Arvoisa puhemies! Kiitokset ministerille mielenkiinnosta. Varmasti kansalaisaloitteen tekijät ottavat tämän mielissään vastaan, että ministeri seuraa keskustelua ja myöskin kommentoi.
Keskustelu on ollut laajaa ja melko hyvää, mutta kun puhumme kesä‑ ja talviajasta, se on osittain myös harhaanjohtavaa. Kannattaa muistaa, että meillä on vain yksi oikea aika ja sitten on yhdellä tunnilla muunneltu aika, siirretty aika, jota myös käytämme. Minulla ei ole vahvaa kantaa siihen, kumpi olisi Suomelle parempi aika, mutta se ei myöskään ole tärkeää tämän asian kannalta, koska tätä asiaa ei voida ratkaista sen perusteella, mitä mieltä kukin tässä salissa on, vaan tämä on paljon laajempi kysymys, ihan prikulleen niin kuin edustaja Löfström edellä kertoi. Moni meistä — varmasti lähes kaikki, niin minäkin — toivoo vilpittömästi, että viisareiden siirtäminen joka tapauksessa jää historiaan riippumatta siitä, kumpi aika Suomeen päätetään ottaa.
Suomi on ollut hyvin aktiivinen kellojen siirtelyn lopettamisessa EU:ssa, ja erityiskiitos pitää antaa kollegalleni Heidi Hautalalle, joka on vuodesta toiseen pitänyt tätä asiaa EU-tasolla esillä. Viime keväänä vihdoin europarlamentti myös hyväksyi esityksen, jonka mukaan kellojen siirtely loppuisi ensi vuonna eli vuonna 21. Linjaus syntyi vankoin luvuin, 410 puolesta, 192 vastaan, mutta sitten tuli mutkia matkaan. Seuraavaksi asiasta pitäisi päättää jäsenmaiden vastuuministereistä koostuvassa ministerineuvostossa. Tällä hetkellä tilanne on jumissa, eli valitettavasti emme ole päässeet tässä eteenpäin.
Euroopan tilanne tällä hetkellä on se, että meillä on kolme erilaista aikavyöhykettä: meillä on Länsi-Euroopan aika, johon kuuluvat Irlanti, Portugali ja entinen EU-maa Iso-Britannia; meillä on Keski-Euroopan aika, johon kuuluu 17 eri jäsenmaata; ja sitten vielä Itä-Euroopan aika, johon kuuluvat muun muassa Bulgaria, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Romania, Suomi ja Viro. Tästä sitten pitäisi tehdä päätöstä, mikä aika olisi Suomelle se sopiva aika. Kun ja jos pyrimme siihen, että kelloja todella siirretään viimeisen kerran ensi keväänä, tulisi päätös asiasta tehdä EU:ssa viimeistään tänä keväänä, eli sillä tavalla asia on hyvin ajankohtainen.
Meillä on käyty tänään tätä keskustelua. Tässä on tuotu hyviä perusteluja niin terveyden, ihmisten, päiväkotilasten, karjan, luonnon, naapurisuhteiden kuin monesta muustakin näkökulmasta, mutta suuri osa näistä asioista on sellaisia, joihin me pystymme vaikuttamaan itse, kunhan joku kellonaika olisi valittu. Me voimme päättää, mihin aikaan toimistot avautuvat, me voimme päättää, mihin aikaan koulujen päivät alkavat, mihin aikaan päiväkotilapset omiin toimiinsa menevät, mutta meidän pitäisi pystyä laajemmin hartioin päättämään siitä, mikä on oikea ja hyvä aika Suomelle, kun puhumme yhteistyöstä niin Pohjoismaiden kanssa, Baltian maiden kanssa kuin koko Euroopan kanssa, koska jokainen meistä ymmärtää tämän: miettikää, mikä sekamelska syntyisi, jos Eurooppa olisi kuin tilkkutäkki, jossa jokainen maa on itse valinnut itselleen sopivan ajan. Se saattaisi tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa, kun matkustamme Euroopassa, joka rajalla kellonaika hyppäisi tunnin, tai vähintään tunnin, johonkin suuntaan — aivan absurdi tilanne Euroopan tasolla, kun kuitenkin pyrimme hyvään yhteistyöhön, mahdollisimman sujuvaan kaupankäyntiin, mahdollisimman toimiviin junayhteyksiin, lentoyhteyksiin ja niin edelleen. Minusta Suomi tekisi mahdottoman viisaasti, jos nyt pyrkisimme saamaan tässä sellaisen ratkaisun, joka olisi yhteinen paitsi Suomelle mutta myös Pohjoismaille, Baltialle ja laajalle osalle Eurooppaa, ja väitän, että siitä pitkällä tähtäimellä hyötyisimme kaikki riippumatta siitä, olisiko se nyt sitten valon suhteen parempi tai vähän heikompi lyhyellä tähtäimellä, mutta kun ajatellaan vuosia eteenpäin, niin aivan varmasti niin ihmiset, niin päiväkotilapset, niin karja kuin luontokin sopeutuisivat siihen yhteen aikaan, kunhan vain tämä venkslaus loppuisi ja kunhan parantaisimme ja tehostaisimme yhteistyötä yhdessä Euroopan kanssa.