Yleistä
Tuomioistuimia ja tuomareita koskevaan sääntelyyn on tehty viime vuosina osittaisuudistuksia. Vuonna 2010 säädettiin muutoksia tuomareiden nimittämistä koskeviin eräisiin säännöksiin (HE 280/2010 vp — LaVM 38/2010 vp) ja vuonna 2014 uudistettiin tuomareiden sidonnaisuuksia ja sivutoimia koskevia säännöksiä sekä muutettiin hovioikeuden ja vakuutusoikeuden välijohdon tehtävät määräaikaisiksi (HE 224/2014 vp — LaVM 28/2014 vp).
Nyt hallitus esittää uuden tuomioistuinlain säätämistä. Ehdotettu laki sisältää yleiset säännökset tuomioistuimista ja tuomareista, ja siihen kootaan nykyisin eri tuomioistuimia ja tuomareita koskevissa laeissa ja asetuksissa olevat säännökset. Samalla asetuksen tasoisesta sääntelystä luovutaan. Lakivaliokunta katsoo, että uudistus selkeyttää sääntelyä. Sääntelytapa myös vahvistaa tuomioistuinten asemaa ja riippumattomuutta, mikä on periaatteellisesti tärkeää.
Esitys ei sisällä säännöksiä korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden organisaatiosta, johtamisesta tai hallinnosta, koska ne on järjestetty muista tuomioistuimista poikkeavalla tavalla. Eräät esitykseen sisältyvät ehdotukset koskevat kuitenkin myös korkeinta oikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta. Tällaisia ovat muun muassa tuomareita koskevat ehdotukset. Lakivaliokunnalla ei ole huomauttamista sääntelyratkaisuun.
Esityksessä on pitkälti kyse voimassa olevien säännösten siirtämisestä uuteen tuomioistuinlakiin, mutta se sisältää myös eräitä periaatteellisia ja käytännön kannalta merkityksellisiä ehdotuksia. Muutosta nykytilaan merkitsee erityisesti tuomareiden koulutuksen kehittäminen.
Hallituksen esityksen perusteluista ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Tuomareiden koulutuksen kehittäminen
Yleistä
Suomessa ei nykyisin ole varsinaista tuomarin tehtäviin pätevöittävää tuomarikoulutusta tai -tutkintoa. Tuomarin tehtäviin on perinteisesti pätevöidytty suorittamalla ensin tuomioistuinharjoittelu ja toimimalla tämän jälkeen esittelijänä hovi- tai hallinto-oikeudessa. Tuomarin tehtäviin pätevöityminen tapahtuu siten keskeisesti työssä oppimisen kautta.
Valtion virkamieslaissa (750/1994) säädetään virkamiehen yleisistä velvollisuuksista. Tuomarilla ei ole nimenomaista velvollisuutta uransa aikana osallistua koulutukseen. Koulutuksen järjestämisestä huolehtivat nykyisin tuomioistuimet itse, ulkopuoliset koulutusorganisaatiot ja oikeusministeriön koulutusyksikkö.
Järjestelmämme eroaa monesta muusta maasta. Esimerkiksi Englannissa ja Norjassa tuomareiksi nimitetään kokeneita, usein asianajajataustaisia lakimiehiä. Näissä maissa pätevöityminen tuomarin tehtäviin tapahtuu pääosin tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella ennen tuomariksi nimittämistä. On myös maita, kuten Ranska, jossa tuomarit koulutetaan riippumattomissa tuomarikouluissa ja tuomarin virkaan nimitetään pääsääntöisesti tällaisen koulun käyneitä lakimiehiä. Ruotsissa taas tuomarin tehtäviin pätevöidytään suorittamalla tuomioistuinharjoittelu ja sen jälkeen tuomarinkoulutus. Kyse on sekä työssä oppimisesta että teoreettisesta koulutuksesta. Useassa Euroopan maassa täydennyskoulutukseen osallistuminen on tuomarille pakollista.
Hallituksen esitykseen sisältyy useita tuomareiden koulutusta koskevia ehdotuksia. Ensinnäkin ehdotetaan, että tuomareiden koulutusta kehitetään nykyistä suunnitelmallisemmaksi ja tavoitteellisemmaksi. Tämä on tarkoitus toteuttaa yhtenäisellä koulutusohjelmalla, joka koskee kaikkia tuomarinuran eri vaiheita tuomioistuinharjoittelusta tuomareiden täydennys- ja johtamiskoulutukseen saakka. Tuomareilla on esityksen mukaan oikeus ja velvollisuus osallistua koulutukseen.
