Pääluokka 24

Pääluokka 25

OIKEUSMINISTERIÖN HALLINNONALA 

Suomalaisen oikeuslaitoksen toimintakyky edellyttää panostuksia. Tuomioistuinvirasto on esittänyt 90 miljoonan euron vuosittaista lisärahoitusta. On tärkeää, että tätä rahoitustasoa tavoitellaan hallituksen nykyistä aikataulua nopeammin. Riittämättömät määrärahat aiheuttavat suuria ongelmia, kuten oikeudenkäyntien ja käsittelyaikojen liian pitkiä kestoja ja henkilökunnan kuormittumista. Oikeudenhoidon toimijat huolehtivat valtion ydintehtävistä, ja tämän takia niiden voimavarat pitää turvata myös taloudellisesti vaikeina aikoina. 

Oikeusavun tulorajat tulisi myös nostaa sellaiselle tasolle, jota selonteossa esitetään. Oikeusavun tulorajojen mataluus johtaa siihen, että kaikki pienituloiset eivät saa oikeusapua maksutta eivätkä kaikki keskituloiset saa oikeusapua edes omavastuuosuudella. Nostamalla tulorajoja oikeusavun saamisen mahdollisuus paranisi. Yhä useamman tulisi olla oikeutettu oikeusapuun, ja tämän takia oikeusavun tulorajoja tulisi nostaa ja sen lisäksi taloudellisia edellytyksiä koskevaa laskentatapaa tulisi yksinkertaistaa. 

Hallintotuomioistuinten kriittisten asiaryhmien käsittelyjä tulisi nopeuttaa. Resurssivaje aiheuttaa tällä hetkellä sen, että käsittelyajat ovat venyneet pitkiksi. Pitkät käsittelyajat heikentävät oikeuden saatavuutta. Rikosoikeusprosessia tulee sujuvoittaa jonojen kasvun ehkäisemiseksi. Oikeudenhoidon prosessiekonomiaa tulisi myös laajemmin tarkastella. 

Hallitusohjelman mukaan poliisin resursseja myös lisätään niin, että poliisien määrä vaalikauden lopussa on 8 000. Rikoksentorjunnan lisääntyneitä resursseja vastaavasti pitäisi myös oikeudenhoidon resursseja lisätä, jotta oikeudenhoidon toimijoiden on mahdollista hoitaa osuutensa rikosten selvittämiseksi. Jotta rikosoikeudenhoito olisi toimivaa, vaatii se riittävää resursointia kaikille rikosprosessiketjuun kuuluville toimijoille. 

Ulosottolaitos jää myös hallituksen budjettiesityksessä ilman lisämäärärahaa vuonna 2024, vaikka Ulosottolaitos on itse tuonut esiin ulosottotoimen rahoituksen riittämättömyyden. Talousarvioesitykseen ei myöskään sisälly Ulosottolaitokselle lisämäärärahaa Venäjän ja Ukrainan välisen sodan takia asetettujen pakotteiden täytäntöönpanoon. Tämä on erittäin ongelmallista, sillä pakotteiden täytäntöönpano vaatii vielä paljon resursseja Ulosottolaitokselta ja 1,1 miljoonan euron määrärahan poistuminen on huolestuttava päätös. Oikeudenhoidon selonteosta käy myös ilmi, että Ulosottolaitoksen perusrahoituksen taso itsessään on riittämättömällä tasolla. EU:n tasolta on arvioitu, että pakotteet jatkuvat vielä vuosia ja tilanteen hoitamiseen tarvittaisiin Ulosottolaitokselle riittävät resurssit. Tilanteen pitkittyessä mahdollisuudet hoitaa muita tehtäviä, kuten harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaa, heikentyvät. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Pääluokka 26

SISÄMINISTERIÖN HALLINNONALA 

Vahva sisäinen turvallisuus on hyvinvoivan yhteiskunnan yksi perusedellytys. Siksi sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten toimintaedellytyksistä ja resursseista on huolehdittava. Tehokas ja riittävällä tavalla resursoitu viranomaistoiminta on välttämätöntä, jotta turvallisuuden tasa-arvo yhteiskunnassa voi toteutua. 

Eduskunnan viime vaalikaudella hyväksymässä sisäisen turvallisuuden selonteossa on korostettu sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten toimintaedellytysten ja rahoituspohjan varmistamista vaalikaudet ylittävällä tavalla. Valtion vuoden 2024 talousarvioesitys ei kuitenkaan täysimääräisesti vastaa sisäisen turvallisuuden viranomaisten rahoitus- ja resurssitarpeisiin. 

Rajavartiolaitos on tuonut esiin perusrahoituksensa merkittävät vajeet nykyisen tasoisen toiminnan ylläpitämiseksi. Rajavartiolaitos on esittänyt, että sen toimintamenojen rahoitusvaje on kehyskauden lopussa vuonna 2027 noin 25 miljoonaa euroa. Edelleen Rajavartiolaitos on tuonut esiin, että rahoitusvaje tulee vaikuttamaan Rajavartiolaitoksen operatiiviseen suorituskykyyn viimeistään vuodesta 2025 alkaen. Sosialidemokraatit pitävät muuttuneessa toimintaympäristössä välttämättömänä, että Rajavartiolaitoksen perusrahoitusta vahvistetaan kehyskauden aikana siten, että rahoitusvaje pienenee jo ensi vuodesta alkaen. 

Hallitus ehdottaa 3,5 miljoonan euron lisämäärärahaa vuodelle 2024 pelastajakoulutuksen lisäämiseksi. Hallituksen tavoitteena on lisätä koulutettavien pelastajien määrää niin, että 1 000 pelastajan lisäys saavutetaan vuonna 2032. Sosialidemokraatit kiirehtivät pelastajapulan ratkaisemista jo hallituksen tavoitetta nopeammin. Sosialidemokraatit esittävät pelastajakoulutettavien määrän nostamista siten, että tavoiteltu 1 000 uutta pelastajaa saavutettaisiin vuonna 2030. Tämä edellyttää miljoonan euron määrärahalisäystä pelastajakoulutuksen lisäämiseksi, hallituksen kohdistaman määrärahan päälle. 

Sosialidemokraatit lähtevät siitä, että maahanmuuttopolitiikan on oltava kaikkina aikoina hallittua ja sosiaalisesti oikeudenmukaista. Onnistunut maahanmuuttopolitiikka edellyttää riittäviä viranomaisresursseja, sujuvia lupa- ja viranomaisprosesseja sekä ajantasaista lainsäädäntöä. 

Sosialidemokraatit eivät tue Orpon hallituksen tekemää linjausta alentaa pakolaiskiintiötä 500 kiintiöpakolaisen tasolle vuodesta 2024 alkaen. Kiintiöpakolaisuus on kaikkein vaikuttavin tapa toteuttaa humanitääristä maahanmuuttoa Suomeen ja kohdistaa apua sitä eniten tarvitseville ihmisille, kuten kriisialueiden naisille, lapsille ja perheille. 

Sosialidemokraatit katsovat, että Suomen pakolaiskiintiön tulee olla vuoden 2024 osalta 850—1 050 pakolaisen tasolla. Koska pakolaiskiintiön tasosta päätetään vuosittain valtion talousarvion yhteydessä, tulee Suomen säilyttää mahdollisuus suhteuttaa vastaanotettavien pakolaisten määrä globaaliin pakolaistilanteeseen, kuten on toimittu koko 2000-luvun ajan. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Pääluokka 27

PUOLUSTUSMINISTERIÖN HALLINNONALA 

10. Sotilaallinen maanpuolustus 

Erityisesti nykyisessä, vaikeasti ennakoitavassa turvallisuustilanteessa on välttämätöntä, että ylläpidämme vahvaa kansallista puolustuskykyämme kaikissa tilanteissa. Tämä edellyttää erityisesti Puolustusvoimien suorituskyvystä huolehtimista. Puolustusvoimien ja ylipäätään puolustusministeriön hallinnonalan määrärahoja on viime vuosina aiheellisesti lisätty. Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristön muutos sekä sotilaallinen liittoutuminen ovat tuoneet Puolustusvoimille merkittäviä lisämäärärahatarpeita, jotka tulee huomioida myös tulevina vuosina. Yleinen asevelvollisuus, koulutettu reservi, koko maan puolustaminen ja korkea maanpuolustustahto ovat Suomen puolustuksen perusta myös jatkossa. 

Puolustusvoimien henkilöstö on keskeisessä roolissa niin Puolustusvoimien suorituskyvyn kuin koko maanpuolustuksen toteuttamisen kannalta. Viime vuosina maanpuolustuksen toimintaympäristö on ollut huomattavassa murroksessa, mikä on aiheuttanut Puolustusvoimien henkilöstölle kasvavia työpaineita. Viimeisimpänä Venäjän hyökkäyssotaa seurannut turvallisuusympäristön muutos sekä Suomen sotilaallinen liittoutuminen ovat entisestään lisänneet ja lisäävät jatkossakin työkuormaa Puolustusvoimissa. Tulevina vuosina myös esimerkiksi asevelvollisuuden kehittäminen ja kutsuntojen laajentaminen koko ikäluokkaa koskeviksi tulevat aiheuttamaan lisätyötä henkilöstölle. 

Puolustusministeriön hallinnonalalle on viime vuosina saatu tarpeellista lisärahoitusta. Tämä ei kuitenkaan riittävällä tavalla näy Puolustusvoimien henkilöstöresursseissa. On hyvä, että Puolustusvoimien henkilöstötilanne on puolustushallinnon mukaan viime vuosina kehittynyt myönteiseen suuntaan. Vuonna 2021 hyväksytyn puolustusselonteon linjausten mukaisesti Puolustusvoimien henkilöstöä tullaan tulevina vuosina kasvattamaan yhteensä 500 henkilötyövuodella, ja tämän osalta ollaan hyvässä vauhdissa. Työtä on kuitenkin edelleen tehtävänä ennen kuin henkilöstömitoituksella pystytään täysin vastaamaan yhä laajenevan tehtäväkentän haasteisiin. Erityisesti Nato-jäsenyys tuo mukanaan merkittäviä lisähenkilöstötarpeita, joita ei esimerkiksi viimeisimmässä puolustusselonteossa ole voitu vielä huomioida. 

On ensiarvoisen tärkeää, että henkilöstön työkyvystä ja työssäjaksamisesta pidetään huoli etenkin nyt, kun työmäärä ja paineet ovat lisääntyneet muuttuneen toimintaympäristön myötä. Työssäjaksamisen näkökulmasta henkilöstön riittävyys on avaintekijä. Riittävät henkilöstöresurssit turvaamalla voidaan parantaa henkilöstön työssäjaksamista ja ennaltaehkäistä esimerkiksi työuupumuksia tai alan vaihtoa. 

Muun muassa tehtäväkentän laajenemisesta johtuvaa henkilöstövajausta on viime vuosina osaltaan paikattu sopimussotilaita palkkaamalla. On kuitenkin huomattava, ettei sopimussotilaiden määrän lisääminen poissulje tarvetta ammattihenkilöstön määrän kasvattamiselle. Sopimussotilailla ei ole kaikkea ammattisotilaan osaamista, eikä heitä voida käyttää kaikkiin tehtäviin. 

SDP korostaa, että henkilöstön määrää tulee kasvattaa niin sotilas- kuin siviilitehtävissä edelleen suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti tulevina vuosina. 

Suomen puolustuksen perusta muodostuu edelleen yleisestä asevelvollisuusjärjestelmästä, laajasta ja koulutetusta reservistä sekä korkeasta maanpuolustustahdosta. Reserviläiset muodostavat noin 95 prosenttia Suomen sodan ajan vahvuudesta. Asevelvolliset ovat tulevaisuudessa osa reserviä, ja siksi heistä on syytä pitää huolta asepalveluksen aikana. 

Ase- ja siviilipalvelusvelvollisuutta suorittaville maksetaan päivärahaa palveluksen aikaisten kulujen kattamiseen. On kuitenkin jo pitkään ollut tunnettu tosiasia, että varusmiesten päivärahat ovat erittäin matalalla tasolla. Päivärahat eivät nykyisellään käytännössä riitä toimeentuloon varuskunnan ulkopuolella, ja sitä täydentämään tarvitaan monesti joko omia säästöjä tai vanhempien tukea. Lisäksi inflaatio on entisestään syönyt päivärahan ostovoimaa. SDP on sitä mieltä, että asevelvolliselle kuuluvia taloudellisia etuuksia tulisikin edelleen kehittää ja tuoda ajan tasalle eduskunnan tahdon mukaisesti. Tästä syystä SDP esittää, että Orpon hallituksen Puolustusvoimien toimintaan esittämästä 50 miljoonan euron lisäyksestä varataan osa varusmiesten päivärahojen korottamiseen. 

Erityisesti vallitsevassa turvallisuustilanteessa on keskeistä, että turvaamme kotimaisen puolustustarviketeollisuuden toimintaedellytykset sekä huoltovarmuuden. Riittävän puolustusmateriaalituotannon turvaaminen on välttämätöntä niin oman puolustuksemme uskottavuuden kannalta kuin myös siitä näkökulmasta, että meidän on myös jatkossa mahdollista tukea Ukrainaa sodassa Venäjää vastaan. 

Suomen Nato-jäsenyyden myötä myös kotimaisen puolustusteollisuuden vientiedellytykset ovat parantuneet. Kotimaisen puolustusteollisuuden toimintaedellytyksiä voidaan parhaalla tavalla ylläpitää varmistamalla myös teollisuuden vientiedellytyksiä. Vientimahdollisuudet ovat Nato-jäsenyyden myötä parantuneet, ja niitä tulee pystyä hyödyntämään. Kotimaisen puolustusteollisuuden kasvu vahvistaa myös Suomen taloutta laajemmin. 

Puolustusvoimien toimintamenojen momentilta (27.10.01) voidaan ohjata määrärahaa kotimaisen puolustusteollisuuden vientiedellytysten ja kansainvälistymisen tukemiseen liittyvien menojen maksamiseen. Puolustushallinnon lisäksi tärkeitä toimijoita puolustusteollisuuden vienninedistämisen kannalta ovat muun muassa Suomen edustustot ja Team Finland -verkosto samoin kuin Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Pääluokka 28

VALTIOVARAINMINISTERIÖN HALLINNONALA 

Harmaa talous, talousrikollisuus, veronkierto sekä niihin liittyvät lieveilmiöt haittaavat taloutta ja uhkaavat oikeudenmukaista yhteiskuntaa monin tavoin. Ne pienentävät verotuloja, vääristävät kilpailua, heikentävät työntekijöiden asemaa ja viime kädessä uhkaavat oikeusvaltion uskottavuutta.  

Harmaan talouden ohella Suomi menettää vuosittain satoja miljoonia euroja monikansallisten yritysten aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron vuoksi. Myös kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvä verovilppi aiheuttaa Suomelle satojen miljoonien eurojen veromenetykset.  

SDP on ollut aktiivisessa roolissa, kun harmaaseen talouteen ja kansainväliseen veronkiertoon on puututtu viime vuosina. Aktiivisia toimia veronkierron torjumiseksi on jatkettava. Säädösmuutosten ja muiden toimenpiteiden ohella on tärkeää, että viranomaisilla on riittävät resurssit harmaan talouden vastaiseen työhön. SDP esittää, että harmaan talouden torjunnan resursseja lisätään valtionhallinnon eri aloilla yhteensä 10 miljoonaa euroa. 

Toimilla kertyisi parhaimmillaan satojen miljoonien verotuotto. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

SDP esittää, että momentille 28.10.02 lisätään 1 000 000 euroa harmaan talouden vastaisten toiminen vahvistamista varten. 

Edellä esitetyn perusteella ehdotamme,  

Sosialidemokraatit katsovat, että hyvinvointialueiden alijäämän kattamiseksi tulisi antaa lisäaikaa. Lisäksi vuonna 2025 maksuun tulevaa kertaerää tulee osittain aikaistaa vuoteen 2024. Tämä mahdollistaisi kaikkein lyhytnäköisimpien säästötoimenpiteiden välttämisen. Lisäksi hyvinvointialueindeksin mahdolliset muutostarpeet tulee selvittää. Petteri Orpon hallituksen 1,4 miljardin euron lisäsopeutus hyvinvointialueiden rahoitukseen kehyskauden aikana ja peruspalveluiden heikennykset tulee perua. 

Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palvelut siirtyivät kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa. Ajankohta on ollut haasteellinen, sillä hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain hyväksymisen jälkeen toimintaympäristössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Korkea inflaatio, sote-alan palkkaratkaisu ja koronapandemian jälkeensä jättämä hoitovelka haastavat hyvinvointialueiden taloutta ja toimintaa merkittävästi. Tilannetta tulisi helpottaa lainsäädännöllisin keinoin siten, että hyvinvointialueille turvataan työrauha ja mahdollisuus hallittuun palvelujen uudistamiseen siten, että palvelut ovat paitsi laadukkaita myös pidemmällä aikavälillä kustannustehokkaasti järjestetty. Hyvinvointialueita ei saa pakottaa tilanteeseen, jossa hätäiset sopeutustoimet osoittautuvat tulevaisuudessa huonoiksi paitsi laadun myös kustannusten näkökulmasta. Sosialidemokraatit korostavat hyvinvointialueiden rahoitusta koskevan lainsäädännön aktiivisen seurannan tarvetta ja mahdollisten ongelmakohtien korjaamista. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Sote-uudistuksessa tarkoitus on ollut siirtää painopiste perustason palveluihin, mutta hallitus leikkaa hyvinvointialueilta peruspalveluiden vahvistamiseen varattua rahoitusta. Ensi töikseen hallitus toi eduskunnan käsittelyyn eduskunnan helmikuussa 2023 yksimielisesti hyväksymän vammaispalvelulain esittäen sen lykkäämistä ja uudelleen valmistelua. Hoivahenkilöstön vähimmäismitoituksen (0,7) voimaantulo lykätään yli neljällä vuodella, eli kaikkein eniten hoivan tarpeessa olevilta vanhuksilta ympärivuorokautisessa palveluasumisessa leikataan 89 miljoonaa euroa vuosittain koko hallituskauden ajan. Hallitus pysäyttää myös perustason kiireettömään hoitoon pääsyn tiukentamisen eli jättää hoitotakuun 14 vuorokauteen. Tästä arvioidaan säästöä ensi vuodelle 5 miljoonaa euroa ja jatkossa 30 miljoonaa euroa vuosittain. Hallitus leikkaa myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevilta nuorilta laskemalla lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa 23 vuoteen. Lastensuojelun säästöksi lasketaan ensi vuodelle 12 miljoonaa euroa ja jatkossa 24 miljoonaa. Säästötavoitteen toteutuminen on epätodennäköinen ja saattaa johtaa suurempiin kustannuksiin elämäntilanteen vaikeutuessa ja palvelutarpeen kasvaessa. 

Pidämme säästöesityksiä lyhytnäköisinä ja huonosti perusteltuina. Kehitys kohti aiemmin eduskunnassa hyväksyttyjä tavoitteita on sekä henkilöstömitoituksen että hoitotakuun osalta edennyt johdonmukaisesti ja odotusten mukaisesti. Nyt hallitus pysäyttää kehityksen ja vie hyvinvointialueilta rahat näiden tärkeiden peruspalveluiden vahvistamiseen. Hoitotakuun tiukennuksesta luopumisessa ja rahojen leikkaamisessa alueilta hallitus ottaa myös riskin EU:n Kestävän kasvun -ohjelmarahoituksen mahdollisesta takaisinperinnästä (hoitotakuun osalta 95 miljoonaa euroa). Katsomme, että hallituksen esittämistä leikkauksista on luovuttava ja satsattava peruspalveluiden kehittämiseen. Seitsemän päivän hoitotakuu sisältää myös mielenterveyden palveluihin pääsyn. Katsomme, että mielenterveyden palveluita pitää edelleen vahvistaa ja luoda mielenterveystakuu, jossa koko maahan luodaan terapiat etulinjaan -toimintamallin mukainen hoitoonpääsy mielenterveyspalveluissa. Lisäksi työttömien terveystarkastuksiin on satsattava ja otettava toimivat parhaat mallit käyttöön koko maassa niin, että terveystarkastukset myös johtavat tarpeenmukaisten palveluiden saamiseen ja uudelleen työllistymiseen, mikäli terveydelliset ongelmat ovat estäneet työllistymisen. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Pääluokka 29

OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN HALLINNONALA 

Tulevaisuudesta innostuneet, tulevaisuuteen uskovat ja luottavat nuoret ovat vahva voima Suomen hyvinvoinnin, vaurauden ja menestyksen rakentamisessa. 

Kuitenkin tulevaisuusbarometrin mukaan vain 34 prosenttia nuorista odottaa innolla tulevaisuuttaan ja näkee siellä paljon mahdollisuuksia. Nuorisobarometrin mukaan eniten epävarmuutta ja turvattomuutta nuorten keskuudessa aiheuttavat oma tulevaisuus, työelämä ja toimeentulo. 

Tässä tilanteessa maan hallituksen olisi syytä käyttää kaikki tarmonsa ja taitonsa nuorten luottamuksen vahvistamiseen, tukea haasteellisissa elämäntilanteissa olevia nuoria ja luoda tuleville sukupolville näköaloja turvalliseen, hyvään tulevaisuuteen. 

Hallitus on kuitenkin valinnut toisin. Tilanteessa, jossa lapsiin ja nuoriin olisi panostettava, se keskittyy leikkaamaan nuorten arjesta ja tulevaisuudesta. 

Kyse ei ole yksittäisistä toimista, vaan koko hallituksen leikkauspolitiikan kova ydin kohdistuu nuoriin, nuorten tulevaisuuteen. Järkyttävintä on se, että iso osa heikennyksistä kasautuu samoille nuorille, jolloin leikkausten yhteisvaikutus muodostuu kestämättömäksi. 

Vaikka hallituksen kaavailemat leikkaukset opetukseen ja kulttuuriin eivät ole yhtä massiivisia kuin sote-alalle, kyse on koko vaalikautta ajatellen mittavista leikkauksista. Oppimisvajeet ja parlamentaarisesti tavoitteena oleva koulutustason nosto tarvitsisivat pikemminkin lisäpanostuksia. Nyt hallitus panostaa perusopetukseen, mutta toisella kädellä vähennetään OKM:n valtioavustusten tasoa 10 miljoonaa euroa sekä kuntien VOS:n indeksijarrun kautta leikataan myös sivistyssektorin rahoitusta. Valtionavustusten vähentäminen leikkaa laajalla skaalalla tieteestä, kulttuurista, nuorisotyöstä ja liikunnasta. 

Opiskeluhuolto on tärkeä osa oppilaitoksen muodostamaa tukiverkkoa nuorille. Kouluterveyskyselyn (2023) mukaan opiskelijahuoltopalveluilla on kuitenkin vaikeuksia kyetä vastaamaan nuorten hyvinvoinnin kasvaneisiin haasteisiin. Opiskeluhuolto ei kykene tarjoamaan lain edellyttämiä palveluita kaikkialla Suomessa. 

Opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelujen henkilöstömitoitusten tultua voimaan on keskeistä seurata mitoituksen riittävyyttä ja palveluiden oikea-aikaisen saamisen kehittymistä varsinkin niillä alueilla, joilla henkilöstövajausta on eniten. Resursseja tulee kohdentaa myös yhteistyöhön ja riittävän tiedonkulun varmistamiseen koulutuksen järjestäjien ja hyvinvointialueiden välille. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Oppimisen tuen tulee olla yhtenevä varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Tämä tarkoittaa, että oppilaan oikeudesta hänen tarvitsemiinsa tukimuotoihin on säädettävä täsmällisesti varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle ottaen kuitenkin huomioon koulutusasteiden ominaispiirteet. Perusopetuksessa toimivat ja yleisimmät matalan kynnyksen tukimuodot kaikille oppilaille ovat tukiopetus sekä osa-aikainen erityisopetus. Näihin on säädettävä oikeus myös lukion sekä ammatillisen koulutuksen opiskelijoille. 

Vuonna 2024 sekä ammatilliseen koulutukseen että lukiokoulutukseen ohjataan molempiin 5 miljoonan euron rahoitus oppimisen tuen kehittämiseen. Hallitusohjelman mukaan rahoituksella tulee kehittää tukiopetusta sekä erityisopetusta ja ammatillisessa koulutuksessa varmistaa riittävä lähiopetus. 

Erityisen tuen toteutukseen tarvitaan uusien toimintatapojen lisäksi myös riittävät henkilöstöresurssit. On myös tärkeää, että oppimisen tuen järjestelmän kehittämisessä huomioidaan oppivelvollisten rinnalla yhdenvertaisesti aikuiset opiskelijat. Oppimisen haasteet eivät rajoitu ikään.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Vuonna 2022 ammattikorkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen hakeneista yli puolella (52 %) oli ammatillisen koulutuksen tausta. Paikan vastaanottaneista 48 prosenttia oli suorittanut ammatillisen tutkinnon. Ammatillisen tutkinnon suorittaneilla tie ammattikorkeakouluun kulkee usein työelämän kautta. Valmistuttuaan he ovat haluttuja osaajia työmarkkinoilla. 

Tällä hetkellä toimivaa väylää ammatillisesta koulutuksesta yliopistoon ei käytännössä ole. Alle viidellä prosentilla yliopistosta opiskelupaikan vastaanottaneista on ammatillisen koulutuksen tausta. Mikäli halutaan, että puolet nuorista suorittaa korkeakoulututkinnon, tulee korkeakoulujen tiivistää yhteistyötä väylien kehittämisessä ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa. 

On keskeistä, että opiskelijavalinnoissa tunnistetaan ja tunnustetaan ammattiosaajien ja ylioppilaiden eri tavoin hankittua ja painottuvaa osaamista. Tulee myös varmistaa, että ammatillisen koulutuksen järjestäjien opintotarjonta ja koulutuksen toteutus mahdollistavat opiskelijan jatko-opintosuunnitelmia tukevat yksilölliset valinnat esimerkiksi perustaitojen vahvistamiseksi. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Suomessa tehtävän tutkimuksen taso on korkea, mutta keskeiset verrokkimaat — kuten muut Pohjoismaat — ovat Suomea edellä. Suomen Akatemia arvioi, että T&K-rahoituksen vuotuisesta lisäyksestä vuosina 2025—2027 tulisi kohdentaa joka vuosi vähintään 50 miljoonaa euroa lisävaltuutta Akatemialle kehystason (460,2 miljoonaa euroa) lisäksi. 

TKI-rahoituksen painopistettä tulee siirtää enemmän korkeakoulujen perusrahoitukseen ja perustutkimukseen. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Vaikka korkeakouluindeksi ja vuoden 2022 indeksin korjaukset näyttävät nostavan ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen tasoa 50 miljoonaa euroa, eivät indeksikorotukset lisää korkeakoulujen käytössä olevia resursseja vaan ylläpitävät nykyisen ostovoiman palkkojen ja muiden kulujen noustessa rajusti. Aloituspaikkojen lisäämiseen kohdennettu 10 miljoonan euron lisärahoitus ei helpota ammattikorkeakoulujen taloudellista asemaa. Aloituspaikkarahoituksella pakotetaan ammattikorkeakoulut pitämään aloituspaikkojen perustaso nykyisellään, vaikka leikkausten takia resurssit vähenevät ja aiemmat lisärahoituspaikat lakkautettiin. 

Leikkaukset avoimen korkeakoulujen maksujen korottamisen sekä lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden lukukausimaksujen korottamisen perusteella eivät tule maksamaan itseään takaisin vuoden 2024 aikana. Lisäksi leikkaukset ovat todella huono viesti ammattikorkeakouluille, joiden on käsketty laventamaan rahoituspohjaa kompensoimaan heikkoa valtion rahoitusta. Mikäli koulutuksen volyymi ei pysy yllä, toteutuvat määrärahasäästöt puhtaina koulutusleikkauksina ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta. 

Aiemmin ammattikorkeakoulut maksoivat sote-alan harjoittelukorvauksia noin kahdeksan miljoonaa euroa. Uudistus toi mahdollisuuden hyödyntää säästyneet varat koulutuksen järjestämiseen ja kehittämiseen. 

Nyt hallitusohjelmassa on linjattu, että ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta leikataan 12 miljoonaa euroa. Perusteluna käytetään harjoittelukorvauksien aiempaa siirtymistä valtiolle. Hallitusohjelmakirjaus uhkaa vesittää vasta puoli vuotta sitten voimaan tulleen uudistuksen ja lisätä erityisesti sote-alan ammattikorkeakoulujen taloudellista ahdinkoa entisestään. 

Julkisen talouden suunnitelmassa EU/ETA-valtioiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukuvuosimaksujen täyskatteellistamisen (vähimmäismaksujen korotus) ennakoituja tuottoja vastaava summa 20 milj. euroa leikataan korkeakoulujen valtionrahoituksesta vuoteen 2028 mennessä. Tämä kasvattaa ammattikorkeakoulujen toiminnan markkinariskiä, ja leikattu summa on pois sekä koulutuksen että kansainvälisten opiskelijoiden opetuksen kehittämisestä, vaikka ennakoidut tuotot toteutuisivatkin, mitä voi pitää epävarmana. 

TKI-rahoitusta ei tule kohdentaa pelkästään haettaviin rahoitusinstrumentteihin. On kestämätöntä, että TKI-rahoituksella ei vahvisteta korkeakoulujen perusrahoitusta. Parlamentaarisen TKI-työn yhtenä merkittävänä kehittämisen lähtökohtana oli ennakoituvuus ja pitkäjänteisyys, joka ei toteudu pelkästään rahoituksen vivuttamisvaatimuksella.  

TKI-toiminnan vahvistamiseen eivät yksistään riitä tohtorikoulutuspilotit, joihin suunnataan vuonna 2024 rahoitusta 40 miljoonaa euroa. Kokonaisuudessaan kehyskaudella tohtorikoulutuspilotteihin suunnataan 262 miljoonaa euroa. Ammattikorkeakoulut tulisi ottaa mukaan tohtorikoulutuspilottien toteuttamiseen. 

Erityisesti ammattikorkeakoulutuksen kannalta on huolena, miten varmistetaan, että rahoitusta kanavoituu ammattikorkeakoulujen yritysyhteistyössä tehtävään soveltavaan tutkimukseen. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Pääluokka 30

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALA 

Maatalouden kannattavuus heikkenee kuluvana vuonna viime vuodesta mm. heikomman sadon, alhaisempien viljan hintojen ja suurempien kustannusten myötä. Maatilojen keskimääräinen yrittäjätulo jää vuonna 2023 ennusteen mukaan 15 100 euroon. Keskimääräinen kannattavuuskerroin laskee 0,38:ään viime vuoden 0,71:stä. Viljan sekä öljy- ja valkuaiskasvien viljelyn tuotantokustannukset kasvavat edellisvuodesta. Kannattavuus vaihtelee tuotantosuunnittain. 

Ruokaketjun kehittämisen momentille (30.20.47) ehdotetaan 3,95 milj. euron lisäystä vuodelle 2024 sisältäen Orpon hallitusohjelman mukaisen 4,0 milj. euron lisämäärärahan elintarvikemarkkinatoimiin, kuten maataloustuotteiden kustannusindeksien tilastoinnin parantamiseen. Lisäksi selvitetään ruokapaneelin perustamista. Vuodesta 2025 lukien elintarvikemarkkinatoimiin on osoitettu 2,3 milj. euron suuruinen lisärahoitus. 

On hyvä, että parlamentaarisen maatalouden kannattavuutta selvittäneen työryhmän esityksiä viedään käytäntöön. Koska maatalouden kannattavuuskriisi on syntynyt pitkän ajan kuluessa, vie tilanteen korjaaminen aikaa. Siksi olisikin erittäin tärkeää, että hallitus lähtisi kunnianhimoisesti ja nopeasti viemään eteenpäin kaikkia parlamentaarisen ryhmän esityksiä maataloustuotannon tilanteen parantamiseksi ja huoltovarmuuden lisäämiseksi Suomessa. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Business Finland on edistänyt elintarvikealan vientiä pitkäjänteisesti vuosina 2014—2023 Food from Finland -ohjelmalla. Sen fokuksessa on suomalaisten elintarvikealan yritysten kansainvälistymisen ja viennin edistäminen. Ohjelman perustamissyy oli etsiä korvaavia markkinoita Venäjän pakotteiden vuoksi romahtaneelle elintarvikeviennille. Ohjelmaa rahoitetaan työ- ja elinkei-noministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonaloilta. Ohjelma jatkuu vuoden 2023 loppuun suunnitellusti. Elintarvikealan vienti on kasvanut 28 % vuodesta 2019 ollen vuonna 2022 2,3 mrd euroa. 

Elintarvikeviennin tehostamisessa tarvittavan infrastruktuurin tulee olla toimintakykyinen yli hallituskausien ja sitä tulee tehostaa pitkäjänteisesti. Tähän kuuluvat erityisesti Ruokaviraston vientipalvelut sekä ulkoministeriön vienninedistämisen palvelut. Viennin kasvu vaatii yritysten omaa sitoutumista ja tavoitteellista toimintaa strategisen tason suunnittelun asteella. Esitetyt leikkaukset Business Finlandin toimintabudjettiin valtion talousarviossa ja talouden suunnitelmassa vähentävät resursseja asiakaspalveluun vaikuttaen osaltaan myös elintarvikesektorin viennin edistämiseen. Maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarisen arviointiryhmän loppuraportissa todetaan, että tämä elintarvikeviennin tehostaminen tarkoittaisi esimerkiksi markkinaehtoisten kansainvälistymisen konsulttipalveluiden palauttamista Business Finlandin palveluvalikoimaan. Vienninedistämistyö on pitkäjänteistä ja hallinnon rakenteiden muuttaminen vaalikausittain vie pohjan tehdyltä työltä. Talousarviossa ei ole kirjauksia Ruokaviraston vientipalveluista ja Food From Finland -toiminnoista, minkä seurauksena elintarvikeyritysten saama palvelutaso sekä kansainvälinen kilpailukyky saattavat heikentyä merkittävästi. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Pääluokka 31

LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖN HALLINNONALA 

Korjausvelan kehitys on huolestuttavaa yhdistettynä kohonneeseen kustannustasoon, ja Väyläviraston arvion mukaan se on noussut jo laskennallisesti noin neljään miljardiin euroon. Koronan jälkeisen kysynnän kasvun ja erityisesti Venäjän hyökkäyksen vuoksi energian hinnan nousu on johtanut yleiseen hintatason nousuun, ja infrarakentamisen kannalta tärkeä maarakennusindeksi on noussut jopa tätä enemmän. Korjausvelan onnistunut hallitseminen vaatii kuitenkin pitkäjänteisiä toimia ja vakaan rahoituksen. 

Hallitus on varannut investointipaketissaan 520 miljoonan kertaluonteisen lisärahoituksen korjausvelan hoitoon, josta ensi vuonna otettaisiin käyttöön 250 miljoonaa. Kuitenkin julkisen talouden suunnitelman mukainen rahoitus yhdistettynä lisärahoitukseenkin jää edellisen kauden rahoitusta hieman pienemmäksi. Kustannustason nousun myötä lisärahoituksen vaikuttavuus on kuitenkin laskenut ja vaikutus jää pieneksi, ellei kustannustasossa tapahdu merkittävää muutosta. Verraten esitettyä yli 1,53 miljardin rahoitusta vuoden 2020 1,48 miljardin rahoitukseen nimellisesti esitys on ennätyskorkea, mutta se jää kustannustason nousun takia ostovoimaltaan reaalisesti noin 300 miljoonaa alhaisemmaksi.  

