Pohjoismaiden neuvoston sopimukset

Yksi konkreettisimmista pohjoismaisen yhteistyön tuloksista ovat pohjoismaiset valtiosopimukset. Pohjoismaiden neuvostossa on tehty yhteistyötä, jota on toteutettu vaikkapa Euroopan unionissa vuosikymmeniä myöhemmin. Vuosien mittaan sopimuksia on solmittu esimerkiksi sosiaaliturvaan, koulutukseen ja puolustusyhteistyöhön liittyvissä asioissa. Yhteensä sopimuksia on solmittu 1950-luvulta alkaen useita kymmeniä, ohessa joitakin esimerkkejä.

​Passivapaus

Passivapaus on yksi tunnetuimmista pohjoismaisen yhteistyön saavutuksista. Kesällä 1954 sovittiin passivapaudesta Suomen, Tanskan, Norjan ja Ruotsin välillä (SopS 17/1954).

​Yhteispohjoismaiset työmarkkinat

Samaan aikaan passivapaudesta sopimisen kanssa päätettiin myös yhteispohjoismaisten työmarkkinoiden perustamisesta (SopS 22/1954). Sopimuksen mukaan kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu oikeus siirtyä vapaasti työskentelemään ja asumaan toiseen jäsenmaahan. Pohjoismaiden neuvoston jäsenmaat eivät vaadi toisen jäsenmaan kansalaisilta oleskelu- tai työlupaa.

​Sosiaaliturvasopimus

Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus on alun perin hyväksytty vuonna 1955 (SopS 23/1956). Perusideana on, että toiseen Pohjoismaahan muuttavalla olisi samat oikeudet sosiaaliturvaan kuin maan omilla kansalaisilla. Sosiaaliturvasopimuksen sisältöä on sittemmin uudistettu useita kertoja, uusin sopimus on vuodelta 2014 (SopS 54-55/2014).

​Helsingin sopimus

Merkittävä pohjoismaista yhteistyötä määrittävä Helsingin sopimus (SopS 28/1962) on hyväksytty alun perin vuonna 1962. Sopimusta on sittemmin uudistettu useita kertoja. Keskeisiä elementtejä ovat yhteistyö oikeudellisissa, sivistyksellisissä, sosiaalisissa, taloudellisissa, liikenteeseen sekä ympäristönsuojeluun liittyvissä kysymyksissä. Sopimuksessa määritellään myös pohjoismaisen yhteistyön muotoja sekä Pohjoismaiden neuvoston että ministerineuvoston toimintaa.