Valiokunta pitää Pariisin ilmastosopimuksen aikaansaamista historiallisena saavutuksena ja on erittäin tyytyväinen sopimuksen nopeaan voimaantuloon ja laajaan ratifiointiin. Sopimuksen osapuolet sitoutuvat saavuttamaan itse määrittelemänsä kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet, ja tarkistamaan niitä aina viiden vuoden välein jatkuvan edistyksen varmistamiseksi. Tavoitteena on pitää ilmaston lämpeneminen selvästi alle 2 °C:een ja pyrkiä kohti 1,5 °C:tta sekä maailmanlaajuisten päästöjen kääntämistä laskuun mahdollisimman pian.
Sopimusta on pidettävä kansainvälisen ilmastopolitiikan historiassa merkittävänä saavutuksena, sillä ensimmäistä kertaa kaikki osapuolet ovat sitoutuneet toimenpiteisiin päästöjen vähentämiseksi. Olennaista on myös, että kaksi maailman suurinta kasvihuonekaasujen päästäjää, Kiina ja Yhdysvallat, sitoutuivat sopimukseen syyskuussa 2016. Pariisin sopimuksen edeltäjää Kioton sopimusta vain teollisuusmaita koskevine velvoitteineen voidaan luonnehtia riittämättömäksi, mutta sinänsä välttämättömäksi kehityspoluksi maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Marraskuun 4. päivänä 2016 voimaantuleva Pariisin sopimus on kuitenkin sopimus, joka antaa ihmiskunnalle vielä tosiasiallisen mahdollisuuden kääntää kehityksen suunta ja estää käynnissä olevan jopa 6 °C:een globaalin lämpenemisen toteutuminen sään ääri-ilmiöistä johtuvine katastrofaalisine seurauksineen. Ilmastonmuutos on uhka ruokaturvalle, elinoloille erityisesti kehitysmaissa, luonnon monimuotoisuudelle ja ylipäänsä luonnon kestokyvylle sekä yhteiskuntien vakaudelle. Monilla alueilla varsinkin kehitysmaissa seurauksena olisi suuria inhimillisiä kärsimyksiä, yhteiskuntien vakauden heikkenemistä ja jopa aseellisia konflikteja. Satojen miljoonien ympäristöpakolaisten lähtiessä liikkeelle olot järkkyisivät myös vähemmän alttiilla alueilla sijaitsevissa maissa.
Valiokunta pitää historiallisena myös Pariisin sopimuksen allekirjoittamista ja voimaantuloa koskevan prosessin nopeutta. Sopimus avattiin allekirjoitettavaksi 22.4.2016, jolloin muiden muassa EU ja sen 28 jäsenvaltiota allekirjoittivat sen. Nyt allekirjoittaneita maita on jo 191. Sopimuksen voimaantulon kynnykseksi asetettu 55 %:n edustus maailmanlaajuisista päästöistä täyttyi 5.10.2016, josta lasketaan 30 päivän aika varsinaiseen voimaantuloon 4.11.2016. Ratifioinnin on ehtinyt tehdä jo 81 sopimuspuolta kattaen 60 % globaaleista päästöistä. Tämä toivottavasti ilmentää aikaisempaa laajempaa ymmärrystä ilmastonmuutoksen pysäyttämisen välttämättömyydestä ja kaikkien päästöjen vähentämisen merkityksestä. Valiokunta korostaa sopimuksen laajan ratifioinnin merkitystä niin globaalien päästöjen vähentämisen kuin yritysten tasapuolisempien toimintaedellytysten ja kasvavien puhtaiden teknologioiden markkinoiden kannalta. Toistaiseksi ilmoitetut aiotut kansalliset panokset eivät kuitenkaan riitä sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen, joten sopimukseen sisältyvä velvoite toteuttaa kansallisten panosten tarkistaminen viiden vuoden välein on ensiarvoisen tärkeää ja toteutettava uskottavalla ja läpinäkyvällä tavalla.