Korjausvelka tulee tältä pohjalta kasvamaan jatkossakin, ja rajallisten resurssien mahdollisimman tehokas ja vaikuttava käyttö korostuu entisestään. Virastojen onnistuminen lakisääteisissä rooleissaan vastuullisina asiantuntijaorganisaatioina on välttämätöntä. Valtakunnallisen parlamentaarisen liikennejärjestelmäsuunnitelman päivityksessä olisikin syytä keskittyä siihen, miten korjausvelan kääntämiseksi laskuun saadaan hillittyä kustannustason kasvua ja löydetään riittävä rahoitus jaetun tahtotilan toteuttamiseksi. Korjausvelasta keskusteltaessa laskennallinen määrä tai päällystekilometrit antavat varsin yksiulotteisen kuvan laajasta ongelmasta, jatkossa tarvitaan kattavampaa ja yksityiskohtaisempaa seurantaa korjausvelan kehityksestä. 

Hallitus esittää valitettavasti ohjelmansa mukaisesti 720 miljoonan euron leikkausta hallituskaudelle väyläverkon kehittämishankkeille portaittain, kunnes leikkaus on pysyvä 250 miljoonaa vuodesta 2027 lähtien. Tämä tarkoittaa hallituskaudella lähes koko sitomattoman varauksen leikkaamista ja uusien väylähankkeiden rahoituksen puolittamista. Pysyvän rahoituksen sijaan hallitus korvaa omalta osaltaan puutteen kertaluonteisella rahoituksella ja listaamattomien valtionyhtiöiden tuloutuksilla, ja näin varsinaiset leikkaukset siirtyvät itse asiassa seuraaville hallituksille ja hallituksen menosopeutus on lähinnä kehystekninen. 

On täysin Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteiden vastaista korvata pysyvä rahoitus epävarmalla kertaluontoisella rahoituksella. Avoin valmistelu ja tietoon perustuva valmistelu yhdistettynä vakaaseen rahoitukseen antaa alueellisille toimijoille ja elinkeinoelämälle sen kauan kaivatun pitkäjänteisen näkymän, mitä hankkeita on tulossa tukemaan erilaisia investointeja ja mihin väyläjärjestelmä on kehittymässä. Olisi toivottavaa, että hallitus pysyisi parlamentaarisesti valmistellun suunnitelman takana ja noudattaisi sen tavoitteiden ja priorisointien perusteella valmisteltua Väyläviraston investointiohjelmaa vaikuttavampien hankeratkaisujen löytämiseksi. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

10. Liikenne- ja viestintäverkot  

Venäjän tuonnin tyrehdyttyä yksityistieverkon kunnolla on merkitystä etenkin teollisuuden puuraaka-aineen saannille ja huoltovarmuudelle. Kustannustason nousu vaikuttaa myös yksityisteiden kunnostuskustannuksiin. Yksityisteiden avustusten valtionosuusprosenttia nostettiin vastikään, jotta tienhoitokuntien lykkäämiä, erityisesti suurempia ja kalliimpia uusimis- ja peruskorjaushankkeita saataisiin käyntiin. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden parantaminen tukee hyötyliikuntaa, mahdollistaa turvallisemman liikkumisen arjessa ja vapaa-ajalla sekä parantaa yhdyskuntarakennetta. Viime kaudella kunnolla käyntiin lähtenyt avustus nautti suosiota ja sen avulla parannettiin mm. lasten koulumatkojen turvallisuutta sekä aikuisille polkupyörästä tuli houkuttelevampi liikkumismuoto joko työmatkaan tai harrastuksiin. Parantamalla pyöräparkkeja joukkoliikenteen solmukohdissa helpotettiin ihmisten arjen liikkumista. Kuntien 50/50-rahoitus kaksinkertaistaa rahoituksen vaikuttavuuden. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

20. Liikenteen ja viestinnän palvelut 

Joukkoliikenne on murroksessa monin tavoin Suomessa, ja kaupungistumiskehitys eriyttää alueiden matkustajavirtoja samalla, kun väestö ikääntyy. Toisaalta liikenne palveluna ja digitalisaatio tuovat uusia mahdollisuuksia. Kehitystyötä tarvitaan jatkuvasti kansalaisten liikkumistarpeiden ratkaisemiseksi sekä julkisen talouden kannalta tehokkaimpien ratkaisujen löytämiseksi. Hallituksen suunnittelemat muutokset esim. arvonlisäveroihin ja työmatkavähennykseen yhdessä joukkoliikenteen järjestäjien kustannustasosta johtuvan korotuspaineen kanssa lyövät pahimmillaan sekä työllisyys- että ilmastotavoitteita vastaan tilanteessa, jossa kummassakaan ei ole varaa ottaa ylimääräisiä taka-askelia. Hallituksen esittämä leikkaus ilmastoperusteiseen lisäykseen veisi liikkumavaran mahdolliselta lisäliikenteeltä, sähköisen siirtymän nopeuttamiselta tai uusien kuljetuspilottien kehittämiseltä.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Pääluokka 32

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN HALLINNONALA 

Hallituksen talouspolitiikassa korostuvat leikkaukset ja poissaolollaan loistavat kasvupolitiikka ja kunnianhimoinen elinkeinopolitiikka. Talouskasvun ja työllisyyden edellytysten vahvistaminen on hallituksella heikkoa tilanteessa, jossa talouskasvun ennusteet heikkenevät. Suomi on taantumassa, eikä talouskasvua ole odotettavissa kuin aikaisintaan vuoden 2024 alkupuolella. Monet merkit viittaavat VM:n ennustamaa huonompaan kehitykseen. Asuinrakentamisen rinnalla myös teollisuusinvestoinnit putoavat tulevina kuukausina merkittävästi. Suomen tärkeimmän vientimarkkinan Euroopan talouskasvu on hiljentynyt ja erityisesti tärkeimmän vientimaamme Saksan teollisuus on vaikeuksissa. Epävakaa maailmanpoliittinen tilanne lisää epävarmuutta ja huolia taloudessakin. 

Merkittävä ongelma hallituksen politiikassa on sen tietopohjan ohuus. Tämä näkyy jo valtion talousarviossa. Siitä puuttuvat tieto ja perusteelliset arvioinnit esitettyjen toimenpiteiden sosiaalisesta ja ekologisesta kestävyydestä. Vastuullinen julkinen taloudenpito edellyttää tietopohjan ja ohjauskyvyn harppauksenomaista parantamista. Tätä vasten on erikoista, että esimerkiksi valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta lakkaa kokonaan. 

Suomalainen teollisuuspolitiikka tulee päivittää vastaamaan tämän päivän haasteisiin. Elämme kompleksisten ja monimutkaisten kriisien maailmassa, jossa on tarve vauhdittaa vihreää siirtymää ja lisätä investointeja ja samaan aikaan vastata geopoliittisiin jännitteisiin. Koordinoidulle ja valtion aktiiviselle roolille perustuvalle teollisuuspolitiikalle on tarve. Valitettavasti hallituksen suunnittelemat toimet kuitenkin lähinnä heikentävät edellytyksiä harjoittaa strategista teollisuuspolitiikkaa. Hallitus on kyvytön vastaamaan Suomen vihreän teollisuuspolitiikan tarpeisiin samalla, kun kansainvälinen kilpailu kiihtyy ja Eurooppa uhkaa jäädä jälkeen erityisesti Yhdysvaltojen vahvasta kasvusta. 

Hallituskaudella 2019—2023 saatiin aikaan vakaa perusta T&K-toiminnan vaikuttavuuden kasvulle. Parlamentaarisesti sovittu T&K-rahoituksen kasvu-ura ja järjestelmän tasapainoisen kehittämisen suuntaviivat antavat vahvan pohjan pitkäjänteiselle ja ennakoitavalle politiikalle. Marinin hallitus sääti lain valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosina 2024—2030. Lisäksi säädettiin yritysten verokannusteista T&K-toimintaan ja luotiin TKI-politiikan suunnittelun ja toimeenpanon ohjaavat periaatteet. Näitä periaatteita ovat mm. ennakoitavuus ja pitkäjänteisyys, panosten vipuvaikutus, kokonaisvaltaisuus sekä tieteen vapaus sekä tutkimuksen ja koulutuksen laatu. 

Hallitus on sitoutunut tavoitteeseen nostaa Suomen T&K-menot neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta (BKT) vuoteen 2030 mennessä. Laki valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosina 2024—2030 tuli voimaan 1.1.2023. Tämän nk. T&K-rahoituslain mukaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan (T&K) valtion talousarvioissa tarkoitetun rahoituksen määrä nousee vuoteen 2030 mennessä 1,2 prosenttiin BKT:sta edellyttäen, että yritysten T&K-menot kasvavat 2,67 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä (yritysten osuus 4 % T&K/BKT-tavoitteesta on 2/3). Valtiovarainministeriön syyskuun 2023 talousennusteen mukaan valtion T&K-rahoituksen tulisi olla noin 4,3 miljardia euroa vuonna 2030. 

Tämä tarkoittaa noin 2,0 miljardin euron lisäystä vuoden 2023 talousarvion mukaiseen T&K-rahoituksen kokonaismäärään nähden. Valtion talousarviossa T&K-rahoitusta tulee siten korottaa vuosittain noin 280 miljoonalla eurolla verrattuna vuoden 2023 lähtötasoon. Lakia on sovellettu ensimmäistä kertaa vuoden 2024 talousarvion laadinnassa. Hallitus esittää, että valtion talousarvion mukainen T&K-rahoitus on vuonna 2024 yhteensä noin 2,6 miljardia euroa, missä kasvua vuoteen 2023 verrattuna on noin 280 miljoonaa euroa. Aiemmin tehtyjen päätösten lisäksi (tekninen JTS-suunnitelma 2024—2027) T&K-rahoitusta tulisi lisätä 264 miljoonaa euroa. Hallituksen tekemien T&K-lisäysten kokoluokka on oikea. 

Parlamentaarisen TKI-työryhmän työssä on linjattu TKI-järjestelmän kehittämisen kestäviä periaatteita. Järjestelmää tulee kehittää pitkäjänteisesti systeemisenä ja tasapainoisena kokonaisuutena. Julkisen TKI-rahoituksen tulisi kannustaa elinkeinoelämän ja yliopistojen yhteistyöhön sekä tutkimuksen hyödyntämiseen. T&K-rahoituksen lisääminen ennustettavasti ja pitkäjänteisesti luo edellytykset TKI-järjestelmän kehittämiselle ja osaamispohjan vahvistamiselle. Rahoituksen kohdentamisessa tulee huomioida tutkimuksen yhteiskunnallisten vaikutusten monimuotoisuus, aikajänteiden vaihtelu ja myös uteliaisuustutkimuksen rooli TKI-toiminnan tukemisessa. 

TKI toiminta ja sen riittävä rahoitus ovat Suomen kestävän talouskasvun ytimessä. Lainsäädännössä määriteltyjen T&K-lisäysten kohdennus on yksi hallituskauden tärkeistä kysymyksistä. Hyvinvoinnin kasvu perustuu tuottavuuden kasvulle, ja tuottavuuden kasvu tulee siitä, että keksitään uusia asioita ja tapoja toimia ja saadaan nämä laajamittaisesti käyttöön. Suomen talouden tuottavuuden kannalta on keskeistä suurten yritysten aktivointi tekemään lisää ja uudistavampaa T&K-työtä. Vain muutama iso yritys käyttää merkittävän osan (yli 10 %) liikevaihdostaan T&K-toimintaan. Pienten ja keskisuurten yritysten panos on saatava kasvuun. Valtion aktiivinen rooli TKI-politiikassa on välttämätön, koska tutkimusten ja valiokunnan saamien asiantuntijalausuntojen mukaan yritysten T&K-investoinnit jäävät yksinään liian pieniksi yleisen edun ja tavoitellun tuottavuuskasvun näkökulmasta. Perustutkimus on koko järjestelmän perusta, myös osaajien saatavuudelle ja yritysten toiminnalle. Kaiken ytimessä on innovaatioihin kykenevien ihmisten määrän lisääminen, ilman sitä on turha laittaa julkista rahaa myöskään yksityiseen TKI-toimintaan. 

T&K-lisärahoituksen vaikuttavaan käyttöön on kiinnitettävä erityistä huomiota. Rahoituksen vaikuttava käyttö edellyttää korkeimmin koulutetun työvoiman määrän nostamista erityisesti yrityksissä. TKI-järjestelmämme perustana tulee olla riittävän vahva ja uutta luova tutkimuspohja. Suomen TKI-järjestelmän tunnistettu ongelma on, että järjestelmämme keskittyy kansainvälisessä vertailussa liikaa valmiiden tuotteiden parantamiseen eikä tuottavuutta kasvattaviin innovaatioihin (OECD 2017). 

Asian korjaaminen edellyttää jatkossa kasvavaa panostusta TKI:n markkinoista kauempana olevaan tutkimuspohjaan sekä yritys-yliopistoyhteistyön intensiteetin kasvattamista. Merkittävimmät tieteelliset läpimurrot, halutuin koulutus ja mullistavimmat innovaatiot toteutuvat nykyisin pitkälti korkeimman laadun kansainvälisissä verkostoissa, joihin myös merkittävä kansainvälinen TKI-rahoitus kasautuu. Suomen TKI-järjestelmää on kehitettävä niin, että suurimmat osaamiskeskittymät saavuttavat kansainvälisen mittakaavan huomioarvon. 

T&K-rahoituksen fokus tulee kohdistaa yhteistyöhön, ei toimijoiden väliseen kilpailuun. Vastakkainasettelua perus- ja soveltavan tutkimuksen välillä on tärkeää purkaa ja välttää. TKI-ekosysteemin keskuksena on tyypillisesti maailmanluokan tutkimusyliopisto, joka takaa laadun ja vaikuttavuuden kriittisen massan. Tämä houkuttelee lahjakkuuksia, osaajia, yhteistyökumppaneita ja rahoitusta globaalisti. Suomessa tehtävän tutkimuksen taso on korkea, mutta keskeiset verrokkimaat — kuten muut Pohjoismaat — ovat Suomea edellä. TKI-rahoitusta tulee jakaa hallituksen esitystä tasapainoisemmin myös korkeakoulujen perusrahoitukseen ja vapaaseen perustutkimukseen. Tämä toteuttaa paremmin parlamentaarisen sovun mukaisia kokonaisvaltaisuuden, ennakoitavuuden ja pitkäjänteisyyden periaatteita. SDP esittääkin, että vähennetään 10,8 miljoonaa euroa VTT Oy:n ja 42,5 miljoonaa euroa Business Finlandin valtion rahoituksesta ja lisätään 14,3 miljoonaa euroa ammattikorkeakoulujen tutkimustoimintaan, 23 miljoonaa euroa yliopistojen tutkimustoimintaan ja 16 miljoonaa euroa Suomen Akatemian tutkimusmäärärahaan. 

Hallituksen ilmastotoimet eivät ole linjassa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan (KAISUun) kirjattujen toimenpiteiden kanssa ja hankaloittavat taakanjakosektorin eli esimerkiksi liikenteen päästövähennystoimia sekä aiheuttavat epävarmuuksia vihreään siirtymään sitoutuneiden yritysten investointinäkymiin. 

Vihreän siirtymän rahoituksen jatkuvuuteen ja kustannustehokkuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja osa tuista, kuten energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuki, vaatii myös kriittistä arviointia. Sähköistymisen tuki energiaintensiiviselle teollisuudelle, 150 miljoonaa euroa nykymuodossaan, ei ohjaa merkittävästi päästöjen vähentämiseen, vaan toimii ennemmin suoran tuotantotuen muodossa. Sähkön hinnan ollessa taas alhaalla energiaintensiivisellä teollisuudella on kannustin sähköistää prosessejaan. Tuen säilyttävään osaan tulee kiinnittää huomiota ja arvioida muutostarpeita niin, että tuki kokonaisuudessa kohdentuu teollisuuden uudistamiseen. Tällä hetkellä riittää, että 50 prosenttia tuesta kohdentuu kehittämistoimiin, joilla tavoitellaan päästövähennyksiä, energiatehokkuusparannuksia tai uusiutuvan energian osuuden lisäämistä energiankulutuksessa. 

Uusiutuvan energiantuotannon ja ydinvoimatuotannon kasvun ansiosta päästöoikeuden vaikutus sähkön hintaan pienenee tulevina vuosina, koska ne korvaavat päästöoikeuksia ostavia voimalaitoksia. Päästöoikeuden hinnat ovat nousseet selvästi vuoden 2021 alusta lähtien. Samalla päästökaupan ohjausvaikutus energiantuotannossa on kasvanut ja on selvää, että sähkön ja kaukolämmön päästöt painuvat hyvin alas vuoteen 2030 mennessä. Markkinoiden vahva ohjaus ja teknologian kehittyminen toteuttavat sähköistämisen tuen tavoitteita, eikä julkiselle tuelle ole enää aiemman kaltaista perustetta. 

Uusien teknologioiden kehittämisellä ja käyttöönotolla on keskeinen rooli fossiilisista tuontipolttoaineista irtautumisessa, ilmastonmuutoksen hillinnässä ja vähähiiliseen energiantuotantoon siirtymisessä. TKI-tuet johtavat tulevaisuudessa uusien puhtaiden teknologioiden tarjonnan lisääntymiseen. 

Tarvittavan muutoksen nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi on tutkimus- ja demonstraatiovaiheessa olevia uusia teknologioita syytä tukea. Kehitysvaiheen jälkeen kaikkien teknologioiden tulee pärjätä kilpailluilla markkinoilla. 

Maailmalla on kova kilpailu vihreän teollisuuden investointihankkeista. Suomen investointiympäristöstä on pidettävä nyt hyvä huoli, eikä hallituksen tule omalla politiikallaan lisätä epävarmuuksia. Suomeen on tällä hetkellä suunnitteilla huomattava määrä uutta tuulivoimakapasiteettia, mutta teollisuuden näkymä on sumuinen, ja suunnitelmien realisoitumisen varmistamiseksi tulisi edesauttaa myös uuden vihreän teollisuuden muodostumista Suomeen. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Hallituksen suunnitelmat sujuvoittaa luvitusta ovat energiamurrosta ja vihreää siirtymää edistäville tuotantoinvestoinneille sekä Suomen taloudelle hyväksi. Erityisesti tuulivoima ja sähkönsiirtoverkot ovat kärsineet pitkistä käsittelyajoista. 

SDP pitää luvituksen sujuvoittamista yhtenä tärkeimmistä vihreää siirtymää edistävistä hankkeista. Elinkeinoelämän keskusliitto on arvioinut, että Suomessa on jopa 20 miljardin euron arvosta investointihankkeita, jotka odottavat lupapäätöksiä tai ovat muuten viivästyneet luvitukseen liittyvien epävarmuuksien takia. Viime kaudella käyttöön otettiin vihreän siirtymän kannalta tärkeiden investointihankkeiden lupahakemuksille nopeutettu käsittely vuodesta 2023 vuoteen 2026 aluehallintovirastoissa ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisessa lupakäsittelyssä. 

On tärkeää varmistaa, että luvituksen keveneminen ei johda luontohaittoihin muun muassa varmistamalla ympäristöhallinnon riittävät resurssit sekä kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet omaan elinympäristöönsä. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että lupaviranomaisilla on riittävästi osaamista, paikallista ymmärrystä sekä henkilöstöä ja muita resursseja lupaprosessin sujuvaksi toteuttamiseksi. Ekologisen kompensaation soveltaminen osana ympäristöluvitusta hallitusohjelman mukaisesti ei saa johtaa luontoarvojen heikkenemiseen kokonaisuutena. On varmistettava, että lupaprosessissa hyväksytään vain täysimääräinen tai sitä suurempi (eli nettopositiivinen) luontoarvojen kompensaatio. Hallitusohjelmaan sisältyvä aluehallintouudistus vie aikaa ja on varmistettava, että aluehallintouudistus toteutetaan niin, ettei se viivästytä toimeenpanovaiheessa lupaprosesseja entisestään. Uudistuksen suunnitteluvaiheessa on tärkeää viedä eteenpäin esimerkiksi yhden luukun palvelun periaatetta sekä ottaa käyttöön palvelulupaus luvanhakijoille, jotta lupaprosessin pituus olisi paremmin ennakoitavissa. Tätä on edellyttänyt myös eduskunnan ympäristövaliokunta mm. rakentamislain uudistamisen yhteydessä (YmVM 27/2022 vp). 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Työllisyyteen vaikuttavat erityisen paljon talouden tilanne, investoinnit, rakentaminen ja työperäinen maahanmuutto. Viime vuosien hyvän talouskehityksen myötä työllisyys on noussut korkealle tasolle ja monet työttömät ovat löytäneet uutta työtä varsin nopeasti. Nyt työllisyys on kuitenkin kääntymässä laskusuuntaan, ja näkymät ensi vuoden osalta ovat heikentyneet. Työllisyyskeinoinaan hallitus aikoo toteuttaa poikkeuksellisen suuret sosiaaliturvaleikkaukset. 

SDP painottaa, ettei työllisyyttä tule edistää sosiaaliturvaa ja toimeentuloa heikentämällä. Leikkaukset voivat hallituksen staattisista laskelmista poiketen johtaa sellaisiin käyttäytymisvaikutuksiin, joilla työllisyys heikkenee. 

Työmarkkinapolitiikan osalta työmarkkinajärjestöjen vuoropuhelulla on pitkät perinteet. Osapuolilla on ollut yhteinen tavoite kehittyvästä ja hyvinvoivasta yhteiskunnasta. Yhtenä kulmakivenä on ollut Suomen työmarkkinamalli, jossa työntekijöiden työehdot määräytyvät työehtosopimusjärjestelmän kautta. Työlainsäädäntö on säädetty heikomman osapuolen turvaksi. Samalla lainsäädäntö tukee ja antaa kehykset työehtosopimusjärjestelmälle. 

SDP katsoo, että hallitus on puuttumassa tähän hyvin toimivaan järjestelmään. Hallitusohjelmakirjauksien mukaan valtakunnansovittelijan sovittelumahdollisuuksia rajoitetaan lainsäädännöllä, paikallista sopimista aiotaan laajentaa myös järjestäytymättömille työnantajille ja työntekijöiden lakko-oikeutta heikennetään rajaamalla poliittisten ja tukilakkojen kestoa. 

SDP esittää, että työlainsäädännöstä tulee sopia aidosti kolmikantaisesti. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa on syytä vaalia Suomen pitkäaikaisia vahvuuksia yhteiskunnallisesta eheydestä ja yksituumaisuudesta sekä luottamusta ja aitoa neuvotteluilmapiiriä. 

Tiekartta 2022—2027 — sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi -raportti ja Suomen suunta — tuottavuuden ja työpanoksen kasvu turvaavat tulevaisuuden hyvinvoinnin -raportti sisältävät työmarkkinajärjestöjen yhteisesti esittämiä toimenpiteitä edistää työllisyyttä ja tuottavuuden kasvua sekä taata henkilöstön riittävyys. Hallituksen tulisikin tarttua raporteissa esitettyihin toimiin parantaakseen luottamusta työmarkkinoilla ja ylläpitääkseen työmarkkinoiden toimivuutta. 

Hallitus tavoittelee työllisyyden parantamista hallituskauden aikana 100 000 työllisellä rakenteellisten työllisyystoimien avulla. Osalle toimista on pystytty esittämään niiden työllisyyttä kasvattavia vaikutuksia, mutta arvioihin liittyy kuitenkin suurta epävarmuutta. Osalle toimista on taas vaikea laskea aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella työllisyyttä parantavia vaikutuksia. 

Hallituksen esittämiin työllisyyslukuihin liittyy suuria epävarmuuksia. Niitä pitäisikin kohdella suuntaa antavina, sillä esimerkiksi suhdannetilanne vaikuttaa siihen, miten työvoiman kysyntä kehittyy. Jos kysyntää ei ole, yksistään työvoiman tarjonnan lisäämisellä ei saada ihmisiä työllistymään. Lisäksi monet esitykset, joiden on katsottu lisäävän työllisyyttä, kohdistuvat samaan väestöön. Siksi työllisyysvaikutuksia tulisi tarkastella kokonaisuutena eikä jokaisen esityksen kohdalla erikseen. Erikseen tarkastelun seurauksena työllisyysarviot voivat olla liian korkeat. 

Hallituksen olisi arvioitava perusteellisesti esityksiensä vaikutukset tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Budjettilakiesitysten kohdalla kokonaisvaikutusarvioinnit ovat jääneet puutteellisiksi. Kohtuuttomat ja useasti samoja ihmisiä koskevat leikkaukset on jatkokäsittelyssä korjattava. 

Tulevien esitysten osalta hallituksen on huolehdittava siitä, että vaikutusarvioinnit on tehty huolella jo valmisteluvaiheessa, erityisesti merkittävien rakenteellisten uudistusten osalta. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Aikuiskoulutustuki aiotaan lakkauttaa 1.8.2024 alkaen. Päätös on väärä työelämän suurten murrosten keskellä. Toteutuessaan se osuu voimakkaimmin pieni- ja keskituloisiin naisiin, jotka ovat hyödyntäneet tukea useimmin työvoimapulasta kärsivän sote-alan opintoihin. Lähes puolet aikuiskoulutuksen käytöstä on liittynyt sote-alaan joko lähtö- tai kohdetutkinnoltaan. Uhattuna ovat muidenkin palkansaajien ja yrittäjien mahdollisuudet siirtyä alalta toiselle, syventää omaa osaamista tai lisätä työhyvinvointia opiskelun avulla. 

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen on perustettu kolmikantainen työryhmä, jonka tarkoitus on laatia ehdotuksia työuran aikaisen jatkuvan oppimisen tukemiseksi. Korvaava malli on kuitenkin rakennettava ennen nykyisen aikuiskoulutustuen lakkauttamista tai uudelleen kohdentamista, mikä mahdollistaa nykyistä paremmin uudelleen- ja jatkokouluttautumisen työvoimapula-aloille kustannustehokkaasti ja kohdentaen koulutusresurssit henkilöille, jotka nostavat koulutustasoaan. 

Hallitus aikoo poistaa myös vuorotteluvapaan. Poistoa perustellaan sen käytön vähäisyydellä. Vuorotteluvapaan käyttö on pienentynyt, koska sen ehtoja on kiristetty radikaalisti viime vuosina. Vuorotteluvapaajärjestelmää tulisikin kehittää nykyistä paremmaksi lopettamisen sijaan. Se on tärkeä osa työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen edistämistä. Työssä uupuminen on nykytyöelämän pahimpia ongelmia, ja tällaisilla järjestelmillä on osansa sen estämiseksi. 

Me allekirjoittaneet näemme, että vuorotteluvapaajärjestelmä täytyy säilyttää, sillä sen avulla työntekijät ovat voineet pitää tauon työelämästä. Tilalle on pitänyt ottaa työtön työnhakija, joten työllisyys on myös parantunut. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Työperäinen maahanmuutto on Suomen kannalta äärettömän tärkeää, ja sen edistämistä on jatkettava vahvalla tahtotilalla. Työperäisen maahanmuuton avulla voidaan helpottaa osaavien työntekijöiden tarvetta ja tukea kestävää kasvua. Myös viime vuosien kehitys osoittaa, että tarvetta työperäiselle maahanmuutolle todella on. Samalla on tärkeää huolehtia siitä, että saatavuusharkinnasta pidetään kiinni ja työehtojen noudattamista pystytään valvomaan. 

Hallituksen valitsema maahanmuuttopoliittinen linja heikentää Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien silmissä. Erityisesti niin kutsuttu kolmen kuukauden sääntö on herättänyt vastustusta myös elinkeinoelämän ja kansainvälisten osaajien keskuudessa. Hallituksen pitääkin arvioida maahanmuuttopoliittisten linjaustensa, erityisesti kolmen kuukauden säännön, vaikutusta Suomen asemaan työperäisen maahanmuuton kohdemaana. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Verottajan Harmaan talouden selvitysyksikön ensimmäinen harmaan talouden laaja selvityskokonaisuus valmistui marraskuussa 2022. Yksikön laatimien selvitysten perusteella pimeä työ on Suomessa pienempi ongelma kuin useimmissa Euroopan maissa. Silti pimeiden palkkojen kokonaismäärän arvioidaan Suomessa olevan vuosittain noin 900—1 400 miljoonaa euroa. Veronmenetyksiä arvioidaan muodostuvan edellä mainitusta yhteensä noin 300—480 miljoonaa euroa. 

Vaikka eurooppalaisessa vertailussa Suomi pärjää hyvin, niin euromääräisesti pimeä työ on Suomessakin kohtuullisen iso ilmiö. Pimeät palkat eivät aiheuta ainoastaan yhteiskunnan tulojen menetyksiä, vaan ilmiöllä on lisäksi laajempia vaikutuksia muun muassa eläkekertymiin ja mahdollisiin etuuksiin, kuten sairauspäivärahoihin ja asumistukiin. Harmaa talous vääristää merkittävästi myös yritysten välistä kilpailua. Räikeimmissä tapauksissa yhteiskunnalliset vaikutukset kertaantuvat, jos palkkojen verot jätetään maksamatta ja samanaikaisesti nostetaan perusteettomasti sosiaalitukia. 

Toimenpiteitä pimeän työn vähentämiseksi on tarpeen jatkaa. Kuten muidenkin harmaan talouden ilmiöiden kohdalla, myös pimeän työn ehkäisemisessä keskeistä on torjuntatyön systemaattinen kehittäminen. Yhtenä keinona tähän ovat harmaan talouden torjuntaohjelmat. Niiden avulla on voitu turvata tarvittavien kehitystehtävien jatkuvuus sekä erilaisten hankkeiden rahoitus. 

Orpon-Purran hallitus leikkaa harmaan talouden torjunnan hallinto- ja toimintamenoja vuoden 2024 talousarvioesityksessä VM:n, TEM:n, STM:n ja OM:n pääluokissa yhteensä 2 278 000 euroa. Sisäministeriön pääluokassa ei edes mainita harmaata taloutta käsitteenä, kuten ei myöskään koko Julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2024—2027. 

Venäjän hyökkäyssodan taloudelliset seuraukset ovat merkinneet itäiselle Suomelle merkittävää iskua. Tässä ajassa koko Suomen elinvoiman turvaaminen on paitsi hyvää aluepolitiikkaa, mutta myös keskeinen turvallisuuspoliittinen kysymys. Marinin hallitus perustikin nopealla aikataululla valtiosihteerityöryhmän kartoittamaan tukitoimia koko itäisen Suomen elinvoiman vahvistamiseksi, jotka merkittäviltä osin vietiinkin kuluvan vuoden budjettiin. 

Valitettavasti näyttää siltä, että Orpon hallitus on nyt hukkaamassa edeltäjänsä hyvän perinnön ja sivuuttaa kaiken sen potentiaalin, jota itäisessä Suomessa on. Uuden hallitusohjelman investoinnit painottuvat merkittävästi läntiseen Suomeen, ja edellisen hallituksen hyvät linjaukset Itä-Suomen elinvoimaisuuteen panostamisesta loistavat poissaolollaan. 

Jotta myös itäinen Suomi pysyy kasvussa mukana, tarvitaan panostuksia niin koulutettuun työvoimaan, investointien tukemiseen kuin myös saavutettavuuden turvaamiseen. Jotta alueelliset erot eivät pääse repeämään, on hallituksen tehtävänä turvata kasvun edellytykset koko maassa. Ehdotamme erityisesti itäiseen Suomeen kohdistettavaa elinvoimapakettia, jossa parannetaan saavutettavuutta ja hyödynnetään alueen luontaista potentiaalia ja vetovoimaa. 

• Luomme itäiseen Suomeen elinvoimavision. Valtiosihteerityöryhmän suositusten perusteella itäiseen Suomeen tulee luoda yhdessä alueen ja valtiovallan sekä muiden sidosryhmien kanssa pitkän aikavälin elinvoimavisio, jossa alueen omia vahvuuksia tuetaan pitkäjänteisesti ja riittävillä resursseilla. Julkisen yksityisen sektorin hyvällä yhteistyöllä varmistetaan investointien toteutuminen, työllisyyden edistäminen ja elinvoiman tukeminen. 
• Palautamme aluekehitysrahoituksen. Esimerkiksi maakuntien omaehtoisen kehittämisen AKKE-rahoitus ja ulkorajayhteistyön CBC-rahoitus on Orpon budjetissa poistettu kokonaan. Rahoituksella on pystytty nopeassa tahdissa käynnistämään ja tukemaan monia hyviä elinvoimaisuutta ja työllisyyttä tukevia hankkeita ympäri maan. Itäisen Suomen kehittämiseen osoitetaan 37 miljoonaa euroa osana investointipaketin rahoituskokonaisuutta. 
• Suomen on oltava aktiivinen vaikuttaja Euroopan unionin aluekehitystä rakennettaessa sekä tätä kautta eri aluekehitysrahastoja hyödyntäen. EU-rahoituksella ja siihen liittyvällä kansallisella rahoituksella on ollut suuri merkitys aluekehityserojen tasaamisessa ja koko maan kehittämisessä. 
• Kehitämme itäisen Suomen saavutettavuutta: 

• Osana Marinin hallituksen valtiosihteerityöryhmän työtä korostettiin Karjalan ja Savon radan investointiohjelman mukaisia hankkeita ja niiden vauhdittamista. Edellytämme hallituksen toimia viivästyneiden hankkeiden täytäntöönpanemiseksi eduskunnan talousarviossa esittämän tahtotilan mukaisesti. 
• Korostamme valtiosihteerityöryhmän loppuraportin mukaisesti Luumäki—Imatra-ratahankkeen 2. vaiheen käynnistämisen tärkeyttä Itä-Suomen osalta. Hanke on Väyläviraston investointiohjelmassa 1A-korissa sekä myös Orpon hallitusohjelman investointipaketissa. 
• Hallituksen on huolehdittava vuonna 2025 alkavien kilpailutuskausien osalta kotimaan tuetun lentoliikenteen riittävästä palvelutasosta. 

• Turvaamme koulutetun työvoiman saatavuutta koko maassa. Osaavan työvoiman puute nousee yhä useammassa yrityksessä kasvun ja uusien rekrytointien esteeksi. Tämä korostuu erityisesti suurten kaupunkiseutujen ulkopuolella. Meidän tulee jatkaa edelleen panostuksia koulutukseen kaikilla asteilla. Tulevaisuuden työelämä tulee vaatimaan yhä enemmän sekä ammattiosaajia että korkeakoulutettua työvoimaa. Osana itäisen Suomen investointipakettia turvataan Kuopion Pelastusopiston riittävä rahoitus. 
• Mahdollistamme itäisen Suomen tuulivoimarakentamisen. Tällä hetkellä vain alle neljä prosenttia Suomeen rakennetusta tuulivoimasta sijaitsee Valtatie 5:n itäpuolella. Itäisen Suomen tuulivoimarakentamisen keskeisimpänä esteenä ovat Puolustusvoimien aluevalvontajärjestelmän asettamat rajoitteet. Nyt on korkea aika tarttua toimeen ja edistää selvitysmies Arto Rädyn raportin hyviä ehdotuksia ja varmistaa tuulivoimarakentamisen mahdollisuudet myös itäisessä Suomessa. Tämä edellyttää myös, että Fingridin siirtoverkon suunnittelu ja rakentaminen etenevät mahdollisimman nopeasti myös itäisessä Suomessa. 
• Matkailu vahvistaa itäisen Suomen työllisyyttä. Koko itäisen Suomen luonto- ja retkimatkailun kehittämiseen, kansallispuistojen kunnostamiseen sekä Saimaan alueen markkinointiin ja näkyvyyteen tulee panostaa. Nämä toimet vahvistavat laajasti koko alueen näkyvyyttä ja houkuttelevuutta sekä näin matkailijoiden tuomaa talouskasvua ja työllisyyttä. 

