Kuten esityksen perusteluissa todetaan, Suomi on ollut tupakkapolitiikan edelläkävijämaita vuodesta 1976, jolloin säädettiin voimassa oleva tupakkalaki. Tupakointi on etenkin 2000-luvun vaihteesta lähtien vähentynyt sekä nuorten että aikuisten keskuudessa. Tupakointi on maassamme silti edelleen keskeinen kansanterveyden ongelma, joka aiheuttaa vuosittain noin 4 400 ennenaikaista kuolemaa.
EU:n tupakkatuotedirektiivillä tiukennetaan tupakkatuotteiden valmistamista ja pakkauksia koskevia säännöksiä sekä laajennetaan sääntelyn alaa kattamaan esimerkiksi sähkösavukkeet. Direktiivistä johtuvia muutoksia ovat muun muassa tiettyjen lisä- ja makuaineiden, kuten mentolin, tupakkatuotteissa käytön kiellot. Tupakkatuotedirektiivi pannaan täytäntöön uudella tupakkalailla ja sen nojalla annettavilla säädöksillä.
Tupakkatuotedirektiivin ulkopuolisina uudistuksina tupakkalakiin ehdotetaan myös muun muassa savuttomien tupakkatuotteiden maahantuonnin ja myynnin kieltoa, matkustajatuonnin rajoittamista, etämyynnin kieltoa ja tupakointikieltojen laajentamista. Lisäksi ehdotetaan sähkösavukkeille ja niiden nikotiininesteille kansallista lisäsääntelyä, kuten ostoikärajaa, esilläpitokieltoa, etämyynnin kieltoa sekä käyttökieltoa tiloissa, joissa tupakointi on kielletty.
Tupakkalain tavoitteena on esityksen mukaan paitsi tupakkatuotteiden myös muiden nikotiinituotteiden käytön loppuminen vuoteen 2030 mennessä (Savuton Suomi). Tällä tarkoitetaan käytännössä sitä, että vuonna 2030 alle 5 prosenttia väestöstä käyttää tupakka- tai nikotiinituotteita päivittäin. Terveystavoitteinen tupakkapolitiikka on yleistynyt eri puolilla maailmaa, ja useissa maissa on hyväksytty tiukkaa tupakkalainsäädäntöä liittyen etenkin tupakointikieltoihin. Myös tupakkatuotteiden käytön loppuminen on otettu eräissä maissa tavoitteeksi Suomen tavoin.
Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettujen säännösten avulla voidaan vähentää tupakka- ja nikotiinituotteiden houkuttelevuutta ja niiden aiheuttamaa riippuvuutta, ehkäistä lasten ja nuorten tupakoinnin aloittamista sekä suojella väestöä altistumiselta tupakansavulle. Valiokunta ehdottaa lakiehdotusten hyväksymistä muutettuina.
Ainesosat, vähittäismyyntipakkaukset ja etämyynti
Tupakkatuotedirektiiviin perustuen esityksessä ehdotetaan uutta sääntelyä muun muassa tupakkatuotteiden ainesosiin ja päästöihin sekä niitä koskeviin valmistajan ja maahantuojan velvollisuuksiin. Tunnusomaiset tuoksut ja maut kielletään savukkeista ja kääretupakasta, mutta esimerkiksi mentolisavukkeita saa direktiivin mukaisesti myydä 20 päivään toukokuuta 2020. Kiellot perustuvat tupakkatuotedirektiivin ohella tupakoinnin torjuntaa koskevan WHO:n puitesopimuksen suosituksiin.
Valiokunta pitää erityisesti tupakoinnin houkuttelevuuden vähentämisen ja lasten tupakoinnin aloittamisen ehkäisemisen kannalta tärkeänä, että makuaineiden käyttöä rajoitetaan lakiehdotuksen mukaisesti. Tupakkatuotteissa ei saa käyttää esimerkiksi sellaisia lisäaineita, jotka ovat omiaan luomaan vaikutelman energiasta ja elinvoimasta taikka siitä, että tuotteella olisi terveysvaikutuksia. Savukkeiden ja kääretupakan komponenteissa ei saa käyttää makuaineita niin, että tuotteen tuoksua, makua tai savun voimakkuutta voi muuttaa. Esimerkiksi niin sanotut kapselisavukkeet, joiden makua käyttäjä voi itse muuttaa rikkomalla savukkeen sisällä olevan kapselin, tulevat kielletyiksi.
