Täysistunto ja valiokuntatyö
Säätyjen täysistunnot Ritarihuoneella olivat julkisia. Vain tietyissä erikseen päätetyissä tapauksissa saatettiin asioita käsitellä suljetuin ovin. Julkisten istuntojen lisäksi järjestettiin niin sanottuja yksityisiä istuntoja, joiden merkitys oli valmisteleva ja käsittelytapa varsin epämuodollinen.
Valtiopäiväkielinä käytettiin suomea ja ruotsia. Aatelisto, papisto ja porvaristo laativat pöytäkirjansa ruotsinkielisinä, kun taas talonpojat käyttivät alusta alkaen suomen kieltä. Puheet ja asiakirjojen sisältö käännätettiin valtiopäivillä ruotsista suomeksi ja päinvastoin.
Valtiopäivien alussa säädyt asettivat joukon valiokuntia, joiden tehtävänä oli valmistella keisarin armollisiin esityksiin liittyvät asiat ennen säätyjen käsittelyä.
Säätyjen yhteisiä vakituisia valiokuntia oli kymmenkunta. Niissä oli tavallisesti 15 jäsentä, 6 aatelistosta ja kolme kustakin muusta säädystä. Säädyt olivat tasavertaisia äänestyksissä, koska ne suoritettiin säädyittäin eikä edustajamäärän mukaan.
Mikäli valiokunnan äänestyksissä kolme säätyä oli käsiteltävästä asiasta samaa mieltä, enemmistön näkemys tuli valiokunnan kannaksi. Jos taas äänestyksessä kaksi säätyä asettui kahta vastaan, antoi valiokunta valtiopäiville vaihtoehtoisen ehdotuksen, eli kiista siirtyi valtiopäivien ratkaistavaksi.
Yhteisten valiokuntien lisäksi kullakin säädyllä oli omia eli yksityisiä valiokuntia. Säätyjen yksityiset valitusvaliokunnat käsittelivät (aatelittomien) edustajien valitsijoiltaan saamia anomuksia. Aatelisto ylläpiti ritarihuonevaliokuntaa ja papisto säädyn toiminnan hallinnointiin tarkoitettua suoritusvaliokuntaa.