Pääluokka 33

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN HALLINNONALA 

Hallitus on murtamassa suomalaisen hyvinvointivaltion perustan tekemällä mittavat leikkaukset sosiaalietuuksiin ja julkisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Ensi vuoden talousarviossa esitetään leikattavaksi satoja miljoonia euroja mm. asumistuen, työttömyysturvan ja toimeentulotuen saajilta, ja lisää leikkauksia on suunnitteilla. Lisäksi keskeisten sosiaaliturvaetuuksien indeksijäädytykset neljälle vuodelle heikentävät satojen tuhansien pienituloisten asemaa. Leikkaukset kasautuvat samoille ihmisille ja perheille ja kohdistuvat kovimmin kolmeen alimpaan tulodesiiliin. Hallitus kohdistaa suuret leikkaukset ja säästöpaineet myös hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin sekä aikoo myöhemmin mm. nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja sekä lääkkeiden verotusta. Emme hyväksy hallituksen arvovalintaa, jolla puolet valtiontalouden tasapainottamisen 6 miljardin tavoitteesta aiotaan toteuttaa leikkauksilla pääosin pienituloisten ihmisten terveyteen, hyvinvointiin ja toimeentuloturvaan. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Hallitus on valmistellut eduskunnan käsiteltäväksi budjettiin liittyviä sosiaaliturvan säästölakeja poikkeuksellisen kiireisellä aikataululla, lyhyimmillään viiden arkipäivän lausuntokierroksella. Esityksiä on toimitettu eduskunnan käsittelyyn ilman riittäviä vaikutusarvioita. Sosiaali- ja terveysministeriön myöhemmin julkaisema yhteisvaikutuksien arviointi on vain osittainen, siitä puuttuu mm. indeksijäädytysten vaikutus sekä toimeentulotukilain kiristykset. Lisäksi muistiosta puuttuu perus- ja ihmisoikeuksien yhteisvaikutusten arviointi, mistä esimerkiksi lainsäädännön arviointineuvosto huomautti. Myös perustuslakivaliokunta huomautti säästölaeista antamissaan lausunnoissa esitysten yhteisvaikutusten arviointien puutteista erityisesti niiden perus- ja ihmisoikeusvaikutuksien osalta. Katsomme, että eduskunta ei ole saanut päätöksentekoa varten riittävää, asianmukaista ja perus- ja ihmisoikeuksia huomioivaa tietoa esitysten vaikutuksista. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Osana hallituksen pienituloisille ihmisille kohdistamista valtiontalouden tasapainottamisvaatimuksista useiden sosiaaliturvaetuuksien lakisääteiset indeksitarkistukset jäädytetään vuosille 2024—2027. Jäädytykset koskevat mm. työttömyysturvaa, yleistä asumistukea, eläkkeensaajan asumistukea, opintorahaa, opintorahan huoltajakorotusta ja oppimateriaalisää sekä vähimmäismääräisiä sairaus- ja vanhempainpäivärahoja ja Kelan kuntoutusetuuksia. Indeksitarkistusten jäädyttäminen on rajattu enintään 10,2 prosenttiin. 

Valtiovarainministeriön arviointimuistion mukaan indeksijäädytysten työllisyysvaikutus on noin 18 600 työllistä. Kuitenkin ylivoimaisesti suurimmalle osalle etuuksien saajista indeksien jäädytys tarkoittaa pelkkää leikkausta arjen toimeentuloon. Hallituksen esityksen mukaan esitys lisäisi pienituloisten määrää 41 600 henkilöllä, joista lapsia on 3 900. 

Perusturvan riittävyyden arviointiryhmän raportin mukaan Suomen perusturvaetuudet yhdessä asumistuen kanssa eivät riitä kattamaan viitebudjettien mukaista kulutustasoa takuueläkettä lukuun ottamatta. Myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on toistuvasti arvioinut Suomen perusturvan tason liian matalaksi jo nyt täyttääkseen riittävän vähimmäisturvan tason kriteerit. Suomi on saanut asiasta komitealta useamman huomautuksen. Hallituksen esitys perusturvaetuuksien indeksien jäädyttämiseksi usean vuoden ajalta heikentää merkittävästi ja pysyvästi perusturvan tasoa ja heikentää sitä myös suhteessa viimesijaiseksi tarkoitettuun toimeentulotukeen. Perusturvaetuuksien ostovoimaa turvaava indeksikorotus palautuu suoraan kulutukseen ja turvaa arjen hyvinvointia. Katsomme, että perusturvaetuuksien indeksitarkistukset tulee tehdä normaalin lainsäädännön mukaisesti. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään esittämät säästötavoitteet lisäävät terveyden ja hyvinvoinnin eriarvoisuutta eivätkä toteuta sote-uudistuksen tavoitteita. Meille sote on sitä, että ihminen pääsee hoitoon ja tulee hoidetuksi entistä nopeammin. Palveluiden tulee parantua, hoidon jatkuvuus turvata. Hallitus edistää terveysbisnestä ideologisesti mallilla, joka hajottaa soten vähäisiä resursseja tehottomasti. Esitämme, että hallituksen yksityiseen terveysbisnekseen osoittamat lisäresurssit ohjataan hyvinvointialueille hoitoon pääsyyn, hyödyntäen järkevästi ja kustannustehokkaasti markkinoita apuna. Julkinen sote on isäntä, yksityinen sote renki. Veronmaksajien rahaa ei voi sysätä markkinoille tehottomasti, vaikka se ideologisista syistä sopisikin. On aika saada terveysbisnes kuriin ja suitsia markkinoita. Esitämme myös, että lainsäädännöllä rajataan vuokratyövoiman hankintojen käyttöä ja kestoa, rajoitetaan vuokratyön kustannuksia säätämällä enimmäiskatosta, selvitetään keinoja rajoittaa voitontavoittelua sotessa, velvoitetaan yleislääkäri- ja erikoislääkäriopiskelijat harjoitteluun julkiselle riittäväksi ajaksi ja lisätään sote-alan koulutusta, myös lääkärikoulutusta. 

On myös tärkeää jatkaa sote-järjestelmää tehostavia toimia purkamalla monikanavarahoitusta asteittain, vähentämällä sote-ict-kustannuksia yhteishankinnoin ja lisäämällä datan liikkuvuutta. Hoidon vaikuttavuuden parhaat käytännöt on ulotettava kaikkialle. Asiakastyöhön tulee vapauttaa resursseja viranomaisohjauksen ja hallintotyön tarkastelun kautta. Työnjakoa tulee kehittää ja vähentää työvoimapulaa työmarkkinaosapuolten linjauksin. Julkinen talous tulee mitoittaa niin, että ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin voidaan investoida. On väärä arvovalinta, että taloudellisen kestävyysvajeen tilkitsemiseksi hallitus on valmis lisäämään sosiaalista kestävyysvajetta. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Ensisijaisiin perusturvaetuuksiin tehtävät mittavat leikkaukset kasvattavat merkittävästi toimeentulotuen saajien määrää. Hallituksen esitysten mukaan toimeentulotuen menot lisääntyvät työttömyysturvaleikkauksilla noin 60 miljoonaa, porrasteisesti voimaan tulevilla asumistukileikkauksilla noin 77,2 miljoonaa ja indeksijäädytyksillä ensi vuonna 12,1 miljoonaa euroa. Soste ry on marraskuussa arvioinut, että toimeentulotuen saajien määrä nousisi ensi vuonna 64 000 henkilöllä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen joulukuun alussa julkaiseman tutkimuksen mukaan vuoteen 2027 mennessä perustoimeentulotukeen oikeutettujen määrä kasvaisi 100 000 henkilöllä. 

On huomattava, että toimeentulotuki on vahvasti kontrolloitu ja tarveharkintainen viimesijainen etuus, jonka käytön lisääminen ei ole järkevää sosiaali- eikä työllisyyspolitiikkaa. Pitkäaikaisella toimeentulotukiasiakkuudella on myös yhteys hyvinvoinnin ja terveyden ongelmiin sekä ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Erityisesti toimeentulotuen saannin pitkittyessä lasten hyvinvointiongelmat yleistyvät.  

Myös perustuslakivaliokunta on todennut pitävänsä huolestuttavana lainsäädäntöä, jonka on arvioitu ohjaavan etuudensaajia viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen saajiksi  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Hallitus esittää leikkausta myös toimeentulotukeen kiristämällä toimeentulotuessa hyväksyttyjen asumismenojen huomioimista. Kaikkien toimeentulotuen saajien voi katsoa olevan pienituloisuutensa takia taloudellisesti haavoittuvassa asemassa. Tukeen oikeutetuilla ei ole taloudessaan juurikaan jouston varaa, koska oikeus toimeentulotukeen edellyttää muun muassa, että muut tulonlähteet on käytettävä ensin. Esitys vaikeuttaa monen erittäin pienillä tuloilla sinnittelevän ihmisen elämää. Toimeentulotukeen ei voi tehdä harkitsemattomia muutoksia säästötavoite edellä, vaan tukea tulisi kehittää tutkimustiedon pohjalta. Hallituksen leikkaus vaikeuttaa ihmisten elämää, syventää osattomuutta, lisää häätöjen määrää ja asunnottomuutta. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Pääluokka 35

YMPÄRISTÖMINISTERIÖN HALLINNONALA 

Talousarvioesityksessä on monia heikennyksiä ilmastonmuutoksen hidastamisen ja sopeutumisen osalta. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaan (MISU) sisältyville toimenpiteille ei ole kohdennettu riittävää määrärahaa, ja ohjelman toimeenpano ilman riittävää rahoitusta on haastavaa. Joutoalueiden metsitystukijärjestelmästä ja kosteikkoviljelyyn varatusta määrärahasta luovutaan hallitusohjelman mukaisesti valtion taloutta vahvistavana toimena. Ilmastotoimet turvepelloilla olisivat erittäin kustannustehokkaita. Mikäli maankäyttösektorin päästövähennystoimet halutaan turvata ja Suomen nielua kasvattaa, tulisi MISU päivittää pikaisesti ja osoittaa ohjelmalle rahoitus. 

Hallitus aikoo muuttaa ilmastolakia ja poistaa kunnille juuri säädetyn lakisääteisen velvoitteen laatia ilmastosuunnitelmat. SDP:n mielestä ilmastopolitiikkaa täytyy tehdä juuri paikallistasolla, koska se lisää sen hyväksyttävyyttä ja kuntien toimet ovat avainasemassa päästövähennysten saavuttamiseksi. Kuntien ilmastosuunnitelmien tukemiseen myönnettyjen avustusten leikkaus on rahallisesti pieni, mutta vaikuttavuudeltaan merkittävä. Erityisesti kuntien vuosittaisten päästöarviointien resursointi olisi tärkeää turvata. SDP vastustaa kuntien lakisääteisten ilmastosuunnitelmien poistamista ja esittää rahoituksen palauttamista suunnitelmien tekoon. 

Talousarvion ja julkisen talouden suunnitelman (JTS) tarjoamat raamit ilmastonmuutoksen torjumisen rahoitukselle eivät ole linjassa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) tai ilmastolain vaateiden kanssa. 

Laaja-alaisen vihreän siirtymän toteutumiseksi olisi erittäin tärkeä huolehtia siitä, että yritysten investointi- ja toimintaympäristö pysyy vakaana, ennustettavana ja mahdollisimman suotuisana. Hallituksen talousarvioesitys ei tällaiselle tielle viitoita. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

01. Ympäristöhallinnon toimintamenot 

Ympäristöjärjestöt tekevät tärkeää työtä kansalaisten luontosuhteen, luonnonsuojelun ja sen merkityksen sekä ympäristökasvatuksen parissa. Järjestöjen työtä tulee arvostaa ja kohdentaa sille riittävä rahoitus. Esitämme 1,1 miljoonaa euroa ympäristöjärjestöjen avustuksiin momentille 35.01.65. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Osasto 11

VEROT JA VERONLUONTEISET TULOT 

SDP esittää hyvän verotuksen periaatteiden mukaista uudistavaa veropolitiikkaa, jolla voidaan omalta osaltaan tasapainottaa julkista taloutta. Huolehditaan tiiviistä veropohjista, jotta on varaa kohtuullisiin verokantoihin. Hankitaan verotuottoa sieltä, missä se vähiten vahingoittaa taloudellista toimintaa, ja alennetaan veroja sieltä, missä hyödyt työllisyydelle ja kasvulle ovat suurimmat. Hallitus ei ole käyttänyt verotusta työkaluna, jolla tasapainotettaisiin tai uudistettaisiin taloutta. Päinvastoin hallituksen uudistukset uhkaavat vihreää siirtymää ja Suomen ilmastotavoitteita. Hallitus on veropoliittisissa ratkaisuissaan unohtanut hyvän verojärjestelmän keskeisimmät periaatteet: oikeudenmukaisuuden ja taloudellisen tehokkuuden. 

Oikeudenmukaisuus varmistetaan parhaiten huomioimalla veronmaksukyky veroratkaisuissa. Taloudellinen tehokkuus toteutuu pitämällä verotus tasapuolisena, veropohjat tiiviinä, verokannat kohtuullisina ja verolainsäädäntö täsmällisenä. Samalla kaikkein hyödyllisintä toimintaa on verotettava vähiten: tämä koskee sekä ansiotyötä yhteiskunnan perustana että ekologisesti parhaita vaihtoehtoja ihmiskunnan säilymisen edellytyksenä. 

Hallituksen veropäätökset myös lisäävät tuloeroja. Veronalennuksilla on suosittu hallituspuolueiden läheisiä eturyhmiä. Sen sijaan, että veropohjaa tiivistettäisiin, siihen puhkotaan uusia aukkoja. 

SDP keventäisi pieni- ja keskituloisten työn ja eläkkeiden verotusta ja siirtäisi verotuksen painopistettä omistamisen sekä ympäristöä rasittavan toiminnan verotukseen ennen kaikkea veropohjan aukkoja tiivistämällä ja veropohjaa laajentamalla. Tasapuolinen verotus tukee myös talouskasvua. Kun vapaamatkustajuus vähenee, hyvinvointivaltion oikeutus vahvistuu ja populismin käyttövoima katoaa. 

SDP:n vaihtoehtobudjetissa pieni- ja keskituloisten palkansaajien ja eläkeläisten verotusta kevennetään enemmän kuin hallituksen esityksessä. Kun veropohjaa tiivistetään torjumalla harmaata taloutta ja kansainvälistä veronkiertoa, edistetään reilua kilpailua ja luodaan edellytyksiä talouskasvulle. 

Sosialidemokraattien aloitteesta ja johdolla harmaan talouden torjunnassa on edistytty. On tärkeää ehkäistä verovilppiä ennalta, nostaa kiinnijäämisriskiä ja nopeuttaa viranomaisten valmiuksia puuttua rikosepäilyyn. Entistä vakavammat seuraukset ja rikoshyödyn tehokas takavarikointi lisäävät ohjelman tehoa. Tavoitteena tulee olla, että Suomi on kärkimaa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa. SDP:n eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetissa harmaan talouden torjunnan resursseja lisätään 10 miljoonalla eurolla. 

Harmaan talouden ja kansainvälisen verosuunnittelun vastaisten toimien vaikutuksia on vaikea ennakoida tarkasti. Aihetta koskevien tutkimusten perusteella arvioimme, että valtion verotulot kasvaisivat lyhyellä aikavälillä sadoilla miljoonilla euroilla, jos toimenpiteitä määrätietoisesti toteutettaisiin. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

SDP tukisi yritystoimintaa ja työllisyyttä pitämällä julkiset palvelut kunnossa sekä panostamalla tutkimukseen, tuotekehitykseen ja koulutukseen. Osana tätä kokonaisuutta SDP laajentaisi merkittävästi TKI-vähennystä samalla kun säilyttäviä ja tehottomia verotukia karsitaan. 

Osaavan ja terveen työvoiman saatavuus sekä kattava infrastruktuuri ovat myös tulevaisuudessa ratkaisevan tärkeitä tekijöitä kasvun kannalta. Uusien veroporsaanreikien sijaan SDP pitää veropohjat tiiviinä, mikä varmistaa reilun kilpailun. Kansainvälisen veronkierron suitsiminen hyödyttää eniten pieniä ja keskisuuria kotimarkkinayrityksiä. 

Energiaverotuksen osalta tukien rakennetta tulee uudistaa niin, että tuet kohdistuvat energiatehokkuutta, tuottavuutta ja energiaa säästäviin investointeihin. 

Suomen parlamentaarinen TKI-työryhmä 2022—2023 vahvisti loppuraportissaan tavoitteen nostaa tutkimus- ja kehittämismenot neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030. Parlamentaaristen TKI-työryhmien loppuraporttien pohjalta Suomeen on säädetty kolme erillistä verotuksellista TKI-kannustetta, jotka kannustavat yhteisöjä tekemään tutkimusyhteistyötä, tutkimusta ja kasvattamaan tutkimusmenojaan vuosittain. Kolmen erillisen kannustimen käyttö huomioi TKI-panosten moninaisuuden eri yhteisöille ja laskee niin TKI-toiminnan aloittamisen kuin myös kasvattamisen hyötyjä, jolloin TKI-kasvuun on kannusteita niin uudella kuin olemassa olevalla yritystoiminnalla. 

Työryhmän tavoitteen toteutuminen vaatii runsaita yksityisiä panostuksia TKI-toimintaan. Sosialidemokraattinen puolue katsoo, että panostusten tulee olla vakaita ja nousevia koko vuosikymmenen. Kansantalouden negatiiviset odotukset vuodelle 2024 yhdistettynä kohonneeseen kustannustasoon vaikeuttavat yhteisöjen investointeja pitkän aikavälin toimintaan. Sosialidemokraattinen puolue katsoo tämän riskeeraavan neljän prosentin TKI-tavoitteen toteutumisen, joka vaatii jatkuvia ja merkittäviä panoksia. Mikäli yhteisöt leikkaavat TKI-toimiaan lyhyellä aikavälillä tavoitteen saavuttaminen muuttuu merkittävästi vaikeammaksi vuosikymmenen loppupuolella. 

Sosialidemokraattinen puolue korostaa TKI-kannustimien kerrannaisvaikutuksia. Tuen kannustaessa tutkimustoimintaan sillä on suoraa verotulojen menetystä kuvaavaa kustannustaan suurempia taloudellisia vaikutuksia tuen rakenteen vuoksi. Tutkimustoiminnan kasvuun perustuvan TKI-tuen vuosittaisen maksimivähennyksen kasvattaminen on erityisen perusteltua tämän vuoksi, koska se kannustaa suuriakin toimijoita kasvattamaan tutkimustoimintaansa laajasti ja ennakoitavasti. Kolmen TKI-vähennyksen 500 000 euron vuosittainen maksimi rajoittaa vähennyksen ohjausvaikutusta suurten yhteisöjen tutkimusinvestoinneissa ja siten heikentää vähennyksen verotuksellista neutraliteettia eri suuruisten yhteisöjen kannusteissa. Tähän olennaisesti auttaisi vuosittaisten maksimivähennysten kasvattaminen. 

EU:n sisällä on lähivuosina alkanut laaja trendi erilaisista TKI-kannustimista yhteismarkkinoiden sisällä. Suomen kilpailukyky pohjautuu ensisijaisesti sen osaavaan työväestöön, innovatiivisiin yrityksiin ja laajaan yhteistyöhön julkisen ja yksityisen tutkimussektorin välillä. Valtioiden välisen TKI-kilpailun roolia tulevien investointien houkuttelussa ei kuitenkaan voi sivuuttaa, ja sosialidemokraattinen puolue katsoo lisäpanostusten TKI-toimintaan olevan perusteltu vastaus kansainväliselle paineelle. Suomen talouden uudistuminen vaatii innovatiivista tutkimustoimintaa nykyistä enemmän jo lyhyellä aikavälillä, minkä vuoksi puolue esittää hallitukselle selvitystä merkittävistä TKI-kannustimen panostuksista yksityisen sektorin tutkimusinvestointien varmistamiseksi. 

Hallitus ei ole hallitusohjelmassaan tai talousarvioesityksessään esittänyt TKI-verotukien muuttamista nykymuodostaan. Sosialidemokraattinen puolue katsoo tämän olevan riittämätön toimi varmistamaan TKI-investointien kasvun talouden heikon kehittymisen vaikutusten vuoksi. Toteamme myös, että hallituksen olisi hyvä alkaa valmistelemaan seurantaa TKI-työryhmän ehdotusten perusteella säädettyjen verotukien kohdentumisesta. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Osasto 12

SEKALAISET TULOT 

28. Valtiovarainministeriön hallinnonala 

SDP esittää, että Sitran taseesta tuloutetaan 200 miljoonaa euroa talousarvioon SDP:n kertaluontoisen investointipaketin mukaisiin menoihin. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

30. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala 

SDP esittää, että Makeran taseesta tuloutetaan 40 miljoonaa euroa talousarvioon SDP:n kertaluontoisen investointipaketin mukaisiin menoihin. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

35. Ympäristöministeriön hallinnonala 

Valtion asuntorahasto (VAR) on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto, jonka varat kertyvät aiemmin myönnetyistä aravalainoista, korkotuotoista ja takausmaksuista. Varat on tarkoitettu lainojen myöntämiseen ja muuhun asuntorahoituksen tukemiseen. Rahaston tase oli vuoden 2022 tilinpäätöksen mukaan 5,6 miljardia euroa ja kassan koko noin 3 miljardia euroa. 

Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2024 ehdotetaan tehtävän 500 miljoonan euron ylimääräinen tuloutus VAR:sta valtion talousarvioon hallitusohjelmassa linjatun investointiohjelman rahoittamiseksi. Lisäksi julkisen talouden suunnitelmasta selviää, että VAR:sta olisi tarkoitus tulouttaa 200 miljoonaa euroa vuonna 2025 ja vielä 100 miljoonaa euroa vuonna 2026. Yhteensä tämä tekee siis 800 miljoonaa euroa. 

Vaikka VAR:n tase onkin nyt noin 5,6 miljardia euroa, rahaston sitoumukset ulottuvat vuosikymmeniksi eteenpäin. Korkotukilainojen ja vanhojen aravalainojen laina-ajat ja niihin liittyvät valtion takaussitoumukset kestävät pääsääntöisesti 40 vuotta. Rahastosta on myös maksettu ja on tarkoitus maksaa jatkossakin erilaiset asuntorakentamiseen liittyvät avustukset. 

Valtion asuntorahaston kassa on noin kolme miljardia euroa ja rahaston tulovirta on ehtymässä. Rahasto tulee olemaan tappiollinen myös tulevina vuosina. Korkotason nousu ei ainakaan helpota tilannetta. Sosiaalisen asuntorahoituksen sitoumukset ovat kymmenien vuosien mittaisia, ja rahaston varojen ehtyessä näiden sitoumusten kulut joudutaan kattamaan budjettivaroista. Aravalainakantaa on jäljellä enää 2,1 miljardia euroa, ja lainoja ei enää myönnetä. Aravalainat lyhentyvät noin 200—300 miljoonaa euroa vuodessa tulevina vuosina. Rahaston merkittävin kassaa kerryttävä lähde on hiipumassa. Vuonna 2032 aravalainakannan arvioidaan yltävän enää noin 220 miljoonaan euroon. Tämän jälkeen rahaston kassavirta on lähes ehtynyt. 

Pidemmällä aikavälillä valtion tulee joko varautua pääomittamaan rahastoa talousarviosta tehtävällä rahastosiirrolla tai sulauttamalla rahasto osaksi valtion tasetta ja varautumalla maksamaan ARAn vastuut talousarviovaroista. Valtion asuntorahaston johtokunta on esittänyt vakavan huolensa asuntorahaston kyvystä huolehtia velvoitteistaan. 

SDP:n mielestä VAR:n varoja tulee käyttää jatkossakin vain rahaston sääntöjen mukaisiin käyttötarkoituksiin, kuten kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistämiseen ja asuntojen korjaamiseen ja kunnossapitoon sekä asuinalueiden kehittämiseen esimerkiksi lähiöohjelman kautta. SDP vastustaa asuntorahaston siirtämistä kehysten piiriin. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Hallitusohjelmasta puuttuvat kunnianhimoiset ilmastotoimet. Päinvastoin lainsäädäntöä heikennetään ilmasto- ja luontotavoitteiden vastaisesti, kun esimerkiksi ilmastolaki avataan ja liikenteen päästövähennyksistä luistetaan. SDP esittää, että säädetään pikaisesti maankäyttösektorin muutosmaksu. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Osasto 15

03. Valtion nettolainanotto ja velanhallinta 

Sosialidemokraattien esittämien tulo- ja menoehdotusten yhteisvaikutuksena valtion nettolainanotto vähenee 430 miljoonaa euroa valiokunnan mietintöön verrattuna. 

Pääluokka 23

Pääluokka 25

Eduskunta hyväksyi viime vaalikaudella niin sanotun oikeudenhoidon (tuomioistuimet, Syyttäjälaitos ja Rikosseuraamuslaitos) resurssiselonteon mietinnössä asetetut tavoitteet, joka edellyttää 90 miljoonan euron lisärahoitusta. Hallitus on luvannut hoitaa puutteet kyseisellä summalla. Oikeudenhoidon lisäresursointitarpeeseen on nyt laskettu sisään tuottavuustoimia, jotka haastavat rahoituksen riittävyyden vaalikauden lopulla ja uhkaavat tehdä rahoituksesta tempoilevaa. 

Lisäksi oikeusministeriön hallinnon alaisuuteen perustetaan kaksi uutta tuki- ja hallintopalveluja tarjoavaa virastoa, mikä kasvattaa keskushallintoa sekä lisää hallinnollisia kuluja. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Vastalauseen lausumaehdotus 6 

Vastalauseen lausumaehdotus 7 

15. (25.10, osa) Oikeuspalvelut 

Pieni- ja keskituloisilla on yhä enemmän hankaluuksia saada oikeudellista asiantuntemusta vaativia asioitaan hoidetuksi. Keskituloinen ei ole välttämättä tulojensa perusteella oikeutettu oikeusapuun, mikäli puolisoiden yhteenlasketut nettotulot asumis- ja tiettyjen muiden menojen jälkeen ylittävät 2 400 euroa. Vastaava summa yhden aikuisen talouden osalta on 1 300 euroa. Oikeusturvavakuutus kattaa usein vain henkilön omat oikeudenkäyntikulut ja nämäkin vain tiettyyn rajaan asti. Keskusta nosti asian esille vuoden 2024 talousarvion lähetekeskustelussa. Emme ole tyytyväisiä oikeusministerin antamaan vastaukseen, jossa hän vyörytti vastuuta edelliselle hallitukselle ja on jättämässä asian hoitamatta. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Vastalauseen lausumaehdotus 8 

40. Rangaistusten täytäntöönpano 

Hallitusohjelman ja julkisen keskustelun perusteella päämääränä on keskittää suomalainen vankilaverkosto suuriin kaupunkeihin. On jo tiedossa, että Rikosseuraamuslaitos suunnittelee uusien vankiloiden rakentamista Turkuun, Vantaalle, Tampereelle ja Uudellemaalle. Lakkauslistalla voivat olla Köyliö, Sukeva, Juuka, Kestilä, Sulkava, Käyrä, Vilppula, Pyhäselkä, Mikkeli ja Kylmäkoski. Pidämme tällaista tietoista keskittämispolitiikkaa käsittämättömänä. Ilmeisesti Helsingissä sijaitsevissa keskushallinnon virastoissa on yleinen olettamus siitä, että työntekijöiden pitäisi aina olla valmiita liikkumaan työn perässä pohjoisesta etelään, mutta ei milloinkaan etelästä pohjoiseen. 

Pidämme valtionhallinnon toimintojen ja työpaikkojen tietoista keskittämistä lainvastaisena. Laissa valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista (728/2021) säädetään, että valtion palveluiden saatavuus tulee järjestää sekä yksiköt ja toiminnot sijoittaa siten, että koko maan kattavasti valtion tehtävät hoidetaan tuloksellisesti ja palvelun saatavuus vastaa eri asioinnin keinoilla asiakasryhmien palvelutarpeeseen perusoikeudet turvaavalla tavalla. Lisäksi valtion palveluiden saatavuutta ja yksiköiden ja toimintojen sijoittamista koskevien päätösten ja suunnitelmien tulee vahvistaa elinvoimaisuutta, turvallisuutta ja valtion kilpailukykyä työnantajana maan eri osissa. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Vastalauseen lausumaehdotus 9 

Pääluokka 26

Pääluokka 27

Hallituksen on varmistettava Kauhavan lentokentän säilyminen Puolustusvoimien ykkösluokan tukikohtaa vastaavana alueena ja huolehdittava Kauhavan lentokentän säilyminen täysimittaisesti käyttökelpoisena ja haettava siinä tarkoituksessa jatkoa Sotilasilmailun viranomaisyksikön (SVY) lupapäätökseen, jonka mukaan Kauhavan lentokenttää voidaan käyttää Ilmavoimien kaikella kalustolla myös keväästä 2024 eteenpäin.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Pääluokka 28

Perustuslain mukaan julkisen vallan pitää turvata jokaiselle asuinpaikasta riippumatta riittävät ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä. Hallituspohjaan katsomatta tämän tulee olla valtiovallan tavoitteena ja velvollisuutena kaikkina aikoina. 

Ihmisten lähipalveluja — neuvoloita, perhekeskuksia, hammashoitoloita, terveysasemia, vuodeosastoja ja hoivakoteja — ollaan ajamassa eri puolilla Suomea alas. Hyvinvointialueilla on rahasta vajetta, ja Orpon hallituksen linja — isot leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin — pakottaa karsimaan ja keskittämään lähipalveluja. 

Suomalaisten lähipalvelut pitää pelastaa. Se on kestävää politiikkaa myös ihmisten hyvinvoinnin ja talouden kannalta. 

Keskustan mielestä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja toimintatapojen uudistaminen on välttämätöntä, jotta palveluiden saatavuus paranisi ja kustannusten kasvu hidastuisi. Jaamme hallituksen näkemyksen julkisen talouden sopeuttamistarpeesta, mutta emme kaikista säästökohteista. Säästöjä on aina tehtävä huolellisesti vaikutusarvioita punniten.  

Sote-uudistuksen painopisteen tulee siis olla ihmisessä sekä hänen tarvitsemiensa sote-lähipalvelujen vahvistamisessa sekä terveyden edistämisessä. Tämä määrittää sote-uudistuksessa onnistumisen. 

Työtä sote-henkilöstöpulan ratkaisemiseksi on jatkettava, koska tekemättä jättäminen lisää kustannuksia. Kannatamme hallitusohjelmaan kirjattua lupausta valmistella sosiaalialalle ammatinharjoittamislain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteisrekisteröintiä ja valvontaa koskevia säännöksiä. Nämä on saatava ripeästi voimaan ja liikkeelle kokeilujen kautta. Vielä hallitus ei ole tehnyt mitään asian edistämiseksi. 

Muilta osin pidämme hallituksen näkemyksiä ratkaista sote-henkilöstöpula virheellisinä. Miksi hallitus on lakkauttamassa aikuiskoulutustuen, joka tähän asti on mahdollistanut sote-alan ammattilaisille uralla etenemisen ja koulutustason nostamisen? Miksi hallitusohjelman useat kirjaukset tiukentavat työperäistä maahanmuuttoa? Kummatkaan eivät palvele ketään, vähiten hoitoa ja hoivaa tarvitsevia ihmisiä. 

Sote-uudistuksesta riippumattomista syistä tilanteissa, joissa sote-henkilöstöä ei ole ollut eikä avoinna olevia virkoja ole saatu täytettyä, sote-palveluita on jouduttu ostamaan pakkoraossa ostopalveluyrityksiltä jopa kolminkertaiseen hintaan. Vastavalmistunut lääkäri on voinut saada keikastaan terveyskeskukseen huomattavasti enemmän palkkaa kuin tehtävää virassa hoitanut pitkän linjan ammattilainen. 

Jokaisen hallituksen on elettävä ajassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eivät ole hallitus-oppositio-kysymys. Tärkeimpänä päämääränä on huolehtia ihmisten hyvinvoinnista ja lähipalveluista. Hallituksen vastuulla on huolehtia myös siitä, että hyvinvointialueilla on työrauha sekä uudistuksista voidaan päättää ja toteuttaa niitä hallitusti.  

Orpon hallituksen hallitusohjelmassa on lukuisia kannatettavia kirjauksia, jotka parantavat toteutuessaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Ongelma on, että ne ovat räikeässä ristiriidassa hallitusohjelman sote-rahoituskirjausten kanssa. Myös kustannushyötyjen toteutumisen suhteen hallituksella näyttäisi olevan ylioptimistisia oletuksia, vaikka uudistusten vaikutukset alkavat näkyä vasta vuosien kuluttua. 

Valtiovarainministeriö totesi aiemmin maaliskuussa 2023 julkisen talouden meno- ja rakennekartoitusta koskevassa raportissaan seuraavaa: "Hyvinvointialueiden rahoitusta on käytännössä mahdoton vähentää ilman tehtävien tai velvoitteiden vastaavaa keventämistä, kun otetaan huomioon rahoituksen alkuvaiheen tiukkuus ja kustannuspaineet sekä perustuslakivaliokunnan kannanotot rahoitukseen riittävyyteen liittyen. Myös rahoituksen indeksitarkistusten tekemättä jättäminen tai tekeminen osittaisina voisi vaarantaa riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut." 

Tiedämme tänään, että hyvinvointialueiden kustannustaso vuonna 2023 tulee olemaan merkittävästi korkeampi kuin aikaisemmin ennakoidussa menojen perusurassa. Tämä johtuu pääasiassa ennakoimattomista muutosvaiheeseen osuneista lisäkustannuksista, kuten muun muassa koronapandemiasta kertyneestä hoitovelasta sekä Venäjän Ukrainaan kohdistuneesta hyökkäyssodasta käynnistyneestä yleisestä kustannustason noususta, tietojärjestelmien muutoskustannuksista, sosiaali- ja terveydenhuollon palkankorotuksista, kohonneista vuokrakustannuksista sekä ostopalveluiden määrästä ja nousseesta hintatasosta. Siis kustannustekijöistä, jotka eivät ole olleet hyvinvointialueiden päätösvallassa tai joita kaikkia ei ole voitu ennakoida, mutta joiden seurauksena hyvinvointialueiden alijäämien ennakoidaan olevan yhteensä jopa yli miljardi euroa. 

