2.1  Ansiotulojen veroperusteet

2.2  Kotitalousvähennys

Kotitalousvähennys on verotuki, jonka keskeisin tavoite on ollut työllisyyden parantaminen yhteiskunnan myöntämän tuen avulla. Tarkoitus on kannustaa kotitalouksia teettämään ulkopuolisella sellaisia töitä, jotka ne ovat aikaisemmin tehneet itse. Lisäksi tarkoituksena on vähentää pimeän työvoiman käyttöä. 

Verovelvollinen saa vähentää tuloverolain 127 a §:n perusteella kotitalousvähennyksenä verosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä maksamistaan määristä. Kotitalousvähennys myönnetään myös työstä, joka on tehty verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajanasunnossa. Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö. Vähennys on enintään 2 250 euroa vuodessa ja se myönnetään vain siltä osin kuin 127 b §:ssä tarkoitettu vähennettävä osa kustannuksista ylittää 100 euroa. 

Verovelvollinen saa vähentää työnantajan sairausvakuutusmaksun, pakollisen työeläkemaksun, tapaturmavakuutusmaksun, työttömyysvakuutusmaksun ja ryhmähenkivakuutusmaksun sekä lisäksi 15 prosenttia maksamastaan palkasta. Kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä ennakkoperintälain (1118/1996) 25 §:ssä tarkoitetulle ennakkoperintärekisteriin merkitylle tuloveronalaista toimintaa harjoittavalle maksetusta työkorvauksesta verovelvollinen saa vähentää 40 prosenttia. 

Kotitalousvähennys on verosta tehtävä vähennys ja se vähennetään ensisijaisesti valtion tuloverosta. Vähennys tehdään ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettavista veroista verojen määrien suhteessa. Ansiotuloista menevästä verosta vähennys tehdään muiden vähennysten jälkeen ennen alijäämähyvitystä. Siltä osin kuin vähennys ylittää valtion tuloveron määrän, se tehdään kunnallisverosta, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa. 

Vuonna 2019 kotitalousvähennys myönnettiin noin 459 000 verovelvolliselle ja vähennysten yhteismäärä oli noin 476 miljoonaa euroa. 

2.3  Autoetu

Työnantajalta saatu luontoisetu on veronalaista palkkaa, ja se arvostetaan käypään arvoon. Tuloverolain mukaan Verohallinto määrää vuosittain luontoisetujen käypien arvojen laskentaperusteet. Tämän nojalla Verohallinto antaa vuosittain päätöksen luontoisetujen laskentaperusteista. Yksi luontoiseduista on autoetu. Autoetua on työnantajan henkilö- tai pakettiauton käyttö palkansaajan tai hänen perheensä yksityisajoihin. Autoetu voi olla joko vapaa autoetu tai käyttöetu. Jos työnantaja suorittaa autosta johtuvat kustannukset, kyseessä on vapaa autoetu. Käyttöetu taas on kyseessä, jos palkansaaja suorittaa itse ainakin auton käyttövoimakulut. Autoedun määrä perustuu vakiintuneesti Verohallinnon luontoisetupäätöksellä vahvistettuun arvoon. Palkansaajan auton kustannuksista työnantajalle suorittama korvaus vähennetään vapaan autoedun tai auton käyttöedun raha-arvosta. 

Autoedun verotusarvo muodostuu Verohallinnon vahvistamalla tavalla kaavamaisesti auton perusarvosta sekä käyttökustannuksista. Perusarvolla tarkoitetaan auton uushankintahinnasta laskettua prosenttiosuutta. Uushankintahinta on automallin yleinen suositushinta vähennettynä 3 400 eurolla. 

Autoedun arvo vahvistetaan auton rekisteriotteeseen merkityn käyttöönottovuoden perusteella eri ikäryhmissä seuraavasti: 

Kilometrikohtaisen arvon käyttäminen edellyttää ajopäiväkirjaa tai muuta luotettavaa selvitystä ajetuista kilometrimääristä. Verotusta toimitettaessa autoedun arvoa voidaan korottaa, jos on ilmeistä, että autolla vuoden aikana ajettujen yksityisajojen määrä ylittää 18 000 kilometriä. Yksityisajoihin luetaan myös auton käyttäminen asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin. Jos luontoisetuautolla ajettujen työajojen määrä on kalenterivuoden aikana yli 30 000 kilometriä tai palkansaaja joutuu vaihtamaan työsuhdeautoa usein, edun perusarvosta vähennetään 20 prosenttia. 

Vapaassa autoedussa perusarvoon lisättävästä käyttökustannusten osuudesta vähennetään 0,08 euroa kilometriltä tai 120 euroa kuukaudessa, jos auton ainoa mahdollinen käyttövoima on sähkö. Tämä tarkoittaa sitä, että täyssähköautojen alhaisemmat käyttökustannukset huomioidaan autoedun käyvän arvon laskennassa.  

Lisäksi autoon hankitut lisävarusteet vaikuttavat autoedun arvoon. Lisävarusteet tavanomaisia talvirenkaita lukuun ottamatta otetaan huomioon autoedun arvoa määrättäessä. Lisävarusteiden arvo lisätään auton uushankintahintaan siltä osin kuin niiden yhteisarvo ylittää 850 euroa. Jos työnantajan lisävarusteista saama alennus ylittää tavanomaisen käteisalennuksen, lisävarusteiden arvona käytetään niiden yleistä suositushintaa. 

Vuosina 2021–2025 ajonaikana nollapäästöisten autojen autoedun verotusarvoa alennetaan 170 eurolla kuukaudessa. Kyse on määräaikaisesta verotuesta, jonka tavoitteena on lisätä ajonaikana nollapäästöiseksi katsottavien autojen osuutta työsuhdeautokannassa. 

Vuonna 2019 autoedun saajia oli yhteensä noin 75 200 ja edun myöntäneitä työnantajia oli noin 24 500. Vapaa autoetu on vaihtoehdoista yleisempi, sillä vuonna 2019 vapaan autoedun saajia oli noin 56 300, kun taas käyttöedun saajia oli noin 20 700. Vuodessa saadun vapaan autoedun keskiarvo oli noin 9 000 euroa. Vapaan autoedun myöntäneiden työnantajien lukumäärä on kasvanut vähäisesti vuosien 2015 ja 2019 välillä, mutta edunsaajien lukumäärä on pysynyt lähes samana samoin kuin edun keskiarvo. Vuodessa saadun käyttöedun keskiarvo oli noin 5 600 euroa vuodessa. Myös käyttöedun myöntäneiden työnantajien lukumäärä on kasvanut vähäisesti vuosien 2015 ja 2019 välillä, mutta edunsaajien lukumäärä on toisaalta vähentynyt. Käyttöedun keskiarvo on pysynyt lähes samana. 

Vuonna 2019 työsuhdeautoista ikäryhmän A, eli alle kolme vuotta vanhojen autojen, osuus oli 65 prosenttia, ikäryhmän B, eli vähintään kolme mutta alle viisi vuotta vanhojen autojen, osuus oli 27 prosenttia ja ikäryhmän C, eli vähintään viisi vuotta vanhojen autojen, osuus oli 8 prosenttia. 

Käyttöetuautojen keskihinnan arvioidaan olevan noin 29 000 euroa ja vapaan autoedun autojen noin 39 000 euroa. Vapaan autoedun piirissä olevat autot ovat hieman kaikkien Suomessa myytyjen autojen keskihintaa kalliimpia ja käyttöetuautot edullisempia. Työsuhdeautojen osuuden uusien henkilöautojen ensirekisteröinneistä arvioidaan olevan noin 20 prosenttia. Jos verrataan vuonna 2019 käyttöönotettuja työsuhdeautoja kaikkiin vuonna 2019 ensirekisteröityihin henkilöautoihin, työsuhdeautot olivat yleisemmin dieselkäyttöisiä. Lisäksi ladattavien hybridien osuus oli keskimääräistä suurempi. Suomen liikennekäytössä olevasta henkilöautokannasta vähän alle kolme prosenttia on työsuhdeautoja. 

