Arvoisa herra puhemies! Poliisi tiedotti tiistaina vakavista pääkaupunkiseudun katujengien välienselvittelyistä, jotka ovat johtaneet pahoihin rikoksiin. Poliisi tutkii muun muassa tapon yritystä, törkeää vapaudenriistoa, useita pahoinpitelyjä, ja mikä pahinta ja huolestuttavinta, teräaseiden lisäksi näissä teoissa on käytetty myös ampuma-aseita. Se on todella hyvä, että kukaan ei ole menehtynyt, mutta vakavaa vaaraa on ollut myös sivullisille. 

Nyt pinnan alla porisee. Poliisi pelkää, että tämä toiminta jatkuu. Poliisi on pystynyt estämään vakavia väkivaltarikoksia, pystynyt pidättämään, ja oikeus on pystynyt vangitsemaan näitä epäiltyjä. Nyt kuitenkin nämä jengit jatkavat toimintaansa. Se on nuorten miesten, ulkomaalaistaustaisten nuorten miesten, kokoontumista. Heillä on yhteyksiä, joillain järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. [Puhemies: Kysymys!] Arvoisa sisäministeri: mihin toimiin aiotte ryhtyä tämän vakavan ilmiön taklaamiseksi?  

Arvoisa puhemies! Kiitos kysymyksestä. Tämä on todella vakava kysymys.  

Me ollaan huomattu, että nimenomaan tämmöistä jengiytymisilmiötä on syntynyt, ja sen takia tietysti täytyy kaikin tavoin tehdä toimia, jotta se saadaan kitkettyä pois ja sitä saadaan vähennettyä. Tässä tapauksessahan poliisi onnistuneesti sai tekijät kiinni ja sai myös sitä kautta rauhoitettua tilannetta. Mutta tämä on myös aika uusi ilmiö. Siinä vaiheessa, kun sisäisen turvallisuuden selontekoa tehtiin, niin tämä ei vielä näkynyt samalla tavalla [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] kuin se sitten myöhemmin on tullut. Ja sen takia on ihan selvä, että nyt meidän täytyy tähän puuttua. Meidän täytyy tarkastella myös sitä, onko esimerkiksi meidän aserikoslainsäädäntö oikealla tolalla, koska olemme huomanneet, että siellä on ollut paljon käytössä myös aseistusta. [Perussuomalaisten ryhmästä välihuutoja] Minä luulen, että tämä on asia, jonka kyllä koko sali jakaa, että meidän täytyy tämmöinen jengiytyminen [Puhemies koputtaa] kitkeä riittävillä teoilla.  

Arvoisa puhemies! Itse asiassa meille kokoomuksessa tämä ilmiö ei ole tullut yllätyksenä. Heikkoja signaaleja on kuulunut jo todella pitkään ja viime kesästä lähtien hyvin vahvoja signaaleja. Valitettavasti tämä tilanne pahenee, koston kierre tulee jatkumaan, näin poliisit ovat todenneet. 

Me ollaan kokoomuksesta esitetty jo aikaisemmin tiettyjä keinoja tämän asian kitkemiseksi, muun muassa pehmeitä keinoja, terapiatakuuta ja kaikennäköistä varhaista tukea, mutta me olemme myös esittäneet kovia keinoja, tiukennuksia rikoslainsäädäntöön [Jussi Halla-aho: Rikosten uhreille!] ampuma-aseiden suhteen nimenomaan rangaistuksia koventamalla. Ja näiden lisäksi tarvitaan tämmöistä kokonaisvaltaista lähestymistä tähän asiaan. Se ei riitä, että sisä‑ tai oikeusministeriö toimii. Elikkä onko teillä nyt suunnitelmissa, että te hallituksena lähdette käsittelemään tätä asiaa kokonaisvaltaisesti — pehmeitä ja kovia keinoja? Ja jos ministeri Ohisalo ei halua vastata, niin haluaako pääministeri Marin vastata, lähteekö koko hallitus tähän toimeen mukaan? 

