Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä esitettiin ministerin vastattavaksi pitkä lista epäselväksi jääneitä kysymyksiä. Ensinnäkin on substanssi: Onko hallituksella aie tai suunnitelma kyseisten ihmisten avustamiseksi Suomeen? Kun asiasta alkoi tihkua tietoja julkisuuteen, ne tyrmättiin ministeriön suunnalta perättömiksi huhuiksi ja disinformaatioksi. Sittemmin on tullut esiin vastaansanomattomia todisteita siitä, että ulkoministeriön johdolla on laadittu varsin yksityiskohtainen suunnitelma al-Holin leirillä olevien ihmisten kotiuttamiseksi. Tällaisen suunnitelman olemassaolosta voidaan päätellä, että hallituksella tai ainakin ulkoministerillä on ollut tahtotila näiden ihmisten tuomiseksi Suomeen. 

Kuten monet asiantuntijat ovat todenneet, tähän asiakysymykseen ei ole hyviä ratkaisuja, on vain ratkaisuja, joissa on hyviä ja huonoja puolia. Asiasta pitäisi käydä perusteellinen keskustelu, mutta keskusteleminen on vaikeaa, jos ministeri laatii suunnitelmia salassa eikä anna niistä edes kysyttäessä tietoa eduskunnalle, medialle tai yleisölle. 

Perustuslain mukaan Suomen kansalaisilla on oikeus palata maahan. Kuten ulkoministeri aivan oikein sanoi, lapset ovat joka tapauksessa syyttömiä siihen, mitä heidän vanhempansa ovat tehneet. Toisaalta maalaisjärki sanoo, että nämä naiset ovat vapaaehtoisesti matkustaneet palvelemaan terrorismia ja hirmuhallintoa. He ovat olleet täysin tietoisia Isis-järjestön ja kalifaatin luonteesta. Yleisellä tasolla tiedetään, että naisilla on ollut aktiivinen rooli esimerkiksi kalifaatin propagandassa ja viestinnässä, uusien jäsenten rekrytoinnissa ja jesidivähemmistöön kuuluvien naisten ja lasten orjuuttamisessa. Me emme siis puhu pelkästään terroristien ja taistelijoiden puolisoista vaan ihmisistä, jotka itse ovat fanaattisen, väkivaltaisen ideologian kannattajia. Äärimmäiset näkemykset ovat tulleet esiin myös leirillä olevien naisten viime päivinä julkaistuissa haastatteluissa. Myös suojelupoliisi arvioi, että Suomeen päästyään nämä naiset todennäköisesti jatkavat terroristiseen toimintaan osallistumista ja sen tukemista ja vahvistavat täällä jo olevaa jihadistista liikehdintää.  

On selvää, että Isis-naisten muodostamaa turvallisuusuhkaa ei pystytä eliminoimaan viranomaisvalvonnalla tai ääriajattelusta vieroittavilla vapaaehtoisohjelmilla. Suojelupoliisilla on jo nyt lähes 400 seurattavaa kohdehenkilöä. Yhtä selvää on, että vaikka naiset olisivat osallistuneet suoranaisiin rikoksiin, heidän saamisensa oikeudelliseen vastuuseen Suomessa on hyvin epätodennäköistä. Toisin kuin muut Pohjoismaat, Suomi ei ole saanut edes varsinaisia taistelijoita tuomittua. Suomeen päästyään naiset siis suurella todennäköisyydellä voivat jatkaa vapaalla jalalla myrkyllisen ideologiansa juurruttamista paitsi omiin lapsiinsa myös muihin vaikutuspiirissään oleviin ihmisiin. Lasten turvallisuuden takaamisesta puhutaan paljon, mutta liian vähän puhutaan siitä, että nämä äidit ovat uhka lastensa turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. [Anne Kalmari: Siksi huostaanottoja!] Lastenkaan muodostamaa uhkaa ei pidä väheksyä. Lapset ovat altistuneet vuosia kestävälle aivopesulle, ja Isisin tiedetään käyttäneen pieniäkin lapsia teloitusten ja muiden rikosten tekemiseen. Osa leirillä olevista lapsista on tiettävästi täysi-ikäisiä tai lähellä täysi-ikäisyyttä, ja he ovat saattaneet osallistua taistelutoimintaan. [Ilkka Kanerva: Ja -koulutukseen!] 

Parikymmentä ihmistä ei ole suuri määrä edes suhteutettuna Suomessa jo nyt oleviin islamisteihin ja Isisin kannattajiin. Tapauksella on kuitenkin suuri periaatteellinen merkitys ja kauaskantoisia seurauksia. Isis ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kansainvälinen terroristijärjestö. Suomi ei voi viestittää olevansa turvasatama, josta voi lähteä ulkomaille tekemään silmittömiä rikoksia ja jonne voi muina miehinä ja naisina palata jäähdyttelemään, kun olot konfliktialueilla käyvät epämukaviksi. Seurausten on oltava sellaisia, että jatkossa terroristien sympatisoijat pohtivat lähtemistään kahteen kertaan. 