Tästä huolimatta hallitus on toimimassa tosiasioiden ja suositusten vastaisesti. Se kirjasi ohjelmaansa hyvinvointialueiden rahoitukseen tuntuvat määrärahaleikkaukset. Hallitusohjelman liitteen mukaan vuosina 2025—2027 leikkuriin on menossa yhteensä 1 400 miljoonaa euroa, joka vastaa noin 27 000 sairaanhoitajan palkkauskustannuksia. Lisäksi hallitus on päättänyt lakkauttaa erikoissairaanhoidon erillismäärärahoituksen Savonlinnan ja Kemin sairaaloilta, joka entisestään korostaa sote-lähipalveluiden merkitystä alueilla, joilla etäisyydet ovat pitkiä ja palvelutarpeet kasvussa.  

Hallitusohjelman laatimisen jälkeen on käynyt ilmi, että vuoden 2023 perusura kustannuksissa ei pidä enää paikkaansa vaan se on korkeampi. Edellä mainituista hallitusohjelmaan kirjatuista yhteensä noin 1 400 miljoonan euron määrärahaleikkauksista vain vajaa kolmannes perustuisi tehtävien ja velvoitteiden keventämiseen, jos mukaan lasketaan asiakasmaksujen korotukset. Peräti kaksi kolmasosaa eli noin 900 miljoonaa euroa perustuisi toimintojen tehostamiseen. 

Hallitus on ohjelmansa perusteella aikeissa vuodesta 2025 alkaen korottaa asiakasmaksuja. Lisäksi hallitus on yhtenäistämässä terveydenhuollon asiakasmaksut koko maassa, vaikka asiakasmaksulakia uudistettiin viime vaalikaudella. On riskinä, että kynnys hakeutua sote-palveluihin kasvaa koko maassa. 

Muuttuneesta ja ennakoimattomasta kustannusten kasvusta huolimatta hallitus ei ole pidentämässä hyvinvointialueelle säädettyä alijäämän kahden vuoden kattamisaikaa edes määräajaksi. Uhkana on, että hyvinvointialue joutuisi yhden tilivuoden alijäämän takia niin sanottuun arviointimenettelyyn, jonka aikana siellä ei voida muun muassa tehdä uusia kauaskantoisia päätöksiä. Arviointimenettelyyn joutuminen pysäyttäisi uudistamistyön. Lyhytaikaisena ratkaisuna hyvinvointialueen päättäjät ovat joutumassa hakemaan säästöjä sote-lähipalveluista. Tällä hetkellä arviointimenettelyyn joutumisen uhka koskee jokaista hyvinvointialuetta. Arviointimenettelyyn joutuminen katkaisisi uudistustyön. Siihen meillä ei ole varaa. 

Tässä tilanteessa hyvinvointialueet tarvitsevat hallitukselta joustoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluissa käynnissä ovat historiallisen suuren ja vaativan uudistuksen ensimetrit. Ohjaus ei voi silloin olla vain keskustelua euroista.  

Nyt tarvitaan hyvinvointialueiden ja valtion välillä kiinteää vuorovaikutusta. Myös eri hallinnon-alat on saatava tekemään tiiviimmin yhteistyötä. Kustannusvaikutuksen läpinäkyvyyden parantamiseksi esimerkiksi Kelan maksamat matkakorvaukset voitaisiin siirtää osaksi hyvinvointialueiden rahoitusta.  

Hallituksen tuen puute ja tekemättömyys on johtamassa siihen, että arviointimenettelyyn joutumisen pelossa hyvinvointialueilla on painettu paniikkinappulaa ja tehty säästöpäätöksiä hallituksen pakottamana lyhytnäköisellä tavalla. Monilla hyvinvointialueilla säästöpäätökset näyttävät jo kohdentuneen perustason lähipalveluihin — juuri siihen tärkeimpään, jonka vuoksi koko uudistus alun perin tehtiin. Lähipalveluiden hallitsematon karsiminen johtaisi siihen, että koko sote-uudistuksen punainen lanka, vahvistaa perustason sote-lähipalveluja ja ehkäistä tällä erikoissairaanhoidon kustannusten jyrkkää kasvua, katkeaisi. Se kävisi inhimillisesti ja taloudellisesti hyvin kalliiksi sekä asettaisi ihmiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikkansa perusteella. 

Keskustan perusperiaatteena on, että tarkoituksenmukaiseksi arvioituja hyvinvointialueiden kustannuspainetta hillitseviä lakimuutoksia voidaan toteuttaa, mutta hyvinvointialueiden annettaisiin pitää näihin tehtäviin ja velvoitteisiin varattu rahoitus, eikä sitä imuroitaisi valtiolle. Ensi vuonna tuo summa olisi 106 miljoonaa euroa, jonka jättäisimme hyvinvointialueille. Keskusta ottaa muihin hyvinvointialueiden rahoitukseen vaikuttavien lainsäädäntömuutosten tarkoituksenmukaisuuteen kantaa siinä vaiheessa, kun hallitus tuo niitä koskevia esityksiä eduskunnan käsiteltäväksi. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Vastalauseen lausumaehdotus 19 

Vastalauseen lausumaehdotus 20 

Vastalauseen lausumaehdotus 21 

Vastalauseen lausumaehdotus 22 

Vastalauseen lausumaehdotus 23 

Vastalauseen lausumaehdotus 24 

Vastalauseen lausumaehdotus 25 

90. Kuntien tukeminen 

Sote-uudistuksen toimeenpanon kätköihin on hautautunut kuntien valtionosuuksien ja verotulojen ensi vuonna tapahtuva romahdus sekä sumuinen kuva kuntapalveluiden rahoituksen tulevaisuudesta. 

Aiemmin laaditut arviolaskelmat sote-menoista ja sote-rahoituksen siirroista kunnilta hyvinvointialueille on täsmennetty valtionosuuksien kautta toteutettavaksi toteumaa vastaaviksi. Muutoksen rajuus on yllättänyt kaikki. 

Niin kuntien kuin hyvinvointialueiden rahoituksessa sote-uudistus toi esiin palveluiden järjestämisen ja rahoituksen todellisen tilan pois kuntatalouden ja kuntien laajan tehtäväkentän kätköistä. Lisähaasteita ovat tuoneet muun muassa alati kasvavat väestön ikääntymisestä johtuvat palvelutarpeet, koronapandemia ja voimakas inflaatio. Kun uudistuksia on perinteisesti toteutettu kustannusneutraalisti eli ilman palveluiden järjestämiseen kohdistuvaa lisärahoitusta, on käynyt niin, että valtion kokonaisrahoitus niin kuntapalveluiden järjestämiseen kuin hyvinvointialueille sote-palveluihin on käymässä riittämättömäksi. Toisin sanoen kustannukset ovat nousseet huomattavasti nopeammin kuin valtionosuudet ja kuntien verorahoitus ovat kasvaneet. Hallituksen tulisi kiireesti ja viimeistään kuntien valtionosuusuudistuksen yhteydessä tarkastella ns. rahoitusvastuun periaatteen toteutumista kunta—valtio-suhteessa. 

Syyttelyn ja silmien ummistamisen sijasta hallitukselta olisi ensiarvoisen tärkeää tarkastella kuntien tehtäviä ja velvoitteita suhteessa kuntapalveluiden kokonaisrahoitukseen, kuinka alati syventyviä alueellisia eroja kuntien olosuhde- ja palvelutarvetekijöissä sekä verotulopohjassa voidaan tasata oikeudenmukaisemmin ja ylipäätään millainen rooli valtiovallalla on ihmisten tarvitsemien peruspalveluiden turvaamisessa. Tässä olemme hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden ytimessä. Jos rahoitusvaje kaadetaan yksistään kuntien vastuulle, kasvavat kuntien väliset taloudelliset erot hallitsemattomiksi, mistä viime kädessä kärsivät palveluja tarvitseva ihmiset. 

Eräänä sote-uudistuksen ennakoimattomana sivuvaikutuksena peräti kymmenen kunnan valtionosuudet ovat ensi vuonna kokonaisuudessaan miinuksella eli ne ovat joutuneet ja joutumassa maksamaan ulosoton uhalla omista verotuloistaan valtiolle enemmän rahaa kuin ne saavat sitä valtionosuuksina. Toisin sanoen tällaiset kunnat joutuvat maksamaan valtiolle siitä, että ne hoitavat asukkailleen lakisääteisiä palveluja, kun muiden kuntien kohdalla ne saavat valtiolta rahaa samojen velvoitteiden hoitamiseen. Korotuksen sijasta hallitus on leikkaamassa kuntien harkinnanvaraisia korvauksia ensi vuonna. Tällainen epäoikeudenmukaisuus ja välinpitämättömyys ei Keskustalle käy.  

Siksi esitämme omassa vaihtoehtobudjetissamme 30 miljoonan euron korotusta kuntien harkinnanvaraiseen rahoitusavustukseen, jolla negatiivisten valtionosuuksien kuntia voidaan auttaa. Lisäksi hallituksen on luovuttava negatiivisten valtionosuuksien pakkoperinnästä ja huolehdittava, ettei yhdellekään kunnalle koidu negatiivisia valtionosuuksia kuntien valtionosuusuudistuksen jälkeen.  

Syyskuussa 2023 julkistetun kuntatalousohjelman ennusteiden mukaan alijäämäisten kuntien määrä lisääntyy voimakkaasti vuodesta 2024 alkaen. Tämän lisäksi kuntien taloustilanteissa on nähtävissä voimakasta eriytymistä tulevina vuosina. Hallitusohjelma on liian niukka kuntien jo tiedossa olevien haasteiden ratkaisemiseen nähden. Kannustamme hallitusta reivaamaan kuntapolitiikan linjaansa kuntien todellisuutta vastaavaksi. 

Kuntien omien talouksien suunnittelun kannalta varsinkin vuodet 2025—2027 ovat hyvin haasteelliset ja rahoitusnäkymät epäselvät. Tuolle ajanjaksolle on tulossa ainakin sote-siirtymästä johtuvat lopulliset kuntien valtionosuusleikkaukset, ensi vuodelle osoitetun lisäleikkaustarpeen kompensaation takaisinmaksu valtiolle, valtionosuusuudistus sekä hyvinvointialueiden vuokraamien sote-kiinteistöjen vuokrasopimusten päättyminen. Tummia pilviä kuntien ylle tuovat hallituksen mahdolliset lisäsäästötoimet, koska jo nyt tiedetään, että hallituksen talouspoliittisilta tavoitteilta on pudonnut pohja pois. Eduskunnassa käytyjen keskustelujen perusteella hallitus mieluummin tekee lisäleikkauksia kuin esimerkiksi tekisi talouskasvua vauhdittavia päätöksiä koko Suomen mahdollisuuksia ja voimavaroja hyödyntäen. Tässä suhteessa hallituksen harjoittama keskittämispolitiikka on tuhoisa.  

Huomautamme, että kunnilla ei ole varaa sopeuttamistoimena tehdä lainkaan valtionosuuksien leikkauksia, mikäli hallitus haluaa turvata jokaiselle lakisääteiset peruspalvelut. Kysymys on arvovalinnasta. 

Kuntien peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmän tarkoituksena on turvata jokaiselle oikeus asuinpaikasta riippumatta lakisääteisiin peruspalveluihin kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Valtiovallan vastuuta ihmisten tarvitsemista kunnallisista peruspalveluista alleviivaa perustuslaista johdettu niin sanottu rahoitusvastuun periaate, jolloin valtiovallan pitää antaa kunnille tosiasiallinen taloudellinen mahdollisuus hoitaa lakisääteiset velvoitteensa. Tarkastelua tulisi tehdä kuntakohtaisesti. Tämän pitää olla valtionosuusuudistuksen peruslähtökohta, vaikka siitä livettiin vuoden 2015 valtionosuusuudistuksessa edellisen kokoomusjohtoisen hallituksen aikana.  

Lisäksi valtionosuusuudistus pitää tehdä kunnille jäljelle jääneiden tehtävien ja velvoitteiden pohjalta. Jatkossa noin 70—80 % kuntien lakisääteisistä tehtävistä liittyy perusopetukseen sekä varhaiskasvatukseen. Kunnilla on myös elinvoimaan, elinkeinojen kehittämiseen, kulttuuriin ja vapaa-aikaan liittyviä tärkeitä tehtäviä. On muistettava myös kuntien syvempi merkitys toimia ihmisten yhteisönä ja kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestyksemme kulmakivenä. Vallitseva maailmanpolitiikan epävarma tilanne korostaa oman huoltovarmuutemme, elinvoimaisuuden ja kokonaisturvallisuuden merkitystä koko Suomessa. Siksi yhtäkään kuntaa ja aluetta Suomessa ei ole varaa jättää oman onnensa nojaan. 

Huomautamme myös, että vuoden 2023 alussa voimaan tullut sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus toi esille kuntakentän todellisuuden ja sen, kuinka suuriksi erot kuntien meno- ja tulorakenteissa ehtivät kasvaa ennen uudistuksen toimeenpanoa. Hallituksen tulee etsiä ratkaisuja ja kaventaa eroja. Huomautamme, että valtiovallan sanelemat kuntaliitokset, mikä ei ole päähallituspuolue kokoomukselle vieras ajatus, eivät tuo haasteisiin ratkaisuja, koska haasteet ovat jopa maakunnan kokoisia. Ainoa käyttökelpoinen väline tasata olosuhde-eroja ja erilaisia taloudellisia kantokykyjä on kuntien valtionosuusjärjestelmä. 

Niin ikään verotulojen ja valtionosuuksien painoarvot kuntakohtaisessa rahoituksessa muuttuivat sote-uudistuksen myötä huomattavasti. Verotulokertymän perusteella toteutettavan valtionosuuksien tasausjärjestelmän merkitys on kasvanut. Siksi tulevassa valtionosuusuudistuksessa on luovuttava nykyiseen valtionosuusjärjestelmään kuuluvista epätarkoituksenmukaisista perusteista, kuten valtionosuuksien tasausta saavien kuntien omavastuuosuudesta sekä pendelöintikertoimesta, jossa naapurikunnassa työssä käyminen vähentää kunnan valtionosuutta. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Vastalauseen lausumaehdotus 26 

Vastalauseen lausumaehdotus 27 

Vastalauseen lausumaehdotus 28 

Vastalauseen lausumaehdotus 29 

Vastalauseen lausumaehdotus 30 

Vastalauseen lausumaehdotus 31 

Vastalauseen lausumaehdotus 32 

Vastalauseen lausumaehdotus 33 

Kuntien verotulopohja on kapea: kunnallisvero, kiinteistövero sekä osuus yhteisöverosta. Vaalikausittain toteutetut ansiotuloverojen kevennykset on pääosin toteutettu kunnallisverotuksen kautta. Vaikka viimeisten vaalikausien aikana kuntien verotuloihin kohdistetut veroperustemuutokset on korvattu kunnille valtionosuuksien kautta täysimääräisesti, on se samalla nakertanut kuntien muutenkin kapeaa verotulopohjaa.  

Kuntien verorahoituksen haavoittuvaisuus johtuen verovähennyksistä tuli karulla tavalla ilmi lopullisissa sote-siirtymäerissä marraskuussa 2023, kun ilmeni, että arviolaskelmat kuntien verotuloissa poikkesivat huomattavasti vuoden 2022 toteumasta koronapandemiarajoituksista johtuneen poikkeuksellisen vähäisen ansiotuloverovähennysten käyttämisen takia vuonna 2021. Yhden vuoden heilahdus tässä aiheutti kunnille satojen miljoonien eurojen pysyvät vuotuiset valtionosuusleikkaukset, jota pidämme kohtuuttomana. Hallituksen tulee arvioida tilanne viimeistään kuntien valtionosuusuudistuksen yhteydessä, vastaako valtion rahoitusosuus enää ns. rahoitusvastuun periaatetta ja tuleeko jokainen kuntapalveluja tarvitseva kohdelluksi yhdenvertaisesti asuinpaikasta riippumatta.  

Lisäksi on syytä huomata, että sote-uudistuksen yhteydessä tehdyn rahoitussiirtymän jälkeen jokaisen kunnan tulopohjassa verorahoitus on suurin tuloerä. Valtionosuudet kattavat ensi vuonna hieman yli viidenneksen kuntien lakisääteisten tehtävien rahoituksesta ja vaalikauden loppupuolella ilman uusia päätöksiä jo alle viidenneksen. Siksi on tärkeää, että kuntien veropohjaa laajennettaisiin tai ainakin kunnallisveron kautta toteutettavia ansiotuloverovähennyksiä siirrettäisiin nykyistä enemmän valtionverotuksen kautta hoidettavaksi. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Vastalauseen lausumaehdotus 34 

Pääluokka 29

Koulutus on ihmisen tärkein pääoma, varhaiskasvatuksesta aina korkeakouluihin ja elinikäiseen oppimiseen saakka. Mahdollisuus laadukkaaseen ja tasa-arvoisesti saavutettavaan koulutukseen kuuluu kaikille lapsille ja nuorille koko Suomessa perheen varallisuudesta ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Opetuksen ja tutkimuksen lisäksi koulutuksella ja sen saavutettavuudella on tärkeä merkitys alueiden yritystoiminnalle, työllisyydelle ja elinvoimalle koko maassamme.  

Suomalainen peruskoulu on ollut menestystarina. Se on tasa-arvoistanut lasten ja nuorten lähtökohtia elämälle ja tukenut kotien kasvatustyötä. Peruskoulu on myös luonut vahvaa pohjaa Suomen menestykselle kansakuntana. Tällä hetkellä kaikki ei ole kuitenkaan kouluissa ja oppimisessa kunnossa. Oppimistulokset ovat laskeneet. Tuoreiden Pisa-tulosten mukaan oppilaiden väliset erot ovat myös kasvaneet ja oppilaiden sosioekonomisen taustan ja oppimistulosten välinen riippuvuus on vahvistunut. Koulutus periytyy varsin vahvasti 2020-luvun Suomessa. Erot koulujen välillä kasvavat. Nuorten aikuisten koulutustaso on laskenut. Osa lapsista ja nuorista voi huonosti koulussa.  

On välttämätöntä arvioida, missä peruskoulu on onnistunut ja missä on parannettavaa. Tämän pohjalta on tehtävä välttämättömiä korjaavia toimia. Hyvä koulu ja koulutus voivat ratkaista oikean suunnan loppuelämälle.  

Peruskouluja ja niissä annettavaa opetusta ei saa päästää eriytymään. Koulupudokkuutta pitää ehkäistä ajoissa. Kodin ja koulun yhteistyötä on kehitettävä edelleen. Lasten ja nuorten hyvinvointia pitää tukea laaja-alaisesti ja moniammatillisesti. Kasvatuksen ja opetuksen ammattilaisten osaamista tunnistaa varhaisessa vaiheessa lasten ja nuorten ongelmia pitää vahvistaa ja parantaa keinoja auttaa lapsia ajoissa. Opettajille on annettava mahdollisuus perustehtävänsä hyvään hoitamiseen. Kouluihin tarvitaan työrauhaa jatkuvien uudistusten sijaan. 

Koulukiusaamisesta ja -väkivallasta on tehtävä loppu. Kiusaamisen ehkäisyn ohjelmien käyttö ja toimivuus pitää varmistaa kaikissa oppilaitoksissa. Opetuksen sisällöissä pitää vahvistaa tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimista.  

Pienten koulujen tueksi lähikoululisä 

Ikäluokkien pieneneminen ja alueiden eriytyminen lisäävät haasteita koulutuksen palveluverkolle. Tässäkin tilanteessa on löydettävä ratkaisuja, joilla inhimillisestä pääomasta ja tasa-arvoisista koulutusmahdollisuuksista huolehditaan koko maassa. 

Keskustan tavoitteena on, että koulutuksen saavutettavuutta parannetaan ja lähikoulu on aidosti totta jokaisella lapsella. Olemme huolissamme erityisesti pienempien koululaisten pidentyneistä koulumatkoista. Päivittäisiin koulumatkoihin käytettävä aika ei saa nousta kohtuuttomaksi ja kuormittaa lasta.  

Esitämme lähikoululisän käyttöönottoa osaksi perusopetuksen rahoitusta. Lähikoululisä vahvistaisi pienempien koulujen toimintaedellytyksiä. Tavoitteena on, että perusopetus kyetään järjestämään kaikille lapsille yhdenvertaisena lähipalveluna ympäri Suomen. Pienessä kouluyksikössä pystytään rakentamaan yhteisöllisyyttä, pitämään ryhmäkoot pienempinä ja ottamaan jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet huomioon. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Vastalauseen lausumaehdotus 35 

Hallitus on lyhytnäköisesti leikkaamassa kansalaisopistoilta, kesäyliopistoilta, kansanopistoilta ja muilta vapaan sivistystyön toimijoilta. Samaan lyhytnäköiseen leikkauslistaan kuuluu aikuiskoulutustuki.  

Työelämän muuttuessa on tärkeä antaa mahdollisuus kouluttautua uuteen työhön tai päivittää osaamistaan. Kansanopistojen ja kesäyliopistojen tarjonta on mahdollistanut monelle alan vaihdon sekä työssä tarvittavan osaamisen vahvistamisen. Opiskelusta on aina hyötyä, teki sitä sitten oman osaamisensa kehittämiseksi tai sivistääkseen itseään.  

Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat monilla paikkakunnilla ainoita paikkoja, joissa on opintotarjontaa kohtuullisen etäisyyden päässä saavutettavissa. Leikkaukset iskevät ikävällä tavalla pienten kuntien pieniin oppilaitoksiin ja vähentävät asukkaiden mahdollisuuksia kouluttautua. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Vastalauseen lausumaehdotus 36 

70. (29.70, osa) Opintotuki 

Suomalaisten opiskelijoiden valmistuminen tapahtuu suhteessa myöhemmin kuin muiden OECD-maiden opiskelijoiden. Hallituksen suunnittelema opintorahan leikkaus indeksijäädytyksen muodossa on ristiriidassa tavoitteiden kanssa. Opintotuen lainapainotteisuuden kasvu kohonneiden korkojen aikana herättää aiempaa suurempaa huolta. Hallituksen olisi tarpeen arvioida opintotuen uudistamisen tarpeita selvittäessään myös sitä, voisiko opintolainan korkomenot huomioida myös osana opintolainahyvitystä tai voisiko opintolainaan kuulua automaattisesti ASP-lainan kaltainen valtion korkotuki. 

Opintoraha on suora tuki opiskelijoille opiskelujen aikaisten elinkustannusten kattamiseksi. Sivistysvaliokunnassa kuullut asiantuntijat pitävät opintorahaa hyvänä kannustimena opiskelijoiden opintojen edistämiseksi. Opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus keskittyä mahdollisimman täysipainoisesti opiskeluun ja valmistua tavoiteajassa. Opintorahan korotus tukisi opiskelijoiden valmistumista ja suomalaisten osaamisen vahvistamista. Keskustan eduskuntaryhmä esittää vaihtoehtobudjetissaan opintorahaan 6 %:n suuruista tasokorotusta. Esitys lisäisi valtiontalouden menoja arviolta 20 miljoonalla eurolla.  

Viime vaalikaudella opintotuen tulorajoihin tehdyt korotukset mahdollistavat myös opiskelijoiden työssäkäynnin opintojen ohella, jos opiskelutilanne sallii työskentelyn. Opintorahan korottaminen hieman indeksikorotusta enemmän takaa opintotuen ostovoiman säilymistä ja kompensoi Orpon hallituksen päätöstä asumistuen leikkaamisesta.  

Sipilän hallitus palautti 2018 opintotukeen huoltajakorotuksen, joka oli poistettu opintotuesta vuonna 1994. Huoltajakorotus tukee perheellisiä opiskelijoita ja edistää mahdollisuutta keskittyä opiskeluun päätoimisesti. Keskusta esittää myös huoltajakorotukseen 6 %:n tasokorotusta. Korotuksen jälkeen opintotuen huoltajakorotus nousisi 151,01 euroon kuukaudessa. Hallituksen esityksessä esitetään huoltajakorotukseen vajaa 10 euroa kuukaudessa pienempää korotusta.  

Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmisteltiin viime vaalikaudella hallituksen esitys laeiksi alueellisen opintolainahyvityksen kokeilusta sekä tuloverolain 92 §:n väliaikaisesta muuttamisesta. Lakiehdotuksen tavoitteena oli mahdollistaa kokeilu, jonka tarkoituksena oli saada tietoa alueellisen opintolainahyvityksen vaikutuksista esityksen mukaisen kokeilualueen työvoiman saatavuuteen ja elinvoimaisuuteen. Keskustan eduskuntaryhmä esittää, että hallitus toisi eduskunnalle esityksen alueellisen opintolainahyvityksen kokeilusta. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Vastalauseen lausumaehdotus 37 

Vastalauseen lausumaehdotus 38 

Vastalauseen lausumaehdotus 39 

90. Liikuntatoimi 

Hallituksen tavoitteena on saada kaikenikäiset suomalaiset liikkeelle. Voimme varmasti kaikki yhtyä tähän tärkeään tavoitteeseen. Tästä johtuen emme voi hyväksyä vuoden 2024 talousarvioesityksessä liikuntaan kohdistettuja leikkauksia liikuntapaikkarakentamiseen (-3,3 miljoonaa euroa), seuratukeen (-1,8 miljoonaa euroa), liikunnan koulutuskeskuksiin (-1,5 miljoonaa euroa) sekä liikuntajärjestöavustusten määrärahoihin (-1,3 miljoonaa euroa). Hallitus on varannut erilliseen Suomi liikkeelle -ohjelmaan talousarviossa 20 milj. euroa. Suomi liikkeelle -ohjelman rahoituksesta on syytä paikata edellä mainitut liikuntaan esitetyt säästöt. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Vastalauseen lausumaehdotus 40 

91. Nuorisotyö 

Petteri Orpon hallitusohjelmassa haluttiin panostaa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Tämä tavoite ei toteudu, kun haavoittuvimmassa asemassa olevien nuorten palveluista leikataan. Tämä vaarantaa laadukkaan palvelun järjestämisen ja jättäisi tuhansia nuoria palveluiden ulkopuolelle.  

Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ovat tehneet hyvää työtä jo pitkään erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien tai jo syrjäytyneiden nuorten kohdalla. Hallituksen leikkaukset iskevät kipeästi hyvin toimivaan malliin ja käytäntöihin ja johtavat nuorten ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden lisääntymiseen, työllisyyden heikentymiseen, mielenterveysongelmien lisääntymiseen ja syrjäytymisen kasvuun.  

Nuorten siirtyminen muiden palveluiden piiriin aiheuttaa lisäkuluja työllisyydenhoitoon sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Yhteiskunnalle ei koituisi tavoiteltuja säästöjä. Pahimmillaan nuori putoaa kokonaan avun ulkopuolelle ja sen hinta olisi niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin liian kova.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Vastalauseen lausumaehdotus 41 

Pääluokka 30

Pääluokka 31

10. Liikenne- ja viestintäverkot 

Huonokuntoisten liikenneväylien (tiestö, radat ja satamat) korjausvelkaa hallitus on aikeissa hoitaa alentamalla perusväylänpidon menokehystä, jota se yrittää paikata valtion omaisuudesta saatavilla myyntituloilla. Kertaluonteinen panostus vaalikauden aikana olisi yhteensä 520 miljoonaa euroa. Tästä huolimatta perusväylänpidon kokonaisrahoitus on jäämässä vuosien 2019—2023 rahoitustasosta laskujemme mukaan noin 110 miljoonalla eurolla. Se on myös huomattavasti vähemmän kuin valtakunnalliseen 12-vuotiseen liikennejärjestelmäsuunnitelmaan on kirjattu. Myös kustannustason raju nousu on johtanut siihen, että samalla rahalla ei kyetä korjaamaan huonokuntoisia väyliä likimainkaan samalla määrällä kuin aikaisemmin. 

Valtion ensi vuoden talousarvioesitykseen sisällytetyn vaikuttavuusarvioinnin sekä valiokunnan asiantuntijakuulemisten perusteella väylien korjausvelka olisi kasvamassa jo ensi vuonna, vaikka hallitus on käyttämässä lähes puolet, 250 miljoonaa euroa, investointiohjelmaansa kirjatusta kertaluonteisesta perusväylänpidon lisärahoituksesta. Asiantuntija-arvioiden mukaan vuoden 2024 hintatasossa esimerkiksi tiestön korjausvelka olisi kasvamassa jo 2,4 miljardiin euroon rakentamiskustannusten pysyessä yhä korkealla. Ehdotettu rahoitustaso riittäisi valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan päällystämään ensi vuoden jälkeen noin 1 500 kilometriä tiestöä, kun tavoitetaso korjausvelan taittamiseksi olisi vähintään 4 000 kilometriä. Väylien korjausvelka tulee kasvamaan erittäin huomattavasti. 

Keskusta tähdentää myös, että hallituksen investointiohjelmansa kautta päättämät ja käynnistämät väylien investointi- ja kehittämishankkeet tulevat lisäämään automaattisesti perusväylänpidon rahoitustarvetta, koska uusien huollettavien väylien määrä tulee kasvamaan. Hallitus ei ole varautunut tähän millään tavalla julkisen talouden suunnitelmassaan. Päinvastoin perusväylän rahoituskehys laskee. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Yksityisteiden rahoitustaso turvattava 

Keskusta pitäisi yksityisteiden parannusten valtionavustusten rahoitustason vuoden 2023 tasolla. Esitetyllä lisäyksellä kyettäisiin perusparantamaan yksityisteitä noin 1 500 kilometrillä enemmän kuin hallitus esittää. Venäjän vastaisten pakotteiden ja vastapakotteiden vuoksi on entistäkin tärkeämpää huolehtia toimivista kuljetusyhteyksistä. Esimerkiksi maa- ja metsäteollisuuden tarvitsemat raaka-aineet sijaitsevat usein yksityisteiden varsilla. Kuluvalle vuodelle osoitettu 10 miljoonan euron korotus puuhuollon turvaamiseksi käytettiin loppuun ennätysajassa. Suomalaisen metsäteollisuuden haastava tilanne huomioiden tarve jatkuu ensi vuonna vähintään yhtä suurena. 

Keskusta esittää yksityisteihin 14,5 miljoonan euron lisäystä (4,5 miljoonan euron leikkauksen peruminen ja 10 miljoonan euron huoltovarmuuskorotuksen säilyttäminen). 

Kunnille on myönnetty hakemuksesta valtionavustusta kävelyä ja pyöräilyä edistäviin infrahankkeisiin ja muihin kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita parantaviin hankkeisiin. Kunnat ovat olleet aktiivisia käyttämään tukea. 

Hallitus esittää ensi vuodelle 0,5 miljoonan euron rahoitusleikkausta, vaikka hallitus on ohjelmassaan sitoutunut liikkumisen edistämiseen.  

Toinen ongelma on ollut, että kevyen liikenteen väylien rakentamistukea on voitu myöntää vain kunnan omistamille liikenneväylille. Suomessa on kuitenkin paljon erityisesti maaseutumaisia kuntia, jotka sijaitsevat valtion omistaman tieverkon varrella. Tällaisille alueille ei ole voitu tukea myöntää, vaikka liikenneturvallisuuden parantaminen sekä liikkumismahdollisuuksien edistäminen sitä vaatisi. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Vastalauseen lausumaehdotus 51 

Hallitus on nimennyt hallitusohjelmassaan sekä syyskuussa käymässään budjettiriihessä uusia investointi- ja kehittämishankkeita sekä hankkeita, joiden suunnittelua on kiirehdittävä. Suurin investointihanke on tehdyssä selvityksessä kaikin puolin hukkainvestoinniksi todettu Turun tunnin juna, jota hallitus on pääomittamassa noin puolella miljardilla eurolla loppurahoituksen jäädessä täydelliseksi arvoitukseksi. Hallitus on tekemässä lisää investointipäätöksiä jo kevään 2024 kehysriihessään. 

Keskustan mielestä pitkäjänteisen väyläpolitiikan kannalta on erittäin ongelmallista käynnistää laskevan rahoituskehyksen ja nousevien kustannusten olosuhteissa näin suuressa määrin uusia investointihankkeita, joiden loppurahoitusta ei voida pitää miltään osin varmistettuna. Hallitus on siten kasaamassa seuraaville hallituksille väyläverkon kehittämishankkeiden rahoitusongelman. 

Tässä tilanteessa on suorastaan jopa vastuutonta laittaa huomattavia summia rahaa asiantuntija-arvioissa hukkainvestoinniksi luokiteltuun Turun tunnin junaan, kun samalla rahalla olisi ollut kansantaloudellisesti huomattavasti hyödyllisempää hoitaa väylien korjausvelkaa koko Suomessa. 

Keskustan valiokuntaryhmä kiinnittää myös vakavaa huomiota uusien kehittämishankkeiden kohdentumiseen vain eteläisen Suomen suurille kaupunkialueille sekä läntiseen Suomeen. Koko laajalle ja huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta entistäkin tärkeämmälle itäiselle Suomelle hallituksella on ollut osoittaa vain yksi tiehanke Pohjois-Savoon, yksi ratahanke Etelä-Karjalaan ja suunnitteluraha pitkälle Savonradalle. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

20. Liikenteen ja viestinnän palvelut 

Varustamotuki kohdistettava vain varsinaiseen merenkulkuun liittyvään työhön 

Keskusta esittää varustamotuen leikkaamista viihdepalveluiden osalta, koska kyseinen tuki vääristää kilpailua, koska manner-Suomen hotelli- ja ravintola-ala ei vastaavaa tukea saa. Tuki säilytettäisiin varsinaisen merenkulkuun liittyvien tehtävien osalta.  

Valtiovarainministeriön menokartoituksen mukaan säästö olisi 30 miljoonaa euroa, jos tuki kohdistettaisiin vain varsinaiseen merenkulkuun liittyvään työhön.  

Hallitus esittää laajakaistarakentamisen valtiontuen leikkaamista kokonaan ja kyseisen avustusmomentin poistamista valtion talousarvioesityksestä, jolloin määrärahoitusta on mahdotonta esittää jatkossa.  

Keskusta pitää esitystä, jossa hallitus on toimimassa omaa hallitusohjelmaansa vastaan, käsittämättömänä. Hallitusohjelman mukaan julkisten palveluiden digitalisaatiota edistetään. Laajakaistatuen jatkoa on luvattu arvioida selvityksen jälkeen. Tästä huolimatta hallitus haluaa lakkauttaa tuen ilman selvitystä. On selvää, että laajakaistayhteyksien rakentaminen ei ole mahdollista vain markkinaehtoisesti. 

Tähän asti tuki on ollut tärkeä ja elinehto alueille, joille toimivia laajakaistayhteyksiä ei kyetä rakentamaan markkinaehtoisesti. Asian yhteiskunnallista merkittävyyttä alleviivaa se, että tuki on lakisääteinen (Laki kiinteän laajakaistan rakentamisen tuesta), jota sovelletaan Liikenne- ja viestintäviraston myöntäessä laajakaistahankkeeseen tukea valtion talousarvioon otetusta määrärahasta. 

Laajakaistatuen tavoitteena on ollut rakentaa nopean kiinteän laajakaistayhteyden saatavuus 130 000 kotitaloudelle tai toimipisteelle. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan tässä on onnistuttu jopa yli odotusten. Yhteensä on rahoitettu 182 hanketta, joiden kokonaiskustannukset vuosina 2011—2022 olivat 262,5 miljoonaa euroa. Tästä valtion osuus oli 59 miljoonaa ja kuntien 29 miljoonaa euroa. Pienelle siemenrahalle on saatu vaikuttavuutta. 

