Useiden toisiaan seuranneiden kriisien ja istuvan hallituksen löysäksi arvioidun rahankäytön takia keskeiseksi vaaliteemaksi on noussut julkisen talouden kestävyys. Puolueiden kesken vallitsee laaja konsensus siitä, että Suomen valtion velkakestävyyden ja kriisipuskureiden takia on välttämätöntä tasapainottaa taloutta joko menoleikkausten, veronkorotusten tai kasvua tuottavien investointien kautta.  

Kaikissa keinoissa on omat ongelmansa. Menoleikkaukset tarkoittavat usein kipeitä etuuksien tai palvelutason heikennyksiä. Veronkorotukset puolestaan leikkaisivat kotitalouksien ostovoimaa, nostaisivat hintatasoa ja heikentäisivät maamme kilpailukykyä. Voimakkaan inflaation vallitessa kotitalouksien ostovoima on heikentynyt. Suomen vientikilpailukyky täytyy säilyttää hyvällä tasolla. Palkkojen ostovoiman ylläpitäminen tulevalla hallituskaudella on kuitenkin erittäin tärkeää. Eräs mahdollisuus voisi olla työtulovähennyksen kasvattaminen keskituloisten osalta sitoen vähennysmäärä työllisyysasteen kasvuun tai johonkin muuhun tekijään. 

Kasvun aikaansaaminen kuulostaa houkuttelevalta ratkaisulta, mutta se ei ole helppoa. Keinot talouskasvun kiihdyttämiseksi ovat joko leikkauksia kohteista, jotka eivät vaikuta talouskasvuun, sekä kasvua lisääviä rakenneuudistuksia tai vaihtoehtoisesti investointeja esimerkiksi tutkimukseen, tuotekehitykseen ja koulutukseen. Valitettavasti vallitsee epäselvyyttä siitä, millaisilla investoinneilla olisi mahdollista saavuttaa pysyvää talouskasvua enemmän kuin viime kädessä velkarahalla toteutettaviin investointeihin kuluu rahaa.  

Investoinnit energia-, ilmasto-, tutkimus- ja kehitystoimintaan nähdään tällä hetkellä laajalti sekä välttämättömiksi että taloudellisesti kannattaviksi sijoituksiksi. Tähän konsensusajatukseen sisältyy useita riskejä. Valitettavasti keskustelu näistä riskeistä on vähäistä tai jopa olematonta. Vaikka Suomi saisikin edelläkävijäroolissa jotain kilpailuetua muihin maihin nähden, vaarana on, että investoinnit suuntaantuvat sittenkin väärin, eivätkä ole kannattavia. Vaihtoehtoisesti keksimme jotain kaupallistettavaa, mutta muut maat ottavat innovaatioistamme oppia ja kopioivat parhaat käytänteet itselleen, ilman että Suomi hyötyy panostuksistaan ja edelläkävijyydestään taloudellisesti.  

Näemme valitun kansallisen strategian olevan täynnä riskejä, joista ei haluta käydä yhteiskunnallista keskustelua. 2000-luvun tunnetuimpia liikkeenjohdon strategiakirjoja on Sinisen meren strategia, jossa pyritään luotsaamaan yritys uudelle markkina-alueelle, jossa ei ole kilpailua. Näyttää siltä, että kuvittelemme noudattavamme tätä strategiaa yrittämällä luotsata koko Suomea siniselle merelle, jossa ei ole kilpailua. Tosiasia on kuitenkin se, että me todellisuudessa yritämme jatkossakin tehdä juuri samoja tuotteita kalliimmalla ja yritämme edelleen myydä niitä samoille ostajille. Toisin sanoen näemme, että globaali kilpailu ja Suomen tiukempi päästövähennystavoite tosiasiassa heikentävät kilpailukykyämme, ja emme pysty saavuttamaan suurempia markkinaosuuksia, koska tuotteillamme ei ole todellista kilpailuetua. 

Perussuomalaisten mielestä on perusteltua suosia menoleikkauksia, kun julkista taloutta tasapainotetaan. Lyhyellä aikavälillä menoleikkaukset pienentävät taloudellista aktiviteettia, mutta pitkällä aikavälillä kyseessä on vähäriskisin tie. 

