1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Soveltamisala.

Pykälän 1 momentin mukaan laki koskee vastikkeellisen laina- tai sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen hankkimista, tarjoamista ja ammattimaista välittämistä elinkeinotoiminnan harjoittamiseksi. 2 momentin mukaan lakia sovelletaan, lain 3—8 ja 17 §:ää lukuun ottamatta, myös luottolaitokseen, maksulaitokseen, rahastoyhtiöön, sijoituspalveluyritykseen ja vaihtoehtorahastojen hoitajaan silloin, jos ne välittävät joukkorahoitusta. Säännöksellä on tarkoitettu selventää joukkorahoituksen välittäjään ja joukkorahoitusta muuhun lakiin perustuvan toimiluvan tai rekisteröitymisen perusteella välittävään toimijaan soveltuvaa sääntelyä.  

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin (2004/39/EY, jäljempänä MiFID I) 3 artiklaa hyödyntävä ja ehdotetun joukkorahoituslain perusteella rekisteröityvä elinkeinonharjoittaja ei ole sijoituspalveluyritys. MiFID I:n 3 artiklan nojalla toimivat tahot voivat tarjota ainoastaan sijoituspalvelua, joka muodostuu siirrettäviä arvopapereita ja yhteissijoitusyritysten osuuksia koskevien toimeksiantojen vastaanottamisesta ja välittämisestä sekä kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyvän sijoitusneuvonnan tarjoamisesta. Elinkeinonharjoittaja, joka on hakeutunut toimiluvalliseksi sijoituspalveluyritykseksi, on velvollinen noudattamaan niitä edellytyksiä ja vaatimuksia, jotka sille annetussa toimiluvassa on asetettu. Toimiluvallisella toimijalla on myös laajemmat mahdollisuudet välittää sijoitusmuotoista joukkorahoitusta esimerkiksi liikkeeseenlaskun järjestämisen kautta.  

Toimiluvallisten toimijoiden kannalta viittaus 9 §:ään (MiFID I:n 3 artiklan kansallinen täytäntöönpano) ja 10 §:n 4 momenttiin (rekisteröityneen joukkorahoituksen välittäjän vapaaehtoinen liittyminen sijoittajien korvausrahastoon) voi aiheuttaa epäselvyyttä, minkä vuoksi näiden säännösten soveltaminen on tarpeen rajata toimiluvallisia tahoja koskevan 1 §:n 2 momentin soveltamisalasäännöksen ulkopuolelle.  

Talousvaliokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia muutettavaksi kuulumaan seuraavasti: "Mitä tässä laissa säädetään joukkorahoituksen välittäjästä, sovelletaan 3—9 §:ää, 10 §:n 4 momenttia ja 17 §:ää lukuun ottamatta myös joukkorahoitusta välittävään luottolaitokseen, maksulaitokseen, rahastoyhtiöön, sijoituspalveluyritykseen ja vaihtoehtorahastojen hoitajaan." 

2 §. Määritelmät.

Lain 2 §:ssä määritellään laissa käytettyjä käsitteitä. Talousvaliokunta esittää, että 2 §:n 1 kohtaa lainamuotoisesta joukkorahoituksesta täsmennetään joukkorahoituksen saajan ja joukkorahoituksen välittäjän asiakkaan välille syntyvän velkasuhteen nimenomaisella toteamisella. Lisäyksen tavoitteena on selventää lainamuotoisen joukkorahoituksen suhdetta lakiin luottolaitostoiminnasta (610/2014). Lisäyksellä pyritään korostamaan joukkorahoituksen välittäjän asemaa luotonvälittäjänä eikä luotonantajana.  

Talousvaliokunta esittää, että pykälän 1 kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti: "...lainamuotoisella joukkorahoituksella vastiketta vastaan harjoitettavaa luoton hankkimista, tarjoamista tai luotonvälitystä, jossa velkasuhde syntyy joukkorahoituksen saajan ja joukkorahoituksen välittäjän asiakkaan välille." 

2 luku. Oikeus välittää joukkorahoitusta

3 §. Rekisteröitymisvelvollisuus.

Pykälän 1 momentissa säädetään joukkorahoituksen välittämisen edellytykseksi rekisteröitymisvelvollisuus. Pykälän 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä eräät toimijat rajataan rekisteröitymisvelvollisuuden ulkopuolelle. Talousvaliokunta huomauttaa, että lain 1 §:n 2 momentin mukaan 3 §:n säännökset eivät koske tällaisia toimijoita. Lisäksi 3 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaan rekisteröitymisvelvollisuus ei koske eräiden luotonantajien rekisteröinnistä annetussa laissa (747/2010) tarkoitettuja luotonantajia, elleivät ne välitä laina- tai sijoitusmuotoista joukkorahoitusta. Säännöksen tarkoitus on epäselvä, sillä ilman erityistä säännöstäkin luotonantajat tulevat lain mukaisen rekisteröitymisvelvollisuuden piiriin, jos ne harjoittavat joukkorahoituksen välitystä. Toisaalta ehdotetun säännöksen nojalla luotonantaja ei missään tapauksissa vapaudu rekisteröitymisvelvollisuudesta.  

Talousvaliokunta ehdottaa momentin ensimmäisen ja toisen virkkeen poistamista tarpeettomina. Näin perustellen talousvaliokunta ehdottaa 2 momenttia muutettavaksi siten, että se saa sanamuodon: "Rekisteröitymisvelvollisuus ei kuitenkaan koske toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon (ETA-valtio) sijoittautuneita elinkeinonharjoittajia, jotka välittävät tilapäisesti joukkorahoitusta Suomessa." 

5 §. Rekisteriin merkittävät tiedot ja muutoksista ilmoittaminen.