Keskusta muistuttaa myös, että tällä hetkellä 3G-verkkoa ajetaan alas uuden rakenteilla olevan 5G-verkon vaatimien taajuuksien tieltä. Tämän myötä ihmisten päätelaitteet ja puhelimet lakkaavat toimimasta ilman, että hallitus osoittaisi minkäänlaista kiinnostusta paitsi edistää toimivien laajakaistayhteyksien ulottamista yhä useamman saataville niin myös turvata laajakaistayhteydet heille, joiden päätelaitteet lakkaavat toimimasta 3G-verkon lakkauttamisen myötä. Näin ollen tuen jatkuminen on olennaista myös ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Keskusta ehdottaa, että julkisrahoitteisen Yleisradion tulee myös osallistua talouden tervehdyttämiseen ja tämän tulee käynnistyä jo vuonna 2024.  

Keskusta ei toteuttaisi Ylen rahoitukseen indeksikorotusta. Tämä säästäisi menoja 17,85 miljoonaa euroa hallituksen talousarvioesitykseen verrattuna. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Vastalauseen lausumaehdotus 55 

Pääluokka 32

Pääluokka 33

Pääluokka 35

Sisävesien suojeluun rahoitusta  

Keskusta pitää tärkeänä, että Suomi on tuhansien järvien maana tunnettu myös vesistöjen puhtaudesta. On välttämätöntä, että vesistöjen kuntoon kiinnitetään huomiota koko maassa eikä vain esimerkiksi rannikkoseuduilla. Suomessa on huomattava määrä sisävesiä, joiden hyvään kuntoon saattaminen edellyttää taloudellisia panostuksia.  

Vesien hyvää ekologista tilaa ei tulla saavuttamaan vuoteen 2027 mennessä resurssien nykytasolla. Viidennes kaikista sisävesien ja rantojen luontotyypeistä on uhanalaisia ja neljännes silmälläpidettäviä ja lisäksi 32 % sisävesi- ja rantaluontotyypeistä on puutteellisesti tunnettuja.  

Suomen sisävesien hyvästä kunnosta huolehtiminen on välttämätöntä myös matkailun edistämisen näkökulmasta. Järvi-Suomi on yksi maamme neljästä matkailullisesta suuralueesta. Puhdas luonto on suurimpia syitä, miksi kansainväliset matkailijat haluavat Suomeen tulla. Panostukset sisävesien suojeluun ovat osaltaan panostuksia maamme matkailuun.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

TULOARVIOT 

Osasto 11

Pääluokka 23

Pääluokka 24

Suomi tunnetaan maailmalla luotettavana kumppanina tasa-arvon, demokratian, rauhan ja kestävän kehityksen kysymyksissä. Tätä luottamusta kannattaa vaalia. Erityisesti aikana, jolloin geopoliittisesti jännitteinen tilanne heijastuu myös kehittyviin maihin, Suomen ja Euroopan kannattaa osoittaa pitkäjänteistä solidaarisuutta ja sitoutumista globaalin etelän kehitykseen. 

Hallituksen tulee sitoutua YK:n kestävän kehityksen ohjelman Agenda 2030:n tavoitteisiin, Pariisin ilmastosopimukseen sekä Montreal-Kunmingin luontosopimukseen. Sitoutumisen lisäksi hallituksen tulee tehdä oikeita toimia sopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi. Hallituksen tulee myös sitoutua kehityspolitiikan ylivaalikautisiin periaatteisiin. Globaalikasvatusta ja erilaisia maailmankatsomuksia koskevaa koulutusta tulee lisätä ja vahvistaa. 

Orpon hallitusohjelmassa todetaan, että kolmansille maille annettava kahdenvälinen taloudellinen apu tehdään ehdolliseksi sille, että maa ottaa vastaan palautettavia kansalaisiaan. Vihreiden mielestä maahanmuuttopolitiikan lähtökohtana tulee olla ihmisoikeudet. Kehitysyhteistyön rahoitus ei saa riippua siitä, onko mailla keskenään palautussopimusta. 

Suomi on sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyömäärärahat YK:n tavoitteeseen eli 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Leikkaukset kehitysyhteistyömäärärahoista ovat askelia väärään suuntaan. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Kehityspoliittisten lainojen ja sijoitusten tavoitteena ovat Suomen kehityspolitiikan mukaiset kehitysvaikutukset kumppanimaissa. Kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja sen pitkäjänteisestä rahoituksesta on huolehdittava. 

Laina- ja sijoitusmuotoinen kehitysyhteistyö on tärkeää muun muassa globaalin ilmasto- ja tasa-arvotyön näkökulmasta. Sen avulla voidaan vauhdittaa tehokkaasti yksityisen sektorin ilmasto- ja tasa-arvotyötä. Yritysten ja julkisen puolen yhteistyö on avainasemassa siinä, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon kaltaisten haasteiden ratkaisuun ohjautuu riittävästi resursseja.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Pääluokka 25

Pääluokka 26

Pääluokka 28

Pääluokka 29

Pääluokka 30

Pääluokka 31

Pääluokka 32

Pääluokka 33

Pääluokka 35

Osasto 11

VEROT JA VEROLUONTEISET TULOT 

Vihreät katsoo, että Suomessa tulee toteuttaa vihreä verouudistus, joka parantaisi työnteon kannattavuutta ja asettaisi oikean hinnan luonto- ja ilmastohaitoille. Osana vihreää verouudistusta Vihreät keventäisi ansiotuloverotusta 200 miljoonalla eurolla enemmän kuin hallituksen esityksessä esitetään, painottaen erityisesti pienituloisia lapsiperheitä sekä työllistyviä pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria. 

Samalla huolehtisimme, että Suomen kokonaisveroaste ei laske, vaikka työn verotusta kevennetään. Haastavassa taloudellisessa tilanteessa kaikkein rikkaimmille suunnatut veronkevennykset eivät ole perusteltuja. Talouden tasapainottamissa ja huolestuttavan velkakehityksen kääntämisessä on asiantuntijoidenkin mukaan tärkeää huolehtia myös tulopuolesta.  

Tällä hetkellä luonnonvarojen käyttöä ei veroteta Suomessa juuri lainkaan. Luonnonvarojen suora hyödyntäminen ja niihin liittyvät maankäytön muutokset ovat kuitenkin luontokadon suurimpia ajureita ja merkittävä ilmastopäästöjen lähde. 

Maa-ainesvero parantaisi kierrätysmateriaalien kilpailukykyä suhteessa neitseellisiin maa-aineksiin ja kannustaisi siten materiaalien pitämiseen kierrossa pidempään. Maa-ainesverolla voitaisiin kerätä valtiolle verotuottoja arviolta 30 miljoonaa euroa vuodessa. 

Lisäksi vihreät esittää vuotuisten matkojen mukaan porrastettavaa lentoveroa, jossa huomioitaisiin myös matkan pituus ja mahdollisesti matkustusluokka. Asettamalla vero vuoden ensimmäistä lentomatkaa seuraaville matkoille porrastetusti voitaisiin saavuttaa arviolta 100 miljoonan euron verotuotot. 

Erilaisilla veroratkaisuilla voidaan vauhdittaa myös kiertotaloutta. Kiertotalouden kannalta on tärkeää, että vanhat tuotteet ohjataan uusiokäyttöön sen sijaan, että ne päätyisivät jätteeksi. Tätä voidaan tukea erilaisilla ohjauskeinoilla. Laajennetulla ja kehitetyllä jäteverolla voidaan edistää jätteen hyötykäyttöä ja ehkäistä jätteen syntymistä. Käytössä olevan juomapakkausten pakkausveron laajentaminen muihin pakkausmateriaaleihin vauhdittaa kiertotaloutta tukevia pakkausratkaisuja. Jätteenpolttovero yhdistettynä muihin kiertotalouden ohjauskeinoihin puolestaan vauhdittaa jätteen synnyn ehkäisyä ja kierrätystä jätteen polton sijaan. 

Verotus voi olla myös keino vaikuttaa kansanterveyteen. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on yhdessä Kansaneläkelaitoksen kanssa esittänyt terveysverojen käyttöönottoa. Esimerkiksi sokerin ylikulutus on tällä hetkellä yksi merkittävistä syistä ylipainolle, diabetekselle ja suunterveyden ongelmille. Terveysperusteisen veron valmistelu kannattaisi aloittaa lisätystä sokerista ja laajentaa myöhemmin esimerkiksi suolaan ja koviin rasvoihin. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

01. Tulon ja varallisuuden perusteella kannettavat verot 

Ansiotuloverotus ja vihreä verouudistus. Suomessa tulee toteuttaa vihreä verouudistus, jossa työn verotusta kevennetään ja ympäristölle haitallisen toiminnan verotusta kiristetään. Siksi Vihreät keventäisi ansiotuloverotusta hallituksen esittämän 97 miljoonan euron lisäksi siten, että tässä vastalauseessa esitetyt muutokset huomioiden ansiotuloverotus kevenisi 200 miljoonaa euroa enemmän kuin hallituksen esityksessä esitetään. Veronkevennys suunnattaisiin erityisesti lapsiperheköyhyyttä vähentävällä ja työllisyyttä edistävällä tavalla. 

Käytännössä toteuttaisimme ylimääräisen lapsikorotuksen työtulovähennykseen, josta osa kohdentuisi kaikille ja osa ainoastaan pienituloisille lapsiperheille, sekä ylimääräisen korotuksen työtulovähennykseen suunnattuna työllistyville pitkäaikaistyöttömille ja nuorille. Aikuiskoulutustuen säilyttämisen myötä hallituksen esittämä tuloveroasteikon indeksitarkistuksen yhteydessä toteutettava, kaikkiin tuloluokkiin kohdennettu veronkiristys jäisi tekemättä. 

Vihreiden mielestä solidaarisuusveron alarajaa ei tule nostaa. Haastavassa taloudellisessa tilanteessa se ei ole perusteltua, etenkin kun samanaikaisesti hallitus kohdistaa menoleikkauksia erityisesti lapsiin ja nuoriin sekä valmiiksi heikommassa asemassa oleviin. Solidaarisuusverosta tulisi tehdä pysyvä. 

Yritysten verotus. Yritysten verotuksessa taas on syytä pyrkiä selkeyteen ja neutraaliin otteeseen suhteessa toimialoihin ja yritysten rakenteeseen. Näin kilpailu markkinoilla on tehokasta ja toimivaa, ja pääomat ohjautuvat tuottavaan käyttöön samalla, kun verokertymä on ennakoitava ja riittävä valtion fiskaalisiin tarpeisiin. 

Suomen nykyinen yritysverotuksen rakenne ei kaikilta osin vastaa näitä pyrkimyksiä. Yksi ilmeinen puute on listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen huojennus. Nykyinen huojennusmalli suosii aineellista varallisuutta aineettoman varallisuuden kustannuksella ja kohtelee näin yrityksiä keskenään eriarvoisesti. Investointihalukkuus vähenee, kun nettovarallisuuden haalimista suositaan. Osinkotulojen alhainen verotus kannustaa myös muuntamaan ansiotuloja pääomatuloiksi ja kannustaa käyttämään yhtiöitä henkilökohtaisen varallisuuden hallinnointiin. Huojennus muodostaa myös kynnyksen yhtiöiden listautumiselle ja siten kasvulle. 

Käytännössä listaamattomien osinkojen verohuojennus on valtiolle kallis verotuki, josta hyötyvät painotetusti varsin hyvätuloiset. Tällainen malli onkin ainut laatuaan Euroopassa ja selittänee osaltaan Suomen verrattain heikkoa tuottavuuskehitystä. 

Vihreät esittääkin, että listaamattomien yhtiöiden osinkoveron laskennassa tulisi siirtyä nettovarallisuuteen perustuvasta mallista selkeisiin euromääräisiin rajoihin ja asettaa ne tasolle, jolla pienen nettovarallisuuden yhtiöstä maksettujen pienten osinkojen verotus kevenee ja suuren nettovarallisuuden yhtiöistä maksettujen suurten osinkojen verotus kiristyy nykyisestä. 

Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Suomen velkaantuminen edellyttää merkittäviä julkista taloutta sopeuttavia ja vahvistavia toimia. Talouden tasapainottaminen vaatii valitettavasti myös etuuksiin puuttumista. Sopeuttamisen taloudellista taakkaa on tärkeää jakaa oikeudenmukaisesti, jotta yhteiskunnallinen koheesio ja keskinäinen luottamus säilyy. 

Yksi keskeinen oikeudenmukaisuuden näkökulma on sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2024 talouden sopeutuksen raskaimmat vaikutukset kohdistuvat sosiaali- ja terveysministeriön vaikutusarvion mukaan 18—24-vuotiaisiin.  

Eläkeläiset ovat talousarvioesityksessä jäämässä lähes täysin sopeuttamistoimien ulkopuolelle, vaikka suuri osa eläkeläisistä on hyvätuloisia ja Suomen mittakaavalla kohtalaisen varakkaita.  

Eläkettä nauttii Suomessa 1,4 miljoonaa ihmistä. Suomen eläkejärjestelmä on vain osittain rahastoiva, ja eläkkeet kaventavat siten julkisen talouden liikkumatilaa. Tänä vuonna työeläkkeet nousivat 3 prosenttiyksikköä enemmän palkkoihin verrattuna. Erotus vastaa noin miljardia euroa. Vihreät esittääkin työeläkejärjestelmän kestävyyden turvaamiseksi sekä sukupolvien välisen solidaarisuuden lisäämiseksi yhden prosentin indeksijarrua vastaavaa veronkorotusta työeläkkeisiin. Uudistus tulee toteuttaa eläkeläisköyhyyttä syventämättä. 

Osakesäästötili. Orpon hallitus aikoo myös nostaa osakesäästötilin ylärajaa. Osakesäästötilin ylärajan nostaminen lisäisi kannustimia sijoitustoimintaan varsin pienelle joukolle, jolla on varsin merkittävä sijoitusvarallisuus. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, 50 000 euron ylärajan saavuttaneita osakesäästötilejä on ainoastaan noin 6 000 kappaletta. Lisäksi osakesäästötilille sijoitetaan ainoastaan osakkeita, joten esimerkiksi rahastosijoittajat suljetaan uudistuksen ulkopuolelle. Hallituksen esityksen vaikutusarvioiden mukaan veroedun piirissä olisi alle 5 prosenttia kaikista pörssiosakkeisiin sijoittavista ja alle prosentti kaikista Suomessa asuvista. 

Vihreät kannattaa suomalaisten talousosaamisen vahvistamista sekä eri elämäntilanteissa olevien ihmisten säästämisen ja sijoittamisen mahdollisuuksien parantamista. Piensijoittamisen tulisi olla mahdollista yhä useammalle. Osakesäästötilin ylärajan nostaminen ei kuitenkaan edistä näitä tavoitteita. 

Kotitalousvähennys. Hallitus myös esittää, että kotitalousvähennyksen määräaikaista korotusta pidennetään vuodella ja kotitalousvähennys laajennetaan koskemaan fysioterapiaa ja toimintaterapiaa. Laajennuksen tavoitteet ovat kannatettavia: tukea ikääntyvien ihmisten toimintakykyä ja itsenäistä kotona asumista. Määräaikainen laajennus voi lisäksi tarjota mahdollisuuden seurata ja arvioida kotitalousvähennyksen vaikutuksia. 

Kotitalousvähennyksen kotitalous-, hoiva- ja hoitotyötä koskevan korotuksen jatkamista ei voi kuitenkaan pitää perusteltuna tässä taloudellisessa tilanteessa. Yleisesti ottaen kotitalousvähennyksellä saavutetaan tutkimusten perusteella vain vähäistä palveluiden kulutusta ja palvelualojen työllisyyttä lisäävää vaikutusta, vaikka sillä kokonaisuudessaan on merkittävä, peräti 420—500 miljoonan euron verotuottoja pienentävä vaikutus.  

Kotitalousvähennyksen tarkoituksenmukaisuutta tulisikin arvioida kokonaisuutena ja samalla selvittää, olisivatko muun muassa harmaan talouden torjuntaan liittyvät hyödyt saavutettavissa nykyistä pienemmän veromenetyksen kautta. 

Työmatkakulut. Työmatkakulujen vähennysten osalta tavoitteena tulisi olla siirtymä vähemmän byrokraattiseen ja paremmin ilmastopolitiikkaa tukevaan kilometripohjaiseen järjestelmään. Vähennyksen perusteena olisi etäisyys työpaikasta. Vähennyksen suuruudessa tulisi ottaa myös huomioon alueelliset erot sekä julkisen liikenteen tilanne.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on avainasemassa niin suurten kestävyyshaasteiden kuin globaalien kriisienkin ratkaisemisessa. Suomen tulee panostaa sekä puhtaasti uteliaisuuteen perustuvaan tutkimukseen että sellaiseen, joka etsii vastauksia yhteiskunnan ongelmiin.  

Vihreiden tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä Suomen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiojärjestelmän vetovoima ja kilpailukyky nousevat niin vahvoiksi, että Suomessa toimivien yritysten ja julkisen sektorin tutkimus- ja kehittämispanostusten osuus on 4 % bruttokansantuotteesta. Oikeanlaiset verokannustimet vievät kohti tätä tavoitetta. Julkisten TKI-menoja lisäävien panostusten lisäksi suuntaisimme yrityksille nykyistä vahvemman verokannustimen, joka houkuttelee myös suuria yrityksiä investoimaan Suomeen. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Suomen veropohja on hapertumassa, kun hallitus antaa Suomen kokonaisveroasteen laskea. Kokonaisveroasteen lasku tarkoittaa sitä, että julkisen talouden velkaantumisen taittamisesta tulee entistä haastavampaa. Talouden tasapainottamisessa tulee keskittyä myös tulopuoleen. 

Pääomatuloverotuksen veropohjaa tulee tiivistää puuttumalla erilaisiin keinotekoisiin järjestelyihin. Yksi keino tähän on metsälahjavähennyksen lakkauttaminen.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

04. Liikevaihdon perusteella kannettavat verot ja maksut 

Pienten yritysten arkea voidaan helpottaa nostamalla arvonlisäverosta vapaan vähäisen liiketoiminnan alarajaa nykyisestä 15 000 eurosta 20 000 euroon. Alarajan nostaminen vähentäisi yritystoiminnan aloittamisen esteitä sekä keventäisi pienten yritysten hallinnollista taakkaa.  

Kestävä liikennepolitiikka edellyttää joukkoliikenteeseen panostamista. Vihreiden tavoite on, että joukkoliikenne on edullinen ja saavutettava vaihtoehto autoilulle. Hyvinvointivaltion tehtäviin kuuluu tukea pienituloisten liikkumista riittävän edullisella joukkoliikenteellä. Yksi keino tähän on joukkoliikenteen arvonlisäverokannan laskeminen nollaan. 

Kiertotaloutta voidaan edistää erilaisten veroratkaisujen avulla, joista yksi on korjauspalveluiden arvonlisäverokannan lasku. Kiertotalouden kannalta on ensisijaista, että tuotteet tehdään pitkäikäisiksi ja mahdollisimman helposti korjattaviksi. Näin varmistetaan, että tuotteet säilyvät käytössä mahdollisimman pitkään. Kun tarve uusille tuotteille vähenee, luonnosta ammennetaan vähemmän neitseellisiä resursseja. 

Kuluttajalle vanhan tuotteen korjauttaminen on kuitenkin usein kalliimpaa ja hankalampaa kuin uuden ostaminen. Siksi korjauspalveluiden arvonlisäveroprosentti tulisi laskea nykyisestä 24 prosentista 14 prosenttiin. Muutos kattaisi esimerkiksi suutarit, korjausompelimot ja pyörähuollot. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

08. Valmisteverot 

Orpon hallitus kaavailee oluen verotuksen laskemista. Alkoholi heikentää suomalaisten terveyttä, synnyttää sosiaalisia ongelmia, aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia sekä alentaa väestön toimintakykyä. Alkoholin vaikutukset ovat suomalaiselle yhteiskunnalle merkittävät. 

Tämän lisäksi oluen valmisteveron alennuksella on fiskaalisia vaikutuksia. Vaikeassa taloustilanteessa 25 miljoonan euron veronalennus ei ole vastuullista talouspolitiikkaa.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Suomen hiilineutraaliustavoitteen velvoittama tavoite metsien hiilinieluille on vuoden 2035 osalta 21 megatonnia hiilidioksidiekvivalenttia.Vielä vuonna 2009 maankäyttösektorin hiilinielun taso oli noin 40 megatonnia, mutta vuonna 2021 maankäyttösektorin hiilinielu oli kääntynyt päästölähteeksi. Vuonna 2022 maankäyttösektori oli jälleen hiilinielu, mutta ainoastaan niukasti. 

Ilmastopaneeli on esittänyt hiilinielujen romahtamisen keskeisimmäksi syyksi liian suuria hakkuumääriä. Ilmastolain velvoittaman hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi metsien hiilinielujen kasvattamiseksi tarvitaan ripeitä toimia. 

Suomen ympäristökeskuksen vuoden 2023 raportissa "Ympäristölle haitalliset tuet Suomessa" todetaan, että puupohjaisten polttoaineiden verotuki on keskeinen ympäristölle haitallinen verotuki. Lisäksi raportissa arvioidaan, että puunpolton tuen verotuki johtaa todennäköisesti suurempiin hakkuumäärän. Verotuki tulisi poistaa erityisesti aines- ja runkopuun polttamisesta. 

Vihreät myös ehdottaa energiaveron sitomista indeksiin. Energiaverot on määritetty verolaeissa kiinteähintaisina. Tämän seurauksena ne menettävät jatkuvasti tehoaan inflaation myötä, ellei tehdä erillisiä päätöksiä verojen korottamisesta. Erityisen suuri menetys on ollut viime aikoina, kun inflaatio on ollut poikkeuksellisen korkealla. 

Energiaverojen ympäristöohjaavuuden ja tuoton varmistamiseksi ne tulisikin sitoa indeksiin. Indeksiin sitomisessa ei ole kyse veronkorotuksesta, vaan vain verojen tosiasiallisen tason pitämisestä ennallaan. Lisää tuloja energiaverojen sitominen indeksiin tuottaisi vuoden 2027 tasossa arviolta noin 300—500 miljoonaa euroa, mikä parantaisi valtiontalouden tasapainoa oleellisesti. 

Vihreiden mielestä ympäristölle haitallisesta toiminnasta tulee maksaa oikea hinta. Ympäristölle haitalliset verotuet kannustavat toimintaa ympäristölle haitalliseen suuntaan. Verotuissa on kyse keinotekoisen alhaisista verotasoista suhteessa vallitsevaan vertailutasoon. 

Verotukien vähentämiseksi Vihreät esittää, että työkoneissa käytetyn kevyen polttoöljyn normaalia alempaa verokantaa ja polttoturpeen alennettua verokantaa nostetaan vaiheittaisesti. Verotukien vaiheittainen vähentäminen ohjaa yrityksiä siirtymään työkoneissa ja energiantuotannossa vähäpäästöisempiin, esimerkiksi sähköistämiseen perustuviin ratkaisuihin. 

Orpon hallitus aikoo laskea liikennepolttoaineiden verotusta. Energiaverotus on tehokkaimpia ja keskeisimpiä päästöohjauskeinoja liikennesektorilla. Hallituksen veronalennus kohdistuu CO2-veroon, mikä vähentää ilmasto-ohjausta ja samalla lisää fossiilisten polttoaineiden kilpailukykyä. Esityksen mukainen veronalennus ei ole siis linjassa Suomen päästövähennystavoitteiden kanssa, sillä se tulee toteutuessaan kasvattamaan polttoaineiden kulutusta ja lisäämään tieliikenteen päästöjä. Samalla se lisää Suomen riippuvuutta epävakaista ja epädemokraattisista fossiilisten polttoaineiden tuottajavaltiosta. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

10. Muut verot 

Varainsiirtoveron alentaminen on myös hyvä täsmätoimi rakennusalan heikkoon suhdannetilanteeseen, sillä sen alentaminen piristää asunto- ja kiinteistökauppaa. Varainsiirtoveron verokertymä olisikin mahdollista korvata veroilla, jotka aiheuttavat vähemmän haittaa.  

Sen sijaan varainsiirtoverovapauden poistaminen ensiasunnon ostajilta ei ole perusteltua. Tutkimusten mukaan nuoret haluaisivat asua omistusasunnoissa vuokra-asumisen sijaan. Ensiasunnon ostaminen on kuitenkin nuorille yhä vaikeampaa. Kun nuorilla ei ole mahdollisuutta ostaa asuntoa, varallisuus kertyy vanhemmille sukupolville. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Orpon hallitus on keventämässä ajoneuvoveroa. Veronkevennys on ristiriidassa liikenteen päästövähennystavoitteiden kanssa. Veronkevennykset painottuisivat vanhoihin keski- ja suuripäästöisiin autoihin - eli juuri niihin, jotka tulisi saada pois liikenteestä nopealla aikataululla. Veron-alennus hidastaa ajoneuvokannan uusiutumista ja lisää tätä kautta liikenteen päästöjä. 

Ajoneuvoveron kevennys ei myöskään kohdistu tehokkaasti pieni- ja keskituloisille. Samalla veronkevennysten vaikutus yritysten toimintaedellytyksiin jää pieneksi. Liikkumisen kustannusten keventämiseen löytyy tehokkaampia ja ympäristön kannalta perusteltuja keinoja. 

Ajoneuvoveron kevennyksellä on myös julkisen talouden kannalta kielteinen vaikutus. Haastavassa taloudellisessa tilanteessa 50 miljoonan euron vuosittaisiin, heikosti kohdentuviin ja kielteisiä kannustinvaikutuksia luoviin veronkevennyksiin ei kertakaikkiaan ole varaa. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Vuonna 2024 otetaan käyttöön Suomessa louhittuihin kaivosmineraaleihin kohdistuva vero. Kaivosvero jää kuitenkin useita verrokkimaita alhaisemmalle tasolle, eikä sillä tavoitella ympäristövaikutuksia. 

Kaivosalan vaikutukset luonnolle ovat kuitenkin suuret. Vihreät esittää, että vuodelle 2024 säädettyä kaivosveroa korotettaisiin ympäristöohjaavuuden vahvistamiseksi ja luontoarvojen suojaamiseksi. Nykyistä lainsäädäntöä korkeampi kaivosvero voisi tuottaa lisää verotuottoja 75 miljoonaa euroa vuodessa. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

19. Muut veronluonteiset tulot 

Valtionvarainministeriö on lausunnossaan liikenne- ja viestintävaliokunnalle todennut, ettei väylämaksun puolittamisella käytännössä vaikuteta logistiikkakustannuksiin tai kansalliseen kilpailukykyyn kuin marginaalisesti. 

Liikenne- ja viestintäministeriön arvion mukaan hallituksen esityksestä aiheutuu valtiolle 36 miljoonan euron vuotuinen tulojen vaje verrattuna siihen, että väylämaksun puolitus päättyisi.  

Suomen haastavassa julkisen talouden tilanteessa kaikkia yritystukia tulisi arvioida erittäin kriittisesti niiden kustannustehokkuuden ja vaikuttavuuden osalta ja aivan erityisesti silloin, kun niillä on haitallisia ympäristövaikutuksia.  

Esitetyn tiedon valossa väylämaksujen puolittamisesta on syytä luopua. Toimintaympäristön ennakoitavuuden nimissä muutos olisi perusteltua toteuttaa asteittain seuraavien vuosien aikana.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Osasto 12

SEKALAISET TULOT 

35. Ympäristöministeriön hallinnonala 

Hallitus aikoo rahoittaa niin kutsutun investointipakettinsa kohteita tulouttamalla Valtion asuntorahaston pääomia valtiolle. Valtion asuntorahaston kautta edistetään kohtuuhintaista asuntotuotantoa, erityisryhmien asuntotuotantoa sekä korjaus- ja energiaremontteja. Valtion asuntorahaston johtokunta on todennut, että nykyisen korkotason vallitessa rahaston tulevaisuus näyttää epävarmalta. Hallituksen kaavailema pitkäjänteisen asuntopolitiikan toteuttamiseen tarkoitetun rahan siirto valtion budjettiin heikentää entisestään tilannetta. Hallitus ei ole esittänyt minkäänlaista pitkän tähtäimen suunnitelmaa tai ratkaisua siihen, miten sosiaalista asuntotuotantoa on tarkoitus tulevaisuudessa rahoittaa. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Osasto 13

KORKOTULOT, OSAKKEIDEN MYYNTITULOT JA VOITON TULOUTUKSET 

05. Valtion liikelaitosten voiton tuloutukset 

Suomen hiilinielut ovat romahtaneet: vuonna 2022 maankäyttösektorin nettonielu oli ennakkotiedon mukaan -1,0 Mt CO2-ekv. 

Ilmastopaneeli on esittänyt hiilinielujen romahtamisen keskeisimmäksi syyksi liian suuria hakkuumääriä. Jotta Suomen ilmastotavoitteiden kannalta elintärkeät hiilinielut saadaan pelastettua, hakkuumääriä tulee rajoittaa ja metsäteollisuuden arvonlisää nostaa. Vihreät esittää, että hakkuumääriin vaikutetaan laskemalla Metsähallituksen tuottotavoitetta. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Pääluokka 23

Tietoperustainen päätöksenteko edellyttää strategista ja poliittisiin tietotarpeisiin vastaavaa tutkimusta. VN-TEAS-tutkimustoiminnalla on tehty paljon arvokasta ja ministeriöiden valmistelun ja päätöksenteon laadun kannalta korvaamatonta selvitystyötä, ja sitä tulee jatkaa.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

30. Oikeuskanslerinvirasto 

Valtioneuvoston oikeuskansleri toimii Suomessa ylimpänä laillisuusvalvojana ja varmistaa, että valtioneuvoston, tasavallan presidentin ja viranomaisten toiminta on lainmukaista. Riippumaton oikeuskansleri-instituutio on keskeinen osa demokraattista järjestelmäämme ja oikeusvaltiotamme. Tämän tehtävän menestyksekäs ja asianmukainen hoitaminen edellyttää, että oikeuskanslerin itsenäisyys turvataan ja että toimintaan osoitetaan riittävät resurssit. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Pääluokka 24

Sodat ja konfliktit riehuvat eri puolilla maailmaa. Venäjän laiton hyökkäyssota Ukrainaa vastaan heikentää Suomen ja koko Euroopan turvallisuutta. Pakolaisia on enemmän kuin koskaan. Geopoliittiset ja geotaloudelliset jännitteet kiristyvät. Samaan aikaan ilmastonmuutos heikentää elin-olosuhteita kaikkialla ja luonnonvarojen ehtyminen lisää konfliktiherkkyyttä. 

Suomen on omalla ulkopolitiikallaan edistettävä rauhaa ja kestävää kehitystä. Suomen on sitouduttava ihmisoikeuksien, demokratian ja kansainvälisen oikeuden edistämiseen johdonmukaisesti kaikessa politiikassaan, ja tämän pitää näkyä myös talouspoliittisissa päätöksissä. 

Rauhantyötä, kehitysyhteistyötä ja kansainvälistä yhteisvastuuta tarvitaan nyt enemmän kuin pitkään aikaan. On tärkeää, että Suomi jatkaa tukeaan Ukrainalle. Orpon hallitus leikkaa kuitenkin kehitysyhteistyön rahoitusta radikaalisti ja pienentää Suomen pakolaiskiintiötä. Tämä on täysin väärä, vastuuton ja lyhytnäköinen suunta.  

Suomi perääntyy globaalista vastuustaan aikana, jossa pandemian jäljet, ilmastokriisin kiihtyminen ja geopoliittiset jännitteet lisäävät köyhyyttä ja epävakautta ympäri maailmaa. Rahoituksen leikkaus syö myös Suomen arvostusta ja vaikutusmahdollisuuksia kansainvälisissä instituutioissa ja kansainvälisessä politiikassa yleisemmin. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Momentin määrärahaa saa käyttää valtionavustusten maksamiseen ulkoministeriön toimialaan liittyville demokratia- ja oikeusvaltiokehitystä edistäville toimijoille. Hallituksen esityksessä määräraha pienenee vuoden 2023 rahoitustasosta, vaikka toiminnan tarve pikemminkin kasvaa.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Pääluokka 25

Euroopassa on sota ja turvallisuuspoliittinen tilanne on epävakaa. Suomi panostaa nyt vahvasti sotilaallisen puolustuksen ja kovan turvallisuuden resurssien kehittämiseen. Sen rinnalle tarvitaan myös laaja-alaista ja pitkäjännitteistä rauhantyötä.  

Aktiivinen, laaja ja moniääninen kansalaisjärjestökenttä kuuluu keskeisesti suomalaiseen demokratiaan ja tekee osaltaan Suomesta kansalaisyhteiskunnan. Suomessa on ymmärretty, että pienessä maassa laajan ja monipuolisen järjestökentän olemassaolo edellyttää myös valtion rahallista tukea. 

Nykyinen turvallisuus- ja yhteiskunnallinen tilanne Euroopassa ja lähialueilla edellyttää elinvoimaisia rauhanjärjestöjä, jotka tekevät aktiivista rauhantyötä.  

Suomalaiset rauhanjärjestöt ovat merkittäviä yhteiskunnallisia toimijoita. Ne tekevät Suomessa rauhankasvatusta koulujen ja nuorisotyön kanssa, ne osallistuvat ja aktivoivat kansalaisten rauhan- ja turvallisuuspoliittista keskustelua, tuottavat tietoa julkaisemalla lehtiä, kirjoja sekä nettiaineistoja. Järjestöjä kuullaan asiantuntijoina eri hallinnonaloilla rauhaan, turvallisuuteen ja asevalvontaan sekä rauhankulttuuriin liittyvässä kysymyksissä. Suomalainen rauhantyö kansainvälisesti kattaa YK:n ja monen kansainvälisen yhteistyöjärjestön työhön osallistumisen, asevalvonnan kysymykset, joukkotuhoaseiden ja pienaseiden ja väkivallan leviämisen vastaisen toiminnan, kansainvälisen oikeusperustaisen järjestelmän vahvistamisen sekä ihmisoikeuksien, taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta tapahtuvan työn.  

Suomalaisen rauhantyön toimintaedellytykset on varmistettava aikana, jolloin rauhantyötä todella tarvitaan. Talousarvioesityksessä rauhantyön tuesta on leikattu, ei vain eduskunnan vuonna 2022 tälle vuodelle lisäämä summa 350 000 euroa, vaan lisäksi lisäleikkaus 175 000 euroa niin, että valtakunnallisten rauhantyötä tekevien järjestöjen tukemiseksi jää talousarvioesityksessä enää jaettavaksi 325 000 euroa. 

Rauhanjärjestöjen rahoitus on ollut jo entisestään huomattavasti alhaisemmalla tasolla kuin muiden samantyyppisten järjestöjen. Rauhanjärjestöt tarvitsisivat leikkausten sijaan tässä maailmantilanteessa ja myös väkivallan lisääntyessä Suomessa tasokorotuksen rauhantyön valtiontukiin, jotta ne voivat hoitaa myös kaiken tullessa kalliimmaksi ihan perussitoumuksiaan kuten maksaa toimitilavuokria ja palkkoja sekä tehdä luotettavaa asiantuntijatyötä ja julkaista.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

20. Maksuhäiriöt, ulosotto ja konkurssivalvonta 

Marinin hallitus toteutti useita ylivelkaantuneiden asemaa parantaneita uudistuksia. Viime vaalikauden aikana ulosoton suojaosaa korotettiin ja vapaakuukausia lisättiin, maksuhäiriömerkintöjen voimassaoloa lyhennettiin, säädettiin positiivisesta luottorekisteristä, tiukennettiin kuluttajaluottojen sääntelyä, rajoitettiin perintäkulujen enimmäismääriä, parannettiin talous- ja velkaneuvonnan saatavuutta, helpotettiin velkajärjestelyyn pääsyä ja säädettiin sosiaalinen luototus hyvinvointialueiden lakisääteiseksi tehtäväksi. 

