7
Säännöskohtaiset perustelut
Raideliikennelakiin esitetyt muutokset
3 §.Soveltamisalan rajaukset. Soveltamisalan rajauksia koskevan 3 §:n 1 momentissa kuvataan soveltamisala sellaisilla yksityisraiteilla, joilla sovelletaan ilmoitusmenettelyä. Koska siirtotyötä koskeva 32 § esitetään kumottavaksi, myös 14 luvusta poistetaan siirtotyöhön käytettävän kaluston erityinen lupamenettely ja sen johdosta ei tässä momentissa ole tarpeen myöskään todeta, että ilmoituksenvaraiset yksityisraiteiden haltijat voisivat soveltaa sen luvun säännöksiä 58-67 §:n ja 12 luvun sijasta. Näin ollen pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaukset näihin pykäliin.
Soveltamisalan rajauksia koskevan 3 §:n 2 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että palvelupaikan sisäisiin raiteisiin ja satamaraiteisiin sovellettaisiin jatkossa markkinasääntelyn osalta palvelupaikan hallintaa koskevaa sääntelyä rataverkon hallintaa koskevan sääntelyn sijasta. Tämä tarkoittaisi sitä, että satamaraiteisiin ja muihin palvelupaikan sisäisiin raiteisiin sovellettaisiin raideliikennelain palveluja ja niistä perittäviä maksuja koskevan 18 luvun säännöksiä sekä muuta suoraan sovellettavaa palvelupaikkoja koskevaa EU-lainsäädäntöä. EU-lainsäädännöllä tässä tarkoitetaan erityisesti palvelupaikkojen ja rautatieliikenteeseen liittyvien palvelujen käyttöoikeudesta annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2017/2177. Asetus on annettu rautatiemarkkinadirektiivin 13 artiklan nojalla. Ehdotettu muutos on katsottu perustelluksi siitä syystä, että satamaraiteille on ollut ongelmallista soveltaa rautatiemarkkinadirektiivin rataverkon hinnoittelua koskevaa sääntelyä. Ratamaksu on EU-lainsäädännöllä asetettu alhaiseksi, eikä satamat ole maksulla kyenneet kattamaan satamaraiteiden ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia. Palvelupaikkojen hinnoittelussa palvelupaikalla on oikeus periä maksuja, joilla katetaan niiden ylläpidosta aiheutuvat kustannukset ja niiden lisäksi voidaan periä kohtuullista tuottoa. Yleisesti palvelupaikkojen sisäisten raiteiden osalta muutos on linjassa rautatieinfrastruktuurin määritelmää koskevan 4 §:n 30 kohdan täsmennyksen kanssa. Momentissa satamaraiteita hallinnoivan sataman pitäjällä tai muulla sataman oleellisista toiminnoista vastaavalla yrityksellä tai yhteisöllä tarkoitettaisiin sitä tahoa tai niitä tahoja satamassa, joka vastaa tai on ottanut raiteen haltijan puolesta koordinaatiovastuun satamaraiteista kokonaisuudessaan palvelupaikan eli satama-alueen sisällä.
Muutoksen on katsottu olevan perusteltu myös siitä syystä, että rautatiemarkkinadirektiivin liitteen II kohdassa 2g todetaan rautatietoimintaan liittyvät meri- ja sisävesisatamien varusteet. Tämän katsotaan pitävän sisällään myös satamien sisällä olevat raiteet, jotka voidaan katsoa siten palvelupaikaksi. Satamien osalta palvelupaikan sisältöä on lisäksi täsmennetty siten, että siihen kuuluvat myös muut rautatietoimintoihin liittyvät laiturit rakenteineen.
Jo voimassa olevan 3 §:n 2 momentin mukaan lain 16 lukua rataverkon haltijan riippumattomuudesta ja tehtävien järjestämisestä, 17 lukua rataverkon käytöstä ja ratakapasiteetista sekä 19 lukua rataverkon käytön hinnoittelusta ei tarvitsisi soveltaa niihin yksityisraiteisiin, jotka Euroopan komissio on 20 päivänä helmikuuta 2015 antamassa täytäntöönpanopäätöksessään (C(2015) 857 lopullinen) ja sen liitteessä katsonut voitavan jättää sääntelyn ulkopuolelle. Kyseisessä komission täytäntöönpanopäätöksessä ei ole erikseen mainittu Suomen satamaraiteita, mutta vallitseva kansallinen tulkinta tähän asti on ollut, että satamaraiteet ovat useimmiten rautateiden kuljetusten aloitus- tai lähtöpisteenä ja ulkomaankaupan kuljetusten solmukohtana strategisesti merkittäviä paikallisia rataverkkoja, joihin tulisi kohdistaa EU-lainsäädännön rataverkon hallintaa koskevat säännökset. Koska kuitenkin EU-lainsäädäntö (em. rautatiemarkkinadirektiivin liitteen II 2 g kohta) mahdollistaa sen, että satamien sisäiset raiteet voidaan katsoa palvelupaikaksi ja siten niihin soveltaa palvelupaikkoja koskevaa sääntelyä rataverkon hallintaa koskevan sääntelyn sijasta, tällainen tarkennus on perusteltua tehdä kansalliseen lainsäädäntöön. Myös Euroopan komissio on hyväksynyt tällaisen tulkinnan, kunhan satamaraiteet palvelupaikkana katsotaan strategisesti merkittäväksi palvelupaikaksi, jolloin niihin on sovellettava palvelupaikkojen ja rautatieliikenteeseen liittyvien palvelujen käyttöoikeudesta annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2017/2177, eikä niille voida hakea asetuksen 2 artiklassa tarkoitettua vapautusta asetuksen säännösten soveltamisesta.
Lisäksi momenttiin tehtäisiin lisäys, jonka mukaisesti rautatiemarkkinadirektiivin ja sen nojalla komission antaman täytäntöönpanopäätöksen perusteella rautatiemarkkinadirektiivin IV luvun kapasiteetin jakamista ja ratamaksua koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle voidaan jättää myös sellaiset rautatieinfrastruktuurit, joita käytetään yksinomaan rataverkon haltijan omiin tavarankuljetuksiin. Lisäys on linjassa rautatiemarkkinadirektiivin ja komission sen nojalla Suomen yksityisraiteista antaman täytäntöönpanopäätöksen kanssa.
4 §.Määritelmät. Määritelmiin esitetään teknisluonteisia tarkistuksia kolmesta syystä. Ensinnäkin kalustorekisterin ylläpitovastuun siirtyminen EU-virastolle edellyttää muutosta pykälän 8 kohtaan. Pykälän 8 kohtaa esitetään siten muutettavaksi niin, että kalustoyksikön haltijalla tarkoitettaisiin luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka kalustoyksikön omistajana tai sen käyttöoikeuden saaneena käyttää kalustoyksikköä kuljetusvälineenä ja joka on rekisteröity kalustoyksikön haltijaksi EU-viraston ylläpitämään kalustorekisteriin. Liikenteen palveluista annetun lain 216 §:n mukaiseen liikenneasioiden rekisteriin rekisteröitäisiin jatkossakin Suomen ja Venäjän välisessä suorassa kansainvälisessä rautatieliikenteessä käytettävä kalusto. Näin ollen pääsääntöisesti kaikki muu kalusto rekisteröitäisiin jatkossa EU-viraston ylläpitämään kalustorekisteriin, mukaan lukien museoliikenteen kalusto ja yksityisraiteilla käytettävä kalusto sellaisen kaluston osalta, jolla on raideliikennelailla kumotun rautatielain aikana myönnettykäyttöönottolupa tai voimassa olevan raideliikennelain mukainen markkinoillesaattamislupa ja kalusto on siten raideliikennelain soveltamisalan piirissä.
Toiseksi edellä mainittu muutos raideliikennelain 3 §:n 2 momentin soveltamisalan rajauksiin satamaraiteiden osalta edellyttää myös eräitä tarkistuksia raideliikennelain 4 §:n palvelupaikkaa, rataverkon haltijaa ja rautatieinfrastruktuuria koskeviin määritelmiin, koska satamaraiteiden sisällä olevat raiteet olisivat markkinasääntelyn osalta jatkossa palvelupaikkoja ja niihin sovellettaisiin siten rataverkon hallintaa koskevan sääntelyn sijasta palvelupaikan hallintaa koskevaa sääntelyä. Satamaraiteet olisivat kuitenkin raideliikennelain 3 §:n 1 momentin nojalla aina turvallisuusluvan haltijoina turvallisuus- ja yhteentoimivuussääntelyn osalta rataverkon haltijoita.
Pykälän 22 kohdan palvelupaikkaa koskevaa määritelmää muutettaisiin niin, että palvelupaikalla tarkoitettaisiin rakennelmaa, mukaan lukien maa-alueet, rakennukset, palvelupaikan sisäiset raiteet sekä muut laitteet, joka on kokonaan tai osittain järjestetty rautatieliikenteen harjoittajille rautatiemarkkinadirektiivin liitteen II 2–4 kohdassa tarkoitetun palvelun tarjoamiseen. Tarkennusta palvelupaikan sisäisistä raiteista ja muista laitteista tarvittaisiin, jotta satamien sisällä olevat raiteet voitaisiin katsoa edellä 3 §:n 2 momenttiin esitetyn muutosten mukaisesti palvelupaikaksi.