Toiseksi ehdotetaan, että hovioikeudessa, hallinto-oikeudessa, markkinaoikeudessa, työtuomioistuimessa ja vakuutusoikeudessa voi olla määräajaksi täytettäviä asessorin virkoja, joihin nimitetään pääsääntöisesti enintään kolmeksi vuodeksi. Kyse on koulutusvirasta, sillä asessori osallistuu hänelle suunniteltuun koulutusohjelmaan ja suorittaa lopputyön tai loppukokeen. Asessorina toimiminen ja koulutusohjelman suorittaminen ei kuitenkaan ole edellytys tuomariksi nimittämiselle.
Kolmanneksi ehdotetaan, että tuomioistuinharjoitteluun sisältyvän koulutuksen suunnitelmallisuutta lisätään. Lisäksi ehdotetaan, että harjoittelupaikat julistetaan haettaviksi vain kerran vuodessa ja haku- ja valintamenettely siirretään perustettavan tuomarinkoulutuslautakunnan tehtäväksi.
Neljänneksi ehdotetaan, että tuomareiden koulutuksen suunnittelusta ja koordinoinnista vastaamaan perustetaan uusi elin, tuomarinkoulutuslautakunta. Lautakunnan tehtävänä on huolehtia myös tuomioistuinharjoitteluun ja perustettaviin tuomarin koulutusvirkoihin liittyvistä tehtävistä sekä tuomareiden täydennyskoulutuksesta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ehdotuksia on kannatettu, mutta niitä on voimakkaasti myös arvosteltu muun muassa asessorin viran, koulutuslautakunnan ja uudistuksen kustannusten osalta.
Yleisesti ottaen lakivaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että tuomareiden koulutusta on välttämätöntä kehittää. Saadun selvityksen mukaan Suomi on yksi neljästä Euroopan maasta, jossa ei ole pakollista tuomarikoulutusta, eli yhtäältä meillä ei ole tuomarin virkaan nimittämistä edeltävää eikä myöskään tuomarinuran aikana käytävää pakollista koulutusta. Nykyisin järjestettävä tuomareiden koulutus on myös hajanaisesti järjestettyä, ja sen laadussa ja määrässä on kansainvälisesti vertaillen kehittämisen varaa. Laadukkaan koulutuksen merkitys on kuitenkin suuri, koska tuomarin tehtävä on muuttunut entistä haasteellisemmaksi muun muassa yhteiskunnan ja tuomioistuinten toimintaympäristön monimutkaistumisen sekä Euroopan unionin oikeuden ja perus- ja ihmisoikeuksien korostumisen vuoksi. Tuomareiden koulutukseen panostaminen on tärkeää myös pätevän tuomarikunnan takaamiseksi tilanteessa, jossa merkittävä osa tuomareista siirtyy lähivuosien aikana eläkkeelle. Lakivaliokunta katsoo, että tuomareiden koulutuksen kehittäminen on omiaan parantamaan lainkäytön laatua ja tehostamaan tuomioistuinten toimintaa ja siten edistämään oikeusturvan toteutumista.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin myös näkemys siitä, että tuomareiden koulutuksen tulisi olla itsenäisen tuomioistuinviraston tehtävä ja että uudistus tulisi toteuttaa vasta, kun Suomeen on perustettu tällainen virasto. Myös lakivaliokunta katsoo, että jos Suomessa olisi itsenäinen tuomioistuinvirasto, tuomareiden koulutusjärjestelmästä huolehtiminen kuuluisi luontevasti tällaiselle virastolle.
Hallituksen esityksen antamisen jälkeen tilanne on sikäli muuttunut, että oikeusministeriö on asettanut toimikunnan valmistelemaan tuomioistuinviraston perustamista. Toimikunnan on määrä saada ehdotuksensa valmiiksi helmikuun loppuun mennessä. Tavoitteena on hallituksen esityksen antaminen eduskunnalle syksyllä 2017 siten, että virasto voitaisiin perustaa vielä tällä vaalikaudella.
