4.2.1.1
Vaikutukset kotitalouksien asemaan
Tässä osiossa kuvataan esitettyjen muutosten vaikutuksia muutoskohtaisesti. Vaikutusten arvioimisessa käytetyt aineistot on kuvattu taulukossa 11.
Taulukko 11.
Vaikutusten arvioimisessa käytetyt aineistot.
Muutos | Tärkeimmät käytetyt aineistot |
Ansiopäivärahan tason porrastus | Finanssivalvonnan maksuaineistot, SISU-mikrosimulointimalli |
Velvoitetyön lakkauttaminen | Finanssivalvonnan maksuaineistot , URA-rekisteri |
58-vuotiaiden suojasäännön kumoaminen | Finanssivalvonnan maksuaineistot, Tulorekisterin tulotiedot |
Työssäoloehdon kertymisen lakkauttaminen palkkatuetusta työstä | Finanssivalvonnan maksuaineistot, Tulorekisterin tulo- ja etuustiedot, URA-rekisteri |
Työssäoloehdon kertymisen lopettaminen palveluista | Finanssivalvonnan maksuaineistot, URA-rekisteri |
Ansiopäivärahan maksaminen alennettuna
Ansiopäivärahan alentamisen vaikutuksia kotitalouksiin on arvioitu Finanssivalvonnan maksuaineiston sekä SISU-mikrosimulaatiomallin avulla. Alla esitetyt arviot kuvaavat ns. staattisia vaikutuksia, eli niissä on oletettu, että kenenkään käyttäytyminen ei muuttuisi muutosten seurauksena. Ehdotetuilla muutoksilla arvioidaan olevan kuitenkin myös noin 19 000 henkilön työllisyyttä lisäävä vaikutus, minkä vuoksi staattiset arviot yliarvioivat merkittävästi vaikutuksia kohderyhmien toimeentuloon. Työllisyysvaikutusten kohdentumista eri kohderyhmiin ei kuitenkaan pystytä arvioimaan aineiston perusteella. Kasvavan työllisyyden vaikutuksia kotitalouksiin arvioidaan tämän osion lopussa.
Ansiopäivärahaa sai vuoden 2022 lopussa noin 108 000 henkilöä, joista noin 45 000 henkilöllä ansiopäivärahan enimmäisaikalaskuriin oli kertynyt 41–170 päivää ja yli 170 päivää oli kertynyt noin 41 000 henkilöllä. Yli 170 päivältä ansiopäivärahaa saaneista noin 7 800 oli kuitenkin lisäpäivien ajalta etuutta saaneita.
Työssäoloehdon pidentämisen arvioidaan kuitenkin vähentävän ansiopäivärahan saajien määrää noin 17 prosentilla, minkä perusteella voidaan arvioida, että ansiopäivärahan taso pienenisi 20 prosenttia noin 38 000 ja 25 prosenttia noin 28 000 henkilöllä vuoden 2022 lopun kaltaisessa työttömyystilanteessa. Koska työssäoloehdon pidentäminen hidastaa työssäoloehdon uudelleen täyttämistä se todennäköisesti myös nostaa enimmäisaikalaskurin keskimääräisiä kertymiä, jolloin vaikutusten kohteena olevien henkilöiden määrä vuoden aikana olisi todennäköisesti hieman edellä mainittua suurempi.
Keskimäärin, vuoden 2022 lopun kaltaisessa työttömyystilanteessa, ansiopäivärahaa arvioidaan vuositasolla maksettavan alennettuna noin 80 000 henkilölle, joista noin 45 000 etuudensaajan ansiopäivärahaa alennettaisiin 20 prosenttia ja noin 35 000 etuudensaajan ansio-päivärahaa alennettaisiin 25 prosenttia.
Kuvio 11 esittää ansiopäivärahan saajat porrastuksen perusteena olevien laskurikertymien mukaan vuoden 2022 lopussa sukupuolen mukaan. Porrastus vaikuttaisi jonkin verran enemmän miehiin kuin naisiin, sillä miehet ovat keskimäärin naisia pidempään ansiopäivärahalla kokonaan työttöminä. Naisilla osa-aikatöiden tekeminen etuuden saannin ohessa on miehiä yleisempää, mikä osaltaan lieventää vaikutusta naisiin sekä kohdejoukon koon että euromääräisen vaikutuksen kautta.
Kuvio 11. Ansiopäivärahan saajat enimmäisaikakertymän ja sukupuolen mukaan vuoden 2022 lopussa. Lähde: Finanssivalvonta
20 prosentin porrastus pienentäisi keskimääräistä täyttä päivärahaa noin 14 euroa päivässä eli noin 300 euroa kuukaudessa, ja 25 prosentin porrastus pienentäisi keskimääräistä täyttä päivärahaa noin 15,5 euroa päivässä eli noin 330 euroa kuukaudessa. Yli 170 päivää ansiopäivärahaa saaneilla päiväraha on keskimäärin pienempi kuin 41–170 päivää saaneilla. Tähän on todennäköisesti syynä ainakin se, että yli 170 päivärahaa saaneet ovat keskimäärin heikommassa työmarkkina-asemassa kuin alle 170 päivää päivärahaa saaneet, mikä näkyy myös henkilöiden etuutta edeltävässä palkkatasossa.
Ansiopäivärahan määrän alentamisen vaikutus kasvaisi euromääräisesti henkilön päivärahan tason mukaan. Kuvio 12 a havainnollistaa alennetun ja täyden päivärahan tasoa etuuden perusteena olevan palkan mukaan. Kuten kuviosta havaitaan, työttömällä työnhakijalla jonka ansiopäivärahan perusteena oleva palkka on matala, ansiopäivärahan tasoa suojaa se, että ansiopäiväraha on maksettava vähintään peruspäivärahan suuruisena.
Kuvio 12 b havainnollistaa päivärahan muutosta täyden työttömyysajan päivärahan tason mukaan. Sovitelluilla päivärahoilla vaikutus olisi kuviossa esitettyä pienempi, ja valtaosassa tapauksia suorassa suhteessa siihen, kuinka suuri soviteltu päiväraha olisi suhteessa täyteen päivärahaan. Euromääräinen vaikutus ei välttämättä kuvaa suoraan vaikutuksia etuudensaajien toimeentuloon. Pientä päivärahaa saavilla vaikutukset voivat olla suhteellisesti voimakkaampia kuin suurempaa päivärahaa saavilla. Toisaalta pientä päivärahaa saavat todennäköisesti yleistä asumistukea ja toimeentulotukea yleisemmin kuin muut ansiopäivärahan saajat.
Kuvio 12 a. Täysi ja alennettu ansiopäiväraha etuuden perusteena olevan palkan mukaan.
Kuvio 12 b. Porrastuksen vaikutus työttömyysajan täysiin päivärahoihin päivärahan tason mukaan.
Arviolta reilulla kolmella prosentilla ansiopäivärahan saajista eli poikkileikkaustarkastelussa reilulla 3000 henkilöllä ansiopäivärahan taso tippuisi porrastuksen myötä peruspäivärahan suuruiseksi. Koska peruspäivärahan taso toimisi rajoitteena, näillä henkilöillä vaikutus olisi euromääräisesti pienempi kuin muilla ansiopäivärahan saajalla, ja alennusprosentti olisi pienempi kuin 20 tai 25 prosenttia.
Peruspäivärahan indeksitarkistukset on jäädytetty vuosina 2024–2027 siten, että vuonna 2027 peruspäivärahan ostovoima on 10,2 prosenttia pienempi kuin 2023, mikäli indeksijäädytys toteutuu enimmäismääräisenä. Indeksijäädytys vaikuttaa edellä todettuun suojasäännökseen. Ilman indeksijäädytystä peruspäiväraha voisi olla noin 90 euroa indeksijäädytettyä peruspäivärahaa suurempi vuonna 2027, eli noin 890 euroa 800 euron sijaan. Indeksijäädytys voi olla arvioitua pienempi, mikäli yleisen hintatason muutos on vuoteen 2027 mennessä pienempi kuin valtiovarainministeriön ennusteessa keväällä 2023. Indeksijäädytyksen vuoksi myöskään ansiopäivärahan vähimmäistaso ei nousisi vuosina 2024–2027 yleisen hintatason mukana.
Kuvio 13 esittää enimmäisaikalaskurin kertymiä vuoden 2022 lopussa ikäryhmittäin. Yli 170 päivän kertymät keskittyvät vahvasti yli 60-vuotiaiden ikäryhmään, mikä selittyy suurelta osin, muttei kokonaan työttömyysturvan lisäpäivistä.
Kuvio 13. Ansiopäivärahan saajat vuoden 2022 lopussa enimmäisaikakertymän ja ikäryhmän mukaan. Lähde: Finanssivalvonnan maksuaineisto
Muissa ikäluokissa yli 170 päivän kertymien osuus on pienempi ja melko tasainen, joskin nousee myös niissä jossain määrin iän myötä. Tason alennus 20 prosentilla kohdistuisi siis todennäköisesti erityisesti iäkkäisiin ansiopäivärahan saajiin. Kyseiseen kohderyhmään kuitenkin vaikuttavat myös erityisesti työttömyysturvan lisäpäivien poisto sekä tässä esityksessä ehdotettu kuntien työllistämisvelvoitteen lopettaminen. Nämä muutokset vähentävät merkittävästi yli 58-vuotiaiden ansiopäivärahan saajien määrää, minkä vuoksi porrastuksen vaikutukset kohdistuisivat arvion mukaan selvästi kuviossa 13 esitettyä pienempään ansiopäivärahan saajien joukkoon. Kuten myöhemmin tässä osiossa kuvataan, niillä ikäluokilla, joilla lisäpäiväoikeus on jatkumoa 12 kuukauden työssäoloehdon perusteella alkaneeseen ansiopäivärahan enimmäisaikaan, ansiopäiväraha maksettaisiin alennettuna myös lisäpäivien aikana.
Kuvio 14 esittää edellä mainitun ryhmän luokiteltuna työttömyyslajin mukaan kokonaan työttömiin, soviteltua etuutta saaneisiin sekä kokonaan lomautettuihin. Suuria laskurikertymiä on suhteellisesti selvästi eniten kokonaan työttömillä, joita on muutoinkin selvä enemmistö ansiopäivärahan saajista. Soviteltua etuutta saavilla sekä lomautetuilla kertymät painottuvat jakauman alapäähän. Tämä johtunee toisaalta siitä, että lomautetuilla ja sovitellun saajilla on olemassa oleva työpaikka, ja toisaalta siitä, että sovitellun työttömyyspäivärahan saajilla työssäoloehto voi täyttyä uudelleen ja enimmäisaikalaskuri nollaantua etuuden saannin aikana. Ansiopäivärahan porrastaminen kohdentuisi siis erityisesti kokonaan työttömiin ansiopäivärahan saajiin, ja vaikutukset lomautettuihin ja soviteltua etuutta saaviin olisivat suhteellisesti pienemmät. Osa lomautetuista kuitenkin irtisanotaan lomautuksen jälkeen tai he irtisanoutuvat itse lomautuksen kestettyä 200 päivää, joten poikkileikkaustilanteen lomautetuista voi tulla myöhemmin kokonaan työttömiä.
Kuvio 14. Ansiopäivärahan saajat vuoden 2022 lopussa enimmäisaikakertymän ja työttömyyslajin mukaan. Lähde: Finanssivalvonnan maksuaineisto
Kuviossa 15 on tarkasteltu enimmäisaikakertymiä myös työttömyyskassoittain. Tarkastelu antaa suuntaa antavaa kuvaa siitä, miten enimmäisajan kertyminen kohdistuu eri aloihin. Osuudet on esitetty suhteellisina, koska etuudensaajien määrissä on suuria eroja eri kassojen välillä. Esimerkiksi Palvelualojen ja Terveydenhuoltoalan työttömyyskassoissa sekä Super työttömyyskassassa enimmäisaikakertymät ovat keskimäärin muita työttömyyskassoja pienempiä, ja esimerkiksi Työttömyyskassa Aariassa, Työttömyyskassa Prossa ja Paperityöväen kassassa muita suurempia. Kertymät ovat tyypillisesti pienempiä työttömyyskassoissa, joissa sovitellun työttömyysetuuden saanti on yleistä.
Kuvio 15. Enimmäisaikalaskurin kertymät työttömyyskassoittain vuoden 2022 lopussa. Lähde: Finanssivalvonta
Muutos lisäisi yleisen asumistuen ja toimeentulotuen saantia pitkittyneesti ansiopäivärahaa saavilla. Vaikutuksen lukumääräistä muutosta on vaikea arvioida tarkasti. Suurin osa ansiopäivärahan saajista ei saa nykyisin täydentäviä etuuksia. Karkeana mittaluokka-arviona voidaan arvioida täydentävien etuuksien saannin lisääntyvän noin 10 prosenttia suhteessa työttömyysetuussäästöön. Tällöin täydentävien etuuksien saanti kasvaisi noin 24 miljoonaa euroa.
Muutos parantaisi työnteon kannustimia ja valtiovarainministeriön arvion mukaan työllisyys kasvaisi 12 700 henkilöllä, kun otetaan huomioon ikäsidonnaisten poikkeusten poisto kohderyhmän kokoa pienentävänä tekijänä. Tällä joukolla tulotaso paranisi heikkenemisen sijaan. Vaikutus riippuisi työllistyvän henkilön päivärahan määrästä sekä työllistymispalkasta. Valtiovarainministeriön arvion mukaan ansiopäivärahalta työllistyvän henkilön käytettävissä olevat vuositulot paranevat keskimäärin noin 12 500 euroa nykylainsäädännöllä. Mikäli ansiopäiväraha olisi alennettu 20 tai 25 prosentilla, työllistymisen vaikutus tuloihin olisi vielä suurempi.
