1.1  Valmistelu

Potilastietojen luovuttamiseen Uudenmaan alueella liittyvät ehdotukset on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelun yhteydessä on kuultu Uudenmaan alueen toimijoita. 

Neuvottelukuntia koskevat ehdotukset on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä, sosiaali- ja terveysministeriössä sekä sisäministeriössä virkatyönä. 

Esitykseen sisältyvät ehdotukset, jotka koskevat ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirtämistä hyvinvointialueelle sopimuksen perusteella, on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä. 

Muut muutokset on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä, sisäministeriössä tai valtiovarainministeriössä virkatyönä. 

Esitysehdotus on käsitelty kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa. 

2.1  Ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoitaminen hyvinvointialueella sopimuksen perusteella

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (616/2021, voimaanpanolaki) 65 §:n mukaan hyvinvointialue ja kunnat voivat sopia, että hyvinvointialue ottaa hoitaakseen alueensa kunnilta ympäristöterveydenhuollon tehtävät. Edellytyksenä on, että tehtävät on vuoden 2021 loppuun mennessä päätetty organisoida ja vuoden 2022 loppuun mennessä organisoitu siten, että kuntayhtymä hoitaa tehtävät koko hyvinvointialueen käsittävällä alueella. Edellytyksenä on myös, että hyvinvointialue ja alueen kaikki kunnat sopivat kesäkuun 2022 loppuun mennessä siitä, että tehtävät siirtyvät hyvinvointialueelle vuoden 2023 alusta eli samaan aikaan, kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy. Lisäksi pykälässä edellytetään, että alueen kunnat osoittavat hyvinvointialueelle ympäristöterveydenhuollon tehtävien järjestämisen edellyttämän täysimääräisen rahoituksen. Hyvinvointialueen ja kuntien välinen sopimus on voimassa vuoden 2027 loppuun asti. 

Mainittu 65 § lisättiin voimaanpanolakiin eduskuntakäsittelyssä. Eduskunnan hallintovaliokunta piti lausunnossaan perusteltuna, ettei muuhun sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmiin integroituja toimintoja tarvitsisi purkaa sellaisilla alueilla, joilla ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuu on siirretty sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavan kuntayhtymän järjestettäväksi siten, että alue vastaa tulevan hyvinvointialueen aluetta. 

Voimaanpanolain 65 §:n 4 momentissa säädetään, että jos hyvinvointialue ja alueen kunnat ovat tehneet pykälän mukaisen sopimuksen ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoitamisesta hyvinvointialueella, hyvinvointialue noudattaa tehtävien järjestämisessä soveltuvin osin, mitä terveydenhuoltolain (1326/2010) 21 §:n 2 momentissa luetelluissa laeissa sekä ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetussa laissa (410/2008) säädetään. 

Tämä sääntely ei ole tehtävien siirrosta sopimista sekä siirrettyjen tehtävien hoitamista ajatellen riittävää ja tarkoituksenmukaista siltä osin kuin on kyse eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan rahoituksesta sekä lainsäädännössä vain virkaeläinlääkärille osoitetun toimivallan käytöstä. 

Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta poikkeaa muusta ympäristöterveydenhuollon valvonnasta, sillä tehtävissä on kyse valtion toimeksiantotyyppisistä tehtävistä, joissa toimivalta kuuluu lain mukaan kunnaneläinlääkärille ja joiden osalta kunta vastaa ainoastaan tehtävien hoidon edellytysten järjestämisestä kunnaneläinlääkärin työnantajana. Ympäristöterveydenhuollon lait, joissa säädetään kunnaneläinlääkärille kuuluvista eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tehtävistä, luetellaan eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 2 §:n 2 momentissa. Näitä ovat eläintautilaki (76/2021), eläimistä saatavista sivutuotteista annettu laki (517/2015), eläinsuojelulaki (247/1996), eläinten kuljetuksesta annettu laki (1429/2006) sekä eläinten lääkitsemisestä annettu laki (387/2014). Luetteloon on ehdotettu lisättäväksi laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (HE 101/2021 vp). 

Aluehallintovirasto maksaa maa- ja metsätalousministeriön siirtämästä ns. eläinlääkintähuoltomäärärahasta (valtion talousarvion momentti 30.20.20) kunnalle korvauksen eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta kunnan laskutuksen perusteella. Aluehallintovirastot myös laskuttavat valvonnan kohteena olevia toimijoita maksullisesta valvonnasta kunnan tekemien ilmoitusten perusteella. Valtion keskeiseen rooliin perustuvan järjestelmän taustalla on ollut tarve varmistaa eläintautiepidemioissa tarvittava keskitetty johtaminen, estää epidemioissa kasvavien kustannusten kohdistuminen kohtuuttomasti yksittäisiin kuntiin sekä sitä kautta turvata eläintautien tehokas vastustaminen. 

Voimaanpanolain 65 §:n 1 momentin säännöksen kunnan rahoitusvastuusta voidaan tulkita merkitsevän, että valtion ja kunnan välinen rahoitussuhde säilyisi sopimukseen perustuvasta tehtävien siirrosta huolimatta. Tästä aiheutuisi ylimäärästä hallinnollista taakkaa, joka olisi mahdollista estää pykälään tehtävällä muutoksella. 

Toinen ongelma on, että sääntely jättää liian epäselväksi kysymyksen virkasuhteessa olevan eläinlääkärin toimivallasta ja oikeudesta periä eläinlääkäripalveluista asiakasmaksuja. Kunnaneläinlääkärille säädetään toimivaltaa ja tehtäviä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa ja elintarvikevalvontaa koskevassa lainsäädännössä. Kunnan eläinlääkintähuoltolain mukaisesti tuottamista eläinlääkäripalveluista perittävien asiakasmaksujen perimistapa on sikäli poikkeuksellinen, että kunnaneläinlääkärillä on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta virkaehtosopimuksessa määrätty palkkio. Asiasta säädetään eläinlääkintähuoltolain 19 §:ssä. 

2.2  Hyvinvointialueen tiedonsaantioikeus

Voimaanpanolain13 §:n 2 kohdan mukaan kuntien ja kuntayhtymien on salassapitosäännösten estämättä luovutettava hyvinvointialueelle 1 momentissa tarkoitetut hyvinvointialueen toiminnan ja hallinnon käynnistämisen valmistelun edellyttämät välttämättömät tiedot hyvinvointialueelle siirtyvien tehtävien ja palveluiden asiakkaista, ei kuitenkaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietoja. Säännöksen perustelussa on esitetty, että asiakas- ja potilastiedot ovat arkaluontoisia henkilötietoja, eikä hyvinvointialueilla ole tarvetta yksilökohtaisia tietoja ennen järjestämisvastuun siirtymistä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun siirtymisen kannalta riittää, että hyvinvointialueet saavat toiminnan suunnittelua varten tiedot asiakas- ja potilasmääristä, palveluista ja niiden kustannuksista. 

Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja. 

