Arvoisa puhemies! Todellakin erittäin tärkeän aiheen äärellä ollaan. Suomalaisten oikeustaju ei missään nimessä hyväksy sitä, että seksuaalirikoksia yleensäkään tapahtuu ilman, että niihin tehokkaasti pystytään puuttumaan. On hyvä, että yhteiskunta keskustelee asiasta, on hyvä, että yhteiskunta puuttuu asiaan, ja suomalaisten oikeustaju ei tietenkään hyväksy myöskään sitä, että meillä olisi tilanne, jossa Suomessa voi syyllistyä törkeisiin seksuaalirikoksiin ilman, että se johtaa myös karkottamiseen, jos on kyseessä ulkomailta Suomeen tullut oleskeluluvan saanut henkilö. Jos Suomessa turvan hakija, turvan saaja muodostuu itse turvattomuuden aiheeksi, niin silloin ollaan väärillä poluilla.
Nythän tässä kansalaisaloiteasiassa tullee käymään niin, että hallitus ja ministeriöt lähtevät siitä, että juuri tämä ehdotettu toimenpide ei käy, koska automaattinen oleskeluluvan peruminen on kansainvälisten sopimusten vastainen tai perustuslain lähtökohtien vastainen. Suomalaisessa järjestelmässä sen täytyy kulkea valitusteiden kautta. Mutta tämä on samalla myös tekosyy siihen, että emme puuttuisi nykyistä tehokkaammin tällaisiin tilanteisiin ja mielellään vieläpä etukäteenkin niin, että järjestelmä olisi hallittavampi ja meillä olisi selkeämpi mahdollisuus jo etukäteen puuttua siihen, jos meillä täällä on sellaisia ulkomaalaisia toimijoita, jotka saattaisivat näihin törkeisiin rikoksiin syyllistyä.
Viittasin tuossa debatissa jo siihen, että viime talvena aivan erityisen tarkkaan yhteiskunnassa käytiin keskustelua, myös hallituksessa käytiin keskustelua ja tultiin lopputulokseenkin: helmikuussa julkistimme ulkomaalaistaustaisen rikollisuuden ja seksuaalirikollisuuden torjuntaohjelman, jossa toki on myös yleisesti seksuaalirikollisuuteen puuttuvia keinoja. Mutta siinä on myös tunnustettu se tosiasia, että meillä on eräiden kansallisuustaustojen kohdalla selkeästi kohonnut riski, kuten täällä edustaja Vestman seikkaperäisesti toi esiin, ja että tähän täytyy myös puuttua erityisesti ulkomaalaistaustaisia koskevilla keinoilla. Tämä on myös ulkomaalaistaustaisten etu, koska se enemmistö, joka toimii nuhteettomasti, kärsii tällä hetkellä voimakkaasti siitä, että ymmärrettävät epäluulot kohdistuvat joukkoa kohtaan, joka jotenkin liitetään tähän törkeästi toimivaan vähemmistöön ulkomaalaisista.
Nostan tässä esiin erityisesti muutaman näistä keinoista.
Kokonaisuus, jolla nopeasti ja puhtaasti kansallisin päätöksin voitaisiin siirtyä hallittavampaan järjestelmään, lähtisi liikkeelle siitä, että, kuten helmikuussa yhdessä hallitus sopi, valmistellaan ulkomaalaislakiin muutos, joka mahdollistaa direktiivissä määritellyn rajamenettelyn käyttöönoton turvapaikkamenettelyssä. [Jussi Halla-aho: Olisi ollut kahdeksan vuotta aikaa!] Rajamenettelyssä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus käsitellään ja ratkaistaan rajavyöhykkeellä tai sen läheisyydessä päästämättä henkilöä menettelyn aikana maahan. Hakemus on tällöin ratkaistava neljän viikon kuluessa direktiivien mukaisesti. Keskeinen kysymys tässä on se, että silloin meillä ei synny tilannetta, jossa vuosien käsittelyn aikana tai kielteiseen päätökseen päätyttyä oleskellaan Suomen sisällä — helposti myös turhautuneena ja tilanteessa, jossa on vaikea palauttaa, kuten täällä esimerkiksi edustaja Kiuru aiemmin sanoi — vaan turvapaikkakäsittely tapahtuisi rajavyöhykkeelle sijoitettavissa keskuksissa, joista eteenpäin jatkavat ne, jotka saavat laillisen oleskeluluvan, mutta ne, jotka eivät sitä saa, eivät eteenpäin jatka. Palautukset hankaliin maihin ovat tietysti hankalia edelleen, mutta motiivi pysyä ilman perustetta rajavyöhykkeellä on paljon pienempi kuin motiivi pysyä Suomessa sisällä ilman tätä oleskelulupaa.
Toinen tähän liittyvä kysymys on, että tehdään lakimuutokset, joilla sitten varmistetaan, että henkilö, jolla ei enää ole oleskelulupaa tai oleskeluoikeutta, menettää myös esimerkiksi kotikuntaansa liittyvät oikeudet. Meillähän on tällä hetkellä erikoinen tilanne, että vaikka peruttaisiin oleskelulupa, niin se ei välttämättä vaikuta statukseen oppilaitoksissa, statukseen kunnan asuntojärjestelyissä ja niin edelleen.