2.4  Yhteisetuuden hankintaan kohdistuvan velan korko

Yhteisetuus on tuloverotuksessa käytetty nimitys tietyille itsenäisille yhteenliittymille, jotka hallinnoivat yhteisiä alueita tai muita kiinteistön käyttöön liittyviä oikeuksia. Yhteisetuuksia ovat tuloverolain 5 §:n mukaan yhteismetsä, tiekunta, kalastuskunta, jakokunta ja muu näihin verrattava yhteenliittymä. Tuloverolain 5 §:n tarkoittamana muuna yhteenliittymänä voidaan pitää esimerkiksi yhteisaluelain mukaista osakaskuntaa ja vesilaissa tarkoitettua ojitusyhteisöä. 

Tuloverolain 18 §:n 1 momentin mukaan yhteisetuutta verotetaan erillisenä verovelvollisena. Pykälän 2 momentin mukaan yhteisetuuden osakkaan veronalaisena tulona ei pidetä hänen saamaansa osuutta yhteisetuuden tulosta. Yhteisetuuden jakama ylijäämä on siten osakkaalle verovapaata tuloa. Yhteisetuuden tappioita ei myöskään jaeta osakkaille, vaan ne vähennetään yhteisetuuden tulosta. Yhteisetuuden tuloveroprosentti on tuloverolain 124 §:n 2 momentin mukaan 26,5 prosenttia. 

Koska yhteisetuuden saamat tulot ovat sille veronalaista tuloa, yhteisetuudella on myös oikeus vähentää tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot. Tuloverolain 31 §:n 4 momentin yleisäännöksen mukaan verovapaan tulon hankkimisesta johtuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia, joten yhteisetuuden osakkaalla ei ole oikeutta vähentää tulonhankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita menoja. 

Korkomenojen vähennyskelpoisuudesta säädetään tuloverolain 58 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan tulonhankkimisvelkansa korko, jos velka kohdistuu veronalaisen tulon hankintaan. Koska yhteisetuuden jakama ylijäämä on osakkaalle verovapaata tuloa, yhteisetuuden hankintaan kohdistuvan velan korko ei tällä hetkellä ole osakkaalle vähennyskelpoista korkomenoa. 

2.5  Metsävähennys

Tuloverolain 55 §:n mukaan luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä ja näiden muodostamalla verotusyhtymällä sekä yhteisetuudella on oikeus tehdä metsävähennys maatilana pidettävältä kiinteistöltä saamastaan metsätalouden pääomatulosta ennen tuloverolain 56 §:ssä tarkoitettujen vähennysten tekemistä. 

Metsävähennyksen määrä on enintään 60 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä verovuonna saaman veronalaisen metsätalouden pääomatulon määrästä. Verovelvollisen verovuonna ja aikaisempina verovuosina tekemien metsävähennysten yhteismäärä vähennettynä määrällä, joka tuloverolain 46 §:n 8 momentin nojalla on lisätty metsän veronalaiseen luovutusvoittoon, ei saa ylittää 60 prosenttia verovelvollisen verovuoden lopussa omistamien metsävähennykseen oikeuttavien metsien yhteenlaskettujen hankintamenojen määrästä. 

Metsän hankintamenona pidetään metsän osuutta kiinteistön hankintamenosta. Jos kiinteistön omistusoikeus siirtyy edelleen vastikkeettomalla saannolla, verovelvollisella on sama oikeus metsävähennyksen tekemiseen kuin edellisellä omistajalla olisi ollut. Jos vastikkeettomalla saannolla siirtyy osa luovuttajan omistamista kiinteistöistä, siirtyvän metsävähennysoikeuden määrä vastaa saannon kohteena olevan metsän hankintamenon suhteellista osuutta luovuttajan metsävähennyksen perusteena olevien hankintamenojen kokonaismäärästä. 

Metsävähennys tehdään verovelvollisen vaatimuksesta, ja hänen tulee sitä vaatiessaan esittää selvitys sen edellytyksistä. Verovuonna tehtävän metsävähennyksen on oltava vähintään 1 500 euroa. 

Yhteismetsä on yhteismetsälain (109/2003) mukaan kiinteistöille yhteisesti kuuluva alue, joka on tarkoitettu käytettäväksi kestävän metsätalouden harjoittamiseen osakkaidensa hyväksi. Yhteismetsän osakkaita ovat niiden kiinteistöjen omistajat, joiden kiinteistöihin kuuluu yhteismetsäosuus. Yhteismetsän osakkaaksi voi tulla myös hankkimalla yhteismetsäosuuden. Osakkaat muodostavat yhteismetsän osakaskunnan. 

Metsävähennys on tarkoitettu lähinnä luonnollisten henkilöiden verotuksessa tehtäväksi vähennykseksi. Esimerkiksi osakeyhtiöt, osuuskunnat, avoimet yhtiöt tai kommandiittiyhtiöt eivät voi tehdä metsävähennystä. Yhteismetsällä, jota tuloverolain 5 §:n nojalla pidetään yhteisetuutena, on oikeus metsävähennykseen riippumatta siitä, ovatko sen osakkaat luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. Siten esimerkiksi yhteismetsällä, jonka kaikki yhteismetsäosuudet omistaa yksi tuloverolain 20 a §:ssä tarkoitettu sijoitusrahasto, on oikeus metsävähennykseen. 

Yhteismetsän tarkoituksena on ehkäistä metsien haitallista pirstoutumista, ja edistää kestävän metsätalouden harjoittamista yhteismetsän alueella. Tyypillisesti tällainen pirstoutuminen tapahtuu esimerkiksi perinnönjakojen kautta, kun perittävien metsälöitä jaetaan perillisten kesken. Tätä taustaa vasten yhteismetsän muodostamisella vain yhtä hyvin suurta metsänomistajaa varten tavoitellaan ilmeisesti lähinnä metsävähennysoikeuteen liittyvää veroetua metsänhoidollisen tehokkuuden sijaan. 

2.6  Ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetun lain muutos

Vuoden 1996 alusta voimassa olleen ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetun lain (1551/1995), jäljempänä avainhenkilölaki, mukaan ulkomailta tulevat henkilöt, joilla on erityisasiantuntemusta taikka jotka toimivat opettajina suomalaisessa ylemmässä oppilaitoksessa, esimerkiksi yliopistossa, tai harjoittavat tieteellistä tutkimusta yleiseksi eduksi, voivat Suomesta saadun palkkatulonsa verotuksessa tietyin edellytyksin valita tavallisen tuloverotuksen asemesta palkkatulon lähdeverotuksen enintään 48 kuukauden ajaksi. Lähdeveron piiriin tulevat avainhenkilöt maksavat lähdeveroa kunnallisveron, valtion ansiotuloveron sekä vakuutetun sairausvakuutusmaksun sijasta.  

Laki säädettiin aluksi määräaikaiseksi. Vuoden 2020 alusta laki säädettiin lailla 1558/2019 vakinaiseksi. Samalla lailla avainhenkilölain 3 §:ssä säädettyä palkkatulosta perittävän lähdeveron määrää alennettiin 35 prosentista 32 prosenttiin. 

