Arvoisa Tasavallan Presidentti
Ärade Republikens President
Kiitän teitä lämpimästi vuoden 2020 valtiopäivien avajaispuheesta.
Päättyneet valtiopäivät olivat viime kevään valitun eduskunnan ensimmäiset. Reilun puolen vuoden aikana saimme uuden hallituskoostumuksen ja sen ohjelman sekä totuttauduimme uuteen asetelmaan eduskunnassa. Demokratian perusominaisuus on vallan ja vastavoimien välinen avoin väittely – ja usein vuorottelu. Meillä Suomessa ei olla menty ns. blokkiajatteluun vaan on totuttu puolueiden välillä vaihtuviin koalitioihin. Suomen poliittinen kenttä ei jakaudu kahteen osaan vaan se jakautuu useisiin erilaisiin vaihtoehtoihin, joiden välillä on tulosten aikaansaamiseksi kyettävä tekemään kompromisseja.
Förra riksmötet var det första för den riksdag som valdes i våras. Inom drygt ett halvår fick vi en ny regeringssammansättning med regeringsprogram, och vi vande oss vid en ny konstellation i riksdagen. I en demokrati är det grundläggande att det förs en öppen debatt mellan makten och dess motkrafter - som ofta alternerar. I Finland har vi inget blocktänkande, utan vi har vant oss vid växlande koalitioner mellan partierna. Det politiska fältet i vårt land är inte tudelat, utan rymmer många olika alternativ, och för att nå resultat måste man kunna kompromissa mellan dem.
Eduskuntatyössä mikään ryhmä ei saa puhtaana omia tavoitteitaan läpi, vaan tulosten aikaansaamiseksi on usein hyväksyttävä ja ymmärrettävä myös sitä, mitä muut esittävät. Silloin saa myös itselleen tärkeitä tavoitteita eteenpäin. Politiikka on tähän liittyvien mahdollisuuksien taitamista. Asiapohjainen keskustelu, hyvä tutkittuun tietoon perustuva valmistelu, arvopohjainen päätösehdotuksen teko, argumentointi vaihtoehdoista, tarvittavat kompromissit ja kyky hyväksyä ratkaisu vaativat järjestelmän osaamista ja kykyä tunnistaa toisille herkät kysymykset. Tästä syntyy demokraattinen päätöksenteko. Tähän ketjuun eivät luettelossani kuuluneet ehdottomuudet tai nyrkillä pöytään lyönti.
Tämän päätöksenteon arkitodellisuuden kanssa tietyssä ristiriidassa on julkinen keskustelu. Ajallemme on ominaista, että julkisessa kansalaiskeskustelussa mielipiteet jakautuvat entistä jyrkemmin. Sen myötä, että ajetaan omia tavoitteita, ei tässä jyrkentyneessä mielipideilmastossa olla halukkaita hyväksymään toisille tärkeitä tavoitteita. Mitä pidemmälle tällainen asennoituminen etenee, sitä vaikeammaksi käy yhteisten asioiden hoitaminen. Tämäkin kehitys on osa avointa demokratiaa ja aika näyttää miten se heijastuu kompromissihakuisen politiikan käytäntöjen muuttumiseen.
Osa tätä kehityskulkua on valitettavasti myös se, että saadakseen huomiota kielenkäyttöä tai tekoja joutuu nykyaikana kärjistämään. Uudet valtiopäivät alkavatkin tilanteessa, jossa yhä useammat poliittiset toimijat ovat juridisen arvioinnin kohteena joko tehtävässään tai muussa yhteiskunnassa sanomansa ja tekemänsä johdosta. Meidän on edustajina toimittava siten, että kunnioitamme oikeusvaltion toimintaperiaatteita emmekä politisoi juridiikkaa – sillä ennaltaehkäisemme parhaiten myös sen, ettei juridiikkaan turvauduttaisi tulevaisuudessakaan poliittisista syistä.