Tupakkatuotedirektiivin täytäntöönpanemiseksi tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksiin vaaditaan tekstistä ja kuvasta muodostuvat yhdistetyt terveysvaroitukset. Vaatimus koskee kaikkien poltettavaksi tarkoitettujen tupakkatuotteiden pakkauksia, jotta ei syntyisi virheellistä käsitystä joidenkin tuotteiden vähemmästä haitallisuudesta.
Tupakkatuotedirektiivissä mahdollistetaan tupakkatuotteiden, sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden rajat ylittävän etämyynnin kieltäminen. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltioiden on otettava käyttöön rajat ylittävää etämyyntiä harjoittavien vähittäismyyjien rekisteröitymismenettely ja edellytettävä, että tällaiset vähittäismyyjät varmistuvat ostajien iästä. Esityksen mukaan näitä keinoja ei kuitenkaan voida pitää riittävinä sen varmistamiseksi, että kuluttajille ei päädy tupakkatuotedirektiivin vastaisia tuotteita ja että alaikäiset eivät tätä kautta saa hankittua tupakkatuotteita ja vastaavia tuotteita. Sekä rajat ylittävän että kansallisen etämyynnin kieltämisellä estetään säännösten kiertäminen ulkomaille sijoittumalla.
Sähkösavukkeet ja nikotiininesteet
Suomessa sähkösavukkeiden nikotiininesteet on katsottu lääkelain mukaista myyntilupaa edellyttäviksi lääkkeiksi. Sähkösavukkeiden nikotiininesteet muistuttavat koostumukseltaan ja vaikutukseltaan tupakasta vieroittamiseen tarkoitettuja nikotiinikorvaustuotteita, joilla on lääkelain mukainen myyntilupa. Tupakkatuotedirektiivin lähtökohtana on, että sähkösavukkeisiin ja nikotiininestettä sisältäviin täyttösäiliöihin sovelletaan pääsääntöisesti tupakkatuotedirektiiviä. Esityksen mukaan Suomen nykyisen sääntelyn ongelmana on ollut erityisesti nikotiininesteiden ulkomailta tilaamiseen liittyvät valvontaongelmat.
Lakiehdotuksen mukaan sähkösavukkeista ja niissä käytettävistä nikotiininesteistä sekä täyttösäiliöistä säädetään tupakkalaissa tupakkatuotedirektiivin mukaisesti. Näiden tuotteiden tulee jatkossa täyttää tupakkatuotedirektiivin mukaiset laatu- ja turvallisuusvaatimukset. Valmistajien ja maahantuojien on toimitettava Valviralle tuotteistaan direktiivissä edellytetyt ennakkoilmoitukset sekä vuosittaiset ilmoitukset muun muassa myyntimääristään.
Sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden vähittäismyyntipakkauksiin vaaditaan direktiivin mukaisesti terveysvaroitukset, ainesosaluettelot ja informaatiolehtiset. Valmistajien ja maahantuojien on myös perustettava järjestelmä tuotteidensa haittavaikutusten seuraamiseksi. Lisäksi sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden markkinointi kielletään. Tupakkalain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät edelleen sellaiset nikotiininesteet, joille on myönnetty lääkelain mukainen myyntilupa tai jotka kuuluvat esitystapansa puolesta lääkelain alaisuuteen.
Kun sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden myynti tupakkatuotedirektiivin mukaisesti sallitaan Suomessa, aikuiset tupakoitsijat voivat halutessaan siirtyä käyttämään sähkösavukkeita. Sähkösavukkeisiin ja niiden nesteisiin liittyvien terveysriskien vuoksi niistä ehdotetaan säänneltäväksi tupakkatuotteita vastaavasti direktiivin vaatimukset ylittävän kansallisen lisäsääntelyn kautta.
Tupakkatuotedirektiivi ei koske sähkösavukkeissa käytettäväksi tarkoitettuja nikotiinittomia nesteitä eikä nikotiinittomalla nesteellä valmiiksi täytettyjä niin kutsuttuja "e-shishoja". Tällaiset nesteet voivat kuitenkin nikotiinia lukuun ottamatta vastata koostumukseltaan täysin nikotiininesteitä. Tämän vuoksi on perusteltua, että tiettyjä nikotiininesteiden laatua ja turvallisuutta koskevia tupakkatuotedirektiivin säännöksiä sovelletaan myös sähkösavukkeissa käytettäväksi tarkoitettuihin nikotiinittomiin nesteisiin.