Lakivaliokunta on tyytyväinen toimikunnan asettamisesta, sillä se on viime vuosina pitänyt tärkeänä, että mahdollisuuksia perustaa tuomioistuinvirasto selvitetään ja asian selvittämistä kiirehditään (LaVL 6/2015 vp ja LaVL 7/2016 vp). Valiokunta ei kuitenkaan pidä perusteltuna eikä tarpeellisena lykätä tuomareiden koulutuksen kehittämistä odottamaan toimikunnan työn valmistumista ja viraston mahdollista perustamista, koska edellä esitetyin perustein tuomareiden koulutuksen kehittämiselle on ilmeinen tarve. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että tuomareiden koulutusta on yritetty viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kehittää usealla eri kokoonpanolla, mutta yksikään ehdotus ei ole johtanut konkreettisiin toimenpiteisiin. Nyt käsillä sen sijaan on ehdotus, joka on maltillinen ja jossa on pyritty ottamaan huomioon kansalliset tarpeemme ja perinteemme. Valiokunta pitää ehdotettua järjestelmää toteuttamiskelpoisena ja pitää tärkeänä, että edellä mainitun toimikunnan työssä selvitetään mahdollisuudet organisoida se osaksi tuomioistuinvirastoa.
Asessorien koulutusvirat
Koulutusvirkojen perustamisen taustalla on esittelijöiden käyttö hovioikeuden ja vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpanossa. Esittelijä voi hovioikeudessa osallistua ratkaisukokoonpanoon, jos hänellä on vähintään kolmen vuoden kokemus hovioikeuden esittelijän tai käräjätuomarin tehtävistä (hovioikeuslain 9 §), kun taas vakuutusoikeudessa esittelijä voi käyttää tuomiovaltaa heti virkasuhteen alettua (vakuutusoikeuslain 2 §:n 1 mom.) Jatkokäsittelylupajärjestelmän myötä esittelijöiden käyttö hovioikeuden ratkaisukokoonpanossa on vähentynyt, mutta vakuutusoikeudessa tämä on edelleen merkittävää. Esittelijöiden käytöllä ratkaisukokoonpanossa on ollut merkitystä paitsi koulutuksellisesti myös tuomioistuimen voimavarojen kannalta. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan ole pitänyt esittelijän käyttöä ratkaisukokoonpanoissa ongelmattomana tuomarin riippumattomuutta koskevan vaatimuksen kannalta, koska esittelijän asema ei ole rinnastettavissa vakinaiseen tai määräaikaiseen tuomariin (PeVL 2/2006 vp).
Hallituksen esittämällä asessorijärjestelmällä on tarkoitus korvata esittelijän käyttö ratkaisukokoonpanoissa. Tämä poistaa esittelijäjärjestelmän käyttöön liittyviä epäkohtia, koska asessorin virkaan nimitetään kolmeksi vuodeksi ja kyse on tuomarin virasta. Lakivaliokunta pitää muutosta myönteisenä. Myös perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, että asessorijärjestelmä mahdollistaa luopumisen ongelmallisina pidetyistä hyvin lyhyistä, esittely- tai tapauskohtaisista määräyksistä tuomarin tehtävään (PeVL 14/2016 vp). Myönteistä on myös se, että asessorin koulutusvirkaan nimitetyn henkilön on saadun selvityksen mukaan mahdollista saavuttaa vakinaiseen tuomarinvirkaan nimitettävältä henkilöltä vaadittava osaamistaso nopeammin kuin esittelijän tehtävissä.
Saadun selvityksen mukaan tarkoitus on ensimmäisen kolmen vuoden aikana perustaa yhteensä noin 50 asessorin virkaa. Virkoja perustetaan hovioikeuteen, hallinto-oikeuteen, markkinaoikeuteen, työtuomioistuimeen ja vakuutusoikeuteen eli ennen muuta monijäsenisiin tuomioistuimiin, joiden kollegiaalisessa ratkaisutoiminnassa asessori voidaan helposti ja turvallisesti perehdyttää tuomarin tehtäviin. Toisaalta käräjäoikeudessa toimimisesta voi olla asessorille sisällöllistä hyötyä ottaen huomioon käräjäoikeuden tehtäväkentän laaja-alaisuus. Tämän vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että esitys mahdollistaa sen, että asessori voi työskennellä kolmannen vuoden muun muassa tuomarin tehtävässä käräjäoikeudessa (1. lakiehdotuksen 18 luvun 1 §:n 2 mom.)