Pykälän 29 kohdan rataverkon haltijaa koskevaa määritelmää muutettaisiin niin, että rataverkon haltijalla tarkoitettaisiin valtion rataverkon haltijaa tai lain soveltamisalan mukaista yksityisraiteen haltijaa, joka on vastuussa erityisesti rautatieinfrastruktuurin rakentamisesta, hallinnoinnista ja kunnossapidosta. Tarkennus lain soveltamisalan mukaisesta yksityisraiteen haltijasta olisi tarpeen, koska satamaraiteet olisivat 3 §:n 2 momentin nojalla jatkossa markkinasääntelyn osalta palvelupaikkoja.
Pykälän 30 kohdan rautatieinfrastruktuuria koskevaa määritelmää tarkennettaisiin niin, että rautatieinfrastruktuurilla tarkoitettaisiin tässä laissa tarkoitettua rataverkkoa sekä rataan kiinteästi kuuluvia osia siten kuin ne on määritelty rautatiemarkkinadirektiivin liitteessä 1. Rataverkko ja rautatieinfrastruktuuri on katsottu tarpeelliseksi määritellä erikseen, koska kansallista rataverkon määritelmää tarvitaan erilaisten poikkeusmahdollisuuksien antamiseksi yksityisraiteen haltijoille. Rautatieinfrastruktuuri taas on määritelty rautatiemarkkinadirektiivin 1 liitteessä ja komissio on aikaisemmin huomauttanut, että liite 1 on pantava kansallisesti täytäntöön.
Kolmanneksi pykälän 21 ja 27 kohtaa muutettaisiin, jotta viittaukset liikenteen palveluista annetun lain säännöksiin olisivat oikein. Viittaussäännökset ovat muuttuneet, kun liikenteen palveluista annettua lakia muutettiin vuonna 2019 niin, että lain pykälänumerointi muutettiin jatkuvaksi. Näin ollen kyseisissä pykälän kohdissa viitattaisiin liikenteen palveluista annetun lain 182 §:ään, jossa säädetään rautateiden henkilöliikenteen palveluiden järjestämisestä vastuullisiin toimivaltaisiin viranomaisiin.
Lisäksi siirtotyötä koskeva määritelmä pykälän 36 kohdassa kumottaisiin, koska lain 32 § siirtotyöstä yksityisraiteella ja vierailusta toisella rataverkolla esitetään kumottavaksi. Kyseisen pykälän kumoamista on perusteltu yksityiskohtaisemmin 32 §:n perusteluissa.
9 §.Kansallisten rautatieturvallisuutta koskevien oikeussääntöjen ilmoittaminen. Pykälän 2 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että sen viittaus ratarekisteriin muutettaisiin viittaukseksi lain 37 §:ssä tarkoitettuun ratarekisterisovellukseen. Muutos liittyy 37 §:n muutokseen, jonka myötä jatkossa tiedot tallennettaan kansallisen ratarekisterin sijasta EU-viraston ylläpitämään ratarekisterisovellukseen.
18 §.Turvallisuustodistus. Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan turvallisuustodistusta ei kuitenkaan vaadittaisi sellaiselta kalustoyksikön liikuttamiselta, joka tapahtuu kalustoyksikön kuormaukseen, radan kunnossapitoon tai huoltopalveluihin liittyvää kalustoyksiköiden siirtämistä varten ja jota varten rataverkon haltija tai haltijat ovat sulkeneet rataverkolle tai sen osalle pääsyn liikennöinniltä sekä ohjeistaneet liikuttamisen menettelyt. Nämä muutokset on tarkoitettu helpottamaan esimerkiksi toiminnanharjoittajien radan kunnossapitoon, purku- tai kuormaustyöhön sekä junien kokoamiseen liittyvää kalustoyksiköiden siirtelyä tilanteissa, joissa edellä mainittu toiminta ei laatunsa tai laajuutensa vuoksi ole sellaista, että turvallisuustodistusvaatimusten ulottaminen niihin olisi kohtuullista tai järkevää. Momentissa tarkoitetulla ilman turvallisuustodistusta tapahtuvalla kalustoyksikön liikuttamisella tarkoitettaisiin siten voimassa olevan raideliikennelain 32 §:n mukaista siirtotyötyyppistä kalustoyksikön liikuttamista rajatulla rataverkon osalla ja nyt ainoastaan pyritään selkiyttämään voimassa olevan lainsäädännön mukaista käytäntöä.
Voimassa olevan raideliikennelain siirtotyötä koskevan 32 §:n soveltamisen yhteydessä on havaittu ennen kaikkea kaksi ongelmaa. Ensinnäkin kalustoyksikön siirtotyö yksityisraiteella edellyttää usein jo raiteiden vaihtamiseen liittyvien järjestelyjen vuoksi vierailua valtion rataverkolla. Toiseksi yksityisraiteella toimii jonkun verran myös yksityisraiteen haltijan organisaatiosta erillisiä toimijoita. Näiden toimijoiden vastuulla on sellaisia kuljetusketjuun liittyviä toimintoja, jotka edellyttävät kalustoyksiköiden vähäistä liikuttamista. Kyseisten yritysten toiminta poikkeaa laadultaan ja laajuudeltaan kuitenkin varsinaiseksi liikennöinniksi katsottavasta toiminnasta, mihin turvallisuustodistussääntely on kohdennettu. Vastaavasti turvallisuustodistuksen edellyttäminen kyseisiltä toimijoilta johtaisi todennäköisesti siihen, että raideliikenteen toimintaedellytykset yksityisraiteilla heikentyisivät. Muutoksella halutaan näin ollen varmistaa raideliikenteen kuljetusketjun hyvät toimintaedellytykset yksityisraiteilla ilman, että nyt esitettävällä muutoksella vaikutettaisiin liikennöintiä koskeviin edellytyksiin.
Pykälän uuden 2 momentin myötä tilapäisesti tai kokonaan suljetulla rataverkolla turvallisuustodistusta ei vaadittaisi, jos rataverkon haltija tai haltijat ovat sulkeneet pääsyn rataverkolle eli estäneet liikennöinnin ja muun kalustoyksiköiden siirtämisen tai liikuttamisen rataverkolleen. Kun rataverkko suljetaan tilapäisesti, mahdollisia sulkemismenettelyitä olisi useampia. Rataverkon tilapäisessä sulkemisessa voitaisiin hyödyntää joko turvavaihdetta, raiteensulkuporttia tai opastimia. Joissakin tapauksessa myös selkeästi ohjeistetut toiminnalliset menettelyt voisivat olla riittäviä. Suljettaessa rataverkkoa tilapäisesti rataverkon haltijan tulee aina kuvata sulkemisen menettelyt ja niiden vaikutukset turvallisuusjohtamisjärjestelmässään tai turvallisuuden hallintajärjestelmässään ja huolehtia siitä, että kaikki kyseisellä rataverkolla toimivat ja kalustoyksiköitä liikuttavat tuntevat rataverkolla sovellettavat toimintatavat ja noudattavat niitä siten, ettei rautatieturvallisuus rataverkolla vaarannu. Lisäksi rataverkon haltijan tulee rataverkon ollessa suljettuna huolehtia siitä, että sillä on olemassa riittävät turvallisuusmenettelyt suljetulla rataverkolla mahdollisesti tehtävää kalustoyksiköiden liikuttamista varten.
Jos suljettu alue kattaa useamman rataverkon alueita osin tai kokonaan, rataverkon haltijoiden tulee yhdessä sopia sovellettavista menettelyistä ja huolehtia niiden saattamisesta rataverkon käyttäjien tietoon. Jos esimerkiksi rataverkon kunnossapitoa tai kaluston siirtämistä kuormaukseen varten tarvitsee sulkea rataverkon osa, joka ulottuu myös toisen rataverkon haltijan alueelle, rataverkon haltijoiden tulisi yhdessä sopia rataverkon osan sulkemisesta ja sitä koskevista menettelyistä.
Jos suljetulla alueella tapahtuvassa kalustoyksikköjen liikuttamisessa käytetään kalustoa, jota ei käytetä missään muualla kuin suljetulla alueella, kyseinen kalusto ei olisi raideliikennelain mukaista kalustoa, eikä se tarvitsisi markkinoillesaattamislupaa. Sitä ei myöskään tarvitse rekisteröidä eikä sillä tarvitse olla liikkuvan kaluston kunnossapitäjää.
Pykälään esitetty uusi 2 momentti on katsottu rataverkon haltijoiden ja niillä kalustoyksiköiden siirtelystä vastaavien toiminnanharjoittajien kannalta toimivammaksi ratkaisuksi kuin voimassa olevan raideliikennelain 32 §:n mukainen siirtotyöjärjestely. Ehdotettu muutos mahdollistaisi kaluston siirtelyn rajatulla rataverkon osalla ilman, että toiminnanharjoittajalta vaadittaisiin turvallisuustodistusta ja sen mukaista turvallisuusjohtamisjärjestelmää, jos toiminta on selkeästi rajattu rataverkolla ja kyseisen rataverkon haltija yhteistyössä tarvittaessa muiden rataverkon haltijoiden kanssa on sulkenut kyseiselle rataverkon osalle liikennöinnin. Ehdotetun uuden 2 momentin johdosta pykälän nykyisestä 2 momentista tulisi 3 momentti. Pykälään ei ehdoteta muita muutoksia.
