Arvoisa herra puhemies! Koronavirus jyllää maailmalla, ja se on jyllännyt myös Suomessa niin, että elämme todella erityisissä poikkeusoloissa, siinä määrin vakavissa, että valmiuslaki on jo otettu käyttöön, ja nyt siis otamme sen 118 §:n, mikä tarkoittaa konkreettisesti liikkumisen rajoittamista. Se on erittäin vakava ja iso askel, kun rajoitamme ihmisten vapaata liikkumista Suomessakin, mutta se on todella välttämätöntä tehdä. Uusimaa rajoitetaan, rajat laitetaan nyt kiinni.
Minkä takia se on sitten välttämätöntä tehdä? Näin totesimme perustuslakivaliokunnassa myös kuulemisten perusteella.
Meillä on Suomessa tällä hetkellä toistatuhatta diagnosoitua koronainfektiopotilasta. 1 041 on se luku, joka minulla on, ja näistä osastohoidossa on toistasataa, reilu 10 prosenttia. Sairaalahoidossa olevista kolme neljäsosaa on Uudellamaalla ja tehohoidossa olevista kaksi kolmasosaa on Uudellamaalla. Seitsemästä Suomessa kuolleesta potilaasta Uudellamaalla heitä on kuusi.
Minkä takia Uusimaa on sitten tässä tilanteessa, ja paremminkin sitten, jos ajattelemme, minkä takia Uusimaa on se alue, mikä tarvitsee jatkoa ajatellen rajoittaa, ja nimenomaan rajojen yli liikkumista rajoittaa?
Uudellamaalla asuu 1,7 miljoonaa ihmistä, siis valtaosa suomalaisista. Sosiaali‑ ja terveysministeriön arvion mukaan on ajateltu, että jopa 80 prosenttia, ehkä enemmänkin, väestöstä infektoituu. Noin 15 prosenttia tapauksista on vakavia ja 5 prosenttia kriittisiä. On arvioitu, että 15 prosenttia sairastuneista tarvitsee sairaalahoitoa, ja on myös todettu, että huomattava osa, jopa kolmannes, sairaalaan otetuista tarvitsee muutaman päivän kuluttua tehohoitoa. Ja edelleen, jos ajattelemme, että vaikka meillä olisi kaikki hyvät laitteet, tietotaito ja lääkitykset käytössä, niin vaikea hengitysvajaus ja monielinvaurio, joita tehohoidossa hoidetaan, ovat niin vakavia, että on sanottu, että tehohoidossa olevien hengitysvajauspotilaiden kuolleisuus on jopa 30 prosenttia.
Eli kun me mietimme näitä lukuja, niin todellakin se, mitä jokaisen tarvitsee tehdä, on nyt pyrkiä kaikin tavoin rajoittamaan tämän epidemian leviämistä, eikä vain pyrkiä rajoittamaan leviämistä tai rajoittaa sitä, vaan pyrkiä nitistämään tämä koronavirus. Vaikka meille moneen kertaan on asiantuntijoiden toimesta sanottu, että sitä ei ole mahdollista pysäyttää tai nitistää, niin sanoisin, että sitä ei kannata uskoa, vaan se työ, mitä meidän tulee tehdä, on nimenomaan ei vain rajoittaa, pyrkiä rajoittamaan virusta, vaan pyrkiä nitistämään tämä koronavirus.
On hyvä muistaa, että vaikka ikäihmiset ovat tietysti erityisessä riskissä, niin tämä koronavirusinfektio ei ole vaarallinen pelkästään ikäihmisille, vaan nuoremmatkin ihmiset, joilla on joku krooninen sairaus — sydän‑ ja verisuonitauti, diabetes esimerkiksi tai astma — huolimatta siitä, että he olisivat hyväkuntoisia, ovat myös suuressa riskissä. Ja astmaan liittyen olen monta kertaa nostanut esille, että Suomessa 30-vuotiaista tai sitä vanhemmista yli 10 prosenttia sairastaa astmaa, ja vaikka se olisi hyvässä tasapainossakin, niin kaikki he ovat riskissä, kun on kyse koronavirusinfektion saamisesta.
Uudenmaan rajat laitetaan kiinni, liikkumista valvotaan, ja se on tarpeen. Mutta sen lisäksi, niin kuin täällä on tullut esiin moneen kertaan, lentokenttä ja liikenne siellä, mikä on valitettavasti ollut se vuotava portti, toivon mukaan saadaan myös asianmukaiselle tolalle sillä tavoin, että sieltä ei virusinfektion kantajia tai sairastuneita tule levittämään vaan että he toteuttavat sitä kahden viikon karanteenia, niin kuin suositus on ollut jo aikoja sitten. Mutta sen lisäksi toivoisin, että sairaanhoitopiirien, ja nyt erityisesti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, johto katsoisi myös sen, että sairaanhoidon henkilökunta ei tulisi työpaikoille ilman sitä kahden viikon karanteenia tai testausta. On käsittämätöntä, että kun me tässä talossa mietimme näitä rajoitustoimia infektion leviämisen nitistämiseksi, niin meille edelleenkin on tullut sekä Espanjasta että kaukomaista infektiopesäkkeistä terveydenhuollon henkilökuntaa suoraan sairaalaan potilastyöhön. En tiedä, mikä portti on tässä vuotanut, mutta toivoisin, todellakin toivoisin, että tähän asiaan puututtaisiin sairaaloissa.
Aggressiivinen testaaminen, testaaminen ja testaaminen, on WHO:n ohjeistusten mukaan ollut tärkeää koko tämän infektion ajan, ja todella toivoisin, aivan niin kuin edustaja Vestman täällä nosti esiin, että Suomi tarttuisi huomattavasti aggressiivisempaan testaamiseen, koska sitä tarvitaan. Ja vaikka on tärkeää katsoa kaikkia etappeja silloin, kun otetaan lääkityksiä käyttöön, niin meillä on kuitenkin lääkkeitä, joista maailmalla on ollut hyvää tulosta koronavirusinfektion oireiden lievittämisessä tai viruksen jakaantumisen pysäyttämisessä, ja toivoisin, että näitä lääkityksiä otettaisiin matalalla kynnyksellä myös Suomessa käyttöön.
Jokaista meistä tarvitaan, ja toivoisin, että vaikka itse kullakin meistä on haasteita ja tarpeita, niin voisimme kuitenkin miettiä: mitä minä voin tehdä toisten hyväksi? Jos jokainen käyttäisi pienen ajan sen miettimiseen, mitä voin tehdä toisen hyväksi, niin uskoisin, että saamme tämän ongelman, haasteen nujerretuksi.
Ihmisten mahdollisuudet ovat rajalliset, mutta ajattelen, että kaikki viisaus ja voima, jota voimme saada, on tähän taisteluun koronavirusta vastaan jokaisen käytettävä. Ja niin kuin olen sanonut, se apu, [Puhemies koputtaa] mitä aika ajoin myös kädet ristiin laittamalla [Puhemies: Aika!] voidaan saada, on tässä tarpeen. Ja sen takia, [Puhemies: Kiitoksia!] arvoisa puhemies, haluan vielä sanoa kiitokset kaikille, jotka ovat tavalla tai toisella osallistuneet tähän haasteen nujertamiseen, ja myös meidän perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalle Ojala-Niemelälle.