Pykälässä säädetään rekisteröintimenettelystä. Talousvaliokunta toteaa, että pykälän 1 momentin uudeksi 5 kohdaksi on lisättävä maininta ilmoituksen tekijälle määrätyistä julkisista varoituksista, rikemaksuista ja seuraamusmaksuista sekä sellaisista kielloista, joiden tehosteeksi on asetettu uhkasakko. Muutostarve liittyy tämän lain 17 §:n uudelleenkirjoittamiseen, jonka talousvaliokunta on perustellut tässä mietinnössä. Talousvaliokunta ehdottaa, että 5 §:n 1 momenttiin lisätään uusi 5 kohta, jonka sanamuoto kuuluu seuraavasti "ilmoituksen tekijälle määrätyt julkiset varoitukset, rikemaksut ja seuraamusmaksut sekä sellaiset kiellot, joiden tehosteeksi on asetettu uhkasakko", ja että 4 kohtaan tehdään tarvittava tekninen mukautus. 

6 §. Rekisteröinnin edellytykset.

Pykälässä säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä Finanssivalvonnan on rekisteröitävä ilmoituksen tekijä joukkorahoituksen välittäjäksi. Perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden kannalta on tärkeää, että säännökset rekisteröinnin edellytyksistä ovat täsmälliset. Talousvaliokunta katsoo, että pykälää on siksi täsmennettävä poistamalla viittaus "muuhun maksukyvyttömyysmenettelyyn" ja luettelemalla ne kolme maksukyvyttömyysmenettelyä, jotka ovat yleistäytäntöönpanoa (konkurssi, yrityssaneeraus ja yksityishenkilön velkajärjestely).  

On selvää, ettei joukkorahoituksen välittäjä saa olla konkurssissa. Yrityksen saneerausmenettelyn rinnastaminen konkurssiin saattaa olla perusteltua sijoittajien suojaamiseksi, vaikka yleensä lainsäädännössä sitä ei ole säädetty esteeksi toimiluvan tai sitä vastaavan rekisteröinnin saamiselle. Koska yksityishenkilön velkajärjestely on vuoden 2015 alusta ollut tietyin — melko tiukoin — edellytyksin mahdollista pienimuotoista elinkeinotoimintaa harjoittaville yksityisille elinkeinon- ja ammatinharjoittajille myös elinkeinotoimintaan liittyvien velkojen osalta, on kuitenkin perusteltua asettaa yksityishenkilön velkajärjestely samaan asemaan kuin yrityssaneeraus. Yrityssaneeraus ja yksityishenkilön velkajärjestely ovat molemmat vakiintuneesti maksukyvyttömyysmenettelyjä.  

Talousvaliokunta ehdottaa, että yrityksen saneerausmenettely ja yksityishenkilön velkajärjestely ilmaistaan omana kohtanaan ja siten erotetaan konkurssista ja vaatimuksesta, että jos ilmoituksen tekijä on luonnollinen henkilö, hän on täysi-ikäinen eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole rajoitettu.  

Talousvaliokunta muistuttaa, että ulosotto on erillistäytäntöönpanoa eikä ole perusteltua katsoa ulosottoa esityksessä tarkoitetuksi maksukyvyttömyysmenettelyksi. Ulosottoasian vireille tuleminen ei myöskään välttämättä merkitse sitä, että yritys on maksukyvytön tai että sitä edes uhkaisi maksukyvyttömyys. 

Talousvaliokunta ehdottaa, että 6 §:n 1 momenttiin lisätään uusi kohta, jonka mukaan myös muiden pykälässä säädettyjen rekisteröinnin edellytysten on täytyttävä. Talousvaliokunta pitää myös tarpeellisena erikseen mainita ilmoituksen tekijän toimivaan johtoon ja merkittäviin omistajiin kuuluvien henkilöiden luotettavuusvaatimuksesta. Tämä ehdotetaan toteutettavaksi lain 7 §:n täydentämisellä. Samoin talousvaliokunta pitää tarpeellisena täsmentää vaatimuksia, joita edellytetään vaadittavalta vakuutukselta tai muulta vakuudelta. Tässä yhteydessä esikuvana voidaan pitää sijoituspalvelulain 6 luvun 1 §:n 4 momentin 2 kohtaa täsmentäen erityisesti vakuutuksen sisällöllisiä ja teknisiä vaatimuksia sekä ottaen huomioon suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ilmoituksen tekijän toiminnan laatu ja laajuus. Talousvaliokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentti muutetaan kuulumaan seuraavasti: "Finanssivalvonnan on rekisteröitävä ilmoituksen tekijä joukkorahoituksen välittäjäksi, jos:  

1. ilmoituksen tekijällä on oikeus harjoittaa elinkeinoa Suomessa; 

2. ilmoituksen tekijä ei ole konkurssissa ja, jos ilmoituksen tekijä on luonnollinen henkilö, hän on täysi-ikäinen eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole rajoitettu; 

3. ilmoituksen tekijä ei ole yrityksen saneerausmenettelyssä tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä; 

4. ilmoituksen tekijä on luotettava;  

5. ilmoituksen tekijällä on sellainen rahoitusmarkkinoiden toiminnan tuntemus, mikä joukkorahoituksen välityksen luonteeseen ja laajuuteen katsoen on tarpeen; 

6. muut tässä pykälässä säädetyt rekisteröinnin edellytykset täyttyvät." 

Talousvaliokunta ehdottaa, että edellä kuvatuin perustein pykälän 2 momentti saa seuraavan sanamuodon: "Rekisteröinnin edellytyksenä on lisäksi, että ilmoituksen tekijällä on oltava omaa pääomaa vähintään 50 000 euroa tai ilmoituksen tekijän toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen Finanssivalvonnan riittäväksi arvioima ammatillinen vastuuvakuutus, pankkitakaus tai muu vastaava vakuus. Vakuutuksenantajalla tai muun vakuuden antajalla on oltava kotipaikka ETA-valtiossa, jollei Finanssivalvonta hakemuksesta myönnä tästä poikkeusta. Vakuutuksen on lisäksi täytettävä seuraavat ehdot:  

1. vakuutus on voimassa niiden vahinkojen korvaamiseksi, joista joukkorahoituksen välittäjä on tämän lain mukaan vastuussa; 

2. vakuutuksen määrä on vähintään 1 000 000 euroa vahinkoa kohti ja yhteensä 1 500 000 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohti; 

3. jos vakuutukseen sisältyy omavastuu, vakuutuksenantaja suorittaa vakuutuskorvauksen vahingon kärsineelle omavastuuta vähentämättä; 

4. vakuutuksesta korvataan vahinko, joka on syntynyt vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena ja jonka korvaamisesta on esitetty kirjallinen vaatimus ilmoituksen tekijälle tai vakuutuksenantajalle vakuutuksen voimassaoloaikana tai kolmen vuoden kuluessa vakuutuksen päättymisestä." 