30 §.Turvallisuuden hallintajärjestelmä. Pykälän 1 momentin 4 kohdasta esitetään poistettavaksi siirtotyö, koska 32 § siirtotyöstä yksityisraiteella ja vierailusta toisella rataverkolla esitetään kumottavaksi. Myös kalustoyksiköiden kunnossapitoa koskeva vaatimus poistettaisiin. Näin ollen pykälän 1 momentin 4 kohta edellyttäisi, että yksityisraiteen haltijan on kuvattava turvallisuuden hallintajärjestelmässään liikennöintiä koskevat menettelyt. Liikennöintiä koskevilla menettelyjen kuvauksessa yksityisraiteenhaltijan tulisi kuvata turvallisuuden hallintajärjestelmässään esimerkiksi se, miten turvallinen liikennöinti yksityisraiteella turvataan, kun yksityisraiteelta liikennöidään muualle rataverkkoon ja miten kalustoyksiköllä liikutetaan turvallisesti, kun yksityisraide on suljettu liikenteeltä muualle rataverkkoon.
31 §.Yksityisraiteen hallintaa koskevat muut vaatimukset. Pykälän 1 momentti siirtotyötä koskevasta vaatimuksesta kumottaisiin, koska myös raideliikennelain 32 § kumottaisiin. Näin ollen pykälään jäisi vain voimassa olevasta pykälästä sen 2 momentti pykälän ainoana säännöksenä, jonka mukaisesti yksityisraiteen haltija vastaa rautatiejärjestelmän turvallisesta käytöstä ja käyttöön liittyvien riskien hallinnasta harjoittamansa toiminnan laajuus huomioon ottaen.
32 §.Siirtotyö yksityisraiteella ja vierailu toisella rataverkolla. Pykälä esitetään kumottavaksi, koska pykälän soveltamismahdollisuudet ovat osoittautuneet rajallisiksi. Pykälä on helpottanut vain yksityisraiteen haltijoiden suorittamaa kaluostoyksiköiden siirtelyä, mutta ei ole mahdollistanut vastaavaa helpotusta niille rautatieliikenteen harjoittajille, joiden toiminta on laadultaan ja laajuudeltaan varsinaisesta liikennöinnistä poikkeavaa. Rataverkon haltijoilla ja rautatieliikenteen harjoittajilla on ollut myös vaikeuksia erottaa siirtotyö ratapihoilla ja liikennepaikoilla tehtävästä vaihtotyöstä junien järjestelyineen, joka kuitenkin lähtökohtaisesti aina edellyttää turvallisuustodistusta vaihtotyöliikenteen harjoittajalta. Näin ollen rataverkon haltijoille tarkoitettu helpotus lupamenettelyistä siirtotyön muodossa ei ole toiminut, eikä ilman turvallisuustodistusta tehtävää siirtotyötä ole käytännössä juuri voitu tarkoitetulla tavalla toteuttaa. Siirtotyötä korvaavaksi menettelyksi nyt ehdotetaankin raideliikennelain 18 §:n 2 momenttiin ehdotettua säännöstä, jonka mukaisesti turvallisuustodistusta ei jatkossa vaadittaisi kalustoyksikön kuormaukseen, radan kunnossapitoon tai huoltopalveluihin liittyvältä siirtelyltä sellaisella rataosalla, jonka rataverkon haltija tai haltijat ovat sulkeneet pääsyn muulta liikenteeltä sekä ohjeistaneet tällaiseen kalustoyksikön siirtämiseen liittyvät menettelyt.
34 §.Yksityisraiteen haltijoiden ilmoitusten luettelointi. Pykälä esitetään kumottavaksi, koska lakiesitykseen sisältyy uusi 186 a § rataverkon haltijoita koskevasta yleisestä rekisteristä, jonne koottaisiin tiedot niin 4 luvun turvallisuusluvan saaneista rataverkon haltijoista kuin 5 luvun ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvista yksityisraiteen haltijoista. Ehdotetun 186 a §:n mukainen rekisteri rataverkon haltijoista vastaisi sitä, mitä jo voimassa olevassa raideliikennelain 160 §:ssä on säädetty kaupunkiraideliikennerekisteristä.
37 §.Ratarekisterisovellus. Rautatieinfrastruktuurirekisteriasetuksen vuoksi esitetään muutettavaksi raideliikennelain ratarekisteriä koskeva 37 §. Asetuksen 2 artikla sisältää vaatimuksen tietojen tallentamisesta EU-viraston ylläpitämään ratarekisterisovellukseen eli RINF-sovellukseen ja asetuksen 4 artikla siitä, että kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallinen rekisteröintiyksikkö, joka vastaa jäsenvaltion tietojen keräämisestä ja tietojen viemisestä EU-viraston ylläpitämään järjestelmään. Nämä asetuksen vaatimukset edellyttävät muutoksia ratarekisteriä koskevaan pykälään. Samalla myös pykälän otsikko muutettaisiin ratarekisterisovellukseksi, kun kansallisen ratarekisterin sijasta tiedot tallennetaan jatkossa EU-viraston ylläpitämään ratarekisterisovellukseen.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin asetuksen edellyttämällä tavalla niin, että siinä säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto toimisi Suomessa kansallisena viranomaisena, joka valvoisi sitä, että turvallisuusluvan omaavat rataverkon haltijat tallentavat EU-viraston ylläpitämään ratarekisterisovellukseen tiedot rataverkkoon kuuluvien osajärjestelmien tai osajärjestelmien osien ominaisuuksista sekä siitä, ovatko ne yhteensopivia yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä esitettyjen ominaisuuksien kanssa. Koska velvollisuus kohdistettaisiin vain raideliikennelain 25 §:n mukaisen turvallisuusluvan omaaviin rataverkon haltijoihin, raideliikennelain 5 §:n mukaisen ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvilla yksityisraiteen haltijoilla ei olisi velvollisuutta tallentaa tietoja EU-viraston ylläpitämään ratarekisterisovellukseen. EU-viraston ylläpitämällä ratarekisterisovelluksella tarkoitettaisiin EU-viraston ylläpitämää internet-pohjaista ratarekisterisovellusta, jota rautatieinfrastruktuurirekisteriasetuksessa kutsutaan RINF-sovellukseksi.
Myös pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että turvallisuusluvan omaavien rataverkon haltijoiden on toimitettava 1 momentissa tarkoitetut ajantasaiset tiedot hallinnoimastaan rataverkosta ja rataverkkoon tehdyistä muutoksista kansallisen ratarekisterin sijasta EU-viraston ylläpitämään ratarekisterisovellukseen. Velvoite koskee 1 momentissa säädetyllä tavalla vain niitä rataverkon haltijoita, joilla on lain 25 §:n mukainen turvallisuuslupa.
Pykälän 3 momentin valtuutussäännöstä muutettaisiin niin, että sen mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkemmat säännökset ratarekisterisovellukseen tallennettavien tietojen toimittamisesta ja tähän liittyvistä määräajoista. Luonnos rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:ään esitetystä muutoksesta tämän valtuutussäännöksen nojalla on hallituksen esityksen liitteenä.
40 §.Teknisten kansallisten oikeussääntöjen ilmoittaminen. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos, joka liittyy edellä 37 §:ssä esitettyihin muutoksiin, kun kansallisen ratarekisterin sijasta jatkossa tiedot tallennetaan EU-viraston ylläpitämään ratarekisterisovellukseen. Näin ollen pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että maantieteellisesti paikalliset oikeussäännöt ja rajoitukset olisi tallennettava 37 §:ssä tarkoitettuun ratarekisterisovellukseen, kun ne voimassa olevan säännöksen mukaisesti tallennetaan kansalliseen ratarekisteriin.
65 §.Luvan saaneille kalustoyksiköille ennen käyttöä tehtävät tarkastukset. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa muutettaisiin viittaus ratarekisteristä viittaukseksi 37 §:ssä tarkoitettuun ratarekisterisovellukseen. Myös tämä muutos liittyy edellä 37 §:ssä esitettyihin muutoksiin. Jatkossa siten rautatieliikenteen harjoittajan olisi ennen kalustoyksikön käyttöönottoa tarkistettava, että kalustoyksikkö on yhteensopiva rautatiereitin kanssa 37 §:ssä tarkoitetun ratarekisterisovelluksen tai yhteentoimivuuden teknisten eritelmien perusteella tai kaikkien muiden sellaisten asiaa koskevien ratarekisteriä vastaavien korvaavien tietojen perusteella, jotka rataverkon haltija toimittaa maksutta ja kohtuullisen ajan kuluessa, jos rataverkon haltijoiden EU-viraston ylläpitämään ratarekisterisovellukseen tallentamat tiedot ovat puutteellisia.