Erityisesti lisäpäiviltä maksettavan ansiopäivärahan maksamisesta alennettuna
Siirtymäsäännöksen mukaan porrastusta sovellettaisiin enimmäisaikoihin, jotka alkavat 2.9.2024 tai sen jälkeen. Työttömyysturvan porrastaminen voi kohdentua siirtymäsäännöksen myötä lisäpäiviin oikeutetuille henkilöille ikäluokissa 1961–1964. Vuonna 1961 syntyneiden ikäluokassa kyse on käytännössä varsin pienestä joukosta, koska kyseisessä ikäluokassa saavutetaan useimmiten työttömyysturvan saannin 65 vuoden yläikäraja
1965 ja sen jälkeen syntyneillä työttömyysturvan yläikäraja on sidottu vanhuuseläkkeen alaikärajaan.
ennen 2.9.2024 tai sen jälkeen alkaneen enimmäisajan kuluessa. Ilman käyttäytymisvaikutuksia ikäluokkien 1962–1964 kohdalla porrastus kohdistuisi tuhansiin ansiopäivärahaa lisäpäiviltä saaneisiin henkilöihin. Vaikutus kohdistuisi vuosille 2026–2029, kun 2.9.2024 tai sen jälkeen enimmäisaikansa aloittaneet henkilöt saisivat etuutta lisäpäiviltä.
Alla olevassa taulukossa on kuvattu lisäpäiväoikeuden ja enimmäiskeston alkamisen suhdetta ikäluokittain. Käytännössä joillain henkilöillä lisäpäiville johtava enimmäiskesto voi alkaa jo taulukossa mainittua aiemmin, mikäli henkilö on poissa työmarkkinoilta hyväksyttävistä syistä (esim. työkyvyttömyysetuuden saanti) tai saa soviteltua päivärahaa, jolloin enimmäisaika kuluu hitaammin.
Käytännössä ehdotettu siirtymäsäännös merkitsisi, että ikäluokista 1961–1963 osaan sovellettaisiin porrastusta lisäpäivillä, ja osaan ei. 1964 syntyneiden ikäluokassa käytännössä kaikkien lisäpäiville päätyvien enimmäisaika alkaisi vasta 2.9.2024 jälkeen, joten kyseisessä ikäluokassa porrastusta sovellettaisiin kaikkiin lisäpäiviltä etuutta saaviin. 1960 ja aiemmin syntyneisiin lisäpäiviltä etuutta saaviin porrastusta ei sovellettaisi. Taulukossa 12 on kuvattu ikäluokkakohtaisesti lisäpäiväoikeuteen mahdollisesti johtavan työttömyyden alkamisajankohtaa ja sen suhdetta siihen, että etuutta maksettaisiin alennettuna.
Taulukko 12.
Lisäpäivät ja etuuden maksaminen alennettuna ikäluokittain.
Ikäluokka | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 |
Lisäpäiväoikeus alkaa, ikä | 61 | 62 | 62 | 63 | 64 | Ei lisäpäiväoikeutta |
Enimmäiskesto alkaa, ikä | 59 | 60 | 60 | 61 | 62 | Ei lisäpäiväoikeutta |
Vuoden lopussa syntyneen ikä porrastamisen soveltamisen voimaantullessa | 63,7 | 62,7 | 61,7 | 60,7 | 59,7 | Ei lisäpäiväoikeutta |
Alin vanhuuseläkeikä | 64,5 | 64,75 | 65 | 65 | 65 | Kytketty elinajan odotteeseen |
Lisäpäiville 2.9.2024 lähtien alkavalla enimmäisajalla? | Ei | Ei/Kyllä* | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Ei lisäpäiväoikeutta |
Kuinka monta vuotta enintään lisäpäivillä | 4 | 3 | 3 | 2 | 1 | 0 |
Kuinka monta vuotta enintään lisäpäivillä 2.9.2024 jälkeen alkaneen enimmäisajan perusteella? | 0 | 0,3 | 1,3 | 2 | 1 | 0 |
*Kyllä, jos on syntynyt loppuvuodesta
Lisäpäiviltä ansiopäivärahaa sai vuonna 2022 reilut 13 400 henkilöä, ja vuoden lopussa vajaa 8 000 henkilöä. Määrä laskee tulevina vuosina, koska lisäpäivien alaikäraja nousee asteittain ennen lisäpäivien poistumista kokonaan. Vuonna 1959 syntyneiden ikäluokasta ansiopäivärahaa sai lisäpäiviltä vuonna 2022 reilut 4 000 henkilöä.
Kuten edellä on todettu, mahdollinen ansiopäivärahan porrastaminen lisäpäivien aikana voisi koskea henkilöitä ikäluokissa 1961–1964. Vuonna 1959 syntyneet täyttävät ansiopäivärahan saannin ylimmän ikärajan 65 vuotta
Ikäraja ei koske lomautustilanteita.
vuonna 2024 ja vuonna 1960 syntyneet vuonna 2025, mikä merkitsee sitä, ettei näinä vuosina syntyneiden olisi enää mahdollista siirtyä lisäpäiville vuonna 2024 alkavan ansiopäivärahan enimmäismaksuajan perusteella. Sen sijaan vuosina 1961–1964 syntyneiden kohdalla, jos enimmäismaksuaika olisi alkanut 2.9.2024 jälkeen, lisäpäiville siirtyneellä ansiopäivärahan saajalla ei olisi mahdollisuutta palata täydelle, uuteen perustepalkkaan perustuvalle ansiopäivärahalle. Tämä johtuu siitä, että lisäpäivien aikana ei sovelleta työttömyysturvalain 6 luvun 8 §:ää jolloin työssäoloehtoa ei lisäpäiviltä ansiopäivärahaa saavan kohdalla seurata eikä hän voi täyttää uudelleen palkansaajan työssäoloehtoa.
Se, kuinka montaa vuosina 1961–1964 syntynyttä työttömyysetuuden saajaa vaikutus koskisi, on riippuvainen ikäluokkiin kuuluvien työttömyyden alkavuudesta ja siitä, milloin työssäoloehdon täyttymiseen perustuva enimmäisaika alkaa paitsi suhteessa ansiopäivärahan alentamista koskevan säännöksen soveltamiseen myös siihen, tuleeko enimmäismaksuajan täyttymisen ja vanhuuseläkkeelle siirtymisen välissä ylipäätään maksettavaksi ansiopäivärahaa lisäpäiviltä. Kohderyhmän koon arviointi sisältää runsaasti epävarmuuksia.
Tarkastelu SISU-mikrosimulaatiomallilla
Ansiopäivärahan porrastuksen vaikutusta on arvioitu maksuaineiston lisäksi SISU-mikrosimulaatiomallilla. SISU-mikrosimulaatiomallilla tapahtuvassa tarkastelussa arvioinnin kohteena on ansiopäivärahan porrastuksen vaikutus etuuden saajan kotitalouden käytettävissä oleviin vuosituloihin. Vaikutuksen suuruuteen vaikuttaa työttömyyden kesto kalenterivuoden aikana sekä ansiopäivärahan osuus kotitalouden tulonmuodostuksessa. Tarkastelu ottaa huomioon ansiopäivärahan supistumisen seurauksena tapahtuvat muutokset maksetuissa veroissa sekä mahdollisten tulovähenteisten etuuksien (esim. yleinen asumistuki) kasvun, jos tulovähenteisen etuuden suuruuteen vaikuttava päiväraha supistuu. Nämä tekijät vähentävät porrastuksen vaikutusta kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin. Tuloksia arvioitaessa on huomattava vuositason tarkastelun ero erilaisissa esimerkkitarkasteluissa yleensä käytettävään kuukausitason tarkasteluun.
Tarkastelun asetelmassa verrattiin tilannetta, jossa vuodelle 2024 ehdotetut muut sosiaaliturvan muutokset toteutuisivat ilman porrastusta tilanteeseen, jossa ne toteutuisivat porrastuksen kanssa (ks.
https://stm.fi/-/sosiaaliturvamuutosten-yhteisvaikutusten-arviointi-on-valmistunut
). Koska mikrosimulaatiomallilla tehty arviointi ei mahdollista velvoitetyön ja -palvelun lakkauttamista koskevan ehdotuksen ja ehdotuksen, jonka mukaan palkkatuettu työ ei kerryttäisi palkansaajan työssäoloehtoa huomioimista, näiden ehdotusten vaikutukset eivät tule täysin huomioiduksi yhteisvaikutusten arvioinnissa.
Esimerkiksi velvoitetyöllistettyinä työssäoloehdon täyttäneet muuntuvat työssäoloehdon pidentämisen simuloinnissa usein työmarkkinatuen saajiksi, koska näillä henkilöillä on rekisteriaineistossa usein juuri kuuden kuukauden työskentelyä vastaava määrä työpäiviä.
Myös ansiopäivärahan porrastuksen kohdalla arviossa on epävarmuuksia, joiden vuoksi arviota on pidettävä suuntaa-antavana. Esitetyt vaikutukset ovat staattisia, eli ne eivät ota huomioon käyttäytymisvaikutuksia, esimerkiksi työllisyysvaikutuksia. Jos työllisyysvaikutukset otettaisiin huomioon, vaikutukset olisivat tässä esitettyjä pienempiä.
Taulukossa 13 on esitetty muutoksen arvioituja vaikutuksia tulonjakoon eri mittareilla. Gini-kerrointa muutos kasvattaisi 0,04 prosenttiyksikköä, ja pienituloisuusastetta (rajana 60 % mediaanitulosta) 0,05 prosenttiyksikköä. Alemmilla pienituloisuusasteen rajoilla vaikutus olisi erittäin pieni johtuen siitä, että ansiopäivärahan saajat eivät porrastuksen jälkeenkään kuuluisi aivan pienituloisimpien henkilöiden joukkoon.
Taulukossa esitetyt luvut ovat sekä nykytilan että reformin osalta simuloituja arvoja. Ne siis kuvaavat muutosten mittaluokkaa, eikä nykytilan ja reformin lukuarvoja voi verrata sellaisinaan tulonjakotilaston lukuihin.
Taulukko 13:
Tulonjakoindikaattoreita
Pienituloisuusaste = Pienituloisuusrajan alittaviin kotitalouksiin kuuluva osuus väestöstäLasten pienituloisuusaste = Pienituloisuusrajan alittaviin kotitalouksiin kuuluva osuus lapsista (alle 18-vuotiaat).
.
| Nykytila | Reformi | Muutos |
Gini-kerroin % | 28,03 | 28,07 | 0,04 |
Pienituloisuusaste %, pienituloisuusraja 60 % mediaanitulosta | 15,61 | 15,66 | 0,05 |
Pienituloisuusaste %, pienituloisuusraja 50 % mediaanitulosta | 7,37 | 7,38 | 0,01 |
Pienituloisuusaste %, pienituloisuusraja 40 % mediaanitulosta | 2,66 | 2,66 | 0,00 |
Lasten pienituloisuusaste %, pienituloisuusraja 60 % | 15,18 | 15,22 | 0,04 |
Lasten pienituloisuusaste %, pienituloisuusraja 50 % | 6,26 | 6,27 | 0,01 |
Lasten pienituloisuusaste %, pienituloisuusraja 40 % | 2,08 | 2,08 | 0,00 |
Ansiopäivärahan porrastus aiheuttaisi harvoin kotitalouden käytettävissä olevissa tuloissa todella suuria yli 10 prosentin tulonmenetyksiä. Kaikkiaan tällaisiin kotitalouksiin kuuluisi noin 10 000 henkilöä. Puolet näistä henkilöistä olisi yksin asuvien 35–64 -vuotiaiden muodostamia kotitalouksia. Hieman pienemmät 5–10 prosentin tulonmenetykset olisivat selvästi yleisimpiä. Tällaisiin kotitalouksiin kuuluisi vajaat 39 000 henkilöä. Pienempiä 1–5 prosentin tulonmenetyksiä kokeviin kotitalouksiin kuuluisi noin 153 000 henkilöä. Tulonmenetyksiä kokevien lukumäärät eivät ole merkittävästi suurempia tarkastelussa, jossa SISU-mallin laskennallista toimeentulotukea ei lasketa mukaan käytettävissä oleviin tuloihin. Porrastuksen käyttöönotto lisää mallitarkastelussa laskennallista toimeentulotukea saavien kotitalouksien määrää hyvin vähän, arviolta vain noin 3 000 taloudella. Näihin kotitalouksiin kuuluisi noin 5 000 henkilöä.
Edellä esitetyt lukumäärätiedot ovat karkeita arvioita vuositason tulonmuutoksista (tulonmenetyksiä kokeviin kotitalouksiin kuuluvat henkilöt) eikä niitä tule verrata tulojen muutoksiin tietyllä etuusjaksolla tai etuutta saaneiden henkilöiden lukumääriin. Lähinnä ne kuvaavat vuositulojen suhteellisten muutosten suuruusjakaumaa.
Valtaosaan kotitalouksista ansiopäivärahan porrastus ei vaikuta ja osalla muutoksen vaikutus jäisi vähäiseksi. Jotta vaikutusten kohdentumista olisi helpompi arvioida, tässä osiossa kuvioissa on esitetty vain niiden kotitalouksien väestöosuus, joiden käytettävissä olevat tulot supistuvat merkittävämmin (kotitalouden käytettävissä olevat tulot supistuvat yli yhdellä prosentilla). Kuviossa 16 on esitetty merkittävämpiä suhteellisia tulonmenetyksiä kokevien väestöosuus eri tulokymmenyksissä. Vaikutukset olisivat suurimmat kolmanneksi ja neljänneksi alimmissa tulokymmenyksissä, eli muutokset eivät kohdistuisi voimakkaimmin aivan pienituloisimpiin kotitalouksiin.
Kuvio 16. Merkittävämpiä suhteellisia tulonmenetyksiä kokevien väestöosuus eri tulokymmenyksissä, % Kuvioissa 16–19 kuvataan kotitalouden käytettävissä olevien vuositulojen suhteellista muutosta.
Maakunnittain tarkasteltuna suurimmat vaikutukset osuvat sinne, missä on eniten pitkäaikaistyöttömyyttä. Vaikutukset heijastelevat pitkälti työttömyysastetta, mutta esimerkiksi Uudellamaalla vaikutus on selvästi pienempi kuin työttömyysasteen perusteella voisi odottaa.
Kuvio 17. Merkittävämpiä suhteellisia tulonmenetyksiä kokevien väestöosuus maakunnittain, %.
Ansiopäivärahan porrastuksen vaikutukset tulevat korostetummin esiin, jos tarkastelu rajataan ansiopäivärahaa vuoden aikana saaneisiin. Vaikutukset olisivat voimakkaimpia ansiopäivärahaa koko vuoden ajan saavien henkilöiden kotitalouksiin.
Kuvio 18. Merkittävämpiä suhteellisia tulonmenetyksiä kokevien osuus ansiopäivärahaa saaneilla, %.