Lisäksi on tarpeen lisätä uusi 3 momentti, jolloin 6 §:n 3 momentista tulee 4 momentti ja vastaavasti 4 momentista 5 momentti, seuraavasti: "Jos joukkorahoituksen välittäjä aikoo vastaanottaa asiakasvaroja, rekisteröinnin edellytyksenä on lisäksi, että tämä kykenee säilyttämään ja käsittelemään asiakasvaroja 10 §:ssä edellytetyllä tavalla." 

7 §. Luotettavuus ja rahoitusmarkkinoiden toiminnan tuntemus.

Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että lain 6 ja 7 §:n keskinäistä suhdetta täsmennetään. Lain 7 §:n 1 momenttia on muutettava, ehdotetusta 2 momentista on poistettava maininta emoyhtiöstä ja vähemmistöosakkeenomistajien kuulumisesta toimivaan johtoon ja pykälään on lisättävä uusi 2 momentti. Tällöin ehdotetut pykälän 2 ja 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi. Pykälän 1 momentti saisi täten seuraavanlaisen muodon: "Ilmoituksen tekijää ei pidetä 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa edellytetyllä tavalla luotettavana, jos hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla viiden arviota edeltäneen vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen tai kolmen arviota edeltäneen vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, jonka voidaan katsoa osoittavan hänen olevan ilmeisen sopimaton välittämään joukkorahoitusta, toimimaan joukkorahoituksen välittäjän omistajana taikka toimimaan sen hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä, toimitusjohtajana tai toimitusjohtajan sijaisena taikka muussa ylimmässä johdossa, taikka jos hän on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton toimimaan mainitunlaisessa tehtävässä." 

Pykälään lisättäisiin kokonaan uusi 2 momentti: "Jos ilmoituksen tekijä on oikeushenkilö, vaatimus luotettavuudesta koskee toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä, muuta ylimpään johtoon kuuluvaa ja sitä, jolla on suoraan tai välillisesti vähintään kymmenesosa osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka vastaava omistus- tai määräämisvalta, jos kyseessä on muu yhteisö kuin osakeyhtiö." 

Pykälän 3 momentti saisi seuraavanlaisen muodon: "Vaatimus rahoitusmarkkinoiden toiminnan tuntemuksesta koskee hallitusta kokonaisuutena. Hallituksella sekä toimitusjohtajalla ja muulla toimivaan johtoon kuuluvalla on oltava sellainen yleinen rahoitusmarkkinoiden ja niihin liittyvien merkittävien riskien tuntemus kuin toiminnan laatuun ja laajuuteen katsoen on tarpeen. Toimivaan johtoon luetaan ilmoituksen tekijän toimitusjohtaja ja hänen sijaisensa, hallituksen jäsen ja varajäsen, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsen ja varajäsen, vastuunalainen yhtiömies sekä muu ylimpään johtoon kuuluva." 

Pykälän 4 momentti saisi seuraavanlaisen muodon: "Jos ilmoituksen tekijä harjoittaa myös muuta liiketoimintaa kuin joukkorahoituksen välitystä, vaatimus koskee vain niitä, jotka tosiasiallisesti vastaavat joukkorahoituksen välityksestä."  

8 §. Rekisteristä poistaminen.

Rekisteristä poistamista koskevaa 8 §:ää on muutettava sen johdosta, että rekisteröinnin edellytyksiä koskevaa 6 §:ää ehdotetaan muutettavaksi.  

Talousvaliokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentti muutetaan kuulumaan seuraavasti: "Finanssivalvonnan on poistettava joukkorahoituksen välittäjä rekisteristä, jos:  

1. joukkorahoituksen välittäjä on lopettanut toimintansa; 

2. 6 §:n 1 momentin 1, 2 ja 4 kohdassa säädetyt rekisteröinnin edellytykset eivät enää täyty; 

3. joukkorahoituksen välittäjä toimii toisen välikätenä; 

4. 6 §:n 1 momentin 5 kohdassa taikka 2 momentissa säädetty rekisteröinnin edellytys ei enää täyty eikä joukkorahoituksen välittäjä ole Finanssivalvonnan antamassa kehotuksessa asetetussa määräajassa täyttänyt edellytystä; tai  

5. joukkorahoituksen välittäjän tai sen ylimmän johdon toiminnassa ilmenee vakavia tai toistuvia laiminlyöntejä."  

9 §. Joukkorahoituksen välittäjän oikeus välittää laina- tai sijoitusmuotoista joukkorahoitusta.

Talousvaliokunta toteaa, että lakiehdotuksen 9 §:ää on syytä selkeyttää muun muassa sen varmistamiseksi, että pykälä on yhteensopiva MiFID 3 artiklassa säädetyn option ja sijoituspalvelulain säännösten kanssa. Option käytön edellytyksenä on, että poikkeuksen piiriin tulevien tahojen toimintaa säännellään kansallisella tasolla. Koska ehdotettua joukkorahoituslakia sovelletaan sen 1 §:n 1 momentin mukaisesti vain vastikkeellisen laina- tai sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen hankkimiseen, tarjoamiseen tai välittämiseen, ei joukkorahoituslain 9 §:n säännöksiä voida soveltaa mihin tahansa toimijaan, vaan vain Finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin merkittyyn joukkorahoituksen välittäjään.  

Lisäksi pykälästä on syytä poistaa ehdotettu 2 momentti, joka koskee siirtokelvottomia arvopapereita, jotka eivät ole arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettuja arvopapereita. Esityksen perusteluissa esimerkkeinä mainitut tavalliset velkakirjat ovat siirtokelpoisia, ellei siirtoa ole velkakirjassa kielletty, eivätkä ne ole lainkaan arvopapereita. Talousvaliokunta toteaa, että momentti on omiaan aiheuttamaan epäselvyyttä ja monimutkaistamaan arvopaperimarkkinoihin liittyvää jo nyt huomattavan monimutkaista ja vaikeaselkoista käsitteistöä. Momentti ei ole myöskään tarpeellinen, koska lakiehdotuksen 2 §:ään sisältyvät määritelmät laina- ja sijoitusmuotoisesta joukkorahoituksesta on kirjoitettu rahoitusvälineneutraalisti tarkoituksena mahdollistaa tapauskohtaisesti myös muiden kuin sijoituspalvelulaissa tai arvopaperimarkkinalaissa määriteltyjen sijoitusinstrumenttien käyttäminen saattamalla ne samalla myös riittäväksi arvioidun sijoittajansuojan piiriin. 

