Arvoisa puhemies! Kiitoksia, on ollut mielenkiintoista täällä kuunnella näitä keskusteluja, hyviä puheenvuoroja. Pidän itse hyvin tärkeänä, että tämä asetus on annettu ja se on voimassa, ja hyvä, että sitä on nyt käyty läpi.
Tärkeää tässä on kuitenkin huomioida tämän asetuksen kautta tietenkin se, että totta kai kaikki hoidetaan, mutta nyt tietenkin tätä kiireetöntä aikataulua joudutaan sitten hieman muuttamaan. Siitähän tässä on kysymys, ettei missään nimessä jätetä ketään hoitamatta, se on meidän perustuslaillinen oikeus ihmisillä, mutta tärkeää on se, että nyt kun on tällainen tilanne, varaudutaan siihen, että kiireetöntä priorisoidaan hieman toisella tavalla kuin aikaisemmin. Sitä priorisointiahan joutuu terveydenhuollon henkilöstö tekemään jatkuvasti, ja tässä nyt vain tehdään tämä näin.
Sitten totean kuitenkin, että kyllä on paljon tarpeita. Siis tässähän käytettiin nyt puheenvuoro tehohoidosta, ja kun itse aikoinansa olin siinä sikainfluenssassa, niin kuin olen nyt jo monta kertaa sanonut, ja kun kuulimme täällä esimerkiksi Aki Lindénin puheenvuoron siitä, niin hänkin vakuutti sitä, että kyllä meillä tehohoito riittää. Siis minä olen aivan varma siitä, että meillä tehohoitokapasiteetti on hyvä. Minä en oikeastansa edes ole huolissani niinkään siitä, minä olen huolissani siitä, miten meidän perusterveydenhuolto vetää. Elikkä nyt minun mielestäni kannattaisi miettiä sitä, että me saamme mahdollisimman nopeasti ihmisen, kun hänellä on oireita, sinne ja diagnoosin selville, ja sitten lähdetään oikeanlaiseen hoitoon. Minä tiedän, että tälle ei vielä sellaista täsmähoitoa ole, mutta siitä huolimatta on ihmiselle tärkeä tietää, onko hänellä korona vai eikö ole korona vai onko se joku muu, joka pitäisikin hoitaa toisella tavalla. Ja sen tähden minä sanon, että tämä perusterveydenhuollon kapasiteetti on se, joka meillä on prakannut tässä jo muutaman vuoden, ja nyt kannattaisi miettiä sitä.
Nyt sitten taas muistutan siitä, että meillä Pohjanmaallahan on esimerkiksi ensihoidossa, ensiavussa ja päivystyksessä tehty sitä, että jos sinne tuodaan sairas lapsi ja meillä ei ole mahdollisuutta heti häntä ottaa, me annamme palvelusetelin, jolla hän, korvakipuinen lapsi, voi mennä yksityiselle. Voisi tehdä vähän tällaista samanlaista systeemiä, että olisi myöskin tällainen palvelusetelin käyttö tai maksusitoumusten käyttö, yksityisten kanssa tehdä sitä yhteistyötä. Nimittäin silloin kun oli se sikainfluenssa, niin siinä me hioimme sitä yhteistyötä yksityisen kanssa. Se ei ollut ihan vielä mallillansa, mutta minä väitän, että se siinä sitten hioutuu myöskin. Tämä on yksi sellainen kohta, kun yksityisenkin pitää näyttää valmiutensa liikkua tämäntyyppisiin ja tehdä yhteistyösopimuksia julkisen sektorin kanssa. Totta kai meillä on ihan hyviäkin yhteistyökuvioita, mutta tässä niitä pitää nyt kehittää.
Sitten minä sanoisin työterveyshuollosta, että myös työterveyshuollon pitää tulla tässä nyt sitten vastaan perusterveydenhuoltoa. Koska meillä on työikäisiä ihmisiä ja heille kuuluu työterveyshuolto, niin kyllä työterveyshuollonkin pitää nyt auttaa tässä diagnostiikassa ja nimenomaan siinä hoidossa, mikä työikäisille heidän työnsä kautta kuuluu ihan lakisääteisesti.