Arvoisa puhemies! Ministeri Mikkonen varmasti voi tähän tarkemmin vastata, mutta tunnistan kyllä tämän huolen, mikä edustaja Tolvasella hyvin kokeneena edustajana ja poliisina tästä asiasta on, ja kannan samasta tilanteesta huolta. Ja olen myös samaa mieltä siitä, että tähän ei voida puuttua vain kovilla tai vain pehmeillä keinoilla vaan tarvitaan molempia. Näkisin, että tämä kysymys on sellainen, johon meidän kaikkien pitää suhtautua vakavasti, jonka eteen varmasti voisimme myös tehdä parlamentaarista työtä, koska uhkana on se, että tilanne pahenee, jos ei riittävästi toimia sen eteen tehdä. Ja tämä on todella kysymys, joka vaatii juurisyihin puuttumista, yhteiskunnallisen ilmapiirin arviointia, konkreettisia keinoja siellä sisäministeriön puolella, sosiaali‑ ja terveysministeriön puolella ja myös koulumaailmassa. [Juha Mäenpään välihuuto] Tarvitaan toimia sen eteen, että pystyisimme estämään sen, että nuoret ihmiset lähtevät tälle polulle, jotta heillä olisi parempia, valoisampia näkymiä elämässänsä, puuttuisimme noihin juurisyihin. [Puhemies koputtaa] Mutta sitten, jos tälle polulle lähdetään, niin kyllä siellä pitää myös kovat toimet tulla vastaan. 

Kiitos, puhemies! Me tarvitsemme nimenomaan kaikenlaisia keinoja. Me tarvitsemme pehmeitä keinoja, ennalta ehkäisevää työtä, mutta sitten meillä tarvitaan myös riittävää puuttumista ja tilanteen hallintaa. Ja tietysti tässä ajassa iso kysymys on myös, miten me varmistamme, että koronan myötä me emme syrjäytä lisää nuoria. Me jo nyt nähdään esimerkiksi, että ne nuoret, joilla on mennyt huonosti ennen koronaa, oireilevat entistä enemmän. On äärimmäisen tärkeää, että nimenomaan tätä kysymystä lähestytään kokonaisvaltaisesti. 

Ja samanaikaisesti tietysti sitten täytyy varmistaa se, että poliisilla on riittävät resurssit ja myös rikostutkimukseen riittävät resurssit. Näen itse, että on todella tärkeätä, että näissä tapauksissa silloin, kun on rikoksia, joissa nuoret ovat tekijöinä, niin me saadaan mahdollisimman nopeasti se koko rikosprosessi selvitettyä, jotta myös ne mahdolliset rangaistukset tulevat riittävän nopeasti, jotta [Puhemies: Kiitoksia!] tekijä ymmärtää katkaista sitä rikoskierrettä. 

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Mikkonen totesi, että tämä ilmiö on uusi. No, se on suhteellisen uusi ja tuore, mutta sen ilmiöt ovat kyllä olleet sinänsä näkyvissä jo useamman vuoden ajan. Toinen asia on se, onko niitä haluttu nähdä ja onko ne hallituksessa otettu kuinka vakavasti. 

Mitä tulee tähän jengi-ilmiöön, valitettava tosiasia on se, että tämä on erityisen yleinen ilmiö maahanmuuttajataustaisen väestön keskuudessa ja se on sitä itse asiassa läpi koko Euroopan. Nyt iso kysymys onkin se, pystytäänkö maahanmuutto erityisesti tietyiltä kulttuurisesti kovin etäisiltä alueilta pitämään hallittuna, ja tässä keskeisessä roolissa on turvapaikkapolitiikkamme. ”Ein” pitää tarkoittaa ei: jos on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, henkilö pitää pystyä palauttamaan, eikä siinä pidä olla enää mitään mahdollisuuksia muuhun. Nyt kuitenkin sisäministeriö edelleenkin [Puhemies: Kysymys!] kaavailee tällaisia suunnitelmia, joissa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet [Puhemies koputtaa] saisivat jäädä. Hallituskumppanit ovat tämän jo tyrmänneet. Koska te luovutte tästä hankkeesta? 

