Arvoisa puhemies! Täällä on käyty pitkä, hyvä keskustelu valmiuslaista, ja on pitkin päivää ollut ilo seurata, että tässä eduskunnassa löytyy yhteisymmärrystä.
Kaksi asiaa tästä yleisilmapiiristä on syytä noteerata:
Ihan ensimmäiseksi se, että Suomi on reagoimassa tähän erittäin nopealla aikataululla, erittäin merkittävää, isoa lakipakettia ollaan tuomassa. Minä arvostan suuresti, että pääministeri Sanna Marin on vielä tämän keskustelun aivan loppuminuuteillakin täällä paikalla, mikä osoittaa sen, että hallituksen pää ottaa vakavasti sekä tämän asetelman että myöskin tämän keskustelun, ja hän jos kuka on kantanut suurta kuormaa siitä, että tämä paketti on täällä meillä käsittelyssä. Olen hyvin selvillä, että tässä on tehty ei ainoastaan yötä myöten vaan pikkutunteja myöten ja lyhyitä öitä on saatu nukkua valtioneuvoston jäsenten puolelta. Koko valtioneuvoston aparaatisto on tässä ollut kovilla.
Toinen suuri kiitoksen aihe, joka on tänään jo tässä moneen kertaan mainittu: On ennen kaikkea eduskunnalle hienoa, että myöskin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on loppumetreillä tässä paikalla, ja suuri kiitos hänen ponnisteluistaan. Koko valiokunta, te olette tehneet huikean työn, ja tässähän on tuotu esille myöskin se, että kyllä jokainen meistä arvaa, että valiokuntaneuvokset, jotka näitä mietintöjä ovat tänne meille tehneet, niin huh huh — ei muuta kuin suuri kiitos heille. Eli tässä on ollut suurta ponnistelua, ja kaikki me osaamme tätä arvostaa.
Toinen seikka, joka on tässä tärkeää noteerata: Täällä on nyt puhuttu talvisodan hengestä. Hyvä on, puhutaan talvisodan hengestä. Olihan se iso kansakuntaa kokoava hetki, kun hyvinkin erimielinen maa, pitkän vaikean prosessin läpikäynyt maa, jos lähdemme siitä itsenäistymisprosessista ja sisällissodasta, joka ei edes lippua hyväksynyt — kansakunnan tunnusta ei ollut hyväksytty ennen sitä talvisotaa yhteiseksi tunnukseksi — vaikeasti jakaantuneesta tilanteesta huolimatta pystyi kokoamaan itsensä silloin, kun kansakunnan kohtalo oli koetuksella. Nyt me olemme toisen kerran ainakin lainsäädännön voimakkuuden tasolla siinä tilanteessa, että me puhumme kansakunnan kohtalonkysymyksistä. Silloin kun ollaan tässä asetelmassa, niin onhan se ollut hienoa kuunnella laidasta laitaan tässä eduskunnassa puheenvuoroja, joissa nyt hengitämme kyllä samaan suuntaan. Nyt olemme niin sanotusti samassa juoksuhaudassa, kun näitä sotilaallisia vertailuja tehdään. Se vihollinen on yhtä kavala, voidaan sanoa, tässä suhteessa, vaikeasti hallittavissa oleva asia, kun me emme ymmärrä ilmiön kaikkia mittasuhteita. On tärkeätä, että me pystymme tässä yhdessä toimimaan sekä eduskunnan tasolla — se näkyy oppositiosta hallituspuolueisiin — että myöskin valtakunnan tasolla. Kyllä tätä pitää arvostaa, että myöskin työmarkkinajärjestöt ovat pystyneet löytämään yhteisymmärrystä, isoa mittavaa pakettia, jossa joudutaan tekemään vaikeita ratkaisuja, ja kompromissien kautta löytyy yhteistuumaa siihen, että nyt tehdään väliaikainen ratkaisu. Tämä täytyy nyt ymmärtää. Ollaan poikkeusoloissa, ja nämä ovat poikkeavia ratkaisuja. Tässä ei nytten tehdä sellaista lainsäädäntöä, joka on pysyvä. Ei olla uutta normaalia tässä luomassa. Eli vain reagoidaan tähän kriittiseen tilanteeseen, ja sille pohjalle tämä lainsäädäntökin tehdään ja työmarkkinaratkaisut tehdään. Meidän täytyy ymmärtää tämä. Se on arvokas asia.