Vähentämällä sähkösavukkeiden houkuttelevuutta voidaan esimerkiksi ehkäistä pienten lasten nikotiinimyrkytyksiä sekä sitä, että sähkösavukkeet muodostuvat uudeksi väyläksi nikotiiniriippuvuuteen alaikäisille. Valiokunta korostaa myös sähkösavukkeissa käytetyn höyryn hengittämisen voivan alustavien tutkimusten mukaan aiheuttaa terveysriskejä, joita ei vielä riittävästi tunneta.
Nikotiininesteiden hallussapito kielletään alle 18-vuotiailta, mutta hallussapitokiellon rikkomista ei ehdoteta rangaistavaksi. Sääntely vastaa voimassa olevaa tupakkatuotteiden hallussapitokieltoa, joka säilyy ennallaan. Hallussapitokiellot ehkäisevät valiokunnan käsityksen mukaan lasten ja nuorten nikotiiniriippuvuuden syntymistä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei poliisilla ehdotetun sääntelyn perusteella ole toimivaltaa näiden tuotteiden takavarikoimiseksi. Valiokunta toteaa, että jatkossa rangaistussäännösten uudistamista arvioitaessa on aiheellista selvittää myös takavarikointimenettelyyn liittyvää sääntelytarvetta.
Savuttomat tuotteet ja tupakan vastikkeet
Esityksessä ehdotetaan kaikkien savuttomien tupakkatuotteiden myynnin ja muun luovuttamisen sekä maahantuonnin kieltämistä. Esimerkiksi purutupakka ja nenänuuska tulisivat siis samalla tavalla kielletyiksi kuin suussa käytettäväksi tarkoitettu tupakka. Kysymys on tuotteista, joiden käyttö on toistaiseksi ollut Suomessa hyvin vähäistä, mutta joiden avulla on esimerkiksi yritetty kiertää suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan maahantuontikieltoa.
Energianuuskan kaltaisissa tupakan vastikkeissa on kysymys käyttötarkoitukseltaan tupakkatuotteita vastaavista tuotteista, joiden avulla jopa hyvin nuoret lapset voivat jäljitellä oikean tupakkatuotteen käyttämistä. Tällaisten tuotteiden käytön on arvioitu madaltavan tupakoinnin aloittamiskynnystä. Valmistajien mukaan energianuuska on tarkoitettu nuuskankäyttäjille ja tupakasta eroon pyrkiville, mutta Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 9 prosenttia 14—18-vuotiaista pojista on kokeillut sitä.
Joihinkin tupakan vastikkeisiin liittyy lisäksi vastaavanlaisia terveysriskejä kuin oikeisiin tupakkatuotteisiin. Esimerkiksi yrttisavukkeissa on havaittu olevan jopa suurempia määriä tervaa, hiilimonoksidia ja eräitä muita syöpävaarallisia aineita kuin tupakkakasvia sisältävissä savukkeissa. Lisäksi höyrystettäväksi tarkoitetut nikotiinittomat nesteet sisältävät usein makuaineita, joiden hengittämiseen saattaa tutkimusten mukaan liittyä terveyshaittoja.
Valiokunta pitää savuttomien tuotteiden ja tupakan vastikkeiden kattavaa sääntelyä tarpeellisena niihin liittyvien terveysriskien ja erityisesti sen vuoksi, että on olemassa viitteitä kyseisten tuotteiden käytön lisääntymisestä nuorten keskuudessa.
Tupakointikiellon määrääminen asuntoyhteisöön
Asumiseen liittyvien tupakointikieltojen lähtökohtana on, että asuntoyhteisöissä jokaisella on oikeus tupakoida omassa asunnossaan, parvekkeellaan ja ulkoalueellaan, jos se ei aiheuta haittaa muille asukkaille. Tämän vuoksi esityksessä ei ehdoteta yleistä tupakointikieltoa esimerkiksi kaikilla parvekkeilla. Erityisesti parveketupakoinnista voi kuitenkin aiheutua savuhaittoja läheisten parvekkeiden ja sisätilojen haltijoille. Tämän vuoksi asuntoyhteisöt saavat esityksen mukaan hakea kunnalta tupakointikieltoa rakennuksensa huoneistoihin kuuluville parvekkeille, huoneistojen käytössä oleviin ulkotiloihin ja huoneistojen sisätiloihin. Ehdotuksen mukainen parveketupakoinnin kielto koskee myös sähkösavukkeen käyttämistä, mutta asuinhuoneiston asuintilan tupakointikielto ei kata sähkösavukkeita. Asuntoyhteisön tulee ilmoittaa valmisteilla olevasta hakemuksesta kyseisten tilojen haltijoille ja varata heille mahdollisuus lausua mielipiteensä.