Kiitos, puhemies! Äärimmäisen tärkeää on se, että me pystytään kotouttaminen tekemään hyvin. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Se, että tänne tulevat ihmiset pääsevät suomalaisen yhteiskunnan osaksi, jäseneksi, on äärimmäisen tärkeätä, ja tietysti se myös omalta osaltaan ennaltaehkäisee sitä, että ei olla mahdollisesti vain omassa etnisessä ryhmässä, vaan ollaan laajasti yhteiskunnan jäseniä. Tämä on tietysti se tärkeä asia, että me panostamme kotoutumiseen riittävästi, ja se on oikeastaan kaikkien sektoreiden asia, ja nimenomaan nuorten kohdalla se on äärimmäisen tärkeätä.  

No sitten, mitä tulee meidän maahanmuuttopolitiikkaan, tietysti se ensimmäinen asia on se, että silloin kun on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, niin silloin on paluu, ja esimerkiksi tällä viikolla näitä paluita on järjestetty. Mutta emme voi myös sulkea silmiämme siltä, että meillä on täällä ihmisiä, joita me emme voi palauttaa eri syistä, esimerkiksi siitä syystä, [Puhemies koputtaa] että maa ei ota heitä vastaan, [Puhemies: Kiitoksia!] ja tähän ongelmaan meidän täytyy myös löytää ratkaisu. [Ben Zyskowicz: Esimerkiksi siitä syystä, että eivät suostu vapaaehtoisesti lähtemään! — Vasemmalta: Ei voida palauttaa!] 

Näin, arvoisa puhemies! [Teknisiä ongelmia mikrofonin kanssa] — Vihdoin mikrofoni päällä. — Maahanmuuttajataustaisten rikollisryhmien ydin on valinnut ammattirikollisen elämäntavan, ja heidän toimintansa keskeyttämiseen ei auta kuin koppihoito. Rikollisjengien toimintaan liittyy kuitenkin se, että ne haluavat kasvaa. Ne rekrytoivat lisää väkeä, ja niissä on vetovoimaa — ja se on suuri ongelma. Tarvitaan tehokasta viranomaisyhteistyötä ja vapaaehtoistyön organisointia mutta myös nuorten tekemien rikosten nopeaa tutkintaa ja nopeaa seuraamusta. 

Poliisi on rahapulassa joutunut vähentämään resursseja ennalta estävästä toiminnasta. Eilen julkaistiin puolueeton selvitys poliisin rahankäytöstä, ja sen lopputulema oli, että poliisin perusrahoitusta on nostettava, jotta poliisi selviytyy sille annetuista tehtävistä. Ja yksi niistä on tämä jengirikollisuuden estäminen. Aikooko hallitus korjata poliisin perusrahoituksen tulevassa kehysriihessä? 

Tämän hallituksen tavoitteenahan on ollut, että meillä on 7 500 poliisimiestä ja ‑naista, ja tänä vuonna me olemme tuossa tavoitteessa. 

Me varmaan kaikki muistamme viime syksyn ja sen, kuinka tässä salissa käytiin keskustelua poliisin määrärahoista. [Arto Satonen: Kyllä!] Ja tuon keskustelun jälkeen, yhdessä valtiovarainministeriön kanssa, sisäministeriö halusi tilata ulkopuolisen selvityksen siitä, mihin poliisin rahat menevät, [Juha Mäenpään välihuuto] sillä vuosi vuoden jälkeen rahoitusta on lisätty, mutta siitä huolimatta se on joka kerta jäänyt vajaaksi — joka kerta on jouduttu erilaisilla lisäbudjeteilla paikkaamaan sitä vajetta. 

Ja nyt tämä selvitys todellakin eilen julkaistiin. [Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä] Olen todella tyytyväinen siitä, että nämä kolme selvitysmiestä sen meille tekivät. Se sisältää paljon ehdotuksia ja paljon huomioita siitä, miten varmistaisimme poliisin resurssit myös tulevaisuudessa. [Puhemies koputtaa] Yksi haaste on se, että aiemmat hallitukset eivät ole pitäneet huolta poliisin resursseista. 

