6
Lausuntopalaute
Hallituksenesitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 20.6.2024–13.8.2024. Esitysluonnokseen saatiin yhteensä 30 lausuntoa.
6.1
Aktiiviajan korotusosista luopuminen
Työttömyysturvan aktiiviajan korotusosista luopumista vastustettiin laajasti. Muutosta vastustivat muun muassa SOSTE, Amnesty, Ihmisoikeusliitto sekä palkansaajakeskusjärjestöt STTK, SAK ja Akava. Työnantajajärjestöistä Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT kannattivat esitystä ja pitivät sitä perusteltuna. Vastustusta perusteltiin erityisesti sillä, että korotusosien poistaminen heikentää työnhakijoiden kannustimia osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin ja lisää työttömien toimeentulo-ongelmia entisestään, ottaen huomioon myös muut merkittävät työttömyysturvaan kohdistetut säästöt.
Useassa lausunnossa kiinnitettiin huomiota korotusosista luopumisen siirtymäsäännökseen. Esityksessä ehdotettiin, että jos työllistymistä edistävä palvelu on alkanut viimeistään 30.6.2024, palvelun ajalta voidaan maksaa peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korotusosaa tai korotettua ansio-osaa lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta palvelun loppuun saakka, kuitenkin kokonaisuudessaan enintään 200 päivältä. Myöhemmin alkaneiden palveluiden osalta korotusosan maksaminen päättyisi 31.12.2024.
Usean lausunnonantajan näkemyksen mukaan ehdotettu siirtymäsääntely on ongelmallinen, koska siinä on takautuvan sääntelyn piirteitä (mm. STTK, SAK, Työttömyyskassojen yhteisjärjestö TYJ, Kuntaliitto, SOSTE, Uudenmaan ELY-keskus). Joissakin tilanteissa palvelun ehdot muuttuisivat siitä, mihin työnhakija on palvelusta sovittaessa sitoutunut. Lausujien näkemyksen mukaan voimaantulosäännöstä pitäisi muuttaa siten, että ennen lain voimaantuloa alkaneisiin palveluihin sovelletaan lain voimaantullessa olleita säännöksiä.
Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunnon mukaan esityksen säätämisjärjestysperusteluissa tulisi arvioida, ettei siirtymäsäännöksen soveltaminen merkitse taannehtivaa ehtojen muutosta toimiin osallistuvalle siten, että se loukkaisi oikeusjärjestyksen perusteella syntyvää oikeutettujen odotusten suojaa. Pelkkä hallitusohjelman mukainen säästötavoite ei riitä syrjäyttämään luottamuksensuojaa vaan asia on arvioitava säätämisjärjestysperusteluissa. Sinänsä muutokset lainsäädäntöön ovat mahdollisia luottamuksensuojan estämättä.
Lausuntojen perusteella esitystä muutettiin siten, että muutokset koskisivat vain palveluita, jotka alkavat lain voimaantulon jälkeen. Ennen lain voimaantuloa alkaneisiin palveluihin sovellettaisiin lain voiman tullessa voimassa olleita säännöksiä.
6.2
Liikkuvuusavustuksen korotusosasta luopuminen
Useat lausunnonantajat vastustavat esitystä liikkuvuusavustuksen korotusosasta luopumisesta (mm. STTK, SAK, SOSTE, PAM ja Kuntaliitto). Työnantajajärjestöistä Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT kannattivat esitystä ja pitivät sitä perusteltuna.
Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunnossa huomautetaan, että esityksen säätämisjärjestysperusteluissa ei ole arvioitu korotetun liikkuvuusavustuksen poistamista perustuslain 19 §:n 2 momentin kannalta (oikeus perustoimeentulon turvaan mm. työttömyyden aikana). Esityksen säästämisjärjestysperusteluita täydennettiin tältä osin.
6.3
Osittainen työmarkkinatuki
Lausunnonantajista Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK kannattivat esitettyä muutosta ja pitivät sitä perusteltuna.
SAK, STTK, PAM, Amnesty, Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry ja Uudenmaan sosiaalialan osaamiskeskus Socca eivät kannattaneet esitettyä muutosta osittaisen työmarkkinatuen tasoon. Ehdotetun muutoksen nähtiin kasvattavan tarvetta asumis- ja toimeentulotukeen. Monissa lausunnoissa tuotiin esille sitä, että työmarkkinatuen saajan asumistilanne vaikuttaa tukeen ja että täysi-ikäisen tuen saajan vanhempien elatusvelvollisuus on jo päättynyt.
Useat lausunnonantajat kannattivat ehdotusta, jonka mukaan omaishoitajan hoitopalkkiota ei huomioitaisi vanhempien tuloina osittaisessa työmarkkinatuessa. Lisäksi Perhehoitoliitto ehdotti lausunnossaan, että myöskään perhehoidon palkkiota ei huomioitaisi vanhempien tuloina osittaisessa työmarkkinatuessa silloin, kun perhehoitoa ei tehdä ansaintatarkoituksessa.
Esitystä muutettiin siten, että omaishoidon palkkion lisäksi vanhemman tulona ei huomioitaisi perhehoitajan hoitopalkkiota, jos toimeksiantosopimusta perhehoidosta ei ole tehty ansaintatarkoituksessa.
Kansaneläkelaitos toi lausunnossaan esille, että jos osittaista työmarkkinatukea koskevat muutokset koskisivat sellaisia työmarkkinatuen hakujaksoja, jotka alkavat 1.1.2025 tai sen jälkeen, muutos ei olisi toteutettavissa eräajona vaan edellyttäisi manuaalista tarkistustyötä. Kela toteaakin, että toimeenpanon kannalta olisi parasta, että muutos tulisi voimaan samoin kuin esimerkiksi indeksitarkistukset eli kaikilla 1.1.2025 alkaen.
Lausunnon perusteella voimaantulosäännöstä muutettiin siten, että muutos tulisi voimaan kaikilla 1.1.2025.
6.4
Perus- ja ihmisoikeusvaikutukset sekä säätämisjärjestysperustelut
Useat lausunnonantajat pitivät tärkeänä, että osittaista työmarkkinatukea koskevan etuuden heikentämisen johdosta esityksestä pyydettäisiin lausunto perustuslakivaliokunnalta ja esitykseen lisättäisiin tästä lausuma.
Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunnon mukaan perus- ja ihmisoikeusvaikutusjaksoa tulisi täydentää sekä ottaa lisäksi huomioon esityksen säätämisjärjestysperusteluissa mainitun Kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimuksen määräysten merkitys. Säätämisjärjestysperusteluissa tulisi käsitellä osittaisen työmarkkinatuen määrää koskevaa ehdotusta myös perusoikeuksien heikennyskiellon ja perustuslain 22 §:n perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen kannalta sekä ehdotettujen säännösten suhdetta mainittuun ILO:n sopimuksen velvoitteisiin. Lisäksi valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunnossa todettiin, että säätämisjärjestysperusteluissa tulisi arvioida, ettei aktiiviajan korotusosien lakkautuksen siirtymäsäännöksen soveltaminen merkitse taannehtivaa ehtojen muutosta.
Lausunnonantajista myös Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry, Soste, Ihmisoikeusliitto sekä Amnesty International Suomen osasto totesivat lausunnoissaan, että esityksen vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin tulee arvioida tarkemmin sekä myös ehdotusten suhdetta Suomea velvoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin, kuten YK:n TSS-sopimus ja Euroopan sosiaalinen peruskirja.
Pelastakaa Lapset ry nosti lausunnossaan esille lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin puutteen esityksessä.
Amnesty International Suomen osasto pitää lausunnossaan välttämättömänä, että esitys sisältää jälkiseurannan ja arvioinnin suunnitelman sisältäen perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin.
Hallituksen esityksen lapsivaikutuksia, perus- ja ihmisoikeusvaikutusjaksoa sekä säätämisjärjestysperusteluita täydennettiin saadun palautteen perusteella.
6.5
Yhteisvaikutusten arviointi
Monet lausunnonantajat toivat lausunnoissaan esille hallituksen esitysten yhteisvaikutusten arvioinnin välttämättömyyden, mutta arviointia ei ole ollut käytettävissä lausuntokierroksella. Lausunnoissa todettiin, että lausuttavana olevaa esitystä ei voi tarkastella irrallaan muista hallituksen suunnittelemista sosiaaliturvan leikkauksista ja heikennyksistä. Lausuntojen mukaan arvioinnissa tulisi ottaa huomioon myös jo tehdyt muutokset sosiaaliturvaan, joiden vaikutuksia STM on arvioinut syksyllä 2023.
Hallituksen esitysten yhteisvaikutusten arviointi valmistuu syksyllä ja on käytettävissä hallituksen esityksiin sisältyvien vaikutusarviointien täydentäjänä, kuten jo lausuntokierroksella esityksessä on todettu. Esitysluonnoksessa on kerrottu vuoden 2024 hallituksen esitysten arvioinnin päivittämisessä samassa yhteydessä.
6.6
Kuntavaikutukset
Kuntaliitto katsoo, ettei vaikutuksia kuntien talouteen ole kirjattu riittävän kattavasti. Vaikutusarviosta on jätetty pois työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korotusosien poistumisesta aiheutuva verotulojen noin 6 miljoonan euron pienentyminen. Huomioon ei ole otettu eikä arvioitu myöskään korotusosien poistamisesta aiheutuvia toimeentulotuen kasvupaineita. Verotulojen menetystä koskevat laskelmat ja kohdistuminen valtiolle ja kunnille on syytä tarkentaa. Lisäksi Kuntaliitto edellyttää, että verojen menetykset tulee korvata osana verotulomenetysten kompensaatiota kokonaisuudessaan kunnille.
Esityksessä on huomioitu kuntien verotulojen pienentyminen 4 miljoonalla eurolla korotusosien poistumisen myötä. Hallituksen esityksessä on yhdessä kohtaa ollut kirjoitusvirhe, jonka mukaan vaikutus kuntiin olisi 4 miljoonan sijaan 6 miljoonaa. Peruspäivärahan korotusosa työllistymistä edistävän palvelun ajalta sekä ansiosidonnaisen päivärahan korotetun ansio-osan ja ansio-osan erotus ovat tuloja, joita ei huomioida toimeentulotuessa tulona. Korotusosien poistuminen ei siten suoraan lisää toimeentulotukimenoa.
Virheellisesti kirjattu verovaikutuksen jakautuminen korjattiin esitykseen, mutta muutoin lausunto ei antanut aihetta muuttaa esitystä.
6.7
Työvoimapoliittinen lausunto
Esityksessä ehdotetaan työttömyysturvalain 11 luvun 4 §:n 1 momentin 3 kohdan kumoamista, jossa säädetään siitä, että työvoimaviranomainen antaa työvoimapoliittisen lausunnon työllistymistä edistävän palvelun sisältymisestä työnhakijan kanssa laadittuun työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan. Kohta esitetään kumottavaksi, koska korotusosien poistamisen jälkeen työttömyysetuuden maksaja ei enää tarvitsisi tietoa palvelun sisältymisestä suunnitelmaan. TYJ:n lausunnon mukaan kuntouttavan työtoiminnan ja sen osallistumispäivien sisältyminen työllistymissuunnitelmaan on etuuden maksajille edelleen välttämätön tieto.
Lausuma ei antanut aihetta esityksen muuttamiseen. Työttömyysturvalain 1.1.2025 voimaan tulevassa ja nyt kumottavaksi esitettävässä 11 luvun 4 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään työttömyysetuuden maksajaa sitovasta työvoimapoliittisesta lausunnosta, jossa kerrotaan työllistymistä edistävän palvelun sisältymisestä työnhakijan kanssa laadittuun työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan. Kuntouttava työtoiminta sisältyy aina aktivointisuunnitelmaan, eikä työvoimaviranomaisen tarvitse erikseen ilmoittaa asiasta työttömyyskassalle tai Kelalle (kts. erityisesti kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain (189/2001) 9 §). Kumottava työttömyysturvalain 11 luvun 4 §:n 1 momentin 3 kohta ei koske yleisemmin työvoimapoliittisen lausunnon antamista työnhakijan osallistumisesta työllistymistä edistävään palveluun eikä sen nojalla ilmoiteta esimerkiksi osallistumispäivistä.
Muusta kuin kuntouttavan työtoiminnan ajalta maksettavasta kulukorvauksesta säädetään 1.1.2025 voimaan tulevan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain (380/2023) 104 §:ssä. Pykälän 4 momentin mukaan kulukorvauksen määräytymisestä ja työvoimaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa kulukorvauksen määräytymiseen vaikuttavia tietoja työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Ilmoitettavista tiedoista on säädetty 1.1.2025 voimaan tulevan julkisista työvoimapalveluista annetun valtioneuvoston asetuksen (385/2024) 12–14 §:ssä.