Ylivelkaantumisen ehkäisy ja ylivelkaantuneiden aseman parantaminen vaativat kuitenkin yhä toimia, ja viime kaudella aloitettua työtä on jatkettava. Ulosoton suojaosan noston lisäksi ulosottoon tarvitaan laajempi uudistus. Nykyisen ulosottomallin ongelmien vuoksi tarvitaan progressiivinen ulosottomalli, jossa suojaosuuden ylittävästä palkasta maksettavat ulosotto-osuudet määräytyvät tulojen mukaan. Näin huomioitaisiin nykyistä portaittaista järjestelmää paremmin ihmisten maksukyky ja kannustettaisiin työntekoon. Lisäksi ulosottovelkojen lopullista vanhentumisaikaa on lyhennettävä ja yksityishenkilön velkajärjestelyyn pääsyä helpotettava. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Pääluokka 26

Harmaan talouden torjunta edellyttää valtiolta määrätietoisia toimia. Harmaan talouden torjuntaohjelma onkin laadittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1996 alkaen. Nyt poliisille suunnattu harmaan talouden torjunnan määräraha on poistettu. Harmaan talouden torjunnasta tehdään leikkauksia muillakin sektoreilla, vaikka tehokas harmaan talouden torjunta vaatisi toimivaa ja resursoitua viranomaisten välistä yhteistyötä. Hallitusohjelmassa ei ole edes mainintaa uuden harmaan talouden torjuntaohjelman laatimisesta. Nykyinen torjuntaohjelma päättyy kuluvan vuoden loppuun.  

Hallituksen on laadittava ja resursoitava harmaan talouden ja talousrikollisuuden vastainen poikkihallinnollinen toimenpideohjelma, jollainen on tehty pääministeri Marinin kaudella sekä vuosikymmenet ennen sitä. Poliisin toimintamenojen kohdalle on palautettava nimenomainen maininta harmaan talouden torjunnasta ja siihen on osoitettava riittävä rahoitus. Lähtökohtana tulee olla harmaan talouden torjunnan turvaaminen ja toiminnan tehostaminen lisäämällä resurssien tehokasta käyttöä ja sujuvoittamalla viranomaisyhteistyötä. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

30. Pelastustoimi ja hätäkeskustoiminta 

Hallituksen talousarvioesityksessä pelastajakoulutuksen määrän lisäämiseksi ehdotetaan 3,5 miljoonan euron määrärahalisäystä, joka jakaantuu Kuopiossa toimivan Pelastusopiston sekä Helsingin Pelastuskoulun kesken. Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan lisäys on tarpeeseen nähden riittämätön eikä mahdollista tutkintojen määrän kaksinkertaistamista, mihin hallitusohjelmassakin on sitouduttu.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

40. Maahanmuutto 

Hallitus kiristää maahanmuuton edellytyksiä sekä heikentää maahan muuttavien oikeuksien toteutumista. Tällä on haitallisia vaikutuksia sekä väestökehitykseen, työvoiman saatavuuteen että ihmisoikeuksiin. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Kiintiöpakolaismäärän nostaminen 

Globaali pakolaistilanne on useiden pitkittyneiden konfliktien takia historiallisen vakava. Kun vuosituhannen alussa pakolaisia oli 12 miljoonaa ja kaikkiaan YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tiedossa olevia paenneita maansisäiset pakolaiset ja turvapaikanhakijat mukaan lukien oli 19 miljoonaa, viime vuoden lopussa jo yli 108 miljoonaa ihmistä oli joutunut jättämään kotinsa paetakseen vainoa, ihmisoikeusloukkauksia ja konflikteja. Heistä yli 35 miljoonaa on pakolaisina kotimaansa ulkopuolella. Pakolaisista noin 40 % on lapsia.  

Vastuu pakolaisten auttamisesta ei jakaudu tasaisesti valtioiden kesken. Pakolaisista 76 % oleskelee köyhissä ja kehittyvissä maissa ja 70 % lähtömaan naapurimaassa. Esimerkiksi 6 miljoonan asukkaan Libanonissa elää 1,5 miljoonaa syyrialaista pakolaista.  

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n koordinoima uudelleensijoittaminen pakolaiskiintiössä on hallittu keino auttaa haavoittuvimmassa asemassa olevia pakolaisia. Se tarjoaa kipeästi kaivatun turvallisen reitin suojeluun ja mahdollistaa uuden alun usein vuosia pakolaisleireillä eläneille. Kiintiöpakolaisiksi valitaan mm. kidutuksen uhreja, väkivaltaa kokeneita naisia, vammaisia ja lapsiperheitä. Suomen vastaanottamista kiintiöpakolaisista vuosittain noin puolet on ollut lapsia.  

UNHCR:n mukaan ensi vuonna jo 2,4 miljoonaa pakolaista tarvitsisi uudelleensijoituspaikan nykyisen oleskelumaansa ulkopuolelta. Paikkoja on kuitenkin tarjolla vuosittain murto-osalle heistä. Vuonna 2022 uudelleensijoituspaikan sai maailmanlaajuisesti 114 300 pakolaista.  

Suomi on osallistunut kiintiöpakolaisten vastaanottoon pitkään ja esimerkillisesti. Pakolaiskiintiön koko ei ole kuitenkaan heijastellut maailman pakolaistilannetta. Vuotuinen pakolaiskiintiö on ollut valtaosan kuluvasta vuosituhannesta 750 henkeä. Kiintiö nostettiin 1 050:een vuosina 2014 ja 2015 Syyrian sodan vuoksi, 850:een vuonna 2020, 1 050:een vuonna 2021 ja 1 500:aan Afganistanin tilanteen vuoksi vuonna 2022. Kuluvana vuonna kiintiö on 1 050 henkeä. Pääministeri Orpon hallituksen ohjelmassa pakolaiskiintiön tasoksi on sovittu vain 500 henkilöä vuodessa. Hallituksen ensimmäisessä talousarvioesityksessä kiintiö esitetään laskettavaksi tälle tasolle.  

Päätös laskea pakolaiskiintiötä on kestämätön tilanteessa, jossa globaali pakolaisuus on historiallisella tasolla, pakolaisten määrä on kasvanut vuosittain rajusti useiden pitkittyneiden konfliktien ja kriisien vuoksi ja toisaalta Suomeen on vuosia saapunut melko vähän turvapaikanhakijoita. Pakolaiskiintiön koko ei ole ensi sijassa taloudellinen vaan moraalinen kysymys. Kiintiöpakolaisten vastaanottamisen nettovaikutukseen myös vaikuttaa Euroopan unionin turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) jokaisesta vastaanotetusta kiintiöpakolaisesta jäsenvaltiolle maksama kertakorvaus. AMIF-korvauksen myötä pakolaiskiintiön noston nettokustannusvaikutus ensimmäiselle vuodelle on negatiivinen. Kiintiön nostaminen ehdotetusta 500:sta 2 500:aan nostaa AMIF-korvausta arviolta 21,2 miljoonaa euroa.  

Pakolaisten auttamiseksi tarvitaan myös yhteiseurooppalaisia ratkaisuja ja sitovaa vastuunjakoa. Tämä ei voi tarkoittaa auttamisen ulkoistamista EU:n rajojen ulkopuolelle ja maihin, joissa pakolaiset ja turvapaikanhakijat kärsivät jo nyt vakavista ihmisoikeusloukkauksista. Sen sijaan tarvitaan tukea olemassa olevalle YK-vetoiselle järjestelmälle, jolla apua tarvitsevia voidaan auttaa hallitusti ja tehokkaasti nyt. Pakolaiskiintiötä tulee nostaa merkittävästi. 

Säilöönoton laajentamisen ja enimmäiskeston pidentämisen peruminen 

Säilöönotto on aina perus- ja ihmisoikeuksia rajoittava toimi, sillä se rajaa muun muassa liikkumisvapautta.  

Säilöönoton tuleekin olla välttämätöntä ja oikeasuhtaista. Se on mahdollista vain tilanteissa, joissa muut vaihtoehdot eivät ole riittäviä. Säilössä ei tulisi pitää pidempään kuin on välttämätön tarve. 

Jos säilöönottoa muutetaan laajemmin käytössä olevaksi menettelyksi, lisää se kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä. Säilöönoton laajentamiselle ei ole esitetty kestäviä perusteluja tai tavoitetta. 

Monet järjestöt ovat pitkään vaatineet alaikäisten säilöönoton kieltämistä. Viimeksi kesäkuussa 2023 Lapsen oikeuksien komitea vaati Suomea lopettamaan turvapaikanhakijalasten ja muiden maahanmuuttaneiden lasten säilöönoton. Myös YK:n ihmisoikeusneuvoston Suomen yleismaailmallista määräaikaistarkastelua koskevassa raportissa vaadittiin lasten säilöönoton lopettamista.  

Kansainvälisen suojelun väliaikaistamisen ja lupien pituuden lyhentämisen peruminen 

Kansainvälisen suojelun väliaikaistaminen ja lupien pituuden lyhentäminen tulee lisäämään kustannuksia, byrokratiaa ja epävarmuutta. 

Esimerkiksi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on kritisoinut Tanskaa sen samankaltaisista toimista. UNHCR on nostanut esiin, että on hyvin epätodennäköistä, että yksilön tapauksessa olosuhteet suojeluaseman myöntämiselle muuttuisivat vuodessa tai kolmessa. Sen sijaan lyhytaikaiset oleskeluluvat ja suojeluaseman säännöllinen tarkastaminen voivat altistaa suojelua saaneet ihmiset työvoiman hyväksikäytön riskeille, sillä epävarma asema heikentää heidän asemaansa työelämässä. Lupien pituuden minimoiminen vaikeuttaa kotoutumista, ja pitkittynyt epävarmuus luo erilaisia riskejä mielenterveydellisiin oireisiin ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Lyhyet oleskeluluvat johtavat useampiin jatkolupahakemuksiin lisäten kustannuksia ja byrokratiaa. Lisäksi jatkolupien käsittely kuormittaa Maahanmuuttoviraston jo nyt kuormittunutta lupakäsittelyä. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Globaali pakolaistilanne on useiden pitkittyneiden konfliktien takia historiallisen vakava. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n koordinoima uudelleensijoittaminen pakolaiskiintiössä on hallittu keino auttaa haavoittuvimmassa asemassa olevia pakolaisia. Se tarjoaa kipeästi kaivatun turvallisen reitin suojeluun ja mahdollistaa uuden alun usein vuosia pakolaisleireillä eläneille. Kiintiöpakolaisiksi valitaan mm. kidutuksen uhreja, väkivaltaa kokeneita naisia, vammaisia ja lapsiperheitä. Suomen vastaanottamista kiintiöpakolaisista vuosittain noin puolet on ollut lapsia.  

Suomi on osallistunut kiintiöpakolaisten vastaanottoon pitkään ja esimerkillisesti. Pakolaiskiintiön koko ei ole kuitenkaan heijastellut maailman pakolaistilannetta. Hallituksen päätös laskea pakolaiskiintiö 500:aan on kestämätön tilanteessa, jossa globaali pakolaisuus on historiallisella tasolla, pakolaisten määrä on kasvanut vuosittain rajusti useiden pitkittyneiden konfliktien ja kriisien vuoksi ja toisaalta Suomeen on vuosia saapunut melko vähän turvapaikanhakijoita. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Vastaanottoraha myönnetään välttämättömän toimeentulon turvaamiseksi ja itsenäisen selviytymisen edistämiseksi kansainvälistä suojelua hakeville, tilapäistä suojelua saaville sekä ihmiskaupan uhreille, jolla ei ole kotikuntaa Suomessa. Vastaanottorahaa voi saada, jos tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin, kuten ruokaan ja vaatteisiin. Vastaanottoraha on viimesijainen etuus eikä sen saajilla ole oikeutta saada muita Kelan etuuksia. 

Nyt vastaanottoraha ollaan pienentämässä perustuslain ja vastaanottodirektiivin sallimaan minimiin. Kun otetaan huomioon myös vastaanottorahaan tehtävän indeksitarkistusten jäädytyksen vaikutus, vaarantuu turvapaikanhakijoiden ja esimerkiksi tilapäistä suojelua saavien ukrainalaisten välttämätön toimeentulo. Vastaanottorahan taso on säilytettävä ennallaan.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Pääluokka 28

Harmaa talous aiheuttaa suuren laskun julkiselle taloudelle. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan vuonna 2010 teettämän tutkimuksen mukaan harmaan talouden laajuus oli 5,5—7,5 % bruttokansantuotteesta. Euroopan komissio taas arvioi vuonna 2011, että Suomen harmaan talouden koko oli 13,7 % bruttokansantuotteesta. Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa Suomen harmaan talouden osuudeksi arvioitiin 12,9 % bruttokansantuotteesta. Arviot antavat viitteitä siitä, että harmaan talouden aiheuttama verovaje on merkittävä, vähintään 4—6 miljardia euroa. Ehkäisemällä harmaata taloutta parannetaan julkisen talouden rahoitusasemaa, vähennetään velkaantumista ja lisätään talouspoliittista liikkumavaraa. 

Harmaa talous ei aiheuta ainoastaan verotulojen menetyksiä, vaan myös merkittäviä vahinkoja laillisesti toimiville yrittäjille kilpailuedellytysten heikentämisenä. Harmaa talous tarjoaa kotimaiselle ja ulkomaiselle järjestäytyneelle rikollisuudelle väylän levittäytyä talouselämään ja yhteiskunnan muihin rakenteisiin. 

Harmaan talouden torjuntaan panostaminen maksaa itsensä monin kerroin takaisin. Esimerkiksi vuonna 2022 rikoshyötyjen haltuunottona saatiin valtion kassaan 26,7 miljoonaa euroa. Hallituksen on laadittava ja resursoitava harmaan talouden ja talousrikollisuuden vastainen poikkihallinnollinen toimenpideohjelma, jollainen on tehty pääministeri Marinin kaudella sekä vuosikymmenet ennen sitä.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Harmaan talouden vastainen toiminta edellyttää myös Tullin resurssien vahvistamista.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

70. Valtionhallinnon kehittäminen 

Hallituksen ohjelmaan on kirjattu valtionhallinnon tuottavuusohjelma. Hallintoon kohdistuvilla tuottavuustoimilla tavoitellaan toimintamenojen supistamista, eli käytännössä Orpon hallitus tulee leikkaamaan julkishallinnosta vuodesta 2025 alkaen. Kokonaisuudessaan valtionhallinnon leikkauksilla tavoitellaan 243 miljoonan euron säästöjä vuoden 2027 tasolla. 

Valtionhallinnon tuottavuusohjelmia on toteutettu ennenkin. Vuonna 2003 Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus käynnisti ohjelman, jolla tavoiteltiin julkiselle sektorille parempaa tuottavuutta. Vanhasen toinen hallitus jatkoi tuottavuusohjelman toteuttamista. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksessa (2011) todetaan, että valtion tuottavuusohjelmalla ei ollut ohjelman tavoitteisiin nähden riittävää vaikutusta julkisen talouden menopaineiden hillintään. Tarkastuskertomuksessa viitataan tarkastusvaliokunnan näkemykseen, jonka mukaan ohjelman muuntuminen valtiovarainministeriön toimesta henkilöstövähennyksiin perustuvaksi aiheutti sen, että aidot tuottavuushankkeet jäivät marginaaliin. Toisin sanoen, kun tuottavuutta arvioitiin pääasiassa henkilöstövähennysten kriteerein, vääristyi koko tuottavuuden käsite. 

Lainsäädännön arviointineuvosto totesi vuosikatsauksessaan 2022 pitävänsä kohtuuttomana, että lakeja valmistellaan jatkuvasti kiireessä. Kiirettä aiheuttavat arviointineuvoston mukaan liian tiukat aikataulut ja vähäiset henkilöresurssit lainvalmisteluun. Henkilöstöresurssien supistumisen syy on muun muassa aiemmissa tuottavuusohjelmissa. Lainvalmistelun riittävät resurssit ovat oleellinen kysymys esimerkiksi lain toimivuudelle ja lakien riittäville vaikutusarvioinneille ja systemaattisille jälkiarvioinneille. Myös lainsäätäjän näkökulmasta on tärkeää, että lait valmistellaan hyvin ja prosessi eduskunnassa voi näin kulkea mahdollisimman sujuvasti. Kysymys on lisäksi kansalaisten oikeusturvasta, sillä hyvän hallinnon periaatteiden toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että eri viranomaistahoissa on riittävästi asiantuntevia ihmisiä käsittelemässä heitä koskevia päätöksiä. 

Ministeriöiden ja virastojen riittävät henkilöstöresurssit takaavat, että asiantuntijuus valtionhallinnossa kasvaa ja kehittyy. Virkatyönä tehtävä työ myös eroaa erilaisten yritysten palveluksessa olevien konsulttien tekemästä työstä, jonka merkitys ja määrä on julkishallinnossa kasvanut nopeasti. On hallinnon avoimuuden ja demokratian kannalta ongelmallista, jos lainsäädäntötyöhön liittyvää valmistelua ja tietoa siirtyy yhä kasvavassa määrin yksityisille yrityksille ja konsulteille, joita eivät koske samat lakisääteiset vastuut ja velvoitteet kuin virkavastuulla toimivia viranhaltijoita ja viranomaistahoja. Lisäksi valtion toimintamenojen supistaminen valtionhallinnosta on kyseenalaista talouden kestävyyden näkökulmasta, sillä henkilöstömenojen leikkaaminen joudutaan usein korvaamaan lisäämällä palvelujen ostoja. Tällöin ainoastaan siirretään julkishallinnon palveluita ja toimintoja voittoa tavoitteleville yrityksille. 

Moni ministeriö ja virasto toimii jo niukoilla määrärahoilla, ja onkin epäselvää, kuinka tuottavuusohjelma tarkalleen toteutetaan. Tavoiteltua 234 miljoonan euron lisäsäästöä ei saada toteutettua pelkästään digitalisaatiolla tai toimitilauudistuksilla, joita molempia jo toteutetaan ja on suunniteltu toteuttavaksi merkittävässä määrin myös ilman tuottavuusohjelmaa. Henkilöstötyövuosiksi muutettuna leikkaukset tarkoittaisivat mittavia irtisanomisia, minkä seuraukset olisivat demokratian kannalta erittäin huolestuttavat. Vaikuttaa siltä, että hallituksen tavoite supistaa julkista sektoria on ideologinen itseisarvo, ei aitoa kustannusvaikuttavuutta tai lainsäädännön laadun kehittämistä tavoitteleva toimi. 

Säästöohjelma alkaa vasta vuonna 2025, mutta sitä koskevaa valmistelua tehdään jo talousarviovuoden 2024 puolella. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

89. Hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän rahoitus 

Hyvinvointialueiden alijäämän arvioidaan olevan tänä vuonna 1,2 miljardia ja useilla alueilla suunnitellaan leikkauksia, jotka aiheuttaisivat peruuttamatonta vahinkoa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä tehty lainsäädäntö ja rahoitusmalli eivät kaikilta osin sovellu tilanteeseen, jossa kustannukset nousevat odotettua nopeammin ja hyvinvointialueet ovat jo lähtötilanteessa raskaasti alijäämäisiä, ja siksi korjaavia toimia tarvitaan. 

Sen sijaan, että hallitus ryhtyisi korjaaviin toimiin, se esittää hyvinvointialueiden rahoituksen leikkaamista vuoden 2024 talousarvioesityksessään. Lykkäämällä vanhuspalveluiden hoitajamitoitusta sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta leikataan 89 miljoonaa, hoitotakuun heikentämisellä 5 miljoonaa ja lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostamisella 24 miljoonaa. Hallitus on myös korottamassa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja 10 prosentilla. Vastoin useimpien asiantuntijoiden kantaa hallitus käyttää rahaa yksityisen hoidon Kela-korvauksien korottamiseen, mikä hyödyttää lähinnä niitä keski- ja hyvätuloisia, jotka jo ennestään käyttävät yksityisiä palveluita, eikä tosiasiassa auta purkamaan hoitojonoja. Siksi nämä rahat tulisi kohdistaa hyvinvointialueiden rahoituksen vahvistamiseen. 

Vasemmistoliitto katsoo, että hallituksen esittämät lyhytnäköiset leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon pitäisi kokonaisuudessaan perua. Vanhuspalveluiden 0,7-mitoituksen lykkääminen johtaisi monissa yksiköissä henkilöstön vähentämiseen ja uhkaisi kiihdyttää henkilöstön pakoa alalta. Luopuminen pysyvästi seitsemän päivän hoitotakuusta vesittäisi sote-uudistuksen tavoitteen painopisteen siirtämisestä perustason palveluihin. Leikkaukset lastensuojelun jälkihuollosta heikentävät vaikeimmassa asemassa olevien ja paljon erilaista tukea tarvitsevien yli 23-vuotiaiden nuorten tilannetta, mikä uhkaa johtaa inhimillisen kärsimyksen lisäksi kasvaviin kustannuksiin nuorten syrjäytymisen lisääntyessä.  

Välittömänä toimenpiteenä hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän rahoitusta vuodelle 2024 tulisi korottaa 500 miljoonalla eurolla, jotta palveluiden hallitsemattomalta alasajolta vältytään kustannuksien kasvaessa odotettua nopeammin. Samalla on ryhdyttävä pikaisesti valmistelemaan sote-rahoituslainsäädännön korjaustoimenpiteitä siten, että hyvinvointialueiden alijäämän kattamisvelvoite pidennettäisiin vähintään neljään vuoteen, hyvinvointialueiden kustannusindeksi päivitettäisiin vastaamaan paremmin alueiden todellisia menoja ja lisäksi hyvinvointialueille annettaisiin verotusoikeus. Vuoden 2024 budjettiin tulisi myös sisällyttää erillisrahoitus ympärivuorokautisten yhteispäivystyssairaaloiden säilyttämiseksi Savonlinnassa ja Kemissä. 

Mielenterveyspalveluiden heikko saatavuus aiheuttaa paljon tarpeetonta pahoinvointia, ja se on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Mielenterveysongelmat ovat jo nyt työkyvyttömyyseläkkeen yleisin syy. Vasemmistoliiton vaihtoehdossa perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluita vahvistetaan. Matalan kynnyksen psykososiaalisten palveluiden ja terapioiden saatavuutta parannetaan. Matalan kynnyksen palvelujen lisäksi vakavia ja pitkäaikaisia mielenterveysongelmia sairastavilla täytyy olla oikeus pitkäkestoiseen ja tarvittaessa pysyvään hoitoon sekä kuntoutumista ja pärjäämistä tukeviin asumispalveluihin. 

Ilman omaishoitajien arvokasta panosta sosiaali- ja terveysjärjestelmämme olisi nykyistäkin suuremmissa vaikeuksissa. Tästä vaativasta ja sitovasta hoitotyöstä tulee maksaa oikeudenmukainen ja riittävä korvaus. Vasemmistoliiton esittää kaikkien omaishoidon korvauksien kasvattamista 20 prosentilla. Samalla omaishoitajuudelle tulisi laatia yhtenäinen kansallinen kriteeristö ja mahdollistaa se kaikille nämä ehdot täyttäville. Omaishoito tulee myös voida yhdistää palkkatyöhön nykyistä joustavammin. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

90. Kuntien tukeminen 

Hallitus aikoo jättää tekemättä kuntien peruspalveluiden indeksikorotuksen, mikä aiheuttaa vuonna 2024 arviolta noin 24 miljoonan euron pienennyksen kuntien rahoitukseen. Suurin osa kuntien menoista liittyy koulutukseen, joten indeksileikkausta voi pitää leikkauksena koulutuksen rahoitukseen. Vasemmistoliitto katsoo, että indeksikorotukset tulisi toteuttaa täysimääräisesti koko hallituskauden ajan.  

Sote-uudistukseen liittyvä rahoituksen siirto kunnilta hyvinvointialueille on tarkistettu vastaamaan kuntien vuoden 2022 tilinpäätöstietojen mukaisia siirtyvien palveluiden järjestämisen kustannuksia sekä verotulojen osalta tietoja verovuoden 2022 valmistuneesta verotuksesta. Marraskuussa 2023 saatujen lopullisten verotulotietojen perusteella laskettu valtionosuuden vähennystarve poikkeaa huomattavasti valtion vuoden 2024 talousarvioesityksen valmistelun yhteydessä ennakoidusta tasosta ja siitä, mihin kunnat ovat voineet varautua talousarviovalmistelussaan. Verotietojen perusteella tehdyllä tarkistuksella ei ole vaikutusta hyvinvointialueiden rahoituksen tasoon. 

Hallitus ehdottaa aivan oikein, että kuntatalouteen vuonna 2024 kohdistuvia vaikutuksia lievennetään. Hallituksen mukaan vuotta 2023 koskeva jälkikäteinen valtionosuusvähennys siirrettäisiin vuosien 2024 ja 2025 sijasta tehtäväksi vuosina 2025—2027. Lisäksi vuoden 2024 valtionosuuteen tehtäisiin 192 miljoonan euron määräaikainen lisäys, jota vastaavasti valtionosuutta vähennettäisiin määräaikaisesti vuosittain 64 miljoonaa euroa vuosina 2025—2027. Esitetty toimintatapa vaarantaa kuntien edellytykset turvata peruspalvelut vuosina 2025—2027.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

91. Työllisyyden ja elinkeinoelämän tukeminen 

Kestävän siirtymän vauhdittaminen edellyttää säilyttävien ja ympäristölle haitallisten verotukien vähentämistä ja tukien suuntaamista puhtaaseen kehitykseen.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Pääluokka 29

Pienten koululaisten vuorohoito 

Perheen ja työn yhteensovittamiseksi sekä työllisyyden tukemiseksi on nykyistä paremmin löydettävä keinoja perheiden hyvin erilaisiin tilanteisiin. Tarvitsemme lisää keinoja, joilla helpotetaan erityisesti pienipalkkaista ja raskasta vuorotyötä tekevien pikkulapsiarkea. Tämä on tärkeää myös työllisyyden parantamiseksi.  

Vuorotyötä tehdään paljon terveys- ja sosiaalipalveluissa, vähittäiskaupassa sekä majoitus- ja ravitsemusalalla. Sipilän hallitus vapautti kauppojen aukioloajat ja kiihdytti 24/7-yhteiskuntaan siirtymistä. Kauppojen aukioloaikojen vapauttamista perusteltiin lähinnä kuluttajan näkökulmasta. Sen vaikutukset työntekijöiden arkeen olivat ja ovat edelleen sivuosassa julkisessa keskustelussa.  

Monissa perheissä, joissa vanhempi tai vanhemmat tekevät vuorotyötä, koetaan, että kuntien lastenhoitopalvelut eivät seuraa työelämän kehitystä. Erityisenä huolena ovat pienet koululaiset, jotka jäävät vaille hoitopaikkaa, vaikka vanhemmat tekevät yhä enemmän ilta- ja yötyötä sekä viikonloppuvuoroja.  

Erityisesti yksinhuoltajilla on vaikeuksia ottaa vuorotöitä vastaan, sillä yhteiskunnan palvelut eivät tue tätä. Yksinhuoltajien työllisyyden tukeminen on myös tasa-arvokysymys, sillä yksinhuoltajista valtaosa on naisia.  

Monet naisvaltaiset alat, kuten kaupan ala, sosiaali- ja terveysala ja ravintola-ala, kärsivät työvoimapulasta, ja nämä samat alat ovat myös niitä, joilla tehdään paljon vuorotyötä. Pienten koululaisten vuorohoito veisi pois merkittävän esteen, joka heidän vanhemmillaan on tehdä töitä näillä aloilla.  

Osa kunnista tarjoaa myös koululaisille vuorohoitoa. Oikeus saada pienille koululaisille vuorohoitoa ei voi kuitenkaan riippua kotikunnasta. Lapsen oikeuksien ja perheiden yhdenvertaisuuden kannalta on oleellista, että asiasta säädetään laissa ja oikeus saada vuorohoitoa pienille koululaisille taataan näin koko maassa. Palvelut on saatava kuntoon, jotta vuorotyötä tekevien arki helpottuu ja työllisyysaste kasvaa. Myös vuorohoidon laatu tulee turvata saatavuuden lisäksi koko maassa.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Vuoden 2024 budjetin valtionosuusleikkaukset kohdistuvat erityisesti vapaaseen sivistystyöhön. Vapaan sivistystyön valtionosuuksia leikataan 20,5 miljoonaa euroa, jos vertaa vuoden 2023 talousarvioon, mikä on valtava isku vapaan sivistystyön oppilaitoksille. 

Vapaa sivistystyö on tärkeä osa suomalaista koulutusjärjestelmää. Sillä on erilaisia oppilaitosmuotoja, eli kansalaisopistoja, kansanopistoja, kesäyliopistoja, opintokeskuksia ja liikunnan koulutuskeskuksia. 

Rahoituksen vähenemistä ei ole mahdollista paikata osallistujamaksuilla, sillä näin suurten korotusten jälkeen monilla ei olisi enää varaa osallistua koulutukseen. Maksut ovat jo nyt erityisesti pienituloisille kynnys osallistua kursseille. Maksujen korottaminen olisi myös vahvasti vapaan sivistystyön perusajatuksen vastaista, sillä sen tarkoitus on edistää koulutuksen alueellista saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta. Valtion tuki on oleellinen tekijä siinä, että vapaan sivistystyön oppilaitokset pystyvät tarjoamaan edullisempia kursseja kuin yksityiset verrokit. Koulutusleikkaukset vaikuttaisivat pahiten pienten kuntien vapaan sivistystyön oppilaitoksiin.  

Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa opiskeli vuonna 2021 yli 1,1 miljoonaa opiskelijaa. Kurssit ovat suosittuja, sisällöltään monipuolisia ja pystyvät vastaamaan kattavasti erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tarpeisiin. Lain mukaan vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. 

Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat Suomen suurimpia aikuiskoulutuksen toimijoita. Ne ovat merkittäviä toimijoita elinikäisen oppimisen mahdollistamisessa koko Suomessa. Kuitenkin myös lapset ja nuoret ovat vapaan sivistystyön piirissä. Esimerkiksi urheiluopistoilla on noin 1,4 miljoonaa asiakaskäyntiä vuodessa. Lasten ja nuorten osuus näistä on noin 740 000. 

Hallituksen vapaan sivistystyön koulutusleikkaukset kohdistuvat siis kaikkiin ikäluokkiin ja hyvin erilaisissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin, niin lapsiin, työssäkäyviin, työttömiin ja eläkeläisiin. Elinikäisen oppimisen ja sen yhdenvertaisuuden kannalta on olennaista, että vapaan sivistystyön oppilaitokset tavoittavat tällä hetkellä hyvin muitakin kuin korkeakoulutettuja.  

Vapaan sivistystyön oppilaitokset ylläpitävät ihmisten toimintakykyä, mielenterveyttä sekä ehkäisevät syrjäytymistä. Aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa koko ajan, kun työelämä muuttuu kiihtyvään tahtiin. Vapaan sivistystyön oppilaitosten kursseilla moni saa muun muassa tärkeitä uusia taitoja muuttuvaan työelämään ja sen vaatimuksiin vastaamiseksi. Oppilaitokset pystyvät tarjoamaan joustavia koulutuspolkuja niin työssäkäyville kuin työttömillekin hyvin kustannustehokkaasti. Eläkeläisille vapaan sivistystyön tarjontaan osallistuminen ylläpitää toimintakykyä, osallisuutta ja hyvinvointia ja näin vähentää myös sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntää. Vapaan sivistystyön oppilaitokset ja niiden riittävät resurssit ovat siis myös tärkeä osa työllisyyspolitiikkaa ja hyvinvoinnin edistämistä.  

Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on merkittävä rooli myös maahanmuuttajien kotouttamisessa. Koulutus on esimerkiksi kielikoulutusta sekä muuta työelämävalmiuksiin liittyvää koulutusta. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa maahanmuuttajilla on myös hyvät mahdollisuudet tutustua muihin ihmisiin, mikä auttaa kotoutumisessa.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Momentilta tuetaan muun muassa käsi- ja taideteollisuusjärjestöjä, kotitalousneuvontajärjestöjä, naisjärjestöjä, Suomi-kouluja, ulkosuomalaisten sivistystoimintaa sekä Kriittistä korkeakoulua. 

On hyvä, että valtiovarainvaliokunta myönsi momentille lisärahoitusta esimerkiksi Etäkoulu Kulkurin sekä Suomi-koulujen toiminnan turvaamiseksi. Katsomme, että myös Kriittisen korkeakoulun rahoitusleikkaus tulisi perua. Kriittinen korkeakoulu tekee hyvin pienillä resursseilla erittäin tärkeää sivistystyötä. 

Kaiken valtion tukeman järjestötoiminnan tulee kunnioittaa jokaisen ihmisen jakamattomia ihmisoikeuksia ja oikeutta olla oma itsensä. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

40. (29.40, osa) Korkeakouluopetus ja tutkimus 

Yliopistojen perusrahoituksen vahvistaminen ja aloituspaikkojen lisääminen 

Yliopistojen perusrahoitus laskee suhteessa opiskelijamääriin, eikä hallitusohjelma tarjoa ratkaisua tähän. Yliopistojen rahoitus on liikaa kiinni lyhytjänteisissä hankkeissa.  

Yliopistot tarvitsevat perusrahoituksen vahvistamista, jotta nuorten ikäluokkien koulutustason nosto onnistuu. Perusrahoituksen vahvistaminen on olennaista vapaalle tutkimukselle sekä siihen perustuvalle opetukselle. Yliopistojen tehtäviä on mahdotonta laajentaa ja aloituspaikkoja lisätä, ellei perusrahoitus vahvistu. Perusrahoituksen vahvistaminen tuo yliopistoille myös vakautta ja ennakoitavuutta, mikä on tärkeää laadukkaalle ja pitkäjänteiselle tutkimukselle.  

Vuoden 2024 budjettiesitys ei varsinaisesti lupaa nostaa yliopistojen perusrahoitusta, vaikka hallitusohjelmassa luvataan huolehtia korkeakoulujen perusrahoituksesta. Myös julkisen rahoituksen vaikuttavuus on suurin, kun se kohdistetaan perustutkimukseen.  

Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa luvataan, että hallitus sitoutuu lisäämään korkeakoulujen aloituspaikkoja. Hallitusohjelman mukaan uusia aloituspaikkoja suunnataan erityisesti kasvukeskuksiin ja sinne, missä aloituspaikkojen määrä suhteessa nuoriin on alhainen sekä aloille ja alueille, joilla ennakoidaan merkittävää työvoimapulaa.  

Hallitus on sitoutunut esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkojen lisäämiseen yliopistoissa. Hallitusohjelman mukaan joka vuosi on koulutettava vähintään 1 400 uutta varhaiskasvatuksen opettajaa molempien kansalliskielten tarpeet huomioiden.  