Monet kansalaiset katsovat – oikeutetusti – että valtiopäiville valitut toimivat myös itse esimerkkiä luoden. Monet kansalaiset ovat tälläkin vaalikaudella esittäneet sen toiveen, että he saavat jatkossakin kokea yhteisesti valitun eduskunnan toimintakulttuureineen edustavan arvokkuutta.
Me yhdessä ja kukin erikseen luomme kuvaa eduskunnasta sanoin, kirjoituksin ja teoin sekä täällä talon sisällä, että toimiessamme talon ulkopuolella. Perustuslain vaatimus arvokkuudesta ja toisten kunnioittamisesta koskee itse eduskuntatyötä, mutta kansalaiset eivät erittele puheitamme ja toimintaamme talon sisällä tai ulkopuolella eri maailmoiksi vaan yhdeksi ja samaksi edustajan työksi. Se luo kuvan politiikasta. Se luo myös nuorille käsityksen siitä, onko yhteinen työ politiikassa tavoittelemisen arvoista vai kenties sellaista, että en halua siihen mukaan.
Vi alla tillsammans, och var och en för sig, skapar en bild av riksdagen genom det vi säger, skriver och gör, såväl här inne i riksdagshuset som utanför det. Grundlagens krav på värdighet och respekt för andra gäller själva riksdagsarbetet, men för medborgarna är det vi säger och gör inne i riksdagshuset och utanför det inte två skilda världar, utan det handlar alltid om arbetet som riksdagsledamot. Det formar bilden av politiken. Det påverkar också de ungas uppfattning av det gemensamma politiska arbetet som antingen något att sträva efter eller något man kanske inte vill vara en del av.
Alkavat valtiopäivät tulevat olemaan työntäyteiset.
Vuoden aikana saamme paneutua politiikkakokonaisuuteen, jolla vaikutetaan työllisyyteen. Tehtävä ei ole helppo, koska työllisyystoimia on jokainen hallitus joutunut etsimään ja monet keinot on käytetty. Tavoitteen haasteellisuutta lisää ymmärrys siitä, että perinteisesti käytetty verojen keventäminen tai menojen kohdistettu lisääminen eivät riitä. Yhteiskunnan tai ehkä järjestöjen toimesta tehdyt päätökset eivät koskaan itsessään takaa lopputulosta, vaan ratkaisu tapahtuu yrityksissä ja markkinoilla. Siellä tehdään riskinottopäätökset ja päätökset uudesta työvoimasta.
On luonnollista, että suuri osa huomiosta kohdistuu nyt työntekijäryhmiin, joiden työllistymisen aste on keskimääräistä alempana. Onneksi monessa maakunnassa on jo saavutettu tavoittelemamme 75 prosentin työllisyysaste. Eli tulos on mahdollista saavuttaa meillä, kuten se on saavutettu laajasti muuallakin pohjolassa.
Eduskunta odottaa julkisuudessa olleiden tietojen mukaisesti saavansa vuoden loppuun mennessä lakiesitykset, jotka kokonaisuutena tulevat uudistamaan sosiaali- ja terveystoimen organisoinnin Suomessa. Kokonaisuuden käsittelyyn on eduskunnassa varattava runsaasti aikaa.
Nämä molemmat suuret politiikkalohkot ulottuvat eduskunnassa usean valiokunnan toimialalle. Hallinnonalakohtaisen tarkastelun rinnalla on äärimmäisen tärkeää, että kokonaiskuva ja tavoitteenasettelu pysyvät koossa. Usein tärkeinä pidettyjen erityisintressien sijasta on kyettävä ennakkoluulottomaan uudelleen ajatteluun, jotta voi syntyä aidosti uutta.
Laaja-alaisuutta vaatii myös väestökehityksemme tarkastelu. Väestökehitys on yhtenä suurena perustekijänä, että niin monia totuttuja asioita on nykyään remontoitava uuteen uskoon. Nostan syntyvyydestä vain yhden välittömän seurauksen esille. Jo nyt tiedämme toteutuneiden syntyvyyslukujen perusteella sen, että nykyisten noin 2900 peruskoulun ensimmäisen luokan sijasta viiden vuoden päästä tarvitsisimme enää reilut 2300 luokkahuonetta. Viiden aloittavan luokan sijasta riittää siis neljä. Samaan aikaan meidän on asteittain kyettävä lisäämään voimavaroja ikääntyvien ikäluokkien tarpeisiin.