Talousvaliokunta ehdottaa, että 9 § muutetaan kuulumaan seuraavasti:  

1 momentti: "Joukkorahoituksen välittäjä, joka on merkitty Finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin, saa välittää laina- ja sijoitusmuotoista joukkorahoitusta."  

2 momentti: "Joukkorahoituksen välittäjä, joka on merkitty Finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin, saa myös sijoituspalvelulain 1 luvun 11 §:n 1 ja 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla välittää ja vastaanottaa mainitun lain 1 luvun 10 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja arvopapereita tai muita yhteissijoitusyritysten osuuksia koskevia toimeksiantoja sekä tarjota laina- ja sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen liittyvää sijoitusneuvontaa."  

3 momentti: "Edellä 2 momentissa tarkoitettuja toimeksiantoja välittäessään joukkorahoituksen välittäjän on noudatettava tämän lain 2 ja 3 luvun säännöksiä ja välitettävä saamansa toimeksiannot luottolaitokselle, rahastoyhtiölle, sijoituspalveluyritykselle tai vaihtoehtorahastojen hoitajalle taikka sellaisessa kolmannessa maassa toimiluvan saaneen sijoituspalveluyrityksen tai luottolaitoksen sivuliikkeelle, joka noudattaa sijoituspalvelulakia tai luottolaitostoiminnasta annettua lakia (610/2014) vastaavia toiminnan vakautta koskevia säännöksiä." 

4 momentti: "Edellä 1 momentissa tarkoitettuja palveluja saa tarjota Suomesta ETA-alueelle, jollei sitä ole toisessa ETA-valtiossa kielletty tai rajoitettu. Kolmansista maista säädetään erikseen."  

5 momentti: "Sijoituspalvelun tarjoajan oikeudesta käyttää joukkorahoituksen välittäjää sidonnaisasiamiehenään säädetään sijoituspalvelulain 7 luvun 7 §:ssä." 

3 luku. Asiakkaansuoja

10 §. Joukkorahoituksen välittäjän menettelytavat sekä velvollisuudet sijoittajaa kohtaan.

Pykälän 1 momentissa on lueteltu joukkorahoituksen välittäjän yleisiä velvoitteita. 

Pykälän 2 momentissa näitä yleisiä velvoitteita vielä täsmennetään viittauksilla muuhun lainsäädäntöön.  

Ehdotetun joukkorahoituslain perusteella rekisteröityvä elinkeinonharjoittaja ei ole sijoituspalveluyritys, eikä kategorista velvollisuutta sijoituspalvelulain 10 luvun 4 §:n mukaisen asiakasta koskevien tietojen hankkimista koskevan säännöksen ulottamiseen joukkorahoituksen välittäjään siten ole. On kuitenkin perusteltua edellyttää maltillisen rajan asettamista joukkorahoituksen välittäjän selonottovelvollisuuteen, jottei sijoittajien asiantuntemusta ja sijoituksen syitä tarvitse selvittää kaikkein pienimpien sijoitusten yhteydessä. Täten asianmukaisuusarvioinnista luovutaan joukkorahoituksen yhteydessä kaikkien pienimmissä (alle 2 000 euroa) sijoituksissa, ja se korvataan jokaiselle sijoituskierrokselle ja -kohteelle erikseen tapauskohtaisesti räätälöitävällä riskivaroituksella, josta sisällytetään vaatimus 21 §:n nojalla annettavaan valtiovarainministeriön asetukseen ja jolla täydennetään 1. lakiehdotuksen 10 §:n 3 momentin 2 kohdassa olevaa viittausta sijoituspalvelulain 10 luvun 5 §:ään.  

Ehdotettu asianmukaisuusarvioinnin tekemisestä poikkeamiseen oikeuttava raja-arvo on rahoituskierros- ja henkilösidonnainen. Riskivaroituksessa on kuvattava sijoituskierrokseen ja -kohteeseen, rahoitusvälinetyyppiin ja joukkorahoitukseen yleisesti liittyvät riskit mahdollisimman tarkasti ja ymmärrettävästi. Ehdotetulla asianmukaisuusarvioinnista poikkeamiseen oikeuttavalla raja-arvolla voidaan suhteellisuusperiaatteen mukaisesti saavuttaa tasapaino ei-ammattimaisten sijoittajien sijoittajansuojan ja toimialan toimintaedellytysten näkökulmasta. Jos raja-arvo ylittyy tietyllä yksittäisellä rahoituskierroksella ei-ammattimaisen sijoittajan osalta, niin arviointi edellyttää sijoituspalvelulain 10 luvun 4 §:n mukaisesti asiakkaan kokemuksen, sijoituspalvelun ja rahoitusvälineen luonteen sekä niihin liittyvän riskin huomioimista. Sen sijaan velvollisuutta sijoituspalvelulain 10 luvun 4 §:n 1 momentin soveltuvuustestin tekemiseen joukkorahoituksen välittäjällä ei ole, jos joukkorahoituksen välittäjä tarjoaa vain toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä koskevia palveluja. Muutoin esitetty 2 000 euron raja-arvo koskee myös selonottovelvollisuutta.  

Edellä kuvatuin perustein talousvaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momentti muutetaan seuraavasti: "Joukkorahoituksen välittäjän on noudatettava:  

1. 18 §:n 1 momentissa tarkoitettua hyvää joukkorahoitustapaa,  

2. sijoituspalvelulain 7 luvun 10 §:n säännöksiä eturistiriitatilanteiden hallinnasta, 

3. sijoituspalvelulain 10 luvun 4 §:n säännöksiä asiakasta koskevien tietojen hankkimisesta, jos sijoitus ylittää 2 000 euroa, 5 §:n säännöksiä tiedonantovelvollisuudesta, 9 §:n säännöksiä liiketoimista ja palveluista säilytettävistä tiedoista, 10 §:n säännöksiä puhelujen tallentamisesta ja 13 §:n säännöksiä asiakasvalitusten käsittelystä." 

