Hallitus esittää, että perintöjen ja lahjojen verotusta alennettaisiin veroasteikkojen kaikissa portaissa, mikä vähentää valtion verotuottoja noin 58 miljoonaa euroa vuodessa. 6—10 prosentin perintöveron alennus ja 12—14 prosentin lahjaveron alennus ei ole mitenkään perusteltu pysyvästi alijäämäisen valtiontalouden oloissa eikä oikeudenmukainen tilanteessa, jossa samaan aikaan leikataan pienituloisten vähimmäisetuuksia. Esityksellä ei esitetä olevan minkäänlaisia työllisyys- ja kasvuvaikutuksia.
Varakkaiden tukiaisten sijaan solidaarisuusvero miljoonaperintöihin
Varakkaiden henkilöiden ylimääräinen tukeminen ei ole valtiontaloudellisesti perusteltua eikä kansantaloudellisesti millään tavoin hyödyllistä, ja kansalaiset kokevat sen oikeutetusti epäoikeudenmukaisena ja eriarvoisuutta lisäävänä. Kun heikon talouskasvun aikana hallitus vetoaa yhteisvastuuseen, tällä esityksellä se heikentää vakavasti yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Sosialidemokraatit esittävät sen sijaan, että suurituloisimpien palkansaajien solidaarisuusveron tapaan myös miljoonaperintöjen saajat osallistuvat talouden tasapainottamistalkoisiin. Esitämme kahden prosenttiyksikön korotusta perintöveron ja lahjaveron ylimpiin luokkiin. Verotuottojen lisäys on yli 10 miljoonaa euroa.
Samaan aikaan hallitus alentaa varakkaiden ammatinharjoittajien verotusta "yrittäjävähennyksellä" jopa tuhansia euroja vuodessa ja suosii metsälahjavähennyksellä suurimpia metsänomistajia. Perintö- ja lahjaveron alennus on kolmas yhtäaikainen hyväosaisimmille suunnattu verolahjoitus. Ne ovat yhteensä lähes 200 miljoonan euron tulonsiirto julkisten palveluiden rahoituksesta ja vähäosaisimpien etuuksista hallituspuolueiden omille eturyhmille, mitä voi täydellä syyllä kutsua kaverikapitalismiksi.
Kuolemanvaravakuutus turvaa leskeä ja lapsia
Tasoittaakseen perintö- ja lahjaveron alennuksen räikeää tuloeroja kasvattavaa vaikutusta hallitus esittää samanaikaisesti kuolemanvaravakuutusten verottoman osuuden (35 000 euroa) poistamista. Tämä kompensoitaisiin osittain puoliso- ja alaikäisyysvähennyksen nostolla, jolloin kuitenkin ryhmähenkivakuutusten piiriin kuuluvat 19—21-vuotiaat lapset menettäisivät etuuden kokonaan, ja muutkin kuin vakuutuksenottajien perijät saisivat hyödyn. Valiokunnan esittämä yhden vuoden siirtymäaika söisi edelleen merkittävästi muutoksesta saatavaa verohyötyä.
Sosialidemokraatit ovat jo pitkään pitäneet henkivakuutusten verotonta rajaa liian korkeana, koska se mahdollistaa varakkaiden perheiden kohtuuttoman verosuunnittelun. Oikeudenmukaisempi malli on kuitenkin se, että lesken ja lasten aseman turvaamiseksi kuolemanvaravakuutusten verottomuuden raja lasketaan 15 000 euroon eikä perintöveron puoliso- ja alaikäisyysvähennyksiä muutettaisi. Esittämiemme muutosten nettovaikutus vähentää valtion verotuloja enintään 5,5 miljoonaa euroa.
Verotuksen epäsuhta aiheutuu avokätisestä huojennuksesta
Maatilojen ja liikeyritysten jatkamista tuetaan nykyiselläänkin kohtuuttoman avokätisillä verohuojennuksilla, jotka hallituksen esityskin tunnustaa (s. 7) "varsin mittavaksi eduksi". Niistä säädetään perintö- ja lahjaverolain 55—57 pykälissä. Hallituksen esityksen tietojen mukaan maatilavarallisuuden luovutuksissa efektiivinen saajakohtainen veroprosentti oli verovuonna 2015 vain 1,6 prosenttia, muun yritysvarallisuuden osalta vain 3,5 prosenttia.