Lain 7 §:ssä säädetään lain soveltamisesta Ahvenanmaan maakunnassa. Lainkohdan mukaan, jos ulkomailta tulevan palkansaajan palkkatulosta on suoritettava kunnallisveroa Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle, palkkatulon lähdeveron suuruus on 17,5 prosenttia. Jos tämän pykälän soveltamisen edellytykset ovat olemassa, on tästä tehtävä merkintä palkansaajan verokorttiin. 

Vuonna 2020 keskimääräinen kunnallisveroprosentti Ahvenanmaan maakunnassa oli 17,44 prosenttia. Lain tarkoittaman avainhenkilön veroprosentiksi muodostuisi siten keskimääräinen kunnallisveroprosentti sekä Ahvenanmaan maakunnalle kunnallisverovelvollisen avainhenkilön palkkatulosta pidätettävän lähdeveron yhteismäärä yhteensä 34,94 prosenttia. Muut avainhenkilöt kuin ne, joiden on maksettava kunnallisveroa Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle, maksavat palkastaan 32 prosentin suuruisen lähdeveron. Määrä on 2,94 prosenttiyksikköä pienempi kuin Ahvenanmaan kunnalle kunnallisveroa suorittavien avainhenkilöiden saamaan palkkatuloon keskimääräisesti sovellettava veroprosentti. 

2.7  Velvoitteidenhoitoselvitykset julkisista hankinnoista

Harmaan talouden selvitysyksiköstä (jäljempänä selvitysyksikkö) ja sen tehtävistä säädetään laissa Harmaan talouden selvitysyksiköstä (1207/2010), joka tuli voimaan 1.1.2011. Lain 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan selvitysyksikön tehtävänä on laatia viranomaiselle velvoitteidenhoitoselvityksiä organisaatioista ja organisaatiohenkilöistä. Selvitysyksikkö laatii 5 §:n perusteella tehtävänsä toteuttamiseksi pyynnöstä velvoitteidenhoitoselvityksiä 6 §:ssä säädettyihin käyttötarkoituksiin. Velvoitteidenhoitoselvityksen tiedot kuvaavat organisaation tai organisaatiohenkilön toimintaa, taloutta sekä veroihin ja lakisääteisiin eläke-, tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksuihin ja Tullin kantamiin maksuihin liittyvien velvoitteiden hoitamista sekä lisäksi myös kytkentöjä muihin organisaatioihin tai organisaatiohenkilöihin. Tiedot velvoitteidenhoitoselvityksille saadaan rajapintojen kautta suoraan tietoja luovuttavien viranomaisten tietojärjestelmistä. Velvoitteidenhoitoselvityksen tilaaminen tapahtuu automatisoidusti rajapinnan, Yritys- ja yhteisötietojärjestelmään luodun liittymän tai yksilöllisissä tarpeissa turvasähköpostin avulla. 

Velvoitteidenhoitoselvitysten avulla toteutetaan viranomaisten välistä, laissa määriteltyihin tiedonvaihtosäännöksiin perustuvaa tietojenvaihtoa. Selvitysyksikön tehtävänä on hankkia, koota ja välittää viranomaisen tiedonsaantioikeuksien mukaiset tiedot niitä pyytäneelle viranomaiselle. Selvitysyksikön oikeudesta saada tietoja velvoitteidenhoitoselvitystä varten säädetään Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 7 §:ssä. Lainkohdan 1 momentin mukaan selvitysyksiköllä on oikeus saada salassapitovelvollisuuden estämättä viranomaiselta ne velvoitteidenhoitoselvityksen laatimiseksi välttämättömät tiedot, jotka velvoitteidenhoitoselvitystä pyytävä viranomainen on oikeutettu saamaan selvityspyynnössä kuvattua käyttötarkoitusta varten. Velvoitteidenhoitoselvityksen avulla saatavilla olevat tiedot määräytyvät siis kunkin tietoja pyytäneen viranomaisen omien tiedonsaantioikeuksien mukaan. Mahdollisuus pyytää velvoitteidenhoitoselvitystä ei luo viranomaiselle tiedonsaantioikeutta, vaan kyse on pelkästään viranomaisen erikseen säädetyn tiedonsaantioikeuden teknisestä toteuttamistavasta. 

Selvitysyksikkö on 1.1.2017 alkaen laatinut velvoitteidenhoitoselvityksiä julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) eli hankintalain 5 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitetuille hankintayksiköille Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 20 kohdan perusteella. Sen mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan hankintalain sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1398/2016) mukaisissa hankintamenettelyissä hankintayksiköiden mahdollisuutta tarkistaa tarjoajien julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 81 §:n 1 momentissa tarkoitettujen harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden olemassaolo. 

Hankintayksiköt ovat pyytäneet velvoitteidenhoitoselvityksiä vuonna 2020 yhteensä noin 25 000 kappaletta. Pyyntömäärät ovat kasvaneet sillä vuonna 2019 hankintayksiköt pyysivät yhteensä noin 14 000 velvoitteidenhoitoselvitystä. 

Hankintalakia muutettiin 1.7.2021 voimaantulleella uudistuksella (HE 244/2020). Hankintalain 5 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitetuille hankintayksiköille 171 §:ssä säädettyä tiedonsaantioikeutta laajennettiin tarjoajien alihankkijoihin ja kansalliset kynnysarvot alittaviin niin sanottuihin pienhankintoihin. Hankintalain 171 §:n mukaan hankintayksiköllä on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta välttämättömät tiedot yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ssä tarkoitetuista yrityksistä ja yhteisöistä hankintalain 81 §:n 1 momentissa tarkoitettujen harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden olemassaolon selvittämiseksi. Tiedot voidaan antaa teknisen käyttöyhteyden välityksellä ja ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Tieto on oikeus saada myös tarjoajan alihankkijasta 78 §:n mukaisten alihankkijan poissulkemista koskevien perusteiden tarkistamiseksi. Pykälän 2 momentissa todetaan, että mitä momentissa 1 säädetään, voidaan soveltaa myös kansalliset kynnysarvot alittavissa hankinnoissa. 

Hankintalakiin tehdyn muutoksen tavoitteena oli, että hankintayksiköt voisivat käyttää hankintalain 171 §:ssä tarkoitetussa tiedonhankinnassaan myös velvoitteidenhoitoselvityksiä. Hallituksen esityksessä (HE 244/2020) todetaan, että esityksen keskeinen hankintayksikön tiedonsaantia koskeva muutos liittyy harmaan talouden selvitysyksikön toimittaman velvoitteidenhoitoselvityksen käyttömahdollisuuden laajentamiseen tarjoajan alihankkijoihin sekä kansallisen kynnysarvon alittaviin hankintoihin. Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 20 kohta jäi kuitenkin epähuomiossa muuttamatta hankintalain muutoksen yhteydessä. Pykälän sanamuodon takia velvoitteidenhoitoselvityksiä ei voida laatia tukemaan tarjoajan alihankkijoihin sekä kansallisen kynnysarvon alittaviin hankintoihin liittyvien harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden olemassaolon tarkistamista. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

4.2.4  Tulonjakovaikutukset

Tuloverotuksen veroperusteisiin ehdotetuilla muutoksilla on vaikutusta henkilöiden väliseen tulonjakoon. Tuloerojen muutosta mitataan Gini-kertoimen avulla. Gini-kerroin on kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen jakautumista kuvaava indikaattori, joka voi saada arvot 0:n ja 100:n välillä. Mitä korkeampi indikaattorin arvo on, sitä suuremmat tuloerot ovat. Suomessa tuloerot ovat esimerkiksi muihin OECD-maihin verrattuna pienet, mutta tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvun alun tasosta merkittävästi. Tuorein tuloerojen tarkastelu, jonka tilastokeskus on tehnyt tulonjaon kokonaistilaston tiedoista, on vuodelta 2019. Tuloeroja kuvaavan Gini-kertoimen arvo oli 27,9, mikä on 0,2 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aiemmin. 