Hienoa, että hallitus on myöskin talouspuolen kriisivaikutuksiin tulossa vastaan 5 miljardin euron tukipaketilla. Kuinka se suuntautuu, sitä varmaan joudutaan tässä moneen kertaan läpikäymään, mutta yhdyn siihen näkemykseen, joka on varmasti sanottu monestakin suusta, että vältettäisiin irtisanomisia. Vältettäisiin irtisanomisia, ymmärretään, että elämme vain nyt kriittisessä tilanteessa. Jos on pakko vähentää toimintoja, niin kuin on pakko vähentää taloudellisia toimintoja, kun ei ole kysyntää, kun ollaan tässä kriittisessä asetelmassa, niin mennään lomautusten kautta. Jos siihen sitten tukea yhteiskunta antaa, se on ymmärrettävää, että siihen annetaan sitä tukea.
Mutta meillä on sitten iso joukko äärimmäisen pieniä yrityksiä, 180 000 yksinyrittäjää. Heillä ei ole lomautussuojaa, ei irtisanomissuojaa. Heiltä putoaa toimeentulo. Me kohtaamme, me näemme näitä kohtaloita ympärillämme, freelancepuolella työskenteleviä ihmisiä taiteilijoista kampaajiin, taksikuskeihin, mihin tahansa — iso joukko. Meillä on valtava määrä, 180 000 yksinyrittäjää tässä valtakunnassa. Se on iso joukko ihmisiä, jotka käytännössä kaikki ovat nyt haavoilla. Miten me tähän sen tukijärjestelmän rajaamme taakse, että heillekin on toimeentulon mahdollisuus ja elämän jatkomahdollisuudet — tämä on se iso, iso haasteellinen asia, joka meillä kaikilla on ratkaistavana.
Arvoisa puhemies! Itse halusin nostaa erikseen esille yhden erityisryhmän suomalaisista tähän keskusteluun. Olen vähän ottanut tavakseni, johtuen myöskin omasta iästäni, korostaa myöskin ikäihmisten asetelmaa tässä asiassa. Sehän on nyt poikkeuksellinen. Ikäihmisille tämä kriisi on poikkeuksellinen kaikilla tasoilla. Se on sekä taloudelliselta puolelta kriittinen asetelma mutta ennen kaikkea se on terveyden puolella. Edustaja Aki Lindén äsken tässä jakoi luvut siitä, miten riskit kasvavat ikääntymisen kautta. Siihen on monia syitä, miksi ne kasvavat sen ikääntymisen kautta, mutta ne kasvavat niin rajusti, todella niin rajusti, että tässä on jouduttu tekemään nyt tämä toimenpide, että pyrittäisiin — niin kuin valtioneuvosto näissä toimenpiteissä nyt tähtää — siihen, että yli 70-vuotiaat olisivat karanteenin kaltaisissa olosuhteissa eläviä. Nyt tässä on vaikeuksia ja väärinymmärryksiäkin. Valtava määrä on tullut, arvoisa pääministeri, viestejä, että ihmiset eivät ihan ymmärrä, mikä tässä on, nyt kun pannaan vielä kerran rankaisua tähän päälle. Ei auta, että selitämme sen, että yli 80-vuotiaista 20 prosenttia on kuollut Italiassa ja Kiinassa, niistä, jotka ovat sairastuneet koronavirukseen, ja 70—80-vuotiaista 10 prosenttia. Se on niin suuri se riski siellä.
Sitten kun on niin paljon kotihoidon varassa olevia ihmisiä, jotka kohtaavat vain silloin tällöin omaishoitajan, kotihoitajan ja niin edelleen, niin meidän täytyy osata tämä asia oikein resursoida, että ikäihmiset kokevat, että heitä tässä nyt suojataan. Kotihoidon täytyy toimia, sen on pakko toimia. Myöskin kaupassa täytyy pystyä käymään ja lääkkeet pitää pystyä saamaan. Ikäihmiset kun sanovat, että saavatko he edes mennä ulos ulkoilemaan, niin siihenkin täytyy sanoa viesti sitten, että kyllä. Käykää nyt ihmeessä ulkona ulkoilemassa, koska se on sitä elämän energiaa antava seikka, että pidetään sillä tavalla itsensä elinvoimaisena mukana. Silti kannattaa välttää nyt fyysisiä kontakteja ihmisiin, koska nämä tartuntariskit ovat niin hallitsemattomia.
Puhemies! Ymmärränkö oikein, että tässä on seitsemän minuutin aikaraja?
Puhemies Matti Vanhanen
:Kyllä.
Jolloin minä näen, että se varsinainen asia minulta jäi vieläkin kerran puhumatta. Se jäi jo silloin edellisellä kerralla puheenvuorossani käymättä loppuun. [Naurua] Onko minun vielä varattava yksi puheenvuoro, että saan sanottua sen varsinaisen asiani?
Puhemies Matti Vanhanen
:Varsinainen asia on se, että hyväksymmekö asetuksen vai emme. Kyllä vai ei?
No, minä sen jo unohdin sanoa tässä, enkä ehdi sanomaan...
Puhemies Matti Vanhanen
:Nyt saatte sanoa sen.