Valiokunta korostaa, että YK:n valtioiden väliseen sopimukseen perustuvan prosessin onnistuminen ajoittaisen turhautumisen jälkeen tuonee ilmastopolitiikan etenemiseen myös vakautta ja edistää ilmastotoimien sosiaalista hyväksyttävyyttä ja vaikuttavuutta maailmanlaajuisesti. Pariisin sopimus asettaa vastuun sitoumusten toteuttamisesta kansallisille osapuolille ja kullekin hallitukselle erikseen. Sopimus merkitsee raportointi- ja seurantajärjestelmää, ja varsinaiset toimenpidepäätökset tehdään kansallisesti. Ratifioitu sopimus muodostaa kuitenkin globaalisti perustan kansallisten, hiilineutraalia tulevaisuutta rakentavien toimenpiteiden pohjaksi.
Maapallon lämpötila on kohonnut keskimäärin 0,85 °C vuodesta 1880, Suomessa ja muualla Euroopassa hieman enemmän. Viime vuosikymmeninä lämpenemisen on havaittu kiihtyneen etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla, mikä on herättänyt kasvavaa huolta jäätiköiden sulamisesta ja tietyntyyppisten alueiden muuttumisesta päästölähteeksi esimerkiksi ikiroudan sulamisen seurauksena.
Lämpötilan kohoaminen ei ole tasaista maapallon eri puolilla eikä eri vuodenaikoina. Eniten lämpenevät pohjoisten leveysasteiden maat talvisin, mukaanlukien Suomi. IPCC:n laskelmat osoittavat jopa 7 °C asteen lämpenemisen uhkaa vuosisadan loppupuolelle tultaessa, ellei päästöjä saada hyvin nopeasti kääntymään laskuun. Kaikki globaalit hiilidioksidipäästöt tulisi saada nollaan ennen vuotta 2050 ja kaikki kasvihuonekaasupäästöt loppumaan vuosien 2060—2080 välillä.
Alustavien arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä EU:n ja muiden teollisuusmaiden päästövähennystavoitteen tulisi olla 95—115 % alle vuoden 1990 tason. Sitran tilaaman uusimman selvityksen mukaanClimate Analytics, 2016: What does the Paris climate agreement mean for Finland and the European Union? EU:n päästövähennystavoitteen tulisi olla 47—75 % vuoteen 2030 mennessä ja noin 88—164 % vuoteen 2050 mennessä vuoteen 1990 verrattuna. Suomen osalta tavoitteen tulisi olla 60 % vuoteen 2030 mennessä ja 130—150 % vuoteen 2050 mennessä, mikä merkitsee vahvasti myös negatiivisten päästöjen eli hiilinielujen roolin huomattavaa kasvamista. EU:n nykyinen tavoite vähentää päästöjä 40 % vuoteen 2030 ja 80—95 % vuoteen 2050 mennessä ei ole näiden arvioiden mukaan riittävä, vaan tavoitetasoa on nostettava. Keskeiseksi haasteeksi on muodostumassa käytettävissä olevan ajan lyhyys; kumulatiivisen prosessin ja hiilidioksidin pitkän ilmakehässäsäilymisajan takia päästöt on käytännössä lopetettava 30 vuodessa.
Valiokunta kuitenkin korostaa, että päästövähennystavoitteiden tiukentaminen edistää tarvittavan teknologian syntyä ja käyttöönottoa ja merkitsee Suomelle yhtenä ympäristöteknologian kärkimaana suurta mahdollisuutta. Cleantechin liikevaihto on maailmanlaajuisesti nopeimmin kasvavia toimialoja ja Pariisin sopimuksen täytäntöönpano vauhdittaa markkinoiden kasvua. Suomi on yksi johtavia cleantech-maita, ja nyt tulee säilyttää asema ja vahvistaa sitä sekä laajentaa suomalaista cleantech-markkinaa tällä hetkellä pääasiassa raskasta teollisuutta palvelevien tuotteiden ohella muiden asiakasryhmien ilmastomyötäisiin tuotteisiin ja palveluihin.
