​SSTP:n eduskuntaryhmän pidätys 1923

Kaikki Suomeen jääneet sosiaalidemokraatit eivät olleet tyytyväisiä SDP:n maltilliseen, parlamentarismia korostaneeseen linjaan. Radikaali vasemmisto ryhmittyi Suomen Sosialidemokraattiseksi Työväenpuolueeksi (SSTP), joka osallistui heinäkuussa 1922 eduskuntavaaleihin. SSTP sai 14,8 % äänistä, mikä oikeutti 27 edustajanpaikkaan. Vaikka vallankumouksellista vasemmistoa edustanut ryhmä jäi selvästi SDP:n ryhmää (53 edustajaa) pienemmäksi, se lohkaisi huomattavan osan työväen kannatuksesta. 

​Eduskunta puhujalavana

SSTP oli perustavassa kokouksessaan liittynyt Kommunistisen Internationaalin (Komintern) jäseneksi. Monet käsittivät SSTP Neuvosto-Venäjällä toimineen SKP:n etäispäätteeksi, mistä syystä puolue oli perustamisestaan lähtien viranomaisten rajoittamispyrkimysten kohteena. Alkuvuoden 1923 pidätysaallon jälkeen puolue muutti nimensä Sosialistiseksi Työväenpuolueeksi (STP), mikä ei sanottavasti vaikuttanut sen poliittiseen linjaan. SSTP/STP sai ohjeita Neuvostoliiton puolelta, mutta sen eduskuntaryhmä ei suostunut kaikkiin ulkosuomalaisten tovereiden vaatimuksiin. Osa kansanedustajista oli antanut kirjallisen vakuutuksen, jolla he sitoutuivat toimimaan eduskunnassa yksinomaan työväenluokan etuja silmälläpitäen ja puoluetoimikunnan ohjeita noudattaen.

SSTP tulkitsi eduskunnan porvarillisen järjestyksen tukipilariksi, joka ylläpiti köyhälistön sortoa. SSTP:n kansanedustajien tuli teorian mukaan ajaa porvarillinen parlamentti umpikujaansa. He käyttivät eduskuntaa ”puhujalavanaan” ja pyrkivät agitaatiollaan osoittamaan, että eduskunnan lainsäädäntötyö ei tosiasiassa hyödyttänyt työtätekevää kansanosaa. Eduskunnan porvarillinen enemmistö piti SSTP:n palopuheita eduskuntainstituution pilkkaamisena. Edistyspuolue julkaisi pienen kirjasen ”Kommunistit Suomen eduskunnassa”, jonka tarkoituksena oli ”valaista yhtä puolta kommunistien surullisesta huijaustoiminnasta, heidän eduskuntailveilystään”.

SSTP:n edustajat kritisoivat esimerkiksi määräahoja, joita eduskunta osoitti kommunismin torjumista varten perustetun etsivät keskuspoliisin toimintaan. Puhemies katsoi ed. Pekka Nurmirannan puheenvuoron niin asiattomiksi, että päätti keskeyttää puhujan: Ed. Nurmirannan puheenvuoro

Vuoden 1922 valtiopäivien avajaisissa SSTP äänesti puhemieheksi omaa ehdokastaan Matti Väisästä, joka oli hiljattain pidätetty, ja kiinnitti samalla huomiota valtiollisten vankien asiaan. Vuoden 1918 punavankien kohteluun puuttuminen oli eduskuntaryhmän näkyvin teema sen lyhyellä eduskuntakaudella. Tärkeimmäksi toimintamuodoksi vakiintui välikysymysten teko. Niiden aiheet liittyivät usein kansalaisoikeuksiin, jotka monilta punaisilta oli evätty: Ed. Toivo Hj. Långströmin välikysymys kansalaisvapauksien turvaamisesta.