68 §.Kalustoyksikön numerointi. Pykälää esitettäisiin muutettavaksi kalustorekisteriasetuksen vuoksi. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että markkinoillesaattamisluvan tai 79 §:ssä tarkoitetun käyttöönottoluvan saanut kalustoyksikkö olisi rekisteröitävä EU-viraston ylläpitämään kalustorekisteriin ennen sen käyttöönottoa. Aikaisemmin kalusto-yksikkö on rekisteröity Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämään liikenneasioiden rekisteriin. Venäjä-liikenteessä käytettävät kalustoyksiköt rekisteröidään jatkossakin Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämään kansalliseen liikenneasioiden rekisteriin, jota virasto ylläpitää liikenteen palveluista annetun lain nojalla. Pykälän 1 momenttia myös muutettaisiin niin, että siihen sisältyvät säännökset kalustoyksikön käyttöalueesta muodostaisivat pykälän uuden 3 momentin.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti. Momentti olisi kalustorekisteriasetuksen 5 artiklan vaatimusten mukainen, että kussakin jäsenvaltiossa on nimitettävä rautatieyrityksistä riippumaton rekisteröintielin rekisteröintihakemusten ja niihin liittyvien tietojen käsittelyä varten. Näin ollen momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto toimisi Suomessa kansallisena kalustorekisteröintiviranomaisena, joka vastaisi sille osoitetun kalustoyksikön rekisteröintihakemuksen käsittelystä sekä tällaisen Suomessa rekisteröitävän kalustoyksikön tietojen käsittelystä ja hallinnoinnista EU-viraston ylläpitämässä kalustorekisterissä. Koska kalusto rekisteröitäisiin jatkossa EU-viraston ylläpitämään rekisteriin, rekisteröintiin ei myöskään tulevaisuudessa sovellettaisi liikenteen palveluista annetun lain liikenneasioiden rekisteriä koskevia säädöksiä vaan rekisteröintitehtävän hoidon ja tietojen ylläpitoon liittyvä sääntely tulisi suoraan sovellettavasta EU-lainsäädännöstä, jotka on annettu komission täytäntöönpanoasetuksina.
Pykälän uusi 3 momentti sisältäisi voimassa olevan pykälän 1 momenttiin sisältyneet säännökset kalustoyksikön käyttöalueesta. Voimassa olevaan säännökseen verrattuna momenttia kuitenkin muutettaisiin niin, että Liikenne- ja viestintäviraston olisi rekisteröitävä kalustoyksikkö EU-viraston ylläpitämään kalustorekisteriin, jos kalustoyksikön käyttöalue rajoittuu Suomen rataverkolle. Jos kalustoyksikön käyttöalue kattaa Suomen lisäksi yhden tai useamman muun ETA-jäsenvaltion, rekisteröinnin EU-viraston ylläpitämään kalustorekisteriin tekisi joko Liikenne- ja viestintävirasto tai jonkin toisen jäsenvaltion nimeämä rekisteröintielin. Momenttiin myös lisättäisiin velvoite siitä, että kalustoyksikön haltijan olisi viipymättä ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle Suomessa rekisteröidyn kalustoyksikön rekisteritietojen muutoksesta, jotta Liikenne- ja viestintä-virasto voisi tehdä tarvittavat muutokset EU-viraston ylläpitämään kalustorekisteriin. Tämä vaatimus olisi linjassa kalustorekisteriasetuksen 5 artiklassa kansalliselle rekisteröintielimelle osoitettujen tehtävien kanssa.
Voimassa olevan pykälän 2 momentista tulisi uusi 4 momentti. Momentissa muutettaisiin liikenneasioiden rekisteri EU-viraston ylläpitämäksi kalustorekisteriksi. Näin ollen Liikenne- ja viestintävirasto antaisi kalustoyksikölle kalustoyksikkönumeron, kun virasto rekisteröi kalustoyksikön ensimmäisen kerran EU-viraston ylläpitämään kalustorekisteriin.
Voimassa olevan pykälän 3 momentista tulisi uusi 5 momentti. Momenttia muutettaisiin siten, että viittaus 14 lukuun muutettaisiin viittamaan ainoastaan 79 §:ään, koska venäläisen kaluston numeroinnista säädettäisiin erikseen. Vastaavasta syystä voimassa olevan pykälän 4 momentti kumottaisiin tässä pykälässä ja vastaavanlainen säännös ehdotetaan sisällytettäväksi lain 80 §:ään.
Pykälän 6 momentti vastaisi voimassa olevan lain 5 momenttia, eikä momenttiin esitetä sisällöllisiä muutoksia.
72 §.Kalustoyksikön kunnossapidosta vastaava yksikkö. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että siinä säädettäisiin, että kalustoyksikön kunnossapidosta vastaava yksikkö olisi rekisteröitävä EU-viraston ylläpitämään kalustorekisteriin. Voimassa olevan säännöksen mukaan kalustoyksikön kunnossapidosta vastaava yksikkö on rekisteröitävä Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämään kansalliseen liikenneasioiden rekisteriin. Esitetty muutos on linjassa sen kanssa, mitä kalustorekisteriasetuksen liitteessä II säädetään EU-viraston ylläpitämään kalustorekisteriin tallennettavista tiedoista.
74 §.Sertifiointielin ja kunnossapidosta vastaavan yksikön sertifiointi. Pykälän 4 momenttia esitettäisiin muutettavaksi niin, että siitä poistettaisiin siirtotyö. Ehdotettu muutos liittyy siirtotyötä koskevan 32 §:n kumoamiseen. Näin ollen pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, että sertifiointia ei vaadittaisi sellaiselta kunnossapidosta vastaavalta yksiköltä, jonka vastuulla olevia kalustoyksiköitä käytetään ainoastaan museo- tai vaihtotyöliikenteessä.
14 luku.Kiinteiden osajärjestelmien käyttöönotto 5 luvun mukaisilla yksityisraiteilla ja liikkuvan kaluston käyttöönotto Venäjän liikenteessä ja museoliikenteessä. Luvun otsikkoa esitetään muutettavaksi niin, että siitä poistetaan siirtotyö. Otsikko tulisi muuttaa, koska lain 32 § siirtotyöstä esitetään kumottavaksi.
79 §.Liikkuvan kaluston käyttöönotto museoliikenteessä. Pykälän otsikkoa muutettaisiin niin, että se koskisi jatkossa vain liikkuvan kaluston käyttöönottoa museoliikenteessä. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että siitä kumottaisiin säännös, jonka mukaisesti yksityisraiteen haltijan on haettava Liikenne- ja viestintävirastolta kalustolleen käyttöönottolupaa ennen kuin sitä voidaan käyttää lain 32 §:n mukaisessa siirtotyössä. Kyseisen säännöksen poistaminen on välttämätöntä, koska lain 32 § esitetään kumottavaksi. Näin ollen pykälän 1 momentti koskisi jatkossa vain museoliikenteen harjoittajia. Momentin mukaan museoliikenteen harjoittajan olisi haettava museoliikenteessä käytettävälle kalustolle käyttöönottolupaa Liikenne- ja viestintävirastolla ennen kuin kalustoa voidaan käyttää rataverkolla. Muilta osin pykälään ei esitetä muutoksia.
80 §.Venäjän federaatiosta saapuvat kalustoyksiköt. Pykälän 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin tekninen korjaus, kun momenttien liikenne-sanat muutettaisiin rautatieliikenteeksi selvyyden vuoksi.
Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin velvollisuus rekisteröidä kalusto Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämään liikenneasioiden rekisteriin, josta säädetään liikenteen palveluista annetun lain 216 §:ssä. Käytännössä venäläisen kaluston rekisteröintiä koskevat käytännöt jatkuisivat ennallaan, mutta varsinaisesta velvollisuudesta on aikaisemmin säädetty 67 §:ssä muun kaluston rekisteröinnin yhteydessä. Lisäksi siihen tehtäisiin tekninen korjaus, joka johtuu siitä, että liikenteen palveluista annetun lain pykälänumerointi muuttui vuonna 2019 juoksevaksi numeroinniksi. Näin ollen oikea viittaus olisi liikenteen palveluista annetun lain 218 §:ään, jossa säädetään siitä, että toiminnanharjoittajan on viipymättä ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle muutoksista liikenneasioiden rekisteriin merkityissä tiedoissa. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin myös uusi kaksi kohta, jonka mukaan Venäjän federaatiosta saapuvista kalustoyksiköistä olisi liikenneasioiden rekisteriin ilmoitettava kalustoyksikön tekniset tiedot. Nämä tiedot saadaan käyttöönottolupahakemuksen yhteydessä.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti venäläisen kalustoyksikön numeroinnista Suomessa. Momentin mukaan Suomen ja Venäjän välisessä suorassa kansainvälisessä rautatieliikenteessä käytettävissä kalustoyksiköissä voidaan käyttää kolmannen maan kalustoyksikölle antamaa kalustoyksikkönumeroa. Muilta osin pykälään ei esitettäisi muutoksia.
108 §.Rataverkon haltijan toimintojen ulkoistaminen ja jakaminen. Pykälän 1 momenttiin esitettäisiin lakiteknistä tarkistusta, joka olisi linjassa yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta annetun direktiivin (2012/34/EU) muuttamisesta rautateiden kotimaan henkilöliikennemarkkinoiden avaamisen ja rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnin osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2370, jäljempänä rautatiemarkkinadirektiivin muutosdirektiivi, kanssa. Voimassa olevasta raideliikennelain 108 §:n 1 momentista on jäänyt pois rautatiemarkkinadirektiivin muutosdirektiivin 7 c artiklan mukainen vaatimus siitä, että rataverkon haltija ei saa ulkoistaa tehtäviään yritykselle, joka on rautatieyrityksen määräysvallassa. Näin ollen tämä kohta lisättäisiin momenttiin siinä jo mainittujen yritysten rinnalle ja rataverkon haltija ei saisi ulkoistaa tehtäviään toiselle osapuolelle, joka ei saisi olla rautatieyritys, yritys, jonka määräysvallassa on rautatieyritys, tai yritys, joka on rautatieyrityksen määräysvallassa.