Valtiovarainministeriön vero-osasto on tehnyt eritellyn staattisen laskelman tässä esityksessä ehdotettujen veroperustemuutosten vaikutuksista tuloeroihin. 

Tarkasteluun sisältyivät progressiivisen tuloveroasteikon muutokset, perusvähennyksen korottaminen, työtulovähennyksen korottaminen, kotitalousvähennyksen korottaminen sekä vähäpäästöisten työsuhdeautojen verotusarvojen huojentaminen. Tuloeroja pienentävä toimenpide on perusvähennyksen korottaminen. Valtion ansiotuloveroasteikon indeksitarkistus ja työsuhdeautojen verotusarvojen huojentaminen kasvattavat tuloeroja hieman. 

Alla olevaan kuvioon on koottu edellä mainittujen tuloveroperusteisiin tässä esityksessä tehtyjen muutosehdotusten yhteisvaikutukset tulodesiileittäin. Kuviosta käy ilmi, että verotus kevenee kaikissa tulodesiileissä. Vaikutus on euromääräisesti suurin tulodesiilissä 10 eli suurituloisilla kotitalouksilla. Vaikutus on suhteellisesti suurin tulodesiilissä 9. Kuviossa esitetyt muutokset on laskettu OECD:n modifioidun ekvivalenssiasteikon mukaisilla kotitalouskohtaisilla ekvivalenteilla tuloilla. 

Tässä esityksessä ehdotettujen veroperustemuutosten yhteisvaikutus tulonjakoon Gini-kertoimella mitattuna on 0,02 prosenttiyksikköä eli toimenpiteet kasvattavat tuloeroja hieman. Kokonaisuutena katsottuna, kun myös huomioidaan veronluonteisten maksujen muutokset tuloerot kasvavat 0,04 prosenttiyksikköä Gini-kertoimella mitattuna. 

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Kotitalousvähennys

Öljylämmityksestä luopumiseen voi tällä hetkellä saada avustusta valtion varoista. Avustuksen myöntää koko maassa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Avustusta voi hakea niin kauan kuin avustukseen osoitetut määrärahat riittävät. Viimeksi avustukseen on myönnetty määrärahaa 65 miljoonaa euroa Kestävän kasvun ohjelmassa, joista 10 miljoonaa euroa vuoden 2021 ensimmäisessä lisätalousarviossa ja 15 miljoonaa euroa vuoden 2021 kolmannessa lisätalousarvioesityksessä. Avustusta myönnetään 4 000 euroa, kun öljylämmityksestä siirrytään kaukolämpöön, maalämpöpumppuun tai ilma-vesilämpöpumppuun, ja 2 500 euroa, kun siirrytään muihin lämmitysjärjestelmiin. Avustusta ei myönnetä lainkaan, jos uusi rakennuskohtainen lämmitysjärjestelmä käyttää fossiilisia polttoaineita. 

Vaihtoehtona kotitalousvähennyksen korottamiselle olisi jatkaa suoran tuen myöntämistä öljylämmityksestä luopujille. Suoran tuen etuna olisi sen tasapuolisempi kohdentuminen, koska suora tuki kohdistuu saman suuruisena kaikille tukeen oikeutetuille. Kotitalousvähennystä ei voi hyödyntää lainkaan, jos tulot ovat sen verran pienet, että niistä ei tule maksettavaksi veroa. Voi myös olla, että verot riittävät hyödyntämään vain osan kotitalousvähennyksestä. Kotitalousvähennykseen vaikuttavat myös kotitalouden kokoonpano ja perhesuhteet. Toisaalta kotitalousvähennys on vakiintunut tukimuoto asunnon kunnossapito- ja perusparannustöiden kohdalla, joten se on todennäköisesti monelle lämmitystaparemonttia harkitsevalle tutumpi tukimuoto kuin uusi suora tuki. 

Kevään kehysriihen linjauksen mukaisesti hallituksen tavoite on, että Suomen kestävän kasvun ohjelman kautta tulevien tukien jälkeen muutostyöt voisivat jatkua kotitalousvähennyksen tukemana. 

Työsuhdeautojen verotusarvon alentaminen

Valtiovarainministeriön asettama liikenteen verotusta käsittelevä työryhmä tarkasteli väliraportissaan erilaisia malleja, joilla voitaisiin toteuttaa hallitusohjelmaan sisältyvä kirjaus vähäpäästöisten työsuhdeautojen verotuksen tukemisesta. Nyt ehdotettavan kiinteän tuen mallin lisäksi tarkasteltiin prosentuaalisen verotuen mallia sekä näiden yhdistelmää. Prosentuaalinen verotuki määräytyisi auton hinnan perusteella, jolloin tuen euromäärä kasvaisi auton hinnan kasvaessa. Yhdistelmämallissa tuki pohjautuisi auton hintaan tiettyyn ylärajaan saakka ja tätä kalliimmilla autoilla tuki olisi euromääräisesti kiinteä. 

Prosentuaalisessa verotukimallissa tuen osuus auton hinnasta olisi sama kaikille autoille, mikä johtaisi euromääräisesti suurempaan tukeen kalliimmille autoille. Tämä tarkoittaisi heikompaa kustannustehokkuutta päästövähenemien kannalta. Tuen kustannuksia on myös vaikeampi ennakoida prosentuaalisen tuen kohdalla, sillä kustannukset eivät riipu pelkästään automäärästä, vaan myös siitä, minkä hintaisia autoja tuen voimassaolon aikana hankitaan. Prosentuaalinen verotuki voi olla myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta kiinteää verotukea ongelmallisempi. Verotuki voisi nousta euromääräisesti varsin suureksi kalleimpien automallien kohdalla, ja tällaiset työsuhdeautot ovat monissa tapauksissa lähinnä yrityksen johtohenkilöiden saatavilla. 

Yhdistelmämallin vaikutukset valittuun ylärajaan saakka olisivat vastaavia kuin prosentuaalisessa verotukimallissa ja tämän ylittävältä osalta vaikutukset vastaisivat kiinteää verotukea. Vaikka tällä tavalla olisi mahdollista rajata prosentuaalisen verotuen kärjistäviä vaikutuksia kalleimpien autojen kohdalla, päästövähennyksiin tähtäävän tavoitteen kannalta voidaan kiinteää tukea kuitenkin pitää kokonaisuutena arvioiden tarkoituksenmukaisempana. Kyse olisi myös monimutkaisemmasta järjestelmästä. 

Ehdotettavan verotusarvon alentamisen vaihtoehtona olisi toteuttaa verotuki palkansaajan verotuksessa ansiotulosta tehtävänä vähennyksenä. Tämä edellyttäisi kuitenkin uuden erillisen vähennyksen rakentamista verojärjestelmään. Verojärjestelmän selkeys ja yksinkertaisuus samoin kuin se, että verotuki on tarkoitettu vain työnantajan hankkimille työsuhdeautoille eikä esimerkiksi työntekijöiden itse hankkimille vähäpäästöisille autoille, puoltaa nyt ehdotettavaa alennettua verotusarvoa tuen toteutustapana. Se myös vastaa tällä hetkellä täyssähköautoille myönnettävän verotuen toteutustapaa. 

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Kotitalousvähennys

Ruotsissa on käytössä remontointiin ja kotitaloustyöhön liittyvä verovähennysjärjestelmä. Ruotsissa vähennystä myönnetään korjaus-, kunnossapito ja perusparannustöiden (rotavdrag) sekä kotitalouspalveluiden perusteella (rutavdrag).  