Tietosuoja-asetuksen 6 §:n mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista muun muassa, jos käsittely on tarpeen sopimuksen täytäntöön panemiseksi, jossa rekisteröity on osapuolena, tai sopimuksen tekemistä edeltävien toimenpiteiden toteuttamiseksi, käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi, käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi ja käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän tai kolmannen osapuolen oikeutettujen etujen toteuttamiseksi, paitsi milloin henkilötietojen suojaa edellyttävät rekisteröidyn edut tai perusoikeudet ja -vapaudet syrjäyttävät tällaiset edut, erityisesti jos rekisteröity on lapsi. 

Salaisten henkilötietojen osalta on varmistuttava laintasoisesta valtuutuksesta luovutuksensaajan oikeudesta vastaanottaa ja käsitellä näitä tietoja. Salaisten henkilötietojen osalta on lisäksi varmistuttava laintasoisesta valtuutuksesta luovutuksensaajan oikeudesta vastaanottaa ja käsitellä tietoja salassapidosta huolimatta. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon potilas- ja asiakastiedot ovat salassa pidettäviä tietoja. 

Uudistuksen toimeenpanossa on ryhdytty selvittämään hyvinvointialueiden vastuulle siirtyviä sopimuksia ja havaittu, että sopimukset sisältävät mm. sosiaalihuollon asiakkaiden henkilötietoja, joiden luovutusta voimaanpanolain 13 § ei mahdollista. Jotta hoidon saannin jatkuvuus voitaisiin turvata, hyvinvointialueen on saatava salassa pidettäviä tietoja silloin kuin kyse on nimenomaan yksittäisten henkilöiden saamista palveluista. Tällaisia ovat mm. lastensuojelun sijoituspäätökset, huoneenvuokrasopimukset, joissa käy ilmi sosiaalihuollon asiakkuus. Tämän perusteella sääntelyä tulisi muuttaa. 

2.3  Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta hyvinvointialueella

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lain 32 § mukaan hyvinvointialue vastaa alueellaan tehtäväalansa koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet huomioiden. Lisäksi hyvinvointialue koordinoi ja ohjaa palvelutuotannossa tapahtuvaa integroitua kehittämistyötä sekä tukee kuntia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvässä kehittämistyössä. Hyvinvointialue osallistuu kansalliseen ja alueelliseen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen ja toimii yhteistyössä kuntien sekä koulutus-, kehittämis- ja tutkimustoimintaa harjoittavien organisaatioiden kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon osaamis- ja työvoimatarpeen arviointia ja ammatillisen osaamisen kehittämistä on tehtävä yhteistyössä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten kanssa sekä muiden koulutusviranomaisten, työhallinnon ja maakuntien liittojen kanssa. 

Lain 36 §:n mukaan samaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden on tehtävä yhteistyösopimus valtuustokausittain. Yhteistyösopimuksen tarkoituksena on varmistaa yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden työnjako, yhteistyö ja yhteensovittaminen siltä osin kuin se on tarpeellista hyvinvointialueiden lakisääteisten tehtävien toteutumisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuuden turvaamiseksi. 

Yhteistyösopimuksen on edistettävä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta, tuottavuutta, laatua, asiakas- ja potilasturvallisuutta, tarpeenmukaisuutta, yhdenvertaista saatavuutta, kielellisiä oikeuksia sekä palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien toimivuutta. Sopimuksessa on lisäksi varmistettava, että yhteistyösopimuksen perusteella sosiaali- ja terveydenhuoltoa antavassa toimintayksikössä on tehtävän hoitamiseksi riittävät taloudelliset ja henkilöstövoimavarat sekä osaaminen. 

Yhteistyösopimuksessa on sovittava, ottaen huomioon, mitä niistä on tässä laissa ja toisaalla säädetty, hyvinvointialueiden työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta, muun ohella: koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan toteuttamisessa sekä yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen koordinaatio-, ohjaus- ja neuvontatehtävistä näissä toiminnoissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon menetelmien käyttöönoton, käytön ja käytöstä poistamisen alueellisten periaatteiden määrittelyssä niitä koskevat valtakunnalliset linjaukset huomioon ottaen. 

Voidakseen toteuttaa integroitua koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa samansuuntaisesti, vaikuttavasti ja valtakunnalliset tavoitteet huomioiden on hyvinvointialueilla tosiasiassa oltava yhteistyöalueen tasoinen strateginen suunnitelma. Tällaista suunnittelua edellyttävät myös 32 §:ssä tarkoitetun yhteistyön systemaattinen järjestäminen ja toteuttaminen sekä toiminnan alueellisten ja kansallisten yhdyspintojen hallitseminen. Näin ollen sääntely ei ole täysin riittävää ainoastaan nykyisen yhteistyöedellytyksen muodossa. 

2.4  Neuvottelukuntien toimikautta koskeva sääntely

Hyvinvointialuelain 13 §:ssä säädetään hyvinvointialuetalouden ja –hallinnon neuvottelukunnasta, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 23 §:ssä sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnasta ja pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 9 §:ssä pelastustoimen neuvottelukunnasta. Kaikkien neuvottelukuntien toimikaudesta säädetään siten, että valtioneuvosto asettaa neuvottelukunnan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Neljän vuoden toimikauden tarkoituksena on ollut sitoa neuvottelukunnan toimikausi aluevaalikausiin siten, että neuvottelukunta asetettaisiin aluevaalien jälkeen, kun uudet aluevaltuustot ovat järjestäytyneet. Kun ensimmäinen aluevaalikausi on kestoltaan lyhyempi kuin neljä vuotta, ensimmäinen neuvottelukunta tulisi voida asettaa lyhyemmäksi ajaksi kuin neljäksi vuodeksi. 

2.5  Asiakirjojen siirtyminen hyvinvointialueelle ja HUS-yhtymälle

Voimaanpanolain 64 §:n mukaan kunnan järjestämisvastuulle kuuluvassa toiminnassa syntyneet asiakas- ja potilasasiakirjat ja niihin liittyvät hallinnolliset asiakirjat sekä kunnan hallinnassa olevat yksityisiltä palveluntuottajilta siirtyneet asiakas- ja potilasasiakirjat siirtyvät sen hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueeseen kunta kuuluu. Pykälän sanamuodon mukaan se koskee vain sosiaali- ja terveystoimen asiakirjoja. Vastaavasti myös pelastustoimen asiakirjojen tulisi siirtyä hyvinvointialueille. 

2.6  Valtionavustusten takaisinperinnästä luopuminen

Voimaanpanolain 68 §:n mukaan kunnan, kuntayhtymän tai sopimuspalokunnan omistaman sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen rakennuksen rakentamista, hankintaa, peruskorjausta tai perusparantamista varten myönnetyn valtionavustuksen takaisinperintää koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos rakennuksen omistus tai hallinta luovutetaan, käyttötarkoitus muutetaan tai rakennus tai sen osa poistetaan käytöstä 1 päivänä tammikuuta 2023 tai sen jälkeen uudistuksen toimeenpanosta johtuen. Pelastustoimessa merkittävä osa valtionavustuksista kohdistuu kalustoon ja muuhun irtaimeen omaisuuteen. Takaisinperinnästä luopuminen olisi perusteltua myös niiden osalta. 

2.7  Tukipalvelujen ostoa ja myyntiä koskeva siirtymäaika

Voimaanpanolaissa ei ehdotettu säädettäväksi siirtymäaikaa kuntien mahdollisuudesta myydä tukipalveluja hyvinvointialueille. Tukipalveluilla tarkoitetaan muun muassa ruokahuolto- ja siivouspalveluita. 