Valiokunta korostaa, että liiketoimintaympäristö elää murroksessa ja yhä enemmän myös sijoittajat ovat havahtuneet hiilisidonnaisten sijoitusten mukanaan tuomaan riskiin ja tarkastelevat sitä ilmastonmuutosriskien, teknologiariskien ja taloudellisten riskien rinnalla. Kysyntää puhtaille teknologioille on siten yhä laajemmin. Markkinoiden kasvaessa myös hinnat laskevat, mikä edelleen lisää uusien teknologioiden kysyntää. Jotta Suomi voi hyötyä kasvavista markkinoista, tarvitaan myös riittäviä panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Monet arviot osoittavat myös, että päästöjen vähentäminen ehdotettua nopeammin voi tulla halvemmaksi kuin vähentäminen kiihtyvällä vauhdilla vasta vuoden 2030 jälkeen. Tähän asti sovitut päästövähennykset on ehkä hieman yllättäenkin pystytty toteuttamaan tavoitetta nopeammin.
Suomella on hyvät edellytykset nykyistä kunnianhimoisempien päästövähennystavoitteiden toteuttamiseen. Myös pääministeri Sipilän hallitusohjelmassa on EU-tavoitteita kunnianhimoisempia tavoitteita, kuten hiilen käytöstä luopuminen energiantuotannossa ja tuontiöljyn käytön puolittaminen kotimaan tarpeisiin 2020-luvun aikana sekä liikenteen uusiutuvien polttoaineiden osuuden nostaminen 40 %:iin vuoteen 2030 mennessä.
Suomen kansallisten päästövähennystavoitteiden kannalta käyttökelpoinen on vuonna 2015 voimaan tullut ilmastolaki, joka antaa hallitukselle ja eduskunnalle työkalun, jolla Suomen päästövähennystavoitteet saavutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ilmastolain mukainen politiikan valmistelujärjestelmä pitkän aikavälin suunnitelmineen luo tarvittavan pitkän aikavälin perspektiivin Pariisin sopimuksen tavoitteiden progressiiviseen toteuttamiseen. Laissa asetetaan vähintään 80 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tätä tavoitetta joudutaan tuonnempana pohtimaan uudelleen, mikäli edellä viitattujen laskelmien mukaiset tavoitteet EU-tasolla konkretisoituvat.
Valiokunta korostaa, että kansallisten ratkaisujen ohella koko EU:n lainsäädäntö tulisi saada tukemaan siirtymistä vähähiiliseen tulevaisuuteen. Tämän hetken haasteena on esimerkiksi öljyn alhaisesta hinnasta johtuva fossiilisten polttoaineiden käytön edullisuus. Keskeiseksi ohjauskeinoksi rakennettu päästökauppajärjestelmä ei toimi tällä hetkellä suunnitellusti eikä ohjaa tehokkaasti uusiutuvaan teknologiaan, kun hiilen ja päästöoikeuden hinta on alhainen. Suomen tulee vaikuttaa EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaan ja toimia itse niin, että päästökauppajärjestelmä ja muut ohjausjärjestelmät ohjaavat aktiivisesti ilmastotoimenpiteisiin. Päästöoikeuden riittävän korkea hinta toisi talouteen myös laajan signaalin, jonka perusteella eri aloilla voidaan suunnitella uusiutuvan energian käytön lisäämistä ja energiatehokkuuden parantamista.
Vähähiilisen tulevaisuuden rakentaminen edellyttää, että myös yhteiskunnan rahoitusmekanismit sekä julkiset tutkimus- ja tuotekehityspanokset suunnataan siten, että ne ohjaavat uusiutuvan energian käyttöön ja päästöttömien ratkaisujen edistämiseen. Taloudellisin ohjauskeinoin tulee kannustaa myös kuluttajia ja teollisuutta muutokseen.