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen ytimessä eivät kuitenkaan ole Isis-naiset vaan tapa, jolla ulkoministeri Haavisto on toiminut. Hän on pyrkinyt toimimaan salassa paitsi julkisuudelta myös eduskunnalta, jonka luottamusta hallituksen tulee nauttia. Hän on pyrkinyt painostamaan virkamiehiä tekemään al-Holin leirillä olevien Suomen kansalaisten palauttamista koskevat päätökset ja henkilökohtaisen vastuunsa välttämiseksi piiloutumaan virkamiesten selän taakse. Tämän osoittaa jo se, että monet muut maat, mukaan lukien muut Pohjoismaat, ovat tehneet poliittisen ja julkisen päätöksen olla auttamatta aikuisia Isisin kannattajia palaamaan. Ulkoministeri Haavisto on antanut ymmärtää, että hallitus ei voisi tehdä sellaista poliittista päätöstä, joka sivuuttaisi perustuslain ja kansainvälisten sopimusten asettamat toimintavaatimukset. Kuitenkin myös muilla Pohjoismailla on perustuslaki, ja ne ovat tismalleen samojen kansainvälisten sopimusten osapuolia. Suomi ei voi olla kansainvälisoikeudellinen erityistapaus, eikä Suomi voi näin tärkeässä ja periaatteellisessa kysymyksessä omaksua väljempää toimintalinjaa kuin verrokkimaat.  

On poikkeuksellista, että ministeriön virkamies nousee julkisesti vastarintaan ministeriä vastaan. On poikkeuksellista, että salassa pidettävää materiaalia vuodetaan julkisuuteen siinä mitassa kuin viimeisinä viikkoina on tapahtunut. Mistä tämä kertoo? Siitä, että ulkoministeri Haaviston toiminta on poikkeuksellista. Virkakoneisto joutuu suojelemaan integ-riteettiään näin poikkeavilla keinoilla. 

Ulkoministeri Haavisto on useissa kohdin antanut eduskunnalle tai sen valiokunnille harhaanjohtavaa tietoa päätöksentekoprosessista, päätösten sisällöstä, niiden oikeudellisesta perustasta, operaatiosuunnitelman olemassaolosta ja sen yksityiskohdista. Tätä salailua ja harhaan johtamista ei voida perustella operatiivisilla seikoilla tai henkilöstön tai leirillä olevien turvallisuudella. Pikemminkin sillä on haluttu välttää poliittisen vastuun kantaminen päätöksistä. Jopa osa hallituspuolueista näyttää olleen tietämättömiä ulkoministerin suunnitelmista. Myöhemmin asia on toki niille myyty, ja ulkoministeri Haavisto onkin toimittanut hallituskumppaneilleen sähköpostilla ohjeet, miten mihinkin kysymykseen tulee vastata.  

Perustuslaki ja kansainväliset sopimukset eivät velvoita Suomea toimimaan asiassa tietyllä tavalla. Oikeuskanslerin lausunto ei ole hallituspuolueiden edustajien väittämällä tavalla päätös, joka velvoittaisi hallitusta toimimaan tietyllä tavalla, ja tämän on oikeuskansleri itsekin todennut. [Eva Biaudet: Aika painava tulkinta laista!] 

Arvoisa puhemies! Eduskunta ei voi hoitaa keskeistä tehtäväänsä eli hallituksen toimien parlamentaarista valvontaa, jos se ei saa asianmukaista tietoa hallituksen tekemisistä. Jos jotakin tietoa ei perustellusta syystä voida eduskunnalle antaa, tämäkin on pystyttävä sanomaan suoraan. Sen sijaan se, että ministeri tai ministerin alaisuudessa toimiva virkamies antaa kansanedustajien kysymyksiin totuudenvastaisia vastauksia tai pyrkii ovelilla ja monitulkintaisilla sanavalinnoilla tai tahallisella väärinymmärtämisellä johtamaan edus-tajia harhaan, [Paavo Arhinmäki: Ammattilainen puhuu tällä hetkellä!] on sietämätöntä eduskunnan arvovallan ja poliittisen järjestelmän uskottavuuden kannalta. [Satu Hassi: Asiantuntija puhuu!] 

Arvoisa puhemies! Tästä johtuen teen seuraavan esityksen: Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että ulkoministeri Haavisto ei ole antanut eduskunnalle totuudenmukaista tai riittävää tietoa toiminnastaan al-Holin leirillä olevien henkilöiden Suomeen palautukseen liittyviä suunnitelmia koskien. Näillä perusteilla eduskunta toteaa, että ulkoministeri Haavisto ei nauti eduskunnan luottamusta. — Kiitos.