111 §.Vertikaalinen integraatio. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin tekninen tarkastus, jonka mukaisesti vertikaalisesti integroituneen yrityksen eri yksiköiden välisissä rahoituslainoissa ja muissa taloudellisissa asioissa on noudatettava rautatiemarkkinadirektiivin muutosdirektiivin 7 d artiklan 4-10 kohdassa säädettyjä ehtoja. Lisäys muista taloudellisista asioista on välttämätön, jotta rautatiemarkkinadirektiivin muutosdirektiivin 7 d artikla tulisi pantua kokonaisuudessaan kansallisesti täytäntöön. Vertikaalisesti integroituneella yrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka harjoittaa rautatieliikennettä ja rataverkon hallintaa.
113 §.Oikeus rataverkolle pääsyyn ja oikeus sen käyttämiseen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin lakitekninen korjaus, kun viittaussäännös liikenteen palveluista annettuun lakiin on muuttunut lain pykälänumerointiin tehdyn muutoksen johdosta. Rautatieyrityksen toimiluvista säädetään liikenteen palveluista annetun lain 53 §:ssä.
121 §.Aikatauluehdotuksen laadinta ja asianosaisten kuuleminen. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos niin, että momentissa viitataan saman pykälän 2 momenttiin 1 momentin sijasta. Pykälän 2 momentissa on säädetty määräaika aikatauluehdotuksen laadinnalle.
122 §.Ratakapasiteetin jakaminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen tarkistus lisäämällä viittaus raideliikennelain 118 ja 120 §:ään. Muutos tehtäisiin sen selkiyttämiseksi, että yksinomaan 118 §:n mukaisessa erikoistunutta rautatiereittiä tai 120 §:n mukaisessa ylikuormitettua rautatiereittiä koskevissa tilanteissa rataverkon haltijan on otettava huomioon asetetut etusijajärjestykset.
129 §.Rataverkon käyttösopimus. Edellä 113 §:n perusteluissa esitetyn kaltainen lakitekninen korjaus tehtäisiin myös 129 §:n 4 momenttiin ja viittaus olisi jatkossa liikenteen palveluista annetun lain 53 §:ään.
130 §.Suorituskannustinjärjestelmä. Pykälään tehtäisiin tekninen korjaus, jonka mukaisesti pykälässä käytetty termi rautatieliikenteen harjoittaja korvattaisiin rautatieyrityksellä. Suorituskannustinjärjestelmän avulla kannustetaan rataverkon haltijaa ja rautatieyritystä toimimaan tavalla, joka vähentäisi häiriöitä ja aikataulutetun liikenteen myöhästymisiä. Suorituskannustinjärjestelmä koskisi siten vain päätoimisia rautatieyrityksiä, ei muita rautatieliikenteen harjoittajia.
132 §.Vähimmäiskäyttömahdollisuuksiin sisältyvät palvelut sekä lisä- ja oheispalvelut. Pykälän 6 momenttiin tehtäisiin tekninen korjaus, jonka mukaisesti momentissa viitataan 3 §:n 2 momenttiin 1 momentin sijasta. Lisäksi momenttiin tehtäisiin lisäys, jonka mukaisesti selvyyden vuoksi todetaan, että velvoite vähimmäiskäyttöpalveluihin turvattavasta avoimesta ja syrjimättömästä pääsystä ei koske palvelupaikkoja, koska kyseinen vaatimus koskee vain rataverkon haltijoita. Muutos olisi linjassa edellä 3 §:n 2 momenttiin esitetyn soveltamisalan rajauksen tarkistuksen kanssa.
133 §.Palvelun tarjoamisvelvoitteen piiriin kuuluvat palvelut. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin valtuutus sääntelyelimelle antaa tarkempia määräyksiä määräajasta, jonka kuluessa palvelupaikan ylläpitäjän on annettava palvelun hakijan esittämään pyyntöön vastauksensa. Sääntelyelin on antanut asiasta ohjeen, mutta on pitänyt tarkoituksenmukaisena, että palvelun hakijan esittämään pyyntöön sovellettavista enimmäismääräajoista annettaisiin määräys.
135 §.Koulutuspalvelujen tarjoaminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin lakitekninen korjaus ja viittaus olisi jatkossa liikenteen palveluista annetun lain 90 §:ään, jossa säädetään rautatieliikenteen oppilaitoksesta ja sen hyväksynnästä. Myös tämä muutos olisi tehtävä, koska liikenteen palveluista annetun lain pykälänumerointi on muuttunut juoksevaksi.
149 §.Sääntelyelimen tehtävät. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin, että sääntelyelin valvoo myös rautatiemarkkinadirektiivin ja sen nojalla annettujen täytäntöönpanoasetusten vaatimusten noudattamista. Rautatiemarkkinadirektiivin nojalla on annettu useita täytäntöönpanoasetuksia, jotka ovat suoraan sovellettavaa EU-lainsäädäntöä ja niissä on myös sääntelyelimelle asetettu valvontatehtäviä.
Sääntelyelimen tehtäviin lisättäisiin myös uusi 11 kohta, jonka mukaisesti sääntelyelin toimisi palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna riippumattomana elimenä. Riippumattoman elimen tehtäviin kuuluu toimivaltaisen viranomaisen päätöksen arviointi, jos toimivaltainen viranomainen on päättänyt palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 4 a ja 4 b kohtien perusteella hankkia julkisen palveluvelvoitteen mukaiset rautateiden henkilöliikenteen palvelut suorahankintana tarjouskilpailun sijasta. Suorahankinta ilman tarjouskilpailua on mahdollista palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 3, 4, 5 ja 6 kohdan mukaisissa palveluhankinnoissa, joissa arviointia ei kuitenkaan sääntelyelimeltä erikseen edellytettäisi. Tällaisia hankintoja olisivat mm. pienet, raja-arvot alittavat hankinnat. Riippumattoman elimen arviointia kuitenkin tarvitaan palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 4 a-b kohdan mukaisissa raja-arvot ylittävissä isommissa palveluhankinnoissa. Palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 4 a kohdan mukaisesti isommissa palveluhankinnoissa suorahankinta on mahdollinen, jos toimivaltainen viranomainen on perustellut suorahankintaa rautatiemarkkinoiden ja verkon rakenteellisilla tai maantieteellisillä ominaispiirteillä ja toimivaltainen viranomainen katsoo suorahankintana tehtävän sopimuksen parantavan palvelujen laatua, kustannustehokkuutta tai näitä molempia aikaisempaan sopimukseen verrattuna. Palvelusopimusasetuksen mukaan rautatiemarkkinoiden ja verkon rakenteellisia piirteitä, joita toimivaltainen viranomainen voi käyttää perusteena suorahankintapäätökselle, olisivat erityisesti palvelujen kysynnän ominaispiirteet, verkon monitahoisuus, tekninen ja maantieteellinen eristyneisyys sekä sopimuksen kattamat palvelut. Palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 4 b kohdan mukaisesti suorahankinta olisi myös mahdollinen, jos palveluhankinta koskee vain sellaisen liikenteenharjoittajan liikennettä, jota harjoitetaan kokonaan tai suurelta osin sen omalla rautatieinfrastruktuurilla ja joka on jätetty palvelusopimusasetuksen kyseisessä artiklassa säädetyllä tavalla rautatiemarkkinadirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Näiden palvelusopimusasetuksessa tarkoitettujen arviointien tekeminen osoitettaisiin sääntelyelimelle, joka olisi siten Suomessa palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu riippumaton elin.
Lisäksi pykälän 1 momentin 5 kohdassa muutettaisiin viittaukset liikenteen palveluista annetun lain 90 ja 182 §:ään. Myös pykälän 2 momentin viittaus muutettaisiin liikenteen palveluista annetun lain 182 §:ään. Liikenteen palveluista annetun lain 90 § sisältää säännökset rautatieliikenteen oppilaitoksesta ja lain 182 §:n rautatieliikenteen toimivaltaisista viranomaisista.
150 §.Sääntelyelimen oikeus saada tietoja ja päätöksenteko. Pykälän 1 momentin viittaussäännökset liikenteen palveluista annettuun lakiin muutettaisiin vastaavalla tavalla kuin edellä 149 §:ssä.
152 §.Muut erimielisyydet ja oma-aloitteiset selvitykset. Pykälän otsikko muutettaisiin niin, että se kattaisi muut erimielisyydet ja sääntelyelimen oma-aloitteisesti tekemät selvitykset. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että siinä viitattaisiin 149 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun EU-lainsäädäntöön. Muutos olisi siten linjassa edellä 149 §:ään esitettyyn muutokseen ja siihen, että sääntelyelimelle on säädetty rautatiemarkkinadirektiivin nojalla annetuissa suoraan sovellettavissa täytäntöönpanoasetuksissa erinäisiä tehtäviä. Lisäksi pykälän 1 momentin viittaussäännös muutettaisiin liikenteen palveluista annetun lain 182 §:ään, jossa säädetään rautatieliikenteen toimivaltaisista viranomaisista.