Lakiehdotuksen mukaan kunnan viranomaisen on määrättävä tupakointikielto, jos kyseisestä tilasta voi tilan rakenteiden ja muiden olosuhteiden vuoksi kulkeutua tupakansavua toiseen vastaavaan tilaan. Asuinhuoneiston asuintiloja koskevan tupakointikiellon lisäedellytyksenä on, että savun kulkeutumista toiseen tilaan ei ole mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä ja kyseisen asuinhuoneiston haltijalle on ennen kieltoa varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään. Esimerkiksi taloyhtiön vastuunjakosäännösten ja mahdollisten yhtiöjärjestyksen määräysten perusteella määräytyy se, kumpi osapuoli korjaa mahdolliset rakenteiden virheellisyydet ja vastaa tästä aiheutuvista kustannuksista. Koska asuinhuoneistojen välistä savuhaittaa voidaan usein hallita yksinkertaisilla ilmastoinnin säädöillä ja korjauksilla, asuntoyhteisön on esityksen perustelujen mukaan käytännössä aina selvitettävä ennen hakemuksen tekemistä, voidaanko savun kulkeutuminen kohtuukustannuksin estää.
Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, ettei lakiehdotus mitenkään erottele esimerkiksi satunnaista ja vähäistä savun kulkeutumista. Lausunnon mukaan tupakointikiellon määräämiselle tulee lisätä edellytykset, jotka liittyvät tupakansavun kulkeutumisen haitallisiin vaikutuksiin toisille ja tämän aiheuttaman asumishaitan merkittävyyteen ja olennaisuuteen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella 79 §:ää muutettavaksi siten, että kielto on määrättävä silloin, kun savu voi kulkeutua lainkohdassa mainittuihin tiloihin muutoin kuin poikkeuksellisesti. Valiokunta katsoo, ettei tupakkalain 1 §:n mukaisten tavoitteiden ja terveyden edistämisen kannalta ole tarkoituksenmukaista asettaa kiellon määräämiselle muita perustuslakivaliokunnan ehdottamia edellytyksiä. Valiokunnan käsityksen mukaan tällaiset edellytykset heikentäisivät mahdollisuuksia turvata asukkaiden oikeutta puhtaaseen hengitysilmaan ja vaikeuttaisivat lain tavoitteiden toteuttamista.
Jos asuntoyhteisö ei hae tupakointikieltoa, vaikka edellytykset kiellon määräämiselle ovat olemassa, tupakansavusta kärsivien asukkaiden käytettävänä on terveydensuojelulain mukainen menettely. Tällöin asuntoyhteisö voi joutua korjaamaan talon rakenteita tai tupakointikielto voidaan mahdollisesti perusteellisempien tutkimusten jälkeen määrätä viranomaispäätöksellä.
Asunto-osakeyhtiölain mukaan yhtiön hallitus tarvitsee yhtiökokouksen päätöksen toimiin, jotka vaikuttavat olennaisesti osakkeenomistajan hallinnassa olevan huoneiston käyttämiseen. Päätösvalta tupakointikiellon hakemisesta kuuluu yhtiökokoukselle, joka voi enemmistöpäätöksellä päättää tupakointikiellon hakemisesta. Yhtiökokouksen esityslistalle asian saa yksikin osakkeenomistaja tekemällä tästä kirjallisen ehdotuksen. Ylimääräisen yhtiökokouksen voi saada koolle kymmenesosa osakkeenomistajista. Päätöksen tekeminen yhtiökokouksessa antaa myös tilojen haltijana olevalle osakkeenomistajalle mahdollisuuden lausua oma näkemyksensä kiellon hakemisesta. Yhtiökokouksen päätöksenteossa on otettava huomioon asunto-osakeyhtiölain yhdenvertaisuussäännös (AOYL 1:10 §), jonka vuoksi kieltoa ei voi hakea vain tiettyjen osakkeenomistajien hallitsemiin tiloihin, jos olosuhteet savun kulkeutumisen suhteen ovat osakkeenomistajien tiloissa toisiaan vastaavat.
