Arvoisa herra puhemies! Todellakin tänään koko ilta on puhuttu maatalouspolitiikkaa, ja niin kuuluukin. Mutta näin Tyrväällä syntyneenä kyllä täytyy sanoa, herra puhemies, että kyllä loukkaa, kun kutusta ei ole puhuttu vielä sanaakaan. Ajattelin sen nyt tässä vähän korjata. Asiahan on kuitenkin niin, että meillä on tämmöinen jalo, itsepäinen eläin, joka ansaitsee kyllä tulla mainituksi täällä meidän valtiopäivillä budjettikeskustelussa. Tähän eläimeenhän liittyy paljon tuttua symboliikkaa. Se seikkailee monissa kansansaduissa ja eläinsanonnoissa. Myös näin joulun alla erityisesti lapsien odottama vieras kantaa nimeä, joka liittyy kyseiseen eläimeen. Olemmekin puhuneet täällä salissa lehmistä, sioista, ketuista, susista, minkeistä — monista muista eläimistä. Mutta tosiaan kuttu on jäänyt mainitsematta.
Herra puhemies! Jo vuonna 83 kanssani samalta paikkakunnalta kotoisin oleva silloinen kansanedustaja Timo Roos käsitteli taitavasti kuttua omassa puheenvuorossaan, josta muodostui yllättäen eduskuntaan perinne. Minulle perinteen viestikapulan luovutti edustaja Pirttilahti, joka myös ansiokkaasti käsitteli kuttua viimassa viime vuonna. Todennäköisesti kuttu on ollut hänelle lähellä sydäntä myös pitkin tätäkin vuotta. Kutun villan lämpöarvoja en puheessani valitettavasti tänä vuonna käsittele, koska talvi ei ole niin pitkällä. Pikemminkin kuttu vihertää kauniisti näissä lämpötiloissa.
Arvoisa puhemies! Kuttu on eläin, joka lypsää noin viitisen litraa maitoa päivässä ja jota on kutsuttu köyhän miehen lehmäksi. Kyseessä on eläin, jonka tuoksu on ammoniakinkatkuinen. Se itse asiassa muistuttaa muuten hyvin useasti tuttua hien hajua. Jos se on kollegoille outo tuoksu, niin nyt on joulutauolla oiva paikka kokeilla, miten hiki tuoksuu. Kuttu on omistajalle haastava ja kärsivällisyyttä vaativa eläin. Se syö ajan kuluksi vaikka navetan seinän ja nälän tullen saattaa löytää utareensa — toki edustaja Alatalo jonain vuonna kutsui niitä rinnoiksikin, maidonlähdettä — ja ottaa välillä jopa huikkapalat siitä suurimpaan nälkäänsä. Tämä sapettaa tietysti tuottajaa, kun maidontuotanto vähenee.
Mutta kuttu ei silti mikään tyhmä eläin ole. Nopean googlettamisen kautta löytyi uutinen, jossa kuttu on ystävystynyt myöskin tiikerin kanssa. Tämä osoittaa mielestäni huomattavaa neuvottelutaitoa ja sopeutumistaitoa, ja tuossa jutussa tiikerin kerrottiinkin jopa yrittäneen opettaa kutulle saalistusta. Ehkä meidänkin tulisi ottaa mallia kutuista joissakin asioissa.
Euroopan unionin alkuvaiheina, vuodesta 1995, maatalousbudjeteissa, kansallisissa tukiratkaisuissa oli jopa oma pääluokka kuttujen kansalliselle tuelle. Nämä tuet ovat nyt sulaneet etelässä nolliin, mutta pohjoisessa vielä onneksi tuetaan kutunmaidon tuotantoa. Tämä Euroopan unionin tukipolitiikka yhdessä kansallisen politiikan kanssa on ajanut Suomessa kutut kohti pohjoista. Tämä ei toki tarkoita sitä, että edustaja Maijalan pitäisi lähettää porot takaisin vastapalveluksena etelään; pitäkää poronne. Mutta kuttu ei kuitenkaan tiikerinkään opastuksella oppinut saalistamaan — ei mitään hätää sinne Lappiin.
