Yleistä

Eduskunta hyväksyi joulukuussa 2014 kansalaisaloitteen (KAA 3/2013 vp) pohjalta avioliittolain (234/1929) muutoksen (156/2015), jonka nojalla myös samaa sukupuolta olevat henkilöt voivat solmia avioliiton. Muutos tulee voimaan 1.3.2017.  

Kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyssä ilmeni, että avioliittolain muuttamisella sukupuolineutraaliksi on muuhun lainsäädäntöön heijastusvaikutuksia, joita oli tarpeen vielä selvittää. Tämän vuoksi eduskunta antoi avioliittolain hyväksyessään lausuman, jossa se edellytti, että hallitus ryhtyy viivytyksettä valmistelemaan esityksen tasa-arvoisen avioliittolain edellyttämistä muutoksista tarvittaviin muihin lakeihin ja antaa esityksen eduskunnan käsiteltäväksi vuoden 2015 loppuun mennessä. Tarkoituksena on, että tällaiset myöhemmin hyväksyttävät lainmuutokset tulevat voimaan samaan aikaan avioliittolain muutoksen kanssa.  

Hallituksen esityksessä on kyse edellä mainitun eduskunnan lausuman toteuttamisesta. Siinä ehdotetaan avioliittolain muutoksesta johtuvia välttämättömiä tarkistuksia avioliittolakiin, rekisteröidystä parisuhteesta annettuun lakiin (950/2001), väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annettuun lakiin (661/2009), transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annettuun lakiin (563/2002), uskonnonvapauslakiin (453/2003) ja hedelmöityshoidoista annettuun lakiin (1237/2006).  

Hallituksen esitys ei sisällä avioliittolain muutoksen edellyttämiä välttämättömiä muutoksia sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan niihin tarvittavat lainsäädäntömuutokset valmistellaan erikseen, ja kyseinen työ on vielä kesken. Tarkoitus kuitenkin on, että nekin voivat tulla voimaan samanaikaisesti avioliittolain muutoksen kanssa. Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että esitys annetaan eduskunnalle vuonna 2016 hyvissä ajoin niin, että eduskunnalla on riittävästi aikaa sen asianmukaiseen käsittelemiseen.  

Hallituksen esityksestä ilmenevin perustein ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja vähäisin muutosehdotuksin. 

Rekisteröidyn parisuhteen muuttaminen avioliitoksi

Avioliittolakiin esitetään lisättäväksi uusi säännös, jonka mukaan Suomessa parisuhteensa rekisteröineet puolisot voivat yhteisellä maistraatille tehtävällä ilmoituksella muuttaa rekisteröidyn parisuhteen avioliitoksi (1. lakiehdotuksen 1 a §). Rekisteröidyt parisuhteet eivät siten lain voimaan tullessa automaattisesti muutu avioliitoiksi, vaan muutos edellyttää osapuolten yhteistä tahdonilmaisua. Lakivaliokunnan mukaan on perusteltua, että osapuolet itse päättävät, muuttavatko he parisuhteensa avioliitoksi vai pysyvätkö he rekisteröidyssä parisuhteessa.  

Myös ehdotettu ilmoitusmenettely on kannatettava, koska se on paitsi osapuolten myös viranomaisten kannalta yksinkertainen ja vaivaton eikä se vaadi maistraateille lisävoimavaroja. Se, että tässä yhteydessä mahdollistettaisiin vaihtoehdoksi rekisteröidyn parisuhteen muuttaminen avioliitoksi vihkimällä, edellyttäisi sen sijaan maistraattien voimavarojen lisäämistä, mitä valiokunta ei pidä valtiontalouden nykyisessä heikossa tilanteessa perusteltuna.  

Kun rekisteröity parisuhde muutetaan ilmoitusmenettelyllä avioliitoksi, kyse ei ole siitä, että aiempi oikeussuhde lakkaa ja uusi syntyy, vaan parin välinen oikeussuhde jatkuu keskeytyksettä. Tällä on merkitystä muun muassa erilaisten perhe-etuuksien kannalta.  