Asessorin haku- ja valintaprosessista ehdotetaan erityisiä säännöksiä. Esityksen mukaan asessorin virkaan nimittämisen edellytyksenä on vähintään kolmen vuoden kokemus tuomarin, esittelijän, syyttäjän tai oikeusavustajan tehtävästä taikka muusta vastaavia valmiuksia tuomarin tehtävään antavasta lakimiestehtävästä (1. lakiehdotuksen 18 luvun 2 §). Lisäksi nimitettävän on suoritettava hyväksyttävästi sekä alku- että loppukoe. Alkukokeen järjestämisestä, koulutusvirkojen haettavaksi julistamisesta sekä koulutettavien esivalinnasta vastaa tuomarinkoulutuslautakunta (1. lakiehdotuksen 21 luvun 1 §). Lisäksi lautakunta määrittää valintaan liittyvät laissa olevia valinta- ja nimitysperusteita täsmentävät valintakriteerit. Asessorin nimitystoimivalta on korkeimmalla oikeudella tai korkeimmalla hallinto-oikeudella.
Asessorin haku- ja valintaprosessi alku- ja loppukokeineen on jossain määrin monimutkainen ja aiheuttaa työtä. Toisaalta on tärkeää varmistua siitä, että asessoriksi nimitettävällä on riittävä perehtyneisyys, kyky ja taito toimia tuomarin tehtävissä. Tästä näkökulmasta valiokunta pitää ehdotettua menettelyä hyväksyttävänä. On kuitenkin tärkeää, että haku- ja valintaprosessin toimivuutta seurataan.
Asessorin toimivaltaa ei ole esityksessä rajattu ratkaistavien asioiden laajuuden tai laadun perusteella. Poikkeuksen tähän muodostaa vain se, että asessori ei voi käsitellä tuomareiden virkarikosasioita (1. lakiehdotuksen 18 luvun 3 §). Asessorin toimivallan yleisyys perustuu esityksen mukaan siihen, että kysymys on tuomarin virasta, johon nimitettävällä on jo ainakin muutaman vuoden soveltuva työkokemus. Toisaalta asessorin palkkauksen on suunniteltu asettuvan esittelijän ja tuomarin palkkauksen välimaastoon, lähelle alinta tuomarin palkkaluokkaa (T11). Se, että asessori toimii tuomarin virassa eikä hänen toimivaltaansa ole rajoitettu, puoltaa tuomaria vastaavan palkan maksamista asessorille. Asessorin virka on kuitenkin koulutusvirka, johon kuuluu olennaisesti koulutukseen osallistumista. Tämän vuoksi valiokunta pitää perusteltuna, että asessorin palkkaus ei vastaa tuomarin palkkausta.
Tuomarin uran avoimuutta on pitkään pyritty lisäämään. Tästä huolimatta tuomarin ura on käytännössä hyvin suljettu, sillä saadun selvityksen mukaan 90—95 prosenttia nimityksistä on viime vuosina kohdistunut tuomioistuinlaitoksessa jo työskenteleviin. Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan ehdotettua asessorijärjestelmää koskevat säännökset mahdollistavat sen, että asessorin koulutusvirkaan voi hakeutua kuka tahansa riittävän pätevyyden ja kokemuksen omaava lakimies. Ehdotus ei myöskään merkitse tuomarin uran sulkemista tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisilta, koska asessorin koulutusohjelman suorittaminen ei ole edellytyksenä tuomarin virkaan nimittämiselle. Pätevyys tuomarin virkaan voidaan siten jatkossakin hankkia myös toimimalla muussa tuomarin tehtävään valmiuksia antavassa lakimiestehtävässä. On myös otettava huomioon, että asessorien määrä on niin pieni, että vain osa tuomariksi nimitettävistä voi olla koulutusohjelman suorittaneita. Säännöstasolla ehdotukset eivät siten merkitse tuomarin uran sulkemista. On kuitenkin vaikeaa arvioida, miten ehdotettu asessorijärjestelmä tulee käytännössä vaikuttamaan tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella työskentelevien lakimiesten kiinnostukseen hakeutua asessorin koulutukseen ja tuomarin uran avoimuuteen. Systemaattinen ja laadukas koulutus tuomarin tehtäviin voi lisätä tällaista kiinnostusta, vaikkei koulutus takaakaan tuomarin virkaa. Voidaan myös olettaa, että myönteiset uranäkymät lisäävät asessorin viran kiinnostavuutta ja parantavat asessorin virkaan nimitettyjen asemaa ja motivaatiota. Aloittavien tuomarikoulutettavien määrää onkin aiheellista arvioida ottaen huomioon asessorien tarve ja uranäkymät. Uudistuksen vaikutuksia tuomarin uran avoimuuteen tulee valiokunnan mukaan joka tapauksessa seurata.