Myös Ruotsissa vähennys myönnetään vain työn osuudesta, ei esimerkiksi materiaaleista. Vähennettävä osuus työkustannuksista on remonttitöiden kohdalla 30 prosenttia ja kotitalouspalveluiden kohdalla 50 prosenttia. Vähennyksen henkilökohtainen enimmäismäärä on 75 000 kruunua vuodessa kuitenkin niin, että enimmäismäärä voi sisältää korjaus-, kunnossapito- ja perusparannustöiden perusteella myönnettävää vähennystä enintään 50 000 kruunua. 

Ruotsissa vähennyksen myöntämistapa eroaa Suomen kotitalousvähennyksestä. Ruotsissa kuluttaja ei hae itse vähennystä vaan palveluntarjoaja vähentää kotitalousvähennyksen suoraan hinnasta ja hakee puolestaan vähennyksen verottajalta. 

Työsuhdeautot

Tässä esitettävä kansainvälinen vertailu perustuu liikenteen verotusta käsitelleen työryhmän väliraportissa esitettyyn kansainväliseen vertailuun. 

Alankomaissa työsuhdeautojen luontoisedun vuotuinen verotusarvo on lähtökohtaisesti 22 prosenttia auton yleisestä vähittäismyyntihinnasta, eli 1,83 prosenttia kuukaudessa. Työsuhdeautojen luontoisedun verotusarvoa on kuitenkin alennettu nollapäästöisille autoille siten, että vuodesta 2020 alkaen verotusarvo nollapäästöisten työsuhdeautojen luontoisedulle on 8 prosenttia yleisestä vähittäismyyntihinnasta, jos auton hankintahinta on enintään 45 000 euroa. Alankomaat on muuttanut vähäpäästöisten työsuhdeautojen verotusta useana vuotena. Vuosien 2017–2019 aikana nollapäästöisille täyssähkö- ja polttokennoautoille verotusarvo oli 4 prosenttia yleisestä vähittäismyyntihinnasta, jos auton hankintahinta oli enintään 50 000 euroa. Lisäksi aiemmin vähäpäästöisten työsuhdeautojen luontoisedun verotusarvo oli päästöarvoltaan alle 50 hiilidioksidigrammaa kilometriltä oleville autoille 0 prosenttia ja päästöarvoltaan 51–88 hiilidioksidigrammaa kilometriltä oleville autoille 14 prosenttia. Verotusarvoa ja alennetun verotusarvon päästörajaa on viime vuosina nostettu, koska ohjausvaikutus ja tuloverovaikutukset arvioitiin tarkoituksettoman suuriksi. Jatkossa sähköautojen alennetusta työsuhdeautojen verotusarvosta arvioidaan luovuttavan vaiheittain. 

Norjassa työsuhdeautojen luontoisedun vuotuinen verotusarvo on normaalisti 30 prosenttia vähittäismyyntihinnasta 308 500 kruunuun saakka ja 20 prosenttia tämän ylittävältä osalta. Työsuhdekäytössä olevien täyssähköautojen verotusarvon laskennassa otetaan huomion auton vähittäismyyntihinnasta vain 60 prosenttia, kun taas muilla autoilla laskentaperusteena on 75 tai 100 prosenttia vähittäismyyntihinnasta sen mukaan, ylittääkö työajon määrä 40 000 kilometriä vuodessa. Norjassa sähköautoja on tuettu erittäin voimakkaasti myös useilla muilla veroeduilla. 

Ranskassa työsuhdeautojen verotusarvoon vaikuttaa hiilidioksidiarvon ja käyttövoiman perusteella määriteltävä osuus, joka suhteuttaa verotusarvon auton hiilidioksidipäästöjen määrään. Työsuhdeautojen luontoisedun verotusarvo on lähtökohtaisesti 9 prosenttia auton hankintahinnasta, eli 0,75 prosenttia kuukaudessa. Päästöarvoltaan alle 20 hiilidioksidigrammaa kilometriltä olevat autot ovat vapautettu kokonaan verosta, ja vastaavasti hybridiautojen, joiden päästöarvo on alle 110 hiilidioksidigrammaa kilometriltä, verotusarvon katsotaan olevan 0 ensimmäisen käyttövuoden aikana. Lisäksi polttomoottoriajoneuvoilla työsuhdeauton verotusarvoon vaikuttaa polttoainetyyppi ja auton ikä siten, että verotusarvo on korkein vanhoilla polttomoottoriautoilla. 

Ruotsissa työsuhdeautojen verotusarvon määrittäminen perustuu auton vähittäismyyntiarvoon ja yksityisajona ajettujen kilometrien määrään. Täyssähköautot, ladattavat hybridit ja kaasukäyttöiset autot saavat verotusarvon määrittämiseen liittyvän vähennyksen siten, että niiden verotusarvon määrittämisessä käytetään vastaavan diesel- tai bensiinikäyttöisen auton vähittäismyyntiarvoa. Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto, Riksrevisionen, on tarkastellut vähäpäästöisiä työsuhdeautoja koskevaa verotusta osana vähäpäästöisten autojen tukikokonaisuuden arviointia. Tarkastusvirasto teki havainnon, että tukimallin kustannukset verrattuna vaihtoehtoisiin päästövähennystoimenpiteisiin vaikuttavat suhteellisen korkeilta ja ettei Ruotsin nykyinen työsuhdeautojen tukimalli ole kustannustehokas ohjauskeino. Tarkastusvirasto on suositellut arvioimaan jatkossa työsuhdeautoja koskevan tukimallin tarvetta ja kustannustehokkuutta. 

Saksassa työsuhdeautojen luontoisedun verotusarvo perustuu auton vähittäismyyntiarvoon ja työmatkan pituuteen. Verotusarvo on vuositasolla 12 prosenttia, eli yksi prosentti kuukaudessa, johon lisätään kuukausitasoinen osuus työmatkasta. Täyssähköautoille on vuodesta 2019 alkaen myönnetty 0,5 prosenttiyksikön alennus verotusarvon laskentaan. Lisäksi alennuksen saavat sellaiset ladattavat hybridiautot, joiden päästöarvo on enintään 50 hiilidioksidigrammaa kilometriltä tai toimintasäde vähintään 40 kilometriä. Lisäksi vuoden 2020 alusta työsuhdekäytössä olevien täyssähköautojen verotusarvon laskentaa on muutettu siten, että auton verollisesta bruttohinnasta otetaan verotusarvon laskennassa huomioon vain 25 prosenttia, jos auton uushankintahinta on alle 40 000 euroa. 

Irlannissa työsuhdeauton verotusarvo on yleisesti 30 prosenttia auton uushankintahinnasta, eli 2,5 prosenttia kuukaudessa. Vähäpäästöiset työsuhdeautot hyötyvät alemmasta luontoisedun verotusarvosta siten, että vuonna 2018 työsuhdeautokäytössä olleet sekä uudet sähköautot vapautettiin kokonaan luontoisedusta. Sähkökäyttöisten työsuhdeautojen etuutta jatketaan myös vuosina 2019–2021, mutta työsuhde-etuuden arvon laskentaa muutettiin vuoden 2019 alussa. Uushankintahinnaltaan alle 50 000 euron täyssähköautot vapautetaan jatkossakin kokonaan luontoisedun verotuksesta. Sähköautot, joiden uushankintahinta ylittää 50 000 euron rajan, verotetaan alemmalla verotusarvolla, joka lasketaan vähentämällä uushankintahinnasta 50 000 euroa. Lisäksi vuoden 2019 loppuun saakka yritykset saivat hankintakannustetta vähäpäästöisten työsuhdeautojen hankintaan enintään 3 800 euroa. 