Työttömyysturvalaissa ei ole säädetty vastaavalla tavalla kuntouttavan työtoiminnan ajalta maksettavaa kulukorvausta koskevasta asetuksenantovaltuudesta. TE-hallinto on kuitenkin ilmoittanut tarvittavat kuntouttavaa työtoimintaa koskevat tiedot muita palveluja vastaavasti työttömyysetuuden maksajille. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää käytäntöä niin vakiintuneena, ettei lainsäädännön muuttamiseen ole tarvetta.
7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Työttömyysturvalaki
5 luku Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset
11 §. Työssäoloehto eräissä tilanteissa.
Pykälässä säädetään työttömyyspäivärahan maksamisen edellytyksestä henkilölle, joka on saanut työttömyyspäivärahaa sosiaaliturva-asetuksen tai perusasetuksen mukaisesti aikana, jona hän on hakenut työtä toisesta jäsenvaltiosta, ja joka ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hän lähti maasta, palannut työnhakijaksi Suomeen.
Pykälää muutettiin lailla 1300/2023 siten, että neljän viikon työssäolon sijasta työttömyyspäivärahan maksaminen uudelleen edellyttäisi työssäoloehtokuukauden kerryttämistä. Lisäksi pykälää muutettaisiin siten, että työttömyyspäivärahan uudelleen maksamisen kolme vaihtoehtoista edellytystä numeroitiin kolmeksi alakohdaksi. 1.1.2025 tulee voimaan lailla 385/2023 muutettu 11 §, johon edellä kuvattuja muutoksia ei ole tehty. Pykälään, sellaisena kuin se on laissa 385/2023, ehdotetaan tehtävät vastaavat muutokset kuin tehtiin aiemmin lailla 1300/2023 sillä erotuksella, että pykälän 1 momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että kohdasta poistettaisiin viittaus työvoimapalveluiden järjestämisestä annettuun lakiin. Työvoimakoulutuksella tarkoitettaisiin sekä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettua työvoimakoulutusta että ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua työvoimakoulutusta.
6 luku Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto
1 §.Työttömyyspäivärahan määrä.
Pykälässä säädetään työttömyyspäivärahan määrästä. Pykälän 2 momentissa säädetään peruspäivärahan korotusosasta. Momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska työllistymistä edistävien palveluiden ajalta maksettavista korotusosista luovutaan.
2 §.Ansiopäivärahan ansio-osa.
Pykälässä säädetään ansiopäivärahan ansio-osan ja korotetun ansio-osan laskemisesta. Pykälän otsikosta ehdotetaan poistettavaksi maininta korotetusta ansio-osasta, jotta pykälän otsikko vastaisi paremmin muuttuneen pykälän sisältöä.
Pykälän 1 momentissa säädetään ansio-osan laskennasta. Koska lapsikorotusta koskeva työttömyysturvalain 6 luvun 6 § on kumottu 1.1.2024 alkaen lailla 1300/2023, viittaus lapsikorotukseen poistettaisiin momentista.
Pykälän 2 momentissa säädetään korotetusta ansio-osasta. Momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska työllistymistä edistävien palveluiden ajalta ei enää maksettaisi korotettua ansio-osaa.
3 §.Korotusosan ja korotetun ansio-osan maksaminen työllistymistä edistävien palvelujen ajalta.
Pykälässä säädetään työttömyyspäivärahan korotusosan ja korotetun ansio-osan maksamisesta työllistymistä edistävien palvelujen ajalta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
5 a §.Yrittäjän oikeus korotettuun ansio-osaan.
Pykälässä säädetään ansiopäivärahaan oikeutetun yrittäjän oikeudesta korotettuun ansio-osaan. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
7 luku Työmarkkinatukea koskevat yleiset säännökset
4 §.Työmarkkinatuen määrä.
Pykälän 1 momentissa säädetään täysimääräisestä työmarkkinatuesta ja työmarkkinatuen korotusosasta. Koska työttömyysetuuksien korotusosat esitetään poistettaviksi, momentista poistettaisiin viittaukset lain 6 luvussa säädettyyn peruspäivärahan korotusosaan.
5 §.Oikeus työmarkkinatuen korotusosaan työllistymistä edistävien palvelujen ajalta.
Pykälässä säädetään työmarkkinatuen korotusosan maksamisesta työllistymistä edistävien palvelujen ajalta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
9 §.Osittainen työmarkkinatuki.
Pykälän 1 momentti sisältää säännöksen osittaisena maksettavan työmarkkinatuen määrästä. Työmarkkinatuki maksetaan osittaisena henkilölle, joka asuu vanhempiensa taloudessa eikä ole täyttänyt työssäoloehtoa. Momenttia muutettaisiin siten, että osittaisena maksettavan työmarkkinatuen määrä olisi 35 % siitä työmarkkinatuen määrästä, joka henkilölle muutoin maksettaisiin.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti. Pykälän 2 momentin 2 kohdassa säädetään työnhakijan vanhempien, joiden taloudessa hän asuu, 6 §:ssä tarkoitetuista tuloista. Momentissa säädettäisiin mainitusta 2 momentin 2 kohdasta poiketen, että vanhemman tuloina ei kuitenkaan otettaisi huomioon omaishoidon tuesta annetussa laissa (937/2005) tarkoitettua hoitopalkkiota eikä perhehoitolaissa (263/2015) tarkoitettua hoitopalkkiota, jos toimeksiantosopimusta perhehoidosta ei ole tehty ansaintatarkoituksessa. Ansaintatarkoituksen arviointi edellyttäisi tapauskohtaista harkintaa. Ansaintatarkoituksen voitaisiin katsoa puuttuvan esimerkiksi tilanteessa, jossa hoidettava on perhehoitajan puoliso tai perhehoitajan kanssa samassa taloudessa asuva oma lapsi.
8 luku Alueellisen liikkuvuuden tukeminen
2 §.Liikkuvuusavustuksen määrä.
Pykälässä säädetään liikkuvuusavustuksen määrästä. Pykälän 2 momentissa säädetään liikkuvuusavustuksen maksamisesta korotettuna, jos työpaikka tai koulutuksen järjestämispaikka sijaitsee yli 200 kilometrin etäisyydellä henkilön tosiasiallisesta asuinpaikasta taikka työn tai siihen liittyvän koulutuksen takia tehtyä muuttoa edeltävästä tosiasiallisesta asuinpaikasta. Pykälän 3 ja 4 momentissa säädetään korotettua liikkuvuusavustuksen maksamista koskevista muista edellytyksistä. Pykälän 2–4 momentit ehdotetaan kumottavaksi. Liikkuvuusavustusta ei maksettaisi enää korotettuna.
