1
Asian tausta ja valmistelu
Valtioneuvosto antoi 25.8.2022 hallituksen esityksen eduskunnalle laeiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain, vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain sekä rikosrekisterilain 6 b §:n muuttamisesta (HE 115/2022). Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaan pohjautuvien muutosesitysten lisäksi esitettiin muutettavan hankintojen ilmoittamiseen liittyviä lomakkeita koskevaa sääntelyä sekä hankintojen valvontaa koskevaa sääntelyä. Hallituksen esitys 115/2022 valmisteltiin työ- ja elinkeinoministeriössä virkatyönä. Valmistelun aikana kuultiin keskeisiä toimijoita ja esityksestä järjestettiin 21.3.2022–29.4.2022 välisenä aikana avoin lausuntokierros. Lausuntopalvelu.fi -palvelun kautta. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://tem.fi/lainsaadantohankkeet tunnuksella TEM072:00/2021.
Esitys annettiin eduskunnalle 25.8.2022 ja valiokuntakuuleminen järjestettiin 20.10.2022. Eduskunnan 4.4.2023 antamassa kirjelmässä EK 87/2022 vp todettiin esityksen rauenneen eduskunnan lopetettua työskentely vaalikaudelta 2019–2022. Nyt annettavalla esityksellä tehdään hankintalakiin ja erityisalojen hankintalakiin sellaiset tekniset muutokset, jotka sisältyivät rauenneeseen hallituksen esitykseen 115/2022. Muutokset koskevat hankintojen ilmoittamista ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvontaan.
Teknisenä muutoksena korjataan myös EU:n komission tarkastuksessa erityisalojen hankintalakiin kohdistunut puute erityisalojen hankintadirektiivin soveltamisalasta. Koska tältä osin ei ole ollut tarkoitus säätää direktiivin velvoitteista poikkeavasti, erityisalojen hankintalain sanamuoto täydennetään ja korjataan vastaamaan nykyistä tarkemmin erityisalojen hankintadirektiivin (2014/25/EU) sanamuotoja.
Pääministeri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan perustuvia hankintalakiin ja erityisalojen hankintalakiin kohdistuvia muutoksia valtioneuvosto arvioi erillisenä kokonaisuutena.
Esitys on valmisteltu pääosin virkatyönä työ- ja elinkeinoministeriössä. Esitys pohjautuu rauenneeseen hallituksen esitykseen 115/2022. Esityksessä on huomioitu myös valiokuntavaiheessa tästä esitetyt huomiot ja näkemykset.
Esityksestä on järjestetty 28.8.2023–7.10.2023 välisenä aikana avoin lausuntokierros Lausuntopalvelu.fi -palvelun kautta. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa
https://tem.fi/lainsäädäntöhankkeet tunnuksella TEM055:00/2023
.
2
Nykytila ja sen arviointi
Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016, jäljempänä
hankintalaki
) sekä laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (1398/2016, jäljempänä
erityisalojen hankintalaki
) tulivat voimaan 1.1.2017. Uudistuksella saatettiin voimaan 26.2.2014 annetut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (jäljempänä
hankintadirektiivi
), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/25/EU vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta (jäljempänä
erityisalojen hankintadirektiivi
) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU käyttöoikeussopimusten tekemisestä (jäljempänä
käyttöoikeussopimusdirektiivi
). Hankintalainsäädännön oikeussuojaa koskevat säännökset perustuvat valvontadirektiiviin 665/1989/ETY ja erityisalojen valvontadirektiiviin 92/13/ETY.
Julkisia hankintoja koskevat direktiivit eivät salli suurta liikkumavaraa kansallisessa täytäntöönpanossa. Keskeisimmät jäsenvaltioiden harkinnassa olevat määräykset koskevat direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä hankintoja sekä määräyksiä, joiden osalta direktiivit nimenomaisesti jättävät harkintavaltaa jäsenvaltioille. Direktiivien sallimaa liikkumavaraa on esimerkiksi EU-kynnysarvon alittavissa hankinnoissa sekä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevissa kilpailuttamismenettelyissä. 1.7.2021 voimaan tulleella hankintalain ja erityisalojen hankintalain muutoksella (1257/2021) pantiin täytäntöön komission virallisessa huomautuksessa esitettyjä puutteita ja epäselvyyksiä. Samalla 1isättiin hankintayksiköiden tosiasiallisia tiedonsaantioikeuksia tarjoajien alihankkijoihin kohdistuvista pakollisista poissulkuperusteista.