Pykälän 2 ja 3 momenttia tarkennettaisiin sovittelua ja neuvottelua koskevien menettelyjen osalta. Sääntelyelin ei tee päätöstä siitä, katsooko se sovittelun tai neuvottelun tarkoituksenmukaiseksi, vaan ainoastaan tiedottaa asianosaisia siitä, kummalla tavalla se selvittää asiaa. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että sääntelyelimen tutkittavaksi saatettu erimielisyysasia on ratkaistava ensisijaisesti sovittelemalla, jos sääntelyelin katsoo sovittelun asian kannalta tarkoituksenmukaiseksi. Muussa tapauksessa tai jos sovittelu ei johda tulokseen, sääntelyelimen on annettava ratkaisunsa asiassa kuuden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut käyttöönsä asian ratkaisemiseksi tarvittavan selvityksen. Pykälän 3 momentin mukaan taas sääntelyelimen omasta aloitteestaan ratkaistavaksi ottama asia on ratkaistava ensisijaisesti neuvottelemalla, jos sääntelyelin katsoo neuvottelut asian kannalta tarkoituksenmukaisiksi. Muussa tapauksessa tai jos neuvottelut ei johda tulokseen, sääntelyelimen olisi annettava ratkaisunsa asiassa kuuden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut käyttöönsä asian ratkaisemiseksi tarvittavan selvityksen.
152 a §.Arviointi toimivaltaisen viranomaisen suorahankintaa koskevasta päätöksestä. Pykälä olisi uusi ja se liittyisi edellä 149 §:ään esitettyyn uuteen 11 kohtaan, jonka mukaisesti sääntelyelin toimisi palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna riippumattomana elimenä ja sen olisi arvioitava toimivaltaisen viranomaisen päätös hankkia rautateiden henkilöliikenteen palvelut tarjouskilpailun sijasta suorahankintana. Jos liikenteen palveluista annetun lain 182 §:ssä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on tehnyt palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 4 a tai 4 b kohdan perusteella päätöksen hankkia rautateiden julkisen palveluvelvoitteen sisältävät rautateiden henkilöliikennepalvelut suorahankinnalla tarjouskilpailun sijasta, toimivaltaisen viranomaisen olisi pykälän 1 momentin mukaisesti toimitettava perusteltu päätöksensä sääntelyelimelle välittömästi, kun toimivaltainen viranomainen on julkistanut päätöksensä EU:n virallisessa lehdessä hankkia rautateiden julkisen palveluvelvoitteen hankinnat suorahankintana. Edellä 149 §:n 11 kohdan perusteluissa on esitetty se, mitä palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 4 a ja 4 b kohdassa säädetään niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä toimivaltainen viranomainen voi hankkia julkisen palveluvelvoitteen mukaiset rautateiden henkilöliikennepalvelut suorahankintana tarjouskilpailun sijasta. Tehtävä olisi sääntelyelimelle uusi ja se toimisi tehtävässään palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan mukaisena riippumattomana elimenä.
Pykälän 2 momentin mukaan sääntelyelimen olisi tehtävä arviointinsa ja annettava sen mukainen päätös kuuden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta kaikki ne tiedot käyttöönsä, joita se tarvitsee arvioinnin tekemistä varten. Sääntelyelimellä on mahdollisuus kuulla arviointiaan varten toimivaltaista viranomaista sekä rautatieyrityksiä, jotta se voi arvioida, onko suorahankinta palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 4 a ja 4 b kohtien mukaisesti perusteltu. Sääntelyelimen olisi asian ratkaisemisen yhteydessä päätettävä toimenpiteistä, joita tarvitaan mahdollisen syrjinnän, markkinoiden vääristymisen sekä muiden kielteisten ilmiöiden oikaisemiseksi. Sääntelyelimen tekemä arviointi ja sen mukainen päätös olisi ilmoitettava ensin toimivaltaiselle viranomaiselle sekä tarvittaessa myös muille asianosaisille ja arvioinnin yhteydessä kuulluille tahoille. Tämän jälkeen arviointi ja sen mukainen päätös olisi myös julkaistava sääntelyelimen verkkosivuilla. Sääntelyelimen tekemästä arvioinnista ja sen mukaisesta päätöksestä voidaan valittaa hallinto-oikeuteen 188 §:ssä säädetyllä tavalla. Toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava huomioon sääntelyelimen antama päätös ja tarvittaessa muutettava suorahankintaa koskevaa päätöstään. Sääntelyelimen antamaan päätökseen voisi hakea muutosta siten kuin lain 188 §:n 3 momentissa säädetään.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, miten sääntelyelimen tämän pykälän nojalla antamaan päätökseen haettaisiin oikaisua valittamalla. Momentin mukaan sääntelyelimen pykälän nojalla tekemään päätökseen saisi vaatia oikaisua. Oikaisusta säädetään hallintolaissa ja muutoksenhausta oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).
164 §.Vuosimaksu. Pykälän 1 momentin viittaukset muutettaisiin liikenteen palveluista annetun lain 178 ja 216 §:ään. Liikenteen palveluista annetun lain 178 §:ssä säädetään Liikenne- ja viestintäviraston tehtävästä lain mukaisena yleisenä valvontaviranomaisena ja 216 §:ssä liikenneasioiden rekisterin sisällöstä ja käyttötarkoituksesta. Myös nämä viittaussäännösten muutokset johtuvat siitä, että liikenteen palveluista annetun lain pykälänumerointi on muutettu juoksevaksi numeroinniksi.
178 §.Huomautus ja varoitus. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että Liikenne- ja viestintävirasto ja sääntelyelin voisivat antaa huomautuksen ja varoituksen myös silloin, jos toiminnanharjoittaja toimii suoraan sovellettavan EU-lainsäädännön lainsäädännön vastaisesti. Suoraan sovellettavalla EU-lainsäädännöllä tarkoitettaisiin EU-asetuksia, mukaan lukien komission täytäntöönpanoasetuksia. Toiminnanharjoittajan käsite pitäisi tässä sisällään myös liikenteen palveluista annetun lain 182 §:ssä tarkoitetun rautatieliikenteen toimivaltaisen viranomaisen, koska 149 §:n 11 kohdan ja 152 a §:n nojalla sääntelyelimen olisi arvioitava myös toimivaltaisen viranomaisen tekemää päätöstä hankkia rautateiden henkilöliikenteen julkisen palveluvelvoitteen palvelut suorahankintana. Siksi sääntelyelimen on tarvittaessa voitava antaa kyseisten säännösten soveltamiseen liittyen huomautus ja varoitus myös toimivaltaiselle viranomaiselle.
180 §.Toimenpiteeseen tai tapahtumaan puuttuminen. Pykälää muutettaisiin niin, että siihen lisättäisiin säännös siitä, että Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus keskeyttää raideliikenne tai rajoittaa sitä vakavassa normaaliolojen häiriötilanteessa tai jos raideliikennejärjestelmän turvallisuus, ihmisten henki tai terveys on uhattuna. Pykälässä on jo nykyisellään säännös siitä, että Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus keskeyttää tai rajoittaa raideliikennettä uhkaava tai siihen vaikuttava toimenpide tai muu tapahtuma, jos raideliikennejärjestelmän turvallisuus tai ihmisten henki tai terveys on uhattuna. Ehdotettu muutos perustuu siihen kartoitukseen, jonka valtioneuvosto on tehnyt Covid-19-tartuntatautiepidemian aikana, kun on kartoitettu tarve pysyviin lainsäädännöllisiin muutostarpeisiin, jotta jatkossa voitaisiin erilaisiin vakaviin häiriötilanteisiin reagoida mahdollisimman nopeasti ilman, että turvauduttaisiin valmiuslain käyttöönottoon.
182 §. Vakuuttamisvelvollisuus. Pykälään esitetään uutta 2 momenttia, joka valtuuttaisi Liikenne- ja viestintäviraston antamaan tarkempia määräyksiä rautatieliikenteen harjoittajalta edellytettävän vastuuvakuutuksen tai muun vastaavan järjestelyn suuruudesta ja sitä, miten virasto valvoo vastuuvakuutuksen riittävyyttä. Vastuuvakuutuksen riittävyyden valvonta olisi tärkeää etenkin tilanteessa, jossa rautatieliikenteen harjoittaja harjoittavaa rautatieliikennettä Suomessa muissa EU:n jäsenvaltioissa myönnetyn toimiluvan nojalla, eikä virasto ole voinut toimiluvan myöntämisen yhteydessä tarkistaa vastuuvakuutusta ja sen riittävyyttä.
Toimilupaviranomaisen tehtävä siirtyi liikenteen palveluista annetun lain nojalla 1.7.2018 alkaen liikenne- ja viestintäministeriöltä Liikenne- ja viestintävirastolle. Liikenne- ja viestintävirasto on antanut liikenteen palveluista annetun lain nojalla ohjeen siitä, mikä on rautatieliikenteen harjoittajilta ja rataverkon haltijoilta edellytettävän vastuuvakuutuksen suositeltava taso.