5 §.Tämän lain poikkeava soveltaminen liikkuvuusavustukseen.
Pykälän 1 momentissa viitataan, mitä 11 luvun 9 a §:ssä säädetään lapsikorotuksesta. Mainittu viitattu lainkohta on koskenut lapsikorotuksen maksamista Kansaneläkelaitokselle ja se on kumottu 1.1.2024 alkaen lailla 1300/2023 samassa yhteydessä lapsikorotusta koskevan työttömyysturvalain 6 luvun 6 §:n ja 7 luvun 4 §:n 2 momentin kanssa. Momentista poistettaisiin viittaus mainittuun kumottuun lainkohtaan.
11 luku Toimeenpanoa koskevat säännökset
4 §.Työvoimaviranomaisen työvoimapoliittinen lausunto.
Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädetään työllistymistä edistävän palvelun sisältymisestä työnhakijan kanssa laadittuun työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan. Korotusosien poistamisen jälkeen työttömyysetuuden maksaja ei enää tarvitsisi työvoimapoliittisen lausunnon ohessa tietoa palvelun sisältymisestä suunnitelmaan. Momentin 3 kohta kumottaisiin.
13 luku Tietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset
1 §.Oikeus tietojen saamiseen.
Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada työvoimaviranomaiselta tiedot työmarkkinatuen saajan oleskeluluvan perusteesta ja ensimmäisestä kotikuntamerkinnästä. Työvoimaviranomaisen on annettava tiedot Kansaneläkelaitokselle viivytyksettä, jos kyse on 14 luvun 3 a §:n 4 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetusta henkilöstä. Kohta 3 poistettaisiin momentista, koska Kansaneläkelaitoksella ei olisi tarvetta saada työvoimaviranomaiselta säännöksessä mainittuja tietoja, sillä Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada tiedot Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta. Kansaneläkelaitoksen oikeus tietojen saamiseen perustuu voimassa olevaan työttömyysturvalain 13 luvun 1 §:n 1 momenttiin, jonka perusteella Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista tai muuten tämän lain tai Suomea sitovassa sosiaaliturvasopimuksessa tai sosiaaliturvaa koskevassa muussa kansainvälisessä säädöksessä säädettyjen tehtävien toimeenpanemista varten välttämättömät tiedot muun muassa valtion, hyvinvointialueen ja kunnan viranomaiselta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä.
14 luku Erinäisiä säännöksiä
3 §.Ansiopäivärahan ja peruspäivärahan rahoitus.
Pykälän 2 momentti sisältää viittauksen lapsikorotukseen. Koska lapsikorotusta koskeva työttömyysturvalain 6 luvun 6 § on kumottu 1.1.2024 alkaen lailla 1300/2023, viittaus lapsikorotukseen poistettaisiin momentista.
3 b §.Peruspäivärahan saajan kotikunnan rahoitusosuus.
Pykälän 3 momentti sisältää viittauksen lapsikorotukseen. Koska lapsikorotusta koskeva työttömyysturvalain 6 luvun 6 § on kumottu 1.1.2024 alkaen lailla 1300/2023, viittaus lapsikorotukseen poistettaisiin momentista.
7.2
Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta
4 §.Ansiopäivärahojen rahoitus.
Pykälän 5 momentissa säädetään työttömyyskassan rahoitusosuudesta. Momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus kumottavaksi ehdotettuun työttömyysturvalain 6 luvun 2 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään korotusta ansio-osasta.
8 §.Peruspäivärahan rahoitus.
Pykälän 1 momentissa säädetään peruspäivärahan rahoituksesta. Momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus peruspäivärahan korotusosiin.
12
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 19 §:n 2 momentin sekä 22 §:n kannalta. Ehdotettu sääntely on merkityksellistä myös YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksien koskevaan yleissopimuksen (TSS-sopimus, SopS 6/1976), Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan sekä työllisyyden edistämistä ja työttömyysturvaa koskevan Kansainvälinen työjärjestö ILO:n yleissopimuksen (n:o 168) (SopS 64/1991) kannalta.
Perustuslain 19 §:ssä säädetään oikeudesta sosiaaliturvaan. Perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
Perustuslain 19 §:n 2 momentilla on asetettu lainsäätäjälle velvoite taata jokaiselle perustoimeentulon turvaa tarvitsevalle subjektiivinen oikeus lailla säädettävään julkisen vallan järjestämään turvaan. Säännöksen tarkoittama perustoimeentulon turva merkitsee pidemmälle menevää turvan tasoa kuin perustuslain 19 §:n 1 momentin mukainen oikeus välttämättömään toimeentuloon. Perustoimeentuloa turvaava järjestelmä ei siten voi muodostua 1 momentin mukaisesta viimesijaisesta turvasta. Toisaalta perustoimeentulon turvaa ei ole säädetty perustuslain tasoiseksi yksilön subjektiiviseksi oikeudeksi, vaan perustuslaki asettaa velvoitteen taata tällainen turva tavallisen lain tasolla. Turva on yhteydessä säännöksessä lueteltuihin sosiaalisiin riskitilanteisiin ja laissa kulloinkin säädettäviin etuuksien saamisedellytyksiin ja menettelyihin. Perusoikeusuudistuksen esitöiden ja perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettu perustoimeentulon turva on voimassa olevasta sosiaalilainsäädännöstä riippumaton, eikä siten kiinnity suoraan tiettyihin olemassa oleviin etuusjärjestelmiin. Säännös ei siten tarkoita turvata nykyisin tavallisella lailla määritettyjä yksittäisiä etuuksia sellaisenaan. (HE 309/1993 vp; PeVM 25/1994 vp; esim. PeVL 33/2004 vp; PeVL 48/2006 vp, PeVL 16/2023 vp.)
Perustuslain 19 §:n 2 momentilla ei myöskään ole turvattu mitään nimenomaista lailla säädettyä perustoimeentulon turvajärjestelmää sinänsä, vaan ylipäätään yksilön oikeus perustoimeentulon turvaan. Olennaista on, että oikeus perustoimeentuloon on säännöksessä mainituissa sosiaalisissa riskitilanteissa turvattu jonkin sosiaaliturvajärjestelmän kautta. (esim. PeVL 60/2002 vp, PeVL 30/2005 vp.)