Ehdotukseen ei sisälly nimenomaista säännöstä, jonka mukaan asessori toimii tuomarin tehtävässä. Epäsuorasti sanottu seikka käy ilmi muun muassa tuomioistuinlain 18 luvun 1 ja 3 §:n sääntelystä. Samoin esityksen perusteluissa (s. 47) on tuotu esiin, että asessorin viroissa olisi kyse tuomarin viroista. Tuomarin erityisen valtiosääntöisen aseman vuoksi asian nimenomainen mainitseminen laissa on kuitenkin aiheellista (ks. PeVL 14/2016 vp). Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa asessorin asemaa selkeytettäväksi jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selvitettävällä tavalla.
Tuomioistuinharjoittelu
Käräjänotaareiden koulutuksen suunnitelmallisuuden lisääminen ehdotetuin tavoin (2. lakiehdotus) on valiokunnan mukaan kannatettavaa. Myös tuomioistuinharjoittelun haku- ja valintamenettelyn siirtäminen tuomarinkoulutuslautakunnan tehtäväksi on perusteltua, sillä nykyisin käräjäoikeuksissa tehdään tältä osin päällekkäistä työtä. Lisäksi keskitetty haku parantaa menettelyn avoimuutta ja valintojen yhteismitallisuutta ja edistää näin hakijoiden oikeusturvaa. Selvyyden vuoksi valiokunta myös toteaa, ettei muutos estä koulutuslautakuntaa tekemästä käräjäoikeuksien kanssa yhteistyötä käräjänotaareiden haku- ja valintamenettelyssä.
Tuomarinkoulutuslautakunta
Esityksen mukaan tuomarinkoulutuslautakunta vastaa koulutuksen suunnittelusta ja koordinoinnista sekä huolehtii tuomioistuinharjoitteluun ja perustettaviin tuomarin koulutusvirkoihin liittyvistä tehtävistä ja tuomareiden täydennyskoulutuksesta (1. lakiehdotuksen 21 luvun 1 §). Lautakunta olisi oikeusministeriön hallinnonalalla oleva riippumaton toimielin. Esityksestä ilmenee myös, että lautakunnan kymmenestä jäsenestä enemmistö on tuomareita (1. lakiehdotuksen 21 luvun 2 §). Lisäksi sillä on päätoiminen sihteeri sekä mahdollisesti sihteerin ottamaa muuta henkilöstöä (1. lakiehdotuksen 21 luvun 6 §).
Esityksen mukaan tavoitteena on, että tuomarinkoulutuslautakunta kykenee nykyistä suunnitelmallisemmin ja laadukkaammin tukemaan tuomioistuinlakimiehen osaamisen kehittymistä kunkin yksilölliset tarpeet ja osaaminen huomioon ottaen. Lakivaliokunta toteaa, että tuomarinkoulutuslautakunnan tehtävät ovat varsin moninaiset ja laaja-alaiset. Jo yksin käräjänotaarien valinta tulee merkitsemään suurta työmäärää, koska paikkoja on tällä hetkellä noin 130. Myös asessorien hakumenettely ja asessorien yksilöllisestä koulutuksesta huolehtiminen tulevat työllistämään lautakuntaa. Jotta lautakunta kykenee huolehtimaan laadukkaasti moninaisesta tehtäväkentästään, on erittäin tärkeää, että lautakunnalla on riittävät voimavarat. Valiokunta edellyttää, että lautakunnan voimavaratilannetta seurataan.
Tuomarin koulutuksen kehittämisen kustannukset
Hallituksen esityksessä koulutusjärjestelmän kehittämisestä arvioidaan syntyvän lisäkustannuksia yhteensä 700 000 euroa, josta henkilöstörakenteen muutokseen kohdentuu 400 000 euroa, koulutuslautakuntaan 200 000 euroa ja koulutuksen kehittämiseen 100 000 euroa. Tämä esitetään rahoitettavaksi pääosin vähentämällä esittelijöiden virkoja ja osaksi eräillä muilla säästyviksi arvioitavilla varoilla. Lisärahoitustarpeeksi on arvioitu 200 000—300 000 euroa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa uudistuksen kustannuksista on esitetty kuitenkin myös toisenlaisia näkemyksiä ja tuotu esiin, että kustannukset olisivat esitettyyn verrattuna moninkertaiset.