Itävallassa työsuhdeautojen verotusarvo liittyy auton hiilidioksidipäästöön. Luontoisedun verotusarvo on 1,5 prosenttia kuukaudessa ja enintään 720 euroa, jos auton päästöarvo on enintään 118 hiilidioksidigrammaa kilometrillä. Mikäli päästöarvo on suurempi, verotusarvo on kaksi prosenttia kuukaudessa ja enintään 960 euroa. Täyssähköautot ovat vapautettu täysin luontoisedun verotuksesta. Itävallassa yritykset voivat kotitalouksien ohessa saada täyssähköauton hankintaan 3 000 euron hankintatuen ja lataushybridiin 1 500 euroa, jos auton toimintasäde on yli 50 kilometriä. Edellytyksenä on, että auton hankintahinta on alle 60 000 euroa. 

Portugalissa yritykset voivat saada 2 250 euron hankintakannusteen sähkökäyttöisten henkilö- ja pakettiautojen hankintaan, mikäli auton hankintahinta on alle 62 500 euroa. Yrityksille tuen määrä on rajattu enimmillään neljään autoon yritystä kohti. Portugalissa tuki on sidottu budjettiin, joka oli vuodelle 2019 yhteensä 3 miljoonaa euroa. Yritykset voivat lisäksi tehdä yhteisöverosta vähennyksiä sähköautojen hankinnasta aiheutuneiden investointikulujen perusteella. Yhteisöverovähennyksiä saa tehdä ainoastaan yrityskäytössä olevista autoista, ja myös niissä sovelletaan 62 500 euron hankintahinnan ylärajaa. 

7.1  Vuoden 2022 tuloveroasteikkolaki

Esityksessä ehdotetaan verovuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa sovellettavaksi progressiivista ansiotulon tuloveroasteikkoa, jota on vuoden 2021 asteikkoon verrattuna lievennetty korottamalla asteikon tulorajoja noin 3,0 prosentilla. 

Tuloveroasteikon uusi ylin tuloluokka lisättiin tuloveroasteikkolakiin ensimmäisen kerran vuodelle 2013. Vuodelle 2015 tätä ylimmän tuloluokan euromääräistä alarajaa alennettiin 100 000 eurosta 90 000 euroon. Tuloveroasteikkoa kiristettiin vuodelle 2016 alentamalla asteikon ylimmän tuloluokan euromääräistä alarajaa eli niin sanotun solidaarisuusveron alarajaa 90 000 eurosta 72 300 euroon. Tämä tarkoitti kahden ylimmän tuloluokan yhdistymistä. Tämän jälkeen raja on pysynyt muutoin samana, mutta siihen on tehty vuosittain vastaava indeksitarkistus kuin muihinkin tuloluokkiin. 

Vuonna 2021 tuloveroasteikon ylimmän tuloluokan euromääräinen alaraja on 80 500 euroa. Rajaan ehdotetaan tehtäväksi vastaava indeksitarkistus kuin muihinkin tuloluokkiin, minkä johdosta ehdotetaan, että vuoden 2022 tuloveroasteikon ylimmän tuloluokan euromääräinen alaraja olisi 82 900 euroa. Vuonna 2022 yli 82 900 euroa vuodessa valtion verotuksessa verotettavaa ansiotuloa saavia arvioidaan olevan noin 123 500 henkilöä. Hallitusohjelman mukaisesti niin kutsuttua solidaarisuusveroa jatketaan hallituskauden loppuun. 

7.2  Tuloverolaki

55 §. Metsävähennys. Pykälän 1 momentin loppuun ehdotetaan lisättäväksi virke, jossa täsmennettäisiin yhteismetsän oikeutta metsävähennykseen. Yhteismetsällä olisi oikeus metsävähennyksen tekemiseen verovuonna 2022 tai sen jälkeen hankittujen metsien perusteella vain, jos sen osakaskunnan osuuksista verovuoden päättyessä vähintään puolet on luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien omistuksessa, eikä näiden omistus perustu sijoitusrahastolaissa (213/2019) tai vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa (162/2014) säädettyyn sijoitusrahastoon tai vaihtoehtorahastoon tehtyyn sijoitukseen. 

Yhteismetsän oikeus metsävähennykseen riippuisi siten sen siviilioikeudellisista omistussuhteista verovuoden päättyessä. Esimerkiksi sillä, että yhteismetsän osakkaana oleva luonnollinen henkilö on osakkaana verotusyhtymässä, eikä hänen siten verotuksessa katsota saavan tuloa suoraan yhteismetsästä, ei vaikuttaisi yhteismetsän oikeuteen tehdä metsävähennystä. Säännös ei poistaisi yhteismetsiltä oikeutta tehdä metsävähennystä viimeistään verovuonna 2021 hankittujen metsäkiinteistöjen perusteella. Siten viimeistään verovuonna 2021 muodostunut metsävähennyspohja olisi aina vähennettävissä, eivätkä yhteismetsän omistussuhteet tai niiden myöhemmät muutokset vaikuttaisi tähän. 

Joissain tilanteissa voi olla epäselvää, ovatko sijoitusrahastomuotoiset metsärahastot itsenäisiä oikeushenkilöitä niitä koskevien siviilioikeudellisten säännösten perusteella vai eivät. Kun esityksen tarkoituksena nimenomaisesti on poistaa metsävähennysoikeus metsärahastojen omistuksessa olevilta yhteismetsiltä, ehdotetaan metsävähennysoikeus poistettavaksi myös sellaisilta yhteismetsiltä, joiden omistajina olisi muu kuin itsenäisenä oikeushenkilönä pidettävä rahasto. Ilman tällaista erityissäännöstä saattaisi olla mahdollista, että metsärahaston omistama yhteismetsä täyttäisi metsävähennysoikeuden tekemiseen ehdotettavan vaatimuksen, jonka mukaan vähintään puolet yhteismetsän osakaskunnan osuuksista on luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien omistuksessa. 

58 §. Korkomenot. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan tulonhankkimisvelkana pidettäisiin myös tulonhankkimiskäytössä olevan yhteisetuuden osuuden hankintaan kohdistuvaa velkaa. Näiden velkojen korot tulisivat siten vähennyskelpoisiksi tulonhankkimisvelan korkoina. 

Muutos koskisi kaikkia tuloverolain mukaisten yhteisetuuksien hankintaan kohdistuvia velkoja, jos kyse olisi tulonhankkimiskäytössä olevasta osuudesta yhteisetuuteen. Käytännössä korkojen vähennyskelpoisuus kohdistuisi yhteismetsäosuuksien hankintaan kohdistuvan velan korkoihin. Yhteismetsä on yhteismetsälain mukaan kiinteistöille yhteisesti kuuluva alue, joka on tarkoitettu käytettäväksi kestävän metsätalouden harjoittamiseen osakkaidensa hyväksi. Yhteismetsälain mukaan myös yhteismetsäosuuksien erilliset luovutukset ovat mahdollisia ja osuuksilla on markkinoita. Yhteismetsäosuuksia hankitaan sijoitustarkoituksessa ja niiden osakkaille maksetaan säännöllisesti ylijäämää. Myös metsän suoraan hankintaan otetun velan korot voidaan katsoa tulonhankkimisvelan koroiksi. Jos velka kohdistuisi yhteismetsäosuuden hankinnan lisäksi yhteismetsäosuuden sisältävän kiinteistön hankintaan, joka ei muuten olisi tulonhankkimiskäytössä, velan koroista katsottaisiin vähennyskelpoiseksi vain se osuus, joka vastaa yhteismetsäosuuden käyvän arvon osuutta koko kiinteistön kaikkien omaisuuserien käyvästä arvosta. Muiden yhteisetuuksien kohdalla tulonhankkimistarkoituksen arvioidaan olevan harvinaista. 