Suhteellisesti suurimmat vaikutukset kotitalouden käytettävissä oleviin tuloihin olisivat yli 35––64 -vuotiaiden talouksissa. Lapsiperheissä merkittävämmät menetykset olisivat harvinaisempia.
Kuvio 19. Merkittävämpiä suhteellisia tulonmenetyksiä kokevien väestöosuus eri perhetyypeissä, %..
Palkkatuettu työ ja työssäoloehdon kertyminen
Sillä, että palkkatuettu työ ei kerryttäisi työssäoloehtoa, on työnhakijoiden kannalta suoria, työttömyysetuusoikeuteen liittyviä vaikutuksia, jotka vaikuttavat myös kotitalouksiin. Käytännössä esitys merkitsee sitä, että palkkatuettuun työhön työllistyminen olisi jatkossakin pääsääntöisesti taloudellisesti kannattavaa, sillä pääsääntöisesti työjakson ajalta saatava palkkatulo olisi korkeampi kuin työttömyysetuus.
Palkkatuetun työn päätyttyä esityksen vaikutus työllistyneen tilanteeseen riippuisi kuitenkin siitä, johtaako palkkatuettu työ sille asetetun tavoitteen mukaisesti työllistymiseen vai ei. Jos palkkatuettu työ johtaisi työllistymiseen, henkilölle ei syntyisi ansionmenetystä ehdotetun muutoksen johdosta. Jos se ei kuitenkaan johtaisi työllistymiseen, ja henkilö palaisi takaisin työttömyyteen, muutoksen vaikutus on riippuvainen siitä, onko henkilöllä palkkatukijaksoa edeltävältä ajalta sellaista työssäoloehtoon luettavaa työtä, joka oikeuttaisi työttömyyspäivärahaan. Mikäli näin ei ole, henkilö siirtyisi tai palaisi työmarkkinatuelle. Näissä tilanteissa vaikutus työnhakijan työttömyysetuuteen olisi palkkatuetusta työstä nykyisin karttuvan ansiopäivärahan määrän ja työmarkkinatuen määrän välinen erotus, ja palkkatuetun työn jälkeen työttömäksi jääneiden työttömyysetuus olisi keskimäärin alhaisempi nykytilaan verrattuna. Tämä alentaisi työnhakijan käytettävissä olevia tuloja ja voi lisätä joissakin tilanteissa muiden etuuksien tarvetta. Toisaalta matalampi työttömyysetuus parantaisi työnhaun kannustimia ja kasvattaisi uudelleentyöllistymisen todennäköisyyttä, mikä puolestaan parantaisi työnhakijan taloudellista asemaa.
Työnhakijan näkökulmasta hakeutuminen palkkatuettuun työhön voisikin olla nykyistä kannattamattomampaa työttömyysetuusoikeuden kannalta tarkasteltuna. Riski alhaisemmasta etuudesta palkkatukijakson jälkeen voi jossain määrin vähentää työttömien työnhakijoiden halukkuutta hakeutua palkkatuettuun työhön, mikä voi jossain määrin pitkittää työttömyyttä. Toisaalta palkkatuettu työ olisi edelleen houkutteleva vaihtoehto, jos työllistymisen voidaan olettaa jatkuvan myös palkkatukijakson jälkeen. Työnhakijoiden voi olla kuitenkin haastavaa tunnistaa etukäteen, miten hyvin työllistyminen tiettyyn työpaikkaan voi edistää työllistymistä pitkällä aikavälillä.
Vaikutus palkkatuettuun työhön hakeutumiseen riippuukin siitä, kuinka merkittävänä työnhakijat kokevat sen, että työssäoloehto ei kerry palkkatuetussa työssä. Nykyisinkin palkkatuettu työ kerryttää työssäoloehtoa muuta työllistymistä vähemmän. Taloudellisten seikkojen lisäksi työnhakijat voisivat kokea palkkatuetun työsuhteen vähempiarvoisena työnä, jos palkkatuettu työ ei kerryttäisi työssäoloehtoa. Tällainen kokemus voi myös vähentää halukkuutta hakeutua palkkatuettuun työhön tai alentaa oman arvon tuntoa palkkatuetussa työssä työskennellessä.
Työssäoloehdon kertymiseen esitetty muutos ei kuitenkaan merkitse sitä, että palkkatuetulla työllä ei jatkossa olisi merkitystä työnhakijan tulevan työllistymisen kannalta. Useimmissa tilanteissa palkkatuen tarkoituksena on edistää ammatillista osaamista ja sitä kautta mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille ilman tukea. Työllistyminen edes lyhytkestoiseen palkkatuettuun työhön määräaikaiseen työsuhteeseen voi edistää pidemmällä aikavälillä työllistymistä työttömyydessä pysymistä enemmän. Lisäksi työnhakijan mahdollisuudet työpaikan valintaan voivat olla vähäiset, jolloin työsuhteen aikaisen toimeentulon vuoksi kannustin vastaanottaa palkkatuettu työ voisi olla edelleen voimakas, vaikka palkkatuettu työ ei kerryttäisi työssäoloehtoa. Lisäksi, mikäli henkilö jää tai on jäämässä palkkatuetun työn jälkeen työttömäksi työnhakijaksi nykyistä alhaisemmalla työttömyysetuudella, olisi työnhakijalla nykyistä voimakkaampi kannustin hakea uutta työtä heti palkkatuetun työn päättymisen jälkeen ja sen aikana.
Palkkatuettuun työhön osallistumisen lyhyen aikavälin taloudelliset hyödyt etuuden saajalle olisivat muutoksenkin jälkeen useimmissa tapauksissa korkeammat kuin työllistymistä edistäviin palveluihin osallistumisesta. Ehdotetut muutokset toisivat palkkatuetun työn työssäoloehdon näkökulmasta saman arvoiseksi työllistymistä edistävien palveluiden kanssa. Koska palkkatuettu työ ja työllistymistä edistävät palvelut ovat keskenään vaihtoehtoisia toimenpiteitä edistää työnhakijan työllistymistä voivat eri vaihtoehtoihin liittyvät kannusteet vaikuttaa palkkatuetun työn ja muiden työllistymistä edistävien palveluiden väliseen kysyntään. Ehdotettujen muutosten yhteisvaikutusten näkökulmasta on huomioitavaa, että ansiosidonnaisen porrastaminen vaikuttaa ansiopäivärahan saajien palveluiden aikaiseen etuuden tasoon ja siten heikentää palveluihin osallistumisen kannusteita suhteessa palkkatuettuun työhön.
Alentuneesti työkykyisen ja 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen henkilön työllistämiseen myönnettävä palkkatuki kerryttäisi työssäoloehtoa nykyistä vastaavasti siltä osin kuin palkkatuelle myönnetään jatkoa samaan työsuhteeseen ensimmäisten 10 kuukauden jälkeen. Alentuneesti työkykyisten osalta poikkeus koskisi niitä palkkatuettuun työhön työllistyneitä, joiden vamman tai sairauden arvioidaan alentavan tuottavuutta työnantajan tekemistä kohtuullisista mukautustoimista huolimatta tehtävässä, johon heidät on työllistetty. Myöskään tämän ryhmän osalta työssäoloehto ei kuitenkaan kertyisi ensimmäisten 10 kuukauden ajalta palkkatuetusta työstä, joten palkkatuetun työn tulisi kestää nykyistä pidempään, jotta työssäoloehto täyttyisi pelkällä palkkatuetulla työllä. Työssäoloehto ei kertyisi myöskään tilanteissa, joissa henkilö työllistyisi palkkatuella useilla eri työnantajilla kullakin enintään 10 kuukauden ajan, mutta nämä palkkatukijaksot yhteensä olisivat yli 10 kuukauden mittaisia. Työssäoloehto ei kertyisi myöskään heti työsuhteen alusta tilanteessa, jossa henkilöstä myönnetään uudestaan palkkatukea samalle työnantajalle, jolla tämä on aiemmin työskennellyt vähintään 10 kuukautta, vaan tällainen palkkatuettu työ vertautuisi tilanteeseen, jossa henkilö ei ole työskennellyt aiemmin kyseisellä työnantajalla. Palkkatuki 60 vuotta täyttäneestä pitkään työttömänä olleesta henkilöstä voidaan myöntää enintään 24 kuukaudeksi kerrallaan ja tukea voidaan tämän jälkeen jatkaa samaan työsuhteeseen enintään 24 kuukautta kerrallaan. Näin ollen 60 vuotta täyttäneellä pitkään työttömänä olleella on mahdollisuus palkkatuettuun työhön työllistyttyään työskennellä vanhuuseläkkeelle siirtymiseen asti palkkatuetussa työssä, mikäli työsuhde jatkuu tämän ajan ja palkkatukea myöntävä viranomainen myöntää tälle ajalle palkkatukea. Siltä osin kuin palkkatuettu työ kohderyhmän osalta kestäisi alle 10 kuukautta, ei työssäoloehto kertyisi ja henkilöt olisivat vastaavassa asemassa kuin muut palkkatuetussa työssä olevat, joiden palkkatuki kestää enintään 10 kuukautta. Työssäoloehto kertyisi kuitenkin näiden henkilöiden kohdalla 10 kuukautta ylittävältä osalta palkkatuettua työsuhdetta. Mikäli palkkatuettu työ jatkuu vanhuuseläkkeelle asti, ei työssäoloehdon kertymisellä tältä ajalta olisi vaikutusta henkilön tuloihin. Mikäli palkkatuettu työsuhde kuitenkin päättyisi ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistä, olisi työssäoloehtoon luettavilla palkkatuetussa työssäolokuukausilla mahdollisesti vaikutusta henkilön saaman työttömyysetuuden määrään.
Vuodesta 2025 alkaen palkkatuen myöntää työvoimaviranomainen, joka voi olla työllisyysalueen ainoa kunta, työllisyysalueella työvoimapalveluiden järjestämisestä vastaava vastuukunta tai kuntayhtymä. Kunnalla on erilainen kannustin hakea ja myöntää palkkatukea riippuen siitä, onko tuen hakija ja myöntäjä sama kunta, saman työllisyysalueen työvoimaviranomaisesta erillinen kunta vai toisen alueen kunta. Näillä kunnan kannustimilla on välillinen vaikutus työttömään työnhakijaan, sillä kannustimet vaikuttavat siihen, haluaako kunta palkata työttömän työnhakijan nimenomaan palkkatuettuun työhön vai haluaako kunta palkata henkilön ilman palkkatukea. Välillinen vaikutus koskee sitä, voidaanko työ huomioida palkansaajan työssäoloehdossa.
Työ- ja elinkeinotoimistojen asiakastietojärjestelmästä ilmenevien tietojen perustella vuosittain arviolta noin 500 työnhakijaa täyttää työssäolovelvoitteen tai koulutusta vailla olevia nuoria koskevan seuraamuksen palkkatuetulla työllä. Näistä työnhakijoista arviolta noin 75 prosenttia hakee työmarkkinatukea, arviolta noin 15 prosenttia peruspäivärahaa ja arviolta noin 10 prosenttia ansiopäivärahaa.
Edellä mainituista arviolta noin 500 työnhakijasta 57 vuotta täyttäneitä oli vuotta 2022 koskevien tietojen perusteella arviolta noin viisi prosenttia. Näiden henkilöiden kohdalla on oletettavaa, että palkkatuettu työ on luettu kokonaisuudessaan hyväksi työssäolovelvoitetta täytettäessä ja esitetty muutos tarkoittaisi nykytilan säilyttämistä.
Arviolta noin 40 prosenttia kyseessä olevista työnhakijoista oli alle 25 vuotiaita. He hyötyisivät muutoksesta eniten riippuen palkkatuetun työn kestosta, koska työttömyysturvaoikeuden palautumiseen edellytetty työssäolovaatimus on 21 kalenteriviikkoa. 25–56 vuotiaita puolestaan oli vuonna 2022 arviolta noin 55 prosenttia kohdejoukosta. Heidän edellytetään olevan esimerkiksi työssä seuraamusten lakkaamiseksi vähintään 12 kalenteriviikkoa.
Edellä mainittuihin arvioihin liittyy epävarmuuksia. Esimerkiksi sitä ei ole voitu käytettävissä olevien tietojen perusteella arvioida, kuinka monen työnhakijan kohdalla palkkatuettua työtä otettiin huomioon työttömyysturvaseuraamusten lakkaamisessa, mutta seuraamuksen voimassaolo lakkasi kuitenkin vasta paljonkin myöhemmin.
Työllistämistä ja palvelun järjestämistä koskevien velvoitteiden kumoaminen
Velvoitetyöllistämisen jälkeen huomattava osuus työllistetyistä palaa työttömäksi. Velvoitteiden perusteella järjestettyjä palveluita koskeva tieto on puutteellista, mutta voidaan kuitenkin olettaa, että myös tällaisten palveluiden päätyttyä henkilöt palaavat useimmiten työttömiksi. Näiden velvoitteiden tarkoitus ei kuitenkaan ole varsinaisesti edistää henkilön kykyä toimia työmarkkinoilla, vaan täyttää henkilön työssäoloehto tavalla, joka mahdollistaa työttömyysturvan tason säilymisen vanhuuseläkkeelle siirtymiseen asti. Säännösten kumoamisella olisikin todennäköisesti vain vähäisiä negatiivisia vaikutuksia henkilöiden pitkän aikavälin työllisyyteen.
Lisäksi, kuten aiemmin on todettu, palveluiden käyttämistä työssäoloehdon täyttämiseen on arvioitu Ruotsista tehtyjen havaintojen perusteella. Ruotsissa kaikki palvelut kerryttivät työssäoloehtoa vuoteen 2001 saakka, ja havainto oli, että kun palveluita käytetään tässä tarkoituksessa, työllisyysvaikutukset ovat negatiivisia.
Ehdotuksella olisi kuitenkin vaikutusta henkilöiden toimeentuloon.
Kuten edellä nykytilan kuvauksessa on todettu, velvoitetyön ja velvoitteen perusteella järjestetyn palvelun tarkoitus on turvata oikeus ansiopäivärahaan. Kun lisäpäiväoikeus asteittain poistuu, velvoitetyön ja -palvelun säilyttäminen laissa ja se, että niistä kertyisi työssäoloehtoa, työnhakijat saattaisivat eläkeiän nousun vuoksi olla säännöksen piirissä jopa kymmenen vuoden ajan. Näin ollen velvoitesääntelyn kumoamisella ehkäistäisiin tilanteita, joissa kunnan tulisi työllistää useita kertoja sama henkilö. Sääntelyn kumoamisen myötä tällaisille henkilöille voitaisiin tarjota vaihtoehtoisia palveluita avoimille työmarkkinoille työllistymisen edistämiseksi. Koska palvelut tai mahdollinen palkkatuettu työ eivät kerryttäisi työssäoloehtoa, olisi henkilöllä voimakkaampi kannustin hakea työtä avoimilta työmarkkinoilta toisin kuin nykyisessä passivoivassa ansiopäivärahan uusimisen takaavassa mallissa.
Esityksen mukaan 60 vuotta täyttäneillä pitkään työttömänä olleilla henkilöillä olisi kuitenkin edelleen mahdollisuus täyttää palkansaajan työssäoloehto palkkatuetulla työllä, jos palkkatuettu työsuhde jatkuu yli 10 kuukauden ajan ja 10 kuukautta ylittävien palkkatuettujen työssäoloehtoon luettavien kuukausien määrä riittää työssäoloehdon täyttämiseen. Poikkeus koskisi myös niitä 60 vuotta täyttäneitä henkilöitä, jotka siirtyvät palkkatuettuun työhön työmarkkinatuelta. Nykyisin velvoitetyöllistämistä koskeva sääntely on koskenut vain niitä henkilöitä, jotka saavat 57 vuotta täytettyään työttömyyspäivärahaa.
Ehdotuksella olisi vaikutusta 57 vuotta täyttäneiden toimeentuloon siltä osin kuin he siirtyisivät työmarkkinatuelle työttömyyspäivärahan enimmäisajan täytyttyä, mitä velvoitetyöllistämisellä on pyritty ehkäisemään. Velvoitetyöllistämisen ajalta maksettava palkka on voinut alhaisempi kuin velvoitetyöllistämistä edeltävän ansiopäivärahan perusteena ollut palkka. Velvoitteen piirissä olleiden 58 vuotta täyttäneiden ansiopäivärahan perusteena olevan palkan uudelleenlaskentaa koskevan poikkeuksen kumoaminen alentaisi päivärahaa niiden työttömäksi jäävien 58 vuotta täyttäneiden osalta, joiden uuden päivärahan perusteena oleva palkka olisi alhaisempi kuin aiemmin, mikäli työllistämisvelvoite jatkuisi nykyisen kaltaisena. Lisäksi, kun velvoitteen poistamisesta syntyvän käyttäytymisvaikutuksen myötä 58 vuotta täyttäneet aiempaa useammin työllistyisivät avoimille työmarkkinoille ja täyttäisivät näin uudelleen työssäoloehdon, päivärahan perusteena olevan palkan suojasäännön kumoaminen merkitsisi sitä, että etuusoikeus voi perustua aiempaa matalampaan palkkaan.
Nykytilan arvioinnissa tarkemmin kuvattujen YTK työttömyyskassan tietojen perusteella 58 vuotta täyttäneiden ansiopäivärahan määrään vaikuttavan poikkeuksen kumoaminen koskisi vuosittain karkeasti arvioiden noin 9 500 henkilöä.
Vaikutukset muihin etuuksiin
Ansiopäivärahan tason porrastus ei suoraan vaikuta eläkekertymään, koska määrän porrastus koskee etuutta, ei perustepalkkaa. Jäljempänä kuvataan ansiopäivärahan porrastuksen vaikutusta sairausvakuutuslain mukaisiin etuuksiin, ja välillisesti, sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien kautta, porrastus voisi vaikuttaa myös eläkekertymään.
Velvoitetyön poistaminen sekä työssäoloehdon kertymisen poistaminen palkkatuetusta työstä vaikuttavat eläkekertymiin. Ilman käyttäytymisvaikutuksia muutokset pienentävät eläkekertymiä. Velvoitetyön lopettaminen ja työssäoloehdon kertymisen lakkauttaminen palkkatuetusta työstä vähentäisi ansiopäivärahan saajien määrää, ja ansiopäivärahan sijaan työmarkkinatuelle tai työmarkkinoiden ulkopuolelle päätyvien henkilöiden eläkekertymä pienentyisi. Velvoitetyön lopettaminen poistaisi myös eläkekertymän velvoitteeseen perustuvan työsuhteen ajalta, samoin kuin mahdollinen vaikutus palkkatuetun työn määrään pienentäisi vaikutuksia palkkatukijaksojen ajalta.
Lisäksi 58 vuotta täyttäneiden suojasäännön poistaminen pienentäisi etuuden perusteena olevaa palkkaa, mikä myös pienentäisi eläkekertymää, koska eläkettä kertyy 75 prosentista ansiopäivärahan perusteena olevaa palkkaa.
Eläkekertymät kasvaisivat niillä henkilöillä, jotka työllistyisivät ehdotettujen muutosten seurauksena. Vaikutus riippuisi siitä, kuinka suuri työllistyvän henkilön palkka olisi suhteessa ansiopäivärahan perusteena olevaan palkkaan, velvoitetyöstä maksettuun palkkaan tai palkkatukityöstä maksettuun palkkaan.
1965 syntyneitä nuorempien ikäluokkien kohdalla ehdotetut muutokset voivat vaikuttaa vanhuuseläkkeelle jäämisen ajankohtaan, koska työttömyysturvan 65 vuoden yläikärajan ja vanhuuseläkkeen alaikärajan välillä on lomittaisuutta. Nykyisin ansiopäivärahaa siis voi saada vielä vanhuuseläkeiän ylitettyäänkin 64-vuotiaana. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneillä näin ei enää ole, koska heillä työttömyysturvan yläikäraja on sidottu vanhuuseläkkeen alaikärajaan. Ehdotetuilla muutoksilla voi kuitenkin olla vaikutuksia myös tapoihin siirtyä pois työmarkkinoilta ennen alinta vanhuuseläkeikää.
Ansiopäivärahan porrastuksella ja muilla työttömyysturvaan kohdistuvilla muutoksilla on vaikutuksia myös sairausvakuutuslain mukaisiin vanhempainpäivärahoihin ja sairauspäivärahoihin sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaiseen kuntoutusrahaan. Edellä mainitut päivärahat perustuvat pääsääntöisesti etuuden alkua edeltävän 12 kalenterikuukauden tuloihin. Tuloina huomioidaan myös työttömyysetuudet. Etuuksia ei huomioida sellaisenaan, vaan niiden perusteella määritetään laskennallinen etuusperusteinen tulo. Jos 12 kuukauden tarkastelujaksolla maksettujen työttömyysetuuksien määrä jää pienemmäksi, myös etuusperusteinen tulo ja siten myös päivärahan määrä jäävät pienemmiksi. Ansiopäivärahan tason porrastaminen siis pienentää sairausvakuutuslain mukaisia etuuksia, mikäli etuudensaajan tarkastelujaksolle osuu alennettua etuutta. Myös ikäsidonnaisista poikkeussäännöistä ja työssäoloehdon kertymisestä seuraavat muutokset kohderyhmien tuloihin pienentävät myös sairausvakuutuslain mukaisia etuuksia tilanteissa, joissa muutos osuu tarkastelujaksolle. Mikäli henkilö työllistyy muutosten seurauksena, hänen sairausvakuutuslain mukaiset etuutensa voivat myös nousta.
Sairauspäivärahassa muutokset vaikuttaisivat hyvin karkeasti arvioiden noin 12 prosenttiin etuudensaajista. Heillä vaikutus olisi keskimäärin arviolta reilut sata euroa kuukaudessa. Vaikutus maksettuihin sairauspäivärahoihin olisi yhteensä arviolta noin 8 miljoonaa euroa. Vanhempainpäivärahoissa muutos vaikuttaisi noin yhdeksään prosenttiin miehistä ja 13 prosenttiin naisista. Miehillä vaikutus olisi tässä ryhmässä keskimäärin vajaat 100 euroa kuukaudessa ja naisilla vajaat 120 euroa kuukaudessa. Vaikutus maksettuihin vanhempainpäivärahoihin olisi yhteensä arviolta 8 miljoonaa euroa. Julkisen talouden näkökulmasta vaikutukset olisivat melko vähäisiä, sillä pienentyneet sairaus- ja vanhempainpäivärahamenot johtaisivat myös sairausvakuutusmaksujen pienenemiseen.
Vaikutukset työttömyysetuuden työvoimapoliittisiin edellytyksiin
Työttömyysturvalain 2 luvun 5 a §:n mukaan työnhakija säilyttää oikeutensa työttömyysetuuteen yritystoiminnan ja omassa työssä työllistymisen estämättä neljän kuukauden ajan, jos hän aloittaa työttömänä ollessaan yritystoiminnan tai työllistyy omassa työssään. Säännöstä sovelletaan uudelleen, kun henkilö on täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika alkaa alusta.
Työttömyysturvalain 2 luvun 10 b §:ssä puolestaan säädetään lyhytkestoisten opintojen vaikutuksesta työttömyysturvaoikeuteen. Jos työnhakija on saanut työttömyysetuutta säännöksen perusteella, samaa säännöstä sovelletaan uudelleen, kun opinnot ovat päättyneet ja henkilö on sen jälkeen täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika on alkanut alusta, jollei aiempien opintojen kesto ole ollut yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna enintään kolme kuukautta.
Jos palkkatuettu työ ei enää kerryttäisi työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloehtoa, edellä tarkoitetun yrittäjiä koskevan säännöksen ja opiskelumahdollisuuden hyödyntäminen uudelleen vaikeutuisi. Tilastotietoja siitä, kuinka montaa työnhakijaa muutos tältä osin koskisi, ei ole käytettävissä.
Työttömyysturvalain 2 a luvun 6 §:n mukaan henkilöllä on pätevä syy kieltäytyä työstä, jos osa-aikatyöstä maksettava palkka ja hänelle mahdollisesti maksettava työttömyysetuus työmatkakustannusten ja muiden työn vastaanottamisen aiheuttamien kustannusten vähentämisen jälkeen jää pienemmäksi kuin hänelle muutoin maksettava työttömyysetuus. Saman luvun 8 §:ssä tarkoitetun ammattitaitosuojan aikana säännöstä sovelletaan myös kokoaikatyöstä kieltäytymiseen.
Työttömyysturvalain 2 a luvun 6 §:ssä säädetään myös siitä, että työvoimaviranomaisen työnhakijalle tarjoamasta työstä voi kieltäytyä menettämättä oikeutta työttömyysetuuteen, jos työstä maksettava palkka mahdollisten työmatkakustannusten ja muiden työn vastaanottamisen aiheuttamien kustannusten vähentämisen jälkeen jää pienemmäksi kuin hänelle muusta työstä maksettava palkka ja mahdollisesti maksettava työttömyysetuus.
Ansiopäivärahan tason porrastaminen vaikuttaisi myös työttömyysturvalain 2 a luvun 6 §:ssä tarkoitettujen kuluvertailuiden lopputulokseen. Jos mahdollisesta työstä saatavan tulon ja työn vastaanottamisesta aiheutuvien kustannusten oletetaan pysyvän samoina, työnhakijan mahdollisuudet kieltäytyä työstä työttömyysturvaoikeutta menettämättä vähenisivät työttömyyden pitkittyessä ja ansiopäivärahan tason laskiessa. Tilastotietoja siitä, kuinka montaa työnhakijaa muutos tältä osin koskisi, ei ole käytettävissä. Vaikutuksen ei kuitenkaan arvioida olevan merkittävä kuluvertailua edellyttävien tilanteiden oletettavasti vähäisen määrän takia.
4.2.1.2
Kotitalouksiin kohdistuvien yhteisvaikutusten arviointi
Tähän hallituksen esitykseen sisältyvien muutosten lisäksi hallitus esitti vuonna 2023 työttömyysturvaan ja muuhun sosiaaliturvaan useita muita muutoksia. Hallituksen esityksissä HE 73–75/2023 vp. ehdotetut muutokset on vahvistettu ja ne ovat pääosin tulleet voimaan vuoden 2024 alusta, vaikka osittain muutosten soveltamista onkin porrastettu. Näiden vahvistettujen muutosten ja eräiden tähän hallituksen esitykseen sisältyvien muutosehdotusten yhteisvaikutuksia kotitalouksien tulonmuodostukseen arvioitiin sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön yhteistyönä valmistellussa Sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutusarvioinnin yhteenveto -muistiossa
Vuoden 2024 sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutusten arviointi, Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki 2023.
. Muistiota varten tehdyssä tarkastelussa on lisäksi huomioitu tuloverotukseen esitettyjen muutosten vaikutus. Muistiossa ei ollut mahdollisuutta keskittyä yhteisvaikutuksiin yksittäisen esityksen kohderyhmien kannalta. Arviot perustuvat pääosin Tilastokeskuksen ylläpitämällä SISU-mikrosimulaatiomallilla tehtyihin laskelmiin. Tässä hallituksen esityksessä ehdotetuista muutoksista ansiopäivärahan tason porrastusta koskeva ehdotus on huomioitu kyseisessä yhteisvaikutusten arvioinnissa. Koska mikrosimulaatiomallilla tehty arviointi ei mahdollista velvoitetyön ja -palvelun lakkauttamista koskevan ehdotuksen ja ehdotuksen, jonka mukaan palkkatuettu työ ei kerryttäisi palkansaajan työssäoloehtoa huomioimista, näiden ehdotusten vaikutukset eivät tule täysin huomioiduksi kyseisessä yhteisvaikutusten arvioinnissa.
Esimerkiksi velvoitetyöllistettyinä työssäoloehdon täyttäneet muuntuvat työssäoloehdon pidentämisen simuloinnissa työmarkkinatuen saajiksi, koska näillä henkilöillä on rekisteriaineistossa usein juuri kuuden kuukauden työskentelyä vastaava määrä työpäiviä.
Yhteisvaikutusten arvioinnin havaintojen mukaan ikäryhmittäisessä tarkastelussa suurimmat vaikutukset kohdistuvat 18–24 vuotiaisiin, ja muita suurempia vaikutuksia havaittiin myös 25–34 vuotiaiden ikäryhmässä.
Ilmiön arvioitiin johtuvan opiskelijoiden osuudesta kyseisissä ikäluokissa.
Jälkimmäisen kohdalla tämän esityksen ehdotuksista paitsi ansiopäivärahan määrän porrastus myös yhteisvaikutusten arvioinnin ulkopuolella oleva palkkatuettua työtä ja työssäoloehtoa koskeva ehdotus voivat vaikuttaa työttömän työnhakijan ja hänen kotitaloutensa tilanteeseen.
Myös 55–64 vuotiaiden ikäryhmässä yhteisvaikutukset ovat muita ryhmiä suurempia, mitä arvioiden mukaan selittää sekä ansioturvaa saavien että pitkäaikaistyöttömien osuus kyseisessä ikäryhmässä. Tässä ikäryhmässä kaikki tässä esityksessä ehdotetut muutokset voivat vaikuttaa työttömän työnhakijan ja hänen kotitaloutensa tilanteeseen. Mikäli ikäsidonnaisia poikkeusääntöjä koskevien poikkeusten lakkauttaminen olisi kyetty ottamaan huomioon yhteisvaikutusten arvioinnissa, olisivat tähän ikäryhmään kohdistuvat vaikutukset olleet arviossa suurempia. Väestöryhmittäisessä yhteisvaikutusten tarkastelussa suurimmat tulonmenetykset kohdentuvat työikäisten yhden hengen talouksiin sekä yksinhuoltajiin.
Yhteisvaikutusten arviointia koskevasta muistiosta on syytä huomioida, että siinä esitetyt arviot vaikutuksista kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin ovat staattisia, eli niissä ei ole huomioitu käyttäytymisvaikutuksia, kuten esimerkiksi työllistymistä. Tarkastelu on tehty vertaamalla reformivaihtoehtoa perusvaihtoehtoon, jossa etuudet ja tuloverotus esitetään vuoden 2023 lainsäädännön mukaisena mutta vuoden 2024 tasoisena
Vuoden 2024 tasolla tarkoitetaan tässä sitä, että etuuksiin oltaisiin tehty normaali indeksitarkistus, mutta vuodelle 2023 eräisiin etuuksiin tehdyt ylimääräiset tasokorotukset eivät vaikuta etuuksien määrään.
.
Tässä esityksessä ehdotetuille muutoksille on tyypillistä, että yksittäisen työnhakijan ja hänen perheensä näkökulmasta usea sekä hallituksen esityksessä HE 73/2023 vp ehdotetuista ja työttömyysturvalain muuttamisesta annetulla lailla (1300/2023) vahvistetuista muutoksista että tässä hallituksen esityksessä ehdotetuista muutoksista voi vaikuttaa samanaikaisesti työnhakijan tilanteeseen. Joissakin tapauksissa lähes kaikki esityksissä ehdotetut muutokset voivat samanaikaisesti koskettaa yksittäistä työnhakijaa sen jälkeen kun esitykseen sisältyvien eri elementtien soveltamisen siirtymäaika on päättynyt, eli kun työttömyys alkaa 2.9.2024 tai sen jälkeen.
Alla taulukossa 14 kuvataan tilannetta, jossa useampi kuin yksi esitetyistä muutoksista vaikuttaa työnhakijan työttömyysturvaan.
Työnhakija, jolla on ajalla 1.9.2024–31.7.2025 voimassa oleva kokoaikainen palkkatyö. Kaikki palkkaerät maksettu työskentelykuukausien aikana, kuukauden 15. päivä. Vuosilomaa ei pidetty työsuhteen aikana, ja lomakorvaus maksetaan työsuhteen päättyessä 31.7.2025. Vähintään yksi huollettava lapsi. Aloittaa osa-aikatyön 1.9.2025, työaika 18 tuntia viikko, palkka 13 euroa tunti. Palkka maksetaan työntekokuukauden aikana. Tämän jälkeen työttömänä niin pitkään, että enimmäisaika täyttyy. Työllistyy palkkatuettuun työhön, mistä palaa työttömäksi työnhakijaksi. Työllistyy uudelleen avoimille työmarkkinoille, jossa täyttää työssäoloehdon ja ehtii täyttää 58 vuotta ennen työssäoloehdon täyttymistä.
Taulukko 14.
Koonti vuonna 2024 voimaan tulevista työttömyysturvamuutoksista.
| Työttömyysturvalaki ennen L 1300/2023 vahvistettuja muutoksia | L 1300/2023 vahvistetut muutokset ja hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset |
1.9.2024–31.7.2025 voimassa oleva kokoaikainen palkkatyö ja työssäoloehdon kertyminen | Työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on työskennellyt tarkastelujaksolla (28 kuukautta) yhteensä vähintään 26 sellaista kalenteriviikkoa (eli noin kuusi kuukautta), jossa työaika on 18 tuntia tai enemmän kalenteriviikkoa kohden. Työssäoloehto täyttyisi, ja työnhakijalle syntyisi oikeus perus- tai ansiopäivärahaan 1.8. alkavan omavastuuajan jälkeen 8.8.2025 alkaen. | Koska määräaikaisesta työsuhteesta kertyy vain 11 työssäoloehtokuukautta, työssäoloehto ei täyty määräaikaisesta työsuhteesta, ja aiemman työskentelyn puuttuessa ei voida huomioida myöskään 28 kuukauden tarkastelujaksolle mahdollisesti mahtuvia aiempia työsuhteita. Ei oikeutta perus- tai ansiopäivärahaan ennen kuin työnhakija työllistyy niin, että tarkastelujaksolle ajoittuu vähintään yksi työssäoloehtoa kerryttävä kuukausi päättyneestä työsuhteesta kertyneiden 11 kuukauden lisäksi. Työnhakijalla oikeus työmarkkinatukeen, jonka alkuun vaikuttaa omavastuuaikaa ja sen pidentämistä sekä lomakorvauksen jaksottamista koskevat esitykset. |
Omavastuuaika | Omavastuuaika on viittä täyttä työttömyyspäivää vastaava aika eli 1.8.–7.8.2025 (viikonloppua ei huomioida omavastuuajassa). | Omavastuuaika on seitsemää täyttä työttömyyspäivää vastaava aika. Omavastuuaika alkaa kulua vasta sen jälkeen kun lomakorvauksen jaksotuksen kattama aika on kulunut. |
Lomakorvaus | Lomakorvaus ei vaikuttaisi työttömyysetuuteen. | Lomakorvaus jaksotetaan, eli se estää määräajalta työttömyysetuuden maksamisen. |
Lapsikorotus | Lapsikorotus yhdestä, kahdesta tai kolmesta taikka useammasta huollettavasta. | Ei lapsikorotusta |
Osa-aikatyö 1.9.2025 alkaen | Työttömyysetuus sovitellaan, ja sovittelussa noudatetaan suojaosaa (300 euroa kuukaudessa). Vasta tämän ylittävä palkka huomioidaan, ja tästä ylittävästä palkasta 50 %:ia pienentää kuukaudelta maksettavaa täyttä perus- tai ansiopäivärahaa. Palkka on kuukaudessa 18*13/5*21,5=1 006,20 euroa, mistä seuraa, että palkasta (1 006,20–300)/2=353,10 euroa pienentää kuukaudelta maksettavaa täyttä työttömyyspäivärahaa. Koska työaika on 18 tuntia kalenteriviikossa, työ kerryttää uutta työssäoloehtoa. | Työttömyysetuus sovitellaan, ja 50 %:ia palkasta pienentää kuukaudelta maksettavaa työttömyysetuutta. Työnhakija ei ole täyttänyt työssäoloehtoa 1.9. mennessä, joten hänelle maksetaan työmarkkinatukea. Koska palkka on kuukaudessa 18*13/5*21,5=1 006,20 euroa, palkasta 1 006,20/2=503,10 euroa pienentää kuukaudelta maksettavaa täyttä työmarkkinatukea syyskuun ajalta. Koska palkka ylittää työssäoloehdon kertymiseksi edellytetyn rajan, syyskuusta muodostuu täysi työssäoloehtokuukausi. Työnhakija täyttää työssäoloehdon, ja oikeus perus- tai ansiopäivärahaan syntyy. |
Omavastuuaika | Jos työssäoloehto täyttyy niin, että ensimmäinen maksettava päivä olisi vuoden sisällä edellisestä ensimmäisestä maksetusta päivästä (8.8.2025), omavastuuaikaa ei asetettaisi. | Kun uusi 12 kuukauden mittainen työssäoloehto täyttyy, omavastuuaika asetetaan uudelleen. Ansiopäivärahan määrä alentuu työttömyyden pitkittyessä. Päiväraha palautuu 100 prosentin suuruiseksi vain täyttämällä työssäoloehdon. |
Ansiopäivärahan määrä | Jos työssäoloehto täyttyy niin, että ensimmäinen maksettava päivä olisi vuoden sisällä edellisestä ensimmäisestä maksetusta päivästä (8.8.2025), ansiopäivärahan perusteena olevaa palkkaa ei laskettaisi uudelleen. Ansiopäivärahan määrä pysyisi saman suuruisena koko enimmäismaksuajan. | Kun uusi 12 kuukauden mittainen työssäoloehto täyttyy, ansiopäivärahan perusteena oleva palkka laskettaisiin uudelleen. Ansiopäivärahan määrä alentuu työttömyyden pitkittyessä. Päiväraha palautuu 100 prosentin suuruiseksi vain täyttämällä työssäoloehdon. |
Palkkatuettu työ | Palkkatuetusta työstä 75 prosenttia kerryttää työssäoloehtoa. Ansiopäivärahan enimmäisaika alkaa alusta. | Alentuneesti työkykyisten ja 60 vuotta täyttäneiden pitkään työttömänä olleiden poikkeusta lukuun ottamatta palkkatuettu työ ei kerrytä työssäoloehtoa. Työjakso ei uudista ansiopäivärahaoikeutta. |
Työllistyy avoimille työmarkkinoille, ja täyttää työssäoloehdon 58 vuotta täytettyään. | Ansiopäivärahan perusteena olevaa palkkaa ei lasketa uudelleen, ellei se nousisi. | Ansiopäivärahan perusteena oleva palkka lasketaan uudelleen todellisten ansioiden perusteella. |
Yhteisvaikutuksia koskevan muistion arvioiden lisäksi tässä osiossa pyritään lyhyesti tarkastelemaan yhteisvaikutuksia ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastuksen näkökulmasta. Tarkastelu pyrkii vastaamaan kysymykseen, miten ansioturvan porrastuksen kokevien tulot muuttuvat, kun otetaan huomioon myös muut hallituksen syksyllä 2023 esittämät muutokset (tarkastelussa huomioidut muutokset ja vertailuasetelma ks. em. yhteisvaikutusmuistio). Tarkastelussa keskitytään kotitalouden käytettävissä olevien tulojen vuosimuutokseen.
Edellä ansiopäivärahan porrastuksen vaikutusten yhteydessä kuvattua suuremmat tulonmenetykset ovat ansioturvan porrastuksen kokevilla selvästi yleisempiä, jos tarkastelussa otetaan huomioon myös muut hallituksen syksyllä esittämät muutokset.
Tällöin verrataan tuloja ennen eri muutosesityksiä tilanteeseen muutosten jälkeen (ml. ansiopäivärahan porrastus).
Porrastuksen kokevien henkilöiden kotitalouksiin, joiden käytettävissä olevat tulot supistuisivat yli 10 prosenttia kuuluisi yhteisvaikutustarkastelussa noin 27 000 henkilöä. 5–10 prosentin tulonmenetyksiä kokeviin kotitalouksiin kuuluisi noin vajaat 55 000 henkilöä ja pienempiin 1–5 prosentin tulonmenetyksiä kokeviin kotitalouksiin noin 112 000 henkilöä.
Yhteisvaikutustarkastelussa osalla ansiopäivärahan porrastuksen kokevien henkilöiden kotitalouksista tulot myös kasvavat. Kotitalouksiin, joiden tulot kasvat yli yksi prosenttia kuuluisi noin 43 000 henkilöä. Taustalla voi esimerkiksi olla verotuksen ja sosiaaliturvamaksujen muutokset tai monilapsisten perheiden lapsilisiin ja alle 3-vuotiaasta lapsesta maksettavaan lapsilisään tulevat korotukset. Samalla ansiopäivärahojen porrastus voi näissä tapauksissa koskea suhteellisen lyhyttä jaksoa kalenterivuoden aikana.
Toimeentulotuen tarve lisääntyisi odotetusti enemmän kuin pelkästään porrastuksen vaikutusta koskevassa arviossa.
Tässä esitetyt toimeentulotuen saajamäärät perustuvat SISU-mallin laskennallisen toimeentulotuen saantiin, jota ei voida suoraan verrata toimeentulotuen saajamäärin todellisuudessa. Mallin laskelma perustuu keskimääräisiin tuloihin vuoden aikana ja kuvaa lähinnä pidempiaikaista vajetta toimeentulossa. Toimeentulotuen mallintamiseen liittyviä menetelmällisiä kysymyksiä on lyhyesti kuvattu yhteisvaikutusmuistiossa.
Ehdotettujen muutosten seurauksena laskennallista toimeentulotukea saavien määrää lisääntyisi yhteensä noin 8 000 sellaisella kotitaloudella, joihin kuuluisi ainakin yksi jäsen, johon ansiopäivärahan porrastus kohdentuisi. Näihin kotitalouksiin kuuluisi yhteensä noin 14 000 henkilöä. Tulkinnassa on huomattava, että laskennallinen toimeentulotulotuen tarpeen muodostuminen ei yhteisvaikutusarviossa näilläkään kotitalouksilla välttämättä ensisijaisesti johdu ansiopäivärahan porrastuksesta. Sama koskee tulonmenetysten muodostumista.
Palkkatuetussa työssä tai velvoitetyössä työllistyvien osalta voidaan lopuksi todeta seuraavaa. Palkkatuella työllistyvät henkilöt saavat ennen palkkatukijaksoa, palkkatukijakson aikana ja sen jälkeen täydentävinä etuuksina asumistukea ja perustoimeentulotukea. Velvoitetyössä työllistettyjen kohdalla täydentävien etuuksien saaminen on harvinaista kuin myös ansioturvalta palkkatuelle siirtyvien kohdalla. Työmarkkinatuelta palkkatuelle työllistyvien kohdalla täydentäviä etuuksia saadaan selvästi useammin. Noin 50 % tällaisista henkilöistä (ks. nykytilan kuvaus) on osallisena kotitaloudessa, johon maksetaan yleistä asumistukea.
Työssäoloehdon kertymistä palkkatuesta koskeva ehdotus vaikuttaisi arviolta 3 500 henkilön päivärahaoikeuteen. Jos nämä henkilöt saisivat ansiopäivärahan sijasta työmarkkinatukea lisäisi se yleisen asumistuen maksamista tässä ryhmässä. Jos henkilöt vastaavat keskimääräistä työmarkkinatuelta palkkatuelle työllistyvää, maksettaisiin yleistä asumistukea tässä ryhmässä noin 1 750 henkilölle. Näihin henkilöihin kohdistuisi silloin ansiopäivärahalta putoaminen, yleisen asumistuen heikennykset ja indekseihin kohdistuvat säästötoimet työmarkkinatuen ja yleisen asumistuen osalta. Noin 1 750 henkilöön asumistuen muutokset eivät kohdistuisi.
Velvoitetyöllistettyjen osalta päivärahalta putoaisi suurempi joukko työttömiä. Kumulatiivisesti velvoitetyöllistämisen poisto vaikuttaisi staattisesti arvioituna noin 10 000 henkilön päivärahaoikeuteen. Velvoitetyöhön työllistettyjen osalta täydentäviä tulonsiirtoja on maksettu vähäisissä määrin, mikä johtuu siitä, että henkilöt ovat ansiopäivärahalla ja saavat työllistämisen ajalta palkkatuloja. Tästä kohdejoukosta jonkin verran harvempi saisi päivärahalta pudottuaan yleistä asumistukea ja perustoimeentulotukea. Tässä kohdejoukossa myöskin lapsikorotusten poiston vaikutus olisi merkittävästi pienempi, koska henkilöillä havaitaan rekisteritarkastelun perusteella keskimäärin 0,04 lasta.
4.2.1.4
Vaikutukset julkiseen talouteen
Kokonaisuudessaan ehdotettujen muutosten arvioidaan tuottavan noin 276 miljoonan euron menosopeutuksen, minkä lisäksi työllisyys kohenisi valtiovarainministeriön arvion mukaan noin 18 700 henkilöllä. Luvussa ei ole huomioitu kuntien työllistämisvelvoitteen poistosta seuraavaa julkisen työllistämisen laskua. Työllisyyden vahvistumisen myötä julkinen talous kohenisi arviolta noin 458 miljoonalla eurolla, jolloin muutosten julkista taloutta vahvistava vaikutus olisi kokonaisuudessaan noin 734 miljoonaa euroa.
Ansiopäivärahan tason porrastus alentaisi suorana vaikutuksena julkisen talouden menoja noin 149 miljoonalla eurolla kun huomioidaan vaikutukset täydentäviin etuuksiin ja veroihin. Ansiopäivärahan tason porrastukseen liittyvän työllisyysvaikutuksen 12 800 työllistä arvioidaan vahvistavan julkista taloutta noin 314 miljoonalla eurolla. Arviossa on otettu huomioon aiempien muutosten sekä tässä esityksessä ehdotettujen muiden muutosten vaikutukset. Pelkän porrastamisen vaikutukset olisivat suuremmat, mikäli muita ehdotettuja muutoksia ei tehtäisi.
58 vuotta täyttäneiden päivärahan tarkastuksen suojasäännöstä luopuminen alentaisi suorana vaikutuksena ansiopäivärahan menoja arviolta noin 24 miljoonalla eurolla. Verotus ja tulonsiirrot huomioiden julkinen talous vahvistuisi arviolta 14 miljoonalla eurolla. Työllisyyttä muutos lisäisi arviolta vajaalla tuhannella henkilöllä, mistä seuraisi julkisen talouden kohentuminen noin 24 miljoonalla eurolla.
Jos muuta kuin kuntien työllistämisvelvoitteeseen liittyvää palkkatuettua työtä ei luettaisi mukaan työssäoloehtoa laskettaessa rajaisi tämä arviolta 3 500 henkilöä ansiopäivärahan ulkopuolelle, minkä johdosta työttömyysetuusmenoihin kohdistuisi noin 25 miljoonan euron säästö. Julkisen talouden nettosäästö olisi noin 14 miljoonaa euroa. Korvausasteen muutoksesta johdetun arvion perusteella työllisyys vahvistuisi noin 900 henkilöllä.
Palvelun ajalta kertyvästä työssäoloehdosta luopuminen säästäisi vuosikymmenen lopun tilanteessa työttömyysturvamenoista arviolta noin 15 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi muutos säästäisi palveluiden kustannuksissa, mikäli korvaavaa palvelua ei järjestettäisi. Potentiaalinen säästö olisi tällöin noin 4 miljoona euroa vuositasolla. Nettovaikutus julkiselle taloudelle olisi arviolta noin 14 miljoonaa positiivinen. Muutoksella olisi kannustinten muutosten seurauksena positiivinen vaikutus työllisyyteen, arviolta noin 600 työllistä.
Palkkatuetun työn arvioidaan vähenevän jonkin verran sen johdosta, ettei palkkatuettua työtä luettaisi palkansaajan työssäoloehtoon. Vaikutuksen suuruutta ei ole kuitenkaan mahdollista arvioida, koska aiemmista työssäoloehdon kertymiseen palkkatuetusta työstä tehtyjä muutoksia ei ole arvioitu tästä näkökulmasta. Lisäksi aiemmat muutokset on toteutettu erilaisessa toimintaympäristössä. Ehdotettu muutos työssäoloehdon kertymiseen palkkatuetusta työstä ei vaikuttaisi työvoimapalveluihin budjetoitavan määrärahan määrään, joten mahdollinen palkkatuetun työn määrän väheneminen voisi lisätä työvoimaviranomaisten mahdollisuuksia tarjota muita palveluita. Muutos voi myös ohjata julkisten työvoimapalveluiden järjestämistä kustannustehokkaammaksi, jolloin julkiselle sektorille syntyisi jonkin verran säästöjä.
Velvoitetyöllistämisen poisto ja velvoitetyöllistämiseen liittyvä työssäoloehdon kertymä vaikuttaisivat suoraan velvoitetyöstä johtuviin palkkakustannuksiin sekä ansiopäivärahan työssäoloehtoon liittyviin etuusmenoihin. Velvoitetyöllistämisen lakkauttaminen tuottaisi vuosikymmenen lopun tasossa arvioituna palkkakustannusten näkökulmasta 142 milj. euron säästön, kun arviossa otetaan huomioon työssäoloehdon pidennys 6 kuukaudesta 12 kuukauteen sekä työttömyysturvan lisäpäivien poistosta johtuva arvioitu 2 000 työllistettävän varannon kasvu. Palkkakustannusten säästö olisi 71 miljoonaa euroa, jos työssäoloehdon pidentämistä kuudesta kuukaudesta 12 kuukauteen ei otettaisi huomioon. Tämä 71 miljoonaa olisi siis työssäoloehdon pidentämisen ja velvoitetyön poistamisen yhteisvaikutus kuntien palkkakustannuksiin.
Velvoitetyöllistämisen arvioidaan vaikuttavan vuosikymmenen lopussa noin 8 500 henkilön ansiopäivärahaoikeuteen. Arvioissa on huomioitu nykyisin työllistettävien määrä sekä työttömyysturvan lisäpäivien poistosta aiheutuva määrän kasvu. Jos näille henkilöille maksettaisiin ansiosidonnaisen päivärahan sijasta työmarkkinatukea, ansiopäivärahan menot laskisivat noin 179 miljoonalla eurolla ja työttömyysturvan menot kokonaisuutena laskisivat noin 68 miljoonalla eurolla. Yhteensä velvoitetyöllistämisen poistosta arvioidaan koituvan noin 92 miljoonan euron nettomääräinen menosäästö julkiselle taloudelle. Korvausasteen muutoksesta johdettuna työllisyyden arvioidaan vahvistuvan noin 3 500 henkilöllä.
Palkkatuetun työn lukeminen työnhakijan hyväksi työssäolovelvoitetta ja koulutusta vailla olevia nuoria koskevaa seuraamusta täytettäessä kasvattaisi jonkin verran julkiselle taloudelle aiheutuvia työttömyysturvamenoja. Menojen lisäys johtuu siitä, että ehdotetut muutokset nopeuttaisivat työttömyysturvaoikeuden palautumista. Menojen lisäyksen arvioidaan kuitenkin olevan maltillista.
Työttömyysturvaseuraamuksiin liittyvää vaikutusta vähentää se, että ainakin osa työssäolovelvoitteen tai koulutusta vailla olevia nuoria koskevan seuraamuksen saaneista ovat hakeneet toimeentulotukea aikana, jona he eivät ole olleet oikeutettuja työttömyysetuuteen. Vaikutusta vähentää myös se, että palkkatuetun työn keston takia on mahdollista, että kesto on nykyisinkin riittänyt joidenkin työnhakijoiden kohdalla työssäolovelvoitteen tai nuoria koskevan seuraamuksen täyttämiseen siitä huolimatta, ettei palkkatuettua työtä ole kokonaisuudessaan luettu työssäoloehtoon.
Palkkatuetun työn lukeminen nykyisen 75 prosentin sijaan täysimääräisesti työmarkkinatuen odotusaikaa vähentäväksi ajaksi lisäisi hieman työmarkkinatukimenoja. Samalla se kuitenkin vähentäisi hieman yleisen asumistuen ja perustoimeentulotuen menoja, koska toimeentulotuen saanti on erittäin yleistä odotusajan aikana. Kokonaisuudessaan muutoksen vaikutus julkisiin menoihin arvioidaan vähäiseksi.
Yhteensä muutokset kohentaisivat julkista taloutta suorina säästöinä nettona arviolta noin 276 miljoonalla eurolla. Säästö kohdistuisi Työllisyysrahaston työttömyysvakuutusmaksuilla rahoittamaan osuuteen etuusmenoista. Kuntien menot kasvaisivat arviolta noin 12 miljoonaa euroa ja valtion noin 95 miljoonaa euroa. Säästöt on esitetty sektoreittain ja toimenpiteittäin eriteltynä taulukossa 15. Taulukossa positiivinen etumerkki merkitsee talouden kohentumista ja negatiivinen talouden heikentymistä.
Taulukko 15.
Julkisen talouden vaikutukset sektoreittain ja toimenpiteittäin, miljoonaa euroa.
Toimenpide | Valtio | Kunnat | Sosiaaliturvarahastot ja työttömyyskassat | Yhteensä |
Ansiopäivärahan tason porrastus | -62,9 | -32,3 | 243,9 | 148,8 |
Velvoitetyön lakkauttaminen | -15,8 | 31,7 | 76,4 | 92,3 |
58-vuotiaiden suojasäännön kumoaminen | -6,1 | -3,1 | 23,7 | 14,4 |
Työssäoloehdon kertymisen lakkauttaminen palkkatuetusta työstä | -3,5 | -7,1 | 24,8 | 14,2 |
Työssäoloehdon kertymisen lopettaminen palveluista | -6,3 | -1,3 | 13,7 | 6,1 |
Yhteensä | -94,6 | -12,1 | 382,5 | 275,8 |
Mikäli kokonaisvaikutuksiin lasketaan mukaan arvioidut työllisyysvaikutukset, vaikutukset ovat positiivisia myös kuntiin ja valtioon. Työllisyysvaikutusten seurauksena julkisen talouden arvioidaan kohenevan lähes 460 miljoonalla eurolla, jolloin julkista taloutta kohentava vaikutus olisi arviolta 734 miljoonaa euroa.
Taulukko 16.
Taloudelliset vaikutukset, sisältäen työllisyysvaikutuksen, miljoonaa euroa.
| | Taloudellinen vaikutus, miljoonaa euroa |
Toimenpide | Työllisyysvaikutus, henkilöä | Valtio | Kunnat | Rahastot ja työttömyyskassat | Yhteensä |
Ansiopäivärahan tason porrastus | 12 800 | 189 | 50 | 75 | 314 |
Velvoitetyön lakkauttaminen | 3 500 | 52 | 14 | 21 | 86 |
Työssäoloehdon kertymisen lakkauttaminen palveluista | 600 | 9 | 2 | 4 | 15 |
58-vuotiaiden suojasäännön kumoaminen | 960 | 14 | 4 | 6 | 24 |
Työssäoloehdon kertymisen lakkauttaminen palkkatuetusta työstä | 900 | 12 | 3 | 5 | 20 |
Yhteensä | 18 660 | 276 | 73 | 110 | 458 |
Sekä suorien etuusmenovaikutusten että työllisyysvaikutusten arviointiin liittyy suuria epävarmuuksia. Suorien vaikutusten kohdalla epävarmuudet ovat tavanomaista suurempia, koska samoihin kohderyhmiin kohdistuu useita samanaikaisia muutoksia, ja aiemmin säädettyjen muutosten vaikutuksia ei pystytä todentamaan vielä rekisteriaineistoista. Tällaisia muutoksia ovat työttömyysturvan lisäpäivien poisto, palkkatukeen tehdyt muutokset, TE24-uudistus sekä hallituksen syksyllä 2023 esittämät sosiaaliturvan muutokset. Yhteisvaikutukset on kuitenkin pyritty ottamaan eri muutosten arvioissa huomioon.
Yllä mainituissa julkisen talouden vaikutuksissa ei ole otettu huomioon työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitettavan ansiopäivärahamenon työttömyysvakuutusmaksuja alentavaa vaikutusta. Menojen pieneneminen noin 350 miljoonalla eurolla alentaisi vakuutusmaksutasoa keskipitkällä aikavälillä arviolta reilulla 0,3 prosenttiyksiköllä, josta puolet kohdistuisi palkansaajille ja puolet työnantajille. Lisäksi muutokset pienentäisivät Työllisyysrahaston työeläkkeiden rahoitukseen tilittämää ns. TR-osuutta (eli ETK-maksua) arviolta noin 65 miljoonalla eurolla, millä olisi maksutasoa noin 0,06–0,07 prosenttiyksiköllä alentava vaikutus. Samalla kuitenkin eläkejärjestelmän tasapaino heikkenisi lyhyellä aikavälillä vastaavasti. Myös työllisyysvaikutuksilla olisi vakuutusmaksutasoa alentava vaikutus.
Taulukossa 17 on kuvattu yksittäisten toimenpiteiden arvioitu vaikutus ansiopäivärahaan ja työmarkkinatukeen. Taulukossa 18 on kuvattu toimenpiteiden arvioitu vaikutus asumistuen ja toimeentulotuen menoihin. Taulukoissa negatiivinen etumerkki tarkoittaa menovähennystä ja positiivinen menojen kasvua.
Taulukko 17.
Toimenpiteiden vaikutus eriteltynä ansiopäivärahan ja työmarkkinatuen osalta.
Toimenpide | Ansiopäiväraha | Työmarkkinatuki | Yhteensä |
Ansiopäivärahan tason porrastus | -243,9 | | -243,9 |
Velvoitetyön lakkauttaminen | -178,9 | 110,5 | -68,4 |
Työssäoloehdon kertymisen lopettaminen palveluista | -26,5 | 12,9 | -13,6 |
58-vuotiaiden suojasäännön kumoaminen | -23,7 | - | -23,7 |
Työssäoloehdon kertymisen lakkauttaminen palkkatuetusta työstä | -55,2 | 31,9 | -23,2 |
Yhteensä | -528,2 | 155,4 | -372,8 |
Taulukko 18.
Toimenpiteiden vaikutus asumistuen ja toimeentulotuen menoihin.
Toimenpide | Asumistuki | Toimentulotuki |
Ansiopäivärahan tason porrastus | 12,2 | 12,2 |
Velvoitetyön lakkauttaminen | 3 | 2 |
58-vuotiaiden suojasäännön kumoaminen | 1,2 | 1,2 |
Työssäoloehdon kertymisen lakkauttaminen palkkatuetusta työstä | 1,2 | 0,6 |
Työssäoloehdon kertymisen lopettaminen palveluista | 0,7 | 0,3 |
Yhteensä | 18,3 | 16,3 |
Vaikutukset kuntiin
Ilman käyttäytymisvaikutuksia ehdotetut muutokset heikentäisivät kuntien taloutta vuositasolla arviolta noin viidellä miljoonalla eurolla. Työllisyysvaikutukset huomioon ottaen kokonaisvaikutus olisi kuitenkin arviolta noin 60 miljoonaa euroa kuntien taloutta vahvistava.
Ansiopäivärahan tason porrastusta koskevassa ehdotuksessa etuuden alentaminen kohdentuisi ansio-osaan, jolloin kuntien rahoitusvastuu ansiopäivärahan perusosamenosta säilyisi lähtökohtaisesti ennallaan vuoden 2025 alusta lukien. Toisaalta ehdotuksella arvioidaan olevan positiivisia työllisyysvaikutuksia, mikä vähentäisi kuntien rahoitusvastuuta työttömyysetuusmenoista ja kasvattaisi verotuloja.
Ehdotus, jonka mukaan palkkatuettu työ ei kerryttäisi työssäoloehtoa, lisäisi arvion mukaan kuntien vastuita työttömyysetuusmenoista. Tämä johtuu siitä, että työssäoloehdon täyttyminen ja siihen liittyvä siirtyminen työmarkkinatuelta perus- tai ansiopäivärahalle nollaa kunnan rahoitusvastuun, ja siitä, että palkkatuettu työ ei enää jatkossa olisi keino estää työttömyyden pitkittymistä niin, että työtön työnhakija saatuaan perus- tai ansiopäivärahaa enimmäisajan siirtyy työmarkkinatuelle, jolloin työttömyyspäivärahapäivät ja työmarkkinatukipäivät lasketaan yhteen kunnan rahoitusvastuuta määritettäessä. Jälkimmäinen vaikutus koskee erityisesti velvoitetyötä. Toisaalta ehdotuksella arvioidaan olevan positiivisia työllisyysvaikutuksia, mikä vähentäisi kuntien rahoitusvastuuta työttömyysetuusmenoista ja kasvattaisi verotuloja.
Palkkatuettua työtä ja työssäoloehtoa koskeva ehdotus vaikuttaa arvioiden mukaan kuntien kannustimiin myös toista kautta. Edellä osiossa 2.8.4 on kuvattu ETLAn tutkimuksessa tehtyä havaintoa kuntien palkkatukityön keston muutoksesta. Vuoden 2025 alusta kuntapohjaiset työvoimaviranomaiset tekevät päätöksen palkkatuen myöntämisestä. Koska palkkatuettu työ ei jatkossa nollaisi kunnan vastuuta työttömyysetuuden rahoituksesta, niiden kannustin työvoimaviranomaisen roolissa myöntää palkkatukea olisi nykyistä vähäisempi. Näin ollen työvoimaviranomaisilla olisi kannustin kohdentaa palkkatukea sellaiseen työhön, jonka arvioidaan edistävän työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Muutos vahvistaisi palkkatuen vaikuttavuutta. Samalla se osaltaan muokkaisi palkkatuen roolia vaihtoehtona muiden työllistämistä edistävien palveluiden rinnalla, jotka eivät kerrytä palkansaajan työssäoloehtoa. Kannustava rahoitusmalli ohjaisi työvoimaviranomaista arvioimaan palkkatukea tasaveroisempana vaihtoehtona muihin työvoimapalveluihin verrattuna asiakkaan palvelutarpeeseen vastaamiseksi. Toisaalta muutos voi lisätä työvoimaviranomaisten kannustimia myöntää jotain muuta tukea palkkakustannuksiin kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettua palkkatukea tai 55 vuotta täyttäneiden työllistämistukea. Tällainen tuki palkkakustannuksiin ei estäisi tuetun työn lukemista työssäoloehtoon, koska pelkästään tällaisella tuella tuettu työ ei olisi työttömyysturvalaissa tai työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettua palkkatuettua työtä.
Koska kunnilla on toimeentulotuen rahoitusvastuun lisäksi rahoitusvastuuta ainoastaan työttömyysetuuksista, on tunnistettu, että kunnilla on kannustin siirtää työttömiä työnhakijoita mahdollisuuksien mukaan työvoiman ulkopuolelle. Tämä kannustin voi tarkoittaa esimerkiksi pyrkimystä edistää yksilöiden pääsyä työkyvyttömyyseläkkeelle tai sairauspäivärahalle, jolloin kunta pääsee irtautumaan työttömyysetuuden rahoitusvastuusta. Vastaava kannustin on jo nykyisin olemassa siltä osin kuin kunnat vastaavat työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoitusvastuusta, mutta eivät muiden etuuksien. Nykyisin ainoastaan työllisyyden edistämisen kuntakokeiluihin osallistuvilla kunnilla on vastuu kokeiluun kuuluvien työttömien työnhakija-asiakkaiden palveluprosessista. Kuntien kannustimiin ja mahdollisuuksiin vaikuttaa työttömien työnhakijoiden ohjaamiseen pois työttömyysetuudelta tulee merkittäviä muutoksia vuoden 2025 alusta, kun julkisen työvoimapalvelun järjestämisvastuu siirtyy kuntapohjaisille työvoimaviranomaisille ja kuntien rahoitusvastuu laajenee koskemaan myös lyhytkestoista työmarkkinatukea ja työttömyyspäivärahaa.
Jos palkkatuettu työ ei kerryttäisi työssäoloehtoa, eikä näin ollen nollaisi työttömyysetuuden etuuspäivälaskuria kunnan rahoitusvastuun näkökulmasta, olisi kunnalla aiempaa suurempi kannustin ohjata työttömiä työnhakijoita työvoiman ulkopuolelle. Koska kannustin tähän toimintaan on jo nykytilassa jossain määrin olemassa, ja toisaalta kannustin voi johtaa myös kokonaisuutena positiivisiin lopputulemiin, jos työnhakija siirtyy oman tilanteensa kannalta oikealle etuudelle, ilmiön ei arvioida olevan laajamittainen ongelma. Sikäli, kun henkilöillä on esimerkiksi tosiasiallisia työkykyyn tai terveyteen liittyviä ongelmia, on henkilön työmarkkinakyvynkin kannalta hyödyllisempää, että henkilö siirtyy työkykyetuusjärjestelmien piiriin. Näin menetellen hänen työkykyynsä liittyviä ongelmia voidaan mahdollisesti ratkaista, eikä henkilöä pidetä keinotekoisesti työvoimapalveluiden piirissä.
Riskinä on kuitenkin, että työvoiman ulkopuolelle pyritään ohjaamaan myös sellaisia henkilöitä, joiden työkyky mahdollistaisi pitkäkestoisilla työvoimapalvelupoluilla työllistymisen. Tämä riski voi jossain määrin kasvaa työssäoloehtoon ehdotettujen muutosten johdosta.
Työllistämisvelvoitteen kumoaminen vähentäisi kuntien tehtäviä ja alentaisi kuntien menoja arviolta noin 45,9 miljoonaa euroa vuodessa vuoden 2025 tasossa. Edellä mainitusta summasta 18,65 miljoonaa euroa on laskennallista kuntien valtionosuusrahoitusta, mikä velvoitetyötä koskevien säännösten kumoamisen vuoksi poistuisi kuntien valtionosuuksista. Tilastoista ei ole pääteltävissä, miltä osin velvoitetyöllistetyt ovat työllistyneet sellaisiin työtehtäviin, joihin kunnat tarvitsevat työvoimaa joka tapauksessa. Siltä osin kuin kunnat ovat luoneet työpaikkoja vain velvoitteen täyttämisen vuoksi, alentaisi velvoitteen poistuminen kuntien kustannuksia ja kuntien henkilöstön määrää.
4.2.1.5
Vaikutukset kansantalouteen ja työllisyysvaikutukset
Taulukossa 19 on esitetty laskelmat eri muutosten työllisyysvaikutuksista. Työllisyysvaikutusarviot perustuvat empiirisestä tutkimuksesta saatuihin työttömyyden keston joustoihin työttömyysturvaetuuden bruttokorvausasteen suhteen. Työllisyysvaikutusarviot ovat suuntaa antavia, sillä erilaisten kohderyhmien reaktiot kannustimien muutoksiin voivat erota toisistaan, ja arvioiden pohjalla olevien tutkimustulosten asetelmat ovat voineet olla hyvin erilaisia kuin tässä esitetyt muutokset. Työllisyyden vahvistuminen vaikuttaa kansantalouden kasvupotentiaalia vahvistavasti.
Taulukko 19.
Arvio muutosten työllisyysvaikutuksista.
Toimenpide | Mekanismi | Jousto | Tutkimus | Työllisyysvaikutus |
Ansiopäivärahan tason porrastus | Ansiopäivärahan bruttokorvausasteen muutos | 0,8 | Uusitalo ja Verho (2010) | 12 800 |
Velvoitetyön lakkauttaminen | Työttömyyspäivärahan bruttokorvausasteen muutos etuuden vaihtuessa ansiopäivärahasta työmarkkinatueksi | 0,8 | Uusitalo ja Verho (2010) | 3 500 |
58-vuotiaiden suojasäännön kumoaminen | Ansiopäivärahan bruttokorvausasteen muutos | 0,8 | Uusitalo ja Verho (2010) | 1 000 |
Työssäoloehdon kertymisen lakkauttaminen palkkatuetusta työstä | Työttömyyspäivärahan bruttokorvausasteen muutos etuuden vaihtuessa ansiopäivärahasta työmarkkinatueksi | 0,6 | Uusitalo ja Verho (2010); Kyyrä (2022) | 900 |
Työssäoloehdon kertymisen lopettaminen palveluista | Työttömyyspäivärahan bruttokorvausasteen muutos etuuden vaihtuessa ansiopäivärahasta työmarkkinatueksi | 0,8 | Uusitalo ja Verho (2010) | 600 |
Yhteensä | | | | 18 700 |
Ehdotettujen muutosten työllisyysvaikutuksia arvioidaan työttömyyskorvauksen bruttokorvausasteen muutoksen perusteella. Ehdotetut muutokset vaikuttavat päivärahan tasoon joko suorasti päivärahan tasoa muuttaen (ansioturvan porrastus, päivärahan tarkistamista koskeva suojasääntö) tai epäsuorasti ansioturvaoikeuden kautta, jolloin päivärahan tason muutokseen liittyy siirtyminen tasoltaan matalammalle etuudelle (työssäoloehdon karttuminen palkkatuella tai työllistymistä edistävässä palvelussa).
Tutkimustiedon perusteella ei voida tehdä yksiselitteistä johtopäätöstä arvioissa sovellettavasta joustosta. Sovellettava jousto on pyritty valitsemaan sillä perusteella, että se vastaa vertaisarvioitujen tutkimusten tuloksia painottaen kotimaisia tuloksia. Arvioissa sovelletaan pääasiassa bruttokorvausasteen ja työttömyyden keston muutoksen suhdetta kuvaavaa joustoa 0,8. Jousto voidaan tulkita siten, että 1 % muutos päivärahan tasossa lyhentää työttömyysjakson kestoa 0,8 %. Uusitalon ja Verhon (2010
Uusitalo, R., & Verho, J. (2010). The effect of unemployment benefits on re-employment rates: Evidence from the Finnish unemployment insurance reform. Labour Economics, 17(4), 643–654.
) estimoima jousto on arvoltaan 0,79; vastaavasti esimerkiksi Kyyrä ja Pesola (2020
Kyyrä, T., & Pesola, H. (2020). The effects of UI benefits on unemployment and subsequent outcomes: Evidence from a kinked benefit rule. Oxford Bulletin of Economics and Statistics, 82(5), 1135–1160.
) 1,5. Näistä estimaateista Uusitalon ja Verhon (2010) estimaatti on mittaluokaltaan kuitenkin lähellä kirjallisuuskatsauksista (ks. Schmieder ja Wachter 2016
Schmieder, J. F., & Von Wachter, T. (2016). The effects of unemployment insurance benefits: New evidence and interpretation. Annual Review of Economics, 8, 547–581.
tai Tatsiramos ja van Ours 2014
Tatsiramos, K., & Van Ours, J. C. (2014). Labor market effects of unemployment insurance design. Journal of economic surveys, 28(2), 284–311.
) löytyvien joustojen keskiväliä ja siten edustaa keskimääräistä tulosta. Ansioturvaa koskevan jouston lisäksi on sovellettu Kyyrän (2020
Kyyrä, T. (2020). Labor Market Subsidy and Unemployment Exits.
) työmarkkinatukea koskevaa joustoa.
Työllisyysvaikutukset arvioidaan keskipitkän aikavälin rakenteellisena työllisyytenä. Tällä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että suhdanteiden tai muiden työn kysyntään lyhytaikaisesti vaikuttavien tekijöiden vaikutusta ei oteta arvioissa huomioon. Työllisyysvaikutusarviot on johdettu pääasiassa vuoden 2022 työttömien määrästä. Arvioissa on pyritty huomioi-maan jo tehtyjen lainsäädäntömuutosten ristikkäisvaikutuksia vuosikymmenen lopun tasossa. Huomio koskee erityisesti työssäoloehdon pidennystä ja vaiheittain vaikuttavaa työttömyysturvan lisäpäivien poistoa. Suomen Pankin arvion mukaan työttömyys Suomessa alitti 2022 rakenteellisen tason, siten käytetyt oletukset työttömien määristä voivat aliarvioida rakenteellisen työttömyyden tasoa ja työllisyysvaikutusarviota.
Ehdotettuun ansiopäivärahan porrastusmalliin sisältyy korvaustason madaltuminen yli kahdeksan viikon ajan kokoaikaisesti työttömyysetuutta saavilta ansiopäivärahan saajilta. Työllistymisen kannusteet vahvistuisivat niiden työttömien osalta, joiden työttömyys realisoituu tätä pidempänä tai jotka ennakoivat työttömyytensä kestävän tätä pidempään. Työssäoloehdon kertyminen palkkatuetusta työstä, kuntien työllistämisvelvoite tarkoituksena täyttää uudelleen työssäoloehto, 58 vuotta täyttäneiden ansiopäivärahan tasoa koskeva suojasääntö ja työssäoloehdon kertyminen työllistymistä edistävissä palveluissa 60 vuotta täyttäneillä vaikuttavat ansiopäivärahaoikeuteen tai päivärahan tasoon. Näillä muutoksilla on siten myöskin vaikutuksia työllistymisen kannusteisiin ja työvoiman tarjontaan.
Ansiopäivärahan porrastusta koskeva bruttokorvausasteen muutos lasketaan koko työttömyysjakson odotetun bruttokorvausasteen perusteella; tästä saadaan bruttokorvausasteen muutokseksi noin -21,1 %. Soveltamalla tähän vuoden 2022 ansiopäivärahan saajien etuuspäivien summaa, josta vähennetään arviomääräisesti velvoitetyössä työssäoloehdon täyttäneet ja työttömyysturvan lisäpäivillä olevat henkilöt (noin 13,2 % ansiopäivärahan saajista) sekä työssäoloehdon pidentämisen vaikutus (noin 17 % ansiopäivärahan saajista). Soveltamalla edellä mainittua joustoa 0,8 saadaan arvioiduksi vaikutukseksi noin 12 800 työllistä
Ensimmäiset 8 viikkoa 100 %:lla muodostavat nykytilassa ja vaihtoehtoisessa tilassa saman etuusmenon; viikot 8–34 20 %-yksikköä vähemmän, ja loput 34+-viikot 25 %-yksikköä vähemmän. Luku 21,1 % saadaan skaalaamalla kukin luku sen osuudella kauden pituudesta.
.
Velvoitetyössä on aloittanut vuosina 2016–2019 vuosittain 3 000–3 800 henkilöä. Lisäpäivien poiston arvioidaan lisäävän työllistettävien määrän varantoa 1 000 henkilöllä, eli vuosittaisina aloituksina 2 000 henkilöllä
HE 62/2022 vp
. Vuosittain velvoitetyössä aloittavien 5 400 henkilön volyymi edeltäisi staattisesti arvioituna noin 10 000 henkilön päivärahaoikeutta. Osa velvoitetyössä aloittaneista täyttäisi työssäoloehdon avoimilla työmarkkinoilla. Rekisteritietojen perusteella tämän ryhmän osuudeksi arvioidaan noin 15 % työllistetyistä. Velvoitetyöllistämisen poiston voidaan arvioida siten vaikuttavan noin 8 500 henkilön päivärahaoikeuteen vuosikymmenen lopun tilanteessa.
Suomesta on tutkimusnäyttöä työllisyyden huomattavasta vahvistumisesta, kun työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden ylärajaa on nostettu. Lisäpäiväoikeuden alarajan siirtäminen on vaikuttanut työllistymisen todennäköisyyden lisäksi irtisanotuksi tulemiseen
Kyyrä, T., & Pesola, H. (2020). Longterm effects of extended unemployment benefits for older workers. Labour Economics, 62, 101777.
. Työllistämisvelvoite ja mahdollisuus kerryttää työssäoloehtoa työllistymistä edistävässä palvelussa eroavat lisäpäivistä niihin liittyvän velvoittavuuden kautta. Työllisyysvaikutusten näkökulmasta työllistämisvelvoitteen ja palvelusta kertyvän työssäoloehdon poistamisella ei todennäköisesti olisi yhtä merkittävää vaikutusta kuin lisäpäivien poistolla. Kun Ruotsissa työuran loppupäässä olevien työttömien pidennetty etuuskausi tehtiin ehdolliseksi palveluun osallistumiselle, sillä havaittiin sillä työttömyysjaksoja lyhentävä vaikutus. Vaikutus ei johtunut siitä, että palveluihin osallistuminen olisi edistänyt työllistymistä, vaan työllistymisen todennäköisyys kasvoi viikoilla ennen palveluun osallistumisvelvoitetta ja laski palveluvelvoiteviikkojen aikana
Bennmarker, H., Skans, O. N., & Vikman, U. (2013). Workfare for the old and longterm unemployed. Labour Economics, 25, 25–34.
. Teorian näkökulmasta kyse on siitä, että velvoite osallistua palveluun on poissa vapaa-ajasta sekä työnhausta, mistä seuraa vahvempi kannustin etsiä töitä ennen velvoitteen alkua ja toisaalta heikommat mahdollisuudet ja kannustimet etsiä töitä palvelun aikana.
Työttömyysturvajärjestelmään liittyvät kannusteet vaikuttavat työnhakijan lisäksi palvelunjärjestäjiin. Erilaiset poikkeukset jotka mahdollistavat työssäoloehdon karttumisen ilman avoimille työmarkkinoille työllistymistä, heikentävät työvoimaviranomaisen kannusteita edistää näiden ryhmien pitkäkestoista ja pysyväluonteista työllistymistä. Kuntien kannusteita työllistymistä edistävien palveluiden järjestäjänä käsitellään mm. tutkimuksissa Nieminen ym. (2023
Nieminen, J., Kanninen, O., & Karhunen, H. (2023). The decentralization of public employment services and local governments’ responses to incentives. Journal of Economic Geography.
) ja Mörk ym. (2021
Mörk, E., Ottosson, L., & Vikman, U. (2022). To work or not to work? Effects of temporary public employment on future employment and benefits.
).
Työllisyysvaikutusarvio johdetaan päivärahaoikeuteen liittyvästä bruttokorvausasteen muutoksesta. Ansiopäivärahan keskimääräinen korvausaste laskisi 51 % prosenttia. Soveltamalla 0,8 suuruista joustoa päivärahan tason ja työttömyyden keston suhteen, työllisyyden arvioidaan vahvistuvan 3 500 työllisellä. Väliaikainen varantovaikutus heikentäisi työllisyyttä staattisesti 5 400 työllisellä. Nettovaikutuksena työllisyysasteessa laskettavien työllisten määrä laskisi arviolta 1 900 henkilöllä. Työllisyysvaikutukset olisivat silti julkista taloutta vahvistavia koska työllisyyden väheneminen olisi julkista työllistämistä ja vastaavasti avoimille työmarkkinoille työllistyminen lisääntyisi.
Työssäoloehdon kertymisestä työllistymistä edistävästä palvelusta ei ole suoraan käytettävissä olevaa rekisteritietoa. Selvityksessä eläkeuudistuksessa sovittujen lisäpäiväoikeuteen ja ikääntyneiden aktivointiin tehtyjen muutosten vaikutuksista velvoiteoikeuden jälkeen 60 vuotta täyttäneistä 195 henkilöä osallistui työllistymistä edistäviin palveluihin vuonna 2017. Lisäpäivien poistumisesta ja alimman vanhuuseläkeiän noususta seuraa että, palveluihin liittyvä velvoite laajenee koskemaan 60–64 täyttäneitä vuosikymmenen loppuun mennessä. Velvoitteen piirissä olevien voitaisiin siis arvioida nelinkertaistuvan vuoteen 2017 nähden jolloin palvelussa työssäoloehdon täyttävien määräksi voitaisiin arvioida 800 henkilöä vuodessa. Vastaava kasvu palveluiden aloituksissa kasvattaisi ansiopäivärahan saajien varantoa noin 1 500 henkilöllä
800 * 480 / 258 = n. 1 500
. Soveltamalla bruttokorvausasteen muutosta koskevaa joustoa, kuten velvoitetyön osalta, työllisyyden voidaan arvioida vahvistuvan noin 600 henkilöllä.
Ansiopäivärahan tasoa ei uudelleen tarkisteta, mikäli 58 vuotta täyttä täyttäneet päivärahan taso alenisi tarkistuksen yhteydessä. Suojasäännöllä on siten vaikutus päivärahan tasoon ja työllistymisen kannusteisiin. Tämän suojasäännön merkitysestä päivärahan tasoon ei ole käytettävissä rekisteritietoa, jonka perusteella suojasäännön vaikutusta ansioturvan tason pystyttäisiin suoraan havaitsemaan. Tulorekisterin palkkatietojen ja Finanssivalvonnan maksuaineiston vakuutuspalkkoja vertaamalla voidaan karkeasti arvioida suojasäännön merkitystä. Tämän arvioinnin perusteella suojasääntö tuottaisi arviolta 7 % korkeamman päivärahan tason, kuin minkä enimmäisaikalaskurin nollautumista edeltänyt palkkataso olisi mahdollistanut. Vuonna 2019 58 v täyttäneille ja sitä vanhemmille korvatuista työttömyysturvapäivistä vähennettynä muihin ikäsidonnaisiin poikkeuksiin liittyvät maksupäivät, voidaan bruttokorvausasteen muutoksesta johtaa noin 1 000 henkilön työllisyysvaikutus
28 427 [henkilövuotta] * 0,07 * 0,79 * (1-0.39 [velvoitetyössä olleiden ja lisäpäiviä saavien osuus kohderyhmälle maksetuista päivärahoista]) = 960
. Suojasääntö voi kannustaa vastaanottamaan matalapalkkaista ja tilapäistä työtä koska työssäoloehdon täyttymistä seuraava ansiopäivärahan taso ei voi laskea. Suojasäännön poisto voisi siten laskea osa-aikatyöhön osallistumista, mutta kannusteet lisätä osa-aikaisen työtunteja vahvistuisivat.
Sianesi ym. (2008) havaitsevat pääasiassa palveluiden, joiden on tarkoitus säilyttää etuusoikeus, heikentävän työllisyyttä
Sianesi, B. (2008). Differential effects of active labour market programs for the unemployed. Labour economics, 15(3), 370–399. ”The first broad lesson from the Swedish experience thus seems to be that the use of programs predominantly as ‘parking slots’ for the unemployed and as gateways to renewed entitlement has, maybe unsurprisingly, caused jobseekers to drift into longterm unemployment and benefit dependency.”
. Jos palkkatuesta ei kertyisi työssäoloehtoa olisi sillä todennäköisesti palkkatuen vaikuttavuutta vahvistava vaikutus. Valtiovarainministeriössä laaditun rekisteritarkastelun perusteella palkkatuetusta työstä lasketut työssäoloehtokuukaudet vaikuttaisivat lisäävän ansiopäivärahan saantia keskimäärin 1,41 kuukautta alkanutta palkkatukijaksoa kohden. Olettamalla 30 000 muuhun kuin velvoitetyöhön liittyvää palkkatuen aloitusta vuosittain, kumulatiivinen vaikutus ansiopäivärahan saajissa olisi 1,41 * 30 000 / 12 = 3500 henkilövuotta. Ansioturvan porrastus huomioiden keskimääräinen päivärahan taso olisi ennen työmarkkinatuelle putoamista 61 euroa. Palkkatukeen liittyvän korvausasteen muutoksen arvioinnissa sovelletaan matalampaa joustoa 0,6 koska kohderyhmän voi arvioida koostuvan osittain henkilöistä, jotka olisivat ilman palkkatukea työmarkkinatuen saajina. Korvausaste laskisi siten 42 % jolloin työllisyyden voidaan arvioida vahvistuvan noin 900 työllisellä
((60,8–35,2) / 60,8) * 0,6 * 3500 = 884
. Arviossa ei ole huomioitu sitä, että työssäoloehdon kertymisellä palkkatuetun työn aikana voi olla merkitystä tuetun työvoiman tarjontaan. Koska työstä maksettava palkka on pääsääntöisesti työttömyysturvaetuutta korkeampi, vaikutus tuettuun työhön osallistumiseen on oletettu vähäiseksi.
Esityksessä ehdotettujen muutosten arvioidaan lisäävän toimeentulotuen saantia. Toimeentulotukeen voi liittyä tilanteita, joissa henkilön palkkatulojen lisääminen ei kasvata kotitalouden käytettävissä olevia tuloja. Toimeentulotuen saantiin liittyviä käyttäytymisvaikutuksia arvioivaa tutkimusta on niukasti, mutta etuoikeutetun tulon vaikutuksia toimeentulotuen saajien työssäkäyntiin on arvioitu
Palviainen, H. (2023). Incentivizing last-resort social assistance clients: Evidence from a Finnish policy experiment. International Tax and Public Finance, 30(1), 1-19.
. Työssäkäyvien toimeentulotuen saajien voitiin havaita reagoivan kannusteisiin lisäämällä työntekoa, mutta siirtymät kokonaan työttömästä osa-aikaiseksi eivät lisääntyneet. Tämän perusteella voidaan arvioida, että jos ehdotettujen muutosten vuoksi toimeentulotuen saanti lisääntyy tavalla, joka välittyy heikentyneinä osa-aikaisen työnteon kannusteina, muutoksilla voi olla – todennäköisesti vähäisiä – työllisyyttä heikentäviä vaikutuksia.
Ehdotetuilla muutoksilla olisi lyhyellä aikavälillä kansantaloutta pienentäviä vaikutuksia etuuksien pienenemisen aiheuttaman kysynnän laskun sekä palkkatuetun työn määrän pienenemisen myötä. Toisaalta työllisyyden kasvu kasvattaisi kansantaloutta. Pitkällä aikavälillä ehdotettujen muutosten voidaan arvioida olevan kansantaloutta vahvistavia, koska nykytilassa kysyntä perustuu osin julkisen talouden velkaantumiseen.