Lakivaliokunta on pyytänyt koulutuksen kehittämisen kustannuksista lisätietoa sekä oikeusministeriöltä että valtiovarainministeriöltä. Lisäselvityksissä päädytään hallituksen esityksessä esitettyihin kustannusarvioihin.
Tuomarien koulutuksen kehittämisestä aiheutuvien kustannusten tarkka arvioiminen on haasteellista. On kuitenkin ongelmallista, että kustannusten määrästä valiokunnalle esitetyt arviot eroavat merkittävästi toisistaan. Tämän vuoksi valiokunta edellyttää, että uudistuksen aiheuttamia kustannuksia seurataan jatkossa tarkoin.
Seuranta
Ehdotukset tuomareiden koulutuksen kehittämisestä ovat periaatteellisesti ja käytännön kannalta merkittäviä, minkä vuoksi uudistuksen toimivuutta ja vaikutuksia on syytä seurata. Seurata tulee erityisesti muun muassa uudistuksen aiheuttamia kustannuksia, tuomarinkoulutuslautakunnan voimavaratilannetta, asessorien haku- ja nimitysmenettelyä ja uudistuksen vaikutuksia tuomarin uran avoimuuteen. Valiokunta pitää aiheellisena, että uuden järjestelmän toimivuutta seurataan paitsi ensimmäisen koulutusjakson osalta myös tätä pitemmältä ajalta. Tämän vuoksi valiokunta edellyttää, että sille annetaan asiasta selvitys sekä vuoden 2020 että 2023 loppuun mennessä. Valiokunta ehdottaa lausuman hyväksymistä asiasta (Valiokunnan lausumaehdotus).
Päällikkötuomarin viran määräaikaistaminen
Esityksen mukaan tuomioistuinta johtaa ja sen tuloksellisuudesta vastaa päällikkötuomari (1. lakiehdotuksen 8 luvun 1 §). Päällikkötuomari huolehtii tuomioistuimen toimintakyvystä ja sen kehittämisestä, asettaa tuomioistuimen tulostavoitteet ja huolehtii niiden toteutumisesta sekä valvoo oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta tuomioistuimen ratkaisuissa (8 luvun 2 §).
Päällikkötuomareiden virkaan voidaan nykyisin nimittää vakinaisesti tai määräaikaisesti. Nyt ehdotetaan, että päällikkötuomarit nimitetään seitsemän vuoden määräajaksi lukuun ottamatta korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttejä (1. lakiehdotuksen 11 luvun 2 §). Estettä ei ole sille, että sama henkilö nimitetään päällikkötuomariksi yhtä useammaksi toimikaudeksi.
Päällikkötuomarin viran määräaikaistamisen arvioidaan edistävän sitä, että tuomioistuin voi toimia mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti (s. 37). Taustalla on myös se, että päällikkötuomarin valta on viimeisten vuosien aikana kasvanut.
Ehdotus on periaatteellisesti merkittävä, koska tuomarin riippumattomuuden kannalta tuomarin virkojen tulisi lähtökohtaisesti olla vakinaisia. Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan päällikkötuomarin tehtävässä on kuitenkin ennen muuta kyse johtamisesta, ei tuomiovallan käytöstä lainkäyttötehtävässä. Tuomioistuinten johtamisen merkitystä päällikkötuomarin tehtävissä on lakivaliokunnan mielestä aiheellista korostaa, koska tuomioistuimen johtamisen tehtävänä on luoda edellytykset sille, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja oikeusturvan takeet toteutuvat tuomioistuimen toiminnassa. Tehtävä on merkittävä ja vaativa. Huomioon tulee ottaa myös se, että tuomioistuimen johtaminen on muuttunut yhä haasteellisemmaksi, sillä tuomioistuinten koko on kasvanut ja tuomioistuimet ovat olleet jatkuvan muutoksen kohteena. Kaiken kaikkiaan tuomioistuinten johtamiseen kohdistuvat vaatimukset ovat lisääntyneet, mikä edellyttää päällikkötuomarilta johtamistehtävässä menestymistä sekä sitoutumista ja motivaatiota. Mainituista syistä on valiokunnan mukaan perusteltua, että päällikkötuomarin tehtävissä onnistumista arvioidaan aika ajoin. Tuomioistuinten päällikkötuomareiden viran määräaikaistamista tukee myös se, että tämä vastaa valtionhallinnon johtavien virkojen osalta noudatettua linjaa. Myös tuomioistuinten välijohdon tehtävät on määräaikaistettu jo aiemmin: hovioikeuden ja vakuutusoikeuden välijohdon tehtävät vuonna 2015 ja käräjäoikeuksissa, hallinto-oikeuksissa ja markkinaoikeudessa vuonna 2011. Edellä esitetyn perusteella valiokunta pitää päällikkötuomarin viran määräaikaistamista perusteltuna.