On valitettavaa, että lakitasoisesti seuraavien hallituksien kädet on jo sidottu ilmastotavoitteiden ja T&K-menojen osalta. Mikäli valittu strategia havaitaan myöhemmin virheelliseksi, asioiden muuttaminen on tehty mahdollisimman hankalaksi. Vaikka tämä tuokin jatkuvuutta valtion toimintaan, parlamentarismissa on ongelmallinen ajatus, että hallitukset jättävät seuraajilleen pitkäksi aikaa sitovat puitteet. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Ilman kestävää taloutta meillä ei olisi suorituskykyisiä Puolustusvoimia, maailman parasta koulua, toimivaa terveydenhuoltoa tai hyvää joukkoliikennettä. Kokoomus on huolissaan hyvinvointipalveluiden tulevaisuudesta, yhteiskuntamme kriisinsietokyvystä ja talouden hitaasta kasvusta. Mitä kauemmin uudistuksissa viivytellään, sitä suuremmaksi julkisen talouden vahvistamisen tarve kasvaa. Mitä pidempään velkaantumisen annetaan jatkua, sitä heikommaksi rapautuu hyvinvointipalveluiden rahoituspohja ja sitä kapeammaksi muuttuu taloudellinen kriisinkestokyky. Suomeen tarvitaan muutos. 

Hallituksen viimeinen lisätalousarvioesitys on vaalikauden kuva. Velkaantuminen on ollut poikkeuksellisen voimakasta, ja menoja lisätään päätösperäisesti noin miljardilla eurolla. Erilaisia tukia toteutetaan eri suuntiin osin myös perustellusti. Tärkeitä menolisäyksiä vastaavia säästöjä ei ole kyetty tekemään. Kehysten ohi poikkeuslausekkeen perusteella viedään menoja, mikä ei aiheuta hallitukselle ikävää tehtävää tinkiä jostain vähemmän tärkeästä. 

Hallituksessa on vähätelty velkaantumista, eikä korkoriskiin ole varauduttu. Nyt velkaantumisen riski on realisoitumassa. Lisätalousarviossa korkomenot nousevat 2,6 miljardiin euroon. Viiden vuoden kuluessa, kun nopeasti kohonnutta korkotasoa sovelletaan laajemmin julkiseen velkaan, nousevat korkokulut jopa neljään miljardiin euroon. Korkotason laskua ei ole näköpiirissä. Juuri tästä syystä julkisen talouden vahvistaminen olisi pitänyt aloittaa asiantuntijasuositusten mukaisesti jo vaalikauden alussa, rakenteellisten uudistusten kunnianhimoa olisi pitänyt kasvattaa koronapandemian aikana ja jälleen Venäjän hyökkäyssodan aikana. Mitään ei ole tapahtunut. 

Hallitus ei kykene asettamaan menoja tärkeysjärjestykseen 

Julkisen talouden raju velkaantuminen edellyttää sitä, että menot asetettaisiin tärkeysjärjestykseen. Kokoomus on johdonmukaisesti tukenut välttämättömiä menolisäyksiä kriisiaikoina. Koronaepidemian välttämättömät terveysturvallisuuteen liittyvät menot tai Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamat turvallisuutta vahvistavat menot ovat myös välttämättömiä. 

Julkisen talouden velkaantuminen vaarantaa yhteiskunnan kykyä varautua tuleviin kriisitilanteisiin. Talouspolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa. Etenkin kriisien ja voimakkaan velkaantumisen keskellä tulisi kyetä toteuttamaan uudistuksia, joilla kasvaneet menot katetaan. Tulevissa kriiseissä tarvitaan myös taloudellista liikkumavaraa, eikä tulevien sukupolvien eväitä voi syödä kokonaan. 

Samaa suositeltiin hallituksen itselleen tilaamassa raportissa. Koronakriisin keskellä hallitus tilasi suomalaisilta huippuekonomisteilta talouspolitiikan strategian ulos koronapandemiasta. Työryhmään kuului muun muassa Suomen ainoa taloustieteen Nobel-palkinnon voittanut henkilö. Syvän epävarmuuden keskellä elvyttävän talouspolitiikan lisäksi työryhmä suositteli voimakkaita rakenteellisia uudistuksia velkaantumisen vähentämiseksi. Toimia suositeltiin aloitettavaksi jo tämän vaalikauden aikana. Siitä huolimatta hallituksen velkaperintö on raskas ja sitä kasvattavat hallituksen tuloihin ja menoihin nettona tehdyt päätökset vuosittain lähes kahdella miljardilla eurolla. 

Pääministeripuolue SDP on esittänyt talouspoliittisessa ohjelmassaan 400 miljoonan euron säästöjä julkisista hankinnoista sekä matka- ja tilakuluista. Pääministeripuolue tuskin on jättänyt tekemättä esityksiään jo budjettiprosessin aikana, sillä huoli velkaantumisesta on jaettu. Kokoomus tukee SDP:n ehdotuksia menosäästöistä vastapainona kasvaville menoille. Velkaantuminen on saatava taittumaan. 