Talousvaliokunta katsoo, että 10 §:n 3 momentin toista virkettä on syytä tarkistaa sen varmistamiseksi, että säännökset asiakasvarojen luotettavasta käsittelystä ovat kattavat ja koskevat kaikentyyppistä lakiehdotuksen soveltamisalaan kuuluvaa joukkorahoitustoimintaa. Valiokunta ehdottaa, että 3 momentti muutetaan seuraavasti:  

"Joukkorahoituksen välittäjä, joka 9 §:n 2 momentin mukaisesti välittää ja vastaanottaa arvopapereita tai muita yhteissijoitusyritysten osuuksia koskevia toimeksiantoja tai tarjoaa laina- ja sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen liittyvää sijoitusneuvontaa, ei saa hallinnoida eikä pitää hallussaan asiakkaansa rahoitusvälineitä tai rahavaroja (asiakasvarat) eikä olla velkaa asiakkaalleen. Jos joukkorahoituksen välittäjä muutoin toiminnassaan hallinnoi asiakasvaroja, sen on järjestettävä sen haltuun luovutettujen asiakasvarojen säilyttäminen ja käsittely luotettavalla tavalla.  

Joukkorahoituksen välittäjän on erityisesti huolehdittava siitä, että: 

1. asiakasvarat pidetään erillään sen omista varoista;  

2. asiakasvaroista pidetään kirjaa siten, että kunkin asiakkaan asiakasvarat on eritelty muiden asiakkaiden varoista;  

3. asiakasvarat talletetaan Suomessa tai muussa ETA-valtiossa toimiluvan saaneessa talletuspankissa olevalle pankkitilille." 

11 §. Tiedonantovelvollisuus.

Joukkorahoituksen varainhankinnassa keskimäärin tavoiteltavan rahoitusmäärän koko vastaa tavanomaista esitteen laatimiskustannusta. Arvopaperimarkkinalain mukainen tiedonantovelvollisuus ei siten ole tarkoituksenmukainen joukkorahoituksen kontekstissa. Pykälän 2 momentin perusteluissa todetaan, että velvollisuus huolehtia joukkorahoituksen saajaa koskevien oikeiden ja riittävien tietojen hankkimisesta kohdistuu myös joukkorahoituksen välittäjään, jonka on tarpeen tehdä tapauskohtaisesti riittäväksi arvioitu, mutta ei välttämättä täydellinen yritystarkastus joukkorahoituksen saajassa.  

Talousvaliokunta täsmentää lainkohdassa mainittua joukkorahoituksen välittäjän velvollisuuden sisältöä suorittaa yritystarkastus joukkorahoituksen saajasta seuraavin huomautuksin: Joukkorahoituksen välittäjän on arvioitava joukkorahoituksen saajan julkistamat tiedot ja varmistuttava riittävällä tasolla niiden oikeellisuudesta. Tapauskohtaisesti on otettava huomioon joukkorahoituksen saajan yritysmuoto, taloudellinen tilanne sekä sijoittajille tarjottava rahoitusvälinetyyppi. Käytännössä joukkorahoituksen välittäjältä tulee edellyttää, että tämä tarkastaa kaikista julkisista rekistereistä löytyvät tiedot joukkorahoituksen saajasta ja tämän toimivasta johdosta varmistaakseen, että joukkorahoituksen saaja on antanut oikeat ja riittävät tiedot seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan yrityksen arvoon tai takaisinmaksukykyyn.  

Lisäksi voidaan edellyttää, että joukkorahoituksen välittäjä tarkastaa yrityksen taloudellisen tilanteen joukkorahoituksen saajasta tehdyn tuoreen tilintarkastuskertomuksen perusteella ja hankkimalla tarvittavat tiedot joukkorahoituksen saajan rahoitusasemasta ja luottokelpoisuudesta. Joukkorahoituksen välittäjän on huolellisesti tutustuttava joukkorahoituksen saajan liiketoimintasuunnitelmaan ja yrityksen keskeisiin tunnuslukuihin, kuten tulosennusteisiin. Sen sijaan joukkorahoituksen saajan kolmansien kanssa tekemiä sopimuksia joukkorahoituksen välittäjän ei ole välttämätöntä tarkastaa.  

Joukkorahoituksen saajalle ja välittäjälle on tarpeen säätää velvollisuus antaa viipymättä tieto omassa taloudellisessa tilanteessaan tapahtuneista olennaisista muutoksista ja muista seikoista, jotka vaikuttavat niiden velvollisuuksien täyttämiseen erityisesti suhteessa sijoittajiin. Ehdotus vastaa pitkälti liikkeeseenlaskijalle arvopaperimarkkinalaissa asetettua mutta huomattavasti laajempaa ja yksityiskohtaisempaa tiedonantovelvollisuutta, kuten velvollisuutta huolehtia siitä, että markkinoilla toimivilla sijoittajilla on riittävät, oikeat ja ajanmukaiset tiedot perusteltujen sijoituspäätöksien tekemiseksi. Tiedonantovelvollisuuden asema korostuu erityisesti ei-ammattimaisten sijoittajien kohdalla, joilla on ammattimaisiin sijoittajiin nähden huomattavasti rajallisemmat resurssit aktiivisesti seurata ja saada tietoa joukkorahoituksen saajan ja joukkorahoituksen välittäjän toiminnasta ja tilasta. 

Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että 11 §:ssä säädettyjen tiedonantovelvollisuuksien lisäksi joukkorahoituksen välittäjää voivat tapauksesta riippuen koskea myös rahoituspalvelujen etämyyntidirektiiviin (2002/65/EY) perustuvat kuluttajansuojalain 6 a luvun säännökset.  