2.1
Hankintojen valvonta ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivaltuudet
Hankintalain 139 §:n mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäviin kuuluu hankintalain noudattamisen valvonta. Ensisijaisesti valvonta keskittyy ilmoittamatta toteutettuihin hankintalain vastaisiin suorahankintoihin sekä muihin merkittäviin suorahankintoihin rinnastuviin menettelyltään karkeasti virheellisiin tai syrjiviin hankintoihin. Hankintalain 141 §:n 2 momentin mukaan viraston on tehtävä seuraamuksia koskeva esitys markkinaoikeudelle kuuden kuukauden kuluessa hankintasopimuksen tekemisestä. Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvittämistoimenpiteet katkaisevat vanhentumisajan kulumisen, jolloin määräaika alkaa kulua uudelleen alusta.
Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on ollut hankintalain mukainen valvontatehtävä ja -toimivaltuudet 1.1.2017 alkaen. Ensimmäisten valvontavuosien aikana on havaittu voimassa olevan hankintalain mukaiseen määräajan riittävyyteen kohdistuvia haasteita, jotka ovat vaikuttaneet hankintalain 15. luvun mukaisen valvonnan toteuttamiseen. Virasto tai virastolle vihjeen tai toimenpidepyynnön jättämisestä mahdollisesti kiinnostuneet tahot saavat tiedon suorahankinnoista ja sopimusmuutoksista usein vasta viiveellä, jolloin Kilpailu- ja kuluttajavirastolle asetettu kuuden kuukauden määräaika on jo ehtinyt kulua siinä vaiheessa, kun se saa asiasta tiedon. Tällaisissa tapauksissa mahdollisesta hankinnan merkittävästä arvosta ja lainvastaisuuden ilmeisyydestä huolimatta virastolla ei ole ollut mahdollisuutta aloittaa selvittämistoimenpiteitä voimassa olevan määräajan puitteissa ja katkaista määräajan kulumista siten, että esitys markkinaoikeudelle olisi käytettävissä.
Niin ikään määräajan katkaisemisesta alkanut jälkimmäinen kuuden kuukauden määräaika on osoittautunut käytännön valvontatoiminnassa liian lyhyeksi. Hallintolain virallisperiaatteen mukaisesti Kilpailu- ja kuluttajaviraston on viranomaisena vastattava asian riittävästä selvittämisestä. Esityksen valmisteleminen edellyttää lähes kaikissa tapauksissa sitä, että hankintayksikön vastattua Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityspyyntöön viraston on laadittava ja lähetettävä hankintayksikölle tarkentava selvityspyyntö sekä varattava hankintayksikölle riittävä aika näihin selvityspyyntöihin vastaamiseksi. Jo pelkkä asiaan liittyvien tosiseikkojen selvittäminen hankintayksiköltä vie usein lähes kaksi kuukautta, jonka aikana Kilpailu- ja kuluttajavirastolle asetettu kuuden kuukauden määräaika kuluu. Määräajan riittämättömyys korostuu tilanteissa, joissa Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei saa hankintayksiköltä riittävän tarkkoja vastauksia selvityspyyntöjen kysymyksiin ja joissa selvitysprosessi kestää tämän vuoksi normaalia pidempään, taikka tilanteissa, joissa hankintayksikkö ei kykene toimittamaan selvityspyyntövastauksia viraston asettamissa määräajoissa ja pyytää lisäaikaa pyydettyjen tietojen ja selvitysten toimittamisen. Hankintalain 142 §:n mahdollistama uhkasakko ei tällaisissa tilanteissa ole tehokas keino Kilpailu- ja kuluttajaviraston tietojensaannin ja tehokkaan valvonnan varmistamiseksi. Viraston määräaika esityksen tekemiseen on lyhyt eikä määräaikaa voida pidentää, vaikka hankintayksikön selvityspyyntöön antamat vastaukset olisivat niin puutteellisia, että uhkasakkomenettelyä jouduttaisiin käyttämään.