Terapiatakuun toteuttaminen siirrettiin tuleville hallituksille 

Kokoomus on huolissaan nuorten hyvinvoinnista ja koulutuksen määrärahoista. Kokoomus on johdonmukaisesti esittänyt laatu- ja tasa-arvorahoituksen vakinaistamista vaihtoehtobudjeteissaan. Kokoomus on kyennyt asettamaan menoja tärkeysjärjestykseen siten, että velanotto vähenee ja tärkeisiin asioihin voidaan panostaa. Hallitus on lisätalousarviossa tullut Kokoomuksen linjalle ja vahvistanut laatu- ja tasa-arvorahoitusta. 

Jonotusajat mielenterveyspalveluihin ovat kestämättömiä ja eriarvoistavia. Koronan myötä mielenterveyspalveluiden tarve on entisestään kasvanut niin lapsilla kuin aikuisilla. Mielenterveyden ongelmiin ei ole saatavilla yhdenvertaisesti ja riittävästi apua sosiaali- ja terveydenhuollon perustason palveluissa. 

Kokoomus kannattaa Terapiatakuu-kansalaisaloitteen mukaista lakimuutosta, jolla taataan nopea pääsy hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon. Terapiatakuu rakentaisi Suomesta tällä hetkellä puuttuvan tehokkaan mielenterveyshoidon perustason. Kansalaisaloitteen taustalla olevien mielenterveysjärjestöjen mukaan työllisyysvaikutus varhain aloitetulla hoidolla voisi auttaa siirtämään vuosittain jopa 7 500 suomalaista sosiaalietuuksien piiristä työelämään, mikä vastaa hallituskauden aikana 30 000:ta uutta työllistynyttä. 

Mielenterveyden oikea-aikainen hoito ja terapiatakuu olisi osa kestävää koronakriisin jälkihoitoa sekä työllisyyden vahvistamista. Kokoomus on esittänyt vaihtoehtobudjetissa rahoituksen terapiatakuun toteuttamiselle. 

Maatalouden ongelmiin herättiin liian myöhään, liian vaatimattomilla ratkaisuilla 

Lisätalousarviossa kohdennetaan maatalouden tukemiseksi 90 miljoonaa euroa. Kokoomus ehdotti jo vaihtoehtobudjetissa mittaluokaltaan hallituksen esitystä vastaavat määrärahat nopeasti kohdennettavaksi maatalouden akuuttiin kustannuskriisiin. Kokoomus on huolissaan lannoitteiden ja polttoaineiden nopean hinnannousun vaikutuksista ruoantuotannon huoltovarmuuteen. 

Hallitus vain lievittää maatalouden tuotannon rakenteellisia ongelmia jälleen uudella velkarahalla rahoitetulla paketilla sen sijaan, että se pyrkisi hakemaan pitemmän aikavälin pysyviä ratkaisuja. Ruoan arvoketjussa toimivat yritykset eivät halua jatkuvasti olla löysässä hirressä tai riippuvaisia valtion tuista. Tulevalle hallitukselle jää tehtäväksi uudistaa niin tuki- kuin sääntelypolitiikkaa ruoan arvoketjussa kannattavan, kestävän ja huoltovarmuuden turvaavan ruoantuotannon varmistamiseksi. 

Hyvinvointialueille tarjottava rahoitus ei kohdennu hoitojonojen purkamiseen 

Momentille 28.89.33 ehdotetaan 350 miljoonan euron määrärahaa, joka ohjataan hyvinvointialueille hankeavustuksina. Valiokunnan käsittelyn yhteydessä ministeriöiden selvityksen mukaan määrärahatarve ei perustu hyvinvointialueiden ilmoittamaan täsmälliseen tarpeeseen, vaan neuvottelut määrärahojen lisätarpeesta käynnistetään vasta lisätalousarvion hyväksymisen jälkeen. 

Laadukkaan ja kustannustehokkaan hoidon sekä julkisen talouden kannalta hyvinvointialueiden onnistunut käynnistyminen on välttämätöntä. Samalla kun uusien järjestelmien luomiseen sekä hoitojonojen purkamiseen kohdennetaan resursseja, tulisi luoda hyvinvointialueille selkeitä kannustimia kustannustehokkuuden parantamiseksi.  

Kokoomus kiinnittää huomiota siihen, että valiokunnan kuulemisissa ja valiokunnalle toimitetuissa lausunnoissa ei ole muodostunut selkeää kuvaa hoito- ja palveluvelan tilanteesta. Erityisesti perusterveydenhuoltoa koskevat arviot ovat hyvin ylätasoisia. Kuulemisissa on myös jäänyt epäselväksi se, mihin perustuu määrärahan lisäämisen välitön tarve. 

