Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Hallitus on tehnyt ensi vuoden talousarvioesityksen, jonka esittelen enemmän kuin mielelläni. Tilanne on tällä hetkellä taloudessa erinomainen. Budjetin voisi esitellä perkaamalla miljardeja ja miljoonia. Mutta sen voi esitellä myöskin kertomuksena valinnoista, niistä arvovalinnoista, joita olemme tehneet, jotta Suomi olisi tänään ja tulevaisuudessakin hyvä paikka asua ja elää. Nimittäin suomalaisen hyvinvoinnin puolustajat ovat niitä, jotka pitävät taloudesta huolta. Hyvinvointia riittää huomiselle vain, jos talous on kestävällä pohjalla. Siksi olemme tehneet vastuullisen budjetin.
Ensimmäinen valinta onkin vastuu. Emme ole tehneet vaalibudjettia, ei ole ollut mitään ylimääräistä jakovaraa. Me noudatamme hallituksen jo hyvää ja toimivaksi osoittautunutta talous- ja työllisyyspolitiikan linjaa. Me haluamme, että Suomessa ihmiset kokevat, että tässä maassa saa tehdä, saa yrittää ja saa menestyä. Mutta saa myöskin epäonnistua, sillä suomalainen hyvinvointimalli on sellainen, jossa autetaan, jos epäonnistuu tai on heikko, saa apua, jos sitä tarvitsee, saa mahdollisuuksia. Me olemme tehneet budjetin, joka tukee työllisyyttä ja tasa-arvoa ja siten vähentää eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Mielestäni tämän vaalikauden ylivoimaisesti suurin onnistuminen on ollut se, että moni suomalainen on päässyt töihin. [Ben Zyskowicz: 100 000!] Kolmen vuoden aikana yli 110 000 ihmistä on saanut työpaikan. Työ on ihmiselle itselleen iso asia, mutta kyllä se niin on, että jos isä tai äiti saa sen työpaikan, ehkä pitkänkin yrittämisen jälkeen, niin kyllä se on hurjan tärkeä asia sille koko perheelle ja taloudelle.
Toinen valinta on työllisyys eli yhteiskunnan tasa-arvo. Me olemme iloisia työllisyyskehityksestä, mutta kannan huolta heistä, jotka eivät ole vielä saaneet työtä. Näitä suomalaisia on edelleenkin 260 000. Työtä vailla olevat ja avoimet työpaikat [Eero Heinäluoman välihuuto] eivät kerta kaikkiaan tällä hetkellä kohtaa. Ympäri Suomea tulee yrityksistä viestejä ja työvoimatoimistoista tietoa, että työntekijöitä tarvittaisiin tuhansia, kymmeniä tuhansia, ja samaan aikaan on työttömiä. Meidän on saatava tämä asia ratkeamaan. Siksi teemme taas toimia, joilla työttömät ja työpaikat saataisiin kohtaamaan.
Esimerkiksi kun vierailin Ylä-Savossa, Iisalmessa, Metallityö Vainiossa, he kertoivat, miten heidän liikevaihtonsa on kolminkertaistunut vuoden 2015 loppupuolelta, vuoden 2016 alusta, työntekijämäärä on kasvanut 40:stä sinne 70:een. He ovat tehneet kaikkensa löytääkseen sieltä paikallisia — työttömiä nuoria tai vanhempia — työttömien joukosta töihin mutta eivät ole onnistuneet sieltä löytämään kuin alle yhden käden sormilla laskettavan määrän. He ovat joutuneet turvautumaan työvoimanvuokrausfirmaan, jonka kautta he ovat nämä noin 30 työllistäneet, ja näistä sitten taas 90 prosenttia on ollut ulkolaista työvoimaa. Eli Metallityö Vainio ei pärjäisi ilman ulkolaista työvoimaa. Mutta surullista on se, että suomalaiset työttömät eivät ole työllistyneet samaan aikaan, vaikka yritetty on. [Seppo Kääriäinen: Yleinen pulma Ylä-Savossa!]
