Sana Jaa on perua ruotsin kielestä ja sen käyttö eduskunnan äänestyksissä periytyy
Ruotsin vallan aikana alkaneilta säätyvaltiopäiviltä, joiden historia ulottuu 1460-luvulle
asti. Äänestyskäytännöstä Jaa–Ei säädettiin vuoden 1869 valtiopäiväjärjestyksen 59 §:ssä ja edelleen vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksen 65 §:ssä.

Vanha tapa on siirtynyt myös myöhempiin säädöksiin. Nykyisessä eduskunnan työjärjestyksen 60 §:ssä sanotaan: "Äänestysjärjestyksen tultua hyväksytyksi puhemies tekee sellaisen äänestysesityksen, että vastaus jaa tai ei ilmaisee eduskunnan päätöksen. Jos on useampia päätösehdotuksia, asetetaan yksi vastaesitykseksi toista vastaan, kunnes kaikista siten on äänestetty."

Jaa-sanalla on yhtymäkohtia myös yleisesti vanhaan äänestystapaan.
Säätyvaltiopäivien talonpoikaissäädyssä käytettiin huutoäänestystä. Jaa ja Nej
(myöhemmin Ei) olivat helppoja huudettavia. Jaa:n sijasta Kyllä olisi taipunut
hankalammin, kun taas Ei-sana on lähellä ruotsin Nej:tä tai Ej:tä ja se on kääntynyt
vaivattomasti suomalaiseksi Ei:ksi.