Hallitusohjelmassa ei ole kuitenkaan konkreettisia ja realistisia keinoja uusien aloituspaikkojen rahoittamiseen. Syksyn 2023 budjettiriihessä hallitus päätti kohdentaa korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämiseen 11,7 miljoonaa euroa vuonna 2024. Koko hallituskauden rahoitus on 41 miljoonaa euroa. Taso on täysin riittämätön tavoitteisiimme ja tarpeisiimme nähden.  

Aloituspaikkojen lisääminen ei onnistu ilman riittävää rahoitusta. Myös korkeakoulujen perusrahoituksesta huolehtiminen on oleellista koulutusmäärien kasvattamisessa. Ilman riittävää rahoitusta korkeakoulujen aloituspaikat voivat myös vähentyä nykyisestä. Jos aloituspaikkoja ei kompensoida korkeakouluille täysmääräisesti, kyseessä on koulutusleikkaus.  

Aloituspaikkoja tarvitaan niin paljon lisää, että opiskelijamääriä ei voi nostaa pelkkiä aloituspaikkakohtaisia marginaalikustannuksia lisäämällä. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan myös pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Psykoterapeuttikoulutusta tulee uudistaa ja tehdä siitä maksutonta 

Suomen yksi ylpeyden aihe on maksuton koulutus, mutta yliopistojen täydennyskoulutuksena tapahtuva psykoterapeuttikoulutus voi maksaa opiskelijalle kymmeniä tuhansia euroja. Tämän vuoksi etenkin pienituloisista taustoista tulevilla on liian suuri kynnys kouluttautua alalle. Vasemmistoliiton mielestä psykoterapeutti- ja seksuaaliterapeuttikoulutus on muutettava maksuttomaksi erikoistumiskoulutukseksi. 

Lisäksi psykoterapeuttikoulutuksessa on otettava Ruotsin mallin mukaisesti käyttöön kaksiportainen koulutus, jossa perustason koulutus antaisi valmiudet lyhytinterventioihin ja ylempi taso vastaisi nykyistä psykoterapeuttikoulutusta. 

Psykoterapeuttikoulutuksen kallis hinta aiheuttaa myös psykoterapeuttipulaa, minkä vuoksi hyvätuloiset saavat apua yksityisen sektorin kautta, mutta julkisen sektorin perusterveydenhuollossa psykoterapeuteista on kova pula. Perusterveydenhuollon roolia mielenterveyspalveluissa ei voida vahvistaa, ellei työntekijäpulaa, kuten psykiatri- ja psykoterapeuttipulaa ratkaista. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen suunnitelman mielenterveysalan koulutuksen kehittämiseksi ja ammattilaisten saatavuuden turvaamiseksi. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Kansainväliset opiskelijat 

EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden täyskatteellinen lukuvuosimaksu tulee yliopistojen arvioiden mukaan vaikuttamaan negatiivisesti kansainvälisten opiskelijoiden määrään. Ei ole siis realistista odottaa, että osaajien määrä kasvaisi. Täyskatteellinen lukuvuosimaksu on myös suomalaisen koulutuspolitiikan punaisen langan, eli koulutuksellisen tasa-arvon, vastainen. Päätös tulee kaventamaan erityisesti pienituloisista taustoista tulevien kansainvälisten opiskelijoiden mahdollisuutta opiskella Suomessa ja kiinnittyä valmistumisensa jälkeen Suomen työmarkkinoille. Myöskään TKI-tavoitteet eivät toteudu ilman kansainvälisiä osaajia.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen vahvistaminen ja aloituspaikkojen lisääminen 

Ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta on leikattu lähes kolmannes 2010-luvun aikana, sekä suorina budjettileikkauksina että indeksijäädytyksillä.  

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene on arvioinut, että ammattikorkeakoulujen perusrahoitukseen on tehtävä 20 miljoonan euron kertakorotus, jotta aloituspaikkamääriä voidaan pitää nykyisellä tasolla myös tulevan neljän vuoden aikana. Ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen vahvistaminen on olennaista koulutuksen kehittämisen kannalta, ja tätä varten ammattikorkeakoulujen on voitava vahvistaa myös omaa tutkimustaan.  

Hallitus leikkasi sote-harjoittelukorvausten siirtoon perustuvat 12 miljoonaa euroa ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta. Vastaavalla summalla koulutettaisiin noin 450 uutta osaajaa sosiaali- ja terveysalalle. Hallituksen koko lisärahoitus aloituspaikkojen lisäämiseksi, eli 11,7 miljoonaa vuodelle 2024, pitäisi siis antaa ammattikorkeakouluille, jotta edes tämän leikkauksen vaikutukset pystytään kompensoimaan.  

Hallituksen lisärahoitus on kuitenkin tarkoitettu riittämään myös esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen aloituspaikkojen lisäämiseen yliopistoissa sekä muiden uusien koulutustarpeiden rahoittamiseen.  

Edellä olevan perusteella esitämme, 

Ulkomaisten tutkintojen hyväksilukemisen helpottaminen 

Ulkomaisten tutkintojen tunnistamiseen, hyväksilukemiseen ja tarvittaviin lisäkoulutuksiin tarvitaan nykyistä selkeämmät käytännöt ja lisää resursseja. On resurssien tuhlaamista, että Suomeen tuleva työntekijä ei pysty harjoittamaan opiskelemaansa ja osaamaansa ammattia. Lisäksi kielen oppimista pitää tukea vahvasti, sillä yhteinen kieli on keskeinen asia niin työelämässä kuin kotoutumisessa yleensäkin.  

Ulkomaisten tutkintojen hyväksilukemisen helpottamisen lisäksi on tärkeä saada ulkomaalaistaustaisille työntekijöille perehdytystä suomalaisen työelämän pelisääntöihin, jotta työperäiseltä hyväksikäytöltä vältytään.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

70. (29.70, osa) Opintotuki 

Opintotukijärjestelmää tulisi kehittää opintorahapainotteisen mallin pohjalta ja antaa opiskelijoille mahdollisuus keskittyä opintoihin jatkuvan toimeentulosta huolehtimisen sijaan. Tällä hetkellä moni opiskelija elää köyhyysrajan alla. Opiskelijat ovat ainoa ryhmä, jonka oletetaan ottavan esimerkiksi ruuan ostamiseen ja sähkölaskun maksamiseen lainaa.  

Hallitus kasvattaa merkittävästi opintotuen lainapainotteisuutta. Valtiontakaus nousee kotimaassa yli 30 prosenttia, ja opintotuen lainapainotteisuus kasvaa noin 75 prosenttiin. Tämä tulee todennäköisesti lisäämään opiskelun aikaista työssäkäyntiä ja toiselta asteelta valmistuvien nuorten pitämien välivuosien määrää. Tämä pidentää opiskeluaikoja entisestään. Opintolainan nostaminen ei ole houkuttelevaa tilanteessa, jossa valmistumisen jälkeinen työllistyminen ja pankkilainojen tulevaisuuden korkotaso ovat hyvin epävarmoja.  

Tutkimusten perusteella tiedämme, että lainan nostamisen halukkuus riippuu opiskelijan sosioekonomisesta taustasta. Lainan ottaminen on isompi riski niille, joilta puuttuvat taloudelliset turvaverkot. Kaikki korkeakoulutetut eivät myöskään valmistu hyväpalkkaisille aloille. Etenkin naisvaltaisten alojen palkkataso laahaa edelleen pahasti jäljessä, jos mietitään palkan suhdetta koulutustasoon. Opintotuen lainapainotteisuus ja jo opiskeluajan voimakas velkaantuminen eivät myöskään houkuttele opiskelemaan niille aloille, joilla on valtava työvoimapula, kuten varhaiskasvatukseen ja sosiaali- ja terveysalalle.  

Opintolainan lainapainotteisuuden lisääminen kiihdyttää entisestään opiskelijoiden velkaantumista. Vuoden 2017 jälkeen opintolainakanta on kaksinkertaistunut. Tilannetta pahentavat voimakkaasti viime aikoina nousseet elinkustannukset ja korot. Yhä kasvavat opintolainat voivat vaikeuttaa esimerkiksi asuntolainan saamista ja muuta elämää, kuten oman perheen elättämistä pitkään opintojen jälkeen.  

Toisen asteen opiskelijoiden kohdalla ongelmallista on myös, että lainojen kasvusta huolimatta he eivät voi käyttää opintolainahyvitystä, vaikka valmistuisivat tavoiteajassa. Alle 18-vuotiaiden opintolainavelallisten kohdalla on lisäksi huomioitava, että kyseessä on oppivelvollisten velkaantuminen. Velkaantuminen jo toisella asteella voi vaikuttaa myös jatkokoulutusmahdollisuuksiin. Opintotuen velkapainotteisuuden kasvattamista tulisikin tarkastella myös siitä näkökulmasta, mikä sen vaikutus on koulutustason nostoon.  

Korkeakoulutus periytyy edelleen Suomessa, ja opintotuen lainapainotteisuuden kasvattaminen todennäköisesti syventää kehitystä. Näin korkeakoulutukseen osallistuminen eriarvoistuu entisestään. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Opintorahan taso ei ole enää vuosiin mahdollistanut täysipäiväistä opiskelua varsinkaan pääkaupunkiseudulla.  

Hallitusohjelman mukaan perusturvaetuuksien määriin ei tehdä vuosina 2024—2027 indeksitarkistuksia, joten myös opintorahan euromäärät jäädytetään vuoden 2023 tasolle ja asumistuen ehtoja kiristetään. Nämä heikennykset vähentävät merkittävästi opiskelijoiden käytettävissä olevia tuloja. Jo tällä hetkellä moni opiskelija elää köyhyysrajan alla.  

Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat hälyttävän yleisiä. Opintotukeen on viime vuosien aikana tehty lukuisia muutoksia, joiden vaikutukset tulisi arvioida kunnolla. Mielenterveyskriisiä ei voida ratkaista pelkästään mielenterveyspalveluita lisäämällä, vaan on puututtava myös mielenterveysongelmien yhteiskunnallisiin syihin, kuten epävarmaan ja heikkoon toimeentuloon.  

Opiskelijoiden toimeentuloa ja mielenterveyttä vahvistetaan opintorahaa korottamalla, ei heidän velkaantumistaan kiihdyttämällä. Vasemmistoliiton vaihtoehdossa kaikki asumistuen heikennykset perutaan, ja tämä koskee myös opiskelijoita. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

80. (29.80, osa) Taide ja kulttuuri 

Monipuolinen ja elinvoimainen taide- ja kulttuurielämä on keskeinen yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tekijä ja tärkeä arvo itsessään. Mahdollisuus taiteen ja kulttuurin harrastamiseen ja siitä nauttimiseen tulee tarjota kaikille varallisuudesta riippumatta. Taiteella ja kulttuurilla on myös tärkeä taloudellinen ulottuvuus: ala työllistää lähes 140 000 ihmistä ja vastaa reilusta kolmesta prosentista Suomen bruttokansantuotteesta. Myös kasvupotentiaali on suurta.  

Korona iski eri kulttuurin toimijoihin eri tavalla. Kulttuuriala toipuu kuitenkin edelleen koronasta, ja tämä tulee jatkumaan pitkään. Ala tarvitsee siis edelleen myös koronan jälkihoitoa, jotta suomalainen taide- ja kulttuurielämä on monipuolista ja elävää myös tulevaisuudessa.  

Kasvavista tarpeista huolimatta hallitus esittää vuoden 2024 talousarviossaan merkittäviä leikkauksia taiteen ja kulttuurin määrärahoihin. Leikkaukset kohdistuvat suhteellisesti varsin rankasti esimerkiksi vapaan taidekentän toimijoille sekä tv- ja elokuva-alalle. Vapaan kentän toimijoiden pitkäjänteinen toiminnan kehittäminen ja keskittyminen ydinosaamiseen on haastavaa rahoituksen epävarmuuden takia. Esimerkiksi Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) apurahoihin ja avustuksiin on vuonna 2024 käytettävissä 1,3 miljoonaa euroa vähemmän kuin 2024, mikä merkitsee noin viiden prosentin tiputusta. Vasemmistoliiton mielestä taiteen ja kulttuurin rahoitusta tulee kasvattaa eikä leikata, ja tämä tarkoittaa myös Taiken rahoituksen lisäämistä. 

Taidetta ja kulttuuria ei ole olemassa ilman taiteilijoita ja kulttuurin tekijöitä. Moni kulttuurialan työntekijä tekee töitä lyhyissä työsuhteissa freelancereina, itsensä työllistäjinä ja apurahojen turvin. Ala on monin paikoin sellainen, että kokoaikaista ja vakituista työtä ei yksinkertaisesti ole ja työpätkien välissä on pakko elää työttömyysturvan varassa tai tehdä töitä muilla, monesti niin pienipalkkaisilla aloilla, että toimeentuloa on pakko paikata sosiaaliturvalla. Hallituksen leikkaukset sosiaali- ja työttömyysturvaan ovat siis vahvasti myös taide- ja kulttuuripoliittinen kysymys. Myös vapaan sivistystyön isot leikkaukset kohdistuvat taiteilijoihin ja kulttuurin tekijöihin, koska moni heistä opettaa näissä oppilaitoksissa ja saa lisätienestejä tätä kautta.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuki 

Kirjastot lisäävät ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen, kulttuuriin ja itsensä kehittämiseen. Ne myös edistävät lukutaitoa ja lukemisen kulttuuria. Myös hallitusohjelmassa puhutaan lukutaidon edistämisen tärkeydestä. Valitettavasti hallituksen konkreettiset toimet vievät lukutaidon vahvistamisen kannalta päinvastaiseen suuntaan.  

Hallitus aikoo lakkauttaa vuodesta 1985 asti myönnetyn vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen, jonka turvin kirjastot ovat pystyneet hankkimaan muun muassa tietokirjoja, lastenkirjoja, selkokielisiä kirjoja ja siten ylläpitämään myös näiden kustannustoimintaa. Tuen piiriin kuuluvat kirjat hankitaan valtion kirjallisuustoimikunnan, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan, Selkokeskuksen ja Valokuvataiteilijoiden liiton asiantuntijoiden koostamalta noin 700-900 teoksen listalta. Tuen lakkauttaminen vaikeuttaa jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevan alan toimintamahdollisuuksia.  

Monipuolisen sivistyksen ja koko ajan tärkeämmän kriittisen lukutaidon kehittymisen kannalta on olennaista, että kirjastoissa on saatavilla myös sellaista kirjallisuutta, josta ei tule myyntimenestyksiä. Vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuella on iso merkitys myös siinä, että kaikilla on asuinpaikastaan riippumatta pääsy tutkittuun tietoon.  

Selkokielisellä kirjallisuudella on iso merkitys esimerkiksi maahanmuuttajien kielen opetuksessa. Selkokielen tarpeen taustalla voi olla myös kehitysvamma, lukivaikeus, ikääntyminen tai muistisairaus. Vähälevikkisen kirjallisuuden saatavuus on siis myös lukemisen tasa-arvon kysymys.  

Valtiontalouden mittakaavassa pienellä rahoituksella on siis suuri vaikutus, ja sen jatko on turvattava.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Taiteen perusopetuksen tasa-arvorahan pilotointi 

Vasemmiston ajama kulttuuripolitiikka tähtää siihen, että tulevaisuudessa henkilön sosioekonominen tausta tai perheen kulttuurinen pääoma tai sen puuttuminen eivät sanele pääsyä aktiiviseksi taiteen toimijaksi ja kuluttajaksi.  

Jotta jokaisen lapsen oikeus taiteeseen ja kulttuuriin toteutuu, on laadukkaasta taiteen perusopetuksesta huolehdittava osana varhaiskasvatusta ja perusopetusta. Taiteen perusopetus antaa lapsille hyvät valmiudet taiteelliseen itseilmaisuun, identiteetin kehitykseen ja menestykseen opinnoissa sekä yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Nykyinen taiteen perusopetusjärjestelmä näyttää valikoivan lapsia sosioekonomisen ja kulttuurisen pääoman mukaan. Erilaiset lastenkulttuurin alueelliset verkostot ja perusopetuksen kulttuurikasvatusohjelmat paikkaavat taiteen saavutettavuuden aukkoja ja parantavat lasten yhdenvertaista osallisuutta taiteeseen kokijoina ja tekijöinä. Mitä kauemmaksi isoista kaupungeista mennään, sitä vähemmän ammattimaisia kulttuuripalveluja on tarjolla. 

Taiteen perusopetuksella on siis erittäin tärkeä asema suomalaisessa taidekasvatuksessa. Järjestelmä kärsii kuitenkin rahoitusvajeesta ja sitä on hyvä kehittää, jotta sen kautta lapset ja nuoret pääsevät nykyistä tasa-arvoisemmin taiteen perusopetuksen piiriin. Lasten ja nuorten tasa-arvoisten harrastusmahdollisuuksien parantamiseksi kouluista tuttua tasa-arvorahaa eli tarveperusteista rahaa tulee tarjota myös taiteen perusopetukseen. Rahoitus voidaan kohdentaa samojen sosioekonomisten kriteerien perusteella kuin koulujen tasa-arvoraha.  

Edellä olevan perustella ehdotamme, 

Suomen elokuvasäätiön rahoitus 

Suomen elokuvasäätiön tehtävänä on edistää korkeatasoista, monipuolista ja omaperäistä suomalaista elokuvatuotantoa. Säätiöllä on tärkeänä tehtävänä myös vastata kotimaisen elokuvan kulttuuriviennistä, edistää suomalaisten elokuvien ja elokuvantekijöiden kansainvälistymistä ja jakaa elokuvien kansainvälisen toiminnan tukea. Säätiö myöntää tukea myös valtakunnallisesti merkittäville kansainvälisille elokuvafestivaaleille Suomessa.  

Suomen elokuvasäätiön selvityksen mukaan elokuvien tuotantojen julkinen tukeminen on myös taloudellisesti järkevää. Esimerkiksi yksi 650 000 euron tuotantotuki tuottaa yhteiskunnalle takaisin tuloja 687 500—1 357 500 euroa. Pitkä fiktioelokuva, jonka tuotantobudjetti on noin 1,6 miljoonaa euroa, saa Suomen elokuvasäätiön mukaan tukea keskimäärin 650 000 euroa (40 prosenttia).  

Tästä huolimatta hallitus leikkaa Suomen elokuvasäätiön rahoitusta noin miljoonalla eurolla.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

90. Liikuntatoimi 

Vasemmistolaisessa liikuntapolitiikassa kannetaan huolta siitä, että liikkuminen on polarisoitunut. Edelleen on paljon niitä, jotka liikkuvat paljon, mutta suosituksiin nähden liian vähän liikkuvien määrä on kasvanut. Myös liikuntaan vaikuttaa sosioekonominen asema. Se vaikuttaa liikuntatottumuksiin ja mahdollisuuksiin osallistua monipuoliseen liikuntaan. Liikunnallisen elämäntavan tukeminen tulee ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa. Esimerkiksi liikennepolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla on suuri merkitys arkiliikunnan edistämisen kannalta. 

Sukupuolten tasa-arvo ei toteudu urheilussa ja liikunnassa, ja tämän epäkohdan korjaaminen vaatii edelleen paljon myös valtion liikuntapolitiikalta. Maahanmuuttajat, erityisesti maahanmuuttajanaiset, tarvitsevat monenlaista tukea liikuntaan ja seuratoimintaan osallistumiseen. Lasten ja nuorten tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin liikkua tulee panostaa päätöksenteon jokaisella tasolla, sillä liikunnallisen elämäntavan sisäistäminen ja oppiminen lähtee lapsuudesta. Siksi vasemmisto pitää tärkeänä, että jokaiselle lapselle taataan maksuton harrastus. Liikunta ja siihen liittyvät yhteisöt ovat tärkeitä myös eläkeläisten hyvinvoinnin edistämisessä ja yksinäisyyteen puuttumisessa.  

Hallitusohjelmassa on paljon toimenpiteitä, joiden tavoitteena on liikunnan lisääminen kaikissa ikäryhmissä. Hallitusohjelmaan on kirjattu poikkihallinnollinen Suomi liikkeelle -ohjelma, jonka toimeenpanoon on vuoden 2024 budjetissa varattu 20 miljoonaa euroa. Samanaikaisesti kuitenkin valtion liikuntatoimen perustoiminnan määrärahat laskevat vuoden 2024 budjetissa, ja hallituskauden edetessä määrärahat laskevat askel askeleelta yhä enemmän.  

Liikuntamahdollisuuksien alueellisen tasa-arvon ja kaikenlaisista taustoista tulevien liikunnallisen elämäntavan edistämisen kannalta on ristiriitaista, että liikunnan järjestötoiminnasta, liikuntapaikkarakentamisesta, seuratoiminnasta sekä liikunnan koulutuskeskusten rahoituksesta leikataan. Nämä ovat juuri sellaisia kohteita, jotka ovat tärkeitä matalan kynnyksen liikuntaharrastuksille koko maassa.  

Suomalaisessa liikuntakulttuurissa seurat ovat keskeisessä asemassa, ja seuratoiminta on liikkuvan kansalaistoiminnan ydin. Seurojen merkitys on suuri huippu- ja kilpaurheilussa ja harrasteliikunnassa. Etenkin lasten ja nuorten liikunnassa seurojen merkitys on suuri. Seurat ovat monelle lapselle ja nuorelle korvaamaton, oma yhteisö, missä koetaan paljon ja kasvetaan yhdessä.  

Urheiluseuroilta vaaditaan yhtäältä ammattimaista valmennusta ja ohjausta ja toisaalta maksutto- muutta. Tämä yhtälö on monelle vapaaehtoistyöllä pyörivälle seuralle liian vaikea. Yleishyödyllisen kansalaistoiminnan edellytyksiä tulee tukea nykyistä vahvemmin.  

Myös urheiluseurojen taloutta rasittavat nousevat kustannukset, ja niiden paineet nostaa junioritoiminnan maksuja kasvavat. Maksut saattavat nousta liian korkeiksi varsinkin pienituloisissa perheissä, kun kustannukset nousevat muuallakin elämässä. Lapsen ja nuoren elämässä tärkeän harrastuksen lopettaminen voi olla iso menetys myös sosiaalisessa elämässä ja kasvattaa ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunnetta.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

91. Nuorisotyö 

Nuorissa on tulevaisuus -sanonta on kliseinen, mutta tosi. Nuorten pahoinvoinnin ja nuorten kokeman epävarmuuden lisääntyminen antaa aihetta vakavaan yhteiskunnalliseen huoleen.  

Suuri osa nuorista voi hyvin, mutta huonoiten voivat nuoret voivat huonosti monella eri mittarilla. Myös koronavuodet kasasivat ongelmia samoihin perheisiin, mikä näkyy lasten ja nuorten elämässä todennäköisesti vielä pitkään. Valitettavan usein on kyse ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta. Tuoreen tutkimuksen mukaan 90 prosenttia pienituloisissa perheissä elävistä lapsista koki, että perheellä oli haasteita selviytyä menoista. Kolmannes oli joutunut lopettamaan harrastuksen taloudellisista syistä, ja 14 prosenttia koki, ettei perheellä ollut riittävästi ruokaa. 

Nuoret, joille kasaantuu paljon pahoinvointia aiheuttavia tekijöitä, tippuvat liian usein yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Kun esimerkiksi mielenterveyspalveluja ei ole tarpeeksi helposti saatavilla, joutuu lastensuojelu auttamaan myös psyykkisesti oireilevia nuoria. Lastensuojelun ja lasten- ja nuorisopsykiatrian yhteistyötä on tärkeä kehittää. On myös varmistettava, että perheen aikuisten oireillessa psyykkisesti myös lasten avuntarve kartoitetaan. 

Orpon hallituksen tekemät, nuorten elämää vaikeuttavat leikkaukset ja palveluiden heikennykset ovat erittäin lyhytnäköisiä. Hallitus lisää lapsiperheköyhyyttä. Hallitus leikkaa nuorten opintorahaa ja asumistukea. Hallitus heikentää syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kuntoutumisen edellytyksiä sekä heikentää lastensuojelun jälkihuoltoa. Hallitus leikkaa nuorisotyöstä. Hallitus lakkauttaa ensiasunnon oston verovapauden. Listaa voisi jatkaa. 

Nuorilta ja lapsiperheiltä leikkaamisen sijaan meidän tulee panostaa perheiden hyvinvointiin ja toimeentuloon, nuorten tulevaisuuden näkymien ja osallisuuden vahvistamiseen sekä nuorten palveluihin. 

Nuorten väkivaltarikollisuus ja jengiytyminen ovat huolestuttavia ilmiöitä. Rikoksilla oireilevien nuorten tilanne vaatii monenlaisia ratkaisuja. Olennaisinta on rikoksia aiheuttavan pahoinvoinnin ja käytösmallien ennaltaehkäisy, mikä edellyttää ennen kaikkea toimivaa sosiaalipolitiikkaa. Tilanteeseen pitää puuttua moniammatillisesti koko perhe huomioiden, mikä tarkoittaa esimerkiksi riittävää lastensuojelun ja nuorisotyön resursointia sekä koulun ja kodin yhteistyötä.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Nuorisotyöhön kohdistuvat leikkaukset ovat lyhytnäköistä politiikkaa, sillä nuorisotyö on keskeisessä roolissa ongelmien ennaltaehkäisyssä. Valtaosa nuorista voi hyvin, mutta ongelmat kasaantuvat samoille nuorille ja samoihin perheisiin. Myös koronavuodet kasasivat ongelmia samoihin perheisiin, mikä näkyy lasten ja nuorten elämässä todennäköisesti vielä pitkään. Valitettavan usein on kyse myös ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta.  

Nuoret, joille kasaantuu paljon pahoinvointia aiheuttavia tekijöitä, putoavat liian usein yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Nuorten pahoinvointiin pitää puuttua moniammatillisesti, ja tämä vaatii riittäviä resursseja myös nuorisotyölle.  

Nuorisoalan järjestöt ja osaamiskeskukset ovat merkittävässä asemassa nuorisotyön kehittäjinä sekä nuorten osallisuuden ja harrastustoiminnan vahvistamisessa. Nuorisoalan järjestöt ovat myös keskeisiä toimijoita nuorisotyön palveluntarjoajina.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Koululaisten maksuttoman harrastustoiminnan tukeminen 

Lasten ja nuorten harrastustoiminta on kallistunut viime vuosina. Välttämättömien perustarpeiden, kuten ruuan ja sähkön ja asumisen kallistuessa monessa perheessä joudutaan tinkimään juuri lasten harrastuksista. Harrastamisen Suomen malli on siis entistäkin ajankohtaisempi.  

Harrastamisen Suomen mallin tavoitteena on tukea lasten ja nuorten hyvinvointia tarjoamalla lapsille ja nuorille maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä. Lukuvuonna 2022—2023 malli on käytössä 91 prosentissa Manner-Suomen kunnista ja mukana on 1 900 koulua. Harrastamisen Suomen malli tukee monella tavalla lasten ja nuorten kasvua sekä ehkäisee yksinäisyyttä ja ulkopuolelle jäämistä. Malli tukee myös perheiden jaksamista, kun lapset ja nuoret harrastavat koulupäivän yhteydessä, eikä perheen yhteisestä ajasta mene liikaa aikaa harrastuksiin viemisiin. Mallin periaatteisiin kuuluu tarjota harrastuksia kaikille lapsille ja nuorille perheen sosioekonomisesta taustasta tai esimerkiksi lapsen vammasta tai sairaudesta riippumatta.  

Harrastamisen Suomen mallista on saatu paljon hyviä kokemuksia, mutta sitä on myös jatkokehitettävä ja tässä on tärkeä kuulla myös lasten ja nuorten kokemuksia ja toiveita. Harvaan asutuilla seuduilla esimerkiksi koulukyytien on joustettava, jotta kaikilla on aidosti mahdollisuus osallistua heti koulupäivän jälkeen harrastuksiin. On myös selvitettävä, tavoittaako malli kaikkein heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevat lapset ja nuoret.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Prometheus-leirin tuki 

Vuonna 1990 perustettu Prometheus-leirin tuki ry järjestää uskonnollisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta aikuistumiskoulutusta, jonka tavoitteena on tukea nuoria elämänkatsomuksensa rakentamisessa. Tarkoituksena on turvata uskontokuntiin kuulumattomien ja uskonnottomien nuorten mahdollisuus aikuistumiskoulutukseen. Yhdistys pyrkii tarjoamaan mahdollisimman monelle nuorelle laadukkaan leirikokemuksen.  

Vuonna 2023 yhdistys järjesti 58 Prometheus-leiriä, joille osallistui reilu tuhat nuorta. Leirit täyttyivät neljässä tunnissa. Halukkaita osallistujia olisi ollut ainakin tuhat enemmän kuin leireille voitiin ottaa. Palaute leireistä on ollut hyvin myönteistä. Leirien on tutkitusti todettu vahvistavan itsetuntoa, sosiaalisia taitoja ja suvaitsevaisuutta sekä vaikuttavan leiriläisten ajatteluun.  

Yhdistys on valmistautunut lisäämään leirejä ensi vuodelle, mutta leirien määrä ei silti riitä vastaamaan kysyntään. Prometheus-leirin tuki ry on voittoa tavoittelematon yhdistys. Sillä on noin viisi työntekijää, mutta yhdistyksen taustaorganisaatio ja itse leirit toimivat pitkälti vapaaehtoisvoimin. Erityisesti aikuisista leiriohjaajista on pulaa, mikä muodostaa suurimman pullonkaulan toiminnan kasvulle. Yhdistys suunnittelee jatkossa pienen korvauksen maksamista ohjaajille, ja leirimaksuja on esitetty nostettavaksi. Leirien hinnat eivät ole kilpailukykyisiä suhteessa rippileireihin, jotka ovat osallistujilleen usein jopa ilmaisia.  

Julkisen rahoituksen lisäksi yhdistys kerää jäsenmaksua, tekee tuotevarainhankintaa ja on ottamassa käyttöön henkilövarainhankinnan alustan. Toiminnan kasvattamiseksi kysyntää vastaamaan tarvittaisiin 350 000 euron lisärahoitus. Tämä mahdollistaisi myös leirimaksujen kohtuullistamisen. Prometheus-leirien parempi saavutettavuus on uskonnonvapaus- ja yhdenvertaisuuskysymys.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Etsivää nuorisotyötä tehdään valtaosassa Suomen kuntia, ja sen kautta tavoitetaan esimerkiksi nuoria, jotka ovat keskeyttäneet opintonsa tai vaarassa muuten tippua yhteiskunnan tukiverkostoista. Etsivä nuorisotyö auttaa nuoria itsenäistymisessä ja tarvittavan tuen ja palveluiden saamisessa. Monet nuoret tarvitsevat apua elämänhallintaan sekä työmarkkinoille ja koulutukseen pääsyyn. Etsivä nuorisotyö on siis merkittävä toimija syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tavoittamisessa ja auttamisessa. Etsivällä nuorisotyöllä on merkittävä rooli myös nuorten mielenterveys-ongelmien ratkaisemisessa, koska nuoret pääsevät sen kautta avun piiriin. 

Työpajatoimintaa järjestetään noin 90 prosentissa Suomen kunnista, ja se on yleensä kunnan, järjestöjen tai säätiöiden järjestämää. Kuntouttava työtoiminta, työkokeilu, palkkatuettu työ ja sosiaalinen kuntoutus ovat yleisimpiä palveluita työpajoilla. Työpajatoiminnalla on merkittävä rooli nuorten arjen vahvistajana, jatkopolkujen löytymisessä ja nuorten työllistymisessä. Oppivelvollisuutta voi suorittaa myös työpajatoiminnassa. Tämä ei onnistu ilman riittäviä resursseja. 

Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan rahoitukseen vaikuttaa valtion budjetissa 2024 viime vuosien koronarahojen päättyminen. Tämä tiukentaa tilannetta niin paljon, että esimerkiksi etsivä nuorisotyö voi päättyä useissa kunnissa. Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan riittävä rahoitus on tärkeää myös korona-aikana merkittävän osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan eläneiden hyvinvoinnin parantamisessa. Nuorten hyvinvointi eriytyy voimakkaasti, ja etsivällä nuorisotyöllä ja työpajatoiminnalla on merkittävä rooli tämän ilmiön pysäyttämisessä. Koronan jälkihoito tulee jatkumaan lasten ja nuorten kohdalla vielä pitkään, ja siihen on osoitettava riittävät resurssit. 

Myös lasten ja nuorten rikollisuuden torjunnassa oleellisinta on hyvä sosiaalipolitiikka. Rikoksiin puututaan tehokkaimmin riittävällä lastensuojelun ja nuorisotyön resursoinnilla sekä koulun ja kodin yhteistyöllä. Myös tämän vuoksi etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan riittävä rahoitus on turvattava.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Pääluokka 30

Pääluokka 31

Suomi on sitoutunut vähintään puolittamaan kotimaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Päästöjen vähentämisen tavoitteista on tehty valtioneuvoston periaatepäätös, jonka toteuttamista tukemaan on liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteltu fossiilittoman liikenteen tiekartta. 

Fossiilittoman liikenteen tiekartassa esitetään ensimmäisen vaiheen toimena liikenteen päästöttömyyteen ohjaavia tukia ja kannustimia, joista kävelyn ja pyöräilyn edistämisen tuet ovat yksi osa keinovalikoimaa. Valtioneuvoston hyväksymän kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman osana on investointiohjelma, jonka hankkeilla edistetään kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä.  

Valtio voi myöntää avustusta kunnille, jotka toteuttavat ohjelman mukaisia toimenpiteitä. Hankkeet voivat olla esimerkiksi pyöräliityntäpysäköinnin kehittämistä, eritasoisia väylähankkeita tai viitoituksen parantamista. Kunnan tulee osallistua hankkeen kustannuksiin vähintään yhtä suurella panostuksella. Kuntien lisäksi avustuksia kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen voidaan myöntää myös muille toimijoille. 

Liikenne 12 -suunnitelmassa ehdotetaan kävelyn ja pyöräilyn edistämisen vuosittaista rahoitustasoa nostettavaksi 30 miljoonaan euroon, joka asettaa vaatimuksen olennaiselle määrärahojen kasvattamiselle nykytilaan nähden. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Joukkoliikennetukea on myönnetty suurille kaupunkialueille vuodesta 2010 lähtien. Mitä pidemmälle ilmaston kuumenemisen ratkaisevat vuosikymmenet etenevät, sitä selvempää on, että liikenteen päästöjen leikkaaminen edellyttää huokeaa ja toimivaa joukkoliikennettä. 

Kohtuuhintainen joukkoliikenne on tärkeää myös eriarvoistumisen estämisen näkökulmasta. Syrjäytämme ihmisiä yhteiskunnasta, mikäli heillä ei ole mahdollisuutta liikkua. Lisäksi suurten kaupunkien ja pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueilla sujuva ja kohtuuhintainen joukkoliikenne on merkittävässä roolissa työvoiman saatavuuden kannalta. Tämä tarve korostuu, kun monen pienituloisen työntekijän toimeentulo heikkenee Orpon hallituksen leikkausten myötä. 

Esimerkiksi Saksassa on laajoja erittäin edullisen joukkoliikenteen kokeiluja, ja naapurimaamme pääkaupunki Tallinna on siirtynyt asukkaille maksuttomaan joukkoliikenteeseen. 