Perustuslain 19 §:n 2 momentti edellyttää sosiaaliturvajärjestelmien laatimista siten kattaviksi, ettei niiden ulkopuolelle jää väliinputoajaryhmiä. Perustoimeentulon turvan riittävyyttä arvioitaessa on merkitystä sillä, onko henkilöllä lakisääteiset turvajärjestelmät ja hänen tilanteensa muutoin kokonaisuutena arvioiden toimeentulon edellytykset huolimatta siitä, että hänen normaalit toimeentulomahdollisuutensa ovat säännöksen tarkoittaman seikan johdosta heikentyneet. Säännöksen vaatimuksia eivät vastaa sellaiset lainsäädännölliset muutokset, jotka merkitsevät olennaista puuttumista edellä tarkoitetuin tavoin suojattuun perustoimeentulon turvaan. Sosiaaliturvaa voidaan kuitenkin suunnata ja kehittää yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen mukaisesti. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että myös pitkällä aikavälillä perustoimeentulon turva on taattu. (HE 309/1993 vp; PeVM 25/1994 vp.)
Esityksessä on kyse joissakin tapauksissa työttömyysetuuden saajalle nykyisin myönnettävän etuuden alenemiseen johtavasta sääntelystä. Perusoikeuteen voidaan säätää tavallisella lailla rajoituksia tietyin edellytyksin, mutta rajoitusten on oltava tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määriteltyjä. Ne eivät saisi myöskään ulottua perusoikeuden ydinalueelle. Lisäksi rajoitusperusteiden tulisi olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Ne eivät saisi olla myöskään ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. (PeVM 25/1994 vp.)
Perustuslain 19 §:n 1 momentin subjektiivisen oikeuden perustavasta luonteesta ja perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalle asetetusta perusoikeuksien turvaamisen velvoitteesta on johdettavissa lainsäätäjään kohdistuva velvoite järjestää tukijärjestelmä sellaiseksi, että yksilöillä on riittävät tosiasialliset mahdollisuudet päästä oikeuksiinsa (PeVL 31/1997 vp, s. 3). Perusoikeussäännökset velvoittavat julkista valtaa. Jos perusoikeuksia toteuttavien etuuksiin puututaan, valtiosääntöisen sallittavuuden arvioinnissa voidaan soveltuvin osin tukeutua samankaltaisiin arviointiperusteisiin kuin varsinaisten perusoikeusrajoitusten sallittavuuden arvioinnissa.
Keskeinen kysymys perustuslain 19 §:n arvioinnin osalta on se, ovatko perusturvaa koskeville muutoksille esitetyt perustelut perusoikeusdoktriinin kannalta hyväksyttäviä ja suhteellisuusvaatimuksen mukaisia. Vastaavanlainen velvollisuus muutosten hyväksyttävyyden ja suhteellisuuden arvioinnille on johdettavissa myös TSS-sopimuksen määräyksistä sekä Euroopan sosiaalisen peruskirjan 12 artiklasta, jonka mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet pyrkimykseen asteittain nostaa sosiaaliturvajärjestelmänsä korkeammalle tasolle.
TSS-sopimuksen 9 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden sosiaaliturvaan sosiaalivakuutus mukaan lukin. Edelleen TSS-sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon, sekä oikeuden elinehtojen jatkuvaan parantamiseen. Sopimusvaltiot sitoutuvat TSS-sopimuksen 2 artiklan nojalla täysimääräisesti käytettävissä olevien voimavarojensa mukaan ryhtymään toimenpiteisiin kaikin soveltuvin keinoin ja varsinkin lainsäädäntötoimenpitein yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi asteittain kokonaisuudessaan. Oikeuksien toteuttamisessa kuitenkin huomioidaan 9 artiklan mukaisesti sopimusvaltion käytettävissä olevat voimavarat, jotka voidaan ottaa huomioon painavampina syinä sosiaaliturvaetuuksia heikennettäessä. TSS-sopimuksen täytäntöönpanoa valvova Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea on linjannut, miten sopimuksen velvoitteita ja niihin kohdistuvia muutoksia tulisi tulkita.
Euroopan sosiaalisen peruskirjan 12 artikla velvoittaa jäsenvaltion luomaan sosiaaliturvajärjestelmän, joka turvaa kansalaisten toimeentulon työelämän katkoksiin liittyvien riskien varalta ja 12 artikla kattaa sekä vakuutusperustaiset ja ansiosidonnaiset korvaukset että aiemmasta työhistoriasta riippumattomat, useimmiten verorahoitteiset tasakorvaukset. Sopimuksen 13 artikla taas turvaa oikeuden sosiaaliavustukseen jokaiselle, jolla ei ole riittäviä tuloja tai varoja ja joka ei pysty hankkimaan tällaisia tuloja tai varoja joko omin avuin tai muista lähteistä. Euroopan sosiaalisen peruskirjan III osan G artiklan mukaan peruskirjan takaamiin oikeuksiin ei saa kohdistaa muita peruskirjassa määriteltyjä rajoituksia, lukuun ottamatta sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi tai yleisen edun, kansallisen turvallisuuden, kansan terveyden tai moraalin suojelemiseksi.
Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimet ovat antaneet Suomea koskevia kannanottoja. YK:n TSS-komitea antaa sopimuksen säännösten tulkinnoista yleiskommentteja (general comments). Komitean viimeisimmät Suomea koskevat loppupäätelmät hyväksyttiin 5.3.2021 (E/C.12/FIN/CO/7). Komitea kiinnitti päätelmissään huomiota sosiaaliturvaan (9 artikla) katsoen että vuosien 2015–2019 aikaiset etuuksien leikkaukset ja kansaneläkeindeksin jäädytykset tekivät etuuksista riittämättömiä. Komitea vaati Suomea varmistamaan jatkossa, että sosiaalietuudet pysyvät riittävinä ja että harkittaessa leikkauksia muun muassa julkisen talouden säästötoimien yhteydessä a) leikkaukset ovat väliaikaisia ja koskevat ainoastaan kriisiaikaa; b) leikkaukset ovat välttämättömiä ja oikeasuhteisia, että muiden toimintaperiaatteiden noudattaminen tai toimenpiteistä pidättyminen olisi haitallisempaa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien kannalta; c) leikkaukset eivät vaikuta suhteettomasti muita heikommassa asemassa oleviin ja syrjäytyneisiin ryhmiin; d) leikkauksiin liitetään muita toimia, kuten sosiaalisia tulonsiirtoja, joilla lievennetään kriisiaikoina syntyvää eriarvoisuutta; ja e) leikkauksissa säilytetään etuuden ydinosa, joka mahdollistaa edunsaajille riittävän elintason. Lisäksi komitea kehotti perehtymään yleiskommenttiin nro 19 (2007) oikeudesta sosiaaliturvaan sekä julkisen talouden säästötoimia koskevaan komitean puheenjohtajan kirjeeseen (2012) (E/2013/22–E/C.12/2012/3, annex VI (B)).