Samalla tulee kuitenkin turvata päällikkötuomarin riippumattomuus. Tästä on esityksessä huolehdittu siten, että päällikkötuomari on toimikautensa ajan erottamaton, kuten muutkin tuomarit. Jos kyse on vakinaisesta tuomarin virasta, päällikkötuomariksi nimitetty olisi virkavapaalla tuomarin virastaan, johon hänellä on oikeus palata päällikkötuomarin toimikauden jälkeen. Jos taas kyse on muusta kuin vakinaisesta tuomarin virasta, päällikkötuomariksi nimitetyllä olisi oikeus tulla nimitetyksi vakinaiseksi tuomariksi päällikkötuomarin toimikauden jälkeen. Valiokunta pitää ehdotusta myös näiltä osin asianmukaisena.
Päällikkötuomareiden seitsemän vuoden toimikausi on pitempi kuin valtionhallinnon johtavissa viroissa käytetty viiden vuoden toimikausi. Ehdotusta kuitenkin puoltaa se, että tuomioistuimet ovat perinteisiä organisaatioita, joissa toimintojen kehittämisjänne on usein muita organisaatioita pitempi.
Työjärjestys
Lakia tarkemmat määräykset tuomioistuimen toiminnasta, lainkäyttö- ja hallintoasioiden käsittelystä ja muusta työskentelyn järjestämisestä annetaan esityksen mukaan tuomioistuimen hyväksymässä työjärjestyksessä. Tuomioistuimen työjärjestyksen vahvistaa päällikkötuomari johtoryhmää tai, jos tuomioistuimessa ei ole johtoryhmää, vakinaisia tuomareita kuultuaan (1. lakiehdotuksen 8 luvun 9 §). Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, että ottaen huomioon työjärjestyksen sisällön rajautuminen koskemaan tuomioistuinten sisäisiä määräyksiä sääntely ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain kannalta.
Lakivaliokunta toteaa, että esityksen lähtökohtana on, että sellaiset määräykset, joita ei ole tarpeen sisällyttää lakiin, otetaan työjärjestykseen. Kun asetuksella annettavien tuomioistuimia koskevien säännösten määrä samalla vähenee, on selvää, että työjärjestyksen merkitys kasvaa. Muutos korostaa tuomioistuinten roolia ja vastuuta oman toimintansa järjestämisessä. Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan tämä voi vaikuttaa myönteisesti tuomioistuinten toimintakykyyn ja tuloksellisuuteen.
Työjärjestyksen aseman korostumisen vuoksi ja ottaen huomioon, että eri tuomioistuinten työjärjestysten sisällöissä voi olla suurtakin vaihtelua, lakivaliokunta pitää tärkeänä, että työjärjestys on julkinen ja se on helposti kaikkien saatavilla (1. lakiehdotuksen 8 luvun 9 §:n 2 mom.).
Tuomarin virka talousarviossa eriteltävänä virkana
Tuomarin virat eritellään nykyisin valtion virkamieslain edellyttämin tavoin valtion talousarviossa. Tuomarin viran perustaminen ja lakkauttaminen edellyttää siten aina eduskunnan päätöstä, mikä rajaa oikeusministeriön päätösvaltaa.
Valtion virkamieslakia ehdotetaan nyt muutettavaksi siten, että talousarviossa eriteltävien virkojen joukosta poistetaan tuomarinvirat lukuun ottamatta korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tuomareita (13. lakiehdotuksen 4 §:n 2 mom. 4 kohta). Muita kuin korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tuomarin virkoja voitaisiin siten perustaa, lakkauttaa ja niiden nimeä muuttaa oikeusministeriön päätöksellä. Ehdotusta perustellaan sillä, että erittelyviroista luopuminen mahdollistaa sen, että tuomioistuinten voimavaroja voidaan osoittaa nykyistä joustavammin sinne, missä niille on eniten tarvetta (s. 32). Lisäksi ehdotuksen arvioidaan osaltaan vähentävän määräaikaisten tuomareiden virkasuhteiden tarvetta.
Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, että erittelyviroista luopumiselle on esitetty hyväksyttävät perusteet. Perustuslakivaliokunnan mukaan yksittäisten virkojen erittelyn merkitys on yleisesti arvioiden vähentynyt, kun eduskunta päättää talousarvion käsittelyn yhteydessä yleisemmin virastojen toiminnan rahoituksesta. Tuomioistuinten erityisestä valtiosääntöoikeudellisesta asemasta huolimatta ehdotettua sääntelyä ei perustuslakivaliokunnan mukaan tule arvioida ratkaisevasti eri tavalla kuin sääntelyä muista erittelyviroista luopumisesta. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotetuilla muutoksilla ei lisäksi ole merkitystä tuomarin virassapysymisoikeuden tai virkamiesoikeudellisen aseman kannalta, eikä valiokunta pidä ehdotusta ongelmallisena perustuslain 3 §:n kannalta.
Lakivaliokunta toteaa, että erittelyvirkojen määrää on hallituksen esityksestä ilmenevin tavoin asteittain vähennetty siten, että nykyisin niiden joukossa ovat tuomareiden lisäksi enää oikeuskanslerin, apulaisoikeuskanslerin ja oikeuskanslerinviraston kansliapäällikön sekä eräät puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen virat (s. 32). Taustalla on valtion tehtävien laajentuminen ja monipuolistuminen, mikä on asettanut paineita lisätä virkajärjestelyjen joustavuutta. Huomioon tulee ottaa myös muutokset talousarvion käsittelyssä, sillä siinä ei enää oteta kantaa yksittäisiin virkoihin, vaan koko organisaation rahoitukseen. Lainsäädäntömuutoksia edellyttävät organisaatiomuutokset on kuitenkin tuotava eduskunnan käsiteltäviksi, mikä turvaa eduskunnan asemaa. Mainituista syistä ja ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan lausunto lakivaliokunta puoltaa ehdotusta.
Asiantuntijajäsenet
Esitykseen sisältyy ehdotuksia, joilla yhtenäistetään tuomioistuinten asiantuntijoiden toimikauden pituutta ja nimitysmenettelyä. Lakivaliokunta pitää ehdotuksia sinällään kannatettavina, mutta se kiinnittää huomiota perustuslakivaliokunnan esityksestä antamaan lausuntoon, jossa todetaan, että työtuomioistuimesta annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan määräytyvässä ratkaisukokoonpanossa on enemmistö intressipohjaisesti nimettyjä jäseniä. Ehdotus vastaa nykytilaa. Ehdotettu sääntely ei perustuslakivaliokunnan mukaan vaikuta esityksen käsittelyjärjestykseen, mutta se katsoo, että ehdotusta paremmin sopusoinnussa perustuslain 21 §:n kanssa olisi sellainen sääntely, jonka mukaan intressipohjaiset jäsenet eivät muodostu enemmistöksi työtuomioistuimen ratkaisukokoonpanossa.
Lisäksi lakivaliokunta muistuttaa tarpeesta selvittää vakuutusoikeuden asiantuntijajäsenten nimitysmenettelyä. Eduskunta on lakivaliokunnan mietinnön pohjalta edellyttänyt vakuutusoikeuslain muuttamista koskevan hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä (HE 104/2014 vp, LaVM 30/2014 vp, EV 330/2014 vp), että hallitus arvioi mahdollisuudet muuttaa vakuutus-oikeuden työoloja, yritystoimintaa sekä sotilasvamma-asioita tuntevien jäsenten nimitysmenettelyä nykyistä avoimemmaksi sekä kelpoisuusvaatimusten asettamista tällaisille jäsenille. Saadun selvityksen mukaan eduskunnan lausumaa ei ole voitu ottaa huomioon nyt käsillä olevan esityksen valmistelussa.
Muita seikkoja
Esityksen valiokuntakäsittelyn aikana on tuotu esiin, että käräjäoikeuksilla tulisi olla mahdollisuus käyttää rikos- ja sakkorekisteritietoja sekä rikostuomioita koskevia tietoja lautamiesten sopivuutta arvioitaessa. Lakivaliokunta katsoo, ettei kyseistä muutosta ole perusteltua eikä mahdollista toteuttaa nyt käsillä olevan uudistuksen valiokuntakäsittelyn yhteydessä. On kuitenkin aiheellista, että tällaista sääntelyä arvioidaan myöhemmin erikseen.