Työttömyys on suurin köyhyyden aiheuttaja Suomessa. Vain suomalaisten ahkeruus voi poistaa köyhyyden Suomesta. Sitä ei tee yksikään puolue eikä yksikään poliitikko tässä maassa. Meidän tehtävämme on poistaa esteet ahkeruuden ja kekseliäisyyden tieltä ja auttaa ihmisiä työllistymään ja yrityksiä saamaan työntekijöitä. Nyt esimerkiksi lisäämme ja helpotamme palkkatuen käyttöä yrityksissä, jotta pitkään työttömänä olleet ja osatyökykyiset työllistyisivät nykyistä paremmin. Lisäämme räätälöityä tukea pitkään työttöminä olleille. Lisäämme täsmäkoulutusta työvoimapolitiikkaan. Tuemme työn perässä muuttamista. Vauhditamme maahanmuuttajien työllistymistä Suomeen.
Kolmas valinta on tulevaisuus. Nyt kun meillä on tukevampaa maata jalkojen alla julkisessa taloudessa, olemme voineet tehdä panoksia budjettiin. Siksi olemme tehneet budjetissa ratkaisuja, jotka vahvistavat kasvua ja osaamista. Maailmanlaajuisessa kilpailussa Suomi pärjää vain osaamisella. Tarvitsemme laadukasta tutkimusta, uusia ideoita ja kykyä skaalata ja kaupallistaa niitä. Tarvitsemme kansainvälisiä verkostoja ja yhä reippaampaa myyntiotetta, jotta tuotteemme menestyvät maailmalla. Siksi lisäämme pysyvästi tutkimuksen, kehityksen ja innovaatioiden rahoitusta noin 112 miljoonalla eurolla.
Neljäs valinta on turvallisuus. Suomalaiset kokevat ymmärrettävästi yhä suurempaa huolta arjen turvallisuudestaan ja kokonaisturvallisuudesta. Me haluamme, että Suomi on tulevaisuudessakin maa, jossa ihmiset voivat kokea olonsa turvalliseksi. Siksi esimerkiksi pidämme huolen, että poliisien määrä säilyy nykyisessä 7 200:ssa ja harvaan asutuille alueille sekä lähiöihin palkataan lisää poliiseja. [Eero Heinäluoma: Entäs Enontekiö?]
Viides ratkaisu ja valinta on ympäristö ja kestävä kehitys. Ympäristön puhtaus, luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutoksen hillintä ovat meidän kaikkien vastuulla. Moni koki viime kesänä omakohtaisesti, mistä on kysymys. Helteinen kesä teki mökkivesistä uimakelvottomia. Kuivuus vei viljelijöiltä sadon, purojen uomat kuivuivat. Monet kodit kuumenivat läkähdyttäviksi, ja monet meille tärkeät laitokset, joissa esimerkiksi hoidetaan vanhuksia, olivat todella tukalia työpaikkoja ja oleskelupaikkoja. Tuulettimet loppuivat kaupoista.
Tässäkin budjetissa teemme valintoja yhteisen ympäristömme hyväksi. Yksi kipeimmin toimia vaativista vesistä on Itämeri. Me aloitamme nyt kolmivuotisen ohjelman, jolla vähennämme Itämeren ravinnekuormitusta. Tutkimusalus Aranda on nyt uusittu loppuun, ja nyt lisäämme sen käyttöä. Onkin vaikea nähdä, että tämän ohjelman jatkamisesta tulisi tulevinakaan vuosina kiistaa, vaikka päätöksen teemme nyt ensimmäisestä vuodesta.
Me arvostamme suomalaista ruokaa, lähellä tuotettua terveellistä ja turvallista ruokaa. Ja kuten sanottu, viljelijät ovat olleet todellisessa ahdingossa tänä kesänä. On selvää, että autamme ennätyskuivasta kesästä kärsinyttä suomalaista ruoantuottajaa.
Minä olen erityisen iloinen siitä, että Suomi on ensimmäisten maiden joukossa ottanut käyttöön kestävän kehityksen budjetoinnin. Viime vuonna me aloitimme tämän: tämän vuoden budjettikirjaan käytännössä vähän puolipakottamalla ministeriöt tekivät arvion siitä, miten eurojen käyttö edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Tämän vuoden budjettiesityksessä menemme pidemmälle, pidemmälle arvioissa siitä, miten resurssiviisas, hiilineutraali Suomi tavoitetaan. Tämä on loistava työkalu jatkossa, kun arvioidaan tulevien budjettien ja kehyspäätösten yhteydessä varojen suuntaamista järkevällä ja kestävällä tavalla. Tämä on herättänyt erittäin paljon kiinnostusta maailmalla. Mielestäni Suomen pitää tavoitella sitä, että kestävän kehityksen budjetointi ajetaan sisään myöskin tulevaan Euroopan unionin rahoituskehykseen.