Lakiehdotuksen 79 §:n 1 momentin osalta perustuslakivaliokunta esitti sosiaali- ja terveysvaliokunnan harkittavaksi, tulisiko tupakkalakiin lisätä informatiivinen viittaussäännös niihin asunto-osakeyhtiölain säännöksiin, jotka ovat asian kannalta merkityksellisiä. Asuntoyhteisöissä tupakointia koskevat tupakkalain säännökset koskevat paitsi asunto-osakeyhtiölain mukaisia osakeyhtiöitä myös asunto-osuuskuntia, yhteishallinnosta vuokrataloissa annetun lain (649/1990) 2 §:ssä tarkoitettuja vuokrataloja sekä muuta vuokratalokantaa. Asuntoyhteisöjen päätöksentekojärjestys, oikeus tai velvollisuus rakenteellisten korjausten tekemiseen ja tällaisten korjausten kustannusvastuu määräytyvät kussakin asuntoyhteisössä voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti, ja ne voivat esimerkiksi asunto-osakeyhtiössä olla erilaisia yhtiöjärjestyksen tai yhtiökokouksen päätösten perusteella. Valiokunta ei pidä tarkoituksenmukaisena viittaussäännösten sisällyttämistä tähän lakiehdotukseen.
Kulkuneuvossa tupakoinnin kielto
Täydentävässä hallituksen esityksessä (HE 58/2016 vp) ehdotetaan, ettei yksityisessä käytössä olevan kulkuneuvon sisällä saa tupakoida, kun siellä oleskelee alle 15-vuotias henkilö. Kielto ei koske kulkuneuvossa olevaa asuintilaa, eikä kiellon rikkomista ehdoteta säädettävän rangaistavaksi.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan kiellon koskevan tilannetta, jossa suojeluobjektina on alle 15-vuotias henkilö. Lisäksi kieltoon liittyy tutkimustiedon valossa selviä passiivisesta tupakoinnista aiheutuvia terveysriskejä. Lausunnon mukaan täysi-ikäisellä henkilöllä on lasta paremmat edellytykset, lähes täydet mahdollisuudet myötävaikuttaa siihen, tupakoidaanko autossa vai ei. Tupakoivalla henkilöllä on myös mahdollisuus pysäyttää auto ja poistua sen sisätiloista tupakoinnin ajaksi. Sen sijaan lapsilla ei välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia tai toisintoimimisen edellytyksiä. Perustuslakivaliokunta katsoi, että edellä todetut näkökohdat ja nyt ehdotetun autotupakointikiellon erot valiokunnan vuonna 2010 arvioimaan esitykseen vähentävät kokonaisharkinnassa olennaisesti kiellon valtiosääntöoikeudellista ongelmallisuutta perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta ja että autotupakointia koskeva 74 §:n 2 momentin säännös voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta kuitenkin huomautti, että hallituksen esitys sisältää ylisääntelyn piirteitä; kaikkea, mitä yhteiskunnassa ei pidetä hyväksyttävänä tai suotavana, ei ole perusteltua lailla kieltää. Sellaisia symbolisia kieltoja, joiden valvontakin on lähinnä symbolista, tulisi välttää.
