Hyvät naiset ja herrat,

tunnen suurta kunnioitusta ja ylpeyttä saadessani onnitella kaksikymmentäviisivuotiasta tulevaisuusvaliokuntaa.

Parlamenttimatkoilla olen monta kertaa kokenut, kuinka kiinnostuneita muiden maiden kansanedustajat ovat tulevaisuusvaliokuntamme työstä. Myös moneen suomalaiseen kuntaan ja järjestöön on perustettu tulevaisuusvaliokunta antamanne mallin mukaisesti. Vaikutuksenne ulottuu Uruguayn Montevideosta Lempäälään, Lakimiesliitosta luterilaiseen kirkkoon.

On oikeastaan hämmästyttävää, että juuri Suomessa on näin korkealaatuista tulevaisuuden ennakointia.

Suomalaisen kirjallisuuden seura on koonnut yli 15 000 perinteistä suomalaista sananlaskua Kansanrunousarkistoon. Näistä moni liittyy tuleen ja tuuleen, pikaisella selauksella löysin kuitenkin vain yhden sanalaskun tulevaisuudesta. "Jos tunturin laki höyryää, niin sae tulee."

Perinteisessä maatalousyhteiskunnassa tulevaisuutta luettiin metsistä ja tuntureista, joskus kahvinporoistakin. Eräät yhteiskuntatutkijat ovat jopa esittäneet kriittisen kysymyksen, onko nykyinen tulevaisuuden ennakointi juuri tämän parempaa. Yhdysvaltalainen professori Philip Tetlock on muun muassa sanonut ennakkoon aavistamattomilla sattumilla olevan niin suuri merkitys, että tikkoja heittävä simpanssi pystyy valikoimaan toteutuvia tulevaisuustrendejä yhtä hyvin kuin kuka tahansa meistä ihmisistä.  

Itse en kuitenkaan ole näin kyyninen vaan uskon asiantuntijatiedon merkitykseen ja ennakoinnin mahdollisuuksiin. On kuitenkin totta, että tulevaisuus on aina epävarma. Ennakointi on vähän kuin yrittäisi ottaa pilven käteensä. Pilven piirteet näyttävät kaukaa tarkoilta, mutta läheltä käsi haroo vain tyhjää. Tulevaisuus yllättää aina.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elämä olisi pelkkää kaaosta ja täysin sattumanvaraista. Meidän ihmisten sisällä olevat käsitteelliset mallit ovat harvinaisen pitkäaikaisia ja pysyviä.

Kaikki lähitulevaisuuden suuret haasteetkin voidaan tiivistää kolmeksi ikuiseksi peruskysymykseksi: mikä on ihmisen suhde luontoon, pohjoisen suhde etelään, idän suhde länteen?

Arvoisat kuulijat,

Monet tulevaisuuden skenaariot ovat osoittautuneet virheellisiksi, mutta monet myös oikeiksi. Tulevaisuusvaliokunnan historia on itse asiassa eräs parhaista todisteista ennakointityön tarkkuudesta.

Historiassa ei ole selkeitä alkuja eikä loppuja, eikä tulevaisuusvaliokunnan alkuakaan voida tarkalleen määritellä.

Jo vuonna 1986 eduskunnan puhemiehistölle jätettiin kansalaisaloite, jossa vaadittiin tulevaisuudentutkimusyksikön perustamista eduskuntaan. Vuoden päästä 136 kansanedustajaa jätti pääministerille kirjallisen kysymyksen:

"Minkälaisia suunnitelmia hallituksella on kansaamme kohdistuvia tai maailmanlaajuisia tulevaisuuden uhkia ja mahdollisuuksia koskevan selvitystyön aloittamisesta ja edistämisestä?"

Näinä vuosina tärkeimmät ennakointiin liittyvät keskustelut käytiin kuitenkin tulevaisuusselontekojen yhteydessä. Vuonna 1993 pääministeri Esko Aho esitteli hallituksensa selonteon maamme pitkän aikavälin tulevaisuudesta. Tämä kaksikymmentäviisi vuotta vanha puhe on hyvä esimerkki ennakoinnin mahdollisuuksista ja tarkkuudesta.

"Olemme keskellä syvää yhteiskunnallista murrosta, joka koskettaa meitä suomalaisina, eurooppalaisina ja ihmiskunnan jäseninä. Sen lähteet ovat ennen muuta ekologiasta, teknologiasta ja kansainvälisen talouden rakenteista kumpuavia. Maailman tulevaisuutta uhkaavat ilmastonmuutos, väestöräjähdys ja ravintotuotannon ongelmat."

Tämän päivän näkökulmasta pääministeri tuntuu osuneen oikeaan ja nähneen tulevaisuuteen. Tämän tarkkanäköisyyden taustalla oli asiantuntijoiden ja poliitikkojen yhteistyö, jota pian alettiin harjoittaa myös samaan aikaan perustetussa tulevaisuusvaliokunnassa.