Yksi kokonaisuus on sitten se, että kun myönnetään sitä oleskelulupaa, minkä siis pitäisi tapahtua rajavyöhykkeellä, niin huomioitaisiin tämä rikostausta nykyistä vahvemmin ja myöskin selvitettäisiin purkumahdollisuudet nykyistä voimakkaammin. Tässä on yksi käsitteellinen ero, johon edustaja Vestman jo viittasikin: hallitus tulee vastaamaan, että kansainvälisen oikeuden mukaan palautuskielto estää palauttamasta henkilöä vaaralliseen maahan, vaaralliseen kotimaahan — no, näin toki kansainvälinen oikeus sanoo, mutta helmikuussa tehdyn linjauksen mukaisesti pystytään kyllä poistamaan pakolaisasema henkilöltä, joka syyllistyy törkeään rikokseen. Ja olisi tärkeää muuttaa ulkomaalaislakia niin, että Suomessa myös poistettaisiin pakolaisasema, siis kansainvälisen suojelun asema, jos henkilö syyllistyy törkeään rikokseen. Jos häntä ei pystytä palauttamaan välittömästi hengenvaarallisena pidettyyn kotimaahansa, niin se on toinen ongelma, mutta on aivan selvää, että tälle henkilöryhmälle voimakkain pelote on sen pysyvän pakolaisaseman menettäminen, [Jussi Halla-aho: Mykkäsen pitäisi olla sisäministeri!] jolloin tämä olisi huomattavasti tehokkaampi kuin tyypilliset seksuaalirikosten rangaistukset, joita tuomioistuimet nykyään jakavat. Tämä on tärkeätä huomata, että vaikka se välitön karkotus törmäisi palautuskieltoon, niin tämä pakolaisstatuksen poistaminen ei siihen törmää. Ja jälleen peräänkuulutan: koska tästä tulee ulkomaalaislain muutosesitys sisäministeriöltä? Tämä linjattiin edellishallituksessa, mutta nykyinen hallitus ei ole ohjelmassaan asiasta mitään maininnut, ja pelkään pahoin, että myöskään sisäministeri Ohisalo ei tule tällaista muutosta esittelemään.
Kolmas, rakenteellisempi seikka jälleen täysin kotimaisissa käsissä olisi se, miten täällä muutenkin myönnetään pysyviä opiskelulupia ja kansalaisuuksia. Nythän meillä on sellainen tilanne, että aika moni itse asiassa kerryttää sen riittävän vuosimäärän kansalaisuuteenkin jo ennen kuin edes on saanut välttämättä oleskelulupapäätöstä lainvoimaiseksi tuomioistuimista. Pitäisi siirtyä ulkomaalaislain muutoksella siihen, että kansalaisuutta kerryttää ainoastaan oleskeluluvalla Suomessa tapahtunut oleskelu, ja ehkä vielä tärkeämpää on, että voitaisiin alkaa edellyttää opiskelu- tai työhistoriaa perusteena, joka on välttämätön pysyvälle oleskeluluvalle tai kansalaisuudelle. Jos on aidosti hädässä, väliaikaista suojelua voidaan myöntää, mutta pysyvä oleskelu Suomessa pitäisi perustua kiinnittymiseen suomalaiseen työelämään, suomalaiseen opiskeluun. Tiedän, että tästä esimerkiksi sisäministeriön sisällä monet asiantuntijat ovat eri mieltä, [Ville Tavio: Entä kokoomuksen sisällä?] katsovat sitä, miten täällä sitten pitkäänkin Suomessa olleet erityisesti naispuoliset maahantulijat pääsisivät ikinä kansalaisuuteen kiinni. Minusta se vastaus ei voi olla, että hyväksytään se tosiasia, että ollaan pelkästään kodin piirissä, [Jussi Halla-aho: On ääni muuttunut kokoomuksen kellossa!] vaan kyllä se työhön ja opiskeluun liittäminen... — Ja mitä äänen muuttumiseen tulee, niin voitte lukea, että helmikuussa tämä kaikki on julkaistu valmisteluun laitettuna lainsäädäntömuutoksena, jotka hallituksen vaihdoksen jälkeen valitettavasti ovat pysähtyneet, ainakaan niistä ei ole mitään kuulunut. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä — Puhemies: Aika!]
Lopuksi vielä Euroopan unionin yhteisiin ratkaisuihin: [Puhemies: Aika!] siinä tarvitaan ulkorajakeskukset rajamenettelyyn pohjautuen, [Puhemies koputtaa] ei sitä, että jaetaan laivoista tulevia edes vapaaehtoisella mekanismilla maasta toiseen, ja toivon, [Puhemies: Aika!] että hallitus ei tässä nyt mene Maltan sopimuksen kelkkaan.