Näillä perusteilla talousvaliokunta ehdottaa, että pykälän 3 momentti muutetaan kuulumaan seuraavasti: "Joukkorahoituksen saajalla ja joukkorahoituksen välittäjällä on velvollisuus julkistaa viipymättä tieto omassa taloudellisessa tilanteessaan tapahtuneista olennaisista muutoksista ja muista seikoista, jotka vaikuttavat niiden velvollisuuksien täyttämiseen." 

12 §. Asiakkaan tunteminen.

Yhdenmukaisesti tämän lain 6 §:ään ehdotettujen muutosten kanssa talousvaliokunta toteaa, että pykälän 2 momenttia on täsmennettävä poistamalla viittaus "muuhun maksukyvyttömyysmenettelyyn" ja mainitsemalla maksukyvyttömyysmenettelyistä vain konkurssi, johon säännöstä on tarkoitus soveltaa. Näin on selvää, että joukkorahoituksen saaja voi olla yrityksen saneerausmenettelyssä tai elinkeinonharjoittajan velkajärjestelyssä.  

Talousvaliokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia kuulumaan seuraavasti: "Joukkorahoituksen välittäjä ei saa välittää joukkorahoitusta tai muutoin osallistua varainhankintaan joukkorahoituksen saajalle, joka on konkurssissa." 

13 §. Valvonta.

Etelä-Suomen aluehallintovirastolla on hyvin rajatut kuluttajansuojalain (38/1978) 2 ja 7 luvussa säädetyt tehtävät kuluttajansuojalainsäädännön noudattamisen valvonnassa. Lisäksi ESAVI toimii eräiden luotonantajien rekisteröinnistä annetun lain mukaisena rekisteri- ja valvontaviranomaisena. Näiden syiden vuoksi talousvaliokunta esittää ESAVIn poistamista pykälän 2 momentin tarkoittamana valvontaviranomaisena. Vastaava muutos on tehtävä myös hallituksen esityksen 4. lakiehdotuksen 46 §:n 1 ja 2 momenttiin.  

13 §:n 2 momentti kuuluisi seuraavasti: "Lisäksi kuluttaja-asiamies valvoo lain noudattamista, jos joukkorahoituksen välittäjän asiakkaana on kuluttaja."  

Lisäksi talousvaliokunta ehdottaa, että Finanssivalvonnan valtuuksia täydennetään vakuutusedustajista annetun lain (570/2005) 46 §:n mukaisesti lisäämällä 13 §:ään uusi 4 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonnalla on oikeus saada sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 46 §:ssä tarkoitetusta sakkorekisteristä tiedot, jotka ovat tarpeen 6 ja 7 §:ssä säädettyjen edellytysten selvittämiseksi. Oikeudesta saada tietoja rikosrekisteristä säädetään erikseen. Luotettavuuden arviointiin liittyvät rikosrekisteritiedot voidaan luovuttaa Finanssivalvonnalle rikosrekisterilain (770/1993) 4 a §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla.  

Uusi 4 momentti kuuluisi seuraavasti: "Finanssivalvonnalla on oikeus saada sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 46 §:ssä tarkoitetusta sakkorekisteristä tiedot, jotka ovat tarpeen 6 ja 7 §:ssä säädettyjen edellytysten selvittämiseksi. Oikeudesta saada tietoja rikosrekisteristä säädetään erikseen." 

14 §. Rangaistussäännökset.

Pykälän mukaan tahalliset tai törkeää huolimattomuutta osoittavat tekomuodot sanktioitaisiin vankeusuhkaisiksi. Vankeusuhkaisia rangaistussäännöksiä koskevasta periaatteesta — vankeusuhkaiset rangaistussäännökset tulee keskittää rikoslakiin, ellei poikkeamiseen ole painavia yhteiskunnallisia perusteita — on arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä katsottu voitavan poiketa, kuten myös luottolaitostoiminnasta annettua lakia uudistettaessa.  

Painavaa yhteiskunnallista tarvetta voidaan tämän pykälän rangaistussäännöksessä siten perustella rahoitusmarkkinoita koskevan sääntelyn johdonmukaisuudella ja yhtenäisyydellä, uuden rahoitusmuodon korkeariskisyyden haitallisten vaikutusten estämisellä ja joukkorahoituksen uskottavuuden ylläpitämisellä. Esitys ei ole nykyistä rahoitusmarkkinasääntelyä ankarampi eivätkä rangaistavaksi säädettävät teot moitittavuudeltaan vähäisempiä kuin muussa rahoitusmarkkinasääntelyssä kielletyiksi säädetyt teot. Törkeä huolimattomuus on lisäksi tahallisuutta helpompi osoittaa toteen, mikä rahoitusmarkkinoiden sääntelyn monimutkaisuus ja yksityiskohtaisuus huomioon ottaen on varsin merkityksellinen seikka.  

Arvopaperimarkkinoita koskevien rangaistussäännösten rangaistusvastuun rajoittamista tahallisuuteen on viimeksi pidetty ongelmallisena markkinoiden väärinkäyttöön liittyvän EU-sääntelyn täytäntöönpanoa koskevassa esityksessä (HE 65/2016 vp, s. 45): "Arvopaperimarkkinarikoksia aiemmin uudistettaessa (HE 254/1998 vp) jo katsottiin, että rangaistavuuden aina edellyttäessä tahallisuuden osoittamista, monet markkinoiden luotettavuutta heikentävät teot jäisivät tosiasiallisesti vaille rangaistusuhkaa. Rangaistussäännöksen tahallisuusedellytys voisi myös tarpeettomasti ehkäistä epäiltyjen tapausten käsittelemistä rikosoikeudellisessa prosessissa, hallinnollisessa prosessissa vaadittavan alemman syyksiluettavuuden vaatimuksen vuoksi."  

Törkeä huolimattomuus on tyypillinen rangaistusvastuun määräytymisperuste rahoitusmarkkinoiden lainsäädännössä. Jos tästä luovutaan, herää kysymys, miksi joukkorahoitusrikos olisi lievemmin sanktioitu kuin muut moitittavat teot rahoitusmarkkinoilla. Talousvaliokunta haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota yleisempään kysymykseen rahoitusmarkkinoiden lainsäädännön rangaistussäännösten kokonaisarvioinnin tarpeesta. Joka tapauksessa keskittämisperiaatteesta poikettaessa on yleensä mahdollista käyttää vain matalia vankeusrangaistusuhkia. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden arvioinnin kannalta merkittävää on enimmäisrangaistuksen ohella tunnusmerkistön ulottuvuus ja vaadittavan syyksiluettavuuden aste.  