Kuntien myydessä tukipalveluja hyvinvointialueille niiden tulee kuntalain 15 luvun perusteella pääsääntöisesti yhtiöittää toimintansa, koska kunnan katsotaan toimivan kilpailutilanteessa markkinoilla. Samoin säädetään hyvinvointialueiden osalta yhtioittämisestä hyvinvointialuelain 131 §:ssä. Lisäksi hyvinvointialueen ja kunnan tulee noudattaa hankinnassaan julkisista hankinnoista annettua lakia (1397/2016). 

Hyvinvointialueiden toimeenpanossa Suomen Kuntaliitto ry ja kunnat ovat esittäneet, että tukipalvelujen yhtiöittämiseen tulisi saada lisäaikaa. Ne ovat esittäneet, ettei yhtiöittämistä saada tehdyksi hallitusti vuoden 2023 alkuun mennessä. Toiminnan yhtiöittämistä tulee tarkastella usein yhtä kuntaa laajemmalta pohjalta ja näitä neuvotteluita ei ehditä käydä kaikissa tapauksissa ajoissa. Erityisesti pienemmät kunnat ovat esittäneet huolensa, että esimerkiksi heidän keskuskeittiöiden kapasiteettia jäisi täten hyödyntämättä. Suomen Kuntaliitto on esittänyt yhtiöittämiseen ja hankintalain soveltamista koskevaan poikkeukseen kolmen vuoden siirtymäaikaa. 

2.8  Ensihoitokeskus

Vielä voimassa olevan terveydenhuollon järjestämistä koskevan lainsäädännön nojalla jotkut erikoissairaanhoidon palvelut järjestetään yli sairaanhoitopiirien rajojen yliopistosairaaloiden erityisvastuualueiden pohjalta. Terveydenhuoltolain (1326/2010) 46 §:ssä säädetään erityisvastuualueen ensihoitokeskuksesta, jotka on perustettu turvaamaan ensihoitopalvelun valtakunnallista yhtenäisyyttä. Erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien kuntayhtymien on sovittava ensihoitokeskuksen tehtävien järjestämisestä erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa. 

Pykälän 46 §:n 1 momentissa säädetään tarkemmin ensihoitokeskuksen tehtävistä. Pykälän mukaan tehtäviin kuuluu 1) valmistella ensihoidon palvelutasopäätökseen kuuluvat tavoitteet ajasta, jossa väestö sen erityisvastuualueella tavoitetaan, ottaen huomioon väestön ennakoitu palvelutarve, alueen sosiaali- ja terveystoimen päivystysrakenne ja erityisvastuualueen ensihoidon voimavarat; 2) vastata alueensa ensihoitopalvelun lääkäritasoisesta päivystyksestä; 3) sovittaa yhteen ensihoitopalveluun kuuluvat potilassiirrot; 4) suunnitella ja päättää lääkärihelikopteritoiminnasta erityisvastuualueellaan; 5) sovittaa yhteen Hätäkeskuslaitokselle annettavat terveystoimen hälytysohjeet; 6) yhdessä muiden erityisvastuualueiden kanssa valmistella ja yhteen sovittaa ensihoitopalvelun toimintaa koskevat lääketieteelliset hoito-ohjeet ja muut ensihoitopalvelua koskevat valtakunnalliset ohjeet; 7) vastata sosiaali- ja terveystoimen kansallisten korkean varautumisen viestintä- ja tietojärjestelmien aluepääkäyttötoiminnoista sekä osaltaan järjestelmien ylläpidosta sekä 8) osallistua alueellisten varautumis- ja valmiussuunnitelmien laatimiseen suuronnettomuuksien ja terveydenhuollon erityistilanteiden varalle yhdessä muiden viranomaisten, toimijoiden ja erityisvastuualueiden kanssa siten, että ne muodostavat kansallisen kokonaisuuden. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 35 §:n mukaan hyvinvointialueiden järjestämän sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten on viisi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöaluetta. Kuhunkin yhteistyöalueeseen kuuluvat hyvinvointialueet säädetään valtioneuvoston asetuksella siten, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävät hyvinvointialueet ja HUS-yhtymä kuuluvat kukin eri yhteistyöalueeseen. Yhteistyöalueiden on oltava maantieteellisesti yhtenäisiä sekä alueen väestön sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ja tuottamisen, asiakas- ja potilasturvallisuuden ja palvelujen saavutettavuuden kannalta toiminnallisia kokonaisuuksia. Yhteistyöalueelle laaditaan hyvinvointialueiden yhteistyösopimus. Ensihoitokeskus olisi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen myötä yhteistyöalueen tehtävä. 

Hallituksen esityksessä HE 56/2021 vp ehdotetaan lukuisiin lakeihin, mukaan lukien terveydenhuoltolakiin, teknisiä muutoksia, jotta lainsäädäntö päivittyy vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa säädettyä uutta järjestäjärakennetta ja järjestämisvastuuta. Terveydenhuoltolain 46 §:ää ei ehdotettu muutettavaksi hallituksen esityksessä, koska sen eräs säännös vaati sisällöllistä tarkastelua. 

Edellä kuvatun mukaisesti 46 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään, että ensihoitokeskuksen tehtävä on suunnitella ja päättää lääkärihelikopteritoiminnasta erityisvastuualueellaan. Tosiasiassa lääkärihelikopteritoiminnasta vastaa valtionyhtiö FinnHEMS Oy. FinnHEMS Oy siirtyi valtion omistukseen 13.3.2020. Valtion omistajaohjauksesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Tätä ennen FinnHEMS Oy:n omistajia olivat yliopistolliset sairaanhoitopiirit tasaosuuksin. FinnHEMS Oy vastaa edelleen ilmailupalvelun järjestämisestä ja sairaanhoitopiirit, jatkossa hyvinvointialueet, ensihoidosta. 

Terveydenhuoltolain 46 §:n 1 momentin 4 kohta tulisi saattaa sanamuodoltaan vastaamaan tosiasiallista nykytilaa ja 46 §:ään tehdä muut sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lainsäädännön edellyttämät tekniset muutokset. 

Tässä esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi FinnHEMS Oy:stä. Valtionyhtiöön liittyvät sääntelytarpeet on kuitenkin perusteltua selvittää erikseen. 

2.9  Hyvinvointialueiden tehtävämuutokset

Hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain (617/2021) 9 §:ssä säädetään hyvinvointialueiden tehtävämuutosten huomioon ottamisesta rahoituksessa. Valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä otetaan täysimääräisesti huomioon hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien laajuuden tai laadun muutos, jos se aiheutuu asianomaista tehtävää koskevasta laista tai asetuksesta, lakiin tai asetukseen perustuvasta valtion viranomaisen määräyksestä tai valtion talousarviosta. Valtion rahoitusta voidaan korottaa tai alentaa tehtävien laajuuden tai laadun muutoksen perusteella. Tehtävien laajuuden tai laadun muutos voi perustua valtion talousarvioon siltä osin kuin hyvinvointialueen tehtäviä koskevasta lainsäädännöstä ei muuta aiheudu. 

Hyvinvointialueiden valtion rahoitus määräytyy nettomenoperusteisesti. Rahoituslain 5 §:n mukaan valtion rahoituksen perusteena käytettävistä hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen käyttökustannuksista vähennetään vuosikohtaisesti hyvinvointialueiden asiakas- ja käyttömaksut sekä muut toiminta- ja rahoitustuotot. Tehtävämuutosten huomioon ottamista koskevan 9 §:n nykyinen sanamuoto antaa kuitenkin ymmärtää, että tehtävämuutokset huomioitaisiin bruttokustannusten mukaisesti, jolloin tehtävämuutoksen vaikutuksia hyvinvointialueiden tuloihin ei otettaisi huomioon. Pykälää olisi perusteltua täsmentää siten, että siitä kävisi selvästi ilmi, että hyvinvointialueiden tehtävämuutokset huomioidaan valtion rahoituksessa lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla nettomenoperusteisesti. 

2.10  Hyvinvointialueiden perintö- ja lahjaverovelvollisuus

Perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 2 §:n mukaan perintö- tai lahjaveroa ei ole suoritettava muun muassa omaisuudesta, joka testamentilla tai lahjana on annettu muun muassa valtiolle, maakunnalle, kunnalle ja kuntayhtymälle. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista koskevan lainsäädännön valmistelun yhteydessä hyvinvointialueiden asemaa perintö- ja lahjaverotuksessa ei erikseen arvioitu. Oikeudellisen asemansa ja toimintansa luonteen perusteella hyvinvointialueet ovat mainitussa suhteessa rinnastettavia maakuntiin, kuntiin ja kuntayhtymiin, minkä vuoksi ne olisi perusteltua asettaa myös perintö- ja lahjaverolaissa samaan asemaan. 

3.1  Tukipalvelujen myynti ja ostaminen

Tukipalvelujen myyntiä ja ostamista koskevan säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa toiminnan uudelleenjärjestelyt kunnissa ja hyvinvointialueelle ja antaa riittävä siirtymäaika käydä alueellisia neuvotteluita toiminnan yhtiöittämisessä. 

3.2  Ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoitaminen hyvinvointialueella sopimuksen perusteella

Esityksen tavoitteena on selkeyttää sääntelyä, joka koskee kunnille tai kunnaneläinlääkäreille säädettyjen ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoitamista hyvinvointialueella sopimuksen perusteella, sekä vähentää siirtoihin liittyvää hallinnollista taakkaa. 

3.3  Koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan strategiset tavoitteet yhteistyöalueella

Eduskunta on lausumassaan 8 edellyttänyt, että sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ja niiden rahoitusta koskeva erillislainsäädäntö saatetaan eduskunnan käsittelyyn siten, että se tulee voimaan viimeistään ennen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen toimeenpanoa. Esityksen tavoitteena on täsmentää sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa koskevaa säätelyä vahvistaen osaltaan lausuman edellyttämällä tavalla hyvinvointialueiden ja niiden välisen yhteistyön sekä yhteistoiminnan edellytyksiä näissä tehtävissä. 

3.4  Asiakirjojen siirtyminen hyvinvointialueelle ja HUS-yhtymälle

Esityksen tavoitteena on, että myös pelastustoimen asiakirjat siirtyisivät hyvinvointialueille. Lisäksi tavoitteena on, että hyvinvointialueelle siirtyisivät vain sen toiminnan kannalta tarpeelliset asiakirjat. 

3.5  Valtionavustusten takaisinperinnästä luopuminen

Esityksen tavoitteena on, että valtionavustusten takaisinperinnästä luopuminen koskisi myös kalustoon ja muuhun irtaimeen omaisuuteen myönnettyjä valtionavustuksia. 

3.6  Ensihoitokeskus

Esityksen tavoitteena on saattaa terveydenhuoltolain 46 § vastaamaan tosiasiallista asiantilaa ja yhteistyöalueen tehtäviä. 

3.7  Tiedonsaanti potilas- ja asiakastiedoista

Hyvinvointialueen potilas- ja asiakastietoja koskevan tiedonsaantioikeuden laajennuksen tarkoituksena on turvata asiakkaan hoidon jatkuvuus sekä siihen liittyvien maksujen suorittaminen tehtävän siirtyessä kunnilta hyvinvointialueelle. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

7.1  Laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta

13 §. Tietojensaanti.Pykälän 2 momentin 2 kohtaa täydennettäisiin siten, että kunnilla ja kuntayhtymillä olisi oikeus luovuttaa ennen 1.1.2023 hyvinvointialueille sellaisia asiakas- ja potilastietoja, jotka olisivat välttämättömiä asiakkaan hoidon ja palvelun jatkuvuuden varmistamiseksi sekä hoitoon ja palveluun liittyvien yksilökohtaisiin sopimuksiin liittyvien velvoitteiden täyttämiseksi. Tällaisia sopimuksia liittyy esimerkiksi välivuokraustilanteissa huoneenvuokrasopimuksiin, joihin voi sisältyä tietoja sosiaalihuollon asiakkuudesta. Lisäksi asiakaskohtaisia sopimuksia voivat olla esimerkiksi lastensuojelun perhehoitoon liittyvät toimeksiantosopimukset tai päihdehuollon palveluihin liittyvät sitoumukset sekä päätökset lasten tai vammaisten sijoittamisesta. Tieto sopimuksista on välttämätöntä luovuttaa hyvinvointialueelle ennen 1.1.2023, jotta asiakkaan hoito ja palvelu jatkuvat keskeytyksettä, ja että hyvinvointialueella on mahdollisuus hoitaa sopimuksiin liittyvät maksuvelvoitteet asianmukaisesti. Tietosuoja-asetuksen mukainen käsittelyperuste on 6 artiklan 1 kohdan c) alakohta eli lakisääteinen tehtävä sekä potilastietojen osalta 9 artiklan 2 kohdan h) alakohta. 

64 §. Asiakirjojen siirtyminen hyvinvointialueelle ja HUS-yhtymälle. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan kunnan järjestämisvastuulle kuuluvassa toiminnassa syntyneet asiakas- ja potilasasiakirjat ja niihin liittyvät hallinnolliset asiakirjat sekä kunnan hallinnassa olevat yksityisiltä palveluntuottajilta siirtyneet asiakas- ja potilasasiakirjat siirtyvät sen hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueeseen kunta kuuluu. Pykälän sanamuodon mukaan se koskee vain sosiaali- ja terveystoimen asiakirjoja. Tarkoitus on ollut, että pykälän perusteella myös pelastustoimen asiakirjat siirtyisivät hyvinvointialueille. Pykälän 1 momenttia esitetään selvennettäväksi niin, että koskisi myös pelastustoimen asiakirjoja. 

Säännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi lisäksi siten, ettei asiakirjojen siirto koskisi jo arkistoituja tietoja ja koskisi vain siirrettäviä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä koskevia asiakirjoja. Täten esimerkiksi varhaiskasvatukseen liittyvät asiakirjat eivät siirtyisi. Pelastustoimen asiakirjat siirtyisivät alueuudistuksesta eli vuodesta 2004 lukien. 

Kahdella pelastustoimen alueella pelastustoimen tehtävät hoitaa nykyisin maakunnan liitto. Pykälän 2 momenttia esitetään selvennettäväksi niin, että koskisi myös pelastustoimen asiakirjoja. 

65 §.Ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirtäminen hyvinvointialueille eräissä tapauksissa. Pykälän 4 momenttia muutettaisiin täsmentämällä sitä, miten ympäristöterveydenhuoltoa koskevaa lainsäädäntöä sovellettaisiin pykälän mukaisen sopimuksen tehneeseen hyvinvointialueeseen. 

Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön osalta momentissa ehdotetaan viitattavaksi terveydensuojelulain (763/1994), tupakkalain (549/2016) ja eläinlääkintähuoltolain (765/2009) lisäksi eläinlääkintähuoltolain 2 §:n 2 momentissa lueteltuihin lakeihin ja niillä täytäntöön pantaviin EU-säädöksiin. Tämä olisi perusteltua, sillä kyse on tehtävistä, joista säädetään myös suoraan sovellettavassa EU-lainsäädännössä. 

Momentin mukaan hyvinvointialue rinnastettaisiin mainittua lainsäädäntöä sovellettaessa kuntaan silloin, kun hyvinvointialue hoitaa tehtäviä sopimuksen perusteella. Vastaavan kaltainen säännös sisältyy voimassa olevaan momenttiin, mutta ehdotetussa momentissa täsmennettäisiin, että rinnastus koskee myös suoritemaksujen perimistä. 

Momenttiin lisättäisiin säännös, jolla hyvinvointialueeseen virkasuhteessa oleva eläinlääkäri rinnastettaisiin kunnaneläinlääkäriin vastaavalla tavalla kuin hyvinvointialue kuntaan. Säännös täsmentäisi sitä, että hyvinvointialueen eläinlääkäri voisi periä tarjoamistaan eläinlääkäripalveluista palkkiota siten kuin kunnaneläinlääkäri perii palkkioita hoitamiensa eläinten omistajilta tai haltijoilta. Säännös olisi myös tarpeen sen vuoksi, että eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa koskeva kunnaneläinlääkäreiden toimivalta perustuu suoraan sovellettaviin EU-säännöksiin ja kansallisen lain säännöksiin, ei kunnan päätöksiin delegoida toimivaltaa viranhaltijoille. Myös joissakin elintarvikevalvontaa koskevissa EU-säädöksissä säädetään toimivaltaa suoraan virkaeläinlääkärille. 

Eläinlääkintähuoltolain 23 §:n mukaisesti aluehallintovirasto maksaa kunnalle korvauksen kunnaneläinlääkärin suorittamasta eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta laskutuksen perusteella. Asetuksella on säädetty, että laskuun tulee liittää aluehallintoviraston vahvistaman kaavan mukainen yksilöity selvitys käytetystä työajasta, valvontatehtävistä ja aiheutuneista kustannuksista. Eläintautilain 96 §:ssä ja eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain 59 §:ssä säädetään, että aluehallintovirasto määrää ja perii valtiolle maksuja kunnaneläinlääkäreiden suoritteista. 

Muutettavan pykälän mukaan kunnalla on velvollisuus osoittaa hyvinvointialueelle täysi rahoitus sopimuksella siirrettyihin tehtäviin. Esityksessä katsotaan, että viranomaisille aiheutuisi kohtuutonta hallinnollista taakkaa, jos kunta korvaisi sopimuksen perusteella hyvinvointialueelle ne kustannukset, jotka tällä on aiheutunut eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta, ja perisi samat kustannukset valtiolta. Tämän vuoksi momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan hyvinvointialue rinnastettaisiin kuntaan myös siltä osin kuin on kyse valtion maksamista korvauksista ja valtiolle perittävistä suoritemaksuista. Lisäys mahdollistaisi sen, että hyvinvointialue laskuttaisi valtion korvauksen suoraan aluehallintovirastolta ja että aluehallintovirasto määräisi ja perisi eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan suoritemaksut. 

68 §. Valtionavustusten takaisinperinnästä luopuminen. Voimassa olevan pykälän mukaan kunnan, kuntayhtymän tai sopimuspalokunnan omistaman sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen rakennuksen rakentamista, hankintaa, peruskorjausta tai perusparantamista varten myönnetyn valtionavustuksen takaisinperintää koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos rakennuksen omistus tai hallinta luovutetaan, käyttötarkoitus muutetaan tai rakennus tai sen osa poistetaan käytöstä 1 päivänä tammikuuta 2023 tai sen jälkeen uudistuksen toimeenpanosta johtuen. 

Rakennusten lisäksi pelastustoimen kalustoa on avustettu merkittävästi palosuojelurahastosta ja öljysuojarahastosta. 

Palosuojelurahasto on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Rahastosta voidaan myöntää lain tarkoituksen edistämiseksi mm. erityisavustuksia kunnille, alueen pelastustoimille ja sopimuspalokunnille. Kalustohankkeilla edistetään pelastustoimen ajoneuvokannan ja vanhojen väestöhälytysjärjestelmien uusiutumista, turvataan pelastustoimen toimintamahdollisuuksia muuttuvissa olosuhteissa sekä parannetaan pelastuslaitosten johtamisvalmiuksia. Kalustohankeavustukset kohdistuvat useimmiten raskaaseen ajoneuvokalustoon, joiden hankintakustannukset ovat suuret. Vuosien 2010-2020 aikana kalustohankeavustuksia on myönnetty yhteensä 20,5 miljoonaa euroa 535 kalustohankkeeseen. 

Öljysuojarahasto on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Öljysuojarahasto korvaa maa- ja vesialueilla tapahtuvien öljyvahinkojen ja niiden torjunnan kustannukset silloin, kun vahingon aiheuttajaa ei tiedetä tai aiheuttaja ei kykene korvaamaan kustannuksia. Alueen pelastustoimilla on oikeus saada öljysuojarahastosta korvausta öljyntorjuntakaluston hankintakustannuksiin sekä öljyntorjuntavalmiuden ylläpitämisestä ja koulutuksesta johtuviin kustannuksiin. Öljyntorjuntaveneiden hankintakustannuksista korvataan öljysuojarahaston varoista yleensä 50-90 prosenttia. Lisäksi alueellisille pelastustoimille ja kunnille voidaan harkinnanvaraisesti myöntää korvauksia esimerkiksi öljyntorjuntakaluston varastointitilojen hankintakustannuksiin. Öljysuojarahastosta maksetaan korvauksia vuosittain keskimäärin 10 miljoonaa euroa. 

Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että valtionavustusten takaisinperinnästä luopuminen koskisi rakennusten lisäksi myös irtainta omaisuutta. 

69 a §.Tukipalvelujen ostoa ja myyntiä koskeva siirtymäaika. Pykälässä säädettäisiin hyvinvointialueen mahdollisuudesta ostaa kunnilta tukipalveluja ja kunnan mahdollisuudesta myydä sen tuottamia tukipalveluja hyvinvointialueelle, jos kunta on tuottanut niitä sosiaali- ja terveydenhuoltoon ennen uudistuksen voimaantuloa. Kunnalla ei olisi velvollisuutta yhtiöittää toimintaansa kuntalain (410/2015) 126 §:n perusteella. Lisäksi hyvinvointialue voisi ostaa tukipalvelut kunnalta hankintalain estämättä, jos hankinta alittaisi hankintalain 26 §:n mukaiset EU-kynnysarvot. 

Komissio on tarkastanut EU:n hankintoja koskevien direktiivien kynnysarvot. Uusia kynnysarvoja sovelletaan vuoden 2022 alusta. Muutokset perustuvat Maailman kauppajärjestön (WTO) GPA-sopimukseen (Government Procurement Agreement). Muutoksen myötä tavaroiden ja palveluiden EU kynnysarvot ovat 215 000 euroa. EU-kynnysarvoja sovelletaan hankintakohtaisesti eli kunkin sopimuksen osalta erikseen. Ostoja samalta taholta samoista tukipalveluista ei voi kuitenkaan pilkkoa osiksi kiertääkseen kynnysarvot. EU-lainsäädäntö ei mahdollista säätää poikkeusta hankintalain kynnysarvojen noudattamisesta. 

Pykälän 2 momentin mukaan säännöstä sovellettaisiin myös kuntayhtymien ja hyvinvointialueiden välisiin sopimuksiin. Lisäksi hyvinvointialue voisi myydä kunnille ja kuntayhtymille, jos kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset tai kuntien vapaaehtoisesti perustamat kuntayhtymät olisivat tuottaneet tukipalveluja, jos kuntayhtymä olisi tuottanut palveluja kunnille tai kuntayhtymille ennen vuotta 2023. 

Hyvinvointialue voisi myös myydä tukipalveluja kunnalle tai kuntayhtymälle 1 momentin mukaisesti, jos erikoissairaanhoitolain 7 §:ssä, kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain §:n 1 momentissa tarkoitetut tai kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi perustamat kuntayhtymät ovat tuottaneet tukipalveluja kunnalle. 

Jos kunnat ja hyvinvointialue tekisivät 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen, tukipalveluja koskeva henkilöstö ei siirtyisi vuoden 2023 alusta lukien. Tämän vuoksi 3 momentissa selkeytettäisiin, että näissäkin tilanteissa henkilöstön siirto katsottaisiin liikkeenluovutukseksi sopimuksen päättymisen jälkeen. Henkilöstön siirtoon sovellettaisiin voimaanpanolain 18 §:n 2 momenttia. Koska kyse on kilpailutilanteesta markkinoilla harjoitetusta toiminnasta henkilöstö voisi siirtyä hyvinvointialueen lisäksi kunnan omistamalle yhtiön palvelukseen. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että kunnan, kuntayhtymän tai hyvinvointialueen myydessä palveluja sovelletaan, mitä kuntalain 128 §:ssä ja hyvinvointialueesta annetun lain 133 §:ssä säädetään hinnoittelusta sekä mitä kilpailulain 30 d §:ssä (948/2011) säädetään kirjanpidon eriyttämisestä. Kyse olisi taloudellisesta toiminnasta, joten tältä osin kilpailuneutraliteetin toteutuminen edellyttäisi, että myynti on markkinahintaista ja hinnoittelu läpinäkyvää. 

7.2  Laki hyvinvointialueesta

13 §.Hyvinvointialuetalouden ja -hallinnon neuvottelukunta. Hyvinvointialueesta annetun lain 13 §:ssä säädetään hyvinvointialuetalouden ja –hallinnon neuvottelukunnasta. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvosto asettaa neuvottelukunnan neljäksi vuodeksi kerrallaan. 

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että neuvottelukunnan toimikauden kestoa koskeva säännös poistettaisiin pykälän 3 momentista. Vastaavasti 4 momentissa olevaa asetuksenantovaltuutta täydennettäisiin siten, että asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä neuvottelukunnan toimikaudesta. Näin ollen jäisi valtioneuvoston harkintaan, onko neuvottelukunnan toimikaudesta tarpeen säätää asetuksella vai päätetäänkö neuvottelukunnan toimikaudesta kulloinkin neuvottelukunnan asettamisen yhteydessä. 

7.3  Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä

23 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 23 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnasta. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto asettaa neuvottelukunnan neljäksi vuodeksi kerrallaan. 

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että neuvottelukunnan toimikauden kestoa koskeva säännös poistettaisiin pykälän 2 momentista. Vastaavasti 3 momentissa olevaa asetuksenantovaltuutta täydennettäisiin siten, että asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä neuvottelukunnan toimikaudesta. Näin ollen jäisi valtioneuvoston harkintaan, onko neuvottelukunnan toimikaudesta tarpeen säätää asetuksella vai päätetäänkö neuvottelukunnan toimikaudesta kulloinkin neuvottelukunnan asettamisen yhteydessä. 

36 §. Hyvinvointialueiden yhteistyösopimus. Lain 36 § säädetään hyvinvointialueen yhteistyösopimuksesta. Pykälän 3 momentin 7 kohdan mukaan yhteistyösopimuksessa on sovittava työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta tutkimus-, koulutus, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan toteuttamisessa sekä yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen koordinaatio-, ohjaus- ja neuvontatehtävistä näissä toiminnoissa. 

Pykälässä on muutosehdotus, jonka mukaan yhteistyöalueeseen kuuluvat hyvinvointialueet laativat sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan strategian sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisen tavoitteiden, hyvinvointialueen palvelustrategian ja yhteistyöalueen yhteistyösopimuksen pohjalta osaksi yhteistyöalueen yhteistyösopimusta. Yhteisessä strategiassa määritellään toiminnan painoalueet sekä asetetaan suuntaviivat toiminnalle ja sen organisoinnille, koordinoinnille, työnjaolle ja arvioinnille. Yhteisellä strategialla voidaan sopia myös yhteisistä hankekokonaisuuksista ja niiden rahoituksesta. Strategialla voitaisiin myös esimerkiksi läpinäkyvästi määritellä toiminnan tavoiterakenteet ja -tehtäväkokonaisuudet sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän eri tasoilla. Strategialla on mahdollisuus tehdä läpinäkyväksi ja systemaattisesti toteutettavaksi hyvinvointialueiden sisäisen organisaation sekä kumppaniorganisaatioiden toisiaan tukeva toiminta näissä tehtävissä. Tässä tarkoituksessa strategiassa voidaan huomioida myös yliopistollisten sairaaloiden tutkimus- ja koulutustehtävät, rooli ja vastuut sekä sosiaalihuollon vastaavien tehtävien toteuttamisen organisointi, rooli ja vastuut ynnä tämän tehtäväkokonaisuuden integrointi hyvinvointialueen ja yhteistoiminta-alueen tasoilla. 

7.4  Laki pelastustoimen järjestämisestä

9 §. Pelastustoimen neuvottelukunta. Pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 9 §:ssä säädetään pelastustoimen neuvottelukunnasta. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto asettaa neuvottelukunnan neljäksi vuodeksi kerrallaan. 

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että neuvottelukunnan toimikauden kestoa koskeva säännös poistettaisiin pykälän 2 momentista. Vastaavasti 3 momentissa olevaa asetuksenantovaltuutta täydennettäisiin siten, että asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä neuvottelukunnan toimikaudesta. Näin ollen jäisi valtioneuvoston harkintaan, onko neuvottelukunnan toimikaudesta tarpeen säätää asetuksella vai päätetäänkö neuvottelukunnan toimikaudesta kulloinkin neuvottelukunnan asettamisen yhteydessä. 

7.5  Terveydenhuoltolaki

46 §. Ensihoitokeskus. Pykälässä säädetään ensihoitokeskuksen tehtävistä. Pykälän 1 momentin 4 kohta, jossa nyt säädetään, että erityisvastuualueen ensihoitokeskuksen tehtävänä on suunnitella ja päättää lääkärihelikopteritoiminnasta, muutettaisiin muotoon, jonka mukaan yhteistyöalueen ensihoitokeskuksen tehtävä on vastata lääkärihelikoptereiden lääketieteellisestä toiminnasta yhteistyöalueella ja sovittaa toiminta yhteen muiden ensihoitokeskusten kanssa valtakunnallisesti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Velvoite vastata lääkärihelikoptereiden lääketieteellinen toiminnasta tarkoittaa velvoitetta huolehtia siitä, että yhteistyöalueella on lääkärihelikopteritoiminnan edellyttämät ensihoitolääkäri- ja muut resurssit. 

Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta velvoitteesta sopia ensihoitokeskusten tehtävistä sopimuksessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 36 §:ssä säädetyssä hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksessa on pykälän 3 momentin 3 kohdan mukaan sovittava ensihoitokeskuksen tehtävien järjestämisestä ja ensihoidon sovittamisesta yhteen muun toiminnan kanssa. Säännös on siten terveydenhuoltolaissa tarpeeton. Momentin 1, 6 ja 8 kohdassa muutettaisiin termi ”erityisvastuualue” termiksi ”yhteistyöalue”. 

7.6  Laki hyvinvointialueiden rahoituksesta

9 §.Tehtävämuutosten huomioon ottaminen. Pykälää ehdotetaan täsmennettävän siten, että siitä kävisi selvästi ilmi, että hyvinvointialueiden tehtävämuutokset huomioidaan valtion rahoituksessa lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla nettomenoperusteisesti. Rahoituslain 5 §:n mukaan valtion rahoituksen perusteena käytettävistä hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen käyttökustannuksista vähennetään vuosikohtaisesti hyvinvointialueiden asiakas- ja käyttömaksut sekä muut toiminta- ja rahoitustuotot. Jotta rahoitusmalli muodostaisi kaikilta osin loogisen kokonaisuuden, hyvinvointialueiden uusia ja laajenevia tehtäviä on arvioitava rahoituksessa vastaavasti kuin olemassa olevia tehtäviä. Tehtävämuutosten huomioon ottamista koskevan säännöksen nykyinen sanamuoto antaa kuitenkin ymmärtää, että tehtävämuutokset huomioitaisiin bruttokustannusten mukaisesti, jolloin tehtävämuutoksen vaikutuksia hyvinvointialueiden tuloihin ei otettaisi huomioon. Säännöksen täsmentäminen on tärkeää myös rahoituksen kannustinvaikutusten kannalta. Bruttokustannusten mukainen tarkastelu johtaisi siihen, että hyvinvointialueet saisivat tehtävämuutoksiin koko maan tasolla tehtävämuutoksen aiheuttaman lisäkustannuksen ylittävän rahoituksen, jos tehtävämuutos kasvattaa hyvinvointialueiden tuloja. 

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu kattavaan valtion rahoitukseen, minkä lisäksi hyvinvointialueiden käyttöön tulevat lähinnä palveluista perittävien asiakasmaksujen ja muiden tuottojen osuus. Tämä asettaa korkean vaatimustason tehtävämuutosten valmistelun yhteydessä toteutettavalle taloudellisten vaikutusten arvioinnille. Tehtävämuutosten bruttovaikutuksen ohella on kyettävä arvioimaan ehdotuksen vaikutukset hyvinvointialueiden tuloihin. Rahoituslain 9 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 241/2020 vp, s. 943) on tältä osin todettu, että esitetyn muutoksen aiheuttamat kustannukset tulisi pyrkiä arvioimaan siten perusteellisesti, että hyvinvointialueilla olisi muutoksiin esitettävän rahoituksen turvin tosiasialliset mahdollisuudet suoriutua niille osoitetuista tehtävistä ja velvoitteista eikä hyvinvointialueiden kustannukset nousisi muutoksen johdosta sitä koskevan rahoituksen tasoa enemmän. Tehtävämuutokset eivät saisi johtaa siihen, että hyvinvointialueet joutuvat turvautumaan rahoituslain 11 §:ssä tarkoitettuun lisärahoitukseen. 

34 §.Hyvinvointialueiden koko maan valtion rahoituksen tason määräytyminen vuosina 2023 ja 2024. Pykälän 1 momentissa korvattaisiin Valtiokonttori Tilastokeskuksella. Pykälän perusteluissa (HE 241/2020 vp, s. 970) on todettu, että kustannustiedot perustuisivat Tilastokeskuksen erilliskyselyllä keräämiin kuntien vuoden 2022 talousarviotietoihin. Säännökseen on tältä osin jäänyt virhe. 

7.7  Perintö- ja lahjaverolaki

2 §. Pykälän 1 momentin luetteloon tahoista, tahoista, joiden testamentilla tai lahjana sadusta omaisuudesta ei ole suoritettava veroa, lisättäisiin hyvinvointialue, jotka siten vapautuisivat velvollisuudesta suorittaa perintö- tai lahjaveroa. HUS-yhtymä on momentissa mainittuna kuntayhtymänä jo nyt vapaa veron suorittamisvelvollisuudesta. 

7.8  Laki kuolemansyyn selvittämisestä

5 §. Pykälässä säädetään siitä, kuka päättää lääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamisesta. Pykälän 2 momentissa säädetään tilanteesta, jossa omainen on tehnyt hakemuksen ruumiinavauksen suorittamisesta ja kuollut henkilö ei kuollut terveydenhuollon toimintayksikössä eikä häntä tuotu sinne kuolleena. Pykälän voimassa olevan 2 momentin mukaan lääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamisesta päättää sen lääketieteellisiä ruumiinavauksia suorittavan sairaanhoitolaitoksen tai terveyskeskuksen asianomainen ylilääkäri tai vastaava lääkäri, jota ylläpitävässä kunnassa tai kuntayhtymän jäsenkunnassa henkilöllä oli kuollessaan kotikuntalain (201/1994) mukainen asuinpaikka. Sanamuoto muutettaisiin viittaamaan sen lääketieteellisiä ruumiinavauksia suorittavan sairaanhoitolaitoksen tai terveyskeskuksen asianomaiseen ylilääkärin tai vastaavaa lääkäriin, jota ylläpitävän hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän alueella henkilöllä oli kuollessaan kotikunta. Pykälässä mainittaisiin selvyyden vuoksi erikseen HUS-yhtymä, koska sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 34 §:n sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetun lain (615/2021) 7 §:n mukaan HUS-yhtymällä on velvollisuus ylläpitää yliopistollista sairaalaa. Lisäksi jälkimmäisen lain 2 §:n 2 momentin mukaan Helsingin kaupunkiin sovelletaan, mitä muualla laissa säädetään hyvinvointialueesta. 

9.1  Ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoitaminen hyvinvointialueella sopimuksen perusteella

Ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirtoa koskevan sääntelyn toimivuutta on tarkoitus seurata sen täytäntöönpanon edetessä. Sopimukseen perustuvissa tehtävien siirroissa on kyse väliaikaisesta ratkaisusta, jonka on tarkoitus päättyä vuoden 2027 lopussa tai jo ennen sitä, jos parlamentaarisen selvityksen ehdottama ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuun siirto kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2026 alusta lukien toteutuu. 

10.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Esityksellä esitetyt ehdotukset eivät ole riippuvaisia muista vireillä olevista lainsäädäntöhankkeista. 

10.2  Suhde talousarvioesitykseen

Potilastietojen käsittelyyn esitettävillä muutoksilla ei ole vaikutuksia valtion talousarvioon. 

Ympäristöterveydenhuollon tehtävien sopimusperusteisia siirtoja koskevilla muutoksilla on kytkentä valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen mutta esitystä ei ole tarkoitus käsitellä siinä yhteydessä. 

Hyvinvointialueiden rahoituslain 9 §:n muutosta koskeva esitys liittyy välillisesti vuoden 2023 talousarvioesitykseen huomioiden muutoksesta seuraava vaikutus vuoden 2023 talousarvioon liittyvään hallituksen esitykseen laeiksi sosiaalihuoltolain ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta. 

11.1  Välttämättömien asiakas- ja potilastietojen luovuttaminen hyvinvointialueille

Voimaanpanolain 13 §:n 2 momentin 2 kohtaa esitetään täydennettäväksi siten, että kunnilla ja kuntayhtymillä olisi oikeus luovuttaa ennen 1.1.2023 hyvinvointialueille sellaisia asiakas- ja potilastietoja, jotka olisivat välttämättömiä asiakkaan hoidon ja palvelun jatkuvuuden varmistamiseksi sekä hoitoon ja palveluun liittyvien yksilökohtaisiin sopimuksiin liittyvien velvoitteiden täyttämiseksi. Tällaisia sopimuksia liittyy esimerkiksi välivuokraustilanteissa huoneenvuokrasopimuksiin, joihin voi sisältyä tietoja sosiaalihuollon asiakkuudesta. Lisäksi asiakaskohtaisia sopimuksia voivat olla esimerkiksi lastensuojelun perhehoitoon liittyvät toimeksiantosopimukset tai päihdehuollon palveluihin liittyvät sitoumukset sekä päätöksen lapsen tai vammaisen sijoittamisesta hoitoon. Tieto sopimuksista on välttämätöntä luovuttaa hyvinvointialueelle ennen 1.1.2023, jotta asiakkaan hoito ja palvelu jatkuvat keskeytyksettä, ja että hyvinvointialueella on mahdollisuus hoitaa sopimuksiin liittyvät maksuvelvoitteet asianmukaisesti. Asiakas- ja potilastietojen luovuttaminen on säännösehdotuksessa sidottu perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti tarkkarajaisesti käyttötarkoituksen kannalta välttämättömiin tietoihin. 

Hallitus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, että esitys on sopusoinnussa perustuslain kanssa, minkä vuoksi ehdotettu laki voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon. 

11.2  Hyvinvointialueiden tehtävämuutokset

Perustuslakivaliokunta käsitteli hyvinvointialueiden rahoitusta sote-uudistuksesta antamassaan lausunnossa (PeVL 17/2021 vp). Valiokunnan mukaan perustuslain 22 §:n mukaiseen perusoikeuksien toteuttamisvelvoitteeseen kuuluu valtion vastuu huolehtia siitä, että perustuslain 121 §:n 4 momentissa tarkoitetuilla alueilla on käytännön edellytykset suoriutua tehtävistään (PeVL 26/2017 vp, s. 22, ks. myös PeVL 10/2015 vp ja PeVL 37/2009 vp). Perustuslakivaliokunta on lisäksi katsonut, että budjettirajoitteella ei voida rajoittaa lakisääteisten palvelujen saatavuutta (PeVL 26/2017 vp, s. 22—22, ks. myös PeVL 20/2004 vp, PeVL 63/2014 vp, PeVL 19/2016 vp). Sosiaali- ja terveyspalveluissa rahoitusperiaatteen merkitystä korostaa perustuslain 19 §:n 3 momentin ja 22 §:n mukainen turvaamisvelvollisuus. Perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslain 121 §:n 4 momentissa tarkoitettujen alueiden rahoitusta tulee soveltuvin osin arvioida perustuslakivaliokunnan rahoitusperiaatetta koskevan käytännön valossa (PeVL 15/2018 vp). 

Rahoitusperiaatteen merkitys kuntia suurempia hallintoalueita koskevan sääntelyn valtiosääntöisessä arvioinnissa poikkeaa kuitenkin muun muassa puuttuvan verotusoikeuden vuoksi arvioinnista kuntien osalta (PeVL 15/2018 vp, s. 21). Ratkaisevassa asemassa hyvinvointialueille osoitettujen tehtävien asianmukaisen hoitamisen turvaamisessa on siten nimenomaan valtion rahoituksen riittävyys ja sen oikea kohdentaminen (PeVL 15/2018 vp, s. 21). Perustuslakivaliokunta on pitänyt olennaisena, että sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen on riittävästi vastattava palvelutarvetta ja turvattava se, etteivät sosiaali- ja terveyspalveluista perittävät asiakasmaksut suuruudellaan siirrä palveluja niitä tarvitsevien ulottumattomiin (PeVL 15/2018 vp, s. 23). 

Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan viime vaalikauden sote-esitykseen sisältynyttä maakuntien rahoituslakia todennut pitävänsä sinänsä selvänä, että valtion on viime kädessä turvattava oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin tilanteessa, jossa maakunnalla ei ole tähän taloudellisia edellytyksiä (PeVL 15/2018 vp, s. 24). Tältä kannalta merkityksellisiä ovat rahoituslain 10 §:n säännökset toteutuneiden kustannusten huomioon ottamisesta ja 11 §:n säännökset hyvinvointialueen lisärahoituksesta. Lisärahoituksen saaminen ja määrä sidotaan 11 §:ssä palvelujen järjestämisen vaarantumiseen ja toisaalta tarpeeseen. Kynnys lisärahoituksen saamiseen ei perustuslakivaliokunnan mielestä muodostu tässä suhteessa liian korkeaksi (PeVL 15/2018 vp, s. 23, PeVL 65/2018 vp s. 27). 

Tässä esityksessä ehdotetussa hyvinvointialueiden rahoituslain muutoksessa on kyse sääntelyn täsmentämisestä. Laista on perusteltua käydä selkeästi ilmi, että hyvinvointialueiden tehtävämuutoksia tarkastellaan samalla tavoin kuin alueiden rahoitusta ylipäätään, eli nettomenoperusteisesti. Ehdotuksella ei puututa hyvinvointialueiden rahoitusmallin peruslähtökohtiin, jotka perustuslakivaliokunta on hyväksynyt, eikä rahoituksen riittävyyden viimekätisenä takeena olevaan hyvinvointialueiden oikeuteen lisärahoituksen saamiseen laissa säädetyin edellytyksin. Hallituksen käsityksen mukaan esitys voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.