Arvoisa puhemies! Ensin etänä kiitokset ministerille päivällä pidetystä selkeästä esittelystä.
Valmiuslain nojalla tehtyjä väliaikaisia, jo tutuksi tulleita rajoituksia jatkettaisiin siis 13.5. asti. Perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen osalta tehdään nyt jotain täydennyksiä.
Heti alkuun on syytä todeta, että opetuksen määrää voidaan vähentää vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä. Jotta oppimiserot eivät kasvaisi, oppimisen tuki ja oppilashuolto pitäisi yhä pystyä toteuttamaan myös etäopintoja tekeville. Rajoitus ei tästä oppimiserojen syntymissyystä koske esiopetuksen, perusopetuksen, ykkös—kolmosvuosiluokkien oppilaita, erityisen tuen päätöksen saaneita oppilaita eikä pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevia oppilaita.
Tässä esityksessä lähiopetukseen oikeutettujen piiriin lisätään myös valmistavan opetuksen oppilaat, mikä on erittäin tervetullutta. Heidän opetuksensa keskittyy ennen kaikkea suomen tai ruotsin kielen oppimiseen. Vanhemmat eivät pysty näissä opinnoissa useinkaan tukemaan. Edellytykset hyötyä etäopetuksesta ovat muita heikommat, ja oppilaat saattavat olla muutoinkin haavoittuvammassa asemassa olevia. Positiivinen erityiskohtelu on siis hyvin perusteltua ja parantaa edellytyksiä integroitua luokkaopetukseen tulevaisuudessa. Myös ryhmät ovat pienempiä, ja tartuntariskikin on siksi matalampi.
Opettajat, oppilaat ja perheet ovat olleet viime viikkoina uuden edessä, kun suuri osa koululaisista siirtyi etäopetukseen. Vain vähän aiemmin osa vanhemmistakin oli aloittanut ehkä elämänsä ensimmäiset etätyöviikot. Ja vielä kaupan päälle sovittiin, että ei saa tavata vapaa-ajallakaan kavereita. Stressiä, hermostumista, aivan varmoja kömmähdyksiä tällaisesta on syntynyt. Mistä löydetään kotona jokaiselle sellainen nurkka, että edes välillä voi tehdä rauhassa töitä? Millä saan teinin ylös ennen lounasaikaa? Toimiiko netti, ja kuka osaa käyttää lapselle juuri hankittua konetta? Kisaväsymystä on nyt myös, kun tieto etäilyn jatkumisesta on saavuttanut perheet ja opettajat. Toivonkin siis todella, että opetustuloksien ja oppilaiden hyvinvoinnin takaamiseksi pohditaan koko ajan myös mahdollisuuksia purkaa rajoituksia heti, kun se on terveyden ja turvallisuuden kannalta mahdollista. Tässä edustaja Holopainen nosti jo Saksan mallia, ja on hyvä, että meilläkin lähdetään selvittämään näitä digisovelluksia sen suhteen, kuinka taudin tartuntoja voidaan seurata ja sillä mahdollisesti avata näitä rajoituksia.
Samoin toivon, että kuntien talouden tukipaketti etenee pian, jotta taloustilanteen niukkuus ei vaikuttaisi opetusjärjestelyissä tehtäviin ratkaisuihin.
Erityisesti haluan kiinnittää huomiota peruskoulunsa päättäviin, jotka ovat hakeutumassa jatko-opintoihin. Etäopinnot eivät sovi kaikille ihmisille samalla tavalla. Joukossa on sekin oppilas, joka oli päättänyt kiriä arvosanojaan kevään aikana niin, että pääsisi lukioon. Nyt tietokoneella ja kännykällä istuen oppiminen tuntuu entistä vaikeammalta ja ahdistus vielä hankaloittaa keskittymistä. Alakoulun ja yläkoulun päättöluokat ovat myös sosiaalisesti tärkeitä tilanteita. Ystävät vaihtavat koulua. Tärkeää olisi päästä tapaamaan ja solmimaan siteitä, jotka kestävät koulujen vaihduttuakin.