Hallintolaki edellyttää, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston saatua asiaa koskevan oikeudellisen arvionsa ja tämä arvion sisältämän hallintopäätösluonnoksen valmiiksi hankintayksikköä ja muita asianosaisia on kuultava asiaan vaikuttavista seikoista. Hallintopäätösluonnos on lähetettävä kuulemiselle merkittävästi ennen kuuden kuukauden määräajan päättymistä, joten se lyhentää Kilpailu- ja kuluttajaviraston aikaa selvitysten hankkimiseksi ja oikeudellisen arvion tekemiseksi. Kuulemisella hankintayksikölle ja muille asianosaisille on varattava riittävä aika näkemysten esittämiselle. Jotta kuulemisvaiheessa esitetyt näkemykset ja väitteet voidaan arvioida ja tarvittaessa ottaa huomioon, myös kuulemisen jälkeiselle hallintopäätöksen muokkaamiselle ja viimeistelylle tulee jäädä riittävästi aikaa ennen viraston kuuden kuukauden määräajan päättymistä.
Kuuden kuukauden määräaika selvitystoimien aloittamisesta esityksen tekemiseen on osoittautunut liian lyhyeksi etenkin niissä tapauksissa, joissa hankintayksikön toiminnassa on puutteita laajemminkin hankintalain noudattamisen suhteen taikka joissa hankintayksikkö on laiminlyönyt hankintoihinsa liittyvän sopimushallinnan. Tällaisissa tapauksissa voimassa oleva lainsäädäntö on omiaan johtamaan tilanteeseen, jossa Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi sille asetetun määräajan ja käytettävissään olevien resurssien puitteissa valmistella esityksen seuraamusten määräämiseksi vain liittyen osaan niistä lainvastaisuuksista, joita hankintayksikön toiminnassa on havaittu. Tämä johtuu siitä, että käytettävissä olevan ajan ja resurssien puitteissa Kilpailu- ja kuluttajavirastolla ei tällaisissa laajoissa ja monimutkaisissa asioissa ole lyhyestä määräajasta johtuen mahdollisuutta selvittää tosiseikkoja, tehdä oikeudellista arviota ja valmistella hallintopäätöksiä lukuisiin suorahankintoihin liittyen.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvontaan liittyviin ongelmiin on kiinnitetty myös huomiota korruption vastaisen strategian toimenpideohjelmassa.
Hankintalakia ja erityisalojen hankintalakia olisi tarpeen muuttaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston esille nostamalla tavalla siten, hankintojen valvontaa voidaan toteuttaa hankintadirektiivien mahdollistamalla tavalla.
2.2
Hankintojen ilmoittaminen
Hankintalain 59 §:ssä säädetään velvollisuudesta tehdä hankintailmoitukset vakiolomakkeiden vahvistamisesta julkisiin hankintoihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 842/2011 kumoamisesta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1986, jäljempänä
vakiolomakeasetus
, vahvistettuja vakiolomakkeita käyttäen. Vakiolomakkeiden lukumäärä on ollut 25. Vakiolomakkeiden tietosisältö vastaa hankintadirektiivissä ja sen liitteissä vaadittua tietosisältöä. Käytännössä vakiolomakkeiden käyttö tapahtuu täyttämällä julkisten hankintojen ilmoituskanava Hilmassa olevat sähköiset ilmoituslomakkeet.
Euroopan komissio on antanut 23.9.2019 täytäntöönpanoasetuksen 2019/1780 vakiolomakkeiden vahvistamisesta julkisiin hankintoihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1986 kumoamisesta. Euroopan komission antama täytäntöönpanoasetus perustuu hankintadirektiiveissä esitettyyn velvollisuuteen ilmoittaa hankinnoista julkisesti. Täytäntöönpanoasetusta sovelletaan 14.11.2022 lähtien. Täytäntöönpano-asetuksen (EU) 2015/1986 mukaisia vakiolomakkeita ei voida enää käyttää 25.11.2023 jälkeen. Suomessa uusien vakiolomakkeiden mukaiset hankintailmoitukset ovat olleet käytössä 1.9.2023 lukien.
Perusteena julkisista hankinnoista ilmoittamisen muuttamiselle on täytäntöönpanoasetuksessa esitetty jäsenvaltioiden muuttuneet tarpeet ja teknologioiden kehitys. Perusteena asetuksessa esitetään myös sähköisen hallinnon ”yhden kerran periaate”, jonka avulla voidaan vähentää hallinnollista rasitetta ja parantaa tietojen luotettavuutta sekä helpottaa sellaisten ilmoitusten vapaaehtoista julkaisemista, jotka alittavat EU:n kynnysarvon tai perustuvat puitejärjestelyihin. Vahvistetut vakiolomakkeet tulisi täyttää automaattisesti käyttämällä tietoja aiemmista ilmoituksista, teknisistä eritelmistä, tarjouksista, sopimuksista, kansallisista hallinnollisista rekistereistä ja muista tietolähteistä.