Arvoisa puhemies! Seuraava valinta on kannustavuus. Verotuksen rakenne on yksi keskeisimpiä keinoja ohjata yhteiskunnallista kehitystä. Meidän viestimme on, että Suomessa paitsi saa tehdä myös kannattaa tehdä työtä, kannattaa ottaa ylitöitä, kattaa ponnistella, kannattaa kehittää itseään, kannattaa yrittää. Siksi tässäkään budjetissa kenenkään työn verotus ei kiristy. Palkansaajien ja myös eläkeläisten verotus pysyy lähes ennallaan ensi vuonna. Verotusta kevennetään 130 miljoonalla eurolla. Eniten kevenee pieni- ja keskituloisten verotus. Eläkkeensaajien ostovoiman turvaamiseksi eläkeläisten verotusta kevennetään 30 miljoonalla eurolla. Väite siitä, että tämän hallituksen veropolitiikka olisi suosinut suurituloisia, on väärä. [Eero Heinäluoma: Sehän näkyy tästä kirjasta!] Veropolitiikan suurin hyötyjä on ollut pieni- ja keskituloinen palkansaaja. Työn verotusta on kevennetty yhteensä 1,4 miljardilla eurolla, painottuen pieni- ja keskituloisiin. Tuloverotuksen keventäminen on kannanotto: Työn tekemistä arvostetaan Suomessa. Se on myös viesti siitä, että ihmisten kuuluu saada itse päättää rehellisesti hankkimiensa rahojen käytöstä. Ne ovat ihmisten rahoja, eivät valtion rahoja.
Esitämme piensijoittajien osakesäästötilin ottamista käyttöön. Se on pitkään aikaan ensimmäinen uudistus, joka parantaa tavallisen piensijoittajan asemaa. Kyse ei ole mistään pienestä porukasta: Suomessa on jo yli 800 000 ihmistä, jotka omistavat osakkeita. Kuvaavaa on se, että noin 400 000 heistä saa osinkotuloja alle 500 euroa vuodessa. Eli tämä malli, jota esitämme, osuu todella hyvin ja palvelee todella hyvin, niin että tavallinen pienituloinenkin palkansaaja pääsee sijoittamisen ja säästämisen alkuun, samalla välineellä ja samoilla veroeduilla, jotka ovat olleet suurituloisilla jo kauan Suomessa käytössä. [Ben Zyskowicz: Demareista se on väärin! — Eero Heinäluoman välihuuto]
Arvoisa puhemies! Menetimme vuosia finanssikriisin ja sitä seuranneen talouden alhon vuoksi. Vasta tänä vuonna me saavutimme bruttokansantuotteessa tuon tason, johon 2008 syöksyimme. Mutta nyt Suomi käy täysillä, yritykset palkkaavat väkeä, tilauskirjat pullistelevat, vienti vetää. [Puhemies koputtaa]
Kun tämä hallitus aloitti, otettiin velkaa noin 6 miljardia euroa. Olemme saaneet velkaantumiseen taittumaan. Ensi vuoden budjettiesitys rakentuu 1,4 miljardin velanotolle, ja jos tämä talouskehitys, jota ennustetaan, jatkuu, [Puhemies koputtaa] valtionkin velkaantuminen loppuu ensi vuonna. Julkinen talous on vahvistunut lähes 6 miljardia — herra puhemies, jatkan puoli minuuttia — tämän hallituskauden aikana, ja kestävyysvaje, joka vuonna 2015 oli 4,6 prosenttia, on laskenut 3,2 prosenttiin, [Puhemies koputtaa] eli tälläkin saralla on edistytty.
Arvoisa puhemies! Paljon olisi sanottavaa, mutta uskon, että debatin myötä meillä on vielä paljon tilaa keskustella tästä erinomaisesta budjetista ja hyvästä talouskehityksestä.
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
: Näin varmasti on. Ministerin puheenvuoro ylitti 1 minuutilla 19 sekunnilla siihen varatun ajan. [Eero Heinäluoma: Muutama sana ensi vuonna jatkuvista leikkauksista olisi ollut paikallaan!] — Puhujalistaan.