Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Sairaanhoitajien työpanoksella ja osaamistasolla on merkittävä vaikutus väestön hyvinvointiin, kansanterveysongelmien ehkäisyyn, palveluiden saatavuuteen, hoitoon pääsyyn, hoidon laatuun ja toiminnan sujuvuuteen. Laadukkaan terveydenhuollon turvaaminen edellyttää henkilöstön laadukkaaseen ja ajantasaiseen koulutukseen panostamista. Asiantuntijuuden ylläpito ja kehittäminen vaativat lisäksi jatkuvaa oppimista ja oman ammattitaidon sekä tietämyksen päivittämistä ja kehittämistä.
Tällä hetkellä erityisenä ongelmana on se, ettei sairaanhoitajien urakehityksestä ole huolehdittu riittävästi. Peruskoulutuksessa tavoitteena on kaiken osaava yleissairaanhoitaja, ja erityisosaajista on valtava puute. Nykyiset ammattikorkeakoulujen tarjoamat erikoistumisopinnot eivät vastaa työelämän eivätkä myöskään väestön terveystarpeisiin. Ammattikorkeakoulujen autonomia on aiheuttanut sen, ettei erikoistumisopinnoista ole minkäänlaista valtakunnallista kokonaiskuvaa. Tällöin myös työnantajien on vaikea tietää, millaisia erityisosaajia he palkkaavat.
Sairaanhoitajien erikoistumisopinnot tulisikin luoda osaksi sairaanhoitajien urakehitystä ja asiantuntijuuden syventämistä. Tätä asiantuntijuutta työelämä ja kansalaiset tarvitsevat. Nykyisellään opetus on kuitenkin pirstaleista ja eri oppilaitosten omassa harkinnassa ilman laajaa kokonaissuunnitelmaa. Tämä on johtanut muun muassa siihen, että esimerkiksi muistihoitajia ei kouluteta tällä hetkellä missään ammattikorkeakoulussa, vaikka heistä on valtava pula.
Sosiaali- ja terveysministeriössä laadittiin vuonna 2016 kattava pidemmän aikavälin suunnitelma sairaanhoitajien erikoistumiskoulutustarpeista ja niihin vastaamisesta. Tämä suunnitelma tarjoaisi nyt hyvän lähtökohdan tulevalle jatkovalmistelulle ja uudistustyölle.
Sairaanhoitajien asiantuntijuuden ylläpitämistä ja kehittämistä ei voi ratkaista alueellisesti tai ammattikorkeakoulukohtaisesti. Tarvitsemme tähän valtakunnalliset ja yhtenevät ratkaisut, jotta riittävä ja tasapuolinen erikoitumiskoulutus voidaan turvata koko maassa.
Edellä olevan perusteella ehdotan,