Arvoisa puhemies! Modernin kehityksen myötä lypsyrobotit ovat yleistyneet maataloudessa. Myös kuttutiloilla ollaan kehittämässä erityislaatuista huipputeknologiaan perustuvaa liikkuvaa robottia. Liikkuva siksi, koska kuttu on niin pääkkö, ettei tiedäkään, mistä sen löytää lypsyn aikaan — paritteluaikaan saattaa jopa löytää pukin luota.
Kuttuja on tunnetusti ollut paljon Pirkanmaalla ja Satakunnassa ja erityisesti siellä synnyinseuduillani Tyrväällä. Tyrvää on ollut maankuulu kuttupitäjä. Siellä itsekin asustelen, ja kuttu näyttelee näinä päivinä suurta roolia: niin maidontuottajia kuin juustontekijöitä löytyy vielä pitäjästä. Lisäksi kuttu on myöskin Tyrväällä yhä näkyvissä vanhassa vaakunassa ja myöskin lentopallojoukkueemme VaLePan logossa sekä sastamalalaisen kirjailijan Mauri Kunnaksen Herra Hakkaraisen Koiramäki-hahmossa.
Herra puhemies! Tiesittekö muuten sitä, että kutusta voidaan tehdä soittimiakin? Meilläpäin paikallinen yhtye Pukinsarven Tröötöttäjät kiertää maakuntaa kuin tahkon kivi akseliaan. Lisäksi kutunmaidosta on jatkojalostettu myöskin suihkugeeli. Löytyy todennäköisesti myös ensi vuonna hyvin varustelluista ruokakaupoista jopa yöseen aikaan. Soveltuu käyttötarkoitukseen myöskin vartalon pesuun, vaikka onkin aivan luonnonvalkoinen. Tuoksun saatte arvata.
Näin monipuolisen eläimen lajikannasta on tulevaisuudessa pidettävä erittäin hyvää huolta. Tähän ratkaisuna on luonnollisesti ahkera lisääntyminen. Kuttu onkin tehokas lisääntyjä, sillä kili saavuttaa sukukypsyyden jo noin kolmen kuukauden ikäisenä. Kuttu valitsee parittelukumppaninsa, aivan kuten monet muutkin eläimet, yksilön koon ja suurisarvisuuden perusteella.
Arvoisa puhemies! Mutta se olkoon kuttujen parittelusta. Siirrytään aivan eri aihepiiriin.
Pukkien sarvista saadaan nimittäin myös hyvinvointia, aivan kuten porojenkin sarvista, ja tyrvääläisenä totta kai kutun ja pukin sarvesta, pukin sarvesta nimenomaan vielä tehokkaampaa. Niistä voidaan jatkojalostaa ihmisille, lähinnä kai miehille, uutetta, joka kirjaimellisesti kohottaa kuntoa. Viimeksikin eilen sain sähköpostin, jossa Suomen väestönkasvun kerrottiin olevan hitainta kaikista Pohjoismaista. Kutuissa saattaa siis piillä avaimet myöskin väestöongelmiin.
Arvoisa puhemies! Minulle kuttu kuitenkin symboloi ennen kaikkea puhdasta suomalaista ruokaa, jota tässä maassa tarvitaan nyt sekä tulevaisuudessa. Kutun hikinen tuoksu kertoo siitä kovasta työstä, jota tuottajat tekevät päivittäin pitääkseen oman ruuantuotantomme hengissä.
Tämän puheen myötä kuttupuhe myöskin palaa Tyrväälle, missä sen voidaan katsoa saaneen aikoinaan alkunsa. Tämä puheenvuoro on puhtaan suomalaisen ruuan puolesta, ja kun puhutaan kutusta, niin kysehän on varsin tärkeästä jutusta.