Talousvaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä 1. ja 5. lakiehdotukseen tehtävin muutoksin. Lisäksi valiokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi yhden lausuman.
Lähtökohdat.
Esityksen tavoitteena on päivittää kirjanpitolaki vastaamaan uutta tilinpäätösdirektiiviä (2013/34/EU) ja tapahtunutta kirjanpidollisten menetelmien teknologista kehitystä. Muutokset on pyritty tekemään niin, ettei voimassa olevaa sääntelyä ja lain rakennetta ole tarpeettomasti muutettu.
Talousvaliokunta katsoo, että esityksessä on erityisen hyvin otettu huomioon pien- ja mikroyritykset ja pyritty vähentämään niiden hallinnollista taakkaa EU-sääntelyn asettamissa rajoissa. Direktiivin sallimia joustoja on hyödynnetty tinkimättä kuitenkaan tilinpäätössääntelyn keskeisestä tavoitteesta eli "oikean ja riittävän kuvan" antamisesta.
Pien- ja mikroyrityksille suunnatuista joustoelementeistä mainittakoon liikkeen- ja ammatinharjoittajan vapauttaminen tilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta, luopuminen paperisesta tasekirjasta, muutokset pääomalainan esitystapaan taseessa sekä erillinen asetus pien- ja mikroyritysten tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista. Edellä mainittu asetus toimii samalla selkeänä tilinpäätöksenlaatijan tarkistuslistana. Kun pien- ja mikroyrityksen kokorajoja (1. lakiehdotuksen 1 luvun 4 a ja 4 b §) on samalla nostettu, kuuluu suurin osa yrityskannastamme näiden lievennysten piiriinPienyritys-määritelmän piiriin kuuluu yli 97 prosenttia yrityskannastamme ja yli 76 prosenttia yrityskannastamme mikroyrityksiä..
Direktiivin voimaan saattamiseksi on laadittu lisäksi uusi erillislakiehdotus erityisen vuosiselvityksen antamisvelvoitteesta. Velvoite kohdistuu suuriin kaivannaisteollisuutta ja aarniometsien hakkuuta harjoittaviin yrityksiin (2. lakiehdotuksen 1 ja 2 §). Näiden yritysten tulee raportoida maakohtaisesti eri maiden hallituksille ja niiden alaisille tahoille maksamansa rahasummat. Sääntelyn tavoitteena on ehkäistä luonnonvaroihin liittyvää korruptiota ja veronkiertoa.
Talousvaliokunta pitää esityksen lähtökohtia sääntelyn selkeyttämisestä ja hallinnollisen taakan vähentämisestä erittäin kannatettavina. Valiokunta nostaa jäljempänä esille keskeisimpiä asian valmistelun yhteydessä esille tulleita seikkoja. Lisäksi valiokunta on yksityiskohtaisissa perusteluissa selventänyt joitakin yksittäisiä tulkintakysymyksiä.
Murrettu tilikausi.
Voimassa olevan sääntelyn mukaan tilikauden on vastattava kalenterivuotta silloin, kun ammatinharjoittaja noudattaa yhdenkertaista kirjanpitoa. Kaikissa muissa tapauksissa tilikausi on voinut olla muukin 12 kuukauden mittainen jakso. Esitys (1. lakiehdotuksen 1 luvun 4 §:n uusi 3 momentti) poistaisi tämän jouston ammatin- ja liikkeenharjoittajilta edellyttämällä, että tilikausi on aina kalenterivuosi. Talousvaliokunta toteaa, että tämänkaltainen muutos rajoittaisi tarpeettomasti yrittäjän mahdollisuuksia valita tilikausi liiketaloudellisin perustein. Lisäksi näin nopeasti voimaan saatettuna muutos saattaisi vaikuttaa merkittävästi myös yrittäjien verotukseen. Saman kalenterivuoden aikana päättyisi kaksi tilikautta, jolloin ne verotettaisiin samalla kertaa ja verotuksen kohteena olisi näin yli 12 kuukauden tulokertymä. Toiminimimuotoisilla elinkeinonharjoittajilla tämä saattaisi merkitä tavanomaista ankarampaa verokohtelua ansiotuloveron progression vuoksi. Menettely saattaisi vaikuttaa myös maksimipoistojen hyödyntämiseen.
Edellä mainittujen negatiivisten vaikutusten välttämiseksi talousvaliokunta esittää, että nykyinen joustomahdollisuus säilytetään siten, että kahdenkertaista kirjanpitoa noudattavan ammatin- ja liikkeenharjoittajan tilikausi voi poiketa kalenterivuodesta. Jos tilikautena on muu kuin kalenterivuosi, siltä tulee laatia tilinpäätös. Valiokunta on tehnyt tämänsisältöiset muutokset 1. lakiehdotuksen 1 luvun 4 §:ään.
Oikea ja riittävä kuva.
Voimassa olevan sääntelyn tapaan esitys edellyttää (1. lakiehdotuksen 3 luvun 2 §), että tilinpäätös ja toimintakertomus antavat yhdessä oikean ja riittävän kuvan kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta olennaisuusperiaatteen mukaisesti ottaen huomioon kirjanpitovelvollisen harjoittaman toiminnan laatu ja laajuus. Esityksen mukaisesti pien- ja mikroyritysten ei tarvitse antaa toimintakertomusta (1. lakiehdotuksen 3 luvun 1 §:n 3 momentti), joten lukumääräisesti suurin osa yrityskannastamme rajautuu sääntelyn ulkopuolelle.
Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista on kyseenalaistanut tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen nykyisenkaltaisen kytkennän ja katsonut, että esitys on tältä osin tilinpäätösdirektiivin ja kansainvälisen käytännön vastainen. Esityksen on arvioitu myös rajoittavan toimintakertomuksen sisällön kehittämistä erityisesti ei-taloudellisten, kuten yrityksen yhteiskuntavastuuta ja hyvää hallintoa koskevien, selvitysten osalta. Kriittisesti esitykseen suhtautuvien näkemyksenä on, että toimintakertomuksen varsinaisesta tilintarkastuksesta tulisi luopua ja tilinpäätöksen tulisi näin yksinään antaa oikea ja riittävä kuva toiminnasta.
Talousvaliokunta pitää edellä mainittuja näkemyksiä perusteltuina. Toisaalta valiokunta katsoo, ettei nykykäytäntöä voida muuttaa pelkästään kirjanpitosääntelyä muuttamalla, vaan tarve on ensisijassa rajata tilintarkastusvelvoitetta. Voimassa olevan tilintarkastuslain (459/2007) mukaisesti (15 §) tilintarkastuskertomuksessa on lausuttava siitä, antavatko tilinpäätös ja toimintakertomus noudatetun tilinpäätössäännöstön mukaisesti oikeat ja riittävät tiedot yhteisön tai säätiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.
Jotta varsinainen tilintarkastus voidaan kohdistaa yksinomaan tilinpäätökseen, tulee tilintarkastuslakia muuttaa. Sääntelyn selkeyden varmistamiseksi valiokunta pitää perusteltuna, että tarvittavat muutokset eri lakeihin tehdään parhaillaan vireillä olevan tilintarkastuslain muutoshankkeen yhteydessä. Muutosta tehtäessä on otettava huomioon, ettei edellä oleva poista tilintarkastajan velvollisuutta lisäksi varmistua siitä, että toimintakertomus on tilintarkastusdirektiivin mukaisesti (direktiivin 34 artikla) yhdenmukainen ("consistent") tilinpäätöksen kanssa. Tilintarkastajan tulee eri direktiiveissä olevien vaatimusten johdosta läpikäydä toimintakertomus ja varmistaa, että siinä on annettu säädöksissä edellytetyt tiedot. Valiokunta esittää, että eduskunta hyväksyy edellä olevaan liittyvän lausuman. (Valiokunnan lausumaehdotus)
Verotus.
Vaikka kirjanpitosääntelyä helpotetaan esityksessä ehdotetulla tavalla, hyödyt eivät välttämättä toteudu täysimääräisesti verotukseen liittyvien vaatimusten vuoksi. Esitys laajentaa mm. maksuperusteen käyttömahdollisuutta kirjanpidossa, mutta verottaja edellyttää edelleen suoriteperusteen käyttämistä. Ainoastaan ammatinharjoittajaan, joka käyttää yhdenkertaista kirjanpitoa, voidaan verotuksessa soveltaa maksuperustetta tietyin rajoituksin (elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 27 a §). Samoin jää verottajan tapauskohtaisesti ratkaistavaksi, miten verotuksellisesti kohdellaan esimerkiksi uutta mahdollisuutta merkitä pääomalaina taseeseen.
Jotta yrityksille suunnatut kirjanpitoon liittyvät helpotukset voitaisiin täysimääräisesti hyödyntää, se edellyttää, että myös verotusmenettelyjä kehitetään. Yrittäjän ennakoitavissa tulee olla, miten tietyt kirjanpidolliset perusratkaisut arvioidaan verotuksessa. Valiokunta katsoo, että erityisesti pieniä yrityksiä ajatellen on tarpeen valmistella tähän liittyvät selkeät ohjeet. Lisäksi talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että edellä mainitussa elinkeinoverolain 27 a §:ssä viitataan virheellisesti jo kumottuihin kirjanpitolain pykäliin.
Kirjanpitolautakunta.
Kuten tälläkin hetkellä, tulee uuden sääntelyn yhdenmukainen ja ennakoitava tulkinta edellyttämään tuekseen kirjanpitolautakunnan antamaa tarkempaa ohjeistusta. Tällaisia asiakokonaisuuksia ovat saadun selvityksen perusteella mm. 1. lakiehdotuksen 5 luvun 5 c §:n pääomalainaa ja saman luvun 8 §:n tutkimus- ja kehittämismenojen jaksottamista koskeva sääntely.
Asetusluonnokset.
Hallituksen esityksen liitteenä on kaksi asetusluonnosta. Asetus pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista sisältää edellä todetulla tavalla tälle yritysryhmälle asetettavat kevennetyt velvoitteet tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista. Lisäksi luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi mikroyrityksille (1 luvun 3 §:n 2 momentti) ns. suojasatama, jonka mukaisesti mikroyritykseltä ei voida vaatia jälkikäteen lisätietoja, mikäli yritys on laatinut tilinpäätöksensä asetuksessa edellytetyn mukaisesti. Talousvaliokunta katsoo, että asetus joustavoittaa ja helpottaa perustellulla tavalla pien- ja mikroyritysten toimintaa. Se karsii tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja asettaa selkeät puitteet kirjanpidolle. Suojasatamaan liittyvän sääntelyn osalta valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että sen soveltamisalaa laajennettaisiin koskemaan kaikkia mikroyritysten yhteisömuotoja.
Toiseen asetusluonnokseen (valtioneuvoston asetus kirjanpitolain muuttamisesta) liittyen valiokunta katsoo, että sääntelyssä tulee selkeyttää, mitä sääntelyä sovelletaan pien- ja suuryritysmääritelmien väliin jääviin keskikokoisiin yrityksiin.