Arvoisa herra puhemies! Kuten sisäministeri sanoi, niin sisäisen turvallisuuden selonteossa ei todellakaan käsitelty näitä katujengejä eikä järjestäytynyttä rikollisuuttakaan lainkaan riittävästi. Onneksi hallintovaliokunta korjasi tämän asian, eli yksimielisessä mietinnössä me käsittelemme tätä ongelmaa, koska se on täysin selvä, että se on ollut tässä maassa jo lukuisia vuosia, ja varsinkin kun keskustelee nuorten kanssa, jotka täällä pääkaupunkiseudulla elävät, he valitettavasti myös tunnistavat sen uhkaavan tilanteen, joka tuolla kaduilla, liikennevälineissä ja jopa kouluissa on todellisuutta.  

Te sanoitte, että sisäministeriössä suunnitellaan kaikenlaisia toimia. Huomauttaisin, että sisäministeriössä selvitetään sitä, miten laittomasti maassa olevat saavat jäädä maahan. Meillä on hallituksen esitys käsittelyssä, jossa jopa karkotettaville ja laittomasti maassa oleville halutaan saada oleskelulupa, jotta he voivat jäädä maahan. Kysymys on samanlaisesta maahanmuutosta, joka aiheuttaa näitä ongelmia. [Puhemies: Kysymys!] Ymmärrättekö te, hallitus, että teidän täytyy rajoittaa tällaista maahanmuuttoa Suomeen ja se on ratkaisu myös tähän ongelmaan? [Leena Meri: Nimenomaan! Juurisyy!] 

Kiitos! Tosiaan hallitus on laatinut tämmöisen LAMA-ohjelman elikkä laittomasti maassa olevien ja maahan tulevien esto-ohjelman, [Juha Mäenpää: Hyvä nimi!] ja siellä on lukuisia toimenpiteitä siitä, miten me varmistamme sen, että teemme yhteistyötä esimerkiksi näiden lähtömaiden kanssa, teemme yhteistyötä viranomaisten kanssa, teemme rajalla yhteistyötä ja niin edelleen, niin että me varmistaisimme sen, että toisaalta me pystymme antamaan turvaa niille tarvitseville mutta että sellaiset, jotka eivät ole oikeutettuja turvapaikkaan tai muuhun oleskelulupaan, palaavat sinne kotimaahansa. Tätä työtä tehdään. 

Tähän liittyen todella tehtiin myös kaksi selvitystä, jotka tänään julkistettiin. Toinen oli se, miten me voisimme varmistaa, miten ne ihmiset, jotka ovat täällä töissä ja tarvitsisivat työlupaa mutta joilta puuttuu matkustusasiakirja, voisivat saada tuon työluvan ja väliaikaisen muukalaispassin, [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] niin että voivat hakea tämän matkustusasiakirjan. [Puhemies koputtaa] Ja toinen oli se selvitys, [Puhemies: Aika!] miten me ratkaisemme niiden ihmisten kohdalta, jotka ovat täällä ja joita emme voi palauttaa, sen ongelman, mitä me teemme heidän ihmisyytensä eteen. [Ben Zyskowicz: Miksi emme voi palauttaa? Koska eivät suostu!] 

Arvoisa puhemies! Sitä tuskin kukaan voi kiistää, että lasten ja nuorten pahoinvointi on kasvanut korona-aikana, ja valitettavasti tämä näkyy myös hyvin vakavan väkivallan lisääntymisenä. Tässä onkin meillä kova työ nyt tehtävänä, jotta saadaan kurottua umpeen niin hyvinvointivajetta kuin oppimisvajetta. Monelle lapselle ja nuorelle se tärkein, ensimmäinen paikka, jossa näitä ongelmia voidaan tunnistaa, on koulu. Sen tähden kysyisinkin opetusministeri Anderssonilta: Mitä voimme tehdä nyt mutta varsinkin tämän kriisin helpottaessa, että saamme tuettua lapsia ja nuoria tästä kriisistä palautumisessa, hyvinvointi- ja oppimisvajeen umpeen kuromisessa? Miten voimme tuoda esimerkiksi nuorisotyötä, mielenterveystyötä ja vaikkapa poliisin palveluja lähemmäs kouluja, jotta saamme tunnistettua ongelmat ajoissa ja puututtua niihin kunnolla? 

