Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan valituslupajärjestelmän käyttöönottoa ympäristönsuojelulain, maa-aineslain ja vesilain mukaisissa asioissa, ja valitusluvan käyttöä laajennettaisiin maankäyttö- ja rakennuslain ja myös luonnonsuojelulain puolelle. Kun me mietimme sitä keskustelua, joka täällä käytiin alkuillasta valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita käsiteltäessä, niin mehän olimme hyvin yksimielisiä näistä hyvistä tavoitteista, joita se sisältää ja jotka liittyvät esimerkiksi kansainvälisten ympäristösopimusten viemiseen suomalaiseen lainsäädäntöön, ilmastonmuutoksen torjuntaan, luonnon monimuotoisuuden säilymiseen ja Agenda 2030:n sisällön ottamiseen käytäntöön suomalaisessa kaavoituksessa. Nyt tällä lainsäädännöllä, kuten muutamalla jo aiemmin tehdyllä lainsäädännöllä, ikään kuin lyödään korvalle näitä ajatuksia, kun on kyse sen valvonnasta, että tosiasiallisesti nämä hyvät asiat, joista olimme siis aikaisemmin tänään samaa mieltä, toteutuisivat suomalaisessa maankäytössä. Tällä lailla tosiasiallisesti heikennetään kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuutta valittaa heikosta kaavoituksesta tai näitten kansallisesti tärkeitten periaatteitten vastaisesta kaavoituksesta.
Valituslupajärjestelmän käyttöä ympäristöasioissa on yleisesti pidetty hankalana, ja siihen on suhtauduttu pidättyvästi, sillä ympäristöasiat ovat alueellisesti erilaisia, monimutkaisia ja oikeudellisesti tulkinnanvaraisia. Hankkeiden ympäristövaikutukset saattavat ulottua laajalle alueelle ja kohdistua laajaan asianosaispiiriin, ja niiden aiheuttamat muutokset ympäristöön ovat vaikeasti poistettavissa. Kuitenkaan tässä ei ole tehty riittävää ympäristövaikutusten arviointia. Päinvastoin todetaan, että tällä lailla ei ole juurikaan vaikutusta ympäristöön. Kuitenkin sillä rajoitetaan kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen oikeuksia valvoa sitä, että hyvä ympäristön tila olisi myös tulevaisuudessa totta.
Tähän soppaan liittyy vielä se, että ympäristöhallinnon rakenteet ovat muuttumassa erittäin merkittävällä tavalla käynnissä olevan maakuntauudistuksen johdosta. Näitä asioita ei ole myöskään tarkasteltu tässä yhteydessä eikä sitä, mitä nämä parin viime vuoden aikana tehdyt muutokset yhdessä vaikuttavat. Valituslupajärjestelmän laajentaminen siis tosiasiallisesti heikentää kansalaisten ja järjestöjen mahdollisuutta osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Onkin katsottava, että tämä laki on säästölaki, mutta säästöt eivät voi mennä edelle kansalaisten oikeusturvaa.
Tämä valituslupajärjestelmä vaikeuttaa huomattavasti tavallisen ihmisen mahdollisuutta saada asiansa käsittelyyn korkeimmassa hallinto-oikeudessa, koska valitusluvan hakeminen on juristin työtä. Se ei tavalliselta mattimeikäläiseltä onnistu ainakaan niin, että lupa heltiäisi sitten tuohon valituksen tekemiseen.
Tällä saatetaan tavoitella myös ihan hyviä asioita, kuten valitusaikojen lyhentämistä, mutta tähän on parempi lääke olemassa. Se on se, että lisätään käsittelijöitten määrää tuomioistuimissa ja varmistetaan se, että kaikki kansalaiset saavat asiansa kuuluviin. Tällä tavalla myöskin vahvistetaan kansalaisten luottamusta siihen, että yhteiskunta ja valtio toimivat kaikkien yhteiseksi eduksi ja puolueettomasti.