ollutkin. Kyllä minä nyt sanoisin näin, että silloin kun ollaan puikoissa, niin silloin ollaan puikoissa, ja silloin vastataan siitä, miten nämä hommat hoituvat, ja pitää myös kestää kritiikkiä.
Sikainfluenssasta vieläkin sanon, että nyt ei ole myöhäistä laittaa sitä viestintää kuntoon. Ei ole myöhäistä perustaa parlamentaarista ryhmää, koska me tarvitaan sellainen ryhmä, joka vie meidät tästä koronasta ulos, koska meidän pitää ruveta katsomaan myöskin tulevaisuutta. Meidän pitää hyvin hoitaa korona, mutta meidän pitää hoitaa myös talous, työllisyys, hoitovelka ja kaikki muut.
Ei muuta kuin jatketaan sitä, että tehdään yhteistyötä. Ei syyllistetä muita, katsotaan peiliin. Ja meistä oppositiosta varmasti löytyy kumppani, jos te vain suostuisitte ottamaan. — Kiitos.
Puhemies Anu Vehviläinen
:Edustaja Sarkomaa.