Euroopan sosiaalista peruskirjaa valvova sosiaalisten oikeuksien komitea on arvioinut Suomen sosiaaliturvaa ja se antoi viimeksi vuoden 2023 alussa ratkaisun, jonka mukaan Suomen perustoimeentuloturvan ja vähimmäistoimeentuloa turvaavien etuuksien määrät ovat liian matalia kattaakseen tuensaajan perustarpeet uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan edellyttämällä tavalla. Ministerikomitea on puolestaan kesäkuussa 2023 antanut sosiaalisten oikeuksien komitean vuonna 2018 tekemään ratkaisuun liittyvän suosituksen (CM/RecChS(2023)1).
Peruskirjan voimaan saattaneet valtiot ovat sitoutuneet suojaamaan sen artikloissa määriteltyjä sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia. Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä on sekä ansioon sidottuja, että vähimmäismääräisiä etuuksia. Vähimmäismääräisiä sosiaaliturvaetuuksia ovat takuueläke, vähimmäismääräinen sairaus- ja kuntoutuspäiväraha sekä työttömyysturvan peruspäiväraha. Niiden rinnalla ovat sosiaaliavustuksiksi luokiteltavat tarveharkintaiset etuudet eli työmarkkinatuki ja toimeentulotuki. Pääsääntöisesti Suomessa pyritään turvaamaan yksilön asemaa sosiaalisen riskin varalta (kuten työttömyyden, sairauden tai työkyvyttömyyden).
Pohjoismainen käsitys sosiaaliturvasta rahallisen tuen ja palveluiden yhdistelmänä vaikuttaa suomalaisen järjestelmän taustalla. Komitea on tarkastellut myös muiden Pohjoismaiden perusturvan riittävyyttä. Myös niiden osalta ovat nousseet esille Pohjoismaisen järjestelmän erityispiirteet. Näkemys on osaltaan johtanut eriäviin näkemyksiin sosiaalisten oikeuksien komitean kanssa. Suomi arvioi vähimmäisturvan riittävyyttä toisin, koska Suomessa sosiaalietuudet, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja erilaiset terveydenhuollon maksukatot muodostavat kokonaisuuden. Yksittäisen etuuden taso ei Suomen näkemyksen mukaan ole hyvä mittari tuen riittävyydelle, koska Suomessa toimeentulo voi koostua esimerkiksi työmarkkinatuesta, asumistuesta ja toimeentulotuesta. Lisäksi muun muassa julkisilla terveyspalveluilla ja reseptilääkkeillä ovat omat maksukattonsa, jotka rajaavat asiakkaan terveydenhuoltokustannukset kohtuulliselle tasolle.
Perustuslakivaliokunta on todennut, että perustuslain 19 §:n 2 momentin mukainen perustoimeentulon turva merkitsee pidemmälle menevää turvan tasoa kuin pykälän 1 momentin mukainen oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Perustoimeentuloa turvaava järjestelmä ei siten voi muodostua 1 momentin mukaisesta viimesijaisesta turvasta (HE 309/1993 vp, s. 70/I, PeVM 25/1994 vp, s. 10/II, PeVL 48/2006 vp, s. 2, PeVL 25/2013 vp, s. 2/I).
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että sosiaalisten oikeuksien mitoituksessa lainsäätäjälle asetetun toimintavelvoitteen luonteen mukaista on, että kansantalouden ja julkisen talouden tila voidaan ottaa huomioon mitoitettaessa sellaisia etuuksia, jotka julkinen valta välittömästi rahoittaa (esim. PeVL 34/1996 vp, PeVL 6/2015 vp, PeVL 70/2022 vp, PeVL 15/2023 vp, PeVL 16/2023 vp).
Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan valtiontalouden säästötavoitteet taloudellisen laskusuhdanteen aikana voivat muodostaa hyväksyttävän perusteen puuttua jossain määrin myös perustuslaissa turvattujen oikeuksien tasoon (ks. PeVM 25/1994 vp ja esim. PeVL 21/2016 vp ja PeVL 10/2015 vp). Tällöinkään sääntely ei saa kokonaisuutena arvioiden vaarantaa perustuslaissa turvatun perusoikeuden toteutumista (PeVL 10/2015 vp).
Rajoitusten on oltava tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määriteltyjä ja niiden olennaisen sisällön tulee ilmetä laista. Rajoituksille on oltava hyväksyttävä ja painava yhteiskunnallinen tarve. Rajoitusten on oltava myös suhteellisuusvaatimuksen mukaisia. Lainsäädännön tavoitteiden tulee olla oikeassa suhteessa käytettyihin keinoihin, ja rajoitusten tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Perusoikeuden rajoitus on toisin sanoen sallittu ainoastaan, jos tavoitetta ei voi saavuttaa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Hyväksyttävyyden arvioinnissa on otettava huomioon myös Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ja merkitystä on Suomea sitovien perus- ja ihmisoikeussopimuksien vastaavilla, ihmisoikeutta koskevilla säännöksillä.
Kansainvälisen työjärjestön (ILO) työllisyyden edistämistä ja työttömyysturvaa koskevan yleissopimuksen nro 168 artikla 12 kohdan 1 mukaan, mikäli yleissopimuksessa ei toisin määrätä, kukin jäsenvaltio voi määritellä työttömyysturvan järjestämisen osalta tavan tai tavat, joilla se haluaa panna täytäntöön yleissopimuksen määräykset järjestelmällä, joka joko perustuu maksuihin tai on niihin perustumaton tai tällaisten järjestelmien yhdistelmällä. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan, mikäli jäsenvaltion lainsäädäntö kuitenkin takaa työttömyysturvan kaikille niille asukkaille, joiden varat eivät työttömyyden aikana ylitä määrättyä rajaa, myönnettävä työttömyysturva voidaan rajoittaa edunsaajan tai hänen perheensä varat huomioon ottaen 16 artiklan määräysten mukaisesti.