Kokoomuksen mielestä hoito- ja palveluvelkaa koskevia tietoja ja hyvinvointialueiden tarpeita olisi tullut tarkentaa ennen lisämäärärahojen myöntämistä. Lisäksi huolta aiheuttaa se, että määrärahaa ei pystytä suoraan kohdentamaan hoito- ja palveluvelan purkuun. Alueille myönnettävä määräraha voisi vaikuttaa hoiva- ja palveluvelkaan sekä jonojen purkuun vain välillisesti. 

Hallituksen toiveena on ollut, että kun toiminnan käynnistämiseen osoitetaan erillistä määrärahaa, on valtion yleiskatteellisesta rahoituksesta mahdollista kohdentaa kullakin alueella rahoitusta hoito- ja palveluvelan lyhentämiseen. Tällöin on kuitenkin vaarana, että lisärahoitus ei lopulta kohdennu palveluiden saatavuuden parantamiseen. 

Hoito- ja palveluvelan purkamisessa yhtenä pullonkaulana on ollut myös henkilöstön saatavuus. Valiokunnan kuulemisissa ei ole muodostunut selkeää kuvaa siitä, missä määrin rahoituksen lisääminen auttaa alueita parantamaan hoitoon ja palveluihin pääsyä, mikäli henkilöstöä ei kuitenkaan ole riittävästi saatavilla. 

Kokoomus kohdentaisi määrärahoja tehokkaasti kustannusvaikuttavuutta parantaviin investointeihin sekä hoitojonojen purkamiseen esimerkiksi Kela-korvausta hyödyntämällä. Kokoomuksen mielestä on ollut hallitukselta valtava virhe ajaa alas Kela-korvauksia tilanteessa, jossa hoitojonot ovat ennätyksellisen pitkät ja julkinen terveydenhuolto on jo vahvasti kuormittunut. Kela-korvaukset ovat tehokas tapa kohdentaa rahoitusta hoitoon pääsyyn ja julkisen sektorin kuorman helpottamiseen. Yksityisen ja kolmannen sektorin palvelutuottajien työ tulisi hyödyntää tilanteessa, jossa julkinen terveydenhuolto on ylikuormittunut ja pula henkilöstöstä on valtava. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,  

Hallitus esittää viimeisessä lisätalousarviossaan määrärahojen lisäämistä 2,1 mrd. eurolla. Toisin kuin mietinnön yleisperustelujen toisessa kappaleessa annetaan ymmärtää, lisätalousarvion suurin menolisäys kohdistuu valtion velanhoitomenoihin, joihin esitetään lisäystä 1 073 miljoonaa euroa. Lisäys perustuu oletukseen lyhyen ja pitkän jakson korkotason jäämisestä 2,9 prosenttiin. Kuten mietinnössä todetaan, tällä korkotasolla valtionvelan korkomenot nousevat noin 2 586 miljoonaan vuonna 2023. 

Seuraavaksi suurimmat menolisäykset esitetään hyvinvointialueiden rahoituksen vahvistamiseen (500 milj. euroa), työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle takautuvasti maksettavan määräaikaisen sähköhyvityksen kustannusten kattamiseen (388 milj. euroa) sekä määräaikaisten maatalouden ja vesiviljelyn kustannustukien maksamiseen (96 milj. euroa). 

Hyvinvointialueiden rahoitusmalli on yhä ratkaisematta 

Hyvinvointialueiden tulevaisuutta rasittaa kasvavan hoivan tarpeen, tiukkenevan budjetin, vähenevän työntekijäpoolin sekä kiristyvän lainsäädännön yhtäaikainen "neloishaaste". Hoitoalalle tarvitaan merkittävästi lisää työvoimaa yhä pienemmistä ja valitettavasti myös entistä heikommin voivista ikäluokista, mikäli hallituksen hoitajamitoitus ym. lupaukset aiotaan toteuttaa. Haaste on valtava. Työurien pidentäminen on väistämätöntä.  

Kristillisdemokraattinen valiokuntaryhmä kannattaa hyvinvointialueiden sekä maatalouden kustannustukien lisärahoitusta, mutta muistuttaa, että hyvinvointialueiden rahoitusmallin ratkaisu jäi Rinteen-Marinin hallitukselta auki. Sote-uudistus saatiin eteenpäin mallilla, jossa hyvinvointialueita perustettiin liikaa ja osa niistä on jo lähtötelineissä jätetty taloudellisesti elinkelvottomiksi. Kuntien ja hyvinvointialueiden välinen kissanhännänveto on johtanut osaoptimointiin esimerkiksi kiinteistöjen käytössä. Vaikeat päätökset on näissäkin kohden jätetty seuraavien hallitusten vastuulle.  