186 a §.Rekisteri rataverkon haltijoista. Pykälä olisi uusi. Pykälällä oikeutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto ylläpitämään rekisteriä rataverkon haltijoista. Ehdotettu pykälä vastaisi rakenteeltaan ja rekisteriin tallennettavien tietojen osalta sitä, mitä raideliikennelain 160 §:ssä säädetään kaupunkiraideliikennerekisteristä. Liikenne- ja viestintävirasto myöntää rataverkon haltijalle raideliikennelain 26 §:n nojalla turvallisuusluvan tai vaihtoehtoisesti ottaa vastaan lain 29 §:n mukaisen ilmoituksen yksityisraiteen haltijalta. Lisäksi rekisteriin tulisi merkitä keskeiset tiedot huoltovarmuuskriittisistä rataverkon haltijoista. Näin ollen Liikenne- ja viestintävirastolla on kattavasti tietoa turvallisuuslupa- ja ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvista rataverkon haltijoista ja virastolla pitäisi olla myös oikeus tallentaa nämä tiedot rekisteriin, jotta se voi valvoa, että rataverkon haltijat myös täyttävät laissa säädetyt edellytykset. Samalla esitetään kumottavaksi raideliikennelain 34 § yksityisraiteen haltijoiden ilmoitusten luetteloinnista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto pitäisi rataverkon haltijoita koskevaa rekisteriä. Virasto saisi käyttää rekisteriä sille tämän lain mukaan kuuluvien tehtävien ja velvoitteiden hoitamisessa. Momentti vastaisi lain kaupunkiraideliikennerekisteriä koskevan 160 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentin mukaan rekisteriin merkittäisiin rataverkon haltijan nimi ja yritys- ja yhteisötunnus, mahdollinen aputoiminimi, osoite- ja muut yhteystiedot sekä muut rataverkon haltijan 25 §:n 2 momentin mukaisessa turvallisuuslupahakemuksessa tai 29 §:n mukaisessa ilmoituksessa antamansa tiedot sekä keskeiset tiedot huoltovarmuuskriittisistä rataverkon haltijoista lain varautumista koskevaan 171 §:ään liittyen. Keskeisillä tiedoilla tarkoitettaisiin tietoja huoltovarmuuskriittisiksi rataverkon haltijoiksi arvioitujen rataverkon haltijoiden nimestä ja kotipaikkakunnasta sekä rataverkon haltijan hallinnoimien rataverkkojen sijainnista. Huoltovarmuuskriittisillä rataverkon haltijoilla tarkoitetaan rataverkon haltijoita, jotka erityisen merkittäviä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta. Liikenne- ja viestintävirastolla ei tällä hetkellä ole käytössään kattavaa tietoa huoltovarmuuden kannalta merkittävistä rataverkon haltijoista ja nyt esitettävä muutos olisi tarpeen kyseisen tiedon hankkimiseksi ja rekisteröimiseksi. Arvion siitä, mitä rataverkkoja pidettäisiin huoltovarmuuden kannalta kriittisinä tekisi Liikenne- ja viestintävirasto yhteistyössä alan toimijoiden ja huoltovarmuutta kehittävien toimijoiden kanssa. Lähtökohtaisesti nämä olisivat ulkomaankaupan ja tavaraliikenteen sujuvuuden kannalta tärkeitä raideyhteyksiä ja siten esimerkiksi satamien ja teollisuuslaitosten hallinnoimia yksityisraiteita, joilta liikennöidään valtion rataverkolle.
Pykälän 3 momentin mukaan rataverkon haltijan olisi toimitettava tiedot teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisessä muodossa siten kuin siitä Liikenne- ja viestintäviraston kanssa sovitaan. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietojen lähettäjän olisi esitettävä selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti. Momentti vastaisi lain kaupunkiraideliikennerekisteriä koskevan 160 §:n 3 momenttia.
Pykälän 4 momentti sisältäisi valtuutuksen, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista ja niiden toimittamisen tavoista. Myös tämä momentti vastaisi lain kaupunkiraideliikennerekisteriä koskevan 160 §:n 4 momenttia.
188 §.Muutoksenhaku. Pykälän 3 momentista poistettaisiin sana ”erimielisyysasiassa”. Poisto tehtäisiin sen vuoksi, että edellä 152 §:n otsikkoon lisättiin erimielisyysasioiden rinnalle sääntelyelimen oma-aloitteisesti tekemät selvitykset. Lisäksi 3 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että muutoksenhausta markkinaoikeuden päätökseen säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013).
189 §.Viranomaisen tiedonsaantioikeus. Pykälän 2 momentin viittaus raideliikennelain sääntelyelintä koskevaan lukuun korjattaisiin viittaukseksi 20 lukuun 18 luvun sijasta.
Liikenteen palveluista annettuun lakiin esitetyt muutokset
53 §. Rautatieliikenteen harjoittamisen edellytykset. Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan suorasta kansainvälisestä rautatieliikenteestä Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä tehdyssä sopimuksessa tarkoitetussa rautatierajaliikenteessä vain valtakunnanrajan ja rautatieraja-aseman välillä sekä rautatieraja-asemalla sijaitsevilla raiteilla liikennöivältä rautatieyritykseltä ei edellytetä toimilupaa, jos rautatieyritys on rekisteröity muussa kuin ETA-valtiossa. Tämä säännös vastaisi voimassa olevan raideliikennelain 18 §:n 2 momenttia, jonka mukaisesti kyseinen rautatieyritys on vapautettu myös EU-lainsäädännön mukaisesta turvallisuustodistusvelvoitteesta. Kyseessä on tekninen muutos, koska venäläiseltä rautatieyritykseltä (RZD) ei nykyiselläänkään edellytetä EU-lainsäädännön mukaista toimilupaa eikä turvallisuustodistusta junan saapuessa Suomen rautatieraja-asemalle tai sieltä lähtiessä.
69 §. Rautatieliikenteen kuljettajalta edellytettävä lupa. Pykälään esitetään uutta 2 momenttia, jonka mukaisesti liikkuvan kaluston kuljettaminen ei edellyttäisi lupaa silloin, kun liikennöidään vaihtotyönä liikennepaikan sisällä, yksityisraiteella tai yksityisraiteen ja valtion rataverkon ensimmäisen liikennepaikan välillä. Lisäksi rautatieliikenteen harjoittajan ja rataverkon haltijan edellytettäisiin sopivan siitä, millä alueella tällainen ilman lupakirjaa tehtävä vaihtotyöliikenne tapahtuu.
Väyläviraston ratateknisissä ohjeissa liikennepaikalla tarkoitetaan liikenteenohjausta ja matkustaja- ja/tai tavaraliikennettä varten rajattua aluetta, jonka rataverkon haltija on määritellyt liikennepaikaksi. Liikennepaikka voi koostua eri osista ja liikennepaikka on rajattu sekä maastossa että raiteistokaaviossa. Liikennepaikan sisällä, yksityisraiteella ja yksityisraiteen ja valtion rataverkon ensimmäisen liikennepaikan välillä liikkuvan kaluston kuljettaminen esitetään näin vapautettavaksi lupakirjavaatimuksesta. Liikennöitävä yksikkö voisi tarvittaessa ylittää myös liikennepaikan rajan sen verran, kuin se on välttämätöntä liikennöinnissä, jotta yksikkö voisi esimerkiksi tehdä tarvittavan raiteen vaihdon.
Liikenne- ja viestintävirasto on tehnyt selvityksen (Rautatieliikenteen kuljettajia koskeva sääntelymuutos, Ville Vainionmäki, Liikenne- ja viestintävirasto https://www.traficom.fi/fi/traficomin-julkaisut ) hallituksen esitykseen ehdotetun liikenteen palveluista annetun lain 69 §:n mukaisen muutoksen turvallisuusvaikutuksista. Selvitys on tehty keskeisten toiminnanharjoittajien (rataverkon haltijoiden, rautatieliikenteen harjoittajien ja oppilaitosten) haastattelututkimuksena. Selvityksen keskeinen johtopäätös on, että toiminnanharjoittajat kannattavat liikkuvan kaluston kuljettamista ilman lupakirjaa liikennepaikan sisällä ja yksityisraiteilla, kunhan tällainen liikennöinti ilman lupakirjaa rajataan vaihtotyöliikenteeseen. Näin rajattuna ehdotetulla muutoksella ei olisi merkittäviä liikenneturvallisuusvaikutuksia ja muutos vastaisi pitkälti sitä, mitä voimassa olevan liikenteen palveluista annetun lain hallituksen perusteluissa (HE 145/2017) on tarkoitettu pienimuotoisella kuljettajatoiminnalla. Lisäksi selvityksen johtopäätöksissä korostetaan sitä, että Liikenne- ja viestintäviraston on tärkeää panostaa ilman lupakirjaa vaihtotyöliikennettä harjoittavien kuljettajien pätevyyksien hallintaan ja sen valvontaan. Selvityksen mukaan myös vaarallisten aineiden kuljetuksiin tarkoitettujen vaunujen siirtely pitäisi olla liikennepaikalla tai yksityisraiteella mahdollista ilman lupakirjaa vaihtotyönä vastaavalla tavalla kuin muukin vaihtotyöliikenne, koska vaarallisten aineiden kuljetuksiin tarkoitettujen vaunujen siirtely vaihtotyönä liikenne paikalla ei eroa muusta vaihtotyöliikenteestä. Lisäksi selvityksessä korostetaan sitä, että ilman lupakirjaa tapahtuva vaihtotyöliikennöinti liikennepaikalla tai yksityisraiteella pitäisi sopia rautatieliikenteen harjoittajan ja rataverkon haltijan välillä aina aluekohtaisesti liikennepaikoittain. Ehdotettu muutos 69 §:ään on valmisteltu niin, että se vastaa selvityksen johtopäätöksiä.