Arvoisa puhemies! Niin kuin edustaja Suomela tässä toteaa, me tarvitaan enemmän varhaisen puuttumisen malleja myöskin kouluun. Yhtenä hyvänä esimerkkinä mallista, mikä nyt on pilotoitu ja käynnistetty tämän hallituskauden aikana, on sitouttava kouluyhteisötyö, jonka idea on se, että saadaan kouluun töihin enemmän turvallisia aikuisia, joilla ei ole opettamiseen sidottua työaikaa. Eli esimerkiksi kasvatus- tai sosiaalialan ammattilaisia, joilla on mahdollisuuksia työskennellä sellaisten nuorten kanssa, joilla on vaikkapa useita tai pidentyneitä poissaoloja, ja sitä kautta myöskin ikään kuin ottaa koppia näistä nuorista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 

Itse uskon myöskin vahvasti siihen, että työ kouluissa tulee moniammatillistumaan niin nyt kuin tulevaisuudessa. Me tarvitsemme enemmän myöskin muiden alojen ammattilaisia tukemaan opettajia, ja me tarvitaan näiden ammattilaisten työpanosta siellä lasten ja nuorten lähiarjessa eli kouluissa ja oppilaitoksissa. Yksi hyvä askel siihen suuntaan on oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden vahvistaminen, mitä hallitus on tehnyt, [Puhemies: Kiitos!] ja tämä työ varmasti jatkuu uusien hyvinvointialueiden kanssa yhteistyössä. 

Arvoisa puhemies! Ruotsissa tilanne on vakava. Tämä on yhteiskunnan suurimpia puheenaiheita, ja siellä tietysti kaikki puolueet ovat tunnistaneet, mistä asiat johtuvat: sinisilmäinen oikeus‑ ja turvallisuuspolitiikka, epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka ja kotouttaminen ja monet muut tekijät. Suomessa tästä asiasta ei pitäisi olla enää niin sanotusti ihmettelyn aihetta vaan pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin. Nyt se ydinkysymys kuuluu, kun Suomessa nähdään nämä ensimmäiset ilmiön merkit ja turvallisuuspoliittiset haasteethan pitää ennalta taklata, kuten poliisi on nyt jo suosittanut Suomessa: Marinin hallitus on nyt jo kolme vuotta istunut. Merkit ovat olleet nähtävillä koko ajan. Poliisi on varoittanut koko tämän vaalikauden ajan. Silti kotouttamissuunnitelmassa ei sanaakaan, silti sisäisen turvallisuuden selonteossa ei sanaakaan, ja silti edelleenkään ei ole valtioneuvoston työryhmää tai mitään valmistelua käynnissä. Miksi te ette ryhdy mihinkään konkreettisiin toimenpiteisiin? [Puhemies koputtaa] Pääministeri Marin, minkä takia hallitus ei ole mihinkään konkreettisiin toimenpiteisiin ryhtynyt?  

Arvoisa puhemies! Kuten sisäministeri on kuvannut, toimia kyllä on tehty, ja tässä muun muassa opetusministeri Andersson omalta puoleltansa totesi, millä tavalla kouluissa tähän tilanteeseen puututaan. Itse olen kyllä avoin sille ajatukselle, että meillä olisi myös parlamentaarista yhteistyötä tämän teeman ympärillä, koska näen, että tämä on vakava kysymys nyt ja tämä on vielä vakavampi kysymys tulevaisuudessa, jos me emme tähän tartu ajoissa. [Jukka Kopran välihuuto] 