Hallitus on lisäksi vaikeuttanut hoitojonojen purkamista mm. leikkaamalla yksityisten lääkärikäyntien Kela-korvauksia. Ottaen huomioon akuutin hoitajapulan, on hyvin epävarmaa, onko perusterveydenhuollon hoitotakuun tiukentaminen 1.9.2023 alkaen alkuunkaan realistista — etenkään ilman yksityisen terveydenhuollon apua.  

Esimerkiksi palveluseteleitä käyttämällä voidaan yksityisen sektorin resursseja hyödyntää hoitotakuun toteuttamisessa. Hoitoalan yritykset tarvitsevat kuitenkin selkeän näköalan siitä, millä mallilla niiden palveluita tullaan hyödyntämään.  

Valiokunnan mietinnössä todetaan: "On mm. tärkeää, että alueet saavat tietojärjestelmät toimiviksi kokonaisuuksiksi, jotka tukevat ja edistävät palvelujen järjestämistä." Kristillisdemokraattinen valiokuntaryhmä toteaa, että sote-tietojärjestelmien valmistelussa olisi alun perinkin tarvittu enemmän kansallista ohjausta esimerkiksi kansallisten tietostandardien muodossa. Tätä työtä ollaan vasta nyt aloittelemassa, kun hyvinvointialueet ovat jo toiminnassa ja ne ovat jo tehneet tietojärjestelmähankintoja varmistamatta kansallisen tason yhteensopivuutta. 

Sote-rahoitus on ns. yleiskatteellista eli hyvinvointialueet joutuvat niukkojen määrärahojen puitteissa tasapainottamaan budjettiaan lakisääteisten palveluiden järjestämiseksi. Harkinnanvaraiset etuudet, kuten esimerkiksi omaishoidon tuki, ovat hyvinvointialueilla ensimmäisenä leikkauslistalla, vaikka omaishoito on usein hyvin kustannustehokas hoivan muoto. 

Edellä olevan perusteella ehdotan,  

Sähköhyvitys rakennettiin hätäisesti 

Hallituksen valmisteleman määräaikaisen sähköhyvityksen kustannusten kattamiseen on varattu 388 miljoonaa euroa. Summa on huomattava. Tuki valmisteltiin hätiköidysti, ja se on saanut osakseen runsaasti arvostelua. Tuen kohdentumisessa on ongelmia johtuen erityisesti siitä, että kotitalouden tuloja ei ole pystytty huomioimaan myöntökriteereissä. Merkittävä osa tuesta ohjautuu näin varakkaimmalle väestönosalle eikä kannusta sähkön säästöön.  

Edellä olevan perusteella ehdotan,  

Kotimaisen maatalouden kriisiin reagoitu jälkijättöisesti 

Kotimaisen maatalouden kustannustukipaketti on lisätalousarvioesityksessä kutistunut 98 miljoonaan euroon. Tukisumma on tarpeeseen nähden varsin vaatimaton ja tulee toivottoman myöhään ottaen huomioon, että maatalouden akuutti kustannuskriisi alkoi jo ennen Ukrainassa käytävää sotaa ja on pahentunut syvästi viimeisen vuoden aikana. Konkurssin partaalla olevilta maatiloilta ja väsyneiltä viljelijöiltä on turha odottaa esimerkiksi investointeja ilmastotoimiin.  

Edellä olevan perusteella ehdotan,  

Julkisen talouden velkaantumiskehitykseen ei puututtu  

Lisätalousarvio jää Marinin hallituksen viimeiseksi ja olisi ollut hallituksen viimeinen mahdollisuus tehdä toimenpiteitä julkisen talouden velkaantumiskehityksen pysäyttämiseksi ja suunnan kääntämiseksi kohti kestävämpää julkista taloutta. Ilman korjausliikettä vuonna 2040 julkinen velkasuhde nousee yli 100 prosenttiin. Lisäksi myös tulevien kriisien varalle on jätettävä pelivaraa.  

Hallituksen viimeinen lisätalousarvioesitys ei kuitenkaan sisällä julkista taloutta vahvistavia toimia. Tehtävä jää nyt kokonaisuudessaan seuraavan hallituksen / seuraavien hallitusten vastuulle.  

Edellä olevan perusteella ehdotan,