Vanhan antiikin myytin mukaan on olemassa kahdenlaisia ihmisiä. On olemassa ihmisiä, jotka ketun tavoin tietävät monista hyvin erilaisista asioista vähän. On olemassa myös ihmisiä, jotka käyttäytyvät siilin tavoin ja tietävät yhdestä tärkeästä asiasta paljon.

Kansanedustajat ja asiantuntijat eroavat toisistaan kuin ketut ja siilit. Molempia kuitenkin tarvitaan hyvään ennakointityöhön.

Meidän suomalaisten yhteisenä vahvuutena on myös ollut samankaltainen ymmärrys historian merkityksestä ja politiikan jatkuvuudesta. Niin paljon meitä suomalaisia on vuosien varrella muistutettu maamme maantieteellisestä sijainnista, joka ei muutu, vaikka hallitukset ja poliittiset puolueetkin vaihtuisivat.

Oman kokemukseni perusteella ennakointi on tarkinta, kun tulevien megatrendien tunnistaminen yhdistyy historian ymmärtämiseen. Ihmisten yhteiselämä saa jatkuvasti uusia muotoja, tieteen kehityksen myötä syntyy uusia innovaatioita, teknologiset keksinnöt muuttavat ihmisten käsitystä ajasta ja paikasta. Muutos ja kehitys näyttävät ainoalta pysyvältä asialta.

Mutta…..

Samaan aikaan kuitenkin paljon pysyy myös aina ennallaan. Maantieteen asettamat rajat, luonnon luomat olosuhteet ja biologiset perustarpeet ovat lähes pysyviä tai muuttuvat vain hyvin hitaasti. Ihminen on aina osa myös kulttuuria, jonka perimmäiset merkitykset säilyvät muuttumattomina hyvin pitkään. Ymmärrämme edelleen helposti, mistä Aristoteles puhui, Shakespeare kertoi tai Mikael Agricola kirjoitti.

Mikäli elämän hidasta jatkuvuutta ei ymmärretä, ennakointi helposti johtaa harhaan. Muutoksen nopeutta ja vauhtia helposti liioitellaan, sitä hidastaviin vaikutuksiin ei kiinnitetä riittävästi huomiota. 

Hyvät tulevaisuusvaliokunnan jäsenet, juhlavieraat,

Vuosien aikana tekemänne työ ja laatimanne selvitykset tulevaisuuden energiavaihtoehdoista, geeniperimästä, hyvinvointiteknologioista ja työelämän muutoksista ovat olleet uraauurtavia ja vaikuttaneet kansanedustajien ajatteluun ja päätöksiin. Työnne arvo on huomattu myös muualla. OECD: ltä olette muun muassa saanut hienon kunnianosoituksen, kun se mainitsi radikaalit teknologit – ennakoinnin esimerkkinä maailman parhaista käytännöistä.

Tulevaisuusvaliokunnan ensimmäinen puheenjohtaja, Eero Paloheimo, on kertonut, kuinka hän sai kansanedustajauransa aikana eniten lehdistössä huomiota siitä, kun hän lupasi ottaa elävänä pyydystetyn Ruokolahden leijonan pihalleen hoitoon. Koskaan lehdissä sen sijaan ei puhuttu valiokunnasta ja tulevaisuuden edestä tehdystä suuresta työstä.

Moni kansanedustajista jakaa varmasti samanlaisen kokemuksen. Luulen, että jokainen meistä kansanedustajista miettii, miten voisimme tehdä työstämme helpommin ymmärrettävän.

Tulevaisuusvaliokunnan työnä on ennakointi, teknologia-arviointien tekeminen, yhteiskuntapoliittinen keskustelu ja tulevaisuuden strateginen arviointi. Kaiken työn jälkeen kysymykseksi jää: miten puhe muuttuu kosketeltavaksi hahmoksi?

Miten esimerkiksi valiokunnan ehdotus lasten kuulemisesta kaavoituksessa muuttuu lopulta betoniksi ja teräkseksi, asunnoiksi ja puistoiksi, nurmikoiksi ja koripallokentiksi?

Tällaista keskustelua eduskunnassa käytiin kaksikymmentä vuotta sitten ja se on edelleen ajankohtaista. Meidän täytyy yhdessä löytää keinoja, joilla tulevaisuusvaliokunnan havaintoja voidaan paremmin käyttää käytännön lainvalmistelutyössä. Olen varma, että tähän on erilaisia mahdollisuuksia.

Onnittelen nyt tulevaisuusvaliokuntaa 25 vuoden hienosta työstä. Tulevaisuus on tahdon ja työn, toivon ja uskon asia.

Elanor Rooseveltin sanoin: tulevaisuus kuuluu heille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. 

Kiitos!