On oletettavaa, että useat samaa sukupuolta olevat parit odottavat avioliittolain muutosta voidakseen solmia avioliiton, mikä voi ruuhkauttaa viranomaisten toimintaa väliaikaisesti. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että tähän varaudutaan antamalla viranomaisille mahdollisuus suorittaa avioliiton esteiden tutkinta jo ennen avioliittolain muutoksen voimaantuloa. Kun parisuhteen rekisteröinnin ja avioliiton esteet vastaavat sisällöltään toisiaan, parisuhteen rekisteröinnin esteiden tutkinnasta annettua todistusta voidaan hyödyntää vihkimisessä. Valiokunta ehdottaa, että 2. lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen lisätään asiaa koskeva siirtymäsäännös (uusi 4 mom.).  

Ilmoitusmenettely koskee esityksen mukaan vain Suomessa rekisteröityjä parisuhteita. Ratkaisua perustellaan hallituksen esityksessä (s. 4) mm. sillä, ettei rekisteröity parisuhde ole maailmanlaajuisesti yhtenäinen instituutio: rekisteröinnin edellytykset ja rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutukset erovavat eri maissa merkittävästi toisistaan. Rekisteröidyn parisuhteen tunnustamisesta ei ole myöskään yhtenäisiä kansainvälisiä säännöksiä. 

Esityksen tavoitteena on ollut varmistua siitä, että suomalaisiin avioliittoihin sovelletaan yhtenäisiä avioliiton esteitä koskevia säännöksiä. Lisäksi tarkoituksena on ollut löytää ulkomailla rekisteröityjen parien oikeusturvan kannalta selkeä ratkaisu ja minimoida ongelmia, joita voisi aiheutua ulkomaisen parisuhteen muuttamisesta Suomessa ilmoituksella avioliitoksi. 

Esitetty ratkaisu merkitsee tällaisissa tapauksissa kuitenkin sitä, että jos ulkomailla rekisteröity parisuhde halutaan muuttaa avioliitoksi Suomessa, parin tulee ensin erota voidakseen solmia avioliiton. Tämä on parin kannalta monimutkaista ja aikaa vievää. Siitä, että pari joutuu ensin eroamaan voidakseen solmia avioliiton, voi myös seurata oikeudenmenetyksiä sellaisissa perhe- ja muissa etuuksissa, jotka perustuvat liiton kestoon. 

Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden näkemykset kysymyksestä jakaantuivat. Osa kannattaa ilmoitusmenettelyn mahdollistamista myös ulkomailla parisuhteensa rekisteröineille, mutta osa tukee hallituksen esittämää ratkaisua.  

Saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan valiokunta on päätynyt kannattamaan hallituksen esityksessä ehdotettua ratkaisua ennen kaikkea siitä syystä, että ilmoitusmenettelyn mahdollistaminen myös ulkomailla parisuhteensa rekisteröineille voisi johtaa rajat ylittävissä tilanteissa suhteen oikeusvaikutusten kannalta epäselviin tilanteisiin. Se, että ilmoitusmenettely ulotetaan vain kotimaassa rekisteröityihin parisuhteisiin, vastaa myös Ruotsissa ja Tanskassa valittua linjaa.  

Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota esille nousseeseen huoleen liiton kestoon perustuvien perhe- ja muiden etuuksien säilymisestä sellaisessa tilanteessa, jossa ulkomailla parisuhteensa rekisteröinyt pari eroaa ja sen jälkeen solmii avioliiton. Valiokunta katsoo, että perhe-etuuksien tulisi säilyä tällaisessakin parisuhteen muutostilanteessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä otetaan huomioon valmisteltaessa avioliittolain muutoksen edellyttämiä muutoksia sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön.  