Mutta haluaisin tuoda myös hieman inhimillisyyttä tähän saliin. Kun me keskustelemme tästä ilmiöstä, niin hyvin herkästi tästä keskustelusta valitettavasti kotikatsomoihin välittyy kuva, että jokainen maahanmuuttaja, jokainen turvapaikanhakija, jokainen ihminen, joka näyttää hieman erilaiselta, on jengirikollinen. [Oikealta: Ei välity! — Kokoomuksen ryhmästä: Älkää aliarvioiko! — Leena Meri: Miksi te vääristelette?] Näin ei ole, näin ei ole. Iso osa ihmisistä elää kunnollista kansalaisen elämää Suomessa. Tämä on ilmiö, johon pitää puuttua, johon pitää suhtautua vakavasti, ja me tarvitsemme monenlaisia työkaluja, kuten aikaisemmin kuvasin, ja samanaikaisesti meidän pitää torjua yhteiskunnassa sellaista ilmapiiriä, [Puhemies koputtaa] joka sanoo näille nuorille ja lapsille: olet vääränvärinen, väärännäköinen, mene kotiisi. Tämä on sellainen ilmapiiri, joka ruokkii nimenomaisesti sitä, että meillä on ihmisiä näissä jengeissä. [Välihuutoja oikealta]  

Arvoisa herra puhemies! Kiitos pääministerille ja ministeri Mikkoselle tästä vastauksesta.  

Itse asiassa kokoomus on nähnyt tämän asian jo pitkään, ja me olemme valmistelleet toimenpiteitä, jotka julkaisemme huomenna. Siitä tulee tuhti paketti: siinä tulee näitä kovia toimia mutta ensisijaisesti pehmeitä toimia, me lähestymme kokonaisvaltaisesti asiaa. Se on sitten vapaasti teidän käytettävissänne, jos te haluatte näin tehdä. 

Me olemme samaa mieltä, että ennaltaehkäisy ja juurisyihin puuttuminen on sitä parasta politiikkaa, mutta nyt on tilanne päällä. Poliisi sanoo, että on koston kierre menossa, ja pelkää uusia vakavia väkivallantekoja. Haluaisinkin tietää, ministeri Mikkonen: mihin konkreettisiin toimiin te nyt aiotte ryhtyä, että ei tule uhreja lisää? 

Sen lisäksi haluan todeta, että me kokoomuksessa emme todellakaan ole sitä mieltä, että kaikki ulkomaalaiset ovat jengirikollisia, päinvastoin. [Leena Meri: Ei kukaan ole sitä mieltä!]  

Kiitos, puhemies! Ja kiitos kokoomukselle, me tutustumme varmasti näihin esityksiin, mitä te tuotte. Me olemme käyneet ja käymme koko ajan aktiivista keskustelua poliisin kanssa tästä tilanteesta. Me olemme tunnistaneet tätä ilmiötä, ja me haluamme puuttua siihen nimenomaan kokonaisvaltaisesti. [Ben Zyskowicz: Ei näy selonteossa!] Me tarvitaan niitä ennaltaehkäiseviä töitä, me tarvitaan sitä poliisin hyvää yhteistyötä nuorisotyön kanssa, koulujen kanssa, sitä Ankkuri-toimintaa, joka on paljon saanut kiitosta, mutta samanaikaisesti meidän täytyy tunnustaa se, että meillä on myös niitä nuoria, jotka tästä työstä huolimatta ovat kadulla ja tekevät rikoksia, ja on tätä rikosjengiytymistä. Sen suhteen meidän täytyy tarkastella myös, mitä lainsäädännön kiristyksiä mahdollisesti täytyy sen osalta tehdä, ja totta kai täytyy sitten ne poliisin voimavarat turvata. Ja oleellista on mielestäni se, että rikoksiin puututaan riittävän nopeasti, se tutkintaprosessi on riittävän nopea, [Puhemies koputtaa] että ne mahdolliset seuraamukset tulevat myös nopeasti, [Puhemies: Kiitoksia!] jotta nuoret ymmärtävät, mistä ne johtuvat.