Edellä mainitun ILO:n yleissopimuksen artiklan 15 kohdan 1 alakohdan b koskee tilannetta, jolloin henkilö on kokonaan työtön ja hänen ansiotulonsa ovat väliaikaisesta työn loppumisesta johtuen keskeytyneet ilman, että työsuhde on katkennut. Silloin kun tämä tilanne kuuluu työttömyysturvan piiriin, etuudet tulee sopimuksen mukaan suorittaa määräajoin toistuvien maksujen muodossa, jotka lasketaan seuraavasti: silloin kun tällaiset etuudet eivät perustu maksuihin tai aikaisempiin ansiotuloihin, ne tulee määritellä vähintään 50 prosentin tasolle lakisääteisestä vähimmäispalkasta tai tavallisen työläisen palkasta tai tasolle, joka turvaa peruselinkustannusten kattamiseen tarvittavan vähimmäismäärän, sen mukaan mikä näistä on korkein. Yleissopimuksen 16 artiklan mukaan, huolimatta 15 artiklan määräyksistä 19 artiklan 2 a) kohdassa määriteltyä perusmaksukautta pitempään maksettava etuus, kuten myös jäsenvaltion 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti maksamat etuudet, voidaan määritellä ottaen ensin huomioon muut edunsaajan ja hänen perheensä käytettävissä olevat tietyn rajan ylittävät varat määrätyn asteikon mukaan. Joka tapauksessa näiden etuuksien tulee yhdessä muiden sellaisten etuuksien kanssa, joihin he saattavat olla oikeutettuja, turvata heille kansallisten normien mukaiset terveelliset ja kohtuulliset elinolosuhteet.
Korotusosat
Esityksessä ehdotetaan, ettei työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksettaisi enää ollenkaan työttömyysetuutta korotettuna. Palveluiden ajalta maksettaisiin samansuuruista etuutta, johon työnhakijalla olisi oikeus työttömänä ollessaankin. Ehdotettu muutos ei toisin sanoen heikentäisi työttömyysetuuden saajan tulojen kokonaismäärää vähäisemmäksi kuin työttömyysaikainen perusturva kokonaan työttömänä.
Perustuslakivaliokunta on perusoikeusuudistuksen jälkeen katsonut, että työttömyysetuuksista työttömyyspäivärahan peruspäiväraha ja sitä suuruudeltaan vastaava ansiopäivärahan perusosa sekä työmarkkinatuki ovat perustuslain 19 §:n 2 momenttiin liittyviä sosiaaliturvan etuusjärjestelmiä (PeVL 25/2013 vp). Aktiiviajan korotusosien poistaminen ei heikennä työttömyyden aikaista perustoimeentuloa eivätkä esitetyt ehdotukset eivät ole siten ongelmallisia perustuslain 19 §:n 2 momentin tai 22 §:n kannalta.
Liikkuvuusavustuksella korvataan niitä kustannuksia, jotka syntyvät henkilön ottaessa vastaan työpaikan tai työllistymisen edellytyksenä olevan koulutuspaikan pitkän matkan päästä. Liikkuvuusavustuksella voidaan korvata myös muuttokustannuksia. Liikkuvuusavustus ei ole perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettu perustoimeentuloa turvaava etuus.
Osittainen työmarkkinatuki
Osittaisen työmarkkinatuen määrää esitetään muutettavaksi siten, että osittaisen työmarkkinatuen vähimmäismäärä olisi nykyisen 50 prosentin sijasta 35 prosenttia tuen hakijalle muutoin maksettavasta työmarkkinatuesta.
Hallituksen esityksessä HE 235/1993 eduskunnalle työmarkkinatukea koskevaksi lainsäädännöksi sekä laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta ehdotettiin, että vanhempiensa luona asuville ensimmäistä kertaa työmarkkinoille tuleville maksettaisiin osittainen työmarkkinatuki, jonka suuruus olisi ehdotuksen mukaan 60 prosenttia tuen normaalista määrästä. Hallituksen esityksen HE 235/1993 perusteluiden mukaan työmarkkinatuen osittaminen näissä tapauksissa on perusteltua, koska työmarkkinatuki on lähtökohtaisesti vähimmäistoimeentulon turvaava etuus. Tällöin tuen tarpeeseen vaikuttavat erityisesti todelliset elinkustannukset. Nämä kustannukset ovat vanhempiensa luona asuvalla henkilöllä säännönmukaisesti pienemmät kuin omassa taloudessaan asuvalla henkilöllä, todetaan hallituksen esityksessä HE 235/1993. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan PeVL 32/1993 vp, että kun otetaan huomioon vanhempien luona asumisen tavanomainen vaikutus asianomaisen todellisiin elinkustannuksiin, ei 26 §:n suuruista leikkausta työmarkkinatukeen voida valiokunnan mielestä pitää toimeentulon perusturvaa heikentävänä, ja lisäksi että kyseinen lainkohta ei niin ollen vaikuta 2. lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Työttömyysturvalain kokonaisuudistuksen yhteydessä (HE 115/2002 vp) ehdotettiin työmarkkinatuen maksamista voimassa olevan lain tapaan osittaisena vanhempiensa taloudessa asuvalle henkilölle, joka ei ole täyttänyt työssäoloehtoa. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan PeVL 46/2002 vp, että ehdotus on perusoikeuksien yksilöllisen luonteen näkökulmasta kovin kaavamainen, koska sääntelyssä ei oteta huomioon, saako asianomainen taloudellista tukea vanhemmiltaan. On mahdollista, että vanhemmatkin ovat työmarkkinatuen saajia.
Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan PeVL 46/2002 vp, että osittaista työmarkkinatukea tarkoittava ehdotus on merkityksellinen myös Kansainvälisen työjärjestön (ILO) työllisyyden edistämistä ja työttömyysturvaa koskevan yleissopimuksen nro 168 kannalta. Sopimuksen mukaisesti etuuksien tulee vastata, silloin kun ne eivät perustu suoritettuihin maksuihin tai aikaisempiin työtuloihin, vähintään 50 prosentin tasoa – korkeimman perusteen mukaan – lakisääteisestä vähimmäispalkasta tai tavallisen työläisen palkasta taikka tasoa, joka turvaa peruselinkustannusten kattamiseen tarvittavan vähimmäismäärän.