Parisuhteen rekisteröimisestä luopuminen

Hallituksen esityksen mukaan samaa sukupuolta olevilla pareilla on avioliittolain muutoksen jälkeen mahdollisuus avioliiton solmimiseen, mutta parisuhdetta ei enää voida rekisteröidä. Parisuhteen rekisteröimisestä näin ollen luovutaan (2. lakiehdotus). Valiokunta pitää ratkaisua perusteltuna, koska sen jälkeen, kun myös samaa sukupuolta olevat voivat solmia avioliiton, ei enää ole tarpeen pitää yllä erillistä mahdollisuutta parisuhteen rekisteröimiseen. Ehdotus rekisteröidystä parisuhteesta luopumisesta ei kuitenkaan vaikuta lain voimaantulohetkeen mennessä rekisteröityihin parisuhteisiin, mikä on tärkeää, koska kaikkia rekisteröityjä parisuhteita ei välttämättä muuteta avioliitoiksi.  

Väestötietojärjestelmän tiedot

Väestötietojärjestelmään ehdotetaan talletettavaksi tieto rekisteröidyn parisuhteen muuttamisesta avioliitoksi (3. lakiehdotuksen 13 §:n 1 mom. 5 kohta). Väestötietojärjestelmään merkitään jo nykyisin tiedot henkilön siviilisäädystä, avioliiton solmimisesta ja purkautumisesta sekä parisuhteen rekisteröinnistä ja rekisteröidyn parisuhteen purkautumisesta. Tähän nähden ja ottaen huomioon, että väestötietojärjestelmän tiedoilla on merkitystä selvitettäessä henkilön perheoikeudellista asemaa, lakivaliokunta pitää perusteltuna, että väestötietojärjestelmästä ilmenee myös tieto rekisteröidyn parisuhteen muuttumisesta avioliitoksi. Valiokunnan saaman valtiosääntöoikeudellisen lausunnon mukaan ehdotetun tiedon tallettaminen ei ole myöskään itsessään ongelmallinen yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta, koska yksityisyyden suojaa turvataan erityisesti tietojen luovuttamista koskevilla rajoituksilla. Nykysääntelyyn verrattuna ehdotuksen ei siten arvioida merkitsevän uutta tai nykyistä laajempaa puuttumista henkilön yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan. Edellä esitetyn perusteella valiokunta katsoo, että ehdotus on asianmukainen.  

Lapsen uskonnollisen aseman määräytyminen

Uskonnonvapauslain 3 §:n 2 momentin pääsäännön mukaan lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos huoltajat eivät lapsen syntymän jälkeen sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi kuitenkin lapsen huoltajana toimiva äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan. Äidin päätösvaltaan perustuva poikkeussäännös ei anna tulkinta-apua sellaisessa tilanteessa, jossa samaa sukupuolta oleva aviopari ei pääse yksimielisyyteen adoptoimansa lapsen uskonnosta. Tämän vuoksi säännöstä ehdotetaan esityksessä muutettavaksi siten, että äidin päätösvaltaan perustuva poikkeussäännös poistetaan, jolloin lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät aina huoltajat yhdessä (5. lakiehdotuksen 3 §). 

Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan uskonnonvapauslakiin ehdotettu muutos ei ole saadun selvityksen valossa avioliittolain muutoksen kannalta ehdottoman välttämätön. Se myös menee avioliittolain muutoksen edellyttämää pitemmälle, koska se koskee lapsen uskonnollisen aseman määräytymistä yleisesti lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuomioistuin on päättänyt tehtävien jaosta vanhempien kesken lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla. Hallituksen esittämä ratkaisu merkitsee yhtäältä sitä, että sellaisessa tapauksessa, jossa vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen asiasta, lapsen kuuluminen uskonnolliseen yhdyskuntaan jää avoimeksi. Toisaalta ratkaisun etuna on, että se korostaa vanhempien yhteisvastuuta ja yhdenvertaista asemaa päättää lasta koskevasta asiasta. Lisäksi se kohtelee erilaisia perhemuotoja samalla tavalla. Asiaa kokonaisuutena arvioituaan valiokunta on päätynyt pitämään hallituksen esittämää ratkaisua hyväksyttävänä.  