Uusiutuvan energian varaan rakentuva tulevaisuus on jo tämän päivän teknologialla mahdollista, ja varsinaisesti ratkaisematta on enää sähkön tehokas varastointi. Varastointiteknologian kehittäminen on olennaista, koska Suomen täytyy varastoida uusiutuvaa energiaa talven yli, kun etelämpänä riittävät yön yli -varastot. Metsien rooli Suomen kannalta on olennainen. Päästövähennyksiä ei kuitenkaan voida suunnitella yksin biomassan käyttöön perustuvan biotalouden varaan luonnonvarojen riittävyyden ja biodiversiteetin suojelua koskevien tavoitteiden toteuttamiseksi. Valiokunta korostaa, että päästökaupan ulkopuolisten sektorien päästövähennykset tulevat olemaan vaikeampia ja kalliimpia toteuttaa kuin päästökauppasektorin vähennykset ja ratkaisut tulisi kyetä tekemään biotaloustavoitteet mahdollistaen ja samalla kannustaen kestävään metsien kasvatukseen ja uudistamiseen.
Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n analyysin mukaan kolmannes vaadituista päästövähenemistä vuoteen 2040 mennessä tulee saada aikaan energiatehokkuuden avulla. Uusimmassa raportissa korostetaan, että realistista ja kustannustehokasta energia- ja ilmastopolitiikkaa ei ole ilman merkittäviä energiatehokkuustoimia. Matala energian hinta heikentää tällä hetkellä halua investoida energian säästöön, mutta tästä huolimatta energiatehokkuus on tilastojen mukaan parantunut vuonna 2015. IEA korostaa, että tämä on osoitus politiikkatoimien vaikuttavuudesta ja välttämättömyydestä. Myös Kiina on toteuttanut merkittävää energiatehokkuuspolitiikkaa. Kiinan energiatehokkuustoimilla vältettyjen päästöjen määrä vastasi IEA:n tilastojen mukaan viime vuonna jo koko Japanin vuotuista päästömäärää.
Pariisin sopimuksella kehittyneet maat sitoutuvat myös vahvistamaan teknologian kehittämistä ja siirtoa koskevaa yhteistyötä sekä tarjoamaan osapuolina oleville kehittyville maille rahoitusta avustaakseen niitä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa. Pariisin kokouksessa tehtiin lupaus nostaa vuosittainen ilmastorahoitus 100 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä, millä vahvistettiin jo Kööpenhaminassa asiasta annettu lupaus. OECD:n mukaan ilmastorahoituksen taso vuonna 2013 oli 52 miljardia dollaria, josta 16 % kohdistui sopeutumistoimiin. Valiokunta korostaa, että EU:n ja Suomen tulee hoitaa oma oikeudenmukainen osuutensa rahoituksesta.
Valiokunta korostaa lopuksi, että Pariisin sopimusta on pidettävä historiallisena saavutuksena, kun se sitoo maailmanlaajuisesti kaikki maat ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin ja konkretisoi mahdollisuuden pysäyttää maapallon katastrofaalinen lämpeneminen. Sopimus voi myös tuoda merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia suomalaiselle energia- ja ympäristöteknologialle, kun se lisää puhtaiden ratkaisujen kysyntää. Sopimuksessa luodaan mahdollisuus linkittää päästökauppajärjestelmiä ja määrätään kasvihuonekaasupäästöjen hillintää edistävän ja kestävää kehitystä tukevan mekanismin perustamisesta, mikä edistää kansainvälisesti tasavertaisten kilpailuedellytysten saavuttamista, kustannustehokasta päästöjen vähentämistä ja vähentämisestä aiheutuvien kustannusten tasoittamista globaalilla tasolla.