Arvoisa herra puhemies! Kiitos perustuslakivaliokunnalle työstä myös tämän asetuksen eteen. Työvelvollisuutta koskevalla sääntelyllä pyritään turvaamaan terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyky. Sääntelyn käyttöönotto on siksi välttämätöntä. Koska asetus olisi voimassa vain 13.4. saakka ja koska työvelvollisuus on viimesijainen keino esimerkiksi suhteessa lisähenkilöstön vapaaehtoiseen rekrytointiin ja resurssien kokoamiseen kiireellisiin palveluihin, on sääntelyä myös pidettävä oikeasuhtaisena, ja tilannekuvan muuttuessa myös asetusta on muutettava tai se on kumottava.
Arvoisa herra puhemies! Nopeasti asioita tulee, ja hoitajat ovat olleet jo yhteydessä ja kyselleet, mitä tämä kaikki tarkoittaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin olisi toivottavaa, että mahdollisimman monet hoitoalan henkilöt vapaaehtoisesti ilmoittautuisivat työskentelemään hoitoalalla — eikö näin ole, että ensin lähdetään siitä, että vapaaehtoisesti? Ja toki tämä asetus sisältää myös sen, että huomioidaan näiden hoitajien senhetkinen tilanne, se, jos on itse riskiryhmässä, tai se, jos on ehkä yksinhuoltaja tai on pieniä lapsia, eli että pääseekö sitten sinne työhön. Onko näin? Arvoisa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, jos hieman voitte selkokielellä avata, että mitä tämä kaikki tarkoittaa.
Terveydenhuollon henkilöstö on äärettömän kovassa paineessa. Siellä työskentelee hoitajia eri koulutuksella, on opiskelijoita, on puhtaanapitotyöntekijöitä, siivoojia, hoiva-avustajia, on lääkäreitä, kirurgeja, eri ammattiryhmiä. He tekevät äärettömän tärkeää työtä, ja meidän kaikkien katse osuu heihin. Me kaikki katsomme heitä ja toivomme ja odotamme, että heillä on se viisaus hoitaa ihmisiä hyvin ja tietää, mitä missäkin vaiheessa tehdään. On erittäin tärkeää, että henkilöstöä on, ja jälleen kerran tässä tilanteessa, kun me tarvitsemme henkilökuntaa, me huomaamme, miten vaikeaa sitä on löytää. Se on se, mistä täällä on usein puhuttu: palkkapolitiikka, alan vaativuus. Nyt jälleen kerran me ymmärrämme sen, että näihin asioihin täytyy tulevaisuudessa myös entistä enemmän kiinnittää huomiota.
Täällä on puhuttu hengityskoneista ja siitä, että koneita ei ole riittävästi, mutta ei yksin se kone vaan myös hoitaja, joka osaa käyttää sitä hengityskonetta. Ja on herätty myös siihen todellisuuteen, että kun sikainfluenssa oli vuonna 2009, todettiin, että jo silloin puuttui osaamista ja näitä hengityskoneita, niin olemme samassa tilanteessa edelleen. Eli kun on se aarre, se timantti, se hoitaja, joka ymmärtää tehohoidon ja osaa hoitaa potilasta ja ymmärtää sen tekniikan ja koneen käytön, niin kyllä sillä ammattitaidolla häntä täytyy myös kunnioittaa ja arvostaa, ja se on sitä palkkapolitiikkaa, että kerrotaan, että kunhan kouluttaudut ja osaat ja hallitset. Me tiedämme, että HUSin alueella saattaa leikkauksia peruuntua sen takia, ettei ole osaavaa leikkaussalihenkilöstöä paikalla, eli he ovat niitä helmiä, he ovat niitä timantteja, he ovat niitä rautaisia osaajia. Se hoitoalan työkenttä ja osaamisen taso on äärettömän laaja. Suomalaisessa terveydenhuollossa me olemme hyvissä käsissä, me olemme todella hyvissä käsissä. Ja haluan toivottaa kaikille terveydenhuollon henkilöstölle ääretöntä voimaa, viisautta ja jaksamista vaativassa työssä. Hoitaja on kanssa tavallinen ihminen — hänellä on perhe, hänellä on lapset, hänellä on arjen askareet ja arjen huolet ja murheet, mutta nyt hän ottaa kantaakseen niin suurta vastuuta ja niin suurta murhetta myös niiden hoidettaviensa puolesta, että sitä ei pysty edes käsittämään, ja sinne kaikki kiitos ja kaikki voimantoivotus kuin myös kaikille meille.
Arvoisa puhemies! Puhemiehistölle, kaikille meille kansanedustajille, työntekijöille niin täällä eduskunnassa kuin kansalaisille suurta voimaa. Tuetaan toinen toisiamme ja autetaan toinen toisiamme ja soitetaan puhelimella ja kysytään, voisimmeko me auttaa. Se on nyt meidän kansalaisvelvollisuutemme, mutta se on myös inhimillisesti ainoa oikea tapa toimia.