Sukupuolen vahvistaminen

Transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetussa laissa säädetään edellytyksistä, joilla uusi juridinen sukupuoli voidaan vahvistaa, kun sukupuoli poikkeaa henkilölle syntymässä määritellystä sukupuolesta. Laista ehdotetaan nyt poistettavaksi ns. naimattomuusedellytys, jonka mukaan sukupuolen vahvistamista pyytävä henkilö ei saa olla avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa (4. lakiehdotuksen 1 §). Lisäksi lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännös avioliiton muuttumisesta rekisteröidyksi parisuhteeksi sukupuolen vahvistamistilanteessa poistetaan (4. lakiehdotuksen 2 §). Rekisteröity parisuhde muuttuu kuitenkin edelleen avioliitoksi (4. lakiehdotuksen 2 §).  

Valiokunnalla ei ole huomauttamista mainittuihin ehdotuksiin. Kun avioliittolain muutoksen myötä avioliitto on mahdollinen myös samaa sukupuolta oleville, ei avioliittoa tai rekisteröityä parisuhdetta ole enää tarpeen pitää sukupuolen vahvistamisen esteenä. Perustetta ei myöskään ole sille, että avioliitto muuttuisi rekisteröidyksi parisuhteeksi, kun avioliitossa oleva henkilö vahvistaa sukupuolensa. Sen sijaan jos rekisteröidyssä parisuhteessa oleva henkilö vahvistaa sukupuolensa, parisuhteen on perusteltua muuttua esitetyllä tavalla avioliitoksi, jotta rekisteröity parisuhde säilyy vain samaa sukupuolta olevia henkilöitä koskevana oikeudellisena instituutiona.  

Valiokunta pitää asianmukaisena myös sitä, että samalla poistetaan vaatimus aviopuolison suostumuksesta sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä. Nykyinen aviopuolison suostumusvaatimus perustuu siihen, että liiton oikeudellinen muoto muuttuu. Tällainen vaatimus ei avioliittolain muutoksen jälkeen enää ole tarpeen, kun aviopuolison sukupuolen vahvistaminen ei jatkossa muuta liiton oikeudellista muotoa. Sen sijaan, rekisteröity parisuhde muuttuu vastaavassa tilanteessa avioliitoksi, minkä vuoksi on perusteltua edellyttää puolison suostumusta parisuhteen muuttumiseen.  

Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin lukuisia transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annettuun lakiin kohdistuvia muita muutostarpeita, kuten ns. lisääntymiskyvyttömyyttä koskevan edellytyksen poistaminen. Kansainväliset ihmisoikeuselimet ovat antaneet Suomelle huomautuksia kyseisestä edellytyksestä ja kehottaneet poistamaan sen. Koska esille nousseet muut muutostarpeet eivät liity avioliittolain muutokseen, niitä ei ole mahdollista arvioida eikä toteuttaa nyt käsiteltävänä olevan esityksen yhteydessä. Saadun selvityksen valossa transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muutostarpeiden kokonaistarkastelu on kuitenkin aiheellista.  

Hedelmöityshoitolain soveltamisala

Hedelmöityshoitolain 2 §:n mukaan parilla tarkoitetaan naista ja miestä, jotka elävät keskenään avioliitossa tai avioliitonomaisissa suhteissa. Lisäksi pykälässä määritellään hoitoa saavaksi pari tai nainen, joka ei elä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Avioliittokäsitteen muuttumisen vuoksi hallituksen esityksessä ehdotetaan teknistä muutosta hedelmöityshoitolaissa olevaan hoitoa saavan määritelmään, jotta lain soveltamisala ei kaventuisi nykyisestä (6. lakiehdotuksen 2 §:n 2 kohta). Valiokunnalla ei ole huomauttamista kyseiseen ehdotukseen.  