Myös ammatillisessa opetuksessa viimeistellään opintoja. On hyvä, että työpaikalla tai muualla oppilaitoksen ulkopuolella järjestettävää koulutusta voidaan jatkaa, jos se on työpaikan puolesta mahdollista ja työympäristö arvioidaan opiskelijalle turvalliseksi. Nostan myös huolen, josta päivällä puhuttiin jo jonkin verran, eli näiden näyttöjen annon riittävät mahdollisuudet, jotta tutkinnot eivät jäisi niiden puutteesta kiinni ja viivästyisi kovasti.
Kiitoksia myös siitä kannasta yliopiston ja korkeakoulujen osalta, että opetusjärjestelyjä koskevista muutoksista johtuvat viivästykset opintojen etenemisessä otetaan huomioon lisäaikana opiskeluoikeuteen.
Sitten muutama sana ruokailuista. Kouluruokailun tärkeydestä on puhuttu täällä salissa paljon, ja kiitos todella niille kunnille, jotka ovat sen jo näille etäopinnoissa oleville pystyneet järjestämään. Kyselyn mukaan 56 prosenttia kunnista on löytänyt ratkaisun esimerkiksi eväs- tai ruokapakettien jakona. Ja toivottavasti nekin kunnat, jotka vielä valmistelivat, hyvin nopeasti semmoisen toimivan ratkaisun löytävät. Myös korkeakouluopiskelijoille tuettuja aterioita voidaan nyt poikkeuksellisesti myydä mukaan ostettavina annoksina. Tämä on opiskelijoille tärkeä asia.
Opettajalla on myös etäopetuksessa suuri vastuu pohtia, mikä onnistuu joka kodissa. Materiaalista ei saa kertyä laskua. Tämä perheiden erilaisuuden huomioiminen ja lapsen pärjääminen kotona ovat asioita, jotka eivät ole yksin opettajan päänvaiva. Opettajan systemaattinen interaktiivinen yhteydenpito oppilaisiin on samalla osa oppilaan hyvinvoinnin tukea. Kunnan tulisi pohtia sitä, kuinka aiemmin mainitut kouluruokailu ja oppilashuolto järjestetään, mutta myös sitä, kuinka ongelmiin joutunutta lasta ja perhettä tuetaan näissä poikkeusoloissa.
Lasten ja nuorten ahdistukseen poikkeusoloissa voi jokainen aikuinen tarttua. Moni nuorisotoimi, harrastustoimi ja järjestö on siirtynyt verkkoon tarjoamaan tukeaan. Näistä pitää viestiä nuorten kanavia pitkin, jotta tarvitsevat löytävät avun.
Viime kädessä meillä päättäjillä on vastuu seurata, kuinka kauan opetusta voidaan toteuttaa etänä, kuinka hyvin opetussuunnitelman tavoitteet saavutetaan, kuinka perheet, opettajat ja oppilaat tilanteessa pärjäävät. Maan tartuntatautitilanteen ja edellisen analyysin pohjalta on sitten tehtävä ratkaisuja jatkosta. Kauanko voidaan etäillä, pitääkö lomille mennä ajoissa ja syksyllä aloittaa aiemmin, tarvitaanko kesällä opetusta kaikille tai tukiopetusta osalle, jos oppimiserot kasvavat? Syksylle joka tapauksessa perusopetukseen tarvitaan varmasti heikosta taloustilanteesta huolimatta kunnon resurssit kuroa tämän kevään vaikutuksia umpeen, samalla kun joudumme toivomaan, että koronan toista aaltoa ei tule tai että se voidaan ottaa hallitusti vastaan. Näitä tulevaisuuden ratkaisuja tulee pohtia jo nyt.
Nyt muistetaan kaikki perheissä ja kouluissa, että näitä päiviä muistellaan vielä vuosikymmenten päästä.