Työterveyshuollosta vielä semmoinenkin asia, että minä nyt haluan tässäkin yhteydessä sanoa, että kiitos kaikille, jotka venyvät tällä hetkellä, nämä ammattihenkilöt tuolla kentällä. Kiitos, iso kiitos. Mutta muistakaa, että teidän ei nyt kannata ajaa itseänne piippuun, ja siitä syystä minä sanon, että työterveyshuollollakin pitää nyt sitten kyllä hälytyskellojen soittaa ja pitää olla tällaista miettimistä, miten autetaan omia työntekijöitä esimerkiksi sairaaloissa ja huolehditaan siitä, että se väsymys ei tule. Kun ihminen on sitoutunut työhönsä, niin hänhän tekee ja tekee ja tekee, mutta välillä pitää levätä, ja siitä on työterveyshuollonkin muistutettava.
Kolmannesta sektorista sanon vain sen, että kyllä kolmas sektorikin tässä pystyy auttamaan. Sydänliitto on esimerkiksi juuri avannut tänä päivänä koronasivut. Katsokaapa Sydänliiton sivut: dam dam, heti tulee sieltä koronatietoa esimerkiksi sydänpotilaille, ja kun kaikilla meillä on sydän, niin se kannattaa meidän kaikkien lukea.
No, sitten sanoisin vielä — viittaan siihen, kun täällä puhuttiin ikäihmisistä — että nyt kun ikäihmiset ovat siellä vähän niin kuin karanteenimaisissa olosuhteissa, niin hyödynnetään nyt sitä teknologiaa. Nythän on esimerkiksi tällainen monipalvelupääte, johon tässä nyt tutustuin ihan, kun ajattelin sitä myöskin omille perheenjäsenilleni ja sukulaisilleni pohtia. On olemassa tällainen monipalvelupääte, vähän sellainen kuin meillä on iPadit. Sieltä voi sitten olla yhteyksissä sukulaisiin FaceTimella tai millä nyt vaan ja sitten myöskin tilata ruokia tai apteekkiin ottaa yhteyttä ja lääkäriin ja niin edelleen. Tällaisia nyt suosittelisin kyllä hankittavaksi. Kohtahan on äitienpäivä ja isänpäivä ja kaikkea, niin että siinähän saadaan jo lahjat, joululahjatkin, valmiiksi etukäteen. [Sari Tanus: Hyvä!]
Sitten sanoisin vielä tästä palvelusetelistä, mistä jo mainitsinkin, että kyllä minä suosittelisin ministeri Kiurulle, että siinä huomisessa listassa nyt vähän patistettaisiin kuntia. Kyllä lakeja meillä on olemassa, mutta vähän pitää valtiovallalta mielellänsä tulla sitä palveluseteliä, että antaa sen ainakin yhdeksi vaihtoehdoksi. Sehän on kunta, joka sitten päättää sen.
No, sitten minä sanoisin vielä: Jos olette lukeneet resilienssistä, että mikä on resilienssissä eli henkisessä kestokyvyssä — sitähän me tarvitsemme tässä nyt myöskin itse kukin — se tärkeä, joka sitä lisää, niin teoriassa sanotaan, että tällainen realistinen optimismi, eli ei anneta liika ruusuista kuvaa mutta kuitenkin optimistinen kuva. Minun mielestäni meillä on kaikki ainekset tällaiseen realistiseen optimismiin, siihen, että meille tulee tietoa ja me tiedämme, että Suomen terveydenhuolto on hyvä. Se tuo meille sitä vahvuutta, se tuo meille sitä toivoa. Eli minä en pidä tätä tilannetta ollenkaan mitenkään katastrofaalisena.
Sitten vielä yksi asia, mikä minua tässä nyt vähän vaivaa tänä päivänä, on se, että kun me puhumme parlamentarismista — minä en ehkä nyt tätä seuraavaa kohtaa puhuisi niin voimakkaasti, jos en olisi ollut tuolla puhemiehistössä: Minä sanoisin näin, että kyllä eduskunta tarvitsee koko ajan sellaista online-tietoa, ja minä toivon, että hallitus ymmärtää, että meillä on parlamentarismi ja nimenomaan eduskunta on se, joka päättää ja joka tarvitsee näitä tietoja. Totta kai valmiuslain kautta me annamme teille niitä valtuuksia, mutta me tarvitsemme sen tiedon. Eli se ei oikein kuulosta hyvältä — anteeksi vain, kun sanon tämän — että sanotaan, että me huomenna [Puhemies koputtaa] kerromme näitä, että me tiedämme, mutta me vasta huomenna kerromme näitä. Minä toivon, että minä en tuollaista lausetta täällä kovin usein kuule.