Hallituksen esitystä on kuitenkin hedelmöityshoitolain osalta pidetty valiokunnan asiantuntijakuulemisessa riittämättömänä, koska siinä ei ehdoteta muutosta laissa olevaan parin määritelmään. Tämä merkitsee sitä, että avioliitossa olevat samaa sukupuolta olevat aviopuolisot eivät avioliittolain muutoksen jälkeenkään voi saada hedelmöityshoitoa parina. Tämän vuoksi on katsottu, että lain tulisi yhdenvertaisuussyistä sallia hedelmöityshoidot myös samaa sukupuolta oleville pareille. Samalla on lapsen edun kannalta tuotu esiin, että hedelmöityshoitojen avulla syntyneen naisparin lapsen vanhemmuus tulisi voida vahvistaa nykyistä nopeammin ja yksinkertaisemmin. Taustalla on se, että hedelmöityshoitoa saavan naisen puolison vanhemmuus ei nykyisin seuraa suoraan lain perusteella eikä hän voi saada vanhemmuuttaan vahvistetuksi myöskään suostumuksen perusteella, vaan vanhemmuus edellyttää perheen sisäistä adoptiota, joka on monimutkainen ja aikaa vievä prosessi. Naisparin hedelmöityshoitojen avulla syntyvällä lapsella on siten syntyessään yksi juridinen vanhempi, kun vastaavassa tilanteessa eri sukupuolta olevan parin perheeseen syntyvällä lapsella on syntyessään kaksi juridista vanhempaa. Erolla on merkitystä esimerkiksi silloin, jos lapsen synnyttänyt äiti kuolee synnytyksessä tai sen jälkeen. 

Hedelmöityshoitolaki on aikoinaan säädetty tavallisena lakina perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 16/2006 vp ja PeVL 25/2006 vp). Perustuslakivaliokunta totesi, että lakiehdotuksessa asetetaan henkilöitä eri asemaan siviilisäätynsä ja osaksi myös sukupuolisen suuntautumisensa kannalta. Kun otetaan huomioon hedelmöityshoidon lääketieteellinen tarkoitus auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä, lakiehdotusta ei kuitenkaan voitu pitää perustuslakivaliokunnan mielestä tältä osin perustuslainvastaisena. Perustuslakivaliokunta katsoi tuolloin, että ehdotetut erot, jotka liittyvät kiinteästi yhteiskunnan arvovalintoihin, valiokunnan pitkäaikaiseen tulkintakäytäntöönkin verrattuna mahtuivat lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen sisälle. Perustuslaki ja erityisesti sen 6 §:n yhdenvertaisuussäännös eivät siten asettaneet estettä sääntelylle. 

Lakivaliokunta on pyytänyt valtiosääntöoikeuden asiantuntijalta lausunnon nyt käsillä olevasta hallituksen esityksestä sekä sen käsittelyn aikana esille nousseista hedelmöityshoitolakiin liittyvistä laajemmista muutosnäkemyksistä ja niiden vaikutuksesta esityksen käsittelyyn. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esitykseen sisältyviin lakiehdotuksiin itsessään ei sisälly varsinaisia valtiosääntöoikeudellisia ongelmia. Myöskään näkemykset siitä, ettei esityksessä ehdoteta tehtäviksi riittäviä muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön, eivät valtiosääntöoikeudelliselta kannalta estä hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten käsittelemistä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.  

Saamansa selvityksen valossa lakivaliokunta katsoo, että hedelmöityshoitolain soveltamisalan laajentaminen siten, että hedelmöityshoito mahdollistetaan myös samaa sukupuolta olevalle parille yhteisesti, ei suoranaisesti liity avioliittolain muuttamiseen eikä ole sen edellyttämä välttämätön muutos ottaen muun muassa huomioon, ettei hedelmöityshoitolaissa olevaa parin määritelmää ole kytketty pelkästään aviopareihin, vaan niihin on rinnastettu avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät parit. Kyse on siten laaja-alaisesta kysymyksestä, joka vaatii erillistä arviointia. Toisaalta nykytilan säilyttäminen avioliittolain muuttuessa sukupuolineutraaliksi ei saadun selvityksen valossa ole yhdenvertaisuussyistä ihanteellinen eikä lapsen edun kannalta ongelmaton. Valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä, että hedelmöityshoitolain muutostarpeita jatkossa arvioidaan kiinnittäen erityistä huomiota vanhemmuuteen ja lapsen asemaan liittyviin kysymyksiin.