Eduskunnan valiokunnilla on mahdollisuus ottaa hallituksen lakiesitysten, edustajien esitysten tai kansalaisaloitteiden ohella myös tarkasteluun omina asioinaan tällaisia yhteiskunnan suuria kehityskysymyksiä antaakseen panoksen niistä käytävään keskusteluun. Ja ymmärtämyksen lisäämiseksi sille, että tulevaisuuden tarpeisiin ei kyetä muutoksitta vastaamaan. Vastakkainasettelun sävyttämänä aikana on tarvetta sille, että on asioita ja kehityskulkuja, joihin vaikuttaminen edellyttää aidosti kansallista yhteistahtoa tai vähintään yhteistä ymmärrystä ongelman luonteesta.
Ilmastokysymys on samanlainen useimpia hallinnonaloja koskettava kysymys. Kysymys on sekä toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi että sen aiheuttamiin muutoksiin sopeutumiseksi. Asian käsittely pitää sisällään sekä suuria mahdollisuuksia suomalaisten hyvinvoinnin ja työllisyyden kasvattamiseksi että aiheita, joista saa mehevääkin mehevämmän vastakkainasettelun identiteettipolitiikan sävyttämänä aikana. Ilmastopolitiikkakin on mahdollisuuksien taitamista. Päätöksiä tekevien on pidettävä takaraivossaan koko ajan vaatimus siitä, että toimet ovat sosiaalisesti, alueellisesti ja työllisyyden kannalta hyväksyttävissä. Ellei tällaista hyväksyttävyyden perustaa kyetä luomaan, on suurena riskinä se, että päätöksenteko tukkeutuu ja päätökset jäävät hyvien periaatteiden tasolle. Tämä asetelma on koko ajan käsissämme sekä kansallisesti että välttämättömässä kansainvälisessä yhteistyössä.
Alkavien valtiopäivien aikana käynnistyy mitä todennäköisimmin myös tulevaisuuden Eurooppaa käsittelevän konferenssin työ, mihin uskoakseni tulee myös edustus suoraan kansallisista parlamenteista. Myös tähän laaja-alaiseen työhön ja sen tavoitteenasetteluun on koko eduskunnan osallistuttava. Tähän työhön jäsenmaiden ja niiden kansallisten parlamenttien on osallistuttava terveellä itsetunnolla. Jäsenvaltiot ja perussopimuksen ratifioineet kansalliset parlamentit omistavat Euroopan Unionin – myös vastuu tämän tärkeän yhteisön kehittämiseksi on yhteinen.
Under det kommande riksmötet inleds högst sannolikt också konferensen om Europas framtid, där jag antar att också de nationella parlamenten kommer att vara direkt företrädda. I det här stora arbetet och i formuleringen av dess mål bör hela riksdagen delta. Arbetet kräver en sund självkänsla av medlemsstaterna och de nationella parlamenten. Det är medlemsstaterna och de nationella parlamenten, som ratificerat EU:s grundfördrag, som äger Europeiska unionen – och vi delar också ansvaret för att utveckla denna viktiga gemenskap.
Arvoisa Tasavallan Presidentti, juuri avaamanne uudet valtiopäivät käynnistävät myös uuden vuosikymmenen Suomen politiikassa. Politiikassa ihmiset vaihtuvat, mutta instituutiot säilyvät. Arvostamme suuresti sitä tapaa, jolla kausillanne eduskunnan ja Tasavallan Presidentin välinen vuorovaikutus on toteutettu.
Ärade Republikens President,
jag ber att få tacka Er för tankarna i Ert öppningsanförande och samtidigt framföra riksdagens hälsning och försäkran om dess högaktning.
Arvoisa Tasavallan Presidentti,
pyydän saada kiittää teitä avauspuheenne ajatuksista ja samalla esittää teille eduskunnan tervehdyksen ja kunnioituksen osoituksen.