Muutos ei koskisi yhteisöjen ja elinkeinoyhtymien korkomenojen vähennyskelpoisuutta. Pykälän 9 momentin mukaan yhteisöjen ja elinkeinoyhtymien korkomenot vähennettäisiin edelleen siten kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 18 a ja 18 b §:ssä säädetään. 

64 a §. Liikenteen työsuhde-etujenväliaikaiset veronhuojennukset vuosina 2021–2025. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi väliaikaisesti uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin vähäpäästöisten työsuhdeautojen verotusarvon alentamisesta. 

Momentin mukaan autoedun arvoa alennettaisiin 85 eurolla jokaiselta sellaiselta kuukaudelta, jona etu on muodostunut sellaisen auton käyttämisestä, jonka autoverolain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu ajonaikainen hiilidioksidipäästö on vähintään 1 ja enintään 100 grammaa kilometriä kohden. Tämä tarkoittaa WLTP-mittausmenetelmällä mitattuja päästöjä. Alennus tehtäisiin kyseiselle autolle Verohallinnon vuosittain vahvistaman luontoisetupäätöksen mukaisesti lasketusta kuukausikohtaisesta verotusarvosta. Vähennys olisi sama riippumatta siitä, käytetäänkö edun arvon laskennassa kaavamaista arvoa vai kilometrikohtaista arvoa. Työnantaja toimittaisi ennakonpidätyksen alennetun verotusarvon perusteella. Auto voisi olla työntekijän käytössä joko vapaana autoetuna tai käyttöetuna ja tuki koskisi vuonna 2021 tai sen jälkeen Suomeen ensirekisteröityjä autoja. 

Työnantajat ilmoittavat tiedot luontoiseduista tulorekisteriin. Vuoden 2022 alusta alkaen autoedusta tulorekisteriin ilmoitettavia tietoja on tarkoitus laajentaa siten, että edusta ilmoitettaisiin verotusmenettelylain (1558/1995) 15.1 §:n ja tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018) 6.2 §:n 1 kohdan nojalla myös auton päästölukema, jos edun arvoa on alennettu tuloverolain 64 a §:n nojalla. 

106 §. Kunnallisverotuksen perusvähennys. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että perusvähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin 3 630 eurosta 3 740 euroon. Perusvähennys tulisi täysimääräisenä myönnettäväksi päivärahatuloa saavalla 3 740 euron vuosituloilla, palkkatuloa saavalla noin 7 800 euron ja eläketuloa saavalla noin 12 200 euron vuosituloilla. Perusvähennyksen vaikutus ulottuisi päivärahatulon saajalla noin 24 400 euron vuosituloille, palkkatulon saajalla noin 31 000 euron ja eläketulon saajalla noin 25 600 euron vuosituloille. 

125 §. Työtulovähennys. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työtulovähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin 1 840 eurosta 1 930 euroon. Vähennyksen poistumaprosenttia korotettaisiin 1,89 prosentista 1,96 prosenttiin puhtaan ansiotulon 33 000 euroa ylittävältä osalta. Kun puhdas ansiotulo on noin 132 200 euroa, työtulovähennystä ei enää myönnettäisi. Vähennyksen kertymäprosenttia ehdotetaan korotettavaksi 12,7 prosenttista 13 prosenttiin. 

127 a §. Kotitalousvähennys. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan viittaus asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annettuun lakiin (1184/2005). Edellä mainittu laki on kumottu 1.1.2017 voimaan tulleella lailla asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuksista (1087/2016), joka ei enää koske pientalojen lämmitystapamuutoksiin myönnettäviä avustuksia. Kotitalousvähennystä ei siten myönnetä asunnon kunnossapito- tai perusparannustyön perusteella, jos asunnon korjaukseen on myönnetty valtion tai muun julkisyhteisön varoista korjausavustusta. 

127 f §. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärää ja vähennyksen perusteita koskevat poikkeukset verovuosina 2022–2027. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi väliaikaisesti uusi 127 f §, jossa säädettäisiin kotitalousvähennyksen enimmäismäärää ja vähennyksen perusteita koskevista poikkeuksista verovuosina 2022–2027. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärää ja vähennettävää osuutta kustannuksista korotettaisiin öljylämmityksestä luopumisen osalta vuosina 2022–2027. Verovuosina 2022 ja 2023 vastaava korotus koskisi myös kotitalous-, hoiva- tai hoitotyön perusteella myönnettävää kotitalousvähennystä. 

Pykälän 1 momentin mukaan verovuosina 2022–2027 kotitalousvähennyksen henkilökohtainen enimmäismäärä olisi 3 500 euroa. Koska korotettu enimmäismäärä koskisi verovuosina 2022 ja 2023 öljylämmityksestä luopumista sekä kotitalous-, hoiva- ja hoitotyötä, tähän enimmäismäärään voisi kyseisinä vuosina sisältyä muun vähennyskelpoisen työn kuin öljylämmityksestä luopumisen sekä kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön perusteella myönnettävää vähennystä enintään nykyisen enimmäismäärän verran eli 2 250 euroa. Muita vähennyskelpoisia töitä olisivat näinä vuosina muut vähennykseen oikeuttavat asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöt kuin öljylämmityksestä luopumiseen kohdistuvat työt. Verovuosina 2024–2027 korotettu enimmäismäärä koskisi vain öljylämmityksestä luopumisen perusteella myönnettävää kotitalousvähennystä, joten näinä vuosina korotettuun enimmäismäärään voisi sisältyä muun vähennyskelpoisen työn kuin öljylämmityksestä luopumisen perusteella myönnettävää vähennystä enintään 2 250 euroa. Vähennykseen oikeuttavien töiden määritelmään ei ehdoteta muutoksia, joten näinä vuosina muita vähennyskelpoisia töitä olisivat 127 a §:n mukaisesti kotitalous-, hoiva- tai hoitotyöt sekä muut asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyöt kuin öljylämmityksestä luopumiseen kohdistuvat työt. 

Jos verovelvollinen teettäisi vuosien 2022–2027 aikana lämmitysjärjestelmäremontin, jossa öljylämmitys vaihdetaan muuhun lämmitysjärjestelmään kuin fossiilisia polttoaineita käyttävään järjestelmään, hän voisi siis saada kotitalousvähennystä enintään 3 500 euroa vuodessa. Jos verovelvollinen saisi kotitalousvähennystä myös muiden kuin lämmitysjärjestelmäremontin kustannusten perusteella esimerkiksi 500 euroa, voisi hän saada vähennystä lämmitysjärjestelmäremontin kustannusten perusteella vielä enintään 3 000 euroa, jolloin 3 500 euron enimmäismäärä tulisi täyteen. Jos verovelvollinen saisi kotitalousvähennystä muista kustannuksista täydet 2 250 euroa, voisi hän saada öljylämmityksestä luopumisesta kotitalousvähennystä vielä enintään 1 250 euroa. Verovuosina 2022 ja 2023 korkeampi enimmäismäärä koskisi myös tavanomaisen kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön perusteella myönnettävää vähennystä. Verovelvollinen voisi siten saada näinä vuosina kotitalousvähennystä yhteensä 3 500 euroa vuodessa öljylämmityksestä luopumisen sekä kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön kustannusten perusteella. Jos verovelvollinen saisi kotitalousvähennystä vuonna 2022 tai 2023 myös muiden kuin lämmitysjärjestelmäremontin sekä kotitalous- hoiva- ja hoitotyön kustannusten perusteella esimerkiksi 500 euroa, voisi hän saada vähennystä lämmitysjärjestelmäremontin sekä tavanomaisen kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön kustannusten perusteella vielä yhteensä enintään 3 000 euroa, jolloin 3 500 euron enimmäismäärä tulisi täyteen. Kotitalousvähennystä laskettaessa vähennettäisiin ensin muiden töiden kuin korotetun enimmäismäärän piirissä olevien töiden perusteella myönnettävä vähennys. Vähentämisjärjestyksellä on merkitystä tilanteissa, joissa vähentämättä jäänyt määrä vähennetään verovelvollisen puolison verotuksessa. Vähentämisjärjestyksen johdosta puolisot voisivat saada maksimaalisen hyödyn kotitalousvähennyksestä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vähennyksen perusteista tavanomaisen kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön osalta vuosien 2022–2023 verotuksissa ja öljylämmityksestä luopumisen osalta vuosien 2022–2027 verotuksissa. Momentin 1 kohdan mukaan verovelvollinen saisi vähentää verovuosina 2022–2023 tavanomaisen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyön osalta ja verovuosina 2022–2027 öljylämmityksestä luopumisen osalta kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä maksamansa työnantajan sairausvakuutusmaksun, pakollisen työeläkemaksun, tapaturmavakuutusmaksun, työttömyysvakuutusmaksun ja ryhmähenkivakuutusmaksun sekä lisäksi 30 prosenttia maksamastaan palkasta. Vähennettävä osuus palkasta olisi siten 15 prosenttiyksikköä korkeampi kuin muiden kotitalousvähennykseen oikeuttavien töiden kohdalla. 