Ehdotettu muutos selkiyttäisi lainsäädäntöä ja korvaisi aikaisemman pienimuotoista kuljettajatoimintaa koskeneen käytännön, josta ei ole voimassa olevassa liikenteen palveluista annetussa laissa säännöksiä. Se on kuitenkin kuvattu hallituksen esityksen 145/2017 perusteluissa ja suljettu liikenteen palveluista annetun lain liikkuvan kaluston kuljettajalta edellytetyn lupakirjavaatimuksen ulkopuolelle. Raideliikenteen toimijoiden kokemukset pienimuotoisesta kuljettamisesta ovat olleet myönteisiä eikä sen ole todettu aiheuttavan vaaratilanteita tai onnettomuuksia. Hallituksen esityksen perustelut rajoittavat kuitenkin pienimuotoisen kuljettajatoiminnan järjestämistä, koska se on sallittua vain rajoitetulla alueella ja yhden toiminnanharjoittajan toimesta kerrallaan. Ehdotettu muutos ei siten laajentaisi liikkuvan kaluston kuljettamista ilman lupakirjaa nykytilanteeseen verrattuna, mutta loisi toimijoille oikeusvarmuuden, kun lakiin sisällytettäisiin säännökset siitä, milloin liikkuvan kaluston pienimuotoinen kuljettaminen on mahdollista ilman lupakirjaa. Ottaen huomioon raideliikenteen toimijoiden hyvät kokemukset pienimuotoisesta kuljettajatoiminnasta sekä näiden velvoitteet varmistaa myös ilman lupakirjaa toimivien kuljettajien pätevyys ja osaamisen ylläpito sekä toiminnan turvallisuus turvallisuusjohtamisjärjestelmillään, on katsottu, että esitetyllä muutoksella ei ole negatiivista vaikutusta raideliikenteen turvallisuuteen. Muutoksesta huolimatta pääsääntö jatkossakin on, että liikennöinti valtion rataverkolla edellyttää lupakirjaa.
86 §.Ruotsissa myönnetty lisätodistus. Pykälä esitetään kumottavaksi tarpeettomana. Pykälässä säädetään siitä, että Ruotsissa sijoittuneen rautatieliikenteen harjoittajan henkilöstöön kuuluvan kuljettajan lisätodistus on sellaisenaan voimassa Suomen ja Ruotsin välisessä rautatieyhdysliikenteessä Suomen valtion raja-alueella ja rautatieraja-asemalla. Pykälälle ei kuitenkaan olisi tarvetta, koska EU-lainsäädännön mukaisesti toisessa EU:n jäsenvaltiossa myönnetyt lupakirjat tunnustetaan sellaisenaan automaattisesti. Kyseisen kaltaista säännöstä ei myöskään ole nykyisellään Ruotsin kansallisessa lainsäädännössä.
87 §.Rautatieliikenteen kuljettajan palvelussuhdetta koskevat ilmoitukset. Pykälää esitetään muutettavaksi niin, että pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että rautatieliikenteen harjoittajan olisi ilmoitettava viipymättä Liikenne- ja viestintävirastolle pykälässä mainittujen palvelusuhteen päättymistä tai kuljettajan työkyvyttömyyttä koskevien muutosten lisäksi myös muista sellaisista muutoksista, jotka vaikuttavat lupakirjan hallintaan. Näitä ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia asioita olisivat esimerkiksi sellaiset rautatieliikenteen harjoittajan havaitsemat seikat tai tekemät toimenpiteet, joilla voi olla merkitystä luvan peruuttamiselle, muuttamiselle tai rajoittamiselle.
Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan vastaavasti Liikenne- ja viestintävirasto olisi velvollinen ilmoittamaan rautatieliikenteen harjoittajalle, jos se on ryhtynyt lain 242 ja 243 §:n nojalla toimenpiteisiin kuljettajan lupakirjan peruuttamiseksi, muuttamiseksi ja rajoittamiseksi. Vastaavasti virastolle tulisi lisätä velvollisuus ilmoittaa rautatieliikenteen harjoittajalle, jos virasto on aloittanut toimenpiteet kuljettajan toiminnan kieltämiseksi lain 249 §:n perusteella. Tiedon antaminen rautatieliikenteen harjoittajalle olisi välttämätöntä, jotta rautatieliikenteen harjoittaja osaisi ottaa tämän huomioon, kun se osoittaa palveluksessaan olevalle kuljettajalle työtehtäviä.
89 §.Rautatieliikenteen kuljettajan näytöt. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi säännös, jonka mukaisesti Liikenne- ja viestintäviraston olisi julkaistava luettelo hyväksytyistä näytön vastaanottajista. Kyseisellä säännöksellä pantaisiin kansallisesti täytäntöön vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/59/EY 20 artiklan 3 kohta. Tällaisen luettelon julkaiseminen olisi myös avoimuuden kannalta tärkeää ja helpottaisi liikkuvan kaluston kuljettajan näytön suorittanutta hakeutumaan näytön vastaanottajien puoleen. Vastaavanlaisia muutoksia ehdotetaan lain 90, 204 ja 205 §:ään ja myös nämä muutokset perustuvat edellä mainitun direktiivin 20 artiklan 3 kohtaan.
90 §.Rautatieliikenteen oppilaitoksen hyväksyminen. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi säännös, jonka mukaisesti Liikenne- ja viestintäviraston olisi julkaistava luettelo hyväksytyistä oppilaitoksista. Säännöksen perustelut olisivat vastaavanlaiset kuin edellä esitetylle 89 §:n 1 momentin muuttamiselle.
198 §.Viranomaisen oikeus määrätä kokeisiin tai muihin tarkastuksiin. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin tietoja, taitoja ja terveyttä koskevien vaatimusten rinnalle psykologista soveltuvuutta koskevat vaatimukset niihin vaatimuksiin, josta Liikenne- ja viestintävirasto voi edellyttää henkilöluvan haltijalta tarkastusta, että luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Ehdotettu täydennys on linjassa etenkin lain 72 ja 73 §:n kanssa, joissa edellytetään, että niin terveydelliset toimintaedellytykset kuin psykologista soveltuvuutta koskevat edellytykset on täytettävä kuljettajan lupakirjan saamiseksi. Kyseessä on siten tekninen tarkistus.
204 §.Rautatielääkärin hyväksyminen. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaisesti Liikenne- ja viestintäviraston olisi julkaistava luettelo hyväksytyistä rautatielääkäreistä. Säännöksen perustelut olisivat vastaavanlaiset kuin edellä esitetyille muutoksille 89 §:n 1 momenttiin ja 90 §:n 1 momenttiin.
205 §.Rautatiepsykologin hyväksyminen. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaisesti Liikenne- ja viestintäviraston olisi julkaistava myös luettelo hyväksytyistä rautatiepsykologeista vastaavalla tavalla kuin hyväksytyistä näytön vastaanottajista (89 §), rautatieliikenteen oppilaitoksista (90 §) ja rautatielääkäreistä (204 §).
208 §.Terveydentilaa ja psykologista soveltuvuutta koskevat ilmoitukset. Pykälän 2 momenttiin esitetään, että siihen lisättäisiin terveydellisten edellytysten rinnalle psykologista soveltuvuutta koskevat edellytykset vastaavalla tavalla kuin edellä 198 §:ään. Ehdotettu muutos on myös linjassa pykälän otsikon kanssa, jossa psykologista soveltuvuutta koskevat ilmoitukset on mainittu terveydentilaa koskevien ilmoitusten rinnalla.
219 §.Yleiset liikenneasioiden rekisteriin tallennettavat tiedot. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 10 kohta, jonka mukaan luonnollisista henkilöistä voitaisiin tallentaa Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämään liikenneasioiden rekisteriin tieto yrityksestä tai yhteisöstä, jonka palveluksessa henkilö on tai jonka toiminnassa hän on mukana. Tämä koskisi rautatieliikenteen kuljettajan lupakirjan omaavan kuljettajan yritys- tai yhteisötietoa. Ehdotetulla muutoksella pykälän 1 momentin 10 kohta olisi linjassa sen kanssa, mitä 243 §:n 4 momenttiin esitetään.
243 §.Rautatieliikenteen lupien peruuttamisenerityissäännökset. Pykälän 4 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että Liikenne- ja viestintäviraston olisi viipymättä ilmoitettava liikkuvan kaluston kuljettajalle, kun virasto aloittaa menettelyn tälle myönnetyn lupakirjan peruuttamisesta. Voimassa olevan säännöksen mukaan Liikenne- ja viestintäviraston on ilmoitettava lupakirjan peruuttamisesta viipymättä liikkuvan kaluston kuljettajalle. Ehdotettu muutos on perusteltu ennen kaikkea liikkuvan kaluston kuljettajan oikeusturvan kannalta, jotta tämä tietää hyvissä ajoin Liikenne- ja viestintäviraston käynnistämästä menettelystä lupakirjan peruuttamiseksi ja viraston päätös ei tule yllätyksenä.