14 §:n sanamuodon perusteella jää epäselväksi, koskeeko esimerkiksi syyksiluettavuusvaatimus, ilman rekisteröintiä -tunnusmerkki ja 2 luvun vastaisuutta koskeva tunnusmerkki kaikkia tekotapoja vai vain joitakin niistä. Varsin lyhyet perustelut eivät tunnusmerkistön sisältöä sanottavasti avaa. Säännöstä onkin aihetta muuttaa ainakin niin, että jos syyksiluettavuuden aste rikoslain 3 luvun 5 §:n säännökset huomioon ottaen mainitaan, säännös alkaa sillä. Lisäksi 1 momentin muotoilussa on otettava huomioon 12 §:ään tehtävä muutos liittyen maksukyvyttömyysmenettelyjen yksilöimiseen.  

Talousvaliokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentti muutetaan kuulumaan seuraavasti: "Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta 1) 2 luvun säännösten vastaisesti ilman rekisteröintiä välittää joukkorahoitusta tai 2) 12 §:n 2 momentin vastaisesti hankkii joukkorahoituksella varoja sellaiselle joukkorahoituksen saajalle, joka on konkurssissa, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, joukkorahoitusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi." 

15 §. Rikemaksu ja seuraamusmaksu.

Talousvaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momentti muutetaan vastaamaan 10 §:n 2 momenttiin ehdotettua muutosta seuraavasti: "Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä ja päätöksiä, joiden laiminlyönnistä tai rikkomisesta määrätään seuraamusmaksu, ovat: 

1. tämän lain 10 §:ssä mainitut sijoituspalvelulain 7 luvun 10 §:n säännökset eturistiriitojen hallinnasta; 

2. tämän lain 10 §:ssä mainitut sijoituspalvelulain 10 luvun 4 §:n säännökset asiakasta koskevien tietojen hankkimisesta, jos sijoitus ylittää 2 000 euroa, 5 §:n säännökset tiedonantovelvollisuudesta, 9 §:n säännökset liiketoimista ja palveluista säilytettävistä tiedoista, 10 §:n säännökset puhelujen tallentamisesta ja 13 §:n säännökset asiakasvalitusten käsittelystä;  

3. tämän lain 10 §:ssä tarkoitetut säännökset asiakasvarojen hallinnasta ja hallussapidosta, 12 §:n säännökset asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta sekä 11 §:n säännökset ja 21 §:n nojalla annetut säännökset tiedonantovelvollisuudesta. " 

16 §. Vahingonkorvausvelvollisuus.

Pykälän 2 momentin mukaan joukkorahoituksen välittäjän ja joukkorahoituksen saajan hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja ovat velvollisia korvaamaan vahingon, jonka he ovat tehtävässään tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaneet rikkomalla ehdotetun joukkorahoituslain tai sen nojalla annettuja säännöksiä. Vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksenä on, että vahingon on aiheuduttava joukkorahoituksen välittäjälle tai sen osakkeenomistajalle, yhtiömiehelle tai jäsenelle taikka muulle henkilölle. Talousvaliokunta ehdottaa, että 2 momentti selvennetään ja lyhennetään seuraavasti: "Sijoittajalla on oikeus vaatia korvausta hänelle aiheutuneesta vahingosta myös joukkorahoituksen välittäjän toimitusjohtajalta, hallituksen jäseneltä tai siihen rinnastettavan toimielimen jäseneltä sekä vastuunalaiselta yhtiömieheltä, jos vahinko on johtunut siitä, että tämä on tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt huolehtia siitä, että toiminnassa noudatetaan 10 §:n 3 momentissa tarkoitettua kieltoa vastaanottaa asiakasvaroja, ja siitä, että asiakasvaroja säilytetään ja käsitellään mainitussa säännöksessä edellytetyllä tavalla. Vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti."  

Talousvaliokunta ehdottaa lisäksi että tilintarkastajan vahingonkorvausvastuuta koskeva 3 momentti poistetaan ja 4 momentti muutetaan, jolloin 4 momentti muuttuu 3 momentiksi. Muutettu 3 momentti olisi seuraavanlainen: "Vahingonkorvauksen sovitteluun ja korvausvastuun jakaantumiseen kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken sovelletaan, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 2 ja 6 luvussa säädetään." 

17 §. Rekisterin tietojen saaminen verkkopalveluna.

Talousvaliokunta ehdottaa 17 §:n korvaamista asunto-omaisuuteen liittyviä luotonvälittäjiä koskevaan lakiluonnokseen sisältyvällä tietojen saatavilla pitoa koskevalla pykälällä (HE 77/2016 vp, 2. lakiehdotuksen 10 §). 17 § uudelleen laadittuna kuuluisi seuraavasti:  

"17 §. Tietojen saatavilla pitäminen. Sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n 3 momentissa säädetään, rekisteristä saa luovuttaa henkilötietoja tulosteena taikka saattaa ne yleisesti saataville sähköisen tietoverkon kautta tai luovuttaa ne muutoin sähköisessä muodossa. Tieto henkilötunnuksesta saadaan kuitenkin luovuttaa tämän lain nojalla vain, jos tieto annetaan tulosteena tai teknisenä tallenteena ja jos luovutuksensaajalla on oikeus henkilötunnuksen käsittelyyn henkilötietolain (523/1999) 13 §:n tai muun lain nojalla.  

Seuraavat rekisteriin merkityt tiedot Finanssivalvonnan on kuitenkin pidettävä yleisesti saatavilla sähköisen tietoverkon avulla: 

1. elinkeinonharjoittajan nimi sekä toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste, päätoimipaikka ja niiden toimipaikkojen käyntiosoite, joissa joukkorahoitusta välitetään; 

2. toimitusjohtajan ja hänen sijaisensa nimi, hallituksen jäsenten ja varajäsenten nimet, hallitukseen rinnastettavan toimielimen jäsenten ja varajäsenten nimet sekä vastuunalaiset yhtiömiehet; 

3. rekisteröinnin päivämäärä; 

4. ilmoituksen tekijälle määrätyt julkiset varoitukset, rikemaksut ja seuraamusmaksut sekä sellaiset kiellot, joiden tehosteeksi on asetettu uhkasakko." 