Epäsuhta yleisen perintö- ja lahjaveron tason ja yritysvarallisuuden huojennetun verotason välillä syntyykin siis tästä "varsin mittavasta edusta". Näin ollen edes hallituksen esittämä ylimmän perintöveroluokan verokannan alennus 20 prosentista 19 prosenttiin ja ylimmän lahjaveroluokan verokannan alennus 17 prosenttiin ei havaittavasti muuta epäsuhtaa. Hallituksen esitys ei siis vastaa edes omaan perusteluunsa, yritys- ja maatilavarallisuuden luovutusten helpottamiseen. Jos hallitus haluaisi puuttua niihin tilanteisiin, joissa esimerkiksi yhdenkin huojennuksen ulkopuolelle jäävän perillisen normaalitasoinen perintöverotus luo paineita yrityksen myymiselle ulkopuolelle, sen tulisi puuttua huojennukseen oikeutettujen asemaan perintö- ja lahjaverolain 55—57 pykälissä. Syistä, joita eritellään alempana, hallitus kuitenkin päinvastoin peruutti kyseisen lainkohdan tarkastelun.
Maatilojen ja yritysvarallisuuden luovutusten tilanne ei siis muutu hallituksen esityksellä. Sen sijaan asteikkojen tasainen alennus johtaa siihen, että muut luovutuksensaajat hyötyvät täysin ansiottomasti. Hallituksen esityksessä (HE 175/2016 vp) kerrotaan sivulla 21, että esimerkiksi henkilö, jolle lahjoitetaan kahden miljoonan euron arvoinen asunto, maksaisi ensi vuonna lähes 50 000 euroa vähemmän veroa. Jos lahjoitetaan 500 000 euron arvoinen osakesalkku, verotus kevenisi lähes 10 000 euroa. On selvää, että näin mittavat edut ennestään hyväosaisille eivät ole perusteltuja.
Outo käänne: Sukupolvenvaihdoshuojennusten perustuslaillisuus
Hallituksen alkuperäisen esityksen (HE 175/2016 vp) tavoitteena oli laajentaa perintö- ja lahjaveron 55 §:ää siten, että alaikäisten perillisten veronhuojennus huomioitaisiin yrityksen perintätilanteessa. Yrittäjän kuoltua alaikäinen perijä olisi voinut saada huojennuksen lain muiden edellytysten täyttyessä, mikäli hän jatkaa elinkeinon tai maatalouden harjoittajan toimintaa sen jälkeen, kun hänen edunvalvojansa on toiminut osakeyhtiössä. Näin esimerkiksi 15-vuotias yrittäjän lapsi voisi jatkaa kuolleen vanhempansa yritystoimintaa samoin edellytyksin kuin aikuinenkin perillinen.
Kun HE 175/2016 vp oli käsiteltävänä valtiovarainvaliokunnan verojaostossa, 55 §:n perustuslainmukaisuus nousi esiin. Jaoston kuulemat asiantuntijat totesivat, että vuonna 2008 sama lainkohta oli ollut perustuslakivaliokunnan käsittelyssä (HE 53/2008 vp). Tuolloiset valtiosääntöasiantuntijat olivat kiinnittäneet huomiota siihen, että yrityksen liiketoimintaan tarvittavan varallisuuden ohella voidaan siirtää muuta varallisuutta, kuten huomattavia arvopaperiomaisuuksia, samalla merkittävästi huojennetulla verokannalla.
Valiokunnan lausuntoluonnoksessa vuonna 2008 arvosteltiin sitä, että yritysvarallisuutena voidaan luovuttaa "huomattavastikin sellaista sijoitusvarallisuutta, joka ei liity sukupolvenvaihdoksen kohteena olevan yrityksen aitoon tuotannolliseen toimintaan". Yhdenvertaisuusongelman johdosta lausuntoluonnoksessa esitettiin harkittavaksi sääntelyn muuttamista "sellaiseen muotoon, jossa yritysten taseisiin sisältyvä tuotannollista toimintaa palvelematon sijoitusvarallisuus rajataan kokonaan sukupolvenvaihdoksia koskevan veronhuojennuksen ulkopuolelle".
Tässä vaiheessa Vanhasen porvarihallitus veti esityksensä kokonaan pois, koska se pelkäsi, että arvopaperiomistus tai yhtiöt, joiden päätoimialana on arvopaperikauppa, olisi perustuslaillisista syistä ja täysin yleisen oikeustajun mukaisesti rajattu mittavan veroedun ulkopuolelle. Myös maatilat, joissa metsäomaisuus on huomattava suhteessa maatalousyrittämisen tuottoon, olisivat voineet joutua tarkempaan erittelyyn.