Momentin 2 kohdan mukaan verovelvollinen saisi vähentää verovuosina 2022–2023 tavanomaisen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyön osalta ja verovuosina 2022–2027 öljylämmityksestä luopumisen osalta kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä ennakkoperintälain 25 §:ssä tarkoitetulle ennakkoperintärekisteriin merkitylle tuloveronalaista toimintaa harjoittavalle maksetusta työkorvauksesta 60 prosenttia. Vähennettävä osuus työkorvauksesta olisi siten 20 prosenttiyksikköä korkeampi kuin muiden vähennykseen oikeuttavien töiden kohdalla. Vastaava vähennys voitaisiin tehdä myös toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tehdystä työstä maksetusta työkorvauksesta, jos verovelvollinen osoittaa, ettei suorituksen saajalla ole ennakkoperintälain 26 §:ssä tarkoitettuja laiminlyöntejä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, mitä öljylämmityksestä luopumisella tässä yhteydessä tarkoitettaisiin. Määritelmä vastaisi niitä edellytyksiä, joiden perusteella Pirkanmaan ELY-keskus tällä hetkellä myöntää avustusta öljylämmityksestä luopumiseen. 

Öljylämmityksestä luopumisella tarkoitettaisiin sellaisia lämmitysjärjestelmien muutostoimenpiteitä, joilla poistetaan öljylämmitysjärjestelmä ja jonka tilalle korvaavaksi lämmitysjärjestelmäksi asennetaan muu lämmitysjärjestelmä, kuin fossiilisia polttoaineita käyttävä rakennuskohtainen lämmitysjärjestelmä. Muita kuin fossiilisia polttoaineita käyttäviä rakennuskohtaisia lämmitysjärjestelmiä ovat muun muassa maalämpö, ilma-vesilämpö, kaukolämpö, puupohjaiset lämmitysmuodot kuten pellettilämmitys, sähkölämmitys, ilmalämpöpumppujen ja sähkölämmityksen yhdistelmä, sekä useita lämmitysmuotoja yhdistävät ratkaisut. Sillä miten kaukolämpöä tai sähköä tuotettaisiin, ei tässä yhteydessä olisi merkitystä. Keskeistä on, ettei uudessa rakennuskohtaisessa lämmitysjärjestelmässä käytetä fossiilista polttoainetta, kuten öljyä, hiiltä, maakaasua tai turvetta. Kyse olisi öljylämmityksestä luopumisesta, jos toimenpide sisältäisi öljylämmitysjärjestelmän öljykattilan, -polttimen, -säiliön ja -putkien poistamisen ja korvaavan lämmitysjärjestelmän asentamisen öljylämmitysjärjestelmän tilalle. Öljylämmitysjärjestelmä tulisi siten poistaa kokonaan, jotta toimenpiteestä voisi saada korotetun kotitalousvähennyksen. Joissakin poikkeustapauksissa on kuitenkin mahdollista, että ympäristönsuojeluviranomainen myöntää poikkeusluvan käytöstä poistetun öljysäiliön poistamisvelvollisuudesta. Poikkeuslupa voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos maanalaisen säiliön nostaminen maasta on teknisesti vaikeaa tai siitä aiheutuu merkittävää vahinkoa muulle omaisuudelle eikä poikkeamisesta arvioida aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa. Öljylämmityksestä luopumiseksi voitaisiin siten katsoa myös tilanteet, joissa ympäristösuojeluviranomainen olisi myöntänyt poikkeusluvan öljysäiliön poistamisvelvollisuudesta, tai jos öljysäiliön poistaminen ei olisi mahdollista ilman rakennuksen kantavien rakenteiden purkamista. Öljylämmityksestä luopumiseksi ei katsottaisi toimenpiteitä, joissa öljylämmitysjärjestelmä muutettaisiin käyttämään biopolttoöljyä tai biokaasua. 

Jos rakennukseen asennettaisiin esimerkiksi ilma-vesilämpöpumppu tai muu vastaava lämmitysjärjestelmä, mutta öljylämmitys jätettäisiin edelleen rakennukseen rinnakkaiseksi lämmitysjärjestelmäksi, kyse ei olisi öljylämmityksestä luopumisesta, eikä toimenpiteestä saisi korotettua kotitalousvähennystä. Kyse olisi kuitenkin asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöstä, joka oikeuttaa kotitalousvähennykseen, joten myös näissä tilanteissa voisi saada kotitalousvähennystä sen yleisten säännösten mukaisesti. 

Nyt ehdotettava 127 f § olisi väliaikainen ja muita kotitalousvähennystä koskevia säännöksiä täydentävä säännös. Öljylämmityksestä luopumisen sekä tavanomaisen kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön perusteella myönnettävään kotitalousvähennykseen sovellettaisiin siten muilta osin, mitä 127 a–c §:ssä säädetään. Näin ollen esimerkiksi 100 euron omavastuu koskisi myös näiden töiden perusteella myönnettävää kotitalousvähennystä. Myös esimerkiksi se, että vähennys myönnetään vain työn osuudesta ja vain siltä osin kuin vähennykseen oikeuttava työ tehdään asunnossa tai vapaa-ajanasunnossa, koskisi myös korotetun kotitalousvähennyksen piirissä olevia töitä. 

7.3  Laki ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta

7 §. Lain soveltaminen Ahvenanmaan maakunnassa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnallisveroa Ahvenanmaan kunnalle suorittamaan velvollisen avainhenkilön palkkatulon lähdeveron suuruus olisi 14,5 prosenttia. Jos pykälän soveltamisen edellytykset olisivat olemassa, asiasta olisi jatkossakin tehtävä merkintä palkansaajan verokorttiin. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2022 toimitettavaan verotukseen. Lain 7 §:ää sovellettaisiin kuitenkin verovelvollisen hakemuksesta vuosina 2020 ja 2021 maksettuun palkkatuloon riippumatta lain 4 §:ssä säädetyistä määräajoista. 

7.4  Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä

6 §. Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus. Pykälän 1 momentin 20 kohtaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että Harmaan talouden selvitysyksikkö laatisi velvoitteidenhoitoselvityksen tukemaan myös hankintalain sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain mukaisissa kansalliset kynnysarvot alittavissa hankinnoissa. Lisäksi kohtaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 81 §:n 1 momentissa tarkoitettujen harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden olemassaolo voitaisiin tarkistaa myös 78 §:ssä tarkoitetuista tarjoajan alihankkijoista.