Arvoisa puhemies! Tänä syksynä opiskelijat ovat tehneet historiaa. Samaan aikaan, kun hallitus julkisti massiivisia leikkauksia opiskelijoiden toimeentuloon, opiskelijat ympäri Suomea kokoontuivat oppilaitosvaltauksiin puolustamaan oikeuttaan opiskella ilman jatkuvaa ahdistusta toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Minusta tämä on varsin kohtuullinen vaatimus, mutta siitä huolimatta, että se esitettiin painokkaasti, käsittelemme nyt hallituksen esitystä, jonka lopputulos on aivan päinvastainen.
Hallitus aikoo jäädyttää opintorahan indeksit vuoteen 27 saakka. Se tarkoittaa, että opintorahan ostovoima laskee noin 10 prosenttia eli jopa lähes 32 euroa kuussa. Hallitus aikoo myös leikata asumistukea. Kelan arvion mukaan keskimääräinen asumistuen leikkaus vie yksin asuvalta opiskelijalta noin 63 euroa kuukaudessa, lapsettomalta opiskelijaparilta noin 131 euroa kuukaudessa, kahden huoltajan perheeltä noin 152 euroa kuukaudessa ja yksinhuoltajaperheeltä noin 113 euroa kuukaudessa. Näitä varsin mittavia leikkauksiaan hallitus aikoo kompensoida nostamalla opintolainan valtiontakauksen määrää. Käytännössä tässä siis tehdään opintotuesta lainapainotteista eli pakotetaan opiskelijat velkaantumaan ja leikataan suoraa tukea.
Hyvä hallitus, te perustelette opiskelijoiden elämää kurjistavaa päätöstä sanomalla, että tuen taso nousee, kun lainaa saa jatkossa enemmän, mutta teidän omassa esityksessänne sanotaan aivan suoraan, että etuudensaajaryhmien välisessä tarkastelussa suhteellisesti suurimpia häviäjäryhmiä ovat opiskelijat ja työttömät. Teidän esityksenne heikentää opiskelijoiden arkea, ja olisi kyllä rehellistä myöntää se ääneen.
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Riikka Purra julisti huhtikuussa, että empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi. Nyt kun katson tätä hallituksen esitystä liittyen opiskelijoiden toimeentuloon, niin minusta on selvää, että valtiovarainministeri Purran sitaatin takana seisoo koko hallitus. Hallituksen empatian puute on käynyt ilmi myös täällä salissa, jossa opiskelijoihin on viitattu puhumalla muun muassa irtoripsistä ja partavesistä. Tämäntyyppisten ylimielisten heittojen lisäksi lainapainotteisuuden lisäämistä on perusteltu sillä, että opiskelijat tienaavat sitten tulevaisuudessa.
Näitä puheenvuoroja kuunnellessani en ole voinut välttyä ihmettelemästä hallituspuolueiden ilmeisen vähäistä ymmärrystä liittyen eri aloilla toimivien ihmisten realiteetteihin. Yritän vääntää rautalangasta: Lääkärin on helpompi maksaa laina pois kuin lähihoitajan. Juristin on helpompi maksaa laina pois kuin freelancermuusikon. Hyvä hallitus, ihmiset valmistuvat opinnoistaan erilaisille aloille, joilta tienaa erilaisia summia.
Kaikkia aloja tarvitaan, mutta lainapainotteisuuden lisäämistä ei voida perustella sillä, että kaikki opiskelijat ovat tulevaisuudessa etuoikeutettuja. Se on kehno argumentti jo pelkästään siksi, että meillä on käsillä akuutti mielenterveyskriisi. Ja hyvä hallitus, minä olen puhunut opiskelijoiden kanssa ja tiedän, että nämä teidän päätöksenne tulevat lisäämään opiskelijoiden ahdistusta ja vaikeuttamaan arjessa pärjäämistä, kun toimeentuloa leikataan.
Tiedän myös, että erilaisista perhetaustoista tulevilla opiskelijoilla on erilaiset valmiudet suhtautua siihen, että opinnot edellyttävät valtavaa lainataakkaa. Jos kotona on ollut tiukkaa, saattaa lainan ottaminen tuntua kohtuuttomalta riskiltä, ja toisaalta, jos vanhemmat ovat varakkaita, voi luottaa siihen, että taloudellista tukea on saatavilla.
Yritän tässä nyt siis, hyvä hallitus, selittää teille, että meidän yhteiskunnassamme ei edelleenkään vallitse mikään mahdollisuuksien tasa-arvo, ja nämä teidän päätöksenne vetävät koko konseptilta maton alta.
Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi palata opiskelijavaltauksiin, joita syksyllä nähtiin ympäri Suomea lukioissa, ammattikouluissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Vierailin itse useassa tilaisuudessa, ja olin vaikuttunut ja liikuttunutkin siitä solidaarisuudesta ja yhteisöllisyydestä, joka niistä virisi. Opiskelijathan eivät protestoineet vain itsensä puolesta, he protestoivat myös esimerkiksi hallituksen maahanmuuttolinjauksia, [Sebastian Tynkkynen: Gazasta!] joita monet pitivät kohtuuttomina, epäempaattisina ja epä-älyllisinä. Toisin sanoen valtauksissa oli läsnä empatiaa, joka hallitukselta puuttuu, ja senkin vuoksi olisi ollut toivottavaa, että hallituspuolueet olisivat käyneet keskustelemassa opiskelijoiden kanssa. Siitä olisi voinut myös oppia. Olen kuitenkin varma, että oppia on luvassa myös jatkossa. Valtaukset olivat nimittäin ikään kuin pieniä ajatushautomoita: niissä törmäytettiin ideoita, näkemyksiä ja ajatuksia ja pohdittiin erilaisia vastarinnan muotoja. Sen perusteella, mitä näin ja kuulin, uskallan melko rohkeasti ennustaa, että oppilaitosvaltauksen dramaturgia ei ole vielä tullut draamankaarensa päähän. Hallituksen jatkaessa epäoikeudenmukaisten esitysten toteuttamista tulee kansalaisyhteiskunta olemaan äänekäs, luova ja moniääninen. Ennen kaikkea se tulee muistuttamaan, että empatia kuuluu politiikkaan.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Edustaja Peltonen.