Perustuslakivaliokunta totesi myös lausunnossaan PeVL 46/2002 vp, että yleissopimuksessa tarkoitetut arviointikriteerit eivät ole selkeät. Jos kuitenkin peruspäivärahan ja työmarkkinatuen arvioidaan yltävän kattamaan peruselinkustannukset, on 60-prosenttinen työmarkkinatuki selvästikin alle ILO-sopimuksen mukaisen tason. Ehdotettu osittainen työmarkkinatuki oli valiokunnan käsityksen mukaan myös alhaisempi kuin perustuslain 19 §:n 2 momentin tarkoittama, laissa säädettävä perustoimeentulon turvan taso. Lakiehdotusta oli tältä osin muutettava niin, että työmarkkinatuen määrän alentaminen suhteutetaan kyseisen työnhakijan todelliseen taloudelliseen tilanteeseen vanhempiin nähden, joiden taloudessa hän elää. Tämä katsottiin edellytykseksi lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään StVM 43/2002 vp toteutti perustuslakivaliokunnan lausunnossaan PeVL 46/2002 vp asettaman edellytyksen. Perustuslakivaliokunta oli edellyttänyt lakiehdotusta muutettavaksi niin, että työmarkkinatuen määrän alentaminen suhteutetaan kyseisen työnhakijan todelliseen taloudelliseen tilanteeseen vanhempiin nähden, joiden taloudessa hän elää. Kannanotto edellytti osittaisen työmarkkinatuen muuttamista tarveharkintaiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdotti edellytetyn muutoksen tekemistä. Valiokunta huomautti, että toteutettava perustuslakivaliokunnan edellyttämän tarveharkinnan lisääminen lähentää työmarkkinatukea toimeentulotukeen. Samalla valiokunta alensi osittaisen työmarkkinatuen määrän 50 prosenttiin muutoin lasketusta määrästä.
Hallituksen esityksessä HE 115/2012 vp eduskunnalle laeiksi työttömyysturvalain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta, toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n muuttamisesta sekä asumistukilain 15 §:n väliaikaisesta muuttamisesta ehdotettiin, että työmarkkinatuen saajan puolison tulojen perusteella suoritettavasta tarveharkinnasta luovutaan. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan PeVL 20/2012 vp, että tämä vastaa perustuslakivaliokunnan työttömyysturvalain säätämisen yhteydessä esittämää näkemystä siitä, että perustuslain kanssa parhaiten sopusoinnussa on sellainen järjestely, jossa tarveharkinta kohdistuu vain työttömän omiin tuloihin (PeVL 46/2002 vp, s. 5/I).
Osittaista työmarkkinatukea maksetaan henkilölle, joka asuu vanhempiensa taloudessa. Osittaiseen työmarkkinatukeen esitetty määrän muutos alentaisi täysimääräistä työmarkkinatukea alemman tuen tasoa entisestään, mikä heikentäisi vanhempiensa taloudessa asuvan työttömän henkilön työttömyysajan perusturvan määrää. Tuen määrä olisi edelleen suhteutettu tuen hakijan todelliseen taloudelliseen tilanteeseen vanhempiin nähden, joiden taloudessa hän elää. Jatkossakin työmarkkinatuki maksettaisiin täysimääräisenä, jos hakija kykenee luotettavasti osoittamaan, etteivät vanhemmat tosiasiallisesti häntä taloudellisesti tue, jos vanhempien tulot ylittävät säädetyn tulorajan. Osittaisen työmarkkinatuen määrän alentamisen ehdotetulla tavalla ei arvioida johtavan siihen, että tuen saajat ohjautuisivat muutoksen johdosta säännönmukaisesti viimesijaiseksi turvaksi tarkoitetun toimeentulotuen saajiksi. Toimeentulotuen määrä on toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus, ja osittaista työmarkkinatukea saavien viimesijaisen turvan tarve työttömyyden aikana voi vaihdella huomattavastikin.
Edellä esitetyillä perusteilla arvioidaan, että ehdotettu osittaisen työmarkkinatuen vähimmäismäärä edelleen täyttää sekä perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalle asetetun velvoitteen turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, joita perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitetaan, että Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet.
Yhteenveto
Esityksen tavoitteena on osaltaan vahvistaa julkista taloutta.
Laskusuhdanteen ohella myös valtiontalouden säästötavoitetta voidaan pitää hyväksyttävänä perusteena puuttua jossain määrin toimeentuloetuuksien tasoon tilanteessa, jossa julkisen talouden menojen ja tulojen välillä vallitsee pitkäaikainen rakenteellinen epätasapaino. Valtiovarainministeriön mukaan Suomen julkisen talouden velkaa kerryttävä alijäämä on mittava, ja näin julkisen talouden velkasuhteen vakauttaminen edellyttää nopeita ja merkittäviä toimenpiteitä seuraavien vuosien aikana. Kansainvälisessä vertailussa korkean verorasituksen ja talouskasvun edellytysten turvaamisen vuoksi tasapainotusta ei voida valtiovarainministeriön mukaan kokonaan toteuttaa verotusta kiristämällä. Hallituksen tavoite julkisen talouden tasapainottamiseksi edellyttääkin myös suoria säästötoimia. Julkisen talouden kestävyydellä hallitus tavoittelee sitä, että julkinen valta voi jatkossa vastata paremmin velvoitteistaan.
Perustuslakivaliokunnan aiemman käytännön valossa mitään ehdottomia valtiosääntöoikeudellisia esteitä ei sinänsä liity siihen, että perustuslain 19 §:n 2 momentin alaan kuuluvia toimeentulotukietuuksia heikennetään (mm. PeVM 25/1994 vp.). Perustuslakivaliokunta on myös katsonut, että julkisen vallan välittömästi rahoittamien perustoimeentuloturvaetuuksien osalta etuuksien tasoa mitoitettaessa voidaan ottaa huomioon kulloinenkin kansantalouden ja julkisen talouden tila (PeVL 34/1996 vp., PeVL 21/2016 vp). Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei perusoikeuksilla tavoitella tiettyjen etuuksien tason turvaamista. Lisäksi se on lausunut, että sosiaaliturva on sidoksissa yhteiskunnan taloudellisiin voimavaroihin ja siten etuuksien mitoittamisessa on perusteltua huomioida julkisen talouden ja kansantalouden tila. Näin perusoikeuden tason arvioinnissa huomio kiinnittyy tuen saajan ohella yhteiskunnallisiin resursseihin.
Perustuslakivaliokunnan aiemmasta osittaista työmarkkinatukea koskevasta lausuntokäytännöstä ei kuitenkaan välttämättä ole johdettavissa sellaista kannanottoa osittaisen työmarkkinatuen tasosta, että esityksen voitaisiin todeta tältä osin vastaavan perustuslakivaliokunnan aiempia kannanottoja kansainvälisten valvontaelinten suositukset ja ratkaisutkin huomioon ottaen.
Lait voidaan hallituksen käsityksen mukaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että esityksestä pyydetään perustuslakivaliokunnan lausunto.