Vasemmistoliitto katsoo, että pääkaupunkiseudulle ja suurille kaupungeille tulee suunnata enemmän tukea joukkoliikenteeseen sen laadun parantamiseksi ja hintojen alentamiseksi. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Pääluokka 32

Pääluokka 33

Pääluokka 35

Valtakunnallisten ympäristöjärjestöjen tekemä työ on erittäin tärkeää ympäristönsuojelun, kansalaisyhteiskunnan tukemisen ja ympäristökasvatuksen näkökulmasta. Ympäristöjärjestöt ovat merkittäviä asiantuntijaorganisaatioita, joiden osaamista hyödynnetään laajasti. Työ on luonteeltaan myös kansainvälistä.  

Tämän lisäksi asumisalan järjestöjen neuvontatyö on yhä tärkeämpää, kun Orpon hallitus leikkaa julkisrahoitteisesta asumisneuvonnasta. 

Vapaaehtoisten henkilöiden työpanoksen hyödyntäminen on erinomainen tapa lisätä suomalaisten ympäristötietoisuutta ja tehdä konkreettisia ympäristönsuojelutoimenpiteitä. Työ on tärkeää riippumatta siitä, hoidetaanko yleisen ympäristöedun valvonta asianmukaisesti virkatyönä. Ympäristöjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen ja kehittäminen on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

10. Ympäristön- ja luonnonsuojelu 

Luontokadon pysäyttäminen on välttämätöntä paitsi luonnon itsensä myös ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Ekosysteemit kannattelevat ravintoketjuja, joista myös ihminen on riippuvainen. 

Suomi on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen vuoteen 2030 mennessä. Sama sitoumus on tehty myös vuoteen 2010 ja 2020 mennessä sekä kansainvälisellä että EU-tasolla. On selvää, ettei luontokato pysähdy ilman massiivista suojellun maa- ja vesialan lisäämistä. Suojelun onnistuminen edellyttää sekä valtio-omisteisten alojen siirtämistä suojeluun että yksityisellä maalla toteutettavaa vastikkeellista suojelua esimerkiksi Metso- ja Helmi-ohjelmien puitteissa. Parasta tieteellistä tietoa edustava Luontopaneeli on esittänyt, että luonnonsuojelun rahoitus on nostettava 0,5—1 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä tarkoittaa mittavaa lisäystä nykyiseen tasoon. 

Tärkein syy lajikatoon on se, että elinympäristöjä hävitetään teollisen toiminnan tieltä. Eliölajeilla ei ole enää tilaa olla olemassa. Helmi-ohjelma vastaa tähän lajikadon juurisyyhyn. Helmi-elin-ympäristöohjelman toimeenpanoon sekä yksityisten luonnonsuojelualueiden ja muiden luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden inventointiin, merkintään ja hoitoon ja hoidon tukemiseen tarvitaan määrärahatason korotus. 

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metson tavoitteena on parantaa suojelualueverkostoa ja kehittää talousmetsien luonnonhoitoa. Metsäisten elinympäristöjen ja metsälajien taantuminen pitäisi pysähtyä vuoteen 2025 mennessä. Vapaaehtoiseen suojeluun perustuvan ohjelman konkreettisena tavoitteena on suojella pysyvästi noin 96 000 hehtaaria ja saada määräaikaisen suojelun sekä luonnonhoitohankkeiden piiriin 82 000 hehtaaria. 

Metso-ohjelma on onnistunut hyvin. Vapaaehtoisuuteen perustuva ohjelma on parantanut luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä ja lisännyt metsä- ja ympäristöalan toimijoiden välistä yhteistyötä. Metson keinot ovat tehokkaita ja kustannusvaikuttavia. Ohjelman rahoitus ei kuitenkaan ole tarpeita vastaavalla tasolla. 

Metsien rooli luonnon monimuotoisuuden kannalta on aivan keskeinen. Tällä hetkellä Suomessa on 2 200 uhanalaista lajia, joista metsissä asuu yli kolmasosa. Vuosituhannen vaihteessa uhanalaisia lajeja oli 1 500. Metsien, ja etenkin vanhojen metsien, suojelu on tehokkain tapa hidastaa luonnon monimuotoisuuden hupenemista. Lisäksi lajikirjoa on lisättävä myös talousmetsissä, esimerkiksi lahopuun määrää kasvattamalla. 

Tavoite lajikadon pysäyttämisestä on vielä kaukana, ja erityisen huono tilanne on Etelä-Suomessa, jossa maakunnasta riippuen vain 2—8 prosenttia metsistä on suojeltu.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Vesien hyvän tilan saavuttaminen on vielä kaukana, eikä sitä tulla saavuttamaan nykytoimilla. Myös vesien suojelu tarvitsee lisää rahoitusta eikä leikkauksia Orpon hallituksen ensimmäisen budjetin tapaan. Nousu-ohjelma, Saaristomeri-ohjelma sekä Vesiensuojelun tehostamisohjelma tarvitsevat rahoituksensa. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Ilmaston kuumenemisen hillintä tapahtuu sekä kansainvälisellä, EU-tasolla, kansallisella että paikallisella tasolla. Kunnilla on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kuntien velvoite ilmastosuunnitelmien laadintaan säilytetään ilmastolaissa, ja kunnille osoitetaan tästä aiheutuviin tehtäviin 2,6 miljoonan euron rahoitus. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Hankkimalla maata valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin sekä korvausmenettelyllä turvataan luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä alueita. Luonnonsuojelun hankinta- ja korvausmenojen määrärahat ovat kuitenkin riittämättömät tarpeisiin nähden. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

20. Yhdyskunnat, rakentaminen ja asuminen 

Rakennusala on syvässä ahdingossa. Korkotason nousu on luonut epävarmuutta asuntomarkkinoille ja rakennusteollisuuteen ja johtanut rakentamisen jyrkkään hiipumiseen, mikä lisää myös alan työttömyyttä ja lomautuksia. Esimerkiksi vuoden 2023 heinä-syyskuussa myönnettyjen rakennuslupien määrä oli vain puolet vuodentakaisesta. Nykymenolla kasvukeskuksissa törmätään pian asuntopulaan, ja korjausvelka kasvaa entisestään. 

Rakennusala tarvitsee valtiolta suhdannepoliittisia tukitoimia. Taantumassa rakentamisen hinta alenee, mikä tekee valtion tukemasta asunto- ja korjausrakentamisesta myös kustannustehokasta. Valtion tuki ylläpitää rakennusalan työllisyyttä ja torjuu konkursseja.  

Orpon hallituksen päättämä sosiaalisen asuntotuotannon ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn avustusten alasajo pahentaa rakennusalan suhdannetilannetta, lisää työttömyyttä, vähentää kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuutta ja nostaa yleistä vuokratasoa. 

Hallituksen päätöksen mukaan uusien asumisoikeusasuntojen rakentamiseen ei anneta enää yhtään lisää korkotukivaltuuksia. Lisäksi muun muassa avustukset asuinyhteisöiden ja rakennusten energiatehokkuusparannuksiin, matalalämpöiseen kaukolämpöön siirtymiseen, asuintalojen sähköautojen latausinfrastruktuuriin ja työpaikkojen latauspisteisiin lakkautetaan kokonaan vuoden 2024 alussa. Useita muita korjausavustuksia leikataan.  

Vasemmiston vaihtoehdossa julkisrahoitteista uudis- ja korjausrakentamista ei ajeta alas, vaan sitä lisätään. On järkevää käynnistää esimerkiksi sosiaalisen asuntotuotannon hankkeita nyt, kun asuntorakentaminen muuten on alamaissa. Sama pätee monenlaisiin remontteihin. Esimerkiksi asuintoyhteisöiden energia-avustus ja kotitalouksien lämmitystaparemonttien avustus ovat olleet suosittuja tukia, jotka ovat vauhdittaneet siirtymää kohti hiilineutraaliutta ja auttanut kotitalouksia pienentämään energiakustannuksiaan. Näitä tulee jatkaa.  

Lisäksi esitämme mittavaa kertaluonteista investointitukipakettia rakennusalan tukemiseksi. Asuinyhteisöille suunnattu suhdanneavustus vauhdittaa tarpeellisia uudis- ja korjausrakennushankkeita ja elvyttää merkittävästi alan kysyntää. 

Esittämämme kuntien ja hyvinvointialueiden rakentamisen tukipaketti kannustaa toteuttamaan tarpeelliset ja joissain tapauksissa hyvin pitkään lykätyt rakennushankkeet nyt. Tukien avulla voidaan esimerkiksi korjata homekouluja ja muita sisäilmaongelmista kärsiviä kiinteistöjä, toteuttaa energiatehokkuus- ja lämmitystaparemontteja ja käynnistää muita tärkeitä korjaus- ja uudisrakennushankkeita.  

Hallitus esittää nuorten ensiasunnon ostajien varainsiirtoverovapaudesta luopumista ja yleisten varainsiirtoverokantojen alentamista. Muutosten yhteisvaikutus on noin 70 miljoonaa euroa valtiontaloutta pysyvästi heikentävä, eikä niillä ole vastaavia yhteiskunnallisia hyötyjä. Taloudellinen hyöty painottuu ylimpiin tuloluokkiin. Nuorten ensiasunnon ostaminen vaikeutuu. Me perumme nämä muutokset.  

Rakennusalan suhdannetilanne on erittäin haastava. Vasemmistoliito tukee voimakkaasti pahassa ahdingossa olevan rakennusalan yrityksiä ja työpaikkoja, joita hallituksen ohjelma ajaa alas keskellä alan historiallista suhdannekuoppaa. Me ehkäisemme konkursseja, työttömyyttä ja työttömyyden pitkittymistä, millä on paljon tätä suhdannetaantumaa pidemmälle kantava vaikutus. 

Rakennusalan pakettimme on yhteensä noin 450 miljoonaa euroa. Tästä noin puolet on puhtaasti suhdanneluontoista ja väliaikaista investointitukea, jollainen osoittautui erittäin onnistuneeksi esimerkiksi finanssikriisin aikaan vuosina 2009—2010. Esittämiemme valtion investointitukien vipuvaikutuksella liikkeelle saadaan vähintään 2—3 miljardin euron edestä hankkeita. Esimerkiksi Rakennusteollisuus RT:n mukaan miljardin euron investointi asuntorakentamiseen tarkoittaa noin 14 000 henkilötyövuotta. Näin ollen vasemmistoliiton tukipaketin kokonaisvaikutus olisi lyhyellä aikavälillä konservatiivisestikin arvioiden 30 000 henkilötyövuotta. Lisäksi myönteiset pitkän ajan vaikutukset ovat merkittäviä. 

Vasemmistoliiton vaihtoehdossa 

• Valtion asuntorahaston leikkaus perutaan ja ARA:n valtuuksia kasvatetaan 175 miljoonalla eurolla. Tähän sisältyvät mm. energia-avustus, ARA:n käynnistysavustus, kunnallistekniikka-avustus, MAL-sopimuksiin liittyvä avustus, erityisryhmien investointiavustus ja hissi- ja esteettömyysavustus. 

• Otetaan käyttöön väliaikainen rakennusalan suhdanneavustus ja varataan siihen 100 miljoonaa euroa. Asuinyhteisöt voivat käyttää avustusta uudis- ja korjausrakentamiseen. 

• Kuntia ja hyvinvointialueita kannustetaan toteuttamaan tarpeelliset ja joissain tapauksissa hyvin pitkään lykätyt rakennushankkeet nyt erillisellä tukipaketilla, jossa valtio maksaa osan kustannuksista. Varataan tähän 100 miljoonaa euroa. 

• Asuinrakennusten öljy- ja kaasulämmityksen luopumistukea jatketaan ja siihen varataan 45 miljoonaa euroa. 

• Seurantalojen korjausavustusta kasvatetaan 2 miljoonalla eurolla. 

• Liikuntapaikkarakentamisen määrärahoja lisätään 10 miljoonalla eurolla. 

• Sähköisen liikenteen latausinfrastruktuurin kehittymistä asuintaloissa tuetaan 20 miljoonallla eurolla. 

• Asumisneuvonnan rahoitusta kasvatetaan 3 miljoonalla eurolla asumisen turvaamiseksi sekä häätöjen ja asumisen ehkäisemiseksi.  

Suomi tavoittelee asunnottomuuden poistamista vuoteen 2027 mennessä. Tämä ei tapahdu ilman toimenpiteitä. Asumisneuvonnan rahoituksen leikkaamalla Orpon hallitus pahentaa asunnottomuutta kokevien ja asunnottomuuden partaalla olevien ihmisten tilannetta. Asumisneuvonnan rahoitusta tulee kasvattaa asumisen turvaamiseksi sekä häätöjen ja asumisen ehkäisemiseksi. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Kotimaan liikenne on yksi Suomen merkittävimmistä päästösektoreista, ja liikenteelle on asetettu omat päästövähennystavoitteet Suomen ilmastolain tavoitteiden ja taakanjakosektorin EU-velvoitteiden saavuttamiseksi: päästöjen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon ja päästöjen poistaminen vuoteen 2045 mennessä.  

Liikenne- ja viestintäministeriön tuoreimman arvion mukaan liikenne voi saavuttaa tavoitteensa päästöjen puolittamisesta vain, mikäli viime hallituskaudella hyväksytyn Fossiilittoman liikenteen tiekartan ensimmäisen vaiheen toimenpiteet toteutetaan täysimääräisesti, erilaiset päästövähennyspotentiaalit toteutuvat toivotulla tavalla, EU:n liikenteen päästökauppa toteutuu komission esittämällä tavalla ja jakeluvelvoite nostetaan 34 prosenttiin.  

Valitettavasti hallituksen budjettiesitys heikentää entisestään mahdollisuuksiamme saavuttaa liikennesektorin päästötavoitteet. Esimerkiksi polttoaineveron alentaminen, julkisen liikenteen rahoituksen pienentäminen ja asuinkiinteistöjen latausinfratukien lopettaminen vievät kehitystä aivan väärään suuntaan. Vasemmistoliiton vaihtoehdossa näiden rahoitusta kasvatetaan. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Öljylämmityksestä luopumisen avustus on ilmastovuosikertomuksen (2023) mukaan edistänyt lämmitysjärjestelmän vaihtamista huomattavasti. Vuoden 2023 kesäkuun loppuun mennessä myönteisen avustuspäätöksen oli saanut 24 101 hakijaa. Lisätuelle olisi kuitenkin edelleen tarvetta ja kysyntää.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Valtion asuntorahasto on toiminut valtion asuntopolitiikan instrumenttina vuodesta 1990 lähtien. Rahastosta maksetaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen myöntämät tuet ja avustukset. Nämä sisältävät muun muassa korkotukilainojen korkotuet, korjausavustukset, energia-avustukset, käynnistysavustukset ja erityisryhmien investointiavustukset. Nämä kaikki ovat valtion asuntopolitiikan toteuttamista ja edistävät perustuslaillista julkisen vallan tehtävää edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea omatoimisen asumisen järjestämistä. Vuonna 2022 tukia ja avustuksia myönnettiin 236 miljoonalla eurolla. 

Valtion tukemaa asuntotuotantoa tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa enemmän, kun hallituksen sosiaaliturvaheikennykset astuvat voimaan ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarve kasvaa. ARA-tuotannolla on myös merkittävä rooli segregaatiokehityksen ehkäisyssä erityisesti suurissa kaupungeissa: esimerkiksi Helsingissä kohtuuhintaisten kotien väheneminen yhdistettynä mittaviin sosiaaliturvaleikkauksiin tulee vaikeuttamaan ihmisten arjen lisäksi työvoiman saatavuutta, eli vaikutus on henkilökohtaisen ulottuvuuden lisäksi elinkeinopoliittinen. Lisäksi valtion tukema asuntotuotanto on ollut tärkeä suhdannepoliittinen työkalu: rakennusalan sakatessa valtio on voinut laittaa liikkeelle ARA-tuotantoa, millä on taloutta elvyttävä vaikutus. 

Orpon hallitus leikkaa tukien myöntövaltuuksista 175 miljoonaa euroa. Valtion asuntorahaston tuista leikkaaminen tulee vaikuttamaan kielteisesti kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuteen, mikä on erityisen ongelmallista suhteessa elinkustannusten nousuun ja hallituksen omaan tavoitteeseen pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta. Katsomme, että tukivaltuuksiin kohdistuvat leikkaukset tulee perua. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

Osasto 11

VEROT JA VERONLUONTEISET TULOT 

Verotuksen tehtävä on turvata hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus, tasata varallisuus- ja tuloeroja ja ohjata käyttäytymistä pois haitallisista ja kestämättömistä toimintatavoista. Peruslähtökohta on, että veroa tulee maksaa maksukyvyn mukaan.  

Valtiontalous tai julkinen talous kokonaisuutena eivät kokoomuksen ja perussuomalaisten johtaman oikeistohallituksen kaudella vahvistu valtavista leikkauksista huolimatta — toisin kuin hallituspuolueet ennen vaaleja lupasivat. Päinvastoin alijäämä kasvaa vuodesta 2024 alkaen ja on hallituskauden lopussa suurempi kuin hallituksen aloittaessa. Julkinen velkasuhde kasvaa läpi hallituskauden. Keskeinen syy tähän on hallituksen veropolitiikka, joka sekä kasvattaa eriarvoisuutta että laiminlyö julkistalouden tulojen kehittämisen. 

Valtiovarainministeriön arvion mukaan konaisveroaste — eli verotulojen suhde bruttokansantuotteeseen — laskee merkittävästi läpi hallituskauden jo vuodesta 2024 alkaen. Mikäli veroaste olisi vuonna 2027 vuoden 2022 tasolla, tarkoittaisi tämä julkiselle sektorille 9—10 miljardia euroa enemmän verotuloja kyseisenä vuonna, mikä kattaisi lähes koko arvioidun alijäämän. Vuoden 2023 veroasteella julkinen talous olisi lähes 6 miljardia vahvempi 2027. Jo vuonna 2024 julkistalous on yli 2,5 miljardia heikompi kuin mikäli veroaste säilyisi vuoden 2023 tasolla. Jos veroaste olisi vuonna 2024 vuoden 2022 tasolla, olisi julkistalous 6 miljardia vahvempi. 

On selvää, että veroastetta ei voi päästää näin rajuun laskuun, mikäli haluamme pitää Suomen hyvinvointivaltiona ja parantaa julkisen talouden tasapainoa. Ikääntyvästä väestöstä huolehtiminen sekä yhteiskunnan ekologisen jälleenrakennuksen edellyttämät mittavat investoinnit tarkoittavat, että verotusta ei kokonaisuutena ole mahdollista keventää. 

Vasemmistoliiton vaihtoehdossa veropolitiikka on keskeinen väline julkisen talouden vahvistamiseen, tulo- ja varallisuuserojen tasoittamiseen sekä kestävän ja oikeudenmukaisen rakennemuutoksen vauhdittamiseen. 

Myös veronkiertoon, aggressiiviseen verovälttelyyn ja harmaaseen talouteen on puututtava. Kansainvälisesti arvioidaan, että veroparatiisien hyödyntäminen pienentää yritysverokertymää noin 10 prosentilla, vaikka viimeisen vuosikymmenen aikana onkin saavutettu huomattavaa edistystä, kun eri puolilla maailmaa on tehty veropohjaa vahvistavia toimia. Viranomaisen välinen automaattinen tiedonvaihto ja muut uudistukset ovat vähentäneet varakkaiden yksityishenkilöiden veronkiertoa ja verovälttelyä merkittävästi. Lisää uudistuksia kuitenkin tarvitaan.  

Myös Suomen veropohja on nykyään monin osin vahvempi kuin vielä joitakin vuosia sitten, mutta siinä on edelleen keskeisiä aukkoja. Orpon hallituksen päätös kasvattaa suurituloisia suosivaa, läpinäkyvyyttä vähentävää ja verotuloja pienentävää osakesäästötiliä on yksi askel väärään suuntaan.  

01. Tulon ja varallisuuden perusteella kannettavat verot 

Suomen verojärjestelmän progressiivisuudesta puhutaan paljon, mutta verotuksen tuloeroja tasaava vaikutus on heikentynyt pitkän aikaa. Suuri osa veroista on muita kuin tuloista tai varallisuudesta maksettavia progressiivisia veroja. Myöskään tuloverotuksemme ei ole kokonaisuudessaan progressiivista, sillä maksettujen kokonaisverojen osuus tuloista itse asiassa laskee kaikista suurituloisimpien kohdalla. Kevyen pääomatuloverotuksemme vuoksi suurituloisten veroaste ylipäänsä vaihtelee hyvin paljon tulojen lähteen ja koostumuksen mukaan.  

Vasemmistoliitto katsoo, että kaikkia tuloja tulisi kohdella verotuksellisesti samankaltaisesti. Ensimmäisenä askeleena kohti yhdistettyä ansio- ja pääomatulojen veroasteikkoa tulee pääomaverotuksen progressiota kiristää ja listaamattomien yhtiöiden epäoikeudenmukaista ja kansantaloudellisesti tehotonta verotukea leikata. 

Vasemmistoliiton vaihtoehdossa sosiaalivakuutusmaksuja muutetaan palkansaajien ostovoiman vahvistamiseksi (ns. kiky-muutosten peruminen). Tuloveroasteikkoa kiristetään sosiaalivakuutusmaksumuutosten vastapainoksi, mutta kuitenkin niin, että enemmistölle palkansaajista jää enemmän käteen kuin hallituksen esityksessä. Vasemmistoliiton vaihtoehdossa pieni- ja keskituloisten palkansaajien ostovoima vahvistuu. 

Suurituloisten maksaman niin sanotun solidaarisuusveron kevennys perutaan. 

Työtulovähennyksen kasvatus perutaan osana tuloverokokonaisuutta muuten, mutta yli 65-vuotiaiden osalta se toteutetaan hallituksen esityksen mukaisesti eläköityneiden työnteon kannustamiseksi. 

Pienituloisille kohdistuva perusvähennyksen korotus toteutetaan hallituksen esityksen mukaisesti. 

Hallitus kasvattaa työssäkäynnin kustannuksia korottamalla työmatkavähennyksen omavastuuta. Vaihtoehdossamme työmatkakuluvähennyksen omavastuu säilytetään 750 eurossa per kuukausi. 

Taloudellisesti tehottomasta ja suurituloisia eniten hyödyttävästä niin sanotusta verotuksen yrittäjävähennyksestä luovutaan. Lisäksi mallissamme listaamattomien yritysten omistajien osinkoverotukea kohtuullistetaan. 

Kotitalousvähennystä uudistetaan siten, että se vastaa vuonna 2020 käytössä ollutta järjestelmää, mutta vähennyksen voi saada hallituksen esityksen mukaisesti myös fysioterapiasta ja toimintaterapiasta. Lisäksi kotitalousvähennystä täydentämään tulee valmistella järjestelmä, joka antaa vastaavan hyödyn niille, joiden taloudellinen tilanne ei mahdollista verovähennyksen käyttöä. Kotitalousvähennyksen laajempia muutostarpeita on arvioitava tutkimuspohjaisesti suhteessa vähennyksellä saavutettaviin hyötyihin ja menetettäviin verotuloihin.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Kansainvälisen yritys- ja sijoitustoiminnan veropohjaa tulee vahvistaa.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Suurten varallisuuksien ja pääomien verotusta tulee vahvistaa. Useimmat verotuksen asiantuntijat pitävät perintöveroa "hyvänä verona", joka edistää talouden tehokasta toimintaa ja yhteiskunnallista tasa-arvoa ja vahvistaa julkistaloutta ilman hyvinvointitappioita. Suomessa lähes kaksi kolmasosaa perinnöistä on verovapaita. Valtaosa perinnöistä ja lahjoista keskittyy jo valmiiksi varakkaille. Kasvavien varallisuuserojen ja julkistalouden merkittävien kestävyyshaasteiden aikana suurten perintöjen ja lahjojen verotusta on perusteltua kiristää. 

Vasemmistoliiton vaihtoehdossa perintöveron ehdot palautetaan sen mukaisiksi kuin ne olivat ennen Juha Sipilän hallituksen vuoden 2017 alusta voimaan astuneita varakkaita suosivia kevennyksiä. Samalla käynnistetään laajemman perintö- ja lahjaverouudistuksen valmistelu, jossa muun muassa kiristetään suurten lahjojen ja perintöjen verotusta, annetaan mahdollisuus jatkaa maksuaikaa siihen asti, että omaisuus siirtyy perinnönsaajan haltuun, ja kehitetään perintöjen ja lahjojen arvostamista. 

Vasemmisto esittää lisäksi suurista omaisuuksista maksettavan maltillisen varallisuusveron eli niin sanotun miljonääriveron käyttöönottoa. Vero koskisi vain yli miljoonan euron omaisuuksia. Miljoonan euron rajaan ei lasketa mukaan oman asunnon arvoa. Miljonäärivero tasaisi varallisuus- ja tuloeroja, lisäisi verojärjestelmän progressiivisuutta, vahvistaisi julkista taloutta ja parantaisi ymmärrystämme varallisuuden jakautumisesta yhteiskunnassa. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Yritysten ansaitsemattomien ylituottojen verottaminen on järkevä keino osallistaa yritykset yhteisten asioidemme kulujen kattamiseen oikeudenmukaisella tavalla. Viime vuosina ansaitsemattomia jättivoittoja on nähty etenkin energiasektorilla, mutta ohjauskorkojen nopean nousun myötä esimerkiksi rahoitussektorin yritysten voitot ovat niistä itsestään riippumattomista syistä voimakkaasti kasvaneet viime aikoina. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

04. Liikevaihdon perusteella kannettavat verot ja maksut 

Pakkoyrittäjyys ja työsuhteiden naamiointi yrittäjyydeksi tulee kitkeä työelämästä samalla, kun yrittäjyydestä tehdään nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto niille, joilla on siihen aidosti kiinnostusta ja edellytyksiä. Vasemmistoliiton vaihtoehdossa yrittäjien ja itsensätyöllistäjien sosiaaliturvaa vahvistetaan esimerkiksi yhdistelmävakuutuksen käyttöönotolla. Arvonlisäverovelvollisen toiminnan alarajan nostaminen 30 000 euroon nykyisestä 15 000 eurosta vähentää pienyrittäjien hallinnollista rasitetta ja laskee yrittämisen kynnystä. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

08. Valmisteverot 

Petteri Orpon hallituksen esityksen mukaan väkevien alkoholijuomien ja viinien verotusta kiristetään ja oluen verotusta kevennetään. Emme pidä oluen verotuksen keventämistä perusteltuna kansanterveyden tai valtiontalouden näkökulmasta.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Jotta ilmastoa kuumentavat vaaralliset ilmastopäästöt saataisiin laskemaan ja riittävä määrä hiilidioksidia sitoutumaan kasvillisuuteen ja maaperään ajoissa ilmaston hallitsemattoman kuumenemisen pysäyttämiseksi, hiilipäästöjä pitää rajoittaa tehokkailla mekanismeilla. 

Verotuksen tulee kuitenkin olla myös sosiaalisesti oikeudenmukaista.  

EU:n omalla ilmasto- ja energiapolitiikalla on ollut vaikutuksensa. Päästökauppasektorilla hiilidioksidipäästöt on saatu laskuun, ja se johtuu tehokkaasta ohjausmekanismista: hiilellä on hinta. 

Koska fossiilisista polttoaineista peräisin olevilla hiilidioksidipäästöillä on hinta toisin kuin maankäyttösektorilta peräisin olevilla hiilen lähteillä, puupolttoaineiden kilpailukyky on perusteettoman korkealla tasolla fossiilisiin nähden. 

Valtiovarainministeriö arvioi vuonna 2024 puupohjaisten polttoaineiden verottomuuden muodostaman verotuen määräksi 480 miljoonaa euroa menetettyinä verotuottoina. Verotuki on laskentatavasta riippuen myös potentiaalisesti huomattavasti suurempi. 

Komissio on esittänyt muutosta tilanteeseen energiaverodirektiiviehdotuksessaan. On kuitenkin perusteltua ryhtyä toimeen myös kansallisesti, sillä direktiivi sallii kansallisen liikkumavaran, ja erityisesti Suomessa on syytä tarttua vihdoin maankäyttösektorin päästöihin sellaisin ohjauskeinoin, jotka purevat. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

10. Muut verot 

Hallituksen esityksessä varainsiirtoverolakia muutetaan siten, että varainsiirtoveroprosentti kiinteistöjen luovutuksesta alennetaan 4,0:sta 3,0:een sekä asunto-osakeyhtiöiden ja muiden kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden sekä muiden arvopaperien luovutuksista 2,0:sta ja 1,6:sta 1,5:een. Ensiasunnon ostajan varainsiirtoverovapaus poistetaan. 

Muutosten arvioidaan alentavan verokertymää 70 miljoonalla eurolla, mikä on noin 10 prosenttia varainsiirtoveron ensi vuodelle arvioidusta tuotosta. Uudistus vaikeuttaa ensiasunnon ostamista. Tämä koskee vaikutusarvion mukaan 28 000 ensiasunnon ostajaa (ikäluokat 18—40). Hallitus vaikeuttaa muillakin toimillaan nuorten tilannetta. Esimerkiksi kohtuuhintaisen asuntotuotannon alasajo, asumistuen leikkaukset ja opintorahan leikkaus iskevät myös heihin. Nuorten edellytykset ostaa asuntoja ovat vanhempia ikäluokkia heikommat muun muassa työelämän epävarmuuksien ja paisuneiden opintolainataakkojen vuoksi. Emme näe perusteltuna, että nuorten mahdollisuutta ensiasunnon ostoon heikennetään nykyisestä.  

Uudistuksen taloudelliset hyödyt ovat sitä suurempia, mitä kalliimpia asuntoja ja mitä enemmän niillä käy kauppaa. Kuten hallituksen esitykseen sisältyvästä vaikutusarviosta käy ilmi, hyödyt kasautuvat suomalaisten suurituloisimpaan kymmenykseen. Muita arvopapereita koskeva muutos ei ole fiskaalisessa mielessä merkittävä, mutta se on askel samaan, varakkaita hyödyttävään suuntaan.  

Kaikilla veroilla on haittansa. Kuitenkin veroja on kerättävä, jotta yhteiskunnan tärkeät palvelut voidaan järjestää ikääntyvässä maassa. Myös varainsiirtoverolla on ongelmansa, jotka liittyvät erityisesti asuntokaupan dynamiikkaan.  

Varainsiirtovero on omaisuusvero. Suomessa omaisuuksia verotetaan yleisesti ottaen varsin kevyesti suhteessa moniin verrokkimaihimme, ja tällä uudistuksella omaisuusverotus jälleen kevenee tilanteessa, jossa varallisuuserot ovat muutenkin kasvaneet Suomessa, julkistalous on selvästi alijäämäinen ja julkiset menopaineet lisääntyvät. Vaikka kyse ei ole fiskaalisesti erittäin suuresta muutoksesta, on suunta väärä. Varallisuuksia verottamalla voidaan myös estää verorasitteen kohdentuminen liikaa tuloverotukseen.  

Emme näe perusteltuna vähentää valtion verotuloja, keventää Suomen jo ennestään kevyttä varallisuusverotusta varakkaita suosivalla tavalla ja heikentää nuorten mahdollisuuksia ensiasunnon ostoon.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Hallitus aikoo keventää ajoneuvoveron perusveroa 50 miljoonalla eurolla vuonna 2024. Kevennys kohdistuu keski- ja suuripäästöisiin henkilö- ja pakettiautoihin. Uudempien autojen verotus ei esityksessä muuttuisi.  

Hallituksen esitys merkitsee autokannan uusiutumisen hidastumista, lisää päästöjä ja on siten ristiriidassa liikenteen päästöjen hillitsemisen kanssa. Suomen tavoitteena on puolittaa liikenteen päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä, ja liikenteellä on keskeinen merkitys myös niin sanotun taakanjakosektorin päästövähennystavoitteen saavuttamisessa.  

Julkisen vallan tulee omalla politiikallaan luoda ihmisille mahdollisuuksia keventää oman liikkumisensa hiilijalanjälkeä ja osallistua liikenteen ilmastotalkoisiin. Tämä edellyttää niin päästöttömien tai vähäpäästöisten liikkumismuotojen tukemista kuin liikenteen ilmastohaittojen hinnoittelua. Verotus on tehokkaimpia keinoja liikenteen päästövähennysten vauhdittamiseksi, eikä verotuksen päästöohjausvaikutusta tule heikentää. On äärimmäisen vastuutonta tässä ajassa harjoittaa tietoisesti politiikkaa, joka vaikeuttaa niin kansallisten kuin EU-tason päästövähennystavoitteiden ja -velvoitteiden saavuttamista.  

Hallituksen esitys vähentää verotuloja ja heikentää julkista taloutta. Kuten valtiovarainvaliokunta totesi mietinnössään, on ehdotettu veronalennus "valtiontalouden kannalta kallis suhteessa kotitalouksien saamaan keskimääräiseen vähäiseen hyötyyn". Merkittävä osa veronalennuksen hyödyistä kohdistuu suurituloisille kotitalouksille. Autottomuus on huomattavasti yleisempää pienemmissä tuloluokissa.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Jotta kiertotalouden edellyttämä materiaalien kierto valtavirtaistuisi, on yhä useampaa materiaalivirtaa ohjattava pois jätteeksi lajittelusta ja sitä seuraavasta jätekäsittelystä. Näin luodaan kannustin materiaalien uudelleenkäytölle. Esimerkiksi jäteveron pohjan laajentaminen on tähän hyvä keino. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Ekologinen rakennemuutos edellyttää kriittisiä raaka-aineita kuten kaivannaisia. On tärkeää yhteensovittaa raaka-ainetarpeet, ympäristölliset näkökulmat, sosiaalinen hyväksyntä ja alkuperäiskansojen oikeudet. Suomessa tapahtuvasta kaivostoiminnasta on otettava suurempi siivu yhteiseen hyvään uudistamalla kaivostoiminnan verotusta ja rahastoimalla osa verotuotoista Norjan öljyrahaston tapaan. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Osasto 12

SEKALAISET TULOT 

35. Ympäristöministeriön hallinnonala 

Valtion asuntorahastosta maksetuilla tuilla on rahoitettu kohtuuhintaista, julkisen palvelun asuntorakentamista. Jotta asuminen ja siihen liittyvä perusoikeus sekä pitkäaikainen tavoite asunnottomuuden poistamisesta voisi jatkossa toteutua Suomessa, on kohtuuhintainen asuminen avainasemassa. Mikäli asuminen ja asuntotuotanto on enenevässä määrin markkinaehtoista ja sijoitus- ja liiketoimintavetoista, hämärtyy julkisen vallan velvollisuus ja poliittinen tavoite kaikkien ihmisten asuttamisesta ja asunnottomuuden poistamisesta. 

Asuntorahastosta on maksettu esimerkiksi energia-avustus, ARA:n käynnistysavustus, kunnallistekniikka-avustus, MAL-sopimuksiin liittyvä avustus, erityisryhmien investointiavustus ja hissi- ja esteettömyysavustus. Orpon hallitus leikkaa tukien myöntövaltuuksista 175 miljoonaa euroa. Valtion asuntorahaston tuista leikkaaminen tulee vaikuttamaan kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuteen, mikä on erityisen ongelmallista suhteessa elinkustannusten nousuun ja hallituksen omaan tavoitteeseen pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta. 

Hallitus myös tulouttaa Valtion asuntorahastosta 500 miljoonaa euroa valtion talousarvioon hallitusohjelmaan sisältyvän niin sanotun investointiohjelman rahoittamiseksi. Pidämme sekä tuloutusta että tukivaltuuksien leikkausta lyhytnäköisenä virheenä. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,