Perustuslakivaliokunnan huomioihin lienevät vaikuttaneet korkeimman hallinto-oikeuden kolme ratkaisua vuosilta 2002—2006. Koska eduskunta ei ollut nimenomaisena tahtonaan ilmaissut halua erotella omaisuuslajeja, KHO oli huojentanut 28 miljoonan markan, sitten 880 0000 euron ja peräti 101 miljoonan euron arvopaperisalkut.
Vaikka KHO:n ratkaisulinja onkin sittemmin tiukentunut niin, että sijoitusomaisuutta ei automaattisesti kohdella samalla veronhuojennuksella kuin varsinaista tuotannollista yritysomaisuutta, Suomessa vallitsee yhä epäselvä oikeustila, jota ei ole tarkasteltu perustuslain valossa.
HE 175/2016 vp:n osalta hallitus yritti ensin, Ruotsalaisen kansanpuolueen tuella, väittää, että lain 55 §:n laajennus ei edellyttäisi perustuslakivaliokunnan kannanottoa. Kun tämä osoittautui mahdottomaksi ja jaostossa valmisteltiin jo lausuntopyyntö perustuslakivaliokunnalle, hallitus veti esityksensä pois. Näin haluttiin välttyä siltä, että perustuslakivaliokunta tarkastelisi nykyisiä huojennuksia — ennen kaikkea yritysten taseiden avaamista — yhdenvertaisuussäännösten kannalta. Vaarassa olivat miljoonaluokan saavutetut edut, jotka ylittivät hallituksen alkuperäisen huolen alaikäisten perijöiden oikeudenmukaisesta kohtelusta.
Alaikäisten perijöiden oikeudet väistyivät miljoonaetujen tieltä
Jotta hallitus välttäisi perustuslakivaliokunnan tarkastelun, se toi lähes kuukauden odottelun jälkeen "täydentävän" lakiesityksen HE 245/2016 vp, josta alaikäisten perijöiden aseman muuttaminen oli poistettu perintö- ja lahjaverolain 55 §:n laajennuksena.
Olemme vaatineet perustuslaillisuuden arviointia myös kuolemanvaravakuutusten verovapauden poistosta. Eduskunnan käsittelyssä on nostettu esiin huoli perustuslain 15 §:n omaisuudensuojasta. Hallituspuolueet kammosivat yrityshuojennusten perustuslaillista käsittelyä niin paljon, että ne lisäsivät vakuutuskorvausten veromuutoksiin vuoden lisäajan, jolla ne katsoivat ratkaisseensa perustuslaillisuusongelman. Kuitenkin jaoston kuulema asiantuntija korosti, että asiaa käsittelevän valiokunnan ei kuulu arvioida, millä toimilla esityksen perustuslaillisuus varmistettaisiin, vaan tämän tarkastelun voi tehdä vain perustuslakivaliokunta.
Eduskunnan olisi pitänyt arvioida myös tämän verovapauden poiston omaisuudensuojaan liittyvä perustuslaillisuus asianomaisessa valiokunnassa. Sosialidemokraatit esittivät sekä täysistunnossa että "täydentävän" esityksen valiokuntakäsittelyssä esityksen lähettämistä perustuslakivaliokuntaan, mutta kummassakin tapauksessa enemmistö pitäytyi normaalissa lainsäädäntöjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan pelko kävi kalliiksi. Valiokunnan enemmistö lisäsi hallituksen esitykseen vakuutuskorvausten muutoksille tarpeettoman pitkän siirtymäajan, jonka kustannukset verovuosille 2017—2018 yltävät 20 miljoonaan euroon. Sen sijaan perustuslakivaliokunta olisi määrittänyt vähimmäisehdot, jotka esimerkiksi valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan ovat kokonaan tarpeettomia — koska henkivakuutuksen ottajan tuotto-odotukset on erotettava eri henkilön, edunsaajan, hyödystä.
Koska perintö- ja lahjaverolain 55—57 §:n perustuslainmukaisuus jää edelleen epäselväksi ja oikeustila vakiintumattomaksi, tarpeelliseksi katsottujakaan muutoksia ei verohuojennuksen ehtoihin voi tehdä.
Sosialidemokraattien kanta on, että HE 245/2016 vp tulisi käsitellä perustuslakivaliokunnassa, jotta sen perustuslainmukaisuus tulisi varmistettua eduskunnan työjärjestyksen 38 §:n mukaisesti.