Kuten täydentävän esityksen perusteluissa tutkimuksiin viitaten todetaan, on passiivinen altistuminen tupakansavulle haitallista lasten terveydelle. Tutkimuksen mukaan autossa tupakointi nostaa tupakansavupitoisuuden savuisimpien ravintoloiden tasolle. Savulle altistumisen on todettu muun muassa vahingoittavan lasten valtimoita ja lisäävän astman, allergisen nuhan ja keuhkoputkentulehdusten yleisyyttä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että kiellon säätämisellä voidaan lisätä tupakoivien henkilöiden tietoisuutta passiivisen savulle altistumisen erityisesti lapsille aiheuttamista haitallisista terveysvaikutuksista. Kunnan viranomaisten käytettävissä olevat valvontakeinot tosiasialliseen ja tehokkaaseen puuttumiseen kiellon vastaiseen tupakointiin ovat käytännössä vähäiset. Kiellon arvioidaan kuitenkin voivan edelleen vähentää autossa tupakointia, joka viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan on jo selvästi vähäisempää kuin aikaisemmin. Kiellon säätämisellä on myös selvityksen mukaan väestön laaja tuki. Valiokunta pitää lasten terveyden suojelun kannalta tarkoituksenmukaisena täydentävän esityksen lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
Maahantuonti
Suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan, kuten nuuskan, elinkeinotoiminnassa tapahtuva myynti ja muu luovuttaminen kiellettiin vuonna 1995. Suussa käytettävään tupakkaan liittyvää sääntelyä on sittemmin kiristetty, ja voimassa olevan tupakkalain mukaan tällaisen tupakan maahantuonti sekä myynti ja muu luovuttaminen on kielletty muutoinkin kuin elinkeinotoiminnassa. Maahantuontikielto koskee myös suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan hankkimista ja vastaanottamista postitse tai muulla vastaavalla tavalla Suomen ulkopuolelta. Yksityishenkilö saa kuitenkin tuoda omaa henkilökohtaista käyttöään varten maahan suussa käytettäväksi tarkoitettua tupakkaa matkatavarana rajoitetun määrän (enintään 30 rasiaa á 50 g).
Lakiehdotus merkitsee kaikkien savuttomien tupakkatuotteiden myynnin ja muun luovuttamisen sekä maahantuonnin kieltämistä. Esimerkiksi purutupakka ja nenänuuska tulevat siis samalla tavalla kielletyiksi kuin suussa käytettäväksi tarkoitettu tupakka. Myös matkustajatuontia koskevaan sääntelyyn ehdotetaan muutoksia. Matkustajatuonnin sallittua enimmäismäärää ei ilmaistaisi laissa enää rasioiden määrän ja painon perusteella, vaan tuonnille säädettäisiin pelkkä grammamääräinen rajoitus, joka ehdotetaan nykyistä pienemmäksi. Valiokunta pitää myönteisenä, että varustamot ovat esityksen perustelujen mukaan sitoutuneet valvomaan nuuskan myyntiä nykyistä paremmin laivaliikenteessä tekemällä matkalippuihin merkinnän nuuskan myynnistä.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan laittoman kaupan ehkäisemiseksi, että matkustajatuonnille säädetään vuorokausiraja. Alaikäisiä koskeva maahantuontikielto ulotetaan myös nikotiininesteisiin ja ETA:n ulkopuolelta tapahtuvalle tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden maahantuonnille ehdotetaan 24 tunnin aikarajaa. Lakiehdotuksen aikarajat poikkeavat osittain tullittomuus- ja verottomuussäännösten samoin kuin alkoholin maahantuonnin aikarajoista, mikä voi Tullin toiminnan kannalta aiheuttaa tulkintaongelmia ja epäyhtenäistä soveltamiskäytäntöä. Ehdotettujen rajoitusten avulla voidaan torjua tupakkatuotteiden laitonta kauppaa ja ehkäistä tupakkatuotedirektiivin vastaisten tupakkatuotteiden päätymistä Suomen markkinoille. Valiokunta pitää ehdotettuja maahantuonnin rajoituksia perusteltuina, mutta toteaa, että esimerkiksi maahantuonnin aikarajoja on pyrittävä jatkossa yhtenäistämään.
Tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden matkustajatuonnin määrällisiä rajoja koskevan 67 §:n 2 momentin mukaan yksityishenkilö ei saa tuoda näitä tuotteita muutoin kuin omaan käyttöönsä. Omalla käytöllä tarkoitetaan tupakkalaissa valmisteverotuslakia vastaavasti paitsi yksityishenkilön henkilökohtaista käyttöä myös hänen perheensä käyttöä tai lahjaa.
Voimaantulo
Tupakkatuotedirektiivi (2014/40/EU) tuli voimaan 19 päivänä toukokuuta 2014, ja sen säännökset oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä viimeistään 20 päivänä toukokuuta 2016. Sekä direktiivin täytäntöönpanon että kansallisista lähtökohdista esitettyjen säännösten voimaantulo mahdollisimman pian on valiokunnan käsityksen mukaan tärkeää. Uudessa tupakkalaissa on useita merkittäviä muutoksia muun muassa alan toimijoiden ja asuntoyhteisöjen kannalta, minkä vuoksi on välttämätöntä, että lainsäädännön soveltamisesta annetaan selkeät ohjeet. Valiokunta ehdottaa tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvattuja pidennyksiä joihinkin siirtymäaikoihin.