SSTP:n eduskunta-aloitteiden propagandistinen huipentuma lienee Ehdotus laiksi Suomen Hallitusmuodon perusteista syyskuulta 1922. Sen pyrkimyksenä oli julistaa Suomi neuvostotasavallaksi, jossa valta kuuluisi kansan enemmistölle eli työväestölle. Eduskuntaesitys: Ehdotus laiksi Suomen Hallitusmuodon perusteista

​Kansanedustajien koskemattomuus

Oikeiston lehdet ja järjestöt muokkasivat keväällä 1923 yleistä ilmapiiriä STP:tä vastaan ja painostivat viranomaisia toimenpiteisiin. Etsivä keskuspoliisi ryhtyi toukokuussa lakkauttamaan kommunistien julkista toimintaa. Sisäasiainministerin tehtäviä hoitanut oikeusministeri Otto Åkesson (ml) kehotti heinäkuussa etsivää keskuspoliisia pidättämään STP:n toimihenkilöt sekä eduskuntaryhmän. Åkessonin aktivistitausta ja oikeistolaisen Suunta-lehden kannattaminen selittävät kansanedustajien koskemattomuuteen kajonnutta toimenpidettä. Valtiopäiväjärjestyksen mukaan kansanedustaja voitiin vangita ilman eduskunnan suostumusta, jos hänet oli pidätetty epäiltynä törkeästä rikoksesta, josta voitiin tuomita vähintään puoli vuotta vankeutta, tai tapauksessa, jossa tuomioistuin oli hänelle jo vankeustuomion langettanut. 

Pääministeri Kyösti Kalliota (ml) epäilytti kansanedustajien pidättäminen, mutta hallituksen enemmistö piti toimenpidettä demokratian kriisin torjumisena. Syytteen sai lopulta 189 henkilöä, jotka kaikki, mukaan lukien eduskuntaryhmän jäsenet, tuomittiin eripituisiin vankeusrangaistuksiin valtiopetoksen valmistelusta tai avunannosta siihen. Kansanedustajien tuomioiden perusteena olivat sitoutuminen Kominternin parlamentaarista työtä koskeviin päätöksiin, kirjalliset sitoumukset puoluetoimikunnan ohjeiden noudattamisesta sekä edustajanpalkkioiden luovuttaminen puolueen käyttöön. Tulkinta, jossa rikokseksi katsottiin toimi tai asema puolueessa riippumatta siitä, mitä valtiopetoksellista syytetty henkilö oli tehnyt, oli Suomen oikeuskäytännössä uusi. 

SDP:n kansanedustajat suhtautuivat työväen edustajien pidätyksiin ristiriitaisesti: poliittinen kilpailija vasemmiston sisällä oli poissa pelistä, mutta eduskunnan vajaalukuisuus kallisti sen voimatasapainoa porvariston hyväksi. SDP:n puheenjohtaja Väinö Tanner kiinnitti eduskunnassa huomiota edustajien koskemattomuuden loukkauksiin sekä syytteiden takautuvaan epämääräisyyteen. SDP teki joulukuussa välikysymyksen eduskunnan saattamisesta täysilukuiseksi. Ed. Väinö Tannerin ja ed. Sulo Vuolijoen välikysymys sekä keskustelua siitä.

Presidentti K.J. Ståhlbergin kanta, joka poikkesi eduskunnan enemmistön näkemyksestä, kaatoi lopulta Kyösti Kallion hallituksen. Huhtikuun 1924 eduskuntavaalit päättivät toisen, yhdeksän kuukauden mittaisen tynkäeduskunnan kauden.

Kun kansanedustajille langetetut vankeustuomiot aikanaan päättyivät, vaihtoehdot poliittisen uran jatkamiseen olivat vähissä. Poliittisiin vankeustuomioihin sisältyi kansalaisluottamuksen menettäminen, esimerkiksi SSTP:n jutussa viideksi vuodeksi, mikä esti vaalikelpoisuuden. Vankilasta vapautuneet saattoivat jatkaa poliittista toimintaansa Suomessa SKP:n maanalaisen työn tekijöinä, jolloin uudelleen kiinni jäämisen riski oli suuri. Siirtyminen Neuvostoliiton puolelle oli siksi monelle entiselle kansanedustajalle varteenotettava vaihtoehto. Suoranaista painostusta rajanylityksiin ei kuitenkaan ilmennyt ennen vuosikymmenen loppua.

Kansanvallan tulikoe -ti​etopaketti​ | Vuoden 1918 perintö: tynkäeduskunta | SSTP:n eduskuntaryhmän pidätys 1923 | Kohti kommunistilakeja | Kirjallisuutta​​