20 §. Muutoksenhaku.

Muutoksenhausta säädetään rahoitusmarkkinalainsäädännölle tyypillisesti viittaamalla hallintolainkäyttölakiin (586/1996) ja Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 73 §:ään. Viittaustekniikka hallintolainkäyttölakiin ja Finanssivalvonnasta annettuun lakiin vastaa sinänsä muuta rahoitusmarkkinalainsäädäntöä, mutta siitä voidaan poiketa, koska ehdotettu joukkorahoituslaki on kokonaan uusi.  

Talousvaliokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentti lyhennetään kuulumaan seuraavasti: "Muutoksenhausta Finanssivalvonnan tämän lain nojalla antamaan päätökseen säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 73 §:ssä." 

1 luku. Yleiset säännökset

2 §. Poikkeukset lain soveltamisalasta.

Talousvaliokunta ehdottaa, että hallituksen esityksen ehdottama muutos pykälään poistetaan. 

2 luku. Oikeus tarjota sijoituspalvelua

2 §. Sijoituspalvelun tarjoaminen muun luvan nojalla.

Talousvaliokunta ehdottaa, että pykälään lisätään uusi 5 momentti seuraavasti: "Sen estämättä, mitä 1 §:ssä säädetään, joukkorahoituslaissa ( / ) tarkoitettu joukkorahoituksen välittäjä, joka on rekisteröity Finanssivalvonnan ylläpitämään joukkorahoituksen välittäjien rekisteriin, saa tarjota toimeksiantojen välitystä ja vastaanottamista 1 luvun 10 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla rahoitusvälineillä sekä laina- ja sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen liittyvää sijoitusneuvontaa siten kuin joukkorahoituslaissa säädetään. " 

6 luku. Sijoituspalvelun tarjoamisen taloudelliset toimintaedellytykset ja talouden vakauden valvonta

1 §. Vähimmäispääoma.

Pääomavaatimuksesta, 50 000 euroa, säädetään jo 1. lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentissa.  

Talousvaliokunta ehdottaa 2 momentin muutosehdotuksen poistamista ja esittää huomion kiinnittämistä asian kokonaistarkastelun tarpeeseen esimerkiksi MiFID II:n täytäntöönpanon yhteydessä.  

11 luku. Sijoittajien korvausrahasto

2 §. Korvausrahaston säännöt.

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty hyvin yhdensuuntaisesti näkemyksiä sijoittajien korvausrahastoa koskevan sääntelyn kokonaisuudistuksen tarpeesta. Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksen mukainen pykälään kohdistuva muutosehdotus on epätyydyttävä, ja ehdottaa muutosesityksen hylkäämistä korostaen kuitenkin sijoittajien korvausrahastoa koskevan kansallisen sääntelyn muutostarpeiden arvioinnin tärkeyttä.  

5 luku. Rekisteröinti

2 §. Finanssivalvonnan rekisteri.

Talousvaliokunta ehdottaa pykälän 5 kohdan ilmaisuvirheen korjaamista, jolloin sanamuoto olisi seuraavanlainen: "Finanssivalvonta ylläpitää julkista rekisteriä: 5) 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetuista eurooppalaisista pitkäaikaissijoitusrahastoista, joiden mainitussa pykälässä tarkoitetun asetuksen mukainen kotipaikka on Suomessa." 

2 luku. Oikeus luottolaitostoimintaan ja muuhun varainhankintaan yleisöltä

3 §. Rekisteröitymisvelvollisuus.

Luottolaitoksen yksinoikeutta takaisinmaksettavien varojen vastaanottamiseen koskevat poikkeukset Luottolaitostoiminnasta annetun lain 2 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan "osakeyhtiö ja osuuskunta saavat lisäksi 2 §:n estämättä hankkia yleisöltä takaisinmaksettavia varoja tarjoamalla muita kuin vaadittaessa takaisinmaksettavia velkasitoumuksia. Jos tällaisia velkasitoumuksia tarjotaan yleisölle muulla tavoin kuin laskemalla yleiseen liikkeeseen arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettuja arvopapereita, osakeyhtiön tai osuuskunnan on laadittava ja julkistettava osavuosikatsaus, tilinpäätös ja tilinpäätöstiedote noudattaen arvopaperimarkkinalain 7 luvun 5—13 §:ää. Poikkeamiseen tässä pykälässä säädetystä tiedonantovelvollisuudesta sovelletaan arvopaperimarkkinalain 7 luvun 18 §:ää."  

Talousvaliokunta ehdottaa momenttia täydennettävän vastaavasti, jolloin momentin sanamuoto kuuluu seuraavasti: "Osakeyhtiö, osuuskunta, kommandiittiyhtiö, avoin yhtiö, eurooppayhtiölaissa (742/2004) tarkoitettu eurooppayhtiö, eurooppaosuuskuntalaissa (906/2006) tarkoitettu eurooppaosuuskunta, yhdistys tai säätiö saa lisäksi 2 §:n estämättä hankkia yleisöltä takaisinmaksettavia varoja tarjoamalla muita kuin vaadittaessa takaisinmaksettavia velkasitoumuksia. Jos tällaisia velkasitoumuksia tarjotaan yleisölle muulla tavoin kuin laskemalla yleiseen liikkeeseen arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettuja arvopapereita, osakeyhtiön, osuuskunnan, kommandiittiyhtiön, avoimen yhtiön, eurooppayhtiölaissa (742/2004) tarkoitetun eurooppayhtiön, eurooppaosuuskuntalaissa (906/2006) tarkoitetun eurooppaosuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön on laadittava ja julkistettava osavuosikatsaus, tilinpäätös ja tilinpäätöstiedote noudattaen arvopaperimarkkinalain 7 luvun 5—13 §:ää. Poikkeamiseen tässä pykälässä säädetystä tiedonantovelvollisuudesta sovelletaan arvopaperimarkkinalain 7 luvun 18 §:ää."