Hankintalakia ja erityisalojen hankintalakia olisi tarpeen muuttaa vastaamaan hankintojen ilmoittamista koskevaa muutosta.
2.3
Erityisalojen hankintalain soveltamisala
Energiahuollon alalla erityisalojen hankintalain soveltamisalaan kuuluvia toimintoja ovat kaasun ja lämmön tuotantoon, siirtoon ja jakeluun liittyvät julkiset palvelut sekä kaasun ja lämmön toimittaminen tällaisiin verkkoihin. Erityisalojen hankintadirektiivin 14 artiklassa on direktiivin soveltamisalaan kuuluvana toimintona määritelty hiilen ja muiden kiinteiden polttoaineiden etsintä ja talteen ottaminen sekä öljyn ja kaasuntalteenotto. Suomen osalta kiinteiden polttoaineiden etsintään ja talteen ottamiseen rinnastettavaa toimintaa on erityisalojen hankintalain 6 §:n mukaisesti polttoturpeen etsiminen ja nostaminen.
5
Lausuntopalaute
28.8.2023–7.10.2023 välisenä aikana toteutetussa lausuntokierroksessa vastauksia saatiin yhteensä 15 taholta. Lausunnon antoivat Elinkeinoelämän keskusliitto, Hansel Oy, Helsingin kaupunki, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy, Kansaneläkelaitos, Kilpailu- ja Kuluttajavirasto, liikenne- ja viestintäministeriö, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, markkinaoikeus, Sailab – MedTech Finland ry, Senaatti-kiinteistöt, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Yrittäjät ry, valtioneuvoston kanslia sekä valtionvarainministeriö. Edellä mainittujen lausuntojen lisäksi ympäristöministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, puolustusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, ulkoministeriö sekä korkein hallinto-oikeus totesivat, ettei heillä ole lausuttavaa asiassa.
Yleisesti ottaen lausunnon antajat kannattivat esitettyjä muutosehdotuksia, mutta toisaalta osa lausunnon antajista vastusti ehdotuksia niiden jättäessä lainsäädäntöön soveltamishaasteita ja oikeudellista epävarmuutta aiheuttavia kohtia. Osa lausunnon antajista katsoi, ettei kaikkia muutoksia voi pitää pelkästään teknisinä muutoksina.
Hankintojen ilmoittamista koskeva muutos ja asetuksenantovaltuus
Pääosa lausunnon antajista kannattivat hankintojen ilmoittamista koskevaa muutosta. Useat lausunnonantajat kuten valtiovarainministeriö, Suomen Kuntaliitto ry, Helsingin kaupunki, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, kuitenkin esittivät, että komission täytäntöönpanoasetuksen (EU 2019/1780) vakiolomakkeiden uudet nimet tulisi huomioida myös lakiuudistuksessa. Lausunnon antajat toivat esille, että hankintalain hankintojen ilmoittamista koskevan luvun 58 §:ssä säädetään niistä ilmoituksista, jotka hankintayksikön on toimitettava julkaistavaksi ja 60 §:ssä niistä vakiolomakkeista, joita hankintayksikön on käytettävä ilmoituksia julkaistaessa. Lausunnon antajat toivat lausunnoissaan esille EU:n vakiolomakeasetuksen muutoksesta johtuen mahdollisen juridisen epäselvyyden ja esittivät myös hankintalain 58 §:ää ja 60 §:ää muuttamista siten, että ne vastaisivat EU:n vakiolomakeasetuksen 1 ja 2 artiklojen sanamuotoa.
Monet lausunnon antajista katsoivat hankintojen ilmoittamista koskevan asetuksen osalta sinänsä tarkoituksenmukaisena. Lisäksi valtioneuvoston kanslia esitti asetuksenantovaltuuden täsmentämistä sen aikaraamin osalta, jossa asetus olisi annettava. Hansel Oy esitti lausunnossaan Puolustus- ja turvallisuushankintoja koskevan lain 28 §:n osalta asetuksenantovaltuuden yhdenmukaistamista siten, että myös näistä hankinnoissa hankintojen ilmoittamista koskevia säännöksiä voisi antaa valtiovarainministeriö valtioneuvoston sijasta.
Moni lausunnonantaja kuten Hansel Oy toivat esille huolen hankintayksiköille mahdollisesti lisääntyvästä hallinnollisesta työstä, mikäli kansallisesti säädetään hankintayksiköille uusia ilmoitusvelvoitteita sekä asetetaan ylimääräisiä tietosisältöihin liittyviä vaatimuksia. Lisäksi Senaatti-kiinteistöt toi lausunnossaan esille, että sähköisten kilpailutusjärjestelmien kehittämisessä tulisi kiinnittää huomiota käytettävyyteen myös tarjoajien näkökulmasta.
Asetuksenantovaltuuden osalta valtiovarainministeriö ja Elinkeinoelämän keskusliitto esittivät, ettei asetuksenantovaltuus ole tarpeellinen vaan kyse on tavanomaisesta hallinnollisesta ohjauksesta. Valtiovarainministeriö esitti että, voimassa olevan hankintalain 60 § valtiovarainministeriön velvoitteesta ylläpitää HILMA-ilmoitusjärjestelmää antaa riittävän toimivallan hoitaa tehtävää 59 §:n tarkoittaman EU:n vakiolomakeasetuksen mukaisissa rajoissa. Valtiovarainministeriö korosti lausunnossaan, että EU-asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta eikä sen puitteissa tapahtuva ilmoittamisjärjestelmän ylläpito vaadi kansallista sääntelyä. Kansaneläkelaitos toi lisäksi esiin ongelman, jos kansallisiin hankintoihin ja hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle jääviin pienhankintoihin annetaan asetuksella uusia ilmoitusvelvoitteita ja niiden tietosisältöihin liittyvää pakottavaa sääntelyä.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston hankintavalvontaa koskeva muutos
Monet lausunnon antajista kuten Elinkeinoelämän keskusliitto, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Sailab – MedTech Finland ry sekä Kansaneläkelaitos kannattivat ehdotusta Kilpailu- ja kuluttajaviraston hankintavalvontaa koskevan määräajan pidentämiseksi.
Suomen Yrittäjät ry kannatti tavoitetta hankintojen valvontaa koskevista muutoksista, mutta esitti lausunnossaan, että tarkoituksenmukaisempi keino valvonnan tehostamiseksi olisi lisätä Kilpailu- ja kuluttajaviraston resursseja valvonnan määräaikojen kasvattamisen sijasta.
Jotkin lausunnon antajista kuten Helsingin kaupunki, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Hyvil Oy, Suomen Kuntaliitto vastustivat hankintavalvontaa koskevaa muutosta. Helsingin kaupunki esitti lausunnossaan, että ehdotus vaarantaa julkisten hankintojen oikeussuojakeinojen ajallisesti tehokkaan toteutumisen. Hyvil Oy ja Suomen Kuntaliitto ry esittivät hankintojen valvontaan liittyvän ongelman korjaamista muilla keinoilla, kuten ohjaamalla viranomaista aktiivisemmin selvittämään asiaa suullisesti neuvotteluin ja keskusteluin.
Markkinaoikeus toi lausunnossaan esille huolen päällekkäisistä mahdollisista oikeusprosesseista sekä mahdollisen ristiriidan hankintalain 147 §:n 5 momentin 2 kohdan ja ehdotetun muutoksen välillä koskien muutoksenhakuaikaa. Markkinaoikeuden näkemyksen mukaan ehdotettu muotoilu mahdollistaisi, että samaa suorahankintaa koskeva valitus olisi jo vireillä markkinaoikeudessa tai markkinaoikeus olisi ennättänyt käsittelemään asian ennen kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto tekee mahdollisen oman suorahankintaesityksensä. Tällaisten tilanteiden syntymisen mahdollisuus tulisi markkinaoikeuden näkemyksen mukaan pyrkiä ehkäisemään mahdollisimman tehokkaasti.
Alihankkijoiden soveltuvuuden tarkastelua koskeva muutosehdotus
Lausunnon antajat kannattivat alihankkijoiden soveltuvuutta selkeyttäviä muutoksia. Useat lausunnonantajista kuten Helsingin kaupunki, Hyvin Oy, Kansaneläkelaitos, Suomen Kuntaliitto kuitenkin toivat esille, että muutoksista huolimatta alihankkijoiden poissulkemisen velvoittavuuden olevan edelleen epäselvä. Helsingin kaupunki esitti selkeyttämistä pykälän otsikoinnin ja voimavara-alihankkijoiden osalta.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue vastusti alihankkijoiden poissulkemista koskevaa muutosehdotusta ja katsoo sen olevan edelleen tulkinnanvarainen ja lisäävän tulkinnanvaraisuutta esimerkiksi yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan (ESPD) käyttämisen osalta.
Muut lausunnonantajien esittämät huomiot
Ehdotettujen muutosten lisäksi lausunnonantajat toivat lausunnoissaan esille myös eräitä muita julkisiin hankintoihin liittyviä huomiota kuten tarpeen rikosrekisteriotteiden sähköisen tarkastamisen mahdollistamisesta. Lisäksi Useat lausunnonantajat kuten esimerkiksi Senaatti-kiinteistöt Suomen Yrittäjät toivat esille, että hallitusohjelman tavoitteet hankintalain uudistamiselle ei tällä esityksellä toteudu. Lisäksi Elinkeinoelämän keskusliitto esitti huomion hallitusohjelmakirjausten toteuttamisen kiirehtimiseksi.
Yhteenveto lausuntopalautteesta
Yhteenvetona saatu lausuntopalaute huomioiden työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston hankintojen valvontaa koskevan muutosehdotuksen osalta ehdotusta on syytä täydentää siten, että kielletään Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen tekeminen tilanteessa, jossa samaa suorahankintaa koskevan valitus olisi jo vireillä markkinaoikeudessa tai markkinaoikeus olisi ennättänyt käsittelemään asian.
Asetuksenantovaltuutta koskevasta ehdotuksesta tullaan luopumaan valtiovarainministeriön ja Elinkeinoelämän keskusliiton lausuntojen perusteella. Alihankintaa koskeva muutosesitys edellyttää niin ikää jatkovalmistelua, joten ehdotuksesta tullaan tältä osin luopumaan.
6
Säädöskohtaiset perustelut
6.1
Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista
59 §. Velvollisuus käyttää EU-vakiolomakkeita ja yhteistä viitenimikkeistöä (CPV).
Pykälässä korjattaisiin vakiolomakeasetuksen viittaussäännökset vastaamaan uutta EU-vakiolomakeasetusta.
Pykälän 1 momenttia tarkennettaisiin Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 842/2011 kumoamisesta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1986, jäljempänä
vakiolomakeasetus
, viittaussäännösten osalta. Euroopan komissio on antanut 23.9.2019 täytäntöönpanoasetuksen 2019/1780 vakiolomakkeiden vahvistamisesta julkisiin hankintoihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1986 kumoamisesta. Euroopan komission antama täytäntöönpanoasetus perustuu hankintadirektiiveissä esitettyyn velvollisuuteen ilmoittaa hankinnoista julkisesti. Euroopan komission täytäntöönpanoasetusta on sovellettu 14.11.2022 lähtien. Täytäntöönpano-asetuksen (EU) 2015/1986 mukaisia vakiolomakkeita ei voida enää käyttää 25.11.2023 jälkeen. Ehdotettavalla muutoksella pannaan kansallisesti täytäntöön Euroopan komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/1780.
60 §. Hankintailmoituksen julkaiseminen
. Pykälässä muutettaisiin hankintojen ilmoittamista koskevaa säännöstä siten, että ilmoittaminen vastaisi Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2015/1986 säädettyä.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin vastaamaan EU täytäntöönpanoasetuksen hankintojen ilmoittamista koskevaa muutosta. 3 momentin mukaisesti muut kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut vakiolomakeasetuksella vahvistetut EU-ilmoitukset tulee täyttää suoraan Euroopan unionin virallisten julkaisujen toimiston ylläpitämillä internet-sivuilla osoitteessa https://simap.ted.europa.eu/ Euroopan komission vahvistamia vakiolomakkeita käyttäen. Muutos on tekninen ja siinä korjataan täytäntöönpanoasetuksen uudistuksessa muuttunut internetosoite.
141 §.Kilpailu- ja kuluttajaviraston esitys markkinaoikeudelle
. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin kilpailu- ja kuluttajaviraston hankintavalvonnan uusista määräajoista.
Pykälän 2 momenttia säädettäisiin markkinaoikeudelle tehtävän esityksen uudesta määräajasta siten, että kilpailu- ja kuluttajaviraston on mahdollista tehdä 1 momentissa tarkoitettu esitys markkinaoikeudelle 12 kuukauden kuluessa hankintasopimuksen tekemisestä nykyisen määräajan ollessa kuusi kuukautta.
Hankintadirektiivin 83 artiklan 2 kohdan ja käyttöoikeussopimusdirektiivin 45 artiklan 2 kohdan mukaan valvontaviranomaisilla tai -rakenteilla on oltava valtuudet ilmoittaa ongelmista kansallisille tarkastusviranomaisille, tuomioistuimille tai muille asianmukaisille viranomaisille tai rakenteille, jos valvontaviranomaiset tai -rakenteet havaitsevat omasta aloitteestaan tai asiasta tietoja saatuaan erityisiä rikkomuksia tai järjestelmään liittyviä ongelmia. Oikeussuojadirektiivin (2007/66/EY) edellyttää, että määräaika seuraamusten esittämiselle on vähintään kuusi kuukautta, mutta seuraamusten esittämiselle asetettua enimmäisaikaa ei ole direktiivillä säännelty.
Vuoden määräaika mahdollistaa direktiivien edellyttämän valvontatoiminnan erityisesti silloin kun tosiseikkojen riittävä selvittäminen ja asianosaisten kuuleminen vaatii useita kuukausia tai tilanteessa, jossa hankintasopimuksen tai sopimusmuutoksen tekemisestä on kulunut yli 6 kuukautta.
Pykälän 3 momenttia selkeytetään siten, että 1 momentissa säädettyä esitystä ei voitaisi tehdä, jos asia on jo ratkaistu markkinaoikeudessa valituksen johdosta. Muutoksella ehkäistään tilanne, jossa samaa suorahankintaa koskeva valitus olisi jo vireillä markkinaoikeudessa tai markkinaoikeus olisi ennättänyt käsittelemään asian, kun Kilpailu- ja kuluttajavirasto arvioi mahdollisen oman suorahankintaesityksensä tekemistä. Lisäksi momenttia selkeytetään esityksen ja valituksen yhteiskäsittelyn osalta. Markkinaoikeudella ei olisi velvollisuutta yhteiskäsittelyyn tilanteessa, jossa esimerkiksi valitus on tullut myöhässä tai jossa valitus peruutetaan. Tällöin valitus voitaisiin käsitellä ja ratkaista markkinaoikeuden käsittelystä erillisenä asiana. Muutoksella sujuvoitettaisiin hankinta-asian käsittelyä markkinaoikeudessa.
6.2
Laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista
6 §. Energiahuolto.
Pykälän 5 momenttia muutettaisiin siten, että erityisalojen hankintalain soveltamisalaan kuuluisivat turpeen etsinnän ja talteenoton lisäksi myös muiden kiinteiden polttoaineiden etsintä ja talteenotto. Erityisalojen hankintadirektiivin 14 artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan toimintoihin, jotka liittyvät maantieteellisen alueen hyödyntämiseen a) öljyn tai kaasun talteenottoa varten; b) hiilen tai muiden kiinteiden polttoaineiden etsintää tai talteenottoa varten. Muutos perustuu komission esittämään huomioon hankintadirektiivien kansallisesta täytäntöönpanosta. Muutoksella varmistetaan, se että erityisalojen hankintalaki on tältä osin direktiivin vaatimusten mukainen.
63 §. Velvollisuus käyttää EU-vakiolomakkeita ja yhteistä hankintanimikkeistöä (CPV).
Pykälän 1 momenttia muutetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 842/2011 kumoamisesta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1986, jäljempänä
vakiolomakeasetuksen
, viittaussäännösten osalta. Muutos vastaisi ehdotetun hankintalain 59 §:n 1 muutosta.
64 §.Hankintailmoituksen julkaiseminen.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin hankintojen ilmoittamista koskevien vakiolomakkeiden osalta. Muutos perustuisi Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/1780 vakiolomakkeiden vahvistamisesta julkisiin hankintoihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1986 kumoamisesta (sähköiset lomakkeet) tehtyyn muutokseen ja vastaisi ehdotetun hankintalain 60 §:n muutosta.