Ukrainan poliittinen dialogi Euroopan unionin kanssa alkoi hyvin pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Vuonna 1994 maa allekirjoitti EU:n kanssa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka keskittyi muun muassa edistämään lehdistönvapautta ja tehostamaan julkishallinnon toimintaa Ukrainassa. Ukrainan EU-suhteen kehitys jäi kuitenkin myöhemmin jälkeen muista entisen itäblokin maista, minkä on esitetty johtuvan esimerkiksi siitä, ettei maassa niiden tapaan muodostunut 1990-luvun kuluessa tarpeeksi selvää näkemystä sille sopivimmasta ulkopoliittisesta orientaatiosta Venäjän ja yhdistyvän Euroopan välissä.

Korruption ja vaalivilpin värittämiä vuoden 2004 presidentinvaaleja seuranneen oranssin vallankumouksen jälkeen Ukraina kääntyi kuitenkin entistä selvemmin kohti länttä, ja laajempaa assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta EU:n kanssa alettiin neuvotella muutamaa vuotta myöhemmin. Kun sopimus oli tarkoitus solmia marraskuussa 2013, Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovytš kieltäytyi allekirjoittamasta sitä antaen näin kipinän Euromaidanina tunnetulle protestiaallolle läheisemmän EU-yhteistyön puolesta. Sopimus allekirjoitettiin lopulta uuden EU-myönteisen presidentin Petro Porošenkon johdolla kesäkuussa 2014, ja vaikka sitä sovelletaan jo nyt käytännössä, tulee se lopulta ratifioida kaikissa EU-jäsenmaissa. Tämä saattaa osoittautua ongelmalliseksi, kun Alankomaissa järjestetään ensi kuussa kansanäänestys maan parlamentin jo tekemästä ratifiointipäätöksestä. Mielipidemittausten mukaan melko selvä enemmistö hollantilaisista vastustaa sopimusta, ja mahdollisen kielteisen tuloksen onkin äänestyksen neuvoa-antavasta luonteesta huolimatta nähty pakottavan parlamentin tarkastelemaan päätöstään uudelleen.

Mahdollisista ratifiointiprosessia jarruttavista vaikeuksista huolimatta assosiaatio- ja vapaakauppasopimus on merkittävä askel Ukrainalle sen pyrkimyksessä uudistaa yhteiskuntaansa ja lähentyä EU:ta. Sopimuksen puitteissa onkin jo saavutettu huomattavaa edistystä esimerkiksi lainsäädännön, pankkisektorin ja verotuksen kehittämisessä. Vaikka poliittisen prosessin läpinäkyvyyttä pidetään edelleen riittämättömänä ja oligarkkien vaikutusvaltaa liian suurena, ovat oikeudenmukaisilla vaaleilla valitut presidentti ja parlamentti kuitenkin osoitus reformien vaikutuksesta myös korruption kitkemisen ja demokraattisen valvonnan lisäämisen näkökulmasta. Selvää edistystä on tapahtunut myös viisumivapauden edellytysten täyttämisen osalta, vaikka vuoden alkuun odotettu komission ehdotus viisumipakon poistamisesta onkin nyt lykkääntymässä, mikä eräiden arvioiden mukaan johtuu Alankomaiden kansanäänestyksestä.

Assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksen ohjausvaikutuksen lisäksi EU tukee Ukrainan siirtymävaihetta myös varsin konkreettisin keinoin. Se on antanut Ukrainalle historiansa suurimman ei-jäsenmaalle myönnetyn talousapupaketin lisäksi teknistä ja humanitääristä tukea, neuvotellut sopimuksen kaasutoimituksista sekä pyrkinyt luomaan laajaa kontaktipintaa eurooppalaisten ja ukrainalaisten poliittisten toimijoiden ja virkamiesten välille, mistä esimerkkeinä mainittakoon tällä viikolla järjestetty Ukraine Week -konferenssi ja sen yhteydessä allekirjoitettu Euroopan ja Ukrainan parlamenttien välinen hallinnollinen yhteistyösopimus. Lisäksi EU on pyrkinyt ottamaan vahvaa roolia Ukrainan itäosissa riehuvan konfliktin ratkaisemisessa asettamalla Venäjälle merkittäviä talouspakotteita ja antamalla vahvaa poliittista tukea Ranskan ja Saksan neuvottelemalle Minskin rauhanprosessille. Optimisesti arvioiden EU:n toimet ovat olleet tehokkaita, sillä tulitauko Itä-Ukrainassa on pitänyt melko hyvin ja Venäjä alkanut vaikuttaa aiempaa sitoutuneemmalta rauhanprosessiin diplomaattisella tasolla. Toisaalta Ukrainan sitoutuneisuus on samaan aikaan alkanut vaikuttaa kyseenalaisemmalta, mistä syystä eräissä kommenteissa on jo alettu kyseenalaistaa EU:n Venäjä-pakotteiden oikeutus.

Edistysaskeleista ja unionin tuesta huolimatta alkaneesta vuodesta tulee Ukrainassa mitä todennäköisimmin myrskyisä. Maan poliittiseen johtoon alkuvuodesta kohdistuneet korruptiosyytökset ovat johtaneet sekä poliittisiin että taloudellisiin ongelmiin, sillä ne ovat paitsi nakertaneet maan hallituspohjaa, myös saaneet Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n lykkäämään sovittujen avustuserien maksua Ukrainalle. Pääministeri Arseni Jatsenjuk kuitenkin selvisi parlamentin epäluottamusäänestyksestä, joten näyttää siltä, että uusien vaalien järjestämiseltä ainakin toistaiseksi vältytään ja reformien toimeenpanoa päästään jatkamaan keskeytyksettä. Uudistusprosessin onnistuminen on suurimmaksi osin kiinni Ukrainasta itsestään, sillä syvään juurtunut systeeminen korruptio ja suuryritysten valta-asema ovat ongelmia, joita vastaan